Kun normaali ihminen on elossa, ihmisen koko tajunta, muisti, ajatus ja henkinen olemus on vain aivoissa olevaa sähkövirtaa, liikkuvia elektroneja.
Jos oletetaan että olisi kuolemanjälkeistä elämää, niin miten ihmisen tajunta voi olla olemassa sen jälkeen kun aivoista on tuo kyseinen sähkötoiminta loppunut (vrt. aivokuolema) Miten ihmisen tajunta, joka on siis aivojen sähkövirtaa, voi olla olemassa fyysisen kuoleman jälkeen kun tuo sähkövirta sammuu kehon kuollessa?
Älkääkä nyt vastatko että "no ihmisen sielu siirtyy eteenpäin... tai jotain vastaavaa"
Täytyyhän sielunkin olla jotain konkreettista jos tieteellisesti ajatellaan. Vaikka sielu siirtyisi toiseen ulottuvuuten or what ever... niin sen täytyy kuitenkin olla jotain konkreettista. Kaikki muodostuu alkeishiukkasista, oli yliluonnollista tai ei.
Jos oletetaan että olisi kuolemanjälkeistä elämää, niin miten ihmisen tajunta voi olla olemassa sen jälkeen kun aivoista on tuo kyseinen sähkötoiminta loppunut (vrt. aivokuolema) Miten ihmisen tajunta, joka on siis aivojen sähkövirtaa, voi olla olemassa fyysisen kuoleman jälkeen kun tuo sähkövirta sammuu kehon kuollessa?
Älkääkä nyt vastatko että "no ihmisen sielu siirtyy eteenpäin... tai jotain vastaavaa"
Täytyyhän sielunkin olla jotain konkreettista jos tieteellisesti ajatellaan. Vaikka sielu siirtyisi toiseen ulottuvuuten or what ever... niin sen täytyy kuitenkin olla jotain konkreettista. Kaikki muodostuu alkeishiukkasista, oli yliluonnollista tai ei.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Me kristityt uskomme sielun olevan ei materiaa eli se ei ole mistään hiukkasista tai elektroneista koostuvaa.
Mieli ja ajatus pysyy "koossa" nähtävästi juuri noiden sähköjuttujen takia.Pystymme ("normaalit ihmiset") rationaaliseen ajatteluun.
"Miten ihmisen tajunta, joka on siis aivojen sähkövirtaa, voi olla olemassa fyysisen kuoleman jälkeen kun tuo sähkövirta sammuu kehon kuollessa? "
Ehkäpä juuri tuo sähkövirta joka sammuu kehon kuollessa siirtyykin jollekin toiselle tasolle, ehkäpä.
Eikös tämä koko maailmankaikkeus ole koostunut jostain elektroneista ja hiukkasista, joita tuo sähkövirta pitää koossa.
Jospa ihmisen kuoltua tuo aivotoiminnan sähkövirta siirtyy ns. kosmiseen sähköpiiriin, missä tuo yliluonnollinen ja näkymätön tapahtuu.
Tai sitten ei. Saattaa olla , että kuollessamme tuo sähkö purkautuu ilmaan ja jakautuu tuhansiksi uusiksi hiukkasiksi, joista taas koostuu jotain muuta....
Onhan tieteellisesti pystytty todistamaan, että ihmisen aivoissa voi tapahtua jonkin miellyttävän asian (kuten uskoon tulon) yhteydessä jonkinlaisia muutoksia.
Pystymme uskon voimalla tekemään mahdottomiakin asioita.
Entä mielisairaudet ja niihin liittyvät hallusinaatiot. Ne tosin "poistuvat" kun ruumis kuolee, mutta silti, pystymme oman mielikuvituksemme voimin tekemään ja kokemaan asioita, jotka vaikuttavat hyvinkin voimakkaasti psyykkeeseemme.
Uskon perimmäinen sanoma on ehkä se, että oppisimme jo tässä elämässä luomaan sellaisen olotilan jossa olisi hyvä ja "taivaallinen" olo. Toteuttaisimme sitä hyvää mistä Jeesus puhui.
