Minulla on ehkä mielestänne outo päähänpinttymä.
Olen kuitenkin jo lapsesta saakka pyrkinyt saamaan selville, mikä on elämäni tarkoitus.
Minulla on tunne, että minun piti muistaa joku tärkeä asia, mutta...
Tämä on karmaa. Minulla on käsitys itsestäni, että kun muistan jonkun tärkeän seikan, pääsen pois tästä kierrosta.
Tiedän tiedän, nyt osa teistä alkaa selittämään Jumalasta ja yhdestä elämästä ym. Mutta ei minua kiinnosta se. -minä tiedän jo mikä ei ole totta.
Olen elänyt elämäni hyvin positiivisesti. minusta sanotaan, että olen aina hyvän tuulinen ja se mikä lannistaa muita, ei ole minulle kuin yksi huono ilmainen päivä. Jaksan aina vaan luottaa parempaan.
Olen päässyt kai helpolla? Rahasta on ollut pulaa, töitä ei ole aina ollut. Ystävät kääntäneet selkänsä ja Anoppi ollut ilkeä, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi ollut todella kamalaa, kuten sairaus, onnettomuus...
Minua ei siis ole mikään koetellut.
Mutta jotain kuitenkin minun pitää oppia?
Olen yrittänyt opiskella itseäni ja muita, että muistaisin, mutta mitä?
Onko muilla samanlaisia tunteita?
Olenko yksin hassuineen ajatuksineen?
En kyllä itse pidä näitä tavallaan hassuina, sillä jo ihan pienenä muistan muistelleeni, että mikä on elämäni tarkoitus. MIKÄ?
Miten ihmeessä tämän selvitän?
Olen kuitenkin jo lapsesta saakka pyrkinyt saamaan selville, mikä on elämäni tarkoitus.
Minulla on tunne, että minun piti muistaa joku tärkeä asia, mutta...
Tämä on karmaa. Minulla on käsitys itsestäni, että kun muistan jonkun tärkeän seikan, pääsen pois tästä kierrosta.
Tiedän tiedän, nyt osa teistä alkaa selittämään Jumalasta ja yhdestä elämästä ym. Mutta ei minua kiinnosta se. -minä tiedän jo mikä ei ole totta.
Olen elänyt elämäni hyvin positiivisesti. minusta sanotaan, että olen aina hyvän tuulinen ja se mikä lannistaa muita, ei ole minulle kuin yksi huono ilmainen päivä. Jaksan aina vaan luottaa parempaan.
Olen päässyt kai helpolla? Rahasta on ollut pulaa, töitä ei ole aina ollut. Ystävät kääntäneet selkänsä ja Anoppi ollut ilkeä, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi ollut todella kamalaa, kuten sairaus, onnettomuus...
Minua ei siis ole mikään koetellut.
Mutta jotain kuitenkin minun pitää oppia?
Olen yrittänyt opiskella itseäni ja muita, että muistaisin, mutta mitä?
Onko muilla samanlaisia tunteita?
Olenko yksin hassuineen ajatuksineen?
En kyllä itse pidä näitä tavallaan hassuina, sillä jo ihan pienenä muistan muistelleeni, että mikä on elämäni tarkoitus. MIKÄ?
Miten ihmeessä tämän selvitän?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinun pitäisi vain jättää tuo ajatus. Kaikki tärkeä tulee vastaan kuitenkin ja kun jokaisen asian kohtaat rakkaudellisesti niin et voi tehdä väärin. :-)
Jostain olen lukenut,että elämän tarkoitus on oppia tuntemaan rakastava Jumala ja heijastaa tätä Jumalan rakkautta muihin.
Jos pyrkii hyvään ja yrittää parhaansa,niin siinä on mielestäni tarpeeksi elämäntarkoitusta.
Ja elämästä saa myös itse nauttia,ei tarvitse elää pelkästään toisille ja unohtaa omat tarpeensa tykkänään.
Ei se ole itsekkyyttä,itseäänkin pitäisi pystyä rakastamaan että voisi rakastaa toisia.
Hyvin lohkastu!
Mitä jos lopettaisit sen elämäntarkoituksen pohtimisen ja senkin ajan eläisit.
#Tiedän tiedän, nyt osa teistä alkaa selittämään Jumalasta ja yhdestä elämästä ym. Mutta ei minua kiinnosta se.-minä tiedän jo mikä ei ole totta.#
Sinähän olet 'etevä', että oikein TIEDÄT. Mutta tiedätkö, mikä on TOTUUS/totta? Mitäs jos alkaisit etsiä sitä.
kirjoitinkin, että tiedän mikä ei ole totta, koska tiedän mikä ei ole, vaan en tiedä mikä on.
Enkä voi lakata etsimästä, ennen kun löydän vastauksen, sillä kysymys lienee tullut mukana jo syntyessäni.
Se on osa sitä elämäntarkoitustani...loput on sitten pakko löytää itse.
Jos muilla ei ole ollut vastaavaa, niin olen sitten ainutlaatuinen.
En hukkaa elämääni sen etsimiseen. Elän juuri sitä varten. Joskus jonkun on tässäkin asiassa tehtävä läpimurto. Ehkä se olen minä, ehkä en.
