Etelä-Suomelle ei saada kansallisen tuen maksulupaa.
Ei irroiteta tukea tuotannosta, vaikka se olisi viljelijöille edullista.
Perkele, sateenkaarihallituskin piti paremmin maanviljelijän puolta kuin tämä nykyinen.
Ei irroiteta tukea tuotannosta, vaikka se olisi viljelijöille edullista.
Perkele, sateenkaarihallituskin piti paremmin maanviljelijän puolta kuin tämä nykyinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
huolehtii meistä. Ensiksi saimme autoveroon helpotusta, sitten joudumme alentamaan viinan hintaa. Tänäaamuna luin, että maatalouden siirtymäkaudentuki loppuu. Suomalainen veronmaksaja saa EU:lta enemmän palkankorotusta kuin työnantajiltaan.
näkökulma tirkistellä maailmaa.
kenkää varsinkin jos sattuu olemaan elintarviketeollisuuden palveluksessa.
Suomessa ei ole muita vakavia vaikeuksia kun ahneet tuotteiden ostajat jotka polkevat maanviljelijöille maksettavat hinnat maanrakoon.
No nyt saavat sitten näyttää markkinointikykynsä.
Elintarviketuotanto on huomattavalta osaltaa Pellervolaista, eli niitten ostajat on viljelijöitten omia miehiä. Jos tuottajathinnat ovatkin poljettu maanrakoon, niin täytyy vain todeta, että "omat koirat purivat".
Tähän saakka jutun juoni on ollut se, että kun tukiaisia on lisätty, niin viljelijöitten itse omistamien yhtiöitten ostajat leikkaa osan tuesta alentamalla maksamiaan tuottajahintoja. Sen jälkeen on voitu vaatia lisää tukiaisia, kun tuottajahinnat ovat "taas alentuneet".
Kotimaasta ei ole löytynyt järkeä katkaista tuota kehitystä, joten sekin täytyy hankkia "tuontitavarana" EU:sta. Onneksi sitä on edes siellä tarjolla.
hänen ajattelunsa edusti avaraa lennokkuutta ... hyviä rinnastuksia
löytyy alempaa, kirjoituksesta
"Ovatko keput tyhmiä" kirjoittanut Kyntöruuna.
Otsikko vaikuttaa typerältä, mutta keskustelun sisältö on asiaa.
Toisella alempana olevalla typeräsisältöisellä keskustelulla "Jäätteenmäki?" Kirjoittanut: puolueeton, 28.9.2003 klo 13.05,
on noin paljon lukijoita: 1820!
Mitä hyödyllistä lukijat ovat löytäneet kyseisestä keskustelusta?
Siirrän keskustelun 141-artiklan huijauksista tähän Tertun alustukseen, koska tässä on ajankohtaiseen maatalousasiaan liittyvä otsikko.
Kokoan asiasta helposti luettavan ja ymmärrettävän.
Lukemisiin.
Ensin Ahon hallitus houkuttelee kytkykaupan omaisesten väliaikaisten maataloustukien avulla eteläsuomalaiset viljelijät äänestämään EU:n puolesta ja sitten keskustalainen hallitus itkee artiklan 141 "voi myöntää Suomelle kansallisten tukien maksamisen Etelä-Suomeen" sanamuodosta. MTK:n Haavistokin itki ylellä neuvottelutaktiikan huonoutta tunnustamatta. Kyllä edelleenkin sopimus on sopimus ja "voi myöntää" on edelleenkin "voi myöntää". Lakiteksti on aika ehdoton sanamuodoista ja tuo voi-sana siirtää pätäntävallan explisittisesti EU:lle. Nyt EU:n päätös on pudottaa maataloustukia, Suomen 141-tukia 90%:lla. Mutta tämähän on Suomen neuvottelema sopimus ja maataloustukien leikkaussuunitelma on ollut jo vuosia tiedossa.
Pitäisiköhän Manninen siirtää sivuun alue- ja kuntaministerin paikalta? Haavistohan näppärästi järjesti ulkoministerikaudellaan siirtymäkauden, jonka jälkeen maatalous hajasijoitetaan ruuhka-Suomen pohjoispuolelle. Paljonkohan maataqlousmaan hinta laskee Etelä-Suomessa?
tosiaan erikoista että juuri kepuhallituksen aikana tulee näinkin dramaattisia päätöksiä. Se että paras osa suomalaista maatalousaluetta jää ilman tukijaisia , se voisi innostaa keksimään sellaisia tuotantomuotoja jotka pärjäävät ilman tukija . Voi olla ettei se ole mahdollista ?
Toisaalla tässä on esimerkki siitä nyt kyllä, että Suomen itsenäinen päätösvalta on lakannut olemasta , yhä pidemmälle tälle tielle mennään jatkossa .
Ennenkuin syvennyn kirjoittamaan helpommin ymmärrettävän totuuden 141-artiklan neuvotteluista, kerron tuhotun Antti Kuosmasen kirjan taustasta.
Tiedoksi:
Toimin anonyyminä, koska en halua julkisuuden valokeilaan.
Totuus 141:stä on painettuna tekstinä olemassa SataSeutu-lehdessä ja luettavissa ko lehden kotisivulla satanen.com.
Näin ollen ei voida sanoa, että joku anonyymi ampuu raukkamaisesti puskasta.
Tämä paljastus 141:stä ja muista maataloushuijauksista ei ole maanviljelijöitä vastaan vaan heidän edukseen.
Mikään huijaten tehty sopimus ei nimittäin ole oikeudellisesti pätevä.
Koska asia on vakava, ei tämä kirjoitus ole tarkoitettu vain netissä luettavaksi ja ihmeteltäväksi - vaan tallennettavaksi, tulostettavaksi ja edelleen kerrottavaksi.
Varsinaiseen asiaan:
Keskeinen EY/EU-neuvottelija (jo vuodesta 1984, 1-9-8-4) Antti Kuosmanen joutui tuhoamaan kirjansa "Suomen tie EU:n jäseneksi".
Kuosmanen luetutti kirjansa käsikirjoituksen ennen painamista EU-neuvottelijoina toimineilla virkamiestoverillaan, joita Kuosmanen tietenkin alkukirjoituksessa kiittelee.
Toiseksiviimeinen Kuosmasen kiittämä virkamies on pääministeri Esko Ahon erityisavustaja Esa Härmälä, joka vastasi Suomen maatalousneuvotteluista.
Perjantaina saamani tiedon mukaan Kuosmasen manuskriptejä on ollut jaettuna ja levitettynä enemmänkin MTK:n kautta.
Asialla oli ollut Härmälä itse.
Härmälä ei tainnut tulla lukeneeksi kirjoitusta levittäessään kirjan luonnosta.