Jos ja kun olemme saaneet tuon Kristuksen mielen on kaikki tässä elämässä hirvittävän paljon helpompaa ja parempaa.
Ei ole katkeruutta, ei ole vihaa, ei ole epätoivoa ei yleensäkkään negatiivisia tunteita mitään tai ketään kohtaan.
Mutta tuon tilan saaminen vaatii kamppailua itsensä kanssa.
Kuten Jeesus sanoo, "Minä olen tie, totuus ja elämä", jospa hän tarkoittaa, että löytämällä tässä ajassa tuon oikean tien ja totuuden saamme elämän eli osaamme elää tässä ajassa ja nauttia ja kunnioittaa sitä mitä meidän ympärillämme on.
Ehkäpä kliininen kuolema on kaiken olevaisen loppu ja jo kaikki niin taivas kuin helvetti koetaan tässä ajassa.
Mutta mikäli ihmiselle tuo onnen ja rauhan tunteen se, että kaikki ei pääty kuolemaan vaan vasta alkaa sen jälkeen, miksi sitä illuusiota pitäisi murskata.
Monen kristityn elämä on hirvittävää kamppailua ja tuskaisuutta jo tässä ajassa ja ainoa toivo on lepo joskus kuolema jälkeen, miksi se toivon kipinä olisi otettava pois joillain tieteellisillä todisteilla.
Tuo, että raamatussa sanotaan Jumalan valtakunnan olevan lapsen kaltaisten, kertoo jo siitä, että jokainen, joka ajattelee vähänkin aikuismaisemmin ei pysty saavuttamaan tuota rauhan ja onnen olotilaa vaan tajuaa vain faktat ja tosiasiat.
Toisaalta se on ikävä asia. Toisaalta hieno.
Itse henkilökohtaisesti uskon, että Jumala on meissä jokaisessa itsessämme oleva omatunto, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin.
Jumala on myös ympärillämme oleva luonto ja siinä olevat elolliset eliöt, eläimet ja ihmiset.
Jumala on minä olen.
Ja Jeesus on käynyt maanpäällä kertomassa siitä mitä todellinen Jumalan rakkaus ja työ on.
On hienoa, että on kirjoitettu muistiin noita Jeesuksen opetuksia, sillä ne ovat luoneet pohjan oikeamieliselle moraalille ja oikeilla arvoille.
Ilman sitä Jeesuksen tuomaa rakkauden julistusta olisimme varmaankin hirvittäviä petoja toisiamme kohtaan. Hänhän kumosi vanhan lain, (silmä silmästä ja hammas hampaasta) ja toi tilalle anteeksi antamuksen ja armon.
En tiedä miksi tuo kuoleman mysteeri ei ole auennut kenellekkään varmuudella. Ehkä sen tarkoitus on olla jotain "yliluonnollista" ja "kunnioitettavaa".
Mutta ilman uskoa ei ole toivoa ja ilman toivoa ei ole elämää.
Siksi kaiketi uskon, että sielu on erillinen asia kuin ruumis. Sielu ei ole materiaa. Sielu on käsite, siksi sielun on mahdollista siirtyä toiseen ulottovuuteen, esimerkiksi taivaaseen.
... niin ajattelepa sitä, mitä Jumala on sanonut. Jos kerran uskot, niin usko sitä, mitä hän sanoo sanassaan.
Meille on annettu selvä tieto siitä, mikä sielu on.
1Ms 4:4. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
3Ms 17:11. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
14. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
Huomaa, että KAIKEN lihan, siis eläintenkin veressä on sielu. Se tarkoittaa elämää, elämänvoimaa. Se mahdollistaa elämän. Veren maahan laskeminen on sovitusuhri. Sentähden, joka vuodatti ihmisen veren eli surmasi toisen, hänen verensä tuli vuodattaa teon sovitukseksi.
Tämän tähden myös eläimen veren vuodattaminen pystyi tuottamaan ihmiselle sovituksen, sillä eläin oli viaton tuon ihmisen synteihin ja näin viattomana se otti ihmisen rangaistuksen kantaakseen. Vapahtajaa verrataan viattomaan Karitsaan, joka otti koko maailman synnit kantaakseen, sillä hän oli ainoa viaton ihminen. Viattoman ihmisen veren vuodattaminen korvasi kaikki eläinuhrit.
