Miksi yhteiskunta

lasten oikeuksista?

http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_julistus

kuulleet kirjoitti:

lasten oikeuksista?

http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_julistus

Kohta 10 sisältää myös ateistisen syrjinnän, jonka kohteeksi joutuvia lapsia on suojeltava, koska ateismi on uskontoon kohdistuva ja kiinteästi siihen liittyvä näkemys. Ateistit estävät lapselta valinnanvapautta uskonasioiden suhteen, pitävät lapsia ateismin vankeina.

ateismilta. kirjoitti:

Kohta 10 sisältää myös ateistisen syrjinnän, jonka kohteeksi joutuvia lapsia on suojeltava, koska ateismi on uskontoon kohdistuva ja kiinteästi siihen liittyvä näkemys. Ateistit estävät lapselta valinnanvapautta uskonasioiden suhteen, pitävät lapsia ateismin vankeina.

"Uskovaiset kantavat jumalageeniä
6.1.2006 23:01

Yhdysvaltalaistutkija uskoo löytäneensä geenin, joka tekee ihmisistä uskonnollisia. (JOHN PALMÉN)

Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.

Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.

Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.

VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.

Lisää aiheesta viikonvaihteen Iltalehdessä"

http://www.iltalehti.fi/2006/01/07/200601063935206_uu.shtml



"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa

Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.


Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.

Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.


Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.


Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."


Helsingin Sanomat
[email protected]


Tämän seuraavan kun sovellatte edellä olevaan, niin ymmärrätte MISTÄ ne kokemukset kumpuavat - SIELTÄ SYVÄLTÄ MIELESTÄ, jonne ne on lapsesta pitäen dumpattu totaalisen aivopesun myötä auktoriteettien toimesta.


"Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta

Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin. Aikuisilla ydintiedon sekaannukset voivat toimia tieteellisen ja muun koulutiedon rinnalla.


Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumukseen ajatella intuitiivisesti eli tiedostamattomasti. Näihin tuloksiin on päädytty dosentti Marjaana Lindemanin johtamassa tutkimuksessa "Taikauskon vetovoima", joka on tehty Suomen Akatemian rahoituksella.

Tutkimuksen mukaan uskomukset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. "Jos uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoo yleensä muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Voidaan siis puhua yleisestä taipumuksesta uskoa näihin. Taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä", toteaa dosentti Lindeman.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3240 eri koulutustasojen opiskelijaa ympäri Suomea. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkimuksessa kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista. Tämän lisäksi koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja tutkittiin psykologisilla arviointimenetelmillä.

Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä. Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen ja hallinnan tarve, sukupuoli, arvomaailma, älykkyys tai analyyttinen ajattelu eivät juuri ole yhteydessä yliluonnollisiin uskomuksiin.

Lindeman kysyy: "Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."


Lisätietoja antaa dosentti Marjaana Lindeman, Helsingin yliopiston psykologian laitos, sp. [email protected]


Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä"


http://www.etsixpertti.fi/publicIndex.asp?page=10&fromPage=public&lang=1&PRID=4737



Sitten vielä lopuksi: Uskonnollinen 'kasvatus' on yhtälailla PAHOINPITELYÄ ja vieläpä raskaimmasta päästä - SE ON LAPSEN MIELEN RAISKAAMISTA LOPULLISESTI!




"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja

Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.

Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.

Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.

"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.

Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.

Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.

Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752


Että eikö ole toivoa - onhan sitäkin.

"Tutkijat ja Jumala

Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.

Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.

Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.

Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.


Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."


Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."


...


"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.

Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.

Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"



Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81

lapsen mielen kirjoitti:

"Uskovaiset kantavat jumalageeniä
6.1.2006 23:01

Yhdysvaltalaistutkija uskoo löytäneensä geenin, joka tekee ihmisistä uskonnollisia. (JOHN PALMÉN)

Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.

Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.

Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.

VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.

Lisää aiheesta viikonvaihteen Iltalehdessä"

http://www.iltalehti.fi/2006/01/07/200601063935206_uu.shtml



"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa

Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.


Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.

Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.


Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.


Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."