Kuosmasen kirja on nimittäin erittäin kuivalta vaikuttavaa tekstiä, jota vain harvat jaksavat lukea.
On kerrottu, että Kuosmanen joutui hätäisesti keräämään jo myyntiin ehtineet kirjat ja ostamaan kustantajaltaan oululaiselta Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulelta kirjan koko painoksen.
Kun kirjaa lukee sillä silmällä, että miksi Kuosmanen joutui ostamaan ja tuhoamaan kirjansa, paljastuu kirjasta karmea totuus:
Kansanäänestys oli vaalipetos.
Mistä kansa äänestikään?
Kysymyksestä:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaan?
Merkittävät sanat kansanäänestyslaissa olivat nuo kolme viimeistä sanaa:
" neuvotellun sopimuksen mukaisesti ".
Millaiset olivat Suomen tekemät maataloussopimukset?
Kuosmanen tuli kirjassaan paljastaneeksi karun totuuden kolmesta maatalousneuvotteluihin liittyvästä asiasta;
1. 141-artikla oli sopimus, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla.
Tästä johtuvat eilen illalla kariutuneet 141-neuvottelut. Kuosmanen kertoo, että Suomi EI OLE SAANUT oikeutta maksaa PYSYVÄÄ tukea.
Totuus 141:sta salattiin.
Kuosmanen kertoo, että asia paljastui pääministeri Aholle jo "pari päivää" neuvottelujen jälkeen; Suomi ei saakaan, mitä oli luvattu. Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen.
Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu-lehti on kertonut asiasta ensimmäisenä lehtenä.
Kerron SataSeudun uutisen kansankielellä alempana.
2. Lisähinnat elivät vain virkamiesten illuusioissa. Näiden lisähinta-illuusioiden mukaan kuitenkin tehtiin syksyllä 1994 maataloustulolaki.
Olivatko illuusio-virkamiehet Esa Härmälä (nyk. MTK:n pj) ja Paavo Mäkinen (nyk. MTK:n toiminnanjohtaja)?
Totuus lisähinnoista salattiin. Maatalousministeri Mikko Pesälä ei eduskunnan täysistunnossa kaksi päivää ennen kansanäänestystä kertonut totuutta lisähinnoista.
3. Neuvottelut kansallisesta tukipaketista ei jättänyt neuvottelijoita rauhaan vaikka kansa jo oli äänestänyt.
Totuutta ei kerrottu tietenkään siitäkään, että LOPULLINEN EHDOTUS kansallisesta tukipaketista hyväksyttiin pienessä ministeri ryhmässä viisi päivää neuvottelujen jälkeen EU:lle lähetettäväksi.
Kyseessä on siis vaalipetos.
Ei ole ihme, että kirja tuhottiin.
Raskaimman vastuun sopimuksesta kantavat Suomen valtiollinen johto; presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari sekä pääministeri Esko Aho.
Esa Härmälä on pukkina kaalimaalla MTK:n puheenjohtajana.
Härmälä vetosi MTV3:n aamulähetyksessä kaikkia Etelä-Suomen tuen taakse.
Muistutan että mikään huijaten tehty sopimus ei oikeudellisesti pätevä.
minusta tuo tukiasia ei pitänyt olla mikään salaisuus, eikä yllätys. Minulle jäi ainakin sellainen kuva kun EU:hun liityttiin, että maataloustuista osa oli siirtymäkaudentukia. Siirtymäkausi on ohi, joten lompsa kii.
141-artiklan neuvottelutulos
Maratonistunnon neuvottelutulos oli asiakirja, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla.
Sopimuksen taustasta Kuosmanen kertoo, että sana "pysyvä" oli EU:lle kirosana.
Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu-lehti kertoi ensimmäisenä lehtenä, mitä Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjassaan.
Suora sitaatti Kuosmasen kirjasta:
” Maratonin tulokset:
Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia. Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset. "
Sopimuksen sisällöstä kertova sitaatti:
” Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.
Ensimmäisessä sanottiin:
"Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."
Toisessa sanottiin:
"Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.
Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa.
Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille. ("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.").
"For the" merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä).
Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted"(sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.
Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or).
Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.
Kauttaviiva ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.
Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea.
Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."
Kuosmanen kertoo ¨"puolustuslinjan" kohtalosta:
Pari päivää neuvottelujen jälkeen tuli hälyttävä viesti, ettei Suomi saakaa, mitä oli luvattu. Asiasta hermostuivat muutamat henkilöt pääministeri Ahoa myöten. Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen.
Hyvät lukijat, lukekaapa Kuosmasen selostus sanojen ja välimerkkien merkityksestä sopimuksessa!
Muistutan lukijoita siitä, mitä Kuosmanen kirjoitti:
"Kauttaviiva ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.
Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea."
Tästä johtuu, että 141-artiklaan kirjoitettiin tuo "voi" -sana, joka ei lupaa mitään, mutta on avainsanana Suomen vaatimuksissa saada jatkoa 141:lle, jos muiden artiklojen antama tuki ei riitä vakavien vaikeuksien voittamiseen.
Tällä samalla 141-tulkinnalla siirtymäkauden tuki saatiin suomalaisten tulkintana pysyväksi, koska vakavia vaikeuksia tulee jatkumaan.
Hyvät lukijani! Olisitteko hyvät ja tallentaisitte sekä tulostaisitte 141-artiklan taustan.
Kertokaa asiasta edelleen kahvipöydissä.
myös se, että 141-tuen määrä on vuosittain noin 133 miljoonaa euroa. Tämä summa on noin 7 % maatalouden kaikista tuista. Etelä-Suomen 32 000 tilalle tuki merkitsee vuosittain keskimäärin noin 4000 euroa. Tämä on siis suuruusluokka, josta nyt puhutaan. Eiköhän silloin ollla kärpäsestä tekemässä härkästä, kun asia koskee suhteellisen pientä ihmismäärää ja kyseinen tuki on alle kymmenesosa maatalosuyrittäjien kaikista tuista. Lisäksi olen ymmärtänyt, että Fischler ehdottaa tuen asteittaista vähentämistä, esim. 10 % vuosittain. Mikä tässä nyt sitten kaatuu? Jos ei muu, niin suhteellisuudentaju.
on härkästä suurempi.
Mielipidepankin suhteellisuudentaju on merkillistä, jos hän luulee, että kysymyksessä on härkänen.
Mielipidepankin kertomat luvut ovat oikeat. Mutta Mielipidepankki ei tiedä mitään tukien tarpeellisuudesta EU-aikana. Jos ei ymmärrä mitään maatalouden tuloista ja menoista, ei voi ymmärtää sitäkään, mitä tuottajalle jää viivan alle.