Uhriverta siveltiin tai pirskotettiin eri asioihin, jotka haluttiin puhdistaa, mutta kaikki loppu veri vuodatettiin maahan
2Ms 29:11. Ja teurasta sitten mullikka Herran edessä, ilmestysmajan ovella.
12. Ja ota mullikan verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin; mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle.
Joh 11:33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,
34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
Vapahtajan verta valui hänen haavoistaan ristille, joka kuvasi alttarin sarvia. Risti oli häpeäpaalu, merkki ihmisen synnistä, kaikkein kauheimmista rikoksista. Loppu veri vuoti maahan. Kaikki uhrauksen esikuvat täyttyivät.
Se, että hänen rinnastaan vuoti sekä verta että vettä kuvaa juuri sitä, että hän antoi itsensä, elämänsä ja sielunsa meille, uhriksi, esikuvaksi ja elämäksi. Alttari on maa, tämä maa; ”...sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen”. Tässä on sielun merkitys. Ei se lähde mihinkään liitelemään ihmisen kuoltua.
Hepr 2:14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen...
Missään kohti Raamatussa EI sanota ihmisen sielusta, että se olisi kuolematon., vaan kuolevainen. Sensijaan Jumalan sanotaan ainoana olevan kuolematon.
Jos vedotaan tähän tekstiin:
Ilm. 6:9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
...niin huomaa, että sielut olivat "alttarin alla". Alttari on maa, ja maan alla oleminen tarkoittaa hautaa. "Huutaminen" ei ole konkreettista, vaan teko "huutaa" kostoa ilman ääntäkin. Huusihan Aabelinkin veri maasta kostoa Kainille. Vain Jumala "kuuli" tuon huudon. Hänen korvissaan kaikuvat koko ajan kaikkien syyttöminä kuolleiden ihmisten äänet, heidän verensä eli sielunsa huutaa kostoa, vaikka he itse eivät rohkenisi syyttää surmaajiaan.
Oppi sielun kuolemattomuudesta on kristinuskon pahimpia erheitä. Ja miten syvälle se onkaan juurtunut! Ja miten paljon se aiheuttaakaan ongelmia todellisen uskon etsimisessä!
Ihan ensinnäkin on must korjata näin tekniikan ihmisenä pienoinen perusasia sähkötekniikasta: Ei ole virtaa, jos ei ole jännitettä ja jännitettä ei synny, jos ei ole potentiaalieroa (lue: kahta erimerkkistä varausta). Kuten virtapiiristä tiedetään, jännite-eron (ja virran) aikaansaamiseksi on siirrettävä elektroneja ja siten tehtävä työtä. Kun ihminen kuolee, elintoiminnot lakkaavat -> työtä ei enää tehdä ja varaus purkautuu, eikä uutta synny -> ei ole enää mitään sähkövirtaa, joka voisi EDES TEORIASSA siirtyä millekään "toiselle tasolle".
Ja maailmankaikkeutta ei pidä koossa mikään sähkövirta, vaan ERILAISET VOIMAT riippuen nyt ihan siitä tarkasteletko asioita makro- vai mikrotasolla. Tuttuja lienevät gravitaatiovoima, kitka ja Coulombin voima...
Toisekseen ihmisen aivoissa on nk. uskonnollinen alue, joka toimii toisilla tunnetusti aktiivisemmin kuin tosilla... Ja esim. juuri jonkin päähän kohdistuneen vamman tai kasvaimen aikaansaama paine voi aktivoida em. elueen. Silloin ihminen saattaa nähdä (vakaumuksestaan riippuvia) näkyjä. Ei tämä tietenkään nyt tarkoita, että uskovaisilla olisi pipi pää, vaan me olemme erilaisia (pääsinpäs jälleen toteamaan) ja koemme asiat eri tavoin ja etsimme niille myös erilaisia selityksiä.
