saanhan varmasti kuolla rauhassa,ilman mitään järkyttäviä seuraamuksia? tämä ei ole leikkiä. lapsesta asti olen halunnut tämän tehdä, eikä enään mikään maanpäälinen tai taivaan voima voi auttaa. ihan sama vaikka syntyisin uudestaan kokemaan samaa paskaa, tarvitsen vain edes hetken loman tästä kauheudesta jota elämäksi kutsutaan. edes minuutin rauha.
itsemurha
outoa..
412469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"saanhan varmasti kuolla rauhassa,ilman mitään järkyttäviä seuraamuksia?"
Aivan varmasti.
ettei järkyttäviä seuraamuksia tule. Entä jos yritys epäonnistuu ja vammaudut tai halvaannut loppuiäksesi? Yksi varma seuraamus ainakin on tuska ja syyllisyys, jota tuotat läheisillesi - vai eikö sinulla ole ketään läheistä, jonka vuoksi kannattaisi elää?
"vai eikö sinulla ole ketään läheistä, jonka vuoksi kannattaisi elää?"
kieltämättä on yksi ihminen. mutta olen pilannut myös hänen elämän omalla surkeudellani. ah, on niin hyvä ja posiitivinen olo taas....joo-o.
Totuuteen luottava ei tee itsemurhaa eikä tunne sellaisia kärsimyksiä tai kipuja joita ei voitaisi hoitaa. Tästä päättelen itsemurhan johtuvan itsekkyydestä ja taipumattomuudesta tosiasioiden edessä.
Tietoisuus ei lopullisesti pääty ruumiin kuolemaan. Se ehkä hetkeksi häviää, mutta sen jälkeen tehtävä jatkuu edelleen.
Olen itsekin ollut hyvin itsemurha-ajatuksinen. Nyt olen lähemmäs 40 v. Enää en ajattele itsemurhaa, sillä minulle sen tekemistä ei sallittu. Jumala tarttui asiaan:
oli elokuu 2004 ja pitkäaikaistyöttömänä sinkkuna elämäni oli yhtä synkkyyttä. Halusin päästä eroon tuskallisesta tilanteestani, ulos, pois, ettei tarvitsisi kärsiä.
Olin suunnitellut tekeväni itsemurhan tiettynä päivänä. Poikkesin tuona iltana vielä ravintolassa ja tarkoitukseni oli lähteä yhden paukun jälkeen toteuttamaan suunnitelmani. Juomastani oli jäljellä enää 1/4, kun juttusilleni tuli ravintolan asiakas, jota en aiemmin ollut nähnyt siellä. Hän kertoi itsestään ja harrastuksistaan. Eräästä harrastuksesta kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu, jota jatkoimme valomerkkiin asti. Itsemurha jäi tekemättä. Kukaan ihminen ei tiennyt ajatuksistani, vaan sen täytyi olla Jumala, joka puuttui tilanteeseen.
Sen jälkeen ryhdyin kuuntelemaan tunteitani ja nimeämään niitä. Tuskaa nousi sisimmästäni enemmän kuin osasin odottaa, mutta Jeesuksen kanssa kahden käsittelin ne ja annoin itselleni sekä tapahtumiin liittyneille ihmisille anteeksi. Sain rauhan, Jumalan rauhan. Sen jälkeen en ole ajatellut itsemurhaa, vaan että elämähän on ihan hyvä juttu, loppujen lopuksi.
Tunnetyöskentely on se avainsana, jota ehkä sinunkin on ryhdyttävä tekemään, sillä tuska on sellainen, joka ajaa tekemään itsemurhia Suomessakin.
Tuska on pakattua tunnetta siitä, ettei lapsena saanut olla näkyvä kaikkine tunteineen, koska vanhemmilla ei ollut aikaa kuunnella lastaan. Annettakoon se heille anteeksi, sillä tilanteen voi korjata aikuisena. Mikään ei ole peruuttamatonta silloin, kun Jumala katsoo viisaammaksi antaa elämän eväitä.
"Tuska on pakattua tunnetta siitä, ettei lapsena saanut olla näkyvä kaikkine tunteineen, koska vanhemmilla ei ollut aikaa kuunnella lastaan."
juuri näin. asioista on jo kauan aikaa, mutta silti ne vaikuttavat. toki sitten nykyisyys on yhtä helvettiä sitten tuon ongelman seuraamuksista johtuen.
en ole itsemurhaa tänään enkä ensi viikolla vielä tekemässä. ihmeen sen estäminen kai kuitenkin vaatisi. esim lottovoitto tai vastaava heh.