Tuo viivan alle jäävä on tuottajan saama tuki eli se tulo, jonka hän saa tekemästään työstä. Jos tuottaja ei saa viivan alle niin paljon, että tulee toimeen, on tuotanto lopetettava kannattamattomana ja siirryttävä työttömyyskortistoon.
Kysymyksessä ei ole härkänen.
Kysymyksessä ei ole vain maatalouden kohtalo vaan koko maan elintarviketeollisuuden kohtalo. Näistä seuraa kansantalouden romahdus ja verotulojen väheneminen. Niin ja lisää työttömiä.
Mielipidepankin kirjoitus on köykäistä tekstiä, kun kysymyksessä on huijaten tehty sopimus.
Mikään huijaten tehty sopimus ei ole oikeudellisesti pätevä.
Tottakai viivan alle jäävä on kaikessa yritystoiminnassa merkityksellistä. Muussa yritystoiminnassa yrittäjä kantaa vain riskin itse kokonaisuudessaan. Johtopäätös siitä, että jokin toiminta on kannattamatonta ei ole se, että pitää jättäytyä työttämäksi. Muussa yritystoiminnassa kannattamattomista toimialoista pyritään luopumaan ja tapahtumaa siirtymää kannattaviin päin. Meillä on kyllä Suomessa hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tuotasuuntia vaihtamalla ja monipuolistamalla yritystoimintaa päästään kannattavuudesta parempiin asemiin. Tukisysteemit kangistavat maajussit asemiinsa eivätkä aktiivisesti hakeudu kannattavien toimintojen piiriin. Teeveessä tuli jokin aika sitten ohjelma, jossa kerrottiin lohjalaisesta (?) maatalousyrittäjästä, jolla oli neljä eri tuotantosuuntaa (omenaviljely, siihen liitetty viinituotanto, metsätalous, vehnänviljely ja maatilamatkailun tapainen bisnes). Yrittäjä kertoi ohjelmassa, että tällaisen oikean kombinaation ja tasapainon löytyminen nosti toiminnan kannattvaksi. Pelkällä vehnänviljelyllä näistä kuulemma ei eläisi.
Maataloudeun laskennallinen kokonaistulo 3,9 miljardia euroa vuonna 2002. Tästä tukien osuus oli noin 44 %. Markkinahintaiset myyntitulot eivät riittäneet kattamaan kustannuksia. Viivan alle jäänyt maataloustulo oli noin 1,1 miljardia euroa eli reilu neljännes kokonaistuotosta. Tämän maataloustulon pitäisi kattaa maatalousyrittäjän oman työn arvo ja oman pääoman käytölle saatavaa korvausta. Selvää on, että mitään yrittäjävoittoa ei keskimäärin näillä luvuilla tule. Mutta ei se sitä kerro, että tuet tai markkinahinnat ovat liian alhaisia. Se kertoo kannattamattomuudesta Suomen oloissa. Luonnonolosuhteet ovat täällä sellaiset, että yhtä useampaa satoa ei saada. Konekanta ja työpanos makaa käyttämättömänä osan vuotta. Tässä se järjettömyys piileekin. Traktori kannattaa hankkia vasta, kun sille riittää töitä koko vuodeksi. Omaa leikkuupuimuria tuskin monenkaan suomalaisen tilan kannattaisi ostaa. Suomalainen tuotanto pitää mukauttaa sellaiseksi, että työvoima, pääoma ja investoinnit ovat kokovuotisessa käytössä. Se tarkoittaa Suomen oloissa luopumista tehomaataloudesta ja siirtymistä pienten investointien pienviljelyyn (muun työn ohessa) tai erikoistumiseen sellaisiin tuotteisiin, joissa markkinoilla riittää kysyntää. Ongelmana ovat myös uppiniskaiset viljelijät, jotka eivät tahdo sitten millään luopua sellaisista tuotantosuunnista, joita isoisät harrastivat ja joita Suomi-filmeissä romantisoiden kuvataan.
Niin näkyy seisovan autot ihan käyttämättöminä kerrostalon pihalla.Eiköhän pari henkilöautoa piisaisi yhdelle kerrostalon asukaskunnalle.Ajaisitte sitten tarpeen mukaan omilla vuoroillanne.
Tässä on vain se pieni juttu, että nämä kerrostalon pihoilla seisovat autot seisovat siellä yleensä omistajan ikiomaan laskuun. Kyllä autoja ja traktoreita voi ottaa seisomaan vaikka kuinka paljon, kunhan se tapahtuu omaan laskuun eikä muiden kustantamien tukirahojen avulla. Jos yhteiskunta alkaa tukea autonomistusta, kirjoitan kyllä tänne heti protestiluontoisen vastineen, jossa kerron, kuinka joukkoliikennevälineiden käyttö tulee paljon edullisemmaksi. Eli paljon on vielä sullakin opittavaa, jos on minullakin.
141-tuki lienee siirtymäajan tuki kuten tässä viestiketjussa joku jo ehti huomauttaakin. Jos kepulit ovat markkinoineet maajusseille tukea pysyvänä, niin vastatkoot siitä. Muille äänestäjille tällainen tuki oli tuki muiden joukossa eikä siinä vaiheessa niin osattu yleisesti erottaa, mitkä ovat siirtymäkauden tukia ja mitkä pysyviä. Maanviljelijöille tämä oli tietysti tärkeää, mutta Heikki Haavisto ja Esa Härmälä eivät ymmärtäneet neuvottelemansa sopimuksen sisältöä, se on sitten hänen vastuualueelleen liittyvä moka.
Kansallisen 141-tuen suuruus on noin 133 Meuroa, josta 2/3 osaa on mennyt eläintilojen tukemiseen. Tuen piirissä on noin 32 000 Etelä-Suomen tilaa. Maatalouden kaikista tuista tämän tuen osuus on noin 7 % ja kansallisista tuista 13 % eli kyse on varsin mitättömästä osasta koko tukijärjestelmää. Se kuvastaa kuitenkin sitä, kuinka paljon maataloustukiin tosiasiassa palaa rahaa. Kaikkiaanhan maataloustukien määrä 1845 Meuroa eli vanhassa rahassa noin 11 miljardia markkaa vuodessa. Pelkästään kansallisella tuella maksettaisiin kansalaispalkkaa tms. 135 000 ihmiselle 500 euroa kuussa. Siirtämällä nämä rahat pienviljelyvaltaiseen maisemanhoitotukeen maaseutua saataisiin elävöitettyä ihan mukavasti. Lisäksi pientilallinen saisi viljellä kotitarpeiksi niin paljon kuin haluaa ja markkinahintaisesti tehdä mitä ikinä lystää.
