Jumalan Pyhän Hengen sanomaa sisar Whiten kautta:
Väärä pyhitys
1.Joh.2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Uskonnollisessa maailmassa nykyisin vallitseva pyhityskäsitys saa aikaan itsekorotuksen henkeä ja välinpitämättömyyttä Jumalan lakia kohtaan, mikä osoittaa ettei sillä ole mitään tekemistä Raamatun uskon kanssa. Tämän opin kannattajat uskovat että pyhitys tapahtuu silmänräpäyksessä, jolloin ihminen uskon kautta tulee täydellisesti pyhäksi. ”sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa” he sanovat, ”niin siunaus on sinun”. Heidän mukaansa pyhityksen saavalta ihmiselta ei vaadita mitään muuta. Samalla he kieltävät Jumalan lain auktoriteetin sanomalla, ettei heidän tarvitse noudattaa Jumalan käskyjä. Mutta voiko ihminen tulla pyhäksi ja päästä sopusointuun Jumalan tahdon ja luonteen kanssa ojentamatta elämäänsä niiden periaatteiden mukaiseksi, jotka ovat hänen luonteensa ja tahtonsa ilmaus?
Toive helposta uskonnosta, joka ei vaadi ponnistelua, ei itsekieltäymystä eikä erottautumista maailmantavoista, on lisännyt pelkkää uskoa korostavan opin suosiota. Mutta mitä sanoo Jumalan sana? Apostoli Jaakob kirjoittaa: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? --
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” Jaak.2:14;20.
Jumalan sanan todistus ei puolla lumoavaa oppia uskosta ilman tekoja. Ei osoita uskoa vaan röyhkeyttä vaatia osakseen taivaan suosionosoituksia myöntymättä ehtoihin, joilla arma annetaan. Tosi uskon perustana ovat Kirjoituksten lupaukset ja säädökset.
Älköön kukaan pettäkö itseään uskoen tulevansa pyhäksi, vaikka ehdoin tahdoin rikkoo jotakin Jumalan käskyä. Tietoinen synnin tekeminen vaientaa Hengen todistavan äänen ja erottaa sielun Jumalasta. --”Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.” 1.Joh.2:4,5.
EGW
Väärä pyhitys
1.Joh.2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Uskonnollisessa maailmassa nykyisin vallitseva pyhityskäsitys saa aikaan itsekorotuksen henkeä ja välinpitämättömyyttä Jumalan lakia kohtaan, mikä osoittaa ettei sillä ole mitään tekemistä Raamatun uskon kanssa. Tämän opin kannattajat uskovat että pyhitys tapahtuu silmänräpäyksessä, jolloin ihminen uskon kautta tulee täydellisesti pyhäksi. ”sinun ei tarvitse muuta kuin uskoa” he sanovat, ”niin siunaus on sinun”. Heidän mukaansa pyhityksen saavalta ihmiselta ei vaadita mitään muuta. Samalla he kieltävät Jumalan lain auktoriteetin sanomalla, ettei heidän tarvitse noudattaa Jumalan käskyjä. Mutta voiko ihminen tulla pyhäksi ja päästä sopusointuun Jumalan tahdon ja luonteen kanssa ojentamatta elämäänsä niiden periaatteiden mukaiseksi, jotka ovat hänen luonteensa ja tahtonsa ilmaus?
Toive helposta uskonnosta, joka ei vaadi ponnistelua, ei itsekieltäymystä eikä erottautumista maailmantavoista, on lisännyt pelkkää uskoa korostavan opin suosiota. Mutta mitä sanoo Jumalan sana? Apostoli Jaakob kirjoittaa: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? --
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” Jaak.2:14;20.
Jumalan sanan todistus ei puolla lumoavaa oppia uskosta ilman tekoja. Ei osoita uskoa vaan röyhkeyttä vaatia osakseen taivaan suosionosoituksia myöntymättä ehtoihin, joilla arma annetaan. Tosi uskon perustana ovat Kirjoituksten lupaukset ja säädökset.
Älköön kukaan pettäkö itseään uskoen tulevansa pyhäksi, vaikka ehdoin tahdoin rikkoo jotakin Jumalan käskyä. Tietoinen synnin tekeminen vaientaa Hengen todistavan äänen ja erottaa sielun Jumalasta. --”Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.” 1.Joh.2:4,5.
EGW
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi kaikki luulevat olevansa itse oikeassa ja edustavansa sitä ”tervettä uskoa” sekä pitävät muita enemmän tai vähemmän väärässä olevina. Raamatusta löytyy vastakkaisia maailmankuviakin, kuten monistinen (on vain yksi jumala, joka tekee pahan ja hyvän suvereenisti) sekä persialaisperäinen dualistinen (jumalan ja "tämän maailman jumalan saatanan" välinen taistelu ja vastakohta, mikä kyseenalaistaa jumalan kaikkivaltiutta). Eikö kaikilla kristityillä pitänyt olla se "Pyhä Henki" sitä "Sanaa" avaamassa ja selittämässä "oikein" ja eivätkö kristityt kaikki lue Raamattuaan "rukoillen Jumalalta viisautta ja valoa sen ymmärtämiseen" - eikö Jumala siis pysty täyttämään uskoviensa pyyntöä eikä osaa antaa ymmärrystä vai onko Pyhä Henki ristitiidassa itsensä kanssa "johdattaen" yhden nöyrän totuudenetsijän luterilaisuuteen, toisen adventismiin ja kolmannen jopa jehovantodistajiin? Ja sitten kaikki "kokevat hengessään" olevansa "totuudessa". Vai onko ilmeisin selitys juuri se, miltä näyttääkin: mitään pyhää henkeä ei edes ole, vaan kaikki raamattu-uskoiset seuraavat oman psyykensä impulsseja tulkiten ne "Jumalan hengen" vaikutuksiksi ja selittävät Raamatun kertomuksia oman psykofyysisen "apparaattinsa" ja elämäntilanteensa lävitse löytäen juuri sen "valon", mitä heitä siinä tilanteessa "puhuttelee"?
Tässä täytyy käydä asiaan Kristuksesta käsin.
Kaikki pelastus on Hänen työssään, täyteyssä työssä.
Se "heikoinlenkki", hänkin on pelastettu, kun uskoo.
Käskyjen "pitäminen" täytyy syntyä sydämestä, sen voiman ja pyrkimyksen mukaisesti, minkä usko ja uskon antama voima kuljettaa.
Kukaan "rehellinen" Herran oma, ei tietentahtoin riko Jumalaa vastaan, vaan uskossa pyrkii eteenpäin, myös puhtaudessa. Ihminen elää myös tietämättömyydenkin aikoja.
Tietenkin ymmärrän tavallani kantasi ja se on lainauksena tarkoitettu herättämään helppoheikit, mutta tämä sanani on taas sinne suistevaisen kynttiläuskon puoleen.
Armon kautta voi elää Jumalan tahdossa, joka on kokonaisuus, ja niiden tuoman vapauden hedelmien nauttiminen on synnistä vapautta Kristuksessa.
Kun olen Kristuksessa, minun ei tarvitse tehdä sitä sun tätä, Jumalantahdon vastaisuutta.
Hänessä minä voin, Hänessä elän, Hänessä pärjään.
Tällä mielellä kasvaen kokonaisvaltaiseen Jumalantuntemiseen, siinä ei ole ehdointahdoin pyrkimistä pyhäksi.
Lupaus on Kristus, minun puolestani, säädökset, varjelun pahasta, kun pyrin elämään totta tekien.