Jos joku on ollut nuoruudessaan rakennustyömies ja kuulunut rakennustyöväen liittoon, mutta kun on opiskellut myöhemmin rakennusmestariksi, kyllä hän on vaihtanut jäsenyytensä teknisten liittoon. Jos joku on ollut liikeapulainen ja kuulunut liiketyöväen liittoon, mutta vaihdettuaan alaa ja opiskeltuaan vaikkapa sairaanhoitajaksi, kyllä hän nyt Tehyyn kuuluu.
Tietenkin he ovat vaihtaneet liittoaan asemansa muututtua, sillä liiton tehtävähän on aja sen ammattikunnan etuja, jota liitto edustaa. Samoin pitäisi olla ja useimmille on myös puolueen tehtävä. Pienituloisten ja muiden pieneläjien enemmistö kannattanee vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia, hieman paremmassa asemassa olevien enemmistö sosialidemokraatteja, suurituloisten enemmistö kokoomusta. Vihreiden kannatus ei määräydy niinkään taloudellisen aseman kuin tietyn idealismin perusteella, ruotsalaisten kannatus kielen perusteella. Idealismi jossain määrin vaikuttaa myös demarien kannatukseen niin, että kannattajakunnassa on kyllä myös varsin hyvässä taloudellisessa asemassa olevia.
Mutta entäpä kepun kannattajat? On vaikea nähdä kepussa mitään idealismia, kun ne täälläkin joskus toistellut Alkion kehotussanat ovat jo aikoja sitten muuttuneet ontoiksi fraaseiksi, joille kepun toiminta ainakaan ei ole enää aikoihin antanut mitään täytettä. Ja vaikea on ymmärtää sitäkin, että kepua kannatettaisiin oman edun kannalta. Maanviljelijät on toki eturyhmä, jota kepun toiminta parhaiten palvelee, mutta maanviljelijöitä on vain 5 % kansastamme. Keitä ovat ne runsaat 15 %, jotka maanviljelijöiden lisäksi kannattavat kepua? Onko ainoa heitä yhdistävä tekijä vain ajattelukyvyttömyys, tyhmyys, sanalla sanoen? Niin uskon.
Vai eikö kepua saisikaan käsitellä puolueena, vaan uskontona? Mieluummin vielä uskonlahkona, jota läheisesti muistuttaa esim. lestadiolaisuus, johon lahkoon kuuluvia on kaikista yhteiskuntaluokista, ja lahkosta ei voida erota joutumatta lahkon jäsenten ja jopa oman suvun epäsuosioon ja suoranaisen vainon kohteeksi? Niin kai on laita myös kepulaisuudessa; ei muuten kaupunkiin muuttanut ja palkansaajana toimeentulonsa hankkiva entinen maatalon poika tai tyttö olisi kepulainen. Vain joku suuri kaupunki, kuten Helsinki, Tampere ja Turku antavat riittävän suojan niin että kepulainen uskaltaa ajatella omalla päällään omaa etuaan ja hylätä kepun.
Tietenkin he ovat vaihtaneet liittoaan asemansa muututtua, sillä liiton tehtävähän on aja sen ammattikunnan etuja, jota liitto edustaa. Samoin pitäisi olla ja useimmille on myös puolueen tehtävä. Pienituloisten ja muiden pieneläjien enemmistö kannattanee vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia, hieman paremmassa asemassa olevien enemmistö sosialidemokraatteja, suurituloisten enemmistö kokoomusta. Vihreiden kannatus ei määräydy niinkään taloudellisen aseman kuin tietyn idealismin perusteella, ruotsalaisten kannatus kielen perusteella. Idealismi jossain määrin vaikuttaa myös demarien kannatukseen niin, että kannattajakunnassa on kyllä myös varsin hyvässä taloudellisessa asemassa olevia.
Mutta entäpä kepun kannattajat? On vaikea nähdä kepussa mitään idealismia, kun ne täälläkin joskus toistellut Alkion kehotussanat ovat jo aikoja sitten muuttuneet ontoiksi fraaseiksi, joille kepun toiminta ainakaan ei ole enää aikoihin antanut mitään täytettä. Ja vaikea on ymmärtää sitäkin, että kepua kannatettaisiin oman edun kannalta. Maanviljelijät on toki eturyhmä, jota kepun toiminta parhaiten palvelee, mutta maanviljelijöitä on vain 5 % kansastamme. Keitä ovat ne runsaat 15 %, jotka maanviljelijöiden lisäksi kannattavat kepua? Onko ainoa heitä yhdistävä tekijä vain ajattelukyvyttömyys, tyhmyys, sanalla sanoen? Niin uskon.
