että monet ihmiset eivät löydä olemassaololleen mitään syytä, jos eivät usko johonkin henkiolentoon. Voiko se tosiaan olla ainoa oikeutus omalle elämälle?
Täällä näitä uskisten kirjoituksia lukiessani olen ihmetellyt juuri tätä asiaa.
Voitko sinä uskis ihan tosissasi sanoa, että sinun elämäsi ainoa merkitys on siinä, että uskot jonkun henkiolennon olemassaoloon?
Täällä näitä uskisten kirjoituksia lukiessani olen ihmetellyt juuri tätä asiaa.
Voitko sinä uskis ihan tosissasi sanoa, että sinun elämäsi ainoa merkitys on siinä, että uskot jonkun henkiolennon olemassaoloon?
Vastaukset 39
Vanhimmat
eivät taida tosiaan löytää elämälleen muuta tarkoitusta, kuin sen, että uskovat johonkin todentamattomaan. Kai siitäkin joku tiedemies on jonkun tutkimuksen tehnyt, että mistä se johtuu.
Miksi yleensäkään pitää pyytää lupaa olemassaololleen?
Olen tässä ihmetellyt täsmälleen samaa. Ilmeisen samoista syistä kuin sinä.
Minulla on perhe, läheiset, ystävät, työ, aatteet ja harrastukset. On asioita jotka kiinnostavat, joita haluan oppia, joista en ole kiinnostunut ja joita haluan vältellä.
En näe mitään tarvetta yliluonnollisuudelle elämässäni, paitsi ehkä kirjallisuuden ja elokuvien saralta.
Jos elämäni merkityksen pitäisi olla yliluonnollisen palveleminen niin kovin olisi pikkumainen jumala. Tuleepa mieleen eräs mytoligia jossa jumalat nimenomaan olivat pikkumaisia. Ei millään tapaa palvomisen arvoisia mielestäni.
niin minua on tuo asia ihmetyttänyt. Aivan kuin ihminen oikeuttaisi olemassaolonsa vain johonkin uskomalla.
Mitä väliä sillä on uskooko johonkin jumalolentoon vai ei? Olen joskus funtsinut sitä, että suurin rasite ihmisten elämässä ovat uskonnot ja niiden kahlitsevat säännöt. Niitä voisi verrata joihinkin tapasääntöihin, mutta on niissä paljon eroakin.
Joillekin tuntuu olevan kovin tärkeää se, miten pukeudutaan, mitä musiikkia kuunnellaan, mikä on ihmisen rooli yhteisössä ihan vaan sillä perusteella, että mitä jonkun keksimä jumala on mukamas käskenyt.
...mutta minkäs sille mahtaa.
Joskus lapsille sanottiin että tontut vahtivat, ja jos ei ole kiltti, ei joulupukki myöskään tuo lahjoja.
Lapset olivat kilttejä, koska luulivat että tontut näkevät hyvät teot.
Mitäs jos uskovainen ei näe hyvää tekoa tarpeeksi hyvänä, ellei joku ole sitä näkemässä?
Siinä missä minä näen vaikka pudonneen neulan poistamisen pyörätieltä hyvänä työnä koska sen jälkeen kenenkaan rengas ei siihen puhkea, uskovainen näkee sen hyvänä työnä, koska jumala näki mitä hän teki?
Hieman on offensiivisesti karrikoitu mutta kuitenkin.
"Voitko sinä uskis ihan tosissasi sanoa, että sinun elämäsi ainoa merkitys on siinä, että uskot jonkun henkiolennon olemassaoloon?"
Itse en oikeastaan tiedä.
En osaa vastata esim. näihin:
Jos Jumalaa ei ole, mitä merkitystä millään on? Ja millä perusteella?
Jos Jumalaa ei ole, täälä eletään hetki ja se on siinä. Monet tietenkin pyrkivät jättämään jäljen tähän maailmaan, mutta mitä merkitystä silläkään on, kaikki maalinen katoaa kuitenkin, myös Raamatun mukaan, joten turhaa on oikeastaan mitään tehdä, jos se ei johda mihinkään.