Luitko mitä edellinen sinulle vastasi tunnetyöskentelystä Jeesuksen kanssa. Siis eteenpäin eikä vain toteamusta että näin on ja ainut asia olisi lottovoitto.
Siis voit itse tehdä muuttaksesi nykyisyyden vaikka menneisyys olisi ollut vaillejäämistä ja pahoinpitelyä.
Lue uudelleen mitä viisas ihminen kirjoitti sinulle aiemmmassa viestissään.
Ei meitä ole mihinkään tuomittu vaikka kuinka vaikean lapsuuden perusteella.
"Luitko mitä edellinen sinulle vastasi tunnetyöskentelystä Jeesuksen kanssa"
joo luin. paljon hyviä pointteja. olen muuten ollut uskossa, enään en ole. ei valitettavasti näihin asioihin ollut mitään tehoa.
Oletko antanut itsellesi luvan, että saat kuunnella itseäsi ja tunteitasi? Ehkä et ole. Ehkä et uskallakaan parantua ;) Se pelko oli minullakin. Mutta Jeesuksen kanssa sekin pelko menetti otteensa ja uskalsin vastaanottaa paranemisen.
Vaikutat sellaiselta ihmiseltä kuin itsekin olin: ylimielinen ja kova sekä väitteitä siitä "ettei kukaan, edes Jumala voi auttaa minua". Hmm... sanon sinulle samat sanat, jotka auttoivat lopulta minut eteenpäin: "Oletko niin ylpeä, ettet usko Jumalan, Kaikkivaltiaan, voivan auttaa sinua? Olet kuin Lucifer, joka luulee olevansa kaikkitietävä. Juuri Lucifer halusi Jumalan paikalle, mutta kuinka kävi??"
Nuo sanat pysäyttävät kenet tahansa. Luuletko todellakin, ettei Kaikkivaltias Jumala voi parantaa sinua? Hän voi. Mutta kyse onkin nyt sinusta: sinä et halua parantua, vaan pysyä sairaana. Se on eri asia!! Sinä luulet voivasi jatkaa elämää sairaana, mutta Jumalan mielestä et voi, siksi Hän on kääntänyt kasvonsa sinun puoleesi ja pyytää sinua vastaamaan Hänelle "kyllä, haluan vastaanottaa terveyden". Pelko pidättelee sinua haluamasta paranemista. Luulet ehkä, että se tuo liikaa "jotain" elämääsi. Niin se tuokin: paranemisen ja ilon. Mutta et halua ottaa niitäkään vastaan, koska pelkäät. Saatana hallitsee pelottelemalla sinua ja väittämällä, että "menetät jotain". Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan: Jumala haluaa antaa sinulle sen elämän, jonka Hän on suunnitellut sinulle.
Kuitenkin valinta on sinun: jos haluat pysyä sairaana, niin siitä vaan! Mutta älä valita, että asiasi ovat huonosti, sillä sinä itse olet sen valinnut.
Jumala haluaa antaa sinulle iloa, yltäkylläisyyttä ja onnea. Haluatko sinä parantua ja vastaanottaa kaikki ne hyvät lahjat, joita Hän haluaa sinulle antaa??
"Kuitenkin valinta on sinun: jos haluat pysyä sairaana, niin siitä vaan! Mutta älä valita, että asiasi ovat huonosti, sillä sinä itse olet sen valinnut.
Jumala haluaa antaa sinulle iloa, yltäkylläisyyttä ja onnea. Haluatko sinä parantua ja vastaanottaa kaikki ne hyvät lahjat, joita Hän haluaa sinulle antaa??"
ok, nyt se sit selvis. oma vika. ai ettenkö haluaisi parantua, hehe. ongelma on siinä että olen kyllä ollut uskossa, ja vannon tehneeni kaiken sääntöjen mukaan jotta minun olisi pitänyt parantua. kuinka monta vastaamatonta rukousta minun olisi vielä pitänyt kestää? 1000, 10000, 1000000?
jos olisi joku Jumala, tämä olisi vain kostoa ja rankaisua jostakin.
