Jumalan

valmiiksi haluaa uskoa ristiriidat pois, nuo selitykset riittävät. Minun ei tarvinnut paljoakaan selailla kun huomasin, että jää liian köykäiseksi minun makuuni. Uskomalla uskoa pitäisi, jos haluaisi tyytyä noihin 'selityksiin'. Edelleen raamattu ristiriitoja vilisee.

Jumalan "persoona" on aika mietityttävä asia...raamatun edetessä on havaittavissa jonkinlaista henkistä kasvuakin, tietenkin eri mittakaavassa kuin meillä...se mikä minua askarruttaa eniten on kysymys Baabelin tornista ja kansojen jakamista eri kielisiin ja kulttuurisiin ryhmiin (jotta eivät ymmärtäisi toisiansa ja eivät voisi yhdessä tuumin toimia kuin Jumalat???) Harjoitettiinko tässä jotain hajota ja hallitse- taktiikkaa vai oliko tämä meille eduksi jossain mielessä? Historia ei ainakaan liputa etujen puolesta. Vai tehtiinkö näin esim. ajan voittamiseksi, ihmisen opettamiseksi tai jonkun muun tärkeän syyn vuoksi? Pitääkö ihmisen kehittyä näin ensin ymmärryksessä, kun meillä on tapana oppia kantapään kautta? Pääsemmekö lopulta takaisin Jumalan yhteyteen, kun viisautemme rakkaudessa erilaisuuteen on tarpeeksi korkealla tasolla??