Mutta ei asia mielestäni kuitenkaan ole ihan merkityksetöntä. Purjehtiminen esim. ei ole turhaa :)
Nopeasti ajateltuna esim. purjehdus on merkittävää, koska se voi tuoda kivan olon, mutta jos ajattelee lisää, niin mitä merkitystä silläkään lopulta olisi?
Teille ateisteille tuntuu olevan helppoa nähdä merkityksiä, joten kertokaa, mitä merkitystä millään on?
Ei pitäisi muokata hätäisesti lauseita.
Kirjoitin: "Mutta ei asia mielestäni kuitenkaan ole ihan merkityksetöntä."
Ja tarkoitin: Mutta ei kaikki välttämättä ihan merkityksetöntä ole.
merkityksiä. Minulle on ainakin helppoa nähdä merkityksiä, samanlaisia kuin minkä itskein mainitsit. "tulee kiva olo". Siinä se. Tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, tulee hyvä mieli, tuntuu hyvältä elää ja olla olemassa. Sillä minusta on jo merkitys itsessään.
AIhehan on, kuten todettua, pahasti subjektiivinen. Jos ei näe merkitystä, ei merkitystä ole. Yhdelle voi olla hyvinkin tyydyttävää ja merkityksellistä tietää vaikkapa että kahvi kupissa on reilun kaupan vastuullisesti maahantuotua kahvia, joku toinen ei voisi vähempää välittää. Yhden elämään jumala tuo merkityksen ja tarkoituksen, toinen ei voi ymmärtää miten sillä merkitystä olisi.
Erilaisuus on rikkautta?
***
Lainaus: "Teille ateisteille tuntuu olevan helppoa nähdä merkityksiä, joten kertokaa, mitä merkitystä millään on?"
On tässä vauva sylissä joten vastaukseni lienee lyhyt ja epäselvä ;D
Eikös muuten oman lapsen hyvän elämänalun turvaaminen ja hyvien lähtökohtien omaan elämäänsä tarjoaminen jo ole varsin merkityksellistä?
Homma on niin, että ymmärrän oman mitättömyyteni maailmankaikkeudessa ja ajassa. Juuri se antaakin minulle merkityksen.
Voin olla merkittävä jopa mitättömissä asioissa. Kohtelias päivää sana ja oven avaaminen vanhukselle antaa hänelle varmaankin hyvän olon. Eikö sillä ole muka merkitystä?
Yritän säästää energiaa ja luonnonvaroja että nyt sylissäni oleva lapsikin saisi nauttia metsistä ja puhtaista vesistä. Merkityksetöntä?
Ihmisen merkitys ei lähde siitä pystyykö hän suurtekoihin, vaan siitä, löytääkö hän merkityksensä ihan arkisista asioista.
Maapallo tuhoutuu jonain päivänä, ihmisen tai jonkin muun voiman takia. Olkoot sitten meteoriitti tai vaikka se jumala.
Ei se kuitenkaan tee sitä oven avaamista vanhukselle tässä ajassa sen merkityksetömpää.
sanoa mitä merkitystä omalla elämälläni on. Kyllä katti ja puoliso ihan hyvin ilman minuakin pärjäisivät.
Näitä juttuja on vaan joskus ihan kiva pohdiskella.
Itselleni on merkitystä sillä, että saan kirjoittaa ja lukea. Ja silläkin, että tunnen itseni rakastetuksi ja minulla on lähellä ihminen, jota rakastan. Mutta maailmankaikkeuden kannalta sillä ei ole mitään merkitystä.
"Minulle on ainakin helppoa nähdä merkityksiä, samanlaisia kuin minkä itskein mainitsit. "tulee kiva olo". Siinä se."
Asioilla voi olla ihmiselle itselle merkitystä, mutta muuten näyttäisi, ettei millään ole merkitystä, jos Jumalaa ei olisi.
"Ei se kuitenkaan tee sitä oven avaamista vanhukselle tässä ajassa sen merkityksetömpää."
