Aattelin avata keskustelua siitä miten usko vaikuttaa elämään. Usko on minulle valintoja, jotka harvoin edes näkyy päälle päin mutta itse tiedän uskoni vaikuttavan siellä taustalla niihin. Usko antaa innoitusta ja vaikuttaa siihen miten koen kaikkia juttuja joita kohdalle osuu. Raamattua luen aika vähän mutta en varmaan lukisi ollenkaan ilman uskoa, enkä varmaan rukoilisi. Usko tuo elämääni arvojärjestyksen jonka takia ei kiinnosta kaikki ne asiat mitkä kiinnosti ennen ja kiinnostaa moni asia joka ei ennen kiinnostanut.
En osaa kovin selittää mitä ajattelen mutta ehkä joku muu osaisi paremmin. Usko on niin henkilökohtainen juttu, että se voi eri ihmisillä vaikuttaa erilailla. Olen miettinyt ettei usko tarkoita jatkuvaa julistamista tai sitä ettei paljon muusta puhukaan kuin uskosta. Elämässä on paljon muutakin vaikka usko oliskin se luja perusta jolla kaikkea muuta elää ja kokee. Olis kiva kuulla miten eritavoin usko vaikuttaa ihmisten elämään. Innostaako se elämään hiljaista ja yksinkertaista elämää vai innostaako se vaan enemmän kokemaan kaikkea luomakunnan ihmeellisyyttä vai miten kenelläkin. Hengen vaikutuksien sanotaan olevan moninaisia.
En osaa kovin selittää mitä ajattelen mutta ehkä joku muu osaisi paremmin. Usko on niin henkilökohtainen juttu, että se voi eri ihmisillä vaikuttaa erilailla. Olen miettinyt ettei usko tarkoita jatkuvaa julistamista tai sitä ettei paljon muusta puhukaan kuin uskosta. Elämässä on paljon muutakin vaikka usko oliskin se luja perusta jolla kaikkea muuta elää ja kokee. Olis kiva kuulla miten eritavoin usko vaikuttaa ihmisten elämään. Innostaako se elämään hiljaista ja yksinkertaista elämää vai innostaako se vaan enemmän kokemaan kaikkea luomakunnan ihmeellisyyttä vai miten kenelläkin. Hengen vaikutuksien sanotaan olevan moninaisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskoni innostaa minua tutkimaan asioita jotka perustuvat kristinuskoon. On paljon kiinnostavia kirjoja kristinuskovaisten kirjakaupoissa, joista näitä asioita pystyy tutkimaan. Rukous on tärkeää, ja ainakin jokailtaista, ennenkuin menen nukkumaan. Raamatun tekstien opetusta tulee kirkossa saarnoista, ja vaikk Mellerin teksteistä radiodeistä sunnuntaina. Turvaan Jumalaan, ja olen valinnut kristinuskon, joten rukoilen Jeesukselle ja Hänen nimissään.
ja Jeesuksen Kristuksen pelastutyöhön saa aikaan auttamisen ja palvelemisen halua. Minusta usko ilman tekoja on kuollut, sillon se on kuin saisi taaloja ja pansisi ne maton alle eikä yrittäisikään saada ne poikimaan lisää.
Minusta sen jolla on usko tulisi jakaa sitä muiden kanssa, eikä panna lamppuaan vakan alle ajatellen; minulla on nyt hyvä olla, en välitä muista, etsikööt itse.
Usko saa minut elämään paremmin, olemaan ystävällisempi...
ja sen ,etta ilman Armoa ei minulla olisi mitaan mahdollisuutta.
ja myos sen ,etta mina en ole valinnut mitaan ,vaan HAN valitsi minut.
Joh. 15:16 Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät,
blessings..l-h
hjostakin syystä paha omatunto!? Lopeta pahan teko ja elä sanan mukaan ... Ihminen on jotta hänellä olisi ILO!
tunnen oman heikkouteni ,kristillisyyteni ei ylla ns
'korkealle' tasolle,jolloinka parjaisin ilman Kristusta,mutta ei se yltanyt Paavalinkaan.
