Fiktiosta kiinnostuneille 4

Huljami Haittalalta

7
Mainitsin, että minulle silloin tällöin näytetään, mitä elävien maailmassa tapahtuu. Minä saan täällä esittää toivomuksia, kertoa, mitä haluaisin katsella. Useinkin ne toiveet ovat sellaisia, ettei niihin suostuta. Toisinaan taas minulle näytetään sellaistakin, mitä en ole pyytänyt katsella enkä haluaisikaan. Silloin ei auta, vaikka sulkisi silmänsä, sillä nähtävä on, mitä nähtäväksi pannaan.

Jotenkin ne sen vain junailevat, pakolla katsottamisen.
Alkuun olin hyvinkin innokas seuraamaan kirkkoni ja sen johtomiesten elämänmenoa. Etenkin veljien salaiset synnit kiinnostivat. Halusin tarkistaa, oliko jokin niistä jäänyt minulta huomaamatta ja julkisuuteen saattamatta. Täältä katseltuina ne aika pian alkoivat vaikuttaa melko mitättömiltä. Siksi kerran pyysin ihan piruuttani, että minulle näytettäisiin jokin kokoillan elokuva, vaikkapa Tuulen viemää. Sitähän ei ollut vielä filmattu silloin, kun kuolin, joten enhän minä olisi voinut sitä katsella vielä eläessäni. Sitä paitsi orangistien ei ollut lupa käydä elokuvateattereissa edes luontofilmejä katselemassa. Vasta 1950–luvulla ne alkoivat lipsua tässä asiassa, käytännössä vaan ei virallisesti. Sellainen poikkeus viralliseen sääntöön toki oli, että jos elokuvateatteri oli muutettu orangistikirkon kokoushuoneeksi, silloin sinne sai ja pitikin mennä.

Tietystikään tuo muutostyö ei rajoittunut rakennuksen teknisiin yksityiskohtiin, vaan elokuvanäytöksistä seiniin, lattiaan, kattoon ja istuimiin imeytynyt henkinen saasta piti poistaa tarkoin ja huolellisin menoin. Tästä maasta - tarkoitin vanhasta muistista Yhdysvaltoja - ja muistakin maanosista löytyy erinäinen määrä orangistikirkkoja, jotka tosiaan ovat entisiä elokuvateattereita.

Sain minä sen pyytämäni menestysfilmin katsellakseni ja sen jälkeen monia muitakin. Toivelistallani ovat jo pitkään olleet vahvat miehet: Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger ja kumppanit. Koko maisen elämäni olen joutunut tahimaan itseäni heikompien miesten kanssa, joten mielestäni olen ansainnut edes kuolemani jälkeen vahvojen miesten näkemisen. Ja on niitä minulle näytettykin. Piirrettyjä filmejäkin on tullut silmäillyksi erinäinen määrä.

Tämän paikan tekijänoikeuspolitiikka lienee sellainen, ettei täällä minulle näytetyistä filmeistä makseta provikkaa millekään filmiyhtiölle. Eihän tuo asia minulle kuulu ja toisaalta: en minäkään eikä orangistikirkkokaan maksanut korvauksia niille kirjailijoille, joiden hengentuotteita sisällytettiin minun kirjoituksiini, tosin muuttaen sana sieltä, toinen täältä, usein kokonaisia lauserakenteitakin uudelleen muokaten. Nykyäänhän sitä sanottaisiin kai piratismiksi, joten lienee ihan paikallaan, että saan silloin tällöin nähdäkseni piraattikopion jostakin filmistäkin.

© Copyright Huljami Haittala