Jumala ei ole rankaiseva vaan rakastava. Luulet, että Hän rankaisee sinua jostakin. Ehkä sinulla, kuten monilla muillakin (myös minulla oli), on väärä kuva Jumalasta. Heijastamme vanhempiemme ominaisuuksia Jumalaan ja kutistamme Hänet liian pieneksi, vanhemmiksemme. Hän on kuitenkin aivan jotain muuta. Hän rakastaa. Jostain syystä Hän haluaa tuoda haasteita sinulle ja ehkä samalla kysyy: keneen sinä turvaat? Kuka tai mikä on tärkeintä elämässäsi? Tavarat? Puoliso? Perhe? Sukulaiset? Harrastukset? tms. EI!! Jumala on ensimmäisenä. Etsi ensin Jumalan Valtakuntaa, niin kaikki muu sinulle annetaan. Ja Hän pitää lupauksensa. Ainakin minun kohdallani on pitänyt!
Etsi Jumalaa ja Hänet voit löytää sisimmästäsi, sillä Jumalan Valtakunta on meissä sisäisesti. Jumala on Henki, ja Hengen löydät sisältäsi. Millainen se on? Ehkä täynnä negatiivisuuksia, olen lukevinani rivien välistä. Mitäpä, jos pyytäisit Jumalaa täyttämään sinut Pyhällä Hengellään ja niillä lahjoilla, joita Hän haluaa antaa sinulle? Se pyyntö on Jumalan mieleinen, ei se, että pyydät tavaroita, mammonaa jne.
Kun tulee vaikeita hetkiä elämässä, niin turvaa yksin Jumalaan ja pidä katse Jeesuksessa.
mutta kuinka montaa kertaa haluat olla samassa tilanteessa?
Jos et selvitä ongelmaasi tässä elämässä on se sinulla vastassa seuraavassa jne.
Mutta sinä itse päätät mitä teet.
//saanhan varmasti kuolla rauhassa,ilman mitään järkyttäviä seuraamuksia?//
- Luultavimmin et, kai lähimpien mielipaha,hätä ja suru tulevasta teostasi nousee ennen lopullista ratkaisevaa hetkeä pintaan?
//tämä ei ole leikkiä.//
- Ei todellakaan, se on kohdallasi lopullinen ratkaisu, luultavsti hetkellisiin ongelmiin[apua on löydettävissä,,,varmasti!].
//lapsesta asti olen halunnut tämän tehdä, eikä enään mikään maanpäälinen tai taivaan voima voi auttaa.//
- Luulen kirjoituksesi olevan viimeisiä avun pyyntöjä, muista se, että et ole elämässäsi yksin ongelmiesi kanssa, kohtalo tovereita on niin meressä kivi kaulassa jalat pinnassa, kuin selvinneenä hoidossa,lääkityksen ja terapian avituksella.
//ihan sama vaikka syntyisin uudestaan kokemaan samaa paskaa, tarvitsen vain edes hetken loman tästä kauheudesta jota elämäksi kutsutaan. edes minuutin rauha.//
- Lomaa voi pitää muutenkin. Oletko ollut loma-kohteissa, vaikkapa Yyterin kylpylässä, siellä on hyvät ruuat, ihanat rannat ja paljon tapahtumia on bändejä, erillaisia mukavia ja rentoja ihmisiä, kannattaa koittaa jotain muuta ennen lopullista "lomaa" .
"- Luulen kirjoituksesi olevan viimeisiä avun pyyntöjä, muista se, että et ole elämässäsi yksin ongelmiesi kanssa, kohtalo tovereita on niin meressä kivi kaulassa jalat pinnassa, kuin selvinneenä hoidossa,lääkityksen ja terapian avituksella."
onhan nuo kaikki terapiat ja lääkitykset läpi käyty, ei auta. Jumalatkin on testattu, ei auta.
"- Lomaa voi pitää muutenkin"
niin voi.mutta minun kohdalla se tarkoittaa sitä että menen a) etupihalle b) takapihalle yksin seisomaan. muuhun en kykene eikä ole varaa.
//niin voi.mutta minun kohdalla se tarkoittaa sitä että menen a) etupihalle b) takapihalle yksin seisomaan. muuhun en kykene eikä ole varaa.//
- Ymmärrän "yskän".
Muuten, on näitä tuettujakin lomia olemassa, loma-liittoja, tai semmosia, RAY:n tukemia lomia.
Yksinäisyys on surullista, mutta siihenkin on parempia keinoja kuin lopettaa kaikki kerralla, sen jälkeen mahdollisuudet ovat melko tasan ja tarkkaan zerou.
Mitä keksittäisiin? :)
Mitä harrastat, tai olet harrastanut, eikö harratuksiisi liity muita ihmisiä, joiden kanssa voisit jakaa ajatuksiasi ja arkeasikin?