Maataloustukien siunauksellisuus on kaiken kaikkiaan kiistanalainen kysymys. Ei tunnu erityisen järkevältä pitää pystyssä maatalousylituotantoa tukivaroilla. Todellisuudessahan me maksamme ainakin osan tästä EU-tuestakin itse. EU-tukien määrä maataloudelle on 800 miljoonan euron luokkaa. Tästä suoraa tulotukea puoli moljardia euroa. Suomen maksuosuus EU:lle on noin 1,4 miljardia euroa, josta maatalosutukiin vierähtää se osuus, mikä se on EU:n koko budjetista. Eli kaiken kaikkiaan me suomalaiset edelleen maksamme verovaroina valtaosan eli vähintään 2/3 osaa omista veromarkoistamme. Sanoisin, että hölmöläisten touhua, kun ruokaa on saatavilla tuontitavarana jopa halvemmalla.
Maatalouskommissari Fischler ehdottaa, että Suomen pitäisi kasvattaa tilakokoja, jotta kannattavuus lisääntyisi. Tämä on ihan turhaa hölmöilyä. Päinvastoin tilakokoja tulee selvästi pienentää niin, että maataloudesta tulee ihmisille harraste tai sivuelinkeino. Kansallisesta maatalosutuesta voidaan tällä tavoin luopua vähitellen kokonaan ja EU:ssa pitää pyrkiä vaikuttamaan siihen, että EU:n maatalousbidjettia pienennentään rajulla kädellä.
Kun näitä tukia tarkastelee, kannattaa tutustua myös vähän lukuihin ja suuruusluokkiin. Näitä löytyy tuoreesta valtion tulo- ja menoarvioesityksestä. Siellä on koko karmea totuus kerrottuna. Maatalosutukien alasajon myötä koko maataloussektorin hallinto käy valtaosin tarpeettomaksi, joten säästöä tulisi siltäkin osin.
vieläkään ymmärrä EU:n tukiviidakosta mitään.
Lähtökohta Suomen maatalouden "kannattamattomuudelle" on se, että EU:ssa maksetaan enemmän tukia kuin Suomessa.
Siinä Mielipidepankki on oikeassa että neuvottelijat vastatkoon "mokastaan" eli vaalipetoksesta.
Samaan liemeen joutuvat myös presidentit Koivisto ja Ahtisaari.
Jos lähtökohta on se, että EU-maissa maksetaan enemmän tukia kuin Suomessa, se on ihan hyvä lähtökohta muuttaa kansallista maatalouspolitiikkaamme siihen suuntaan, että täällä suositaan kannattavaa yrittäjätoimintaa kannattamattoman sijaan. Jos muut EU-maat tuottavat yli oman tarpeensa maataloustuotteita kuten tekevät, meidän kannattaa mieluummin ostaa tätä halpaa ruokaa kuin tuottaa sitä itse. Jos ranskalaiset haluavat ruokkia veromarkoillaan itsensä lisäksi meidät suomalaiset, niin otetaan tilaisuudesta vaarin. Keskitytään täällä sellaisiin erikoistuotteisiin ja jatkojalostettuihin tuotteisiin, joista EU:ssa saa maailmamarkkinahinnan, jossa ei minkäänlaista tukea mukana. Mutta ostetaan bulkkituotteet sieltä, missä hinta/laatu-suhde on edullisin. Pienviljely harrasteluontoisena sekä markkinahintaisen kysynnän luomutuotanto takaavat kotimaisen tuotannon ylläpidon ja taidon säilymisen isältä pojalle. Tähän lisäksi markkinahinatisesti kannattavia tuotantosuuntia kuten viinitiloja, sienibisnestä, kalanjalostusta, porotuotteita, marjojen kasvatusta, poimintaa ja jalostusta sekä metsätaloutta, niin kannattavia yhdistelmiä löytyy. Pienviljelyvaltainen tuotantosysteemi antaa työtä paljon useammalle ihmisille kuin nykyinen tehomaatalous, jossa lypsykoneet yms. ovat korvanneet ihmisen ja jota lannoiteteollisuus mieluusti tukee.
Tuskin Amerikan Yhdysvalloissakaan on sellaisia tukijärjestelmiä, että Pohjois-Amerikan vuoristoisen ja pohjoisten alueiden tulee harjoittaa omaa tuettua tuotantoa, kun viljavimmilta seuduilta Kalifornista ja Texasista voidaan sama tavara tuottaa paljon edullisemmin.
Hieman outo on myös maatalousyrittäjien ja nykyisen tukipolitiikan kannattajien näkemys siitä, että muut eivät ymmärrä asioista mitään. Muiden ei siis pidä yrittääkään ymmärtää asioista mitään, vaan tyytyä maksamaan tukirahat kiltisti veroina. Samaan aikaan vouhotetaan kyllä jostain sopimushuijauksesta tai kaataa ongelmat niihin kytkeytymättömien henkilöiden päälle. Ensinhän näin yritettiin tehdä ent. maatalousministeri Kalevi Hemilän kohdalla. Hemilä noudatti vain EU:n kanssa sovittua, mutta häntä sytettiin maatalouden alasajosta. Nyt sitten yritetään väittää, että muutkin kuin kepulit olisivat omiin sotkuihinsa osallisia.
Ranskassahan oli vähän aikaa sitten sitä hullun lehmän tautiakin ja naudanlihan hinta laski aika mukavan alhaiseksi :) Vieläköhän sitä olisi tarjolla. ?
No eipä taida enää olla, kun polttivat niitä ruhoja oikein kasapäin, ainakin Englannissa. Mutta missäpä ei silloin tällöin jotain eläintautia esiintyisi. Jos niitä alkaa vainoharhaisesti peljätä, niin vegatarismissa löytyy vaihtoehtoja. Eivät ole vielä tainneet alkaa Italiassakaan kasvattaa poroja, edes sen jälkeen, kun meiltä tuli uutisia, joiden mukaan porot säteilevät. Sitä voi vuoden 1986 jälkeen sitten syödä vain Tsernobil- lajikkeisten marjojen ja sienten kera. Tosi lajikkeen perusominaisuus heikkenee ajan myötä.
Eläintautien esiintyminen kussakin maassa on suorassa suhteessa virkamieskoneiston toimivuuteen ja se taas tuo lihaan lisähintaa. Oikeastaan olisikohan niin, että mitä halvempaa lihaa sitä vähemmän tarkastettua ja tutkittua. Suomen maatalouskin voisi alkaa tuottamaan voittoa jos virkamieskoneisto toimisi vaikkapa yhtä tehokkaasti kuin Italiassa.