18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
nakoala paikka hyva on kuoppa syva-- sanoi erkki leminen aikoinaan--l-h
Mitä enemmän olet Jeesuksen tiellä, sen enemmän haluat samaa kuin Jeesus. Kun Raamatussa Jeesus tai Jumala haluaa tai pitää jostain, niin sama koskee kristittyjä. Kristityn rakkaus ja viha kohdistuvat samaan kuin Jumalan ja Jeesuksen. Tämä menee sen mukaan mitä enemmän kristityt ovat ns. pyhittyneet. Ja muistettava on, että kristityt ovat aina syntisiä maailmassa eli aina haluamme ainakin jossain määrin eri asioita kuin Jumala.
Jeesuksen tie on kristityn uskon tie maailmassa. Jeesus on paitsi rakkaus niin myös totuus. Raamatun rakkaus ei tarkoita samaa noin yleisesti kuin tämän ajan rakkaus. Jos sitä johonkin vertaisi, niin Raamatun ajan rakkaus on enemmänkin pitkän suhteen rakkautta. Se on enemmän välittämistä ja pitkällä tähtäimellä hyvän tarkoittamista ja tekemistä kuin lyhytnäköistä nykyajan lähinnä eroottista rakkautta.
Kristityn tie on siis rakkauden tie. Se kohdistuu ensisijassa Jumalaan itseensä, toissijaisesti lähimmäisiin. Se on kuitenkin myös totuuden tie. Ja on vain yksi totuus, Jeesus. Näin ollen kristityn tie on totuuden etsimisen ja rakkauden tie. Kaikki tästä tuleva on hedelmää.
Muita ihmisiä kristityt eivät saisi tuomita. Sen sijaan teot tulee tuomita, mutta varovaisesti. Uskon hedelmät voivat olla sellaisia, joita eivät silmämme oikein näe. Voimme kiinnittää silmämme maailman oikeaan ja väärään sekä hyvään ja pahaan. Kuitenkin Jumalan haluama hyvä voi ilmetä toisin.
Kristityn tulisi lukea Raamattua jatkuvasti. Se on kristinuskon perusta, toki ajallemme tulkittuna. Siellä on paljon helmiä. Eräs ehdoton helmi on Jobin kirja.
Jobin kirjassa Job joutui lopulta köyhtyneenä, sairaana, kaiken menettäneenä kaatopaikalle. Siellä hän simpukankuorella raapi paiseitaan ja purnasi. Job siis olisi halunnut haastaa Jumalan käräjille...
On hyvä muistaa, että Jumala voi viedä meidät Jobin tielle ja vaikka kuinka syvälle sinne. Job ei kieltänyt Jumalaa, vaikka kaiken menettikin. Näin Jumala totesi Jobin hyväksi ja kelvolliseksi.
Jos siis sinä tai joku läheisesti joudut Jobin tielle, niin älä unohda tätä. Jos vaikka joudut alkoholismin syvälle ja lohduttomalle tielle, niin älä kiellä Jumalaasi, vaikka kuka mitä sanoisi. Sielunvihollinen kyllä yrittää saada sinut heikkona hetkenäsi luovuttamaan. Hän tulee luoksesi kun olet pohjalla ja yrittää saada sinut suun tunnustuksella kieltämään Jumalan. Älä kiellä, vaikka olet ojan pohjassa mato suussa. Kun et Herraasi kiellä, sielunvihollinen lähtee kiroten pois ja luovuttaa aikanaan.
Kirjoitat hyvin. Voitko vastata toiseenkin kysymykseen joka oli tuolla Yleistä uskonnoista. Vai oletko jo vastannut?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000037256647
Ainakin se on asettanut ajattelutavan hieman toiseen suuntaan. Pyrin pikkuhiljaa hieman seesteisempään elämään. Alkoholi saattaa vieläkin maistua, mutta määrä vähenee ja olen jopa onnistunut huppelissa ajattelemaan asioita soveliaammalta kantilta. En esimerkiksi enää juuri hauku muita ihmisiä seläntakana, vaan harmittelen heidän tahdottomuuttaa perustelujen kera. Koen myötätuntoa.
Jotain pientä muutoksen tuulta on ilmeisesti luvassa, ja tästä pidän kiinni!
Huomaa, etten kuulosta uskovaiselta, mutta täällä sisimmässä on jotain menneillään. Onkin toivottava, etten kuole vielä tänään ja ehdin päivä päivältä hieman kasvaa...