Liikunta muuten oikeasti auttaa ala-kuloon, se laittaa kehon omat endorfiinit liikkeelle, jeesaa kivasti.
Jos olet luonnon lähellä, voi luonto ja siellä tapahtuva samoilu auttaa?
Lukeminen, hae kirjastosta joitain mielenkiintoisia kirjoja?
Rahapäivänä voit pistäytyä ravintolassa vaikka syömässä jos et ole hörppy ihmisiä, siellä on joskus meno letkeää ja ihan kivoja ihmisiäkin voi tavata[tai lukea suoraan].
Kannattaa ehkä myös edelleen ottaa lääkäriin yhteyttä ja kertoa melankoliastaan, kyllä sieltä löytyy troppia ja vertais-tukea.
Oisko töistä apua, työkkärissä on omat ammatti-ihmiset lähes kaikkiin tilanteisiin, sieltä saa tukea uuden ammatin,kurssien ja
vaikka työttömien ry:n toimintaan liittymiseen.
Voimia sulle
kun ei sitä tiedä
jos pääsi on kaaottisessa tilassa voi tuo tila jatkua kuolemasi jälkeenkin --siis en tiedä mutta se mahdollisuus on aina
älä tapa itseäsi!!!
eikö sinulla ole mitään mitä haluaisit kokea täällä ihmisenä
jos on? toteuta se!
ett menetä mitään kunhan ett vahigoita sillä toisia
nyt voi ryhtyä uhkarohkeaksi
jos kerran haluat kuolla
ehkä siitä saat virtaa elää eteenpäin
-kävele 100km.
-asu metsässä paripäivää
-matkusta jos sinulla on rahaa
vaikka sormi kartalle ja sinne siis
sinä olet arvokas ja sinun elämäsi on
me kaikki olemme
mutta jos olet sen vakaasti päättänyt
ei meidän sanamme mitään auta
mutta mieti silti vielä toinenkin kerta -pyydän
on tullut kokeiltua, mutta vaikka viimeksi 10vuotta sitten ammuin itseäni rintaan kaksi kertaa, niin eihän tuo henkikulta kuitenkaan lähtenyt. En suosittele heikkohermoisille.
Ei kärsimys itsemurhassa lopu. Koeta kestää. Kannustetaan toisiamme tarpomaan eteenpäin. Ei täällä olla kuin korkeintaan 100 vuotta. Kyllä sitä saa voimia jaksaa. Tämäkin on hyvä asia, että voimme näin käsitellä, pohtia ja jakaa raskaitakin tuntemuksia keskenämme.Sinä varmasti pääset jälleen kappaleen matkaa päämäärää kohti, jota et vielä tunne.
ihmisen elämä on ainutlaatuinen ja arvokas.
Yritä nähdä niitä kauniita asioita mitä täällä maan päällä on.
Jokaisella on välillä vaikeita aikoja,mutta minä uskon,ettei tuo meidän pomo tuolla yläkerrassa jätä ketään pulaan. :)
lämmittävistä vastauksista. tekisi mieli avautua enemmänkin, mutta en tiedä kehtaako sitä täällä..
Aina se helpottaa,kun avautuu. :) Sitä varten me kanssaihmiset ollaan myöskin olemassa,että autetaan toinen toistamme!
no ikää vajaat 30. lapsesta asti kärsiny ahistuksesta/masennuksesta. tuon takia sitten monia raskaita aikoja käyny läpi. se taas johtanu siihen että nämä aikuisiän perusasiat on menny päi peetä. erilaisia addiktioita, esim peliongelma mikä ajoi minut velkakierteeseen, mikä on nykyään se isoin paha ja JATKUVA stressi. Paljon kaikenlaista sekavaa toilailua, kun ei ole hallinnut elämää. joka paikkaan sattuu ja kolottaa jatkuvasti, siis psykosomaattisia oireita. alkaa väsyttää liikaa tää taistelu.
saanut mistään apua tuohon peliongelmaan?
Minä uskon,että kaikilla asioilla on tapana selvitä.
On sitä itsellänikin välillä ollut kaikenlaista ongelmaa ja on tuntunut,ettei niiden kanssa pärjää.
Ehkä sinun kannattaisi käydä jollain ammatti-ihmisellä, juttelemassa noista kaikista asioista.
Monilla ihmisillä on juuri lapsuudesta jäänyt jotain tunnemuistiin,joka sitten aikuisena hiertää.Kun asioita aletaan selvittämään,niin solmu aukeaa.