Tuo Moos 17:11 on ikävä kyllä hivenen virheellinen käännös! eli siinä lukee -
"sillä lihan (sielu) on veressä"!
Sielu sanan kohdalla alkutekstissä on - (hebr, sana= (napas)!elikä, -elämä!
(hepr. "napas") merkitsee Raamatussa samaa kuin "elämä" tai "henki". Siksi sanotaan esim. että "lihan sielu (elämä) on veressä",
3 Moos. 17:11.
Raamattu tarkoittaa tällöin, että veri on kaiken fyysisen elämän ydin ja siksi sanotaan myös, että "veri on sielu" eikä että sielu vain on veressä. 5 Moos. 12:23.
Veri on myös lunastuksemme väline, ja siksi pyhänä pidettävä. Tästä johtui verensyöntikielto esim, Mooseksen laissa.
Käsitys, jonka mukaan ihmisen sielu, persoonallisen ,tietoisuuden merkityksessä -(eläimillä ei ole sielua)- olisi myös veressä, pohjautuu siis virheelliseen raamatuntulkintaan tuon virheelisen käännöksen tiimoilta!
Jos "sielu" olisi veressä, niin jonkin pahan onnettomuuden seurauksenahan ihminen esim, voisi menettää tuon "sielunsa" verenhukan mukana!
Eli, Intiimin persoonallisuutensa kun tuo "sielu" veren mukana valuu jonnekin ojan pohjalle!
Mutta ei! ihminen on edelleen sama tunteineen ja ajatuksineen. Hän kokee Jumalan edelleenkin samana kuin ennen tuota tuhoisaa onnettomuutta!
Hänen todellinen sielunsa on siis edelleenkin tallella!
Veressä on "elämä"!=(hebr,"napas")! eli kehomme toimivuuden elämän voima!
Kiitos selvennyksestä.
"Riviuskovaisen" käsitys vain on tuo sähkövirta, mutta josko siellä sitten on isommat voimat pitämässä tuota ajatusta ja tunnetta koossa kuin pelkkä sähkövirta
-tuon ajatuksen heitin lähinnä sen takia, että epileptikoilla sanotaan olevan jonkin tason sähkövirran häikkejä, ehkä olen käsittänyt koko asian väärin, kiitos että selvitit mistä on lopulta kyse-
Kiitos tuittu
sinulle kiitos,
varmentavastasi tiedotuksesta...
Olen ihan näin maallikkona ymmärtänyt että sielu ei ole sidoksissa lihaan tai vereen siis mihinkään aineeseen,
vaan että se on yksinomaan sielu.
Ja tuo sielu on ainoastaan kykenevä ajattelemaan ja tuntemaan.
Kun ruumiimme kuolee, nouse sielumme (eli tuo tiedostamton tuntematon ajatus)johonkin muualle.
Tai sitten ei. Jumala sen yksin tietää.
Usko luo toivoa ja toivo luo elämää, miksi siis ei saisi uskoa sielun kuolemattomuuteen.
Elämä hepreaksi on chaiijim chet jod mem. Sielu on nefesh. 3.Moos17:11 lukee: "ki nefesh habasar badam .." = sillä lihan sielu on veressä. Kirjaimellinen käännös. Selvää kai on ettei tätä kenenkään kirjaimellisesti enää pidä uskoa. Mitä tuhansia vuosia sitten uskottiin ja ajateltiin elämästä, "sielusta" ym oli aikaansa ja ympäristöönsä sidottu.
Siteerasit aluksi ihan oikein Raamatun tekstiä:
"...sillä lihan sielu on veressä."
Mutta sitten kirjoitit:
"Mitä tuhansia vuosia sitten uskottiin ja ajateltiin elämästä, "sielusta" ym oli aikaansa ja ympäristöönsä sidottu."
Vastaan:
Onko tuo kannanottosi ymmärrettävä siten, että mielestäsi tuhansia vuosia sitten lausuttu totuus on aikojen saatossa vanhentunut eikä ole totta enää tänään ?
