Synnyin ja kasvoin maanviljelijäperheessä Keski-Pohjanmaalla. Maatilamme ei ollut sikäläisittäinkään suurtila, joskin niukan elannon se kovalla työllä ja sivuansioita haalien antoi. Mutta henkeen ja vereen maalaisliittolaisia ja myöhemmin keskustapuoluelaisia vanhempani olivat ja itsestään selvyytenä me lapsetkin pidimme, että puolue on paras ja jokainen meistä neljästä sisaruksestakin ehti puoluetta äänestää ennen maailmalle lähtöämme.
Vanhempiemme kuoltua kukaan sisaruksista ei halunnut ottaa tilaa hoitaakseen, vaan se myytiin ja rahat, mitä verojen jälkeen jäi, tasattiin sisarustemme, kahden veljen ja kahden sisaren kesken. Siinä vaiheessa jo kolme meistä oli maailmalla ja tilan jatkajaksi aiottu nuorin velikin halusi lähteä Tampereelle opiskelemaan ja on nyt meistä ainoa akateemisen loppututkinnon suorittanut.
Olen toiseksi vanhin sisaruksista ja lähdin ensimmäisenä maailmalle, ensin kauppaopistoon Kokkolaan ja sen suoritettuani minunkin tieni vei Tampereelle, jossa olen menestynyt melko mukavasti, mutta kovaa työtä ja yrittämistä se on vaatinut. Nuorempi siskoni on sairaanhoitaja, ja ainoastaan vanhimman siskoni, sisaruksistamme vanhimman koulutus jäi kansalaiskouluun.
Tampereelle asetuttuani silmäni avautuvat vähitellen poliittisesti kuultuani muutakin kuin kotipuolessa, jossa juuri kukaan ei kyseenalaistanut sitä, etteikö kepu hoitaisi parhaiten sekä ihmisten asioita siellä ja koko maassa. Sellainen käsitys alkoi murentua kuultuani näkemyksiä, jotka tuntuivat perustelluimmilta ja järkevimmiltä.
Kun rupesin ajattelemaan asioita laajemmin ja syvällisemmin, monet aikaisemmat käsitykseni osoittautuivat vääriksi. Nuoremmalle veljelleni kävi samoin samanaikaisesti varmaan opiskelutovereittensakin vaikutuksesta. Keskstelut veljeni kanssa avasivat lopullisesti minun silmäni.
Havahduin huomaamaan, että kepun politiikka ei voi olla minun etuni mukaista eikä Suomen ja suomalaisten suuren enemmistön etujen mukaista, ja että kepu myös siellä syntymäpuolessani kietoo ihmisiä pauloihinsa aivan valheellisella propagandalla vastoin heidänkin etuaan. Tulin ihan vihaiseksi itselleni, kun olin antanut uunottaa itseäni niinkin kauan. Aloin tuntea suoranaista vihaa myös kepua kohtaan. Mutta tuolloin vielä eläneille vanhemmilleni en ajatuksistani kertonut, ja he menivät kai hautaan siinä käsityksessä, että edelleen olemme kepulaisia, minä ja veljeni. Myös sisarukistamme nuorin, sairaanhoitaja, on irtaantunut kepulaisuudesta, mutta vanhin siskomme on edelleen kepulainen, vaikka on palkkatyöläinen. Hän säälittää meitä muita.
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että kepu meillä on poliittisena liikkeenä verrattava kommunismiin Venäjällä ja natsismiin Saksassa. Menettelytavat noissa kaikissa ovat samat. Toistetaan samaa valhetta niin kauan, että niihin alkavat uskoa viisaatkin ihmiset maaseudulla, jossa muunlainen sanoma ei juuri pääse esiin tai sitä kepun äänitorvet valheellisesti vääristelevät. Kepun sanoma siellä uppoaa helposti ihmisiin, jotka mukavuuttaan eivät halua asioita ajatella tai heillä ei ole kykyä sellaiseen.