Ei elämä siihen saa loppua,että on toilaillut.Kaikkihan me ollaan sitä varmaankin joskus tehty.Se on vain inhimmillistä! :)
Koita jaksaa ja jätä mielestäsi pois nuo itsemurha-ajatukset! :)
älä vaivu epätoivoon jos jokin kokemastasi apulähteestä ei olekaan vielä toiminut.
Ylempää olikin puhetta tunteiden kanssa työskentelemisestä. Sisääsi on ilmeisesti varastoitunut negatiivisia tunteita pitkältä ajalta, joten se vaatii aikaa. Kunpa löytäisit hyvän terapeutin.
Peliriippuvuus luokitellaan sairaudeksi, joten ei ole lainkaan häpeä että lähdet hakemaan siihen apua.
Jos peliriippuvuus hallitsee sinua, laitan tähän sivuston, jossa kerrotaan riippuvuuksista. Lue sivun vasemmalta linkit. Toivottavasti saat sieltä oivalluksia. Siellä on myös auttavan puhelimen numero. Kuka tietää mihin yksikin puhelinsoitto voi johtaa, ei siitä ainakaan pahaa seuraa, vain soittokustannukset.
http://www.irtitaakoista.net/Riippuvuus.htm
Irti Taakoista-yhdistyksen toiminnanjohtaja Mika Petälä sanoo:
”Elettiin vuotta 1997. Olin vienyt Pelihimon alttarille lähestulkoon kaiken, mitä voi. Viimeisten vuosien aikana olin hävinnyt miljoonia markkoja, liikeyritykseni, kotini, omaisuuteni, ihmissuhteeni…kaiken. Peliriippuvuus ja alkoholi varjostivat koko elämääni, kunnes elämäni alkoi olla lopussa. Tuntui, ettei yö ollut milloinkaan näyttäytynyt niin pimeänä. En nähnyt missään valon pilkahdustakaan. Mikään ei voisi enää muuttua, vai voisiko? Minulla on hyvä uutinen sinulle, joka painit juuri nyt näiden kysymysten kanssa. Kaikki voi todellakin muuttua.”
Älä luovuta, omat negatiiviset tunteesi eivät kerro niistä mahdollisuuksista, joita on olemassa itsesi ulkopuolella elämääsi varten. Lähde uudelleen hakemaan apua, sillä yksin on todella vaikeaa kun kaikki on solmussa.
tällaiseen taas voi vastata?
Mitä tarkoitat tuolla "minuutin rauhalla"? (Tosin nyt en ole lukenut tätä ketjua lävitse, huom. vaan).
Taas tässä vaan aattelin, yhtä surullista ja todellista itsemurhaa, nuoren itsemurhaa! Ja aina kysyn itseltäni, miksi (vaikkei asia sinällään minulle 'kuulukkaan'). Mutta miksi?
"Mitä tarkoitat tuolla "minuutin rauhalla"?"
sitä että kunpa saisin edes pienen hetken kokea rauhaa ja iloa. sitä ettei tarvitsisi edes minuutin ajan pelätä, vapista ja hikoilla ku pien sika, vuodesta toiseen.
Jos olet avoin ottamaan apua vastaan. Kerroit, että terapiat ym. on kokeiltu. Mutta tuntuu siltä, ettet ole saanut oikeanlaista apua. Tilanteesi on oikeasti hurja ja tarvitset apua. A-klinikoilla hoidetaan myös peliriippuvuuksia. Jaksa sen verran, että soitat heti huomenna herättyäsi oman alueesi tai paikkakuntasi A-klinikalle ja varaat ajan. Kerro tilanteesi kaunistelematta, myös itsetuhoajatuksesi. Jos jokin terapia ei ole kohdallasi toiminut, kokeile toista. A-klinikat on ainakin pääkupunkiseudulla maksuttomia, en toki tiedä, missä asut, mutta nyt et voi ajatella, ettei sinulla ole varaa. yhteiskunta auttaa sinua kyllä saamaan itsesi kuntoon. Sinun tarvitsee vain haluta tulla ehjäksi ja uskoa siihen, että saat oikeanlaista apua, kun sitä haet. Missään nimessä pelivelat ei ole syy tappaa itseään. Kun nyt saat itseesi sen verran voimaa, että jaksat hoitaa asioitasi, hoida yksi asia kerrallaan. Varo ottamasta liian isoja harppauksia, putoat vain persuuksillesi taas. Pienenpieniä askelia. Aivan varmasti selviät tästä ja saat huilata ja olla onnellinen. Mutta apua siihen tarvitset. Voimia ja valoa sinne. Muista, että universumi on jatkuvaa muuttumista, niin myös ihmisen elämä muuttaa muotoaan kokoajan. Mikään tilanne ei pysy paikallaan vaikka sinusta nyt niin tuntuukin. Asiat tulevat muuttumaan. Olet älyttömän nuori vielä ja KAIKKI on mahdollista.