Vai eikö kepua saisikaan käsitellä puolueena, vaan uskontona? Mieluummin vielä uskonlahkona, jota läheisesti muistuttaa esim. lestadiolaisuus, johon lahkoon kuuluvia on kaikista yhteiskuntaluokista, ja lahkosta ei voida erota joutumatta lahkon jäsenten ja jopa oman suvun epäsuosioon ja suoranaisen vainon kohteeksi? Niin kai on laita myös kepulaisuudessa; ei muuten kaupunkiin muuttanut ja palkansaajana toimeentulonsa hankkiva entinen maatalon poika tai tyttö olisi kepulainen. Vain joku suuri kaupunki, kuten Helsinki, Tampere ja Turku antavat riittävän suojan niin että kepulainen uskaltaa ajatella omalla päällään omaa etuaan ja hylätä kepun.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pohdintasi lopussa seisoo totuus.
kiittämään hyvästä kirjoituksesta.
Kaikenlaista sitä sairaan inmisen päässä liikkuukin.
Tuo on pelkkää provoa, että saisit hyomioa itsellesi, Asiaa tuosta väkisin kyhätystä tekekestäsi ei löydy hakemallakaan.
Ennemmin löytyy neula heinäsuovasta.
Kukakahan pari kertaa, niin siinäkin on enemmän asiaa, kun käki ilmoitat äimastä päin olevan.
Mitä ihmeen provoa, sinä tämän kirjoittajan ajatuksessa näet. Hän siinä selvittää juurta jaksain Ammattijärjestön asiaa, miten se todellisuudessa käytännössä toimii. Sinäkin arvasit heti, että Ukki todellisuusmiehenä kiittelee tätä avausta, olet sinä tarkka "kakara", näin kuvaannollisesti sanottuna.
Jos viitsit niin perustele vähän missä avaaja antaa väärää tietoa tai valehtelee, odotan kiihkeänä kannanottoasi. Olet ilmeisesti Lesta, tunnen ison joukon tämän lahkon kannattajia, tunnen myöskin heidän ajatuksenjuoksunsa, että minulle on turha tulla mitään satuja kertomaan. Kiittäen jo etukäteen vastauksestasi,kiitos.
ei ole mitään tekemistä rehekkidyyden kuin epärehellisyydenkään kansa, vaan pekkä ketjub aikaansaamine, niinkuin sinullakin.
kyllähän tuo narsistijomppesi jo tunnetaan.
Sinähän tiesit jo tuota avausta odottaa, koska et omaasi laittanut.
Sinulle sekopäälle minä vastaan nyt:
Todellisuusmiehistä puhuttaessa sinä kuulut huuhaa sarjaan.
Asian todistaa tuokin kirjoitus mihin juuri vastaan. Lue tuo kirjoituksesi uudestaan ja vertaa sitä minun kirjoitukseeni, niin sinun juttusi on täyttä puutaheinää.
Sinun äitisi jo huomasi, ettei sinulle satuja olisi kannattanut kertoa, koska sinä otit ne todesta.
Onko tuo paskaa?
"Jos joku on ollut nuoruudessaan rakennustyömies ja kuulunut rakennustyöväen liittoon, mutta kun on opiskellut myöhemmin rakennusmestariksi, kyllä hän on vaihtanut jäsenyytensä teknisten liittoon. Jos joku on ollut liikeapulainen ja kuulunut liiketyöväen liittoon, mutta vaihdettuaan alaa ja opiskeltuaan vaikkapa sairaanhoitajaksi, kyllä hän nyt Tehyyn kuuluu.
Tietenkin he ovat vaihtaneet liittoaan asemansa muututtua, sillä liiton tehtävähän on aja sen ammattikunnan etuja, jota liitto edustaa. Samoin pitäisi olla ja useimmille on myös puolueen tehtävä"
Kyllä se on täyttä asiaa, päivänselvää muille paitsi kepulaisille. Siksi juuri kepulaisuus ei voi olla puoluekannatuta vaan jotakin muuta, olkoon se sitten uskontoa tai hulluutta, jollaiseksi joku on sen luonnehtinut.
Kaikki muukin avauksessani sanomani on siis tosiasiaa.
Mitä tulee siihen, että eräs Jomppe on mielessäsi nytkin, kertoo vain siitä, miten eräs vanha evp-kapiainen on kuljettanut teitä vuosia korvasta niin, ettette enää näe muuta kuín kuljettajanne. En ole Jomppe, mutta täyspäinen kyllä minäkin olen, enhän ole kepulainen.
Niin, miksi valehtelet?
on kuin Uusi-Ukin kirjoittama, siitä sinulle täydet kymmenen pistettä. Se on todellakin kuten Lesdatiolaisuus, se menee perintönä lapsille jotka lahtevat sitten Tampsreelle Teknilliseen kouluun tai Sairaanhoito opistoon, mutta isän puoluetta äänestetään, tätä minäkin olen aina korostanut.