Kun tuollaisia ihmisiä on paljon, on kepun kannattajakunta kansalaisten keskivertoa alempaa henkistä tasoa. Aivan kuten olivat kommunismin ja natsisminkin kannattajat. Noiden liikkeiden johtajissa oli kyllä älykkäitäkin, jotka käyttivät älyään häikäilemättömästi omaksi hyväkseen. Aivan samaa voidaan sanoa kepun johtajista, joskaan nykyisen johtajan älynlahjoissakaan ei liene kehumista – onneksemme varmaankin. Mutta kyllä hänkin kuten myös muut kepun johtajat, etenkin kansankiihottaja-puoluesihteeri, osaavat käyttää ajattelemattomilta kannattajiltaan saamaansa avointa valtakirjaa myös noiden kannattajien etujen vastaisesti.
En ole millään tavalla mukana poliittisessa toiminnassa, enkä yleisesti ottaen kovin poliittinenkaan, enkä missään nimessä sellainen sokea poliittinen uskovainen tai kiihkoilija kuten olivat ja yhä ovat monet kepulaiset syntymäpuolessani ja samoin näkyvät olevan täällä. Mutta vaikeuksia minulla on olla suutani avaamatta, kun kuulen jonkun kehuvan kepua niillä argumenteilla, joilla sitä yleensä kehutaan, ja jotka omien kokemusteni ja ajatteluni kautta valheellisiksi tiedän. Täällä näkemäni sai minut nyt avaamaan pääni ja ylpeänä kertomaan oman kehitystarinani.
Vanhempiemme kuoltua kukaan sisaruksista ei halunnut ottaa tilaa hoitaakseen, vaan se myytiin ja rahat, mitä verojen jälkeen jäi, tasattiin sisarustemme, kahden veljen ja kahden sisaren kesken. Siinä vaiheessa jo kolme meistä oli maailmalla ja tilan jatkajaksi aiottu nuorin velikin halusi lähteä Tampereelle opiskelemaan ja on nyt meistä ainoa akateemisen loppututkinnon suorittanut.
Olen toiseksi vanhin sisaruksista ja lähdin ensimmäisenä maailmalle, ensin kauppaopistoon Kokkolaan ja sen suoritettuani minunkin tieni vei Tampereelle, jossa olen menestynyt melko mukavasti, mutta kovaa työtä ja yrittämistä se on vaatinut. Nuorempi siskoni on sairaanhoitaja, ja ainoastaan vanhimman siskoni, sisaruksistamme vanhimman koulutus jäi kansalaiskouluun.
Tampereelle asetuttuani silmäni avautuvat vähitellen poliittisesti kuultuani muutakin kuin kotipuolessa, jossa juuri kukaan ei kyseenalaistanut sitä, etteikö kepu hoitaisi parhaiten sekä ihmisten asioita siellä ja koko maassa. Sellainen käsitys alkoi murentua kuultuani näkemyksiä, jotka tuntuivat perustelluimmilta ja järkevimmiltä.
Kun rupesin ajattelemaan asioita laajemmin ja syvällisemmin, monet aikaisemmat käsitykseni osoittautuivat vääriksi. Nuoremmalle veljelleni kävi samoin samanaikaisesti varmaan opiskelutovereittensakin vaikutuksesta. Keskstelut veljeni kanssa avasivat lopullisesti minun silmäni.
Havahduin huomaamaan, että kepun politiikka ei voi olla minun etuni mukaista eikä Suomen ja suomalaisten suuren enemmistön etujen mukaista, ja että kepu myös siellä syntymäpuolessani kietoo ihmisiä pauloihinsa aivan valheellisella propagandalla vastoin heidänkin etuaan. Tulin ihan vihaiseksi itselleni, kun olin antanut uunottaa itseäni niinkin kauan. Aloin tuntea suoranaista vihaa myös kepua kohtaan. Mutta tuolloin vielä eläneille vanhemmilleni en ajatuksistani kertonut, ja he menivät kai hautaan siinä käsityksessä, että edelleen olemme kepulaisia, minä ja veljeni. Myös sisarukistamme nuorin, sairaanhoitaja, on irtaantunut kepulaisuudesta, mutta vanhin siskomme on edelleen kepulainen, vaikka on palkkatyöläinen. Hän säälittää meitä muita.