Toivot...#kunpa saisin edes pienen hetken kokea rauhaa ja iloa. sitä ettei tarvitsisi edes minuutin ajan pelätä, vapista ja hikoilla ku pien sika, vuodesta toiseen.#
Olet tämän varmaan kuullut jo aikaisemminkin, mutta kerron sinulle sen uudelleen..: on yksi, joka voi antaa sinulle pysyvän rauhan ja ilon.
Hän on Jeesus Kristus. Hän sanoo: "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen
älköönkä peljätkö.(Joh.14:27)
Tuo raamatunjae rauhoittaa minua joka kerta, kun
tulee ahdistunut ja pelokas olo. Tiedän, että Hän on läsnä ja rakastaa minua juuri sellaisena, kuin olen.
Niin Hän rakastaa sinuakin. Käänny Hänen puoleensa murheinesi ja ahdistuksinesi. Hän ei sinua hylkää ja käännytä pois luotaan.
En tiedä mitä sinulle sanoisin. En osaa lohduttaa, kun en oikeasti tiedä, miltä tuntuu, kun tuntuu noin pahalle.
Elämä tosiaankin voi joskus ajaa ihmisen nurkkaan ja rutistaa.
Voi, kumpa keksisit keinon, millä selvitä.
Kuulin joskus sanonnan, että "pimeintä on juuri ennen auringon nousua".
Itse olen myös huomannut sen.
Velan saa aina oikeesti maksettua, ja ystäviäkin löytyy kun uskaltaa itse mennä edes askelen verran vastaan. (minäkin voin olla ystäväsi).
se mikä sinua koetteleekin, jos haluat, pystyt nujertamaan sen, ja olet sitten tätä päivää vahvempi huomenna.
Onnea myös lotossa. Toivottavasti tärppää!
"Onnea myös lotossa. Toivottavasti tärppää!"
aika hyvä kun just täs kelasin et teenkö huomenna(tänään) pari riviä lottoa vai ostanko hernetsoppapurkin ja makarooniva. hmm, taianpa tehä lottoa:)
siitä pelihimosta. tilannehan on se että se on ollut jo aikas pitkään ihan ok kurissa(pari pientä lankeemista tosin). en vaan koskaan saa maksettua kaikkia lainoja jne, mitkä oon ottanu laskujen maksamiseen ja elämiseen(myönnetään, joskus myös rillutteluun). noh paska mikä paska. ei ihme että sitä jää lopulta yksin kun ei mitään hallitse. raha on maailman tärkein asia, sen olen oppinut. ihan sama kuinka sairas sitä on, jos ei ole rahaa on täysi nolla. ei ole enää "sairas yksilö" vaan "rahaton paska".
aikun sais joskus vaikka nukkua.
ja anteeksi tämä aloitus ja valitus.
Eikös seurakunta jaa niitä ruokapusseja? Meillä päin ainakin, kuulema.
Jonoon vaan. Käy sielä vähemmän köyhätkin ruokaa hakemassa.
Jos asut Raumalla, niin minäkin voin ruokkia välillä. Ei nykypäivänä nyt nälkään kannata kuolla.
Velasta tietääkseeni pystyy tekemään jossain jonkun maksusuunitelma jutun. Senkin alan työntekijöitä on, jotka auttaa velallisia selviämään liian suurista maksuista auttamalla, miten ne jatkossa hoidetaan.
Jos sulla ei ole töitä (tai ei kiinosta) mene työvoimatoimiston kautta kursseille. Jos olet nainen, valitse miehinen ala tai jos olet mies, niin naisvaltaselle alalle sitten. Vaikka "se työ" mihin kouluttaudut, ei kiinosta, mutta koulutuksesta saa aina jotain takataskuun.
Tai sitten vaan alat toteuttamaan suurta unelmaasi.
kiitos kun tarjouduit ihan ruokaa tarjoomaan:) en asu rauman nurkilla. mut joo eihän sitä nälkään kuole kummiskaan täällä suomessa.
"Eikös seurakunta jaa niitä ruokapusseja?"
juu. oon iteasiassa ite ollu jakajan roolissa joskus. tajuttomasti jää hyvää ruokaa kaupoilta yli roskii heitettäväks.
