Jiddu Krishnamurti

Huge universe, small man, and within the hand:

http://www.youtube.com/watch?v=U67aLClWpjM&feature=related

Kun puhumme totuudesta, niin on huomioitava sen vastakohta eli epätotuus. Ei varmaankaan mikään kielenmukainen sana tuo epätotuus kuvaamaan totuuden vastakohtaa, mutta jos puhumme valheesta, niin on huomioitava, ettei valhe ole tietämättömyyttä vaan tiedon salailua. Valhe ei ole totuuden suoranainen vastakohta.

Emme vlehtele siksi, ettemmekö tietäisi totuutta, vaan valehtelu on totuuden julkitulon estämistä. Jos taas uskomme silmät ummessa valheisiin, niin missä on silloin todellisuuden tajumme.

Me tiedämme kuuhuijauksista joitain valheita ja samoin 9/11 iskuista. Oikeastaan emme tiedä muuta kuin sen, että jotkut tahot valehtelevat ja sen, että media on mukana valheen levittämisessä eli on juonessa mukana.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Syyttäminen ja yleistäminen ilman vedenpitäviä todisteita johtaa meidät myös valheen maailmaan, sillä alamme uskomaan omaan luomaamme todellisuuteen, jonka valheellisuus paljastuu viimeistään silloin, kun pitäisi lyödä todisteet pöytään.

Kuka henkilökohtaisesti on minkäkin tempauksen takana on mahdotonta tietää, ellei henkilö itse ala kerskuilemaan tekosillaan. Kyseenalaisen kunnian saisi esim. se henkilö kenen ideasta WTC tornit tuotiin räjähdepurkulla alas.

Terroristeillähän oli ainakin ennenvanhaan tapana tulla ulos kaapista ja ottaa syyt niskoilleen. Joskus oli jopa tunkua ilmoittelussa, kun kaikki halusivat meriitin jostakin pommiräjähdyksestä ja politikon murhasta.

Panee mietityttämään onko maailmassa enää yhtään oikeata terroristi ryhmää, kun kaikki tuntuu olevan keksittyjä järjestöjä, jotka jäävät eloon vain sitä mukaa paljonko propagandista merkitystä niillä on vastustajan oikeutusten pönkittämiseksi. Olemassa olemattomasta pahasta maalataan piru seinälle, jotta todellinen paha saisi jatkaa ryöstörekeään kansan suostumuksella.

Kuuhuijjaus oli osa kylmän sodan aikaista propagandaa, jonka jatkeena näkisin melkein kaikki muutkin tempaukset, mitä maailmalla suurimittaisesti tapahtuu ja on tapahtunut ja mistä on aistittavissa huijauksen maku. Tarkoitan huijauksella sellaisia tapahtumia, mikä saa normaalilla järjellä varustetun ihmisen epäilemään teon järkevyyttä ja epäiltyjen tekijöiden motiiveja.

Kylmä sota jatkuu vielä ainakin siihen asti kunnes ihmiset saadaan tajuamaan, että se on vieläkin käynnissä ja vielä sen jälkeenkin siihen saakka kunnes rikollinen osapuoli saa palkkansa. Siis pahempi puoli, minkä nimeäminen onkin sitten jo politiikkaa ja propagandaa. Bushin evil on aivan toista kuin vastapuolen evil.

Koska uhrittoman rikoksen haitta tai vääryys ei määritelmän mukaan kohdistu yksittäiseen uhriin, teon rangaistavuus perustellaan tässä yleisemmillä syillä. Niitä voivat olla muun muassa yhteiskunnallinen hyöty, universaalinen moraali, tarpeellinen paternalismi tai epämääräisemmät tunteelliset syyt. Uhrittomien rikosten käsite taas vetoaa monien oikeutta koskeviin intuitioihin ja vihjaa, ettei ilman uhria pitäisi voida olla rikostakaan. Käsitettä käytetäänkin usein erilaisten tekojen dekriminalisointiin liittyvässä keskustelussa saattamaan kuulijan henkilökohtainen oikeustaju ja rikostyypin perusteluun liittyvät yleiset syyt ristiriitaan. Tämän takia uhrittomiin rikoksiin liittyvä keskustelu on tyypillisesti varsin latautunutta.

Onko rikos ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan uhriton rikos jos uhreja ei voida edes löytää.

Missä ovat Estonian ja 9/11 uhrien ruumiit kun niistä ei jäänyt mitään jälkeä, vaikkakin on sanottu heidän olleen tunnistetun. Ovatko he vain tekaistu lista tekaistuista henkilöistä tekaistuine henkilötunnuksin.

Uhriton rikos ihmiskuntaa vastaan on siinä ettei kukaan asioista perillä olevista kerro totuutta.

Todelliset uhrit tällaisissa tekasituissa tempauksissa ovat tämän varjolla aloitetun sodan uhrit, mutta kun sodassa on sodan lait, niin ketään ei saada vastuuseen, ellei ihmiskunta ala sitä vaatimaan.