- Mikään ei tosiaan ole merkityksetöntä.
Olet selvästi onnellinen lapsestasi ja minusta tuntuu hienolta, että kaltaisiasi ihmisiä on.
Onhan elämällä merkitystä vaikkei Jumalaa olisikaan, vaikkapa nautinnon hakeminen, eikö siinä ole yksi hyvä syy elää? Ja tulevaisuuden rakentaminen, että rakkailla olisi hyvä elää.
"Asioilla voi olla ihmiselle itselle merkitystä, mutta muuten näyttäisi, ettei millään ole merkitystä, jos Jumalaa ei olisi."
Miten sinä määrittelet sen millä on merkitystä? MIlle se merkitys pitää olla, jos ihmiselle tiselleen ei riitä? Mitä tarkoittaa "olla merkitystä", kun sinulta kysytään?
***
"Asioilla voi olla ihmiselle itselle merkitystä, mutta muuten näyttäisi, ettei millään ole merkitystä, jos Jumalaa ei olisi."
Sinä ajattelet merkityksen Jumalan kautta eli toisen persoonan kuin itsesi. Samalla tavalla minun elämälläni on muille merkitystä vaikka tämä muu ei ole Jumala.
"Miten sinä määrittelet sen millä on merkitystä? MIlle se merkitys pitää olla, jos ihmiselle tiselleen ei riitä? Mitä tarkoittaa "olla merkitystä", kun sinulta kysytään?"
Tällä hetkellä ajattelisin näin:
Jos kaiken lopputuloksena olisi tyhjyys, ei olisi juurikaan merkitystä sillä mitä tekee. Vaikka mitä tekisi, lopputulos olisi kuitenkin sama, joten tällöin periaatteessa millään ei ole mitään merkitystä. Joten siis, lopputuloksen kannalta millään ei ole mitään merkitystä, jos Jumalaa ei olisi.
Asiaa voi kuitenkin pohtia subjektiivisesti omalta kannalta ja luoda itselleen kaikkia merkityksiä, oman viihtyvyyden parantamiseksi.
Jos uskoo Jumalaan, kaikella on merkitystä, tässä elämässä koska kohtalo määräytyy tekojen ja sanojen mukaan.
Merkitys on vähän sama minun mielestäni kuin vaikutus, tässä tapauksessa.
"Sinä ajattelet merkityksen Jumalan kautta eli toisen persoonan kuin itsesi."
Lopputuloksen kautta ajattelen, omasta mielestäni.
Lainaus: "Jos kaiken lopputuloksena olisi tyhjyys, ei olisi juurikaan merkitystä sillä mitä tekee."
Eli sinä elät ja olet vain jumalan vuoksi?
Pitää myöntää että ainakin minun mielestäni viestissäsi on jo itsetuhoisia sävyjä.
Jos saat itsellesi merkityksen Jumalan kautta, pidä siitä kiinni.
Älä kuitenkaan edellytä että muutkin näin tekisivät. Sinä et voine ymmärtää meitä sen enempää kuin mekään sinua.
Tässä kohtaa vänkääminen on turhaa koska sillä ei ole merkitystä.
Lainaus: "Olet selvästi onnellinen lapsestasi..."
Ja minä vielä luulin että olin onnellinen jo aiemmin. Toisaalta, niinhän minä silloin siinä ajassa olinkin ;)
ja nyt. Minulle elämän merkitys ei tule siitä, että se olisi ikuista. Minulle riittää hetki. Se juuri tekee elämästä niin ihmeellistä, ihanaa ja arvokasta. Se on tässä ja tämä on se hetki, joka on 'käytettävissä'. Hetki ja samalla ikuisuus, tavallaan.
Se on mielestäni kaunista. Saada tämä hetki. Tehdä nämä teot. Ja sitten poistua, kadota kokonaan. Seuraavat sukupolvet tulevat. Ihmisiä ja eläimiä. Kierto jatkuu. Tekoni vaikuttavat, hyvässä tai pahassa, aikansa - ja katoavat unohduksiin.
