Aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin kuurosta ja mykästä Kristuksesta. Oma kokemukseni on samanlainen. Ei antanut Jeesus Pyhän Hengen kastetta eikä kielilläpuhumista, vaikka kävin uskovien kasteella. Minut leimattiin seurakunnassa salasyntien harrastajaksi ja hirviteltiin, kun en puhunut kielillä. Minua alettiin kartella. Ihmiset karttelivat ja Kristus kartteli. Toisin kuin kaikille muille, hän ei vastannut minulle. Ei ihmeitä, ei merkkejä, ei kuultavaa puhetta, ei puhuttelevia Raamatunkohtia, ei mitään. Rukoilin, mutta kukaan ei kuullut. Taivas kaareutui kuin vaskinen kansi johon rukoukseni kilpistyivät. Kolkuttavalle ei avattu. Päättelin, että minut oli ennaltamäärätty kadotukseen ja jätin pikkuhiljaa seurakunnan.
Taivas vaskena kaartuu.
Luopunut
274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla oli huonoa onnea seurakunnan valintasi kanssa. Minun kokemukseni helluntaiseurakunnasta ova hyviä. Ihminen ei ole mikään Jumala, eikä hänelle ole annettu lupaa tuomita toista ihmistä tai nälviä hänen tapaansa uskoa. Vain ihmiset ovat tehneet elämästäsi tuollaista, voit huoletta vaihtaa kirkkoa, jos vielä haluat olle uskossa, niin huomaat, ettei sinua tuomita. Ellei sitten paikkakuntasi ole hyvin pieni ja sisäänpäin kääntynyt?
Sinulla on oikeus olla uskovainen, uskoa omalla tavallasi kenenkään luokittelematta tai leimaamatta sinua. Armolahjoja tässä vielä itsekkin ihmettelen, en ole kielilläpuhuja, mutta radiodeissä sanottiin, että ne lahjat löytyy kyllä.
Älä anna ihmisten takia uskoasi minnekkään, jos sinulla on sitä kuitenkin? Ihmiset ovat kaikki tavalla tai toisella syntisiä, tarvitsevat saada Jumalalta anteeksi, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Siis ihan kaikki,ja varsinkin ne luokittelijat ja sellaiset ihmiset niissä tilanteissa joihin jouduit.
On niitä muitakin seurakuntia, vapaaseurakunta on yksi hyvä, ja tavallinen kirkko, voithan käydä siellä katselemassa ja kuuntelemassa. Sinne on tervetullut, mutta tuo sinun seurakuntasi jossa olit kuulostaa minusta ahdistavalta, ja minä sinuna kyllä vaihtaisin seurakuntaa, enkä antaisi uskoani minnekkään! Sehän se on kaikkein tärkeintä.
Taivaallisen Isän sallimuksesta, mikäli olet vilpitömällä sydämellä hänen edessään.
Se on erämaa- ja korpitaivalta, missä ihmistä valmisetaan, joskus hyvinkin rankalla kuormalla.
Itse olen kokenut vastaavaa, en ihan, mutta melkein ja tätä on jatkunut kohta 30 vuotta.
30 vuotta erämaata, vedettä ja leivättä, yksinäistä taivalta. Oikastaan ihme, että kirjoitan tästä. Jotenkin tuntuu, että kohta olen valmis, mutta en tiedä mihin.
En ole koskaan purnannut Jumalalle mistään, olen vai ottanut vastaan kaiken mitä tulee, olen nielaissut kyyneleeni ja jatkanut eteenpäin elämäni taivalta.
Tunnen saaneeni jotain hyvin arvokasta sisäiseen maailmaani.
Ole siunattu Jeesuksessa Kristuksessa!
Minulle puhutteleva Raamatunkohta löytyy
Heb.12:5-6
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".