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että kepu meillä on poliittisena liikkeenä verrattava kommunismiin Venäjällä ja natsismiin Saksassa. Menettelytavat noissa kaikissa ovat samat. Toistetaan samaa valhetta niin kauan, että niihin alkavat uskoa viisaatkin ihmiset maaseudulla, jossa muunlainen sanoma ei juuri pääse esiin tai sitä kepun äänitorvet valheellisesti vääristelevät. Kepun sanoma siellä uppoaa helposti ihmisiin, jotka mukavuuttaan eivät halua asioita ajatella tai heillä ei ole kykyä sellaiseen.
Kun tuollaisia ihmisiä on paljon, on kepun kannattajakunta kansalaisten keskivertoa alempaa henkistä tasoa. Aivan kuten olivat kommunismin ja natsisminkin kannattajat. Noiden liikkeiden johtajissa oli kyllä älykkäitäkin, jotka käyttivät älyään häikäilemättömästi omaksi hyväkseen. Aivan samaa voidaan sanoa kepun johtajista, joskaan nykyisen johtajan älynlahjoissakaan ei liene kehumista – onneksemme varmaankin. Mutta kyllä hänkin kuten myös muut kepun johtajat, etenkin kansankiihottaja-puoluesihteeri, osaavat käyttää ajattelemattomilta kannattajiltaan saamaansa avointa valtakirjaa myös noiden kannattajien etujen vastaisesti.
En ole millään tavalla mukana poliittisessa toiminnassa, enkä yleisesti ottaen kovin poliittinenkaan, enkä missään nimessä sellainen sokea poliittinen uskovainen tai kiihkoilija kuten olivat ja yhä ovat monet kepulaiset syntymäpuolessani ja samoin näkyvät olevan täällä. Mutta vaikeuksia minulla on olla suutani avaamatta, kun kuulen jonkun kehuvan kepua niillä argumenteilla, joilla sitä yleensä kehutaan, ja jotka omien kokemusteni ja ajatteluni kautta valheellisiksi tiedän. Täällä näkemäni sai minut nyt avaamaan pääni ja ylpeänä kertomaan oman kehitystarinani.
Vastaukset 28
Vanhimmat
me entiset kälviäläiset tunnistamme tuosta kertomuksesta täysin itsemme. Se rehellisyys itselle ja muulle yhteiskunnalle juontaa juurensa siitä maaperästä, jolla keskipohjalaiset vanhempamme raatoivat paremman huomisen eteen.
Valitettavasti sen työn myrkytti maalaisliittolaisuus, tuo renkiyhteiskunnan perillinen ja työn jatkaja.
Saman tapainen tarina minullakin, olen myös Keskipohjanmaalta. Kotonani on pidetty monia maalaisliiton tupailtoja ja olen kuunnellut "agitaattorien" puheita ja kohokohta olivat ne elokuvat joita he niissä yhteyksissä näyttivät.
Nyt eniten ihmettelen sitä alkiolaisuuden puutetta Vanhasen puheenjohtajakauden aikana, sitä ei puolueessa ole olemassakaan enää.
Minä en kuulu mihinkään puolueeseen,kunnallisvaali ehdokkaaksi on kysytty sekä keskustasta ja kokoomuksesta,mutta vastaus on ehdoton ei.
Käyn äänestämässä, mutta en koskaan enää äänestä keskustapuoluetta, minun mielestäni se ajaa nykyään eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa.
Pääkonttorin pojat asialla.
Demarit pyrkii valtaan konsteja kaihtamatta. Kaikki toteavat tuon valheeksi.
Jospa hänelle juuri tänään iski ensimmäinen selväjärkinen päivä?
Eläköön sosialismi!
Toveri todistaa ihanasti. Kepulaiset ovat taantumuksellisista pahimpia, mutta kuten avauksesta voimme lukea kepulaisuudesta voi parantua. Maajussi ja ökykapitalisti ruoskii vielä selkänahkaamme. Voiton päivä on yhä lähempänä, vallankumouksen jälkeen kepulaisuus kielletään tarpeettomana ja harhaanjohdetut kepulaiset koulutetaan uudelleen tarkoitukseen soveltuvissa koulutuskeskuksissa.
Maalla ei vallankumouksen jälkeen asu enää kukaan, koska maanviljely on taantumuksellisten kepulaisten turhaa puuhastelua. Kun kaikki asuvat kaupungeissa jalon aatteemme yhtenäisyyttä on helpompi vaalia. Maalla asuvista tulee helposti kepulaisia yksityisajattelijoita. Kaupungeissa ollaan viisaampia, sanoohan vanha sananlaskukin "joukossa viisaus tiivistyy".