Ikuinen elämä on mielestäni kammottava asia.
"Eli sinä elät ja olet vain jumalan vuoksi?"
No, esim. purjehtiminen on mielestäni mukavaa ja luulenpa purjehtimiseni syyn pohjautuvan periaatteessa itsekeskeisyyteen ja siis omaan mukavuuden haluun.
Tämän keskustellun perusteella ateistien elämän tarkoitus näyttää aika itsekeskeiseltä.
Mutta vastaus tuohon kysymykseen on kyllä, koska ilman Jumalaa minua ei olisi. Ja uskon tämän elämän tarkoituksen olevan, että ihmiset löytäisivät Jumalan.
"Pitää myöntää että ainakin minun mielestäni viestissäsi on jo itsetuhoisia sävyjä."
Tästä johtuen olisi oikeasti luultavasti parempi, että olisin hiljaa, koska en haluaisi kenenkään ateistin päätyvän itsetuhoisaksi, mihin tämä keskustelu voi pahimmillaan johtaa.
Mutta kiinnostaisi vielä, mitä sanot, jos kaiken lopputuloksena olisi tyhjyys, ei lopputuloksen kannalta olisi juurikaan merkitystä sillä mitä tekee, vai olisiko?
selittämättä mitään, niin nauru ja itku, suru ja ilo ovat todella lähellä toisiaan.
Tajuat varmaan sanonnan ... itkee ilosta.
"Mutta vastaus tuohon kysymykseen on kyllä, koska ilman Jumalaa minua ei olisi."
Olet luonut itsellesi mielikuvituskaverin ja nyt esitätä että ilman tuota sinua ei olisi?
Aika mentaaleja nämä hihut.
Lainaus: "No, esim. purjehtiminen on mielestäni mukavaa ja luulenpa purjehtimiseni syyn pohjautuvan periaatteessa itsekeskeisyyteen ja siis omaan mukavuuden haluun."
Oletko siis itsekäs koska teet kaiken muun ohella jotain josta itse nautit? Onko Jumala sanonut ettei niin saa tehdä koska nautit siitä itseksesi?
Lainaus: "Tämän keskustellun perusteella ateistien elämän tarkoitus näyttää aika itsekeskeiseltä."
Voisitko tarkentaa mikä tässä vastauksessani on mielestäsi itsekeskeistä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037219023
Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan.
Lainaus: "koska ilman Jumalaa minua ei olisi. Ja uskon tämän elämän tarkoituksen olevan, että ihmiset löytäisivät Jumalan."
Se on makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli. Sanoit itse taikasanan "uskon". Oletatko nyt että sinun uskostasi pitäisi muodostua minulle todellisuus? Minä ajattelen että sikälimikäli ihmiselle on detaljoitua tarkoitusta, se on itsensä kehittäminen ja samalla kehittymättömämpien lajien ja maapallomme suojeleminen.
Lainaus: "Tästä johtuen olisi oikeasti luultavasti parempi, että olisin hiljaa, koska en haluaisi kenenkään ateistin päätyvän itsetuhoisaksi, mihin tämä keskustelu voi pahimmillaan johtaa."
Sinun mahdollinen itsetuhoisuutesi ei suinkaan kulminoidu siihen että joku ateistisesti ajatteleva itsensä tuhoaisi. Miksi ihmeessä oletat omien ajatuksiesi ja uskojesi tulevan todeksi jonkun muun henkilön kohdalla?
Lainaus: " jos kaiken lopputuloksena olisi tyhjyys, ei lopputuloksen kannalta olisi juurikaan merkitystä sillä mitä tekee, vai olisiko?"
Huomautan ihan varuiksi että itse käytät 'jos' muotoa joten vaikka vastaankin kysymykseesi, en ole lähtökohdan absoluuttisesta totuudesta samaa mieltä kanssasi.
Sillä mitä nyt teen, on merkityksensä siinä hetkessä ja tilanteesta riippuen tulevassakin. Se että avaan vanhukselle oven ja näin tuotan hänelle ehkä pienen onnen hetken, ei ole merkityksetöntä. Se ei ole merkityksellistä kovinkaan kauaa oletettavasti, mutta sillä on merkityksensä siinä hetkessä.
