Ratkaiseva kysymys ei ole se, onko joku herra Hu treidannut ”valvotuissa oloissa” huiman seitsemänsadan prosentin vuosituoton pääomalleen. Ilmeisesti on – ja siitä myöhästyneet onnittelumme Hongkongiin!
Oleellinen kysymys on: Syntyykö valuuttakaupassa – ostamisessa ja myymisessä – UUTTA VARALLISUUTTA vai ei?
Toisin sanoen: Onko yhden kauppiaan voitto peräisin siitä, että joku toinen yrittäjä vastaavasti häviää. Jos näin ei ole, niin vastattavana on uusi mielenkiintoinen kysymys: mistä tuo uusi varallisuus on peräisin? Kuinka se voi syntyä samaa tavaraa ostamalla ja myymällä?
Tuon uuden varallisuusmassan määrä on nimittäin julmetun suuri, jos pitävät paikkansa ne väitteet, että melkeinpä 90 prosenttia kaupoista on voitollisia ja että jotkut toimijat voisivat moninkertaistaa pääomansa vuoden aikana. Koska maailmassa käydään valuuttakauppaa noin 400 000 – 500 000 miljardin dollarin vuositasolla, ja noin 95 prosenttia siitä on ammattimaisten treidaajien tekemää, niin laskekaapa siitä, kuinka paljon uutta varallisuutta näyttäisi väitetyillä prosenteilla syntyvän.
Äskeisen perusteella minä olen taipuvainen uskomaan, että lähes kaikki valuuttakaupasta saadut voitot ovat peräisin siitä, että jotkut toiset taas vastaavasti häviävät.
Aivan täydet sata prosenttia tuo luku ei ole, sillä taloustieteessä kaiketi ajatellaan, että valuuttakauppiaat tekevät työtä auttamalla maailman varallisuutta allokoitumaan oikein ja että he näin luovat uutta arvoa. Sanotaan siis, että valuuttakaupan voitoista on noin 99.9 prosenttia peräisin hävinneen osapuolen tappioista.
No ketkä sitten kuuluvat voittajiin ja ketkä häviäjiin?
Voidaanko olettaa, että Urjala-Konnevesi-Tampere –Pataya-akselilta sukeutuu tekijöitä, jotka heti kärkeen pesevät USA:n ja monien muiden valtioiden huippuyliopistoissa kasvatetut ja kansainvälisissä jet-set -firmoissa lisäkokemusta saaneet toimijat. Näillähän voi olla tukenaan vielä huipputason ajantasaiset tietolähteet (kun taas WinCapita joutuu ilmeisesti tyytymään vain alati valehtelevaan Suomi -mediaan!) sekä paras tai ainakin kallein saatavilla oleva tekniikka.
Eikö nyt olisi kuitenkin perustellumpaa ajatella alkuun edes niin, että kukin toimija olisi sellainen keskitason kauppias? Että hän sijaitsisi sen Gaussin käyrän korkeimmalla kohtaa tai lähellä sitä. Siinä tapauksessa hänen mahdollisuutensa voittaa tai hävitä, ovat kuta kuinkin fifty-fifty, eli kuta kuinkin samat kuin kolikonheitossa. Ihan pikkuisen kolikko tosin puoltaa, kuten edellä todettiin.
Näin ajatellen professori Puttonen oli täysin (tai ainakin 99.99 prosenttisesti) oikeassa verrataessaan valuuttakauppaa kolikon heittoon.
Se, että joku tekee jatkuvasti huiman voitollista tiliä, EI SIIS MITENKÄÄN KUMOA PUTTOSEN LAUSUNTOA. Se kumoutuisi vasta, jos pystyttäisiin osoittamaan, että näitä voitollisia kauppoja tehtäisiin siinäkin tapauksessa, ettei KUKAAN HÄVIÄ.
Vetoaminen jonkun herra Hun huimaan seitsemään sataan prosenttiin ovat tässä tapauksessa ihan HYVÄÄ PÄIVÄÄ KIRVESVARTTA -hölinää.! Se osoittaa vain, ettei henkilö oikein ole käsittänyt mistä on kyse.