T. Karpelakin sai nimittäin siitä huolimatta ruokamyrkytyksen, vaikka oli vierailemassa tulevassa EU:n elintarvikevirasto maassa Italiassa. Kummallista.....
SataSeutu-lehden uutisen osoite on
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=291
Veronmaksajathan ne tuet maksavat.
Miksi maataloutta, telakkateollisuutta y.m.s. pitää muka tukea???
Siksi, että muut tukevat vielä enemmän kuin Suomi.
Suomalaisen tuen tarpeen pohjaksi pitää muistaa, että EU.ssa tuottajahinnat romutettiin ennen Suomen jäsenyyttä. Romutettuja hintoja korvaamaan alettiin maksaa runsaita tukia.
Ennen jäsenyyttä ei kansalaisille kerrottu, että EU.ssa hinnat on alhaisemmat nimenomaan suurien tukien takia.
Jos EU:ssa ei olisi tukia, ei niitä Suomessakan tarvitais.
Tukien taustasta kirjoittaneen "Jussin" viimeinen virke on toivottavasti MTK:n ja kepulien yhteinen kanta. Ja sitten ei kun vaan ajamaan EU-tukia alas kuten Maailmanpankki ja kehitysmaat ovat vaatineet.
soppii, että tuotetaan ilman tukia, jos muuallakin tuotettais ilman tukia!
Silloin nimittäin maataloustuotteen tuotteen hinta nousee sille tasolle, että tuottaminen kannattaa.
Mutta mahtaakohan maataloustuista mitään ymmärtämätön Mielipidepankki vetää riemukkaat sanansa takaisi?
Nimittäin tukien poistumisen jälkeen ruuan hinta kaupassa nousee.
Totta kai ruuan hinta kassalla nousee tukien poistamisen myötä. Mutta saman aikaisesti jää vielä suurempi lasku tukiaisista erääntymättä. Lopputuloksena täytyy olla kokonaiskustannusten aleneminen, koska myös tukiaisbyrokratia omine kuluineen jäisi pois.
Siis puhdasta säästöä ruuan ostajalle!
"Puhtaan" kotimaisen ruuan hinta varmaan nousee tasolle, jonka ostajat ovat valmiit siitä maksamaan. Meille, joille kelpaa myös "likainen" ulkomainen halparuoka hinta ei nouse mihinkään siitä, millä hinnalla näitä "likaisia" tuotteita nytkin saa. Kuten brassiulkofilettä kotimaisen lauantaimakkaran hinnalla. Kuten tanskalaista joulupossua kotimaisen koiran ruuan hinnalla. Kuten aussien kotimaista maukkaampaa lampaanlihaa ilman karvojen nieleskelyä. Kuten saisi monia muitakin tuotteita edullisemmin, kun EU poistaisi protektionistiset ja kehitysmaita sortavat suojatullit.
Nykyinen tukijärjestelmä perustuu siihen, että maksamme ruuasta sekä kaupan kassalla että veroina. Verojen osalta kuluttajan valinnanvapaus on päätetty ylemmällä tasolla. Tukiaispolitiikka määrää sen, mitä suomalainen syö. Miten on silloin tasa-arvo? Miksi esim. pelkkää kasvisruokaa käyttävän kuluttajan tulee tukea minun lihansyöntiäni. Terveyssuosituksia noudattavalle vegataristille elämäntapa tulee kalliiksi. Sopivia tuotteita tuotettaisiin kehitysmaissa, mutta suojatullit nostavat hintoja. Sen lisäksi kasvisten pureksija maksaa siis osansa meidän lihansyöjien sapuskoista veroina.
Missä kohdin ymmärrykseni maatasloustuista mahtaa horjua? Onko jokin esittämäni numerotieto mahdollisesti väärä? Ovatko valtion budjettitiedotkin vääriä ja ymmärtämättömien kirjoittamia? Onko Maailmanpankin johtaja ja ekonomistit täysin hukassa, kun he - nämä länsivaltioiden kasvatit - vaativat maataloustukien ja suojatullien poistamista, koska ne ovat heidän mukaansa "poliittisesti vanhentuneita, taloudellisesti typeriä, ympäristön kannalta vahingollisia ja eettisesti arveluttavia"? Se, jolla on parempaa ymmärrystä, tuokoon sen esille. Edellisen kirjoittajan kirjoituksessa en sellaista havainnut. Ehkä sekin johtuu ymmärtämättömyydestä.
Antti Kuosmanen jatkaa kertomustaan pari
päivää maratonistunnon jälkeen (sivu 122) otsikolla:
" Korttitalo huojuu "
"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli. Maratonistunnon tulos oli paperillepantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan. EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.
Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.
Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.”
hyppivät eduskunnassa, kun EU määrää..
Väyrysen kirjassa itsenäisen Suomen puolesta on valotettu, miten heikoin ehdoin eduskunta vei Suomen EU:hun. (lyhennettynä, Suomen reunaehdot eivät pitäneet, lopputuloksena Suomi joutuu tukemaan muiden maataloutta ja anomaan osan tuista takaisin.)
oli jäsenyysneottelujen aikana toimittu,asia pitää nyt pystyä korjaamaan.Nykyinen hallitus vain taitaa olla siihen kyvytön,luottamukseni on kyllä maatalousministeriin mennyt.Oli mukamas tärkeät ratkaisevat neuottelut ja samana iltana ilmoitetaan että nyt on neuottelut umpikujassa.Nyt on alkanut hallituksen kova arki kuherruskuukaudet ovat menneet ja veri punnitaan teoissa.Jos asia ei saa myönteistä päätöstä hallitus rampautuu pahemman kerran.
Poimin tuolta Jussin lauseen: "Jos EU:ssa ei olisi tukia, ei niitä Suomessakan tarvitais."
Siitä Mielipidepankki riemastui - sehän pitäisi oikein hakata kiveen. Eli kannatti ajatusta. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että tuossa on se sana JOS. Mutta kun on tuo JOS. Eli tuo ajatus on kaunis toiveajatus - harras toive - kaunis uni. Sellainen tilanne ei ole todellisuutta.
Käytännön elämässä ja elinkeinojen harjoituksessa on elettävä tätä päivää ja huomista, todellisten realitettien varassa. Sitten sopivina vapaa-aikoina voidaan kokoontua yhdessä Mielipidepankin ja muiden asiaa kannattavien kanssa esim. eduskuntatalon ulkopuolelle, osoittamaan mieltään varustettuina punalipuilla ja muulla rekvisiitalla ja vaatimaan, että EU:n on lopetettava maatalouden tukeminen. Pidettäisiin muutama tunteikas puhe ja soitettaisiin torvimusiikkia. Sitten taas kaikki kotiin elämään käytännössä tässä tilanteessa, jossa kaikkialla maataloustukia maksetaan. Toisin sanoen maataloustukien poistaminen on reaalisesti mahdollista vain, jos ne poistetaan yhtä aikaa esim. kaikkialla Euroopassa. Sellaisen unelman toteutumiseen pitää monta kertaa kokoontua osoittamaan mieltään.
jos lakattaisiin vaatimasta tukiaisia enemmän kuin muut?