Jos taasen haistatan papalle pitkät ja työnnän hänet oven läpi, sillä on merkitystä pidemmälle kuin siinä hetkessä.
Hyviä tekoja ja merkityksiä ei tarvita yliluonnollista olentoa tarkkailemaan. Kun aika koittaa minulle tai vaikka kaikille, se koittaa.
Se että en haaveile ikuisuudesta jumalan tms. kanssa ei tee minusta yhtään sen merkityksettömämpää ihmistä kuin sinustakaan.
Jumaluskoiset ovat siitä outoa sakkia että he tarvitsevat jonkin yliluonnollisen syyn olemiseen ja elämiseen. Jonkin yliluonnollisen on pakko olla heidän (hyviä) tekemisiään tarkkailemassa, koska muuten he eivät näe syytä tehdä mitään.
vaikka ei olisi ketään ketä rakastaa. Ei ihminen mitään merkitystä tarvitse elääkseen. Sen kun elää.
Onko se muka jokin elämän tarkoitus, että on jotain rakastettavaa?
Vielä kun jotkut ymmärtäisivät että jonkun loppu on myös jonkun muun alku.
Mutta kun aina pitää sitä lopullista loppua hakea vaikka miten.
Totuushan on että niin uskovaisten kuin uskonnottomienkin on aivan turha mistään lopullisesta lopusta rallatella yhtään mitään. Meidän aivomme eivät sellaiseen kykene. Oppisivat ihmiset nyt vaan elämään sovussa tappelematta siitä miten kaikki loppuu.
sinun kaurapuuron syönnilläsi ei ole mitään merkitystä, jos et usko jonkun jumalan olevan olemassa. Ei siltikään, vaikka sinä saat siitä kaurapuurosta vatsasi täyteeen???
Viestejäsi on todella surullista lukea, koska niistä tulee mieleen ihminen, joka on täynnä pakahduttavaa surua ja lohdutomuutta, jota yrittää sitten epätoivoisasti purkaa uskovaisia kohtaan. Näytät kulkevan tällä palstalla kuin Pirates of Caribbean elokuvan Mustan Helmen miehistön jäsen, kiertäen tätä palstaa ja yrittäen upottaa uskovia, kun samalla sisintä polttaa jano jota ei voi sammuttaa kuin yksi.
Jostain kumman syystä nuo sanasi tuntuvat sopivan paremmin sinuun itseesi.
osaisivatkin elää sovussa. Mutta se tuntuu olevan tosi vaikeaa.
Usein kun ajattelee maailman menoa, niin pahaa tekee. Ihmiset kykenevät vaikka minkälaisiin julmuuksiin ja se tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Jos jätetään kuvioista pois äkkipikaisuus, niin ihmiset kykenevät täysin laskelmoituun julmuuteen ja kaiketi jopa nauttivat siitä. Mistä sellainen johtuu?
"Oletko siis itsekäs koska teet kaiken muun ohella jotain josta itse nautit?"
No mitä se on, jos ei itsekyyttä?
"Onko Jumala sanonut ettei niin saa tehdä koska nautit siitä itseksesi?"
Ei.
"Voisitko tarkentaa mikä tässä vastauksessani on mielestäsi itsekeskeistä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037219023
Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan."
Ihan kiva vastaus :)
En voi sanoa onko siinä mitään itsekeskeistä, ehkä ei, mutta oletko koskaan kuullut mitä uskovalle sanotaan pyyteettömistä hyvistä teoista?
Jos minä annan lähimmäiselle esim. ruan ja lämpimät vaatteet, ateisti sanoo, teit sen koska saat siitä hyvän olon tai mainosta uskoville, eikä se siksi ole kuin itsekeskeisyyttä ja omaneduntavoittelua. Ja tuolla logiikalla ateisti voi päätyä siihen,että sukis onkin kaikista itsekeskeisin.