Oleellinen kysymys on: Syntyykö valuuttakaupassa – ostamisessa ja myymisessä – UUTTA VARALLISUUTTA vai ei?
Toisin sanoen: Onko yhden kauppiaan voitto peräisin siitä, että joku toinen yrittäjä vastaavasti häviää. Jos näin ei ole, niin vastattavana on uusi mielenkiintoinen kysymys: mistä tuo uusi varallisuus on peräisin? Kuinka se voi syntyä samaa tavaraa ostamalla ja myymällä?
Tuon uuden varallisuusmassan määrä on nimittäin julmetun suuri, jos pitävät paikkansa ne väitteet, että melkeinpä 90 prosenttia kaupoista on voitollisia ja että jotkut toimijat voisivat moninkertaistaa pääomansa vuoden aikana. Koska maailmassa käydään valuuttakauppaa noin 400 000 – 500 000 miljardin dollarin vuositasolla, ja noin 95 prosenttia siitä on ammattimaisten treidaajien tekemää, niin laskekaapa siitä, kuinka paljon uutta varallisuutta näyttäisi väitetyillä prosenteilla syntyvän.
Äskeisen perusteella minä olen taipuvainen uskomaan, että lähes kaikki valuuttakaupasta saadut voitot ovat peräisin siitä, että jotkut toiset taas vastaavasti häviävät.
Aivan täydet sata prosenttia tuo luku ei ole, sillä taloustieteessä kaiketi ajatellaan, että valuuttakauppiaat tekevät työtä auttamalla maailman varallisuutta allokoitumaan oikein ja että he näin luovat uutta arvoa. Sanotaan siis, että valuuttakaupan voitoista on noin 99.9 prosenttia peräisin hävinneen osapuolen tappioista.
No ketkä sitten kuuluvat voittajiin ja ketkä häviäjiin?
Voidaanko olettaa, että Urjala-Konnevesi-Tampere –Pataya-akselilta sukeutuu tekijöitä, jotka heti kärkeen pesevät USA:n ja monien muiden valtioiden huippuyliopistoissa kasvatetut ja kansainvälisissä jet-set -firmoissa lisäkokemusta saaneet toimijat. Näillähän voi olla tukenaan vielä huipputason ajantasaiset tietolähteet (kun taas WinCapita joutuu ilmeisesti tyytymään vain alati valehtelevaan Suomi -mediaan!) sekä paras tai ainakin kallein saatavilla oleva tekniikka.
Eikö nyt olisi kuitenkin perustellumpaa ajatella alkuun edes niin, että kukin toimija olisi sellainen keskitason kauppias? Että hän sijaitsisi sen Gaussin käyrän korkeimmalla kohtaa tai lähellä sitä. Siinä tapauksessa hänen mahdollisuutensa voittaa tai hävitä, ovat kuta kuinkin fifty-fifty, eli kuta kuinkin samat kuin kolikonheitossa. Ihan pikkuisen kolikko tosin puoltaa, kuten edellä todettiin.
Näin ajatellen professori Puttonen oli täysin (tai ainakin 99.99 prosenttisesti) oikeassa verrataessaan valuuttakauppaa kolikon heittoon.
Se, että joku tekee jatkuvasti huiman voitollista tiliä, EI SIIS MITENKÄÄN KUMOA PUTTOSEN LAUSUNTOA. Se kumoutuisi vasta, jos pystyttäisiin osoittamaan, että näitä voitollisia kauppoja tehtäisiin siinäkin tapauksessa, ettei KUKAAN HÄVIÄ.
Vetoaminen jonkun herra Hun huimaan seitsemään sataan prosenttiin ovat tässä tapauksessa ihan HYVÄÄ PÄIVÄÄ KIRVESVARTTA -hölinää.! Se osoittaa vain, ettei henkilö oikein ole käsittänyt mistä on kyse.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ylipäänsä tekisi töitä jos elantonsa voisi tienata rahaa vaihtamalla ?