Onnellisilla tovereillamme Pohjois-Koreassa ei ole kepulaisia riesanaan, siksipä he ovat maailman rikkain ja mahtavin valtio. Beijingin olympialaisissa pohjoiskorealaiset ovat näyttäneet voimansa olemalla ykkösiä kaikissa lajeissa joihin ovat osallistuneet. Ehkä meistä suomalaisistakin tulee vielä joskus yhtä onnellisia, siihen me vallankumouksen uljaat toverit pyrimme!
Jos uskot vallankumouksella asioita korjattavan, voit toki siihen pyrkiä, mutta älä turhaudu pyrkimyksessäsi, joka varmsti jää tuloksettomaksi. Minua et sellaiseen pyrkimykseen mukaasi saa.
Taidan kuitenkin ymmärtää sen, mitä yrität sanoa. Se ei ansaitse muuta kommenttia kuin että huumorisi on tyhmän ihmisen huonoa huumoria, se ei naurata minua.
Minäkin synnyin ja kasvoin maaseudulla, Keski-Suomessa. Isäni oli metsuri, kova sosialidemokraatti, aate oli tullut verenperintönä kotoa. Kuten äidillänikin. Eipä siellä Maalaisliittolaisessa ympäristössä isälläni olisi ollut mahdollisuutta talollisten tyttäriä tavatakkaan, sen verran isännät tyttöjään sentään vahtivat. No, kuten aikanaan oli tapana, maataloutta harjoitettiin pietiloillakin jollaisen isäni omalta isältään osti. Se oli äitini työpaikka kun maaseudulla ei naisille muutakaan ollut.
Itse sain käydä ylioppilaaksi kotoa käsin, lukio maksoi vielä tuolloin, mutta vanhempani puristivat rahat jostain. Armeijan käytyäni menin raksalle toihin pariksi vuodeksi kunnen sitten kävin tekua sen verran että sain inssin paperit, velkaa toki piti ottaa. Demarius tuli mukana sen kummemmin ajattelematta. Ymmärsin että olin nauttinut yhteikunnan suomista palveluista kansa- ja keskikoulun yms. muodossa. Perhekin tuli perustettua. Silloin heräsin todelllisuuteen, tai paremminkin sosialidemokraattien luomaan valheellisuuteen. He väittivät luoneensa palveluyhteiskunnan, mutta minkälaisen. Keskituloisena olin kaikkien yhteiskunnan tukien ulkopuolella, maksoin korkeimmat taksat mm. lasten päivähoidosta. Työnantaja toki tarjosi terveydenhuollon jota nuorehko mies vähemmän kuitenkaan tarvitsi. Kunnallistekniikankin maksoin kalliin asunnon yhteydessä.
Veroprosenttini kipusi kuitenkin 44:ään. Elettiin 80 lukua. Minä siis maksoin suunnattomia summia saamatta mitään. Naapurissani toinen pariskunta eleli reipasta elämää tehden lyhyitä pimeitä keikkatöitä silloin tällöin, mutta pääasiallisesti lähiöpubissa kaljaa kiskoen. Kehtasivat vielä kehuskella kuinka sossun luukulta saa kyllä rahat niin vuokraan kuin kaljaan kun vaan osaa. Kiitos Demarien joita he kertoivat äänestävänsä.
Lama opetti minullekin kuinka sosialidemokratiassa eletään. Jäin työttömäksi. Joka merkitsi että käteen jäävät tulomme kasvoivat! Sain siis enemmän kuin ennen tekemättä mitään. Ja palkkani oli tuolloin (vuonna 92) yli 15 000 markkaa kuukaudessa, silloin tajusin mitä tämä hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa. Työllä ei ole merkitystä.