- - -
Olen myös miettinyt tätä aihetta: Henki, sielu ja ruumis.
a) Meissä oleva Korkeimman henkäys, henki, on toisesta ulottuvuudesta kuin tämä 3-ulotteinen maailmamme. Henkemme ei ole materiaa, vaan toimeenpaneva voima, joka aikaansaa...
b) ...sieluumme elämän ja koemme itsemme olevaisiksi olennoiksi, vaikkemme omavaraisesti voikaan ymmärtää alkuperäämme, olemassaolomme tarkoitusta emmekä lopullista päämääräämme, johon olemme matkalla.
c) Tämä maan tomusta peräisin oleva kehomme on vain ikäänkuin perhosen kotilo, joka kätkee sisäänsä suuren iankaikkisen elämän toivon salaisuuden ja eräänlaisen sisäämme rakennetun linkin ikuisuuteen.
- - -
Kerran kohtasin ihmisen hahmoon verhoutuneen Korkeimman eräänä aurinkoisena iltapäivänä Hesassa, Lasipalatsin sisäpihalla. Olin juuri menossa 5-päiväiselle Pääsiäislomalle opintojeni ankarimman tenttikauden puolivälissä ja tehnyt sinä aamuna Vuorisaarnan luettuani lupauksen Jeshualle. Puhuin Hänelle sydämessäni edelleen sanoen:
"Opetit jalosti meitä osoittamaan rakkautta jopa ventovieraille, kun sanoit: 'Anna jokaiselle, joka sinulta anoo äläkä kiellä tarvitsevalta hyvää, jos sitä tehdä voit !' Kuten tiedät olen tehnyt lupauksen antaa pummeille yllättäen kaksi kertaa niin paljon kuin he anovat, jos minulla silloin vain sattuu olemaan rahaa. - Mielelläni tahtoisin tulla tuntemaan sinut Jeshua paremmin. Kiitos että olen Sinun ansiosi vuoksi menossa kauan kaivatulle Pääsiäislomalle. Mitäköhän kaikkea muuta hyvää Sinä voisit minulle merkitä ?"
Kun tuota mietin tuona vuoden 1971 keväänä nojaten valkoiseen sementtiseinään, oli kaunis ja tyyni aurinkoinen iltapäivä. Odottelin bussia mennäkseni omaisteni luo maalle.
Silloin huomasin pienen paikallisen tiheän sumupilven ilmestyneen noin 30 m:n etäisyydelle, ihan katukäytävän päälle. Ihmetellessäni, miten se on mahdollista huomasin sumun haihtuvan ja siitä paljastui siniharmaaseen siistiin pukuun pukeutunut valkohiuksinen suoraselkäinen vanha mies. Näin hänen katsovan kiinteästi minuun ja lähtevän kävelemään rauhallisesti luokseni. Jo kaukaa panin merkille hänen ikäänkuin valoa loistavat kauniit siniset silmänsä. Ne loistivat kuin tulenliekit, vaikka oli auronkoinen sää (?)
Hän tuli aivan eteeni ja suoraan silmiini katsoen sanoi hyvin nöyränä: "Voisitko antaa minulle 5 penniä, sillä minulta puuttuu juuri sen verran yömajamaksusta ?"
Silloin ajattelin: "Miten noin siististi pukeutunut ja fiksusti käyttäytyvä kunnioitettava vanhus voi olla minun pennieni tarpeessa ?"
Otin lompakkoni esille ja tarkistin rahatilanteeni. Kolikkoina sattui olemaan vain 7 penniä. Seteleinä oli 10 mk ja 5 mk. Muistin yllättäen äskeisen lupaukseni Jeshualle antaa kaksinkertaisen summan pummeille. Kuitenkin mielestäni 7 penniä (5 1 1) oli niin mitättömän vähän, että olisin halunnut antaa molemmat setelit, vaikka elinkin taloudellisessa ahdingossa opiskeluaikani vuoksi.
Juuri kun halusin antaa miehelle enemmän, jopa tyhjentää hänelle koko lompakkoni, hän sanoi:
"Älä anna enempää kuin vain 5 penniä."