Joku voi näsäviisastella niin että ensin täytyy hankkia alkupääoma jolla valuutta kauppa aloitetaan. Entäs sitten kun kaikki ovat sen alkupääoman tienanneet rehellisellä työllä ?
nuo treidaus-kilpailut on käyty ns. demo-alustalla. Todellisuudessa esim herra Hu ei välttämättä olisi pystynyt vastaavaan tulokseen. Ai miksei? Koska jokaisella valuuttaerällä on oltava tuona maagisena hetkenä sekä ostaja että myyjä. Johtuen siitä kummin päin kauppaa käydään. Ja jos vastapuolelle on tulossa kova tappio, hän ei välttämättä suljekaan kauppaa vaan jää odottamaan parempaa tilaisuutta. Demo-alustoilla kauppa sulkeutuu silloin kuin haluaa, koska vastapuolen tekemisillä ei ole silloin väliä.
Toinen mitä nämä WC-uskovat ovat toitottaneet on nuo robottitreidaus-kisat. Joku robotti on muka tehnyt tulosta. No samalla tavalla demo-alustalla. Ja kun mukana on satoja robotteja, joku todennäköisesti tekee tulosta... ja joku taas tappiota... oikeastaan ihan sattumaa se mille robotille sattuu suotuisimmat olosuhteet.
Samaa väitettä tarjotaan aina uudestaan ja nyt oikein asioista tietävä jälleen? :)
Treidari eli immeinen, joka asettaa robotille tietyt parametrit eli arvot, jonka mukaan tää hieno treidausrobotti toimii.
SIIS IHMISEN AJATUS JA ÄLY ON AINA ROBOTIN TAUSTALLA.
Nyt keskustelussa on järkeä. Älä, winkusetettu ja aivopesty mene sotkemaan fiksumpien kaskustelua tyhmillä möläytyksilläsi.
varma voittaja on vain broker, joka vetää välityspalkkiot molemmilta osapuolilta.
Raha tulee tyhmiltä, aloittelijoilta, pakkoraossa olevilta ja instituutioilta. Rahaa on maailma pullollaan.
Sinulla kun on aikaa ja aivoja, niin käypä tutustumassa tuohon kohteeseen alla. Gaussin käyrän mukaisesti joukkoon mahtuu voittajia ja häviäjiä. Voittajan tai häviäjän kannalta valuuttakauppa on kaikkea muuta kuin kolikonheittoa. Ehkä Luttinen puhui vertauskuvallisesti.
Ketä sinä lähtisit Zulussa peesaamaan OIKEALLA rahalla?
http://www.zulutrade.com/Performance.aspx
Ne peesattavat on tietysti helppo valita jälkikäteen. Esimerkiksi sivulta 10 löytyy vähemmän onnistuneita valintoja.
Sama tietysti koskee kilpailuja, joissa suuri määrä kilpailijoita tavoittelee voittoa kaikki-tai-ei-mitään strategioilla. Tuhansista yrittäjistä löytyy aina joku herra Huu, jonka systeemi sopii kilpailun aikaväliin mainiosti.
>>Puttonen on täysin oikeassa
Kalle Kehveli 12.8.2008 klo 12.27
Ratkaiseva kysymys ei ole se, onko joku herra Hu treidannut ”valvotuissa oloissa” huiman seitsemänsadan prosentin vuosituoton pääomalleen. Ilmeisesti on – ja siitä myöhästyneet onnittelumme Hongkongiin!
Oleellinen kysymys on: Syntyykö valuuttakaupassa – ostamisessa ja myymisessä – UUTTA VARALLISUUTTA vai ei?
voitollista valuuttakauppaa WC:n jäsenten väittämillä tuotoilla (300-400%/vuosi) tehnyt jäsen, niin näytän sinulle kolikon, joka jää useammin kantilleen kuin kruunaan tai klaavaan.
Kysymys valuuttakaupan tuotoista on itseasiassa WinCapitan yhteydessä ei ole relevantti, koska klubi ei koskaan ole käynyt valuuttakauppaa. M.O.T.