Itsarin jälkeen fiilikset tuppaa menemään vähän huonompaan suuntaan. Se on vain tällainen pikkuinen juttu mikä olis järkevää huomioida. Rauhaa ei tuolla tavalla saa.
Psyykenlääkkeet on keksitty mielen tasoittamiseksi. Ne antaa oikeasti rauhallisuuden illuusion, jopa loppuelämäksi. Ne antaa oikeasti aikaa, siirtää fiiliksiä tuonnemmaksi, ilman vakavampia seurauksia.
siis pitääkseni tämän alotuksen palstan aiheeseen liittyvänä....Helvettiähän ei ole??? joku päähänpinttymä uskomisajoilta vieläkin...
kannattaako elää monta tällaista elämää? Olet joka kerta samassa tilanteessa ja jos teet itsarin joka kerta niin ethän pääse mihinkään.
Ehkä tuntuu pateettiselta sanoa että ajattele positiivisesti mutta voit yrittää aloittaa pienistä asioista. Heti kun heräät aamulla ajattelet positiivisesti sen mitä seuraavaksi teet. Äläkä anna missään vaiheessa negatiivisten ajatusten tulla esille. Illalla kun menet nukkumaan sanot itsellesi että tulet nukkumaan erittäin hyvin ja sikeästi ja aamulla heräät virkeänä ja positiivisena.
Opi että ajatukset luovat. Sinulla on nyt sellaisia ajatuksia joilla luot negatiivisuutta elämääsi. Ne on pakko muuttaa ja niin kuin kirjoitin ajattele positiivisesti vähän kerrallaan. Se ei tunnu silloin niin mahdottomalta.
"kannattaako elää monta tällaista elämää? Olet joka kerta samassa tilanteessa ja jos teet itsarin joka kerta niin ethän pääse mihinkään."
niin. mutta mistä sitä tietää että olisi monta elämää jne? jos jossain henkimaailmassa sais lomailla ja leijailla vähän aikaa siinä elämien välissä, niin kuullostaa hyvältä.
Uskon kuitenkin että mitään lomaa et saisi pitää vaan joutuisit suoraan koulunpenkille. Sielläkin näet opiskellaan ja tehdään töitä. Sitten saisit keskustella mikä meni vikaan tässä elämässä ja kuinka sinun pitäisi tehdä ensi elämässä että voisit jatkaa matkaasi.
No, tee miten haluat. :-)
Muista kuitenkin että olemme elämiemme luojia ihan itse. Emme myöskään ole mitään uhreja. Olet itse asettanut itsesi siihen missä nyt olet ja itse joudut muuttamaan tilannettasi. Valittaminen ei auta vaan pahentaa tilannetta. :-)
Mitä tämän ketjun ja aiemman viestiketjun ohjeista olet laittanut käytäntöön?
Ainakin omalla kohdallani oli kyse aikasmoisesta itsesäälissä rypemisestä. Kun elämääni sitten tuli melkoisesti lisää vastuuta, niin eipä ole ollut enää oikein aikaakaan rypeä itsesäälissä. Ja yritinhän minä silloin joskus parikymppisenä kerran tappaakin itseni, mutta meni vähän munille. No, sekin kasvatti vaan luonettani ja oli aika häpeällinenkin juttu, mutta tosiaankin omalla hassulla tavallaan myös paransi minut itsetuhoisuudesta.
On vaan pitänyt jotenkin oppia tulemaan toimeen oman itsensä kanssa ja jopa oppia rakastamaankin tätä 'risukasaa'. Sekin on vaan tavallaan lisännyt sitä itsensä rakastamisen haastetta, kun on aika vaatimaton persoona saanut olla. Eipä ole pahemmin ollut tässä elämässäni oikein onnea rakkaudessa, eikä rahassakaan, mutta haaste on ainakin ollut kohdallaan. Eikä sitä voi tietää onko heikko vaiko vahva jos ei koskaan joudu tosi paikan eteen. Eikä vahvuuteenkaan ole oikeastaan muuta tietä kuin heikkouden kautta. Ensin on oltava heikko, jotta voisi tulla vahvaksi.
Mutta, mutta ja mutta. Se onnihan lähtee usein niistä pienistä asioista. Täällä Suomessa on kuitenkin ihan ok elää. Itsemurha onkin vain sietämättömään tilaan joutuneen ihmisen viimeinen keino. Jos et ole kuolemansairas ja kovissa tuskissasi, niin itsemurha on pelkästään elämäsi hukkaamista. Lahjahan tää on Suomeen syntyä! Eikä täällä monilla muillakaan nyt niin kauhean erikoinen elämä ole. Mäkin saan syödä psyykelääkkeitä loppuikäni ja sietää kaikenlaista persoonaani kohdistuvaa halveksuntaa, mutta en silti ajattele oikeastaan koskaan itsemurhaa.