Sinä et varmaan niin tekisi, mutta maailmassa on hämästyttäviä tapauksia.
"Sanoit itse taikasanan "uskon". Oletatko nyt että sinun uskostasi pitäisi muodostua minulle todellisuus?"
Minun uskoni ei ole täydellinen, toivon sinun pääsevän lähemmäs täydellisyyttä. Ja tässä keskustelussa pyrin vain tuomaan näkökulmia siihen uskis ja elämäntarkoituskysymykseen, joka tässä kai oli pohjalla. Luulin, että joku halusi täälä ymmärtää paremmin mistä siinä tarkoituksettomuudessa on kysymys.
"Jos taasen haistatan papalle pitkät ja työnnän hänet oven läpi, sillä on merkitystä pidemmälle kuin siinä hetkessä."
Ehkä, mutta jos loppu olisi pelkkää tyhjää, tuokaan ei olisi mitään siinä vaiheessa, minun mielestäni.
"Se että en haaveile ikuisuudesta jumalan tms. kanssa ei tee minusta yhtään sen merkityksettömämpää ihmistä kuin sinustakaan."
Erityisesti uskovana ihmisenä en voi sanoa ketään merkityksettömäksi. On paljon ihmisiä, ehkä onneksi, jotka eivät tajua kuinka suuri heidän merkitys lopulta voi olla.
"Jumaluskoiset ovat siitä outoa sakkia että he tarvitsevat jonkin yliluonnollisen syyn olemiseen ja elämiseen. Jonkin yliluonnollisen on pakko olla heidän (hyviä) tekemisiään tarkkailemassa, koska muuten he eivät näe syytä tehdä mitään."
Miksi minä tarvitsin jonkin yliluonnollisen syyn? Minä uskon Raamatun sanan, koska pidän sitä totuutena, en siksi, että en kestäisi ajatusta lopusta.
Ja on helppo keksiä syitä tehdä erilaisia asioita muutenkin. Se mitä yritin sanoa on, jos olisi tyhjä loppu, niillä ei sen kannalta olisi mitään merkitystä, eikä tarkoitusta. Ymmärrän, kuitenkin että ateistile riittää, että teoilla on itselle tässä hetkessä merkitystä.
Siinä hyvä syy elää.
Itsestään on hyvä edes hieman välittää, ettei käy olo kovin raskaaksi.
ymmärrät itsekin että uskosi kohdetta ei ole oikeasti olemassa.
Ota se ratkaiseva askel ja luovu taikauskostasi.
Päihteetön elämä ilman jumalharhaa on ihan mukavaa.
Mitä tarkoittaa "olla merkitystä"? Minä käsitän merkityksen subjektiivisena, merkitystä jollakin on jollekin, itsessään merkitystä ei ole.
"Jos kaiken lopputuloksena olisi tyhjyys, ei olisi juurikaan merkitystä sillä mitä tekee."
On otettu esille vertaus siihen karkkipussiin. Ovatko karkit yhtä tyhjän kanssa koska ne loppuvat, pussi tyhjenee? Onko karkeilla merkitystä niiden syöjälle, vai ovatko karkit itsessään merkityksellisiä muuten? Tätä hain.
***
"On otettu esille vertaus siihen karkkipussiin. Ovatko karkit yhtä tyhjän kanssa koska ne loppuvat, pussi tyhjenee? Onko karkeilla merkitystä niiden syöjälle, vai ovatko karkit itsessään merkityksellisiä muuten? Tätä hain."
Joo, luulen, että olemme samalla kannalla siinä, että esim. karkkipussilla on sen omistajalle merkitystä ja muutenkin asioilla voi olla ihmiselle itselle merkitystä.
Mutta jos Jumalaa ei olisi, ei millään olisi merkitystä lopussa tai lopputulokselle, jos se olisi vain tyhjyys, minun mielestäni. Tulos olisi ilman karkkia sama kuin karkilla.
Mutta en koe tarpeelliseksi saada ketään samalle kannalle tässä kuin minä, enkä edes näe tarpeelliseksi sitä, että ihmiset hakevat suurempia tarkoituksia.