Ei siinä järkipuheet auta, se on näille poloisille "uskon asia", ei sille voi mitään. Mehän nauramme usein noitten Muslimien Mekkaanpäin polvistuvien rukoilijoiden käytöstä. Meillä on kuitenkin keskuudessamme vieläpä kiihkeämpi uskonlahko kuin Muslimit, siis Lestdiolaiset ovat täysin verrattavissa näihin Muslimiveljiin, näin on näreet.
Ei se kyllä ole mitään puoluekannatustakaan. Se on pitkäkestoinen mielenhäiriö, jota hulludeksikin voidaan nimittää.
... siksi muutkaan minua tuntevat väitä. Ei pitäisi tehdä toisista ihmisistä noin voimakkaita kannanottoja. Keskustalaiset eivät yleensä sellaisiin sorru. Heidän perusluonteensa on tasapainoinen ja niinpä he pitävät myös sellaisesta politiikasta, joka kehittää maata sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisesti. Keskustan perustajan Santeri Alkion kolme maanläheistä periaatetta, valistus, yrittäjyys ja köyhää ei jätetä ovat edelleenkin hyvin eläviä Keskustassa ja vievät koko maata eteenpäin.
Valistus ilmenee opetuksen hyvänä hoitona maassamme, josta tullaan joukolla hakemaan mallia. Yrittäjyys ilmenee yrittämisenä työelämässä ja varsinaisessa yritystoiminnassa; maamme talouskehitys on unionimaiden huippuluokkaa eikä kansainvälinen taantuma näytä vieläkään meitä pahasti vaivaavan. Köyhää ei jätetä näkyy siinä sisiaalielämän jatkuvassa parantamisessa tämänkin hallituksen aikana; meidän pohjoismainen hyvinvointimme on tavoitteena muulle maailmalle.
Sanot
"Ei pitäisi tehdä toisista ihmisistä noin voimakkaita kannanottoja. Keskustalaiset eivät yleensä sellaisiin sorru"
Eikö kepulaiset nimittele ihmisiä? Entäs se homottelu, punikittelu ja nimien vääntely, jota sonnimies ja monet muut kepulaiset harrastaa enemmän kuin ketkään muut.
"Heidän perusluonteensa on tasapainoinen"
Tasapainoisuudesta hyvä esimerkki on kai Seppo Hietanen? Tasapainoisuuttahan on huulluuskin, jos se on jatkuvaa. Tai sellainen yksitotinen yksisilmäisyys, jota sinä edustat, jolle lapsenraiskaaja ja sarjamurhaajakin on hyvä ihminen, jos on kepulainen.
Kaikki muu, mitä sanot, on pelkkää huuhaata. Avaaja on sanonut totuuden siitä, mitä alkiolaisuus oikeasti on tämän päivän kepulaisuudessa.
Veromielipiteesi osoittavat, että köyhän asian sinä olet unohtanut tykkänään. Ja siirtynyt tyhjäpäisten kokkareiden rikkaita suosivalle linjalle jos muulla linjalla olet koskaan ollutkaan.
mainitko Alkion nimeä nyky "keskustan" yhteydessä. Hävetkää jos osaatte!!
... alennu enempään keskusteluun, kun hulluuden lisäksi kuulemma ihailen lapsenraiskaajia ja salamurhaajia.
Sehän on kepulaisuutta. Kepulaisuus ei ole järjen asia, turha sitä on yrittää järjellä ymmärtää. Avaa sydämesi ja puuduta järkesi ja omatuntosi, niin jopahan alat ymmärtää. Ja kun suljet myös silmäsi ja korvasi, tulet kunnon kepulaiseksi!
Yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on varsin tuhoisaa, mikäli sen tyyppinen ajattelutapa lisääntyy, jossa puolueet nähdään ainoastaan etujärjestöinä. Puolueisiin sitoutuminen on aina ideologinen ratkaisu, missään tapauksessa, sen ei tulisikaan perustua lyhytnäköiseen etuajatteluun.
Ammattiliitot ovat varsin kapea-alaisia toiminnaltaan, ne ovat keskittyneet vain omien jäseniensä etujen ajamiseen. Ammattijärjestöjenkeskusliitot toimivat hieman laajemmalla sektorilla, kuitenkin aina työelämään liittyvien ongelmien parissa. Kovin suurta sitoutumista ei siis ammattiliiton toimintaan osallistuminen vaadi.
