Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin*.
Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?
(Job.26:5-14.)
Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin*.
Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?
(Job.26:5-14.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuo Raamatunkohta mielessä. Viimeksi eilen luin sen mykistyneen ihatuneena. Tässä vähän vanhempi käännös.
Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Job 26:5-14
Ps.115:3
Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
http://www.youtube.com/watch?v=FI6LSPzOOhU&feature=related
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita (Joh.3:8).
Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä (1.Kun.19:12).
Olisiko se "hiljainen tuulen hyminä?"
kuin tuulen henkäys päällä kuuman maan,
Sua seurata me voimme Jumalamme,
tai kieltää kutsusi jos tahdomme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava
kuin tuulen henkäys päällä kuuman maan.
Haluamme Jeesus heittää taakkamme pois, saamme jättää sen Sinun ristisi juurelle ja levätä Sinun täytetyssä työssä.
http://www.youtube.com/watch?v=letByOavVqk&feature=related
tarkoittaa kuitenkin sitä, että käsitämme ja ymmärrämme niin vähän Jumalan valtasuuruudesta, että sitä voidaan verrata kuiskaukseen. Ymmärrämme vain "kuiskauksen" verran, emme edes "hiljaisen puhumisen" vertaa. Tämä on siis kuvakieltä, joka osoittaa ihmisen vajavaisuuden ja pienuuden Jumalan edessä.
Taivaassa saamme kirkastetun ruumiin ja silloin pystymme käsittämään kokonaisesti ja täydellisesti Herramme:
"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee" (1.Kor.13:12).
Ei kukaan ihminen koskaan voi täysin tajuta Jumalan valtavaa suuruutta.
"Kuuletko Jumalan kuiskauksen?"
Mitään ei kuulu.Hiljaista tuntuu olevan.
Jos minäkin vain kuiskailisin lapsilleni,niin olisi kotona samallainen hullunmylly kuin täällä maailmassa on.
Kyllä se niin on,että (riittävää) ääntä pitää käyttää,että tulee ymmärretyksi ja varmistaa,että asia kuultu.
Ei täällä kuiskaamalla pärjää!