Muutenhan toki tuotoista voidaan keskustella, mutta oikeastihan parhaan tuoton valuuttakaupoista saa broker. Sekä häviäjä, että voittaja maksavat provisiot heille. Aina ja varmasti, meni kurssit miten tahansa.
Täällä on oikein todellisia analyytikkoja taas kirjoittamassa. Mistä tätä porukkaa jotka jaksavat paasata WinCapitasta ja muusta soopasta löytyy?
Tosiasiassa valuuttakauppa on aivan hyvin verrattavissa pörssikauppaan, vaikka se ei ihan sama asia tietenkään ole. Siinä voi voittaa ja siinä voi hävitä. Muutamat voittajat vievät useiden häviäjien rahat. Niin yksinkertaista se on. Miksi täällä väännetään asiasta niin monimutkaista kun sitä se ei missään nimessä ole.
Se voiko jatkuvasti joku tehda todella suurta voittoa on hyvin epäilyttävää. Toki pörssissäkin löytyy henkilöitä jotka menestyvät. Mutta toisaalta se on hyvin paljon tuurista riippuvaista, joskin typerä sijoittaja häviää aina rahansa.
1)Ajatukseni oli siis tämä: Valuuttakaupassa EI synny uutta varallisuutta kuin minimaalisen marginaalisesti. Voitot ovat siis peräisin häviäjiltä. Kirjoitit itsekin: "Esim. Jos herra Hu niiden kahden muun satoja prosentteja voittaneiden kanssa voittavat, niin vastaavasti hävinneitä on todennäköisesti tuhansia, ei siis tietenkään 3 voittaa ja kolme häviää."
Olet näin kanssani samaa mieltä, että voitot ovat peräisin niiltä, jotka häviävät.
2) Omasta tekstistäsi seuraa vieläpä, että häviäjien nuppiluku on kertaluokkia suurempi kuin voittajien.
3) Näin satunnaisesti valitun valuuttakauppian todennäköisyys joutua häviäjien karsinaan on monet kerrat suurempi kuin päästä voittajien joukkoon.
4)Itse (kuten myös V. Puttonen) lähdin neutraalimmasta oletuksesta: voittajia ja häviäjiä on suurin piirtein yhtä monta. Näin todennäköisyys joutua häviäjien/voittajien joukkoon on fifty-fifty - eli juuri sama kuin kolikonheitossa.
(Lähdimme tästä neutraalimmasta oletuksesta siksi, että olemme vakaumuksellisia demokraatteja, emmekä näin halunneet asettaa Yalea, Harwardia tai Lontoota heti kättelyssä Urjalan, Konneveden tai Pattijoen edelle. Haluamme uskoa, että yhtä suuria osaajia löytyy kaikkialta. Samat mahdollisuuden kaikille on tunnuksemme! Siksi yhdellä on yhtä suuri mahdollisuus voittaa kuin kenellä tahansa muullakin - ja siksi valuuttakauppaa voi verrata kolikonheittoon.)
5) Itse näytät olevan sitä mieltä, että taito, tieto ja kokemus antavat joillekin harvoille ratkaisevan edun suureen enemmistöön nähden. Hyvä niin, mutta siitä seuraa taas se, että Matti Meikäläisellä on valuuttakaupassa HUOMATTAVASTI SUUREMPI RISKI HÄVITÄ KUIN MAHDOLLISUUS VOITTAA.
TOsiasiassa valuuttakaupalla ja pörssisijoittamisella ei ole paljonkaan yhteistä. Pörssikeinottelulla hieman enemmän. Pörssivarallisuus kasvaa kokoajan (vaikka osakkeide markkia-arvot saattavat laskea)tuottaen oikeasti lisä-arvoa(osingot), mutta valuuttakaupassa varallisuus ei tominnan tuloksena lisäänny.
Syntyykö toto-vaihdossa uutta varallisuutta?
Eipä taida ,mutta osa poistuu paikalta taskussa enemmän euroja ,kuin tullessa. He ovat yleensä asiantuntioita / ammattilaisia ja joku voittaa tuurilla. Hävinneiden joukko on moninkertainen.