Helsingin Sanomat
[email protected]


Tämän seuraavan kun sovellatte edellä olevaan, niin ymmärrätte MISTÄ ne kokemukset kumpuavat - SIELTÄ SYVÄLTÄ MIELESTÄ, jonne ne on lapsesta pitäen dumpattu totaalisen aivopesun myötä auktoriteettien toimesta.


"Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta

Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin. Aikuisilla ydintiedon sekaannukset voivat toimia tieteellisen ja muun koulutiedon rinnalla.


Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumukseen ajatella intuitiivisesti eli tiedostamattomasti. Näihin tuloksiin on päädytty dosentti Marjaana Lindemanin johtamassa tutkimuksessa "Taikauskon vetovoima", joka on tehty Suomen Akatemian rahoituksella.

Tutkimuksen mukaan uskomukset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. "Jos uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoo yleensä muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Voidaan siis puhua yleisestä taipumuksesta uskoa näihin. Taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä", toteaa dosentti Lindeman.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3240 eri koulutustasojen opiskelijaa ympäri Suomea. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkimuksessa kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista. Tämän lisäksi koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja tutkittiin psykologisilla arviointimenetelmillä.

Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä. Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen ja hallinnan tarve, sukupuoli, arvomaailma, älykkyys tai analyyttinen ajattelu eivät juuri ole yhteydessä yliluonnollisiin uskomuksiin.

Lindeman kysyy: "Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."


Lisätietoja antaa dosentti Marjaana Lindeman, Helsingin yliopiston psykologian laitos, sp. [email protected]


Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä"


http://www.etsixpertti.fi/publicIndex.asp?page=10&fromPage=public&lang=1&PRID=4737



Sitten vielä lopuksi: Uskonnollinen 'kasvatus' on yhtälailla PAHOINPITELYÄ ja vieläpä raskaimmasta päästä - SE ON LAPSEN MIELEN RAISKAAMISTA LOPULLISESTI!




"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja

Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.

Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.

Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.

"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.

Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.

Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.

Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752


Että eikö ole toivoa - onhan sitäkin.

"Tutkijat ja Jumala

Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.

Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.

Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.

Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.


Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."


Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."


...


"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.

Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.

Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"



Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81

Hienoa, että on uskontogeeni, silloinhan uskovaisuus on ihan luonnollista ja yritykset tukahduttaa uskominen ovat luonnonvastainen rikos ihmisyyttä vastaan.

ateismilta. kirjoitti:

Kohta 10 sisältää myös ateistisen syrjinnän, jonka kohteeksi joutuvia lapsia on suojeltava, koska ateismi on uskontoon kohdistuva ja kiinteästi siihen liittyvä näkemys. Ateistit estävät lapselta valinnanvapautta uskonasioiden suhteen, pitävät lapsia ateismin vankeina.

Jeesus hapattaa aivot, kuten aloitus osoittaa!

Jeesuselta lasta on suojeltava, Jeesus-uskovaiset estävät lapselta valinnanvapautta uskonasioiden suhteen, pitävät lapsia Jeesuksen vankeina.

Jeesus ei auta, kuten tämä alotus taas osoittaa

toivoen, nimerkki: ateismilta.

lapsen mielen kirjoitti:

"Uskovaiset kantavat jumalageeniä
6.1.2006 23:01

Yhdysvaltalaistutkija uskoo löytäneensä geenin, joka tekee ihmisistä uskonnollisia. (JOHN PALMÉN)

Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.

Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.

Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.

VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.

Lisää aiheesta viikonvaihteen Iltalehdessä"

http://www.iltalehti.fi/2006/01/07/200601063935206_uu.shtml



"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa

Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.


Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.

Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.


Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.


Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."


Helsingin Sanomat
[email protected]


Tämän seuraavan kun sovellatte edellä olevaan, niin ymmärrätte MISTÄ ne kokemukset kumpuavat - SIELTÄ SYVÄLTÄ MIELESTÄ, jonne ne on lapsesta pitäen dumpattu totaalisen aivopesun myötä auktoriteettien toimesta.


"Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta

Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin. Aikuisilla ydintiedon sekaannukset voivat toimia tieteellisen ja muun koulutiedon rinnalla.


Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumukseen ajatella intuitiivisesti eli tiedostamattomasti. Näihin tuloksiin on päädytty dosentti Marjaana Lindemanin johtamassa tutkimuksessa "Taikauskon vetovoima", joka on tehty Suomen Akatemian rahoituksella.

Tutkimuksen mukaan uskomukset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. "Jos uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoo yleensä muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Voidaan siis puhua yleisestä taipumuksesta uskoa näihin. Taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä", toteaa dosentti Lindeman.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3240 eri koulutustasojen opiskelijaa ympäri Suomea. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkimuksessa kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista. Tämän lisäksi koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja tutkittiin psykologisilla arviointimenetelmillä.

Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä. Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen ja hallinnan tarve, sukupuoli, arvomaailma, älykkyys tai analyyttinen ajattelu eivät juuri ole yhteydessä yliluonnollisiin uskomuksiin.

Lindeman kysyy: "Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."


Lisätietoja antaa dosentti Marjaana Lindeman, Helsingin yliopiston psykologian laitos, sp. [email protected]


Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä"


http://www.etsixpertti.fi/publicIndex.asp?page=10&fromPage=public&lang=1&PRID=4737



Sitten vielä lopuksi: Uskonnollinen 'kasvatus' on yhtälailla PAHOINPITELYÄ ja vieläpä raskaimmasta päästä - SE ON LAPSEN MIELEN RAISKAAMISTA LOPULLISESTI!




"Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja

Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.

Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.

Niillä kaltoin kohdelluilla apinanaarailla, joista itsestään tuli pahoinpiteleviä emoja, oli vähemmän serotoniinia aivoissaan kuin kohtalotovereilla, joista kasvoi huonosta mallista huolimatta huolehtivia vanhempia.

"Koska apina on biologialtaan varsin ihmisen kaltainen, tulokset saattavat valaista myös ihmisen käyttäytymistä eritoten sitä, miksi jotkut kaltoin kohdellut jatkavat pahoinpitelyketjua, toiset taas eivät", puntaroi professori Dario Maestripieri.

Tutkimuksen mukaan pahoinpidellyn lapsen varhainen serotoniinihoito vähentää todennäköisyyttä, että lapsesta itsestään kasvaa pahoinpitelevä vanhempi.

Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa serotoniinin yhteyden lapsen pahoinpitelyyn kädellisissä. Sen julkaisi Behavioral Neuroscience.

Aiemmassa tutkimuksessaan Maestripieri on osoittanut, että sukupolvesta toiseen jatkuva pahoinpitelyketju syntyy varhaislapsuudessa, eikä se ole geneettistä."

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2752


Että eikö ole toivoa - onhan sitäkin.

"Tutkijat ja Jumala

Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.

Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.

Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.

Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.


Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."


Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."


...


"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.

Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.

Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"



Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81

kerrankin faktaa , fucksaavasta Jeesux uskosta

ateismilta. kirjoitti:

kerrankin faktaa , fucksaavasta Jeesux uskosta

Xavonarina sanno Zii-SUCKS fux! Xavonarina kielipuoli 1/2 mieli fux dox.

rox! kirjoitti:

Xavonarina sanno Zii-SUCKS fux! Xavonarina kielipuoli 1/2 mieli fux dox.

kun noin v-tuttaa xD xD

psykiatrista hoitoa. Mutta kuten tiedämme psyaktrisen hoidon resurssit Suomessa ovat hälyyttän pienet.

suggestoterapeutti kirjoitti:

psykiatrista hoitoa. Mutta kuten tiedämme psyaktrisen hoidon resurssit Suomessa ovat hälyyttän pienet.

neuvostoajan venäjällä...
uskovaisia suljettiin mielisairaaloihin ja pumpattiin täyteen lääkkeitä.. osa kuoli ja osa selvisi, mutta usko ei lähtenyt keltään niillä menetelmillä..
kannattaisi lukea dokumentteja niiltä ajoilta niistä tapahtumista. MIKÄÄN ei voi viedä ihmisen kokemusta pois ja tehdä sitä tyhjäksi. vaikka mitä väittäisi eikä uskoisi.