Poistetaan nyt aluksi kansalliset tuet, niin sitten voidaan vaatia toisilta vastaavaa leikkausta.
Vaan tuollaisella toimenpiteellä olisi nimenomaan suomalaisille haitallisia seuraamuksia. Aloitus tulisi tapahtua muualla. Kirjoitin tuolla toisaalla tästä aiheesta, siirrän tähän.
Tavallinen suomalainen ei tiedä, mikä on tilanne tässä tukijutussa meneillään. Saavatko E-Suomen maanviljelijät jonkun perustuen vai ovatko he menettämässä kaiken tuen viljanviljelystä. Mistä lienee kysymys?
Tietysti vaikuttaa jo oudolta, että Suomi ei saa päättää omista tuistaan, vaan ne päätetään EU:ssa. Jonkinlainen "siirtymävaihe" on loppumassa ja siirtymävaiheen tuet sen mukana.
EU kai olettaa, että nyt siirtymävaiheen jälkeen nuo tuet todella loppuvat, mutta Suomi jatkaa neuvotteluja tuon "tilapäisen" tuen jatkamiseksi. Suurella osalla suomalaisia on ilmeisesti ollut se käsitys, että nuo "siirtymävaiheen" tuet jäävät pysyviksi, mutta sen toiveen toteutuminen on vielä täysin neuvottelujen varassa.
Suomalaisille on siis annettu kuva, että nuo tuet tulevat pysyviksi. Tavallinen kansalainen ei tiedä, millaisista määristä on kysymys. Onhan selvää, että Suomen maatalous ei voi menestyksellä kilpailla voimakkaasti tuettua keskieurooppalaista maataloutta vastaan ilman tukia. Kyllä maanviljelijän ammatinkin pitää olla kannattavaa, ei vain harrastusta. Länsimaissa maanviljelijä saa osan tuloistaan erilaisina tukina, koska tuotteiden hinnat pidetään niin matalina, että pelkästään niiden varassa maatalous olisi raskaasti tappiollista. Todellisista määristä ei tavallisella pulliaiasella ole kuvaa, mutta kättä väännetään melkoisista rahasummista, koska maataloutta on tuettava, muutoin se ei ole kannattavaa.
Tuo Tertun esittämä (ja Mielipidepankin kannattama) tuki riippumatta tuotannosta, on nykyistä paljon enemmän "sosiaalitukiin vivahtavaa" eikä näinollen liene itsenäiselle talonpojalle mieleen. Pohjoisemmassa Suomessa tuet ilmeisesti jatkuvat ennallaan. Pyörähtääkö tilanne niin, että viljaa ei viljellä Suomessa jatkossa siellä, missä olosuhteet olisivat parhaat, vaan siellä, missä tukitilanne on paras. Outo tilanne sekin! Faktatietoja ei ole käytettävissä, mutta jotain tällaista siellä nyt on tekeillä! Mielestäni oikean suuruiset, asialliset tuet, ovat myös Etelä-Suomessa tarpeellisia. Tukien määrät tulisi asiallisesti, ja oikeudenmukaisesti porrastaa!
Lukija Y: "Pyörähtääkö tilanne niin, että viljaa ei viljellä Suomessa jatkossa siellä, missä olosuhteet olisivat
parhaat, vaan siellä, missä tukitilanne on paras. Outo tilanne sekin!"
Tosiaan outo tilanne. Näissä virkkeissäsi on enemmän sanomaa kuin osaat ehkä arvatakaan. Maataloustukipolitiikka aiheuttaa juuri tämänkaltaisia outouksia, joita itse nimittäisin järjettömyyksiksi. Elintarvikkeita pitäisi tosiaan tuottaa siellä, missä olosuhteet ovat otollisimmat ja toiminta kannattavinta. Vapaassa markkinataloudessa tuottaminen hakeutuisi ns. markkinavoimalakien voimasta oikeammille urille, pois outouksista.
sitähän EU-maatalouspolitiikka ja ylikansallinen elintarviketeollisuus juuri odottelee, että Suomen maatalous loppuisi kannattamattomana ja suomalaiset saataisiin syömään sitä eurooppalaista leipää mitä he kauppaavat!
Jos kaadat oman kuppisi, teet vahinkoa vain itsellesi!
Mielipidepankin kaltaisten demujen päähän ei ole koskaan mahtunut muuta kuin ne ajatukset, joita vappupuheissa maatalouspottimuljardeista on saanut kuulla. Vappupuheet ovat olleet poliittisia tilaisuuksia, jossa varsinkin maataloustuottajia on isketty päähän.
Jos meikäläinen kokoomuslainen joskus yritti kertoa työkansalle totuutta maatalousasioista, seurasi asiasta politiikkaa, jossa olin siis joku keskustalaisten "omaanpussiin puhuja".
Työkansa luulee, että kaikki rahat, jotka viljelijän tilille ovat tupsahtaneet, ovat pelkkää puhdasta tuloa kuten palkkatulo työmiehelle.
Viljelijän täytyy tuosta tulosta maksaa tuottamiseen liittyvät laskut, eläkemaksut ja lopuksi vero. Vasta tämän jälkeen pitää maksaa elämiseen liittyvät menot.
Voi tyhmyyttä. Työnantaja tilittää työmiehen puolesta verot, eläkemaksut ja ammattiyhdistysjäsenmaksut.
Viljelijä kuten muutkin yrittäjät "joutuu" maksamaan ne itse.
Muuten, tämä Keskusta-keskustelu on paras.
Mielipidepankki kirjoitti:
" Elintarvikkeita pitäisi tosiaan tuottaa siellä, missä olosuhteet ovat otollisimmat ja toiminta kannattavinta. Vapaassa markkinataloudessa tuottaminen hakeutuisi ns. markkinavoimalakien voimasta oikeammille urille, pois outouksista. "
Mielipidepankki siis haluaa, että viljely keskittyy Ranskaan ja Hollantiin, siis Euroopan tuottavimmille alueille ja vieläpä EU:n suurimmilla tuilla.
Sehän vasta outoa onkin!
Outoa on sekin, että suomalainen veronmaksaja riemumielin maksaa EU-jäsenmaksua, joka kohdennetaan kyseisten maiden maataloustukeen polkemaan oman maamme maataloushinnat niin alas, että tuottaminen on mahdotonta, kun EU ei anna edes lupaa maksaa kansallista tukea.