Sen verran minulla kuitenkin oli moraalia etten jäänyt paremman elintasonkaan houkuttamana ansiosidonnaisella ja pimeillä töillä parempaa elintasoa nauttimaan vaan hakeuduin takaisin töihin. Ymmärsin ettei tälläistä systeemiä voi ylläpitää. Taisi joku valtiojohdossakin ymmärtää, Iiro Viinanen Ahon hallituksen valtionvarainministerinä, sittemmin Lipponenkin. Itse aloin äänestää muita kuin demareita, Keskustaa, Vihreitä, jopa Kokoomusta joka tuntui kaiken kaukaisimmalta silloin aikanaan. Vasemmistoa en tule ikänään äänestämään, niin paljoin olen joutunut sen paapomispolitiikan kustannuksia elämäni aikana maksamaan. Puhumattakaan todellisella alipalkatulla raadannalla itsensä elättäneistä vanhemmistani. Demarit olivat maksattaneet liian monta loiseläjää heidänkin selkänahallaan.
että olet kotoisin Pihtiputaan Keihärinkosken Toosalasta, joka oli koko ruokakunta toivoton sosiaalitapaus. Isänikin puisteli päätään ja ravisteli täitä tukastaan, kun kävi teillä sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajana valmistelemassa lasten huostaanottoa. Syynä oli perheen päämiehen laiskuus. Kun oli ottanut oppia pitäjän maalaisliittolaisista, jotka olivat jo oppineet täyttämään tukiaisanomuksia. Toosalaan niitä ei tietenkään tullut, kun ei ollut peltoakaan, mitä nyt pieni perunamaa, joka sekin jäi yleensä keväisin kylvämättä siementen puutteessa.
Kyllä sitä Teidän tapausta taidettiin käsitellä kirkonkylän työväenyhdistyksessä, mutta jotenkin tilanne oli parantumaton.
Vaikka mielestäni on tyhmää toimia tieten tahtoen vastoin omaa etuaan, kuten useimmat kepun kannattajat sitä äänestäessään tekevät, ei kuitenkaan saisi olla niin itsekäs ja kyyninen kuin sinä olet.
Olet hyväosainen, ja silti katkera. Miksi? Ajattelemattomuuttasi vai itsekkyyttäsi?Veroprosenttisi (44 %) kertoo, että tulosi ovat melkoisesti yli keskitulon. Oletko ajatellut, keillä kaikilla on ollut osansa siihen, että yhteiskuntamme on kehittynyt niin, että sinäkin olet niinkin hyvälle oksalle päässyt. Jos puolueista jokin olisi siihen osallinen, se ei olisi ainakaan keskusta, joka ei ole koskaan ollut palkansaajan asialla.
Huonosti tunnet vähempiosaisten todellisuutta, jos todella uskot niiden ihmisten olevan osassaan vain omaa laiskuuttaan tai kyvyttömyyttään. Se sosialiturva, jota he saavat, on heille varmasti tarpeellinen, ja on kohtuullista, että me parempiosaiset osallistumme sen ylläpitoon veroillamme.
Maksanetkohan edes ammattiliittosi jäsenmaksuja? Ehkä et ole joutunut kertaakaan työttömäksi ja ehkä olet pystynyt hoitamaan palkankorotuksesikin omatoimisesti, mutta vain pienellä osalla palkansaajista aina on ollut niin hyvä onni. Itse olen joutunut työttömäksi kaksi kertaa, kun ihannoimasi Ahon-Viinasen hallituksen aikana työpaikka meni nurin ensi vuonna 1992 ja pian saamani uusi työpaikka vuotta myöhemmin, ja nyt seurasikin pitempi työttömyys, kolme kuukautta. Kun olin silloin vielä asuntovelallinen ja vaimo kolmen pienen lapsen äitinä kotona, ammattiliiton kautta saamani tuki oli todella tarpeen. Ilomielin olen senkin jälkeen jäsenmaksuni maksanut, vaikka en ole liiton apua tarvinnutkaan.
Sosiaaliapuun en ole tarvinnut koskaan tukeutua, mutta lähipiirissänikin kyllä siihen tukeuumaan joutuneita on, mm. tuo vanhempi siskoni, joka siitä huolimatta on kepulainen ja vastustanee sellaista politiikkaa, joka niitä tukia on aikaan saanut.
Sanot heränneesi todellisuuteen. Niin ei ole tapahtunut. Et näe, että maailmassa ja meilläkin on todella puutetta ja suoranaista hätääkin, eikä se läheskään aina johdu hädänalaisiksi joutuneista itsestään. Ihmisten hätää ei ainakaan lievennetä sinun asenteellasi. Ilmeisesti ajattelet, että maailma on vain sinua varten niin, että saat poimia sieltä kaikki edut, mutta et koe olevasi velvollinen niitä etuja rakentamaan. Asenteesi on vastuuton; pahemminkin siitä voisi sanoa.
köyhiä puolustamaan vasta jouduttuaan oppositioon?