Silloin hämmästyin sitä, että hän luki ajatukseni ja kun nostin katseeni häntä kohti tajusin, että edessäni seisoi joku muu kuin ihminen !
Hän katsoi koko ajan kiinteästi silmiini ja sieluni pohjaan saakka lukien koko elämäni tarinan, joka lipui silloin silmieni ohitse kuin filminauha. Sitten Hän sanoi säälivästi ja ääni täynnä rakkautta: "Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen." Silloin valtava Pyhyyden ilmapiiri ympäröi minut.
Samalla tunsin miten valtavan Pyhä tuo edessäni seisova Olento on, ja tahdoin paeta mahdollisimman pian ja kauas pois Hänen kasvojensa edestä. Katsoin alas jalkakäytävälle ja halusin löytää vaikka pienen maanraon, johon olisin voinut syöksyä piiloon. En löytänyt ja olin aivan kuin täysin alaston ja paljastettu tuon Vanhaikäisen silmien edessä.
Silloin, minun kykenemättä vastaamaan mitään tuolle Vanhaikäiselle, tapahtui vielä ihmeellisempää: Jokin itsenäinen olento minussa ja minusta nousi esiin ja vastasi tuolle Vanhaikäiselle korvieni kuullen, ilman että itse olisin ajatellut, sanoen: "Totisesti, minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaan kaikessa Jumalan armoon !"
Olin sanoinkuvaamattoman ihmetyksen vallassa toistaessani nuo samat sanat sydämessäni: "Hienoa ! Niin juuri, noin minäkin tahdon tehdä, minä turvaan kaikessa Jumalan armoon. Muuta turvaa minulla ei olekaan."
Sitten kuulin tuon saman, minua puolustavan olennon jatkavan sanoen tuolle Vanhaikäiselle:
"Isä, minulla on kovin raskasta olla tässä pahassa maailmassa. Ota minut pian luoksesi ylös." Kun nuo sanat oli lausuttu, näin Vanhaikäisen vaieten katsovan minuun hyvin hellästi ja rakastavasti. Silloin kaikki pelkoni katosi.
Samalla tajusin, että minussa asuu itsenäisesti ajatteleva persoona, joka tunnisti tuon Vanhaikäisen Isäkseen. Siksi Vanhaikäisen on oltava itse Kaikkivaltias !
Kohta palasin ikäänkuin aikaan takaisin ja tajusin olevani antamassa tuolle miehelle Hänen pyytämäänsä rahaa. Otin sitten ne 7 penniä ja sanoin: "Ota nyt ainakin nämä kaikki pennit, koska et tahdo seteliä."
Hän ojensi kätensä ja otti ihmetellen nuo 7 penniä käteensä, kiitti ja lähti kävelemään pois päin. Katsoin tarkoin Hänen poiskulkuaan ajatellen, että katoaakohan Hän samalla tavalla kuin ilmestyi.
Noin 30 m:n päässä Hän kääntyi ympäri minua kohti, nosti oikean kätensä taivasta kohti ja huusi minulle: "Totisesti me tapaamme vielä ylhäällä !" Sitten Hän käveli rauhallisesti kadoten ihmisvilinään.
Vasta heti tuon tapauksen jälkeen tajusin siinä tapahtuneen myös sellaisen yliluonnollisen asian, että keskustellessamme oli tuon miehen suu ollut koko ajan kiinni ja myös minun vastaukseni olivat olleet vain ajatuksia. OLIMME KESKUSTELLEET KOKO AJAN VAIN AJATUKSEN TASOLLA !!!
Tässä Sinulle hieman mietittävää !
Siunausta Jeshuassa !
Mietin nyt vaan, että mitäs jos siihen on olemassa sellaisia vastauksia, joita ihminen ei pysty rajallisella järjenkäytöllään ymmärtämään?
Kaikki asiat ei kuulu ihmisille.