Tämäkö on vapaata eurooppalaista kilpailua?
Mainittakoon, että varsinkin Ranskan työkansa on oman maan maataloustuotannon tukena.
Samaa olisi toivonut Suomeen kuluneina vuosikymmeninä.
Mutta työkansa ja yrittämisen pelisäännöistä mitään ymmärtävät punaporvarit eivät ole asiaa ymmärtäneet.
Minusta taas tuntuu, että aliarvioit kovasti työkansan tiedon tasoa. Itse olen tässä viestiketjussa kertonut mm., että maataloustulo syntyy tuottajahintojen ja tuottamiseen liittyvien kustannusten erotuksena, josta on sitten vielä katettava oman työn osuus ja oman pääoman tuottovaatimus. Vappupuheissa on aikanaan kannettu järkevästi huolta siitä, että Suomessa suosittiin Kekkosen kaudella yhtä tulonsaajaryhmää. NL ja Kekkonen eivät hyväksyneet valtionjohtopuolueeksi pitkään muita kuin Maalaisliittoa/KePua. Demarithan olivat vielä 70-luvulle saakka kokoomuksen tavoin ns. yleisistä sopimaton puolue käyttämään valtaa, vaalituloksista riippumatta.
Kokoomuslaisena varmastikin tiedät kuten sanoitkin, että maataloustuottaja on yrittäjä, ei pakkatyöntekijä. Koska hän on yrittäjä, toimintaa pitäisi silloin ennemmin verrata muuhun yritystoimintaan kuin palkkatyöhön. Maataloudessa voi toki olla palkkatyötäkin mukana, jolloin maatalousyrittäjä on samalla myös työnantaja. Kokoomuslaisena varmaankin tiedät, että yrittämiseen kuuluu tunnusomaisesti riski, viime kädessä konkurssin mahdollisuus, ja toisaalta voiton mahdollisuuden maksimointi, jos hyvin menee. Meillä Suomessa maatalousyrittäminen on ollut vielä 90-lvulle asti täysin riskitöntä. Keskustavetoiset hallitukset pitivät huolta siitä, että maataloutta tuettiin erittäin monella tavalla ja paljon. Erityisesti 50-70-luvuilla maatalouden kannattavuus nousi hyvin kilpailukykyisesti muuhun yritystoimintaan verrattuna. Se nousi muiden maksamien veromarkkojen ansiosta. EU-sopimus lopetti tolkuttoman rahankylvämisen. Tarvittiin maan ulkopuolinen taho, jotta edes jonkinlaiseen järkevään mitoitukseen päästiin.
Aiemmin meillä oli valtaisaa ylituotantoa. Oli voi- ja munavuoria, joita sitten veronmaksajien tuella annettiin puoli-ilmaiseksi ulkomaille. Kaupunkilaisten tietynlainen kaunaisuus ja epäluulo maatalouspolitiikkaa kohtaan juontaa juurensa näiltä ajoilta, jolloin meno oli todella hurjaa tässä suhteessa. Syntyi mm. sanonta, että satoi tai paistoi, aina laariin kolisi rahaa. Pahimmillaan maataloustukiviidakko oli sellainen, että tarvittiin erittäin hyvää perehtyneisyyttä sen hallintaan.
Yrittäjällä on myös määrättyjä muita mahdollisuksia lisätienesteihin. Ei ole mikään salaisuus, että paljon harrastetaan myös ns. pimeää toimintaa. Tiedän varmasti, että maatalousyrittäjät käyttävät koneitaan vieraalla ja hyöty otetaan piemeänä. Tähän ei voi olla törmäämättä, jos on tarvinnut tällaisia palveluita (esim. traktorin käyttö ojankaivuuseen tai lumenauraukseen). Lisäksi yrittäjällä on mahdollisuus tehdä hankintoja, jotka eivät välttämättä ihan kuulu maatlouden kuluihin, mutta joista kunkin omantunnon mukaan kuitenkin tehdään maatalouteen liittyviä poistoja. En tietenkään väitä, että maatalousyrittäjät olisivat järjestään rikollisia, mutta talousrikollisuuden torjunnasta huolta kantavat tahot (poliisi ja verottaja) ovat viestittäneet, että maatalouden piirissä tiedetään tällaista aika paljon esiintyvän. Mutta haluan korostaa tässä, että kyse ei ole maataloudelle tyypillisestä ilmiöstä, vaan siitä, että tilaisuus tekee varkaan alalla kuin alalla.
Kertomasi tilitysasiat ovat vain verotuksen teknistä osaa. Verotuksen määrä on sama kaikesta palkkatyöstä progressio huomioiden. Järjestely liittyy yrittäjäjyyteen ja niin ollen kirjanpitovelvollisuuteen.
Outoa on myös se, ettet kunnon kokoomuslaisena tiedä, mitä vapaa markkinatalous on. En kannattanut tuotannon keskittymistä mihinkään Ranskaan, jos kyse on tuetusta maataloudesta. Puhuin nimenomaan markkinatalousehtoisesta tuottamisesta ja siihen eivät tuet ja suojatullit kuulu. Jos Ranska kykeen näillä ehdoilla tuottamaan kannattavimmin maataloustuotteita, niitä sitten ostellaan ihan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Itse uskon, että tällaisessa tilanteessa maataloustuotteita voidaan tuoda vielä paljon halvemmalla edullisten oslosuhteiden kehitysmaista. Ei pidä siis sekoittaa asioita.
Mutta ei minusta ihan hullu ajatus kyllä suoraan sanoen ole sekään, että me suomalaiset syömme sellaista ruokaa, josta fransmannit ovat maksaneet tukiasina vaikkapa puolet. Kukapa ei puoli-ilmaisia lounaita ottaisi vastaan. Kehitysmaiden kannalta ne ovat huonoja juttuja, mutta Suomen kaltaisten kehittyneiden maiden osalta ihan hyviä, koska silloin vapautuvat resurssit voidaan suunnata kannattavaan toimintaan. Resepti on siis se, että tuotetaan me kilpalykyisiä kannattavia tuotteita Nokian mallin mukaisesti ja ostetaan muualta bulkkitavarat. Ei meillä enää sukkahousuteollisuuttakaan ole kuten oli idänkaupan kulta-aikoina. Onneksi siitä hölmöilystä päästiin ajoissa irti.
Provosoin tuossa tahallani. Ei mielenosoitus Suomen eduskuntatalon edustallakaan auttaisi asiaa. Jos EU maksaa tukia, on Suomen tehtävä samoin. Pieni Suomi voi vain seurailla suurempien esimerkkiä. Toinen vaihtoehto olisi täydellinen luopuminen kotimaisesta maataloustuotannosta, jota Mielipidepankki pitää hyvänä ratkaisuna, mutta minä pidän huonona ratkaisuna. Tulisi vain lisää työttömiä...