Varsinkin kepu on oppostiossa ollessaan köyhän puolustaja, eläkkeille suuria korotuksia ja bensaveron alennusta vaativa yms. hyvää, mutta unohtaa kaiken tuollaisen autuaasti heti valtaan päästyään.
Mutta minun tarkoitukseni ei ole puhua minkään tietyn puolueen puolesta eikä edes kepua vastaan, sen kun vain puhun asian niin kuin todeksi näen.
Asenteni ei ole hyväksyttävä koska se ei ole sama kuin sinun. Olet siis niin tyypillinen demari kuin olla voi, ja juuri siksi sen aatteen olen ikiajoiksi hylännyt - ellei puolue joskus palaa reaalimaailmaan. Suvaitsemattomuus - me vastaa muut asenne - sokaisee demarin näkemästä todellisuutta. Muiden asenne on väärä - ei meidän.
En vastusta verovarojeni käyttämistä vähempiosaisten tukemiseen, vastustan niiden holtitonta ja kontrolloimatonta käyttöä. Sellaista jota kuvasin naapureitteni harrastaneen. Haetaan sosusta rahaa joka kannetaan lähiöpubiin. Haetaan lisää rahaa jotta saadaan kaljoittelusta seuranneet rästivuokrat maksettua, virallisesti ollaan työttömiä vaikka samalla tehdään pimeitä keikkoja. Sinä samot että se on kohtuullista, minä sanon että ei.
Hyvää tarkoittava järjestelmä demarien toteuttamana oli itsensä irvikuva. Rahan jakaminen ei saa olla automaattista eikä vasikkeetona.
Hyvää tarkoittava järjestelmä oli demarien toteuttamana niin kallis ylläpitää että valtiontalous oli luhistua laman tultua ja rahoituspohjan paljastuttua ontoksi.
Et lukenut juttuani näemmä kokonaan, koska kuvasin kuinka työttömäksi jouduttuani käteen jäänyt rahamäärä lisääntyi. Miten se on mahdollista. No, työttömänä minulla ei ollut tuloja, joten esim. lapsiemme päivähoito muuttui ilmaiseksi ja monet muut kustannukset alenivat. Ansiosidonnainen päiväraha, kun sitä verotettiin hyvin kevyesti ansiotuloon verrattuna, yhdessä näiden maksujen alenemisen kanssa jätti perhellemme enemmän rahaa käteen kuin työssä käydessäni oli ollut. Vaikka siis palkkani oli ollut ihan hyvä.
Niin, kysyt maksanko edes ammattiliiton maksuja, kaippa se että sain ansiosidonnaista sen todistaa. Silloin ei vielä ollut riippumattomia kassoja.
Minä siis hylkäsin demarit huonoina aikoina kun paljastui miten vastuutonta sellainen politiikka on. Ja miten epäoikeudenmukaisesti se todellisuudessa kohtelee ihmisiä.
Siis että minä olen jotenmin asennevammainen, kun näen asiat niin kovin toisin kuin sinä. Mutta usko pois, että olen siitä onnellinen; en todellakaan haluaisi nähdä maailmaa sellaisena kuin sinä sen näet. Siksi, koska se ei ole sellainen, vaikka varmasti omassa päässäsi sellaista kuvaa siitä kannatkin.
Kerroit kannattaneesi eri tilanteissa eri puolueita. Niin olen tehnyt minäkin. Sillä erotuksella vain, että kepu niihin ei ole kuulunut vuoden 1975 vaalien jälkeen. Läksin nimittäin maailmalle 1976 ja poliittinen maailmankuvani uudistui parissa vuodessa. Kepulaiseksi sinut kuitenkin arvioin perusteella, jolle täällä näkemäni antaa jokseenkin varman pohjan: kepulaiselle kaikki muut ovat demareita. Itse en tiedä sitä olevani.
Elikkä se on sitten vain sellainen yleisesti hyväksytty tapa? yök.