Yksi hyvä keino on hankkia itselleen hyviä harrastuksia. Opetella tekemään erilaisia asioita. Maailmahan on täynnä tekemistä ja jokaiselle löytyy täältä varmasti aina jotain mielekästä tekemistä. Aina löytyy niitä 'sielukumppaneita', kun vaan etsii niitä joilla on samat kiinnostuksen kohteet.
Ja kyllä se siitä itserakkaudesta kaikki aina täällä lähtee. Oma havaintoni on sellainenkin, että ikääntyminen auttaa usein ihmistä rakastamaan itseään. Nuorella ihmisellä onkin aika rankkaa ja olen itse ihan tyytyväinen siitä, että tuo aika on kohdallani jo ohitse.
Ja tää nettikin on aika jännä juttu ja voi jopa auttaa ihmisiä löytämään elämäänsä uutta sisältöä. Tännehän saa omia tuntojaan ihan vapaasti tilittää ja huomata ettei todellakaan ole niin yksin kuin kuvittelee olevansa. Oispa munkin nuoruudessani ollut tällänen netti, niin olisin varmaan terveempi tapaus! No, se on vaan mun karmani ja haasteeni täällä ja pitää olla siihen tyytyminen. Jonain päivänähän kaikki on "sovitettu" ja ehkä se taivaskin jo vähitellen sieltä alkaa häämöttää? ;)
Ja nämä uskovatkin voivat joitain täällä auttaa, vaikka itse olenkin valinnut enemmänkin sen itseni auttamisen. Ja onhan sitä ollut tietenkin sukulaisia ja ystäviäkin tukena: Aika tavallisia ihmisiä, ilman mitään höpinöitä helveteistä tai taivaista.
Joillakin uskovista on vain täällä netissä pienoinen uskottavuusongelma heidän latoessaan latteuksiaan todellisissa vaikeuksissa olevien päälle. Pitää vaan ymmärtää ja antaa heillekin anteeksi. No, onhan täällä muutama ihan sydän paikallaankin oleva uskova. Tiedämme kyllä heidätkin.
Älä siis ihmeessä hukkaa nykyistä elämääsi, koska et voi tietää mitä nurkan takana sinua odottaa. Vasta vanhana olet riittävän kypsä arvioimaan omaa elämääsi. Vielä nuorempana henkilönä ei kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä oikein yhtään mistään. Ja vaikka olisitkin jo vähän vanhempi henkilö, niin koskaan ei ole liian myöhäistä saada ihan mukava elämä! ;)
Ota siis rauhallisesti ja askel kerrallaan ja kaikki on avoinna! :)
Ja kun tosiaankin pystyt tätä maallista 'risukasaasi' rakastamaan, pystyt rakastamaan ihan mitä tahansa! :)
kiitti tuosta pitkästä tekstistä:) pitää oikein ajatuksella lukea ja kommentoida myöhemmin.
Mutta tuli mieleen juuri tästä minun persoonallisuudesta se pointti, että olen aina hysteerinen asioiden kanssa. ok, raha-asiat esim päin peetä, mutta miksi mietin niitä koko ajan(pakkoajatuksen tasolla)! aiemmin tämä hysteria kohdistui sairauksiin. Nytkin on viikonloppu eikä mitkään rahaskeidat mihinkään etene(unohin lotota,he). Jos joku asia minun pitäisi oppia, se on oppia elämään rauhallisesti vaikka jotkut asiat oliskin päin mäntyä. mutta ei kun pitää suurennella, näen jo itseni parin vuoden päästä sillan alla asustavana juoppona.
Unohdin tosiaankin huumorintajun ja kommenttisi muistuttikin aika osuvasti siitä! ;)
Kykenet selvästi nauramaan iitsellesi ja omalle elämällesi ja se on muuten todella hyvä juttu se!
Anna itelles vaan tosiaankin aikaa ja opettele relaamaan. Naura noille hysterioillesi!
Sun pitäs vaan saada jokin mukava kumppani vierelles. Liian kranttu ei kuitenkaan sais olla. Moni etsii toista ihmistä täällä. Pitää vaan olla enakkoluuloton ja avoin! ;)