Puolueet ovat eri asia, puolueiden toiminnan tulisi olla pitkäjänteistä ja koko yhteiskunnan kehittämiseen pyrkivää, silloin on pakko unohtaa etushoppailut. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, silloin yhä enemmän unohdetaan tasapainoinen kehittämistyö ja keskitytään siihen, että saadaan äänestäjiä vaaliuurnille erilaisin tempuin. Kehityksen tuloksena on pienten ryhmien unohtuminen ja myös poliittisen moraalin rappio.
On varsin yllättävää, että nykyisin pidetään puolueisiin sitoutumattomuutta arvostettavana asiana, se on kuitenkin yhtä vähän kunniakasta, kuin kaikki muukin toiminta, jossa vähät välitetään siitä, miten heikompien asioita hoidetaan tai muuten yhteiskuntaa kehitetään.
Tasapainoinen yhteiskunnallinen kehitys vaatii puolueisiin ideologisesti sitoutuneita ihmisiä, jotka kokevat tarpeelliseksi toimia aatemaailmansa mukaisesti yhteiskunnan hyväksi. Tietenkin poliittinen järjestelmä kestää myös sen, että liikkuvia äänestäjiä on jonkin verran, mutta tämän trendin yleistyminen on hyvinkin arveluttavaa. Se johtaa siihen, että vaalikamppanjat kallistuvat, äänestäjiä ei niinkään houkutella idologisilla periaattelilla, vaan huutokaupaten erilaisia etuja suurimmille ryhmille. Vaikeita päätöksiä pyritään siirtämään, kunnes niitä on pakko tehdä. Arvan langetessa, silloin hallitusvastuussa oleva puolue menettää kannatustaan, koskapa rusinat pullasta on jo noukittu.
Uskonnolla ja politiikalla on paljon yhteistä ja tuleekin olla. Moraalinen pohja tulisi olla kestävä ja puolueohjelmat tulisi tehdä siten, että niiden noudattaminen olisi mahdollista ja tavoitteellista. Vastuuta tulisi kantaa päätöksistä.
On mahdotonta edustaa kansaa, mikäli idologinen pohja on kestämätön. Yhteiskuntaa on aina pyritty rakentamaan jonkin idologian pohjalta, useinmiten perustalla on ollut uskonnollinen ajattelutapa. Suomessa näitä viitteitä on vielä näkyvissä, valtiollisen kirkon olemassa olosta. Mikäli uskonto ei ole yhteiskunnallista päätöksentekoa pohjustanut, niin toisen tyypiset aaterakenelmat eivät nekään ole kovinkaan paljoa uskonnosta poikenneet.
Eettinen toiminta ja moraali vaikuttavat varsin vanhatavilta käsitteiltä ja niihin sitoutuminen hyvinkin homeiselta, mutta mikäli tämän perustan unohtaa, mitä meille silloin jää?
En osaa arvioda kuinka paljon Keskustalaisuus on perityvää ajattelutapa, mutta sen voin sanoa, että suurin osa nimenomaan ideologisesta ajattelustamme on periytynyt. Aaterakenelma on jopa meemipohjaista, sikäli kyseessä on biologiakin.
Äimän käki oli valinnut hyvin nimimerkkinsä jälkiosan. Käkihän tunnetaan lintuna joka loisii toisten kustannuksella, kasvattaa poikasensa toisten pikkulintujen pesässä. Mikä sopisikaan demarille paremmin nimimerkiksi kuin Käki, elämänsä muiden varaan perustava eläin.
Mikä ajaa ihmispoloa tuollaisia avauksia kirjoittamaan. Mikä on se joka saa tämänkin raukan sokeutumaan todellisuudelle? Onko se jokin sairaus, vaikkapa tuo selkeästi havaittava persoonallisuushäiriö, narsismi, vai onko se koulutuksen puute. Ei, kyllä se on se, että kirjoittaja uskoo sosialidemokratiaan, tuohon verenpunaiseen kateudella käyvään ideologiaan – ideologiaan joka ei pysy kasassa, jos se ei ylläpidä koko ajan tahoa johon lietsoo joukkojensa vihaa.
Keskusta on perinteinen vihan kohde näille eliittiduunareiden edunvalvojille ja heidän hännystelijöilleen, tämänkin avauksen kirjoittajalle, jonka me kaikki palstaa seuranneet toki hyvin tunnemme. Ja Käen tavoin hänkin on loisinut verovaroin kustannetussa virassaan oikeaa tuottavaa työtä vieroksuneena.
Me viisaammat, keskustalaiset ja muut maailmaan monitahoisesti suhtautuvat, ymmärrämme näitä heikkoja veljiämme ja suvaitsemme heitäkin, sillä tuon tyhmemmiksi he eivät voi tulla mutta kun ovat paruntumattomasti demareita sen viisaammiksikaan he eivät tule.