Minun ajatusmaailmani on avarampi kuin kuin Mielipidepankilla.
Ennenkuin ryhtyy kirjoittamaan juttua maataloustuista, pitää todellakin tietää niiden historiasta ja taustasta.
EY:ssä oli aikaisemmin ACA-tukijärjestelmä, jossa maataloustuotteiden tuottajahinta määräytyi todellisten tuotantokustannusten perusteella. Samoin kuin Suomessa ennen jäsenyyttä.
Vuoden 1993 alusta EY luopui ACA-järjestelmästä ja siirtyi CAP-järjestelmään.
CAP-järjestelmässä tuottajahinnat romahdutettiin ja tulonmenetystä kompensoimaan alettiin maksaa tukia hehtaareiden ja kotieläinyksiköiden mukaan.
Suomi tuli ETAn jäseneksi 1994 vuoden alusta. Tuolloin EU:n tuottajahinnat oli siis jo romutettu ja Suomen maataloutta ja elintarviketeollisuutta suojasivat tullit.
Kuluttajan annettiin ymmärtää, että EU:ssa pystytään tuottamaan paljon Suomea halvemmalla. Sitä ei kerrottu, mihin alhaiset EU-tuottajahinnat todellisuudessa perustuvat.
Lisäksi kerrottiin kuinka paljon Suomessa silti tuetaan viljelyä. Todellisuudessa suurin osa ns. Suomen maataloustuesta oli elintarviketeollisuuden saamaa alkutuotevähennystä, joka oli budjetoitu maatalousmenoksi.
Todellisuudessa kysymyksessä oli valtion maksama elintarvikkeiden hinnanalennusmaksu, subventio, joka luotiin 1956 yleislakon seurauksena sosiaaliavuksi, jotta köyhät ja monilapsiset perheet saivat kaupasta ruokaa halvemmalla.
Kun Suomi meni EU:n jäseneksi, myös Suomi joutui romahduttamaan maataloustuotteiden tuottajahinnat EU-tasolle.
Ranskassa ja Hollannissa on yli kaksinkertainen satotaso Suomeen verrattuna. CAP-järjestelmässä tukitaso määräytyy tuotantotason mukaan; mitä suurempi hehtaarituotto, sitä suurempi tuki.
Näin suomalaisten saama tuki on siis paljon kyseisiä vanhoja jäsenmaita pienempi.
Tuloeroa lisää se, että EU kieltää Suomen kansallisen tuen maksamisen.
Avarakatseisuutta minulla on myös sen suhteen, että kotimaahan kiertämään jätetty raha hyödyttää suomalaisia enemmän kuin fransmannelle lähetetty raha.
Ymmärrän senkin, että suomalaisella tavallisella kokoomuslaisella yrittäjällä ei mene hyvin jos suomalaisella työmiehellä ei mene hyvin.
Eivät kaikki suomen yrittäjät ole nokialaisia maailmanvalloittajia. Kohderyhmänä ovat useimmiten suomalaiset ostajat, myös työmiehet.
Kokoomuslaisena pidän Suomen valtion häviönä sitä, että ylikansalliset kasvottomat markkinavoimat vievät kermat Nokian tekemästä voitosta.
Suomalaiset saisivat itse omistaa Nokian. Silloin hyöty tulisi suomalaisten hyväksi.
Eräässä eilisessä lehdessä oli ajankohtaisesta 141-aiheesta tehty kirjoitus.
Jutussa oli haastateltu maidontuottajapariskuntaa, jonka lehmät tuottavat 120'000 litraa vuodessa.
Jokaista litraa kohti tulee B-aluetukea 5,8 senttiä, eli tuki on lähes 7000 euroa eli 41400 markkaa.
Tuo tuki on puolet pariskunnan verotettavasta tulosta. Kyseessä on siis kahden hengen vuoden palkka, ja jaettuna 7-viikkoisella työviikolla!
Taustaksi he kertovat, että ennen jäsenyyttä maidon tuottajahinta oli yli kolme markkaa.
"EU-romahduksessa" hinta on tähän päivään mennessä pudonnut yli markan /litra. Nyt hinta on 33 senttiä eli alle kaksi markkaa/litra.
--
Kerroin edellä alkutuotevähennysjärjestelmästä. Maidon osalta tuo valtion meijerille maksama köyhän perheen maitotuki oli 1,8 kertaa 22% kolmesta markasta.
Laskekaapa kuinka paljon valtio alensi ennen jäsenyyttä maidon hintaa.
Jäsenyyden seurauksena alkutuotevähennyksen poistumisessa maidon hinta nousi kaupassa kaksi penniä,
1. vaikka elintarvikkeiden alv putosi EU:n "ansiosta" 22 %:stä 17 %:iin
2. vaikka tuottajahinta putosi 1.1.1995 tapahtuneessa rysähdyksessä 60 penniä.
Lähteenä olen käyttänyt Valtiovarainministeriön "Maatalouden ja elintarviketeollisuuden EU-sopeutus" -muistiota huhtikuulta 1994.
Muistion tekivät Valtiovarain ministeriön ylijohtaja Lasse Arvela ja johtaja Erkki Virtanen. Lisäksi mukana oli MMM:n kansliapäällikkö Reino Uronen. Neljäntenä oli mukana, kuka muukaan, kuin Esa Härmälä!
seurasi pitkä ja turha kirjoitus kirjoitukseeni.
Tiedätkö Mielipidepankki, mikä oli alkutuotevähennysjärjestelmä, johon ohjattiin "maataloustukena" valtion rahaa maatalousbudjetista?
Kommentoin Nokiasta edelleen:
En todellakaan ymmärrä sitä, mitä hyötyä Suomelle on siitä että amerikkalaiset omistavat Nokian osakkeet ja kuorivat kermat pois voitosta.
Nokialaisten puhelimien valmistus on siirtynyt halpamaihin antamaan työtä näiden maiden työntekijöille.
Ainut asia, josta voi vielä jotenkin iloita, on se, että Nokian pääkonttori on Suomessa. Kun se vielä siirretään halvemman pääomaverotuksen maahan, on kaikki Nokiaan liittyvä mennyttä.
Nokian menestyksen salaisuus ei ole ulkomailta tulleet sijoitukset, vaan huipputeknologia.
Lopuksi:
Harvat yritykset tekevät ulkomaankauppaa tuotteillaan.
Eivätkö muka kotimaahan tuotteita valmistavat ja oman maansa parasta ajattelevat voi olla kokoomuslaisia?