"Joo, luulen, että olemme samalla kannalla siinä, että esim. karkkipussilla on sen omistajalle merkitystä ja muutenkin asioilla voi olla ihmiselle itselle merkitystä. "
Kyl. Minä katson asiaa nimenomaan ihmisen itsensä kannalta, koska oletusarvoni on se että jumalia ei ole ja ihmisen oma psyyke on todellisuus sinänsä.
Kiitoksia kun tarkensit näkökantaasi, luulen ymmärtävni paremmin mitä tarkoitat merkityksellisyydellä.
***
Ateistisen ajatuksen yksi puoli on se, ettei elämää,jumalia,tai kohtaloa, ohjaavana ja määräävänä voimana voi osoittaa vastuulliseksi mihinkään ateistin elämässä. Ei ole siis tahoa tai erillistä määrättyä syytä huonoon, tai hyvään elämään.
Syyllistä ei voida hakea edes kohtalosta, koska 'asiat ovat vain niin kuin ne ovat'.
Tämä luonnollisesti vapauttaa ateistin "synnintunnosta" ja kuoleman pelosta, koska kuolema on ateistille lopullinen päätös mm. ilman mitään tuomioita eletystä elämästä.
Motiiviksi hyviin pyrkimyksiin elämässä jää ehkä puhtaammin itsensä ja lähimpien onni, olla hetkensä olemassa mahdollisimman kivuttomasti ja onnellisena.
Uskovan elämässä selitykset löytyvät,tai ne etsitään ja löydetään aina jumaluuksien siunauksista, tai kirouksista, kohtalosta joka on määrännyt sellaisen ja tälläisen elämän.
Uskovien elämän-onni koostuu maallisesta hyvästä ja lisäksi 'taivaallisesta vielä paremmasta hyvästä', tätä ajatusta varjostaa myös kaiken tämän hyvin itsekkään menettämisen pelko, siksi synnin-tunto ja kontrollointi oman ja muiden elämän kohdalla viipaloi uskovilta osan onnesta.
No, tämä on "ohitettavissa" uhri-ajattelun avulla, joku on jo puolestasi tuon kohdan, eli epä-onnistumisen mahdollisuuden poistanut ja näin onni voi taas kukoistaa täysin'rinnoin.
Elämä voi olla tarkoituksellista monestakin syystä ja monella tasolla että tavalla, mm. työn,perheen,harrastusten, pohdiskelun, mutta harvoin vain itse elämän kautta, siksi sanonta; "Elämä on parasta huumetta" on syvemmin ajatellen käytänössä soopaa.
Yksin elämä/olemassolon mahdollisuus ei riitä lopulta itse-tarkoitukseksi.
Olemaasolomme mahdollistavat teot,toiveet ja niiden toteuttaminen/toteutuminen saavat elämän tuntumaan tarkoituksellisemmalta.
...ei ihan tosissaan sanoisi niin (ja muista: kuten atte-kollegasi ovat huomioineet, kaikki atet eivät ajattele samalla tavalla, joten sitä lienee turha pyytää meiltä "uskiksiltakaan").
Minä elin agnostikkona ihan tyytyväisesti niin, etten uskonut mihinkään "henkiolentoon", enkä silti kokenut elämältäni puuttuvan mitään syytä tai oikeutusta.
Heräsin unestani, ja sen jälkeen edelleen elän tätä päivää, enkä mieti elämäni syytä tai oikeutusta kovin ihmeellisesti. Ymmärrys elämän luonteesta ja tarkoituksesta on toki muuttunut, mutta Jumala haluaa minun silti elävän tätä samaa elämää pitäen hänet mielessään ja seuraten hänen ohjeitaan. Se ei tarkoita, että tuntisin, ettei elämälläni olisi syytä tai oikeutusta ilman Häntä. Ei hän nähdäkseni halua seuraajiensa pohtivan ainoastaan Häntä, vaan elävän elämänsä Hän mielessään.