Eihän siinä mitään miettimistä ole kun Raamattu opettaa selvästi että :se sielu joka tekee syntiä sen on kuoltava! Ja kukas meistä onkaan se synnitön? Kuollut sielu ei ajattele eikä tee mitään muutakaan: "Tee kaikki mitä voimallasi tehdyksi saat sillä ei ole tietoa ei tekoa eikä ajatusta tuonelassa jonne olet menevä!", sanoo pyhä kirja. Ei siinä pitäis olla sen enempää miettimistä, vai?
Mietippä ihmisiä joiden jäsenet on katkottu ja he kokevat haamu särkyjä.
Ja itse asiassa ei ole pystytty ratkaisemaan sitä, miten ajattelu toimii. Teorioita kyllä löytyy ei muuta (lukiossa kuultua). Läheiselleni meni virus aivo kalvoille tietyin seuraksin (sairaala lääkärin diaknoosi). Lastenpsykiatrian ylilääkäri totesi että kukaan ei voi todistaa onko siellä on käynyt virus, mutta yksi on varmaa jotain siellä on käynyt. Tämä opetti minulle jotain hyvin tärkeää, se mitä vajavainen ihminen tutkimustensa perusteella toteaa ei ole totuus. Mutta auttaa hyvin paljon, joten pidän tieteelistäkin tutkimusta hyvin tärkeänä. Meistä kukaan ei tiedä minne se meidät tulevaisuudessa vie ja mihin suuntaan se kehittyy. Mutta en tee siitä itselleni uskoa, koska turvani on ikiaikojen Jumalassa. Tätä en voi perustella sinulle, mutta ne todisteet jotka olen saanut riittävät minulle.
Tiesin jo etukäteen millaisia vastauksia tulen saamaan tällä kristinusko palstalla.
Tämä tukee jo ennestään vahvaa käsitystäni siitä, että kristityt eivät kykyne rationaaliseen ajatteluun. Alkavat vain paasata että sielu menee taivaaseen ja jeesus pelastaa hurraa hallelujaa ylistäkää pyhää moosesta!!!
Tuskimpa meillä on aihetta kinata. Jos täytin toiveesi niin miksi sitten pilkkaat. En ole käännytettävissä ja en käännytä sinuakaan. Kaikkea hyvää sinulle. Keskustelen kyllä, muuhun en ala.
Kiitos kauniista sanoistasi: "ylistäkää pyhää moosesta!!!" Täytyy kuitenkin heti ensin tunnustaa, että en koe olevani mitenkään pyhä ja että pidän itseäni kristittynä.
Sitten avaukseesi, jonka taisit kirjoittaa eri nimimerkillä.
QUOTE: ”Kun normaali ihminen on elossa, ihmisen koko tajunta, muisti, ajatus ja henkinen olemus on vain aivoissa olevaa sähkövirtaa, liikkuvia elektroneja.”
Olet siis akateemisesti pätevä aivotutkija. En itse tiedä aivotutkimuksesta tarpeeksi, jotta voisin alkaa sillä alalla kanssasi keskustelemaan. Mutta käsitteissäsi ja kirjoituksessasi oli jotakin, joista haluaisin heittää muutaman kommentin. En mielelläni redusoisi tajuntaa, muistia, ajatusta ja henkistä olemusta aivoissa olevaksi sähkövirraksi tai liikkuviksi elektroneiksi. Tuollainen reduktio on aika suppea tapa nähdä ja myös arvottaa maailmaa. Yksi kysymys jää myös vastaamatta: mikä ohjaa noita elektroneita? Miten ja millä tavoin ne toimivat, jotta syntyy esimerkiksi suure nimeltä uskonto? Taikka jos käytetään Sinun termejäsi: miten sinä selität ihmisen koko tajunnan tai vaikkapa vain muistin elektronien avulla? Saat käyttää ammattikieltäsi ja ammattitermejäsi, ehkäpä jotakin niistä saatan ymmärtääkin. Odotan mielenkiinnolla.
QUOTE: ”Jos oletetaan että olisi kuolemanjälkeistä elämää, niin miten ihmisen tajunta voi olla olemassa sen jälkeen kun aivoista on tuo kyseinen sähkötoiminta loppunut (vrt. aivokuolema) Miten ihmisen tajunta, joka on siis aivojen sähkövirtaa, voi