Tämä on henkistä kasvua. Totuutta etsimässä.
Ei mitään hallelujaa!
Mikä ei ole totta SINUN mielestäsi ja miksi ja voitko sen myös uskottavasti perustella?
Kun olet löytänyt itsellesi siihen vastauksen ja vielä perustelutkin, olet, ehkä, jo aimo askelen päässyt etsimisessäsi eteenpäin, muttei se takaa, että löydät etsimäsi, koska voit 'ajautua' väärään johtopäätökseen.
#Enkä voi lakata etsimästä, ennen kun löydän vastauksen, sillä kysymys lienee tullut mukana jo syntyessäni.#
Kun tuo on 'elämäsi tarkoitus' hukkaamatta elämääsi kuitenkaan SEN etsimiseen, kuten hienosti selität ja sanot sitä jopa 'henkiseksi kasvuksi', niin ei voi kuin ihmetellä.
Helpommallakin pääsisit ja jopa oikeaan tulokseen.
On oppia rakastamaan kaikkia.
Vain silloin elämä voi toimia kun ajattelee aina miltei enemmän toisen etua kuin omaansa.
Silloin ei ole sotia eikä sairasta kilpailua.
Se on mielestäni elämän tarkoitus.
Voi kuulostaa jostakin että se on tylsää, mutta enpä usko että on.
Kaikki on silloin vain positiivista.
Puhun vain omasta kokemuksestani, en tiedä mitä muut kokevat, mutta pohdiskelin itsekin tuota "mikähän minulta on unohtunut?"-kysymystä. Tiedoksesi, että sen kysymyksen "riivaamana" yritin etsiä vastausta kaikkialta muualta paitsi omasta itsestäni. Ja elämä, siinä sivussa, jäi elämättä. Nyt olen vajaa 40 v: lapseton sinkku. Ja kun huomasin, että tavoittelin vain tuulta, jäi tärkein asia kokonaan sivuun: elämäni eläminen. :((
Nyt olen kuin "riivattu" sen suhteen, että ajattelen "kunpa vielä ennättäisin saamaan perheen" ja elämään elämääni puolisona ja lastemme äitinä. Mutta.. se taitaa jäädä kokematta :((
Älä sinä, hyvä ihminen, tee samaa virhettä kuin minä. Elä elämäsi ja koe se, äläkä älyllistä sitä. Et sinä pohtimalla saa vastauksia kiperiin kysymyksiisi.
Aloita eläminen, niin saat vastauksia siinä "ohessa".
Voi ei. annoinko käsityksen, että mietin vain tätä kysymystä.
Olen 37v. Kolmen lapsen äiti. Naimisissa. Töissä. Harrastan valokuvausta ja minulla on kolme koiraa. Olen sosiaalinen, kuten sanoin. Paljon ystäviä, joiden kanssa vietämme kerran kuukaudessa teatteri päivää, jossa hassuttelemme hyvän ruuan ja viinin parissa. Matkustelen paljon, harrastan myös juoksua epäsäänöllisesti.
Minä vaan nyt haluan tietää.
Mene vaikka regressio hypnoosi terapeutille. Hänen avulla selvität miksi sinulle on jäänut tuollainen tunne. Se voi olla edellisestä elämästä jäänyt tunnetila että joku asia on jäänyt kesken.
Elämän tarkoitus sinänsä on oppia elämään oikein ja tätä harjoitellaankin sitten oikein monen elämän voimin. Oikein eläminen pitää sisällään negatiivisten tunteiden ymmärtäminen (viha, pelko, ylpeys, ahneus jne) ja positiivisten tunteiden hallitseminen (myötätunto, rakkaus, jne). Esimerkiksi anoppisi pelaa tässä elämässäsi roolia joka on pahiksen rooli ja hän opettaa sinulle oppituntia jossa sinun on muutettava viha ja pelko myötätunnoksi.
Meillä länsimaisilla ihmisillä on aikaongelma koska elämämme on pakattu niin täyteen. Ei ole aikaa pysähtyä ja opiskella elämän tarkoitusta. Jos siis jostain löydät hieman aikaa opiskella elämän tarkoitusta niin suosittelen Brian Weiss:in tai Michael Newton:in kirjoja.
...ettei kenenkään elämällä välttämättä ole tarkoitusta siinä mielessä miten asia yleensä ymmärretään? Olemassaolon tarkoitus ei järjelläkään ajatellen voi olla ihmismielenn logiikan mukainen. Tai pikemminkin mielen uloimman kerroksen, tajunnan, joka on täynnä hämmennystä, epäilyä, pelkoa, vihaa, katkeruutta... Tässä maailmassa elämisen tarkoitus on luotava itse, sillä mitään toteutettavaa tehtävää ei täällä ole valmiiksi kenellekään. Löydä olemuksen puhtaus ja selkeys ja ymmärrä mielen todellinen luonto joka on yksinkertaisuus, siinä kaikki mitä voin neuvoa. Sitä kautta tulet myös tajuamaan mitä sinun tulee täällä tehdä.