En sanonut että sinä olisit asennevammainen. Vaan demarit ovat asennevammaisia. Itsekin sanoit ettet ole poliittinen henkilö. Mutta tyylisi oli tässätapuksessa perusdemarin "me vastaan muut - ja me olemme aina oikessa". Epäpoliittiseslta henkilöltä odotan analyyttisempaa otetta. Kauppaopisto antaa siihen kyllä eväät.
Mutta nyt menen, yömyssyn nautittuani, hyvän kirjan kanssa sänkyyn ja jätän tämän palstan toistaiseksi.
Voi ystävä hyvä, miten sinä voit 0lla noin samanlaisen kasvuympäristön, saman olotilan, saman ajatusmaailman omaava ihminen kuin Uusi-Ukki Eteläpohjanmaan Juonenkylältä. Ja kun sinä osaat vieläpä noin kauniisti ja vilpittömästi kuvata nuoruusvuosiasi, ketään loukkaamatta, rehellisesti kuvaten kasvuvuosiasiasi ja kasvuympäristöäsi.
Kyllähän sekin oli täysin totta, että vain Vanhempiemme kunnioitus, esti meitä tähän väärään Kepuoppiin kasvatettuja nuoria nousemaasta jo silloin kun olimme vielä kotona, kapinaan Vanhempiemme vääräoppisuutta vastaan.
Myöskin minä Uusi-Ukki pohjanmaalta täältä Oulun seudulta, kannan vieläkin syyllisyyden taakkaa, miksi minun piti silloin 20-senä nuorukaisena Kepua äänestää. Kerompa nyt sinulle tositapauksen, osallistuin 50-luvun vaiheessa Seinäjoella pidettyyn Kepun puoluekokoukseen, Isäni tahdosta, en kuitenkaan virallisena edustajana, vaan Nuorison seurantaedustajana, kuten silloinen termi kuului.
Silloin Yritettiin Vennamoa runnata puolueen puheenjohtajaksi, me nuoret koetimme siellä vaikuttaa virallisiin edustajiin Vennamon puolesta. Muistaakseni tuolloin oli Sukselainen pääehdokas, tästä en ole varma, mutta sen muistan, että Vennamo hävisi tuon äänestyksen Parilla äänellä, saatiin me nuorisoedustajat niin paljon aikaiseksi. Sen kokouksen jälkeen Vennamo perustikin Suomen Pientalonpoika puolueen, ja senhän me jo muistammekin miten siinä kävi.
Vennamo sai silloisissa oloissa murskavoiton 18-toista Kansanedustajallaan, tuolloinhan Kekkonenkin oli saada tai saikin täyden Raivarin, kun nuo tyhmät maalaiset eivät häntä uskoneet. Tämä sinun aloituksesi on yksi tämän palstan helmiä juuri noin minäkin haluaisin kirjoittaa
Minä olenkin aina korostanut ja ihmetellyt sitä, miksi varsinkin täällä Oulussa juuri Keskusta on vieläkin suurin puolue. Johtuu yksinomaan siitä kun nämä Maaseudulta tulleet Isän ja Äidin pojat ja tyttäret äänestävät sitä isän ja Äidin puoluetta, johon heidät on kiinni kasvatettu. He usein kivahtavatkin kun heiltä tätä äänestyskäyttäytymistään kysellään, minä en välitä politiikasta. Kuitenkin nämä poloiset eivät ymmärrä, että he äänestävät omia elinehtojaan vastaan, siis elinehtoja jonka tämän palstan avaaja on täydellisesti ymmärtänyt oikein, kiitos sinulle siitä.
On hyvä kun palstalla esiintyy näinkin rehellisiä Maalaistyttöjä tai poikia. Uusi-ukki on ällikällä lyöty.????
Kertomukseni oli rehellinen tositarina, ja koen, että mielipiteesi myös on rehellinen ja aito. Eivät meidän kasvuympäristömme kovin kaukana toisistaan ole, ja asenteet niissä kummassakin olivat varmaan hyvin samanlaiset aikanamme, joskin minun nuoruusaikani lienee ollut lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin kuin sinun.
Niin kauan olen jo kaupunkiympäristössä ja "valkokaulus-palkkatöissä" toiminut, etten koe ítseäni enää maalaispojaksi, mutta mielelläni aina synnyin- ja lapsuusseuduillani käyn ja siellä varsinkin kesäisin viivynkin, vaikka lapsuuskotiani ei enää ole olemassa. Paikan ostanut on purkanut ne rakennuksetkin itselleen tarpeettomina. Eikä minulla missään nimessä ole mitään sen seudun ihmisiä vastaan, ainoastaan myötätuntoa siksi, että heistä aivan liin monet ovat jääneet kepun ansaan vastoin omaa etuaan.
Vennamolaiset ovat just noin kiivaita rähisijöitä ja syyttävät kaikesta Keskustaa.
Minä olen kaupunkilainen ja itse olen valinnut Keskustalaisuuden, koska se vaikuttaa tavalliselle ihmiselle parhaalta puolueelta. Enkä ole pettynyt.
Niin olen Keskustalaisuuteen tyytyväinen, että ei tarvitse edes muita haukkua.
1. Niin olen Keskustalaisuuteen tyytyväinen, että ei tarvitse edes muita haukkua.
2. Tehän olette katkeroituneita Vennamolaisia
Vennamolaiset ovat just noin kiivaita rähisijöitä ja syyttävät kaikesta Keskustaa.
Et siis tuossa hauku muita, kehut vaan, niinhän?
Hoh hoh hoooo kun et ole kaupunkia edes nähnyt. Voi tuota potaskaa jauhavaa lampaanhiplaajaa.
Mitä muuta te kaksi pipipäätä olette yhdessä "juonineet" juoruilunne ohessa?
Minusta te voisitte ihan yhtähyvin olla yksi ja sama persoona. Kumpikin yhtä kaheleita ja tietenkin demareita.
Kapitulantti Korhonen kirjoittelee anonyyminä?
kapi: palstakepuloisten päivien ilo ja iltojen valo :-D
Heh heh.
Ahdasmielisyyden ja henkisen väkivallan uhreja.
Manipulaatio vaanii pienyhteisöjen yksilöiden ajatuksia aina. Yhteisölliset rangaistukset ovat rankkoja. Onneksi pääsit pois ahdistavasta kepulaisuudesta, pääsit Hengittämään.
Itselläni on ihan sama tausta ja samantyyppinen kehityskulku. Maalta pieneen kaupunkiin opiskelemaan, sieltä isompaan työhön, maalaisliitolaisuus veressä ja silmien avautuminen kypsällä iällä tajuamaan todellisuus.
Alkiolaisuus jota meillä lapsuuden kodissa korostettiin karisi kun pääsi tutustumaan todellisten työläisten oloihin. Tietysti käsityksiäni muokkasi mm. Toivo Pekkasen Tehtaan Varjossa romaanin nöyrät mutta henkistyneet työläiset, nuo arkisen elämän sankarit. Jotain ihan toista kuin vaikkapa sotilaat, jolle uralle minuakin armeijassa houkuteltiin, osin urheikusaavutusten mutta myös osaksi sen vuoksi että läpäisin RUK:n kurssin priimuksena.
Sotilaaksi en siis halunnut, olin kai liian viisas sellaiseen ala-arvoiseen ammattiin. Minusta tuli mekaanisen puunjalostuksen teknikko, siis sahan työnjohtaja. No, aikani kymppinä työskenneltyäni myös työläissympatiat vähenivät sillä duunari suhtautuu pomoonkin suopeasti vain siihen asti, kun kympillä menee
yhtä huonosti tai huonommin kuin duunarilla itsellään. Jos sinulla menee vähänkin paremmin niin ympärilläsi hohkaa heti hiljainen jäinen kylmyys.
Politiikka siis erottaa ihmisiä, ei yhdistä. Minut se erotti lapsuusmaisemista kun maalaisliittolaisuus jäi, minut se erotti työläisistä kun sain koulutusta ja pikkupomon työn. Siinä siis maalaisliittolainen perinne ja työläisperinne yhtenevät, ettei kumpikaan suvaitse muuta kuin omaan ryhmään kuuluvia. Ilmankos punamullalla on edelleen vahva kannatus
sait aikaiseksi, toki muiden hieman avustaessa.
Mutta ehkä se kaipaamasi tonni tulee täyteen, ennekuin serveri sulkee linjat.
Yritä nyt rollata ja naputella, minä en enää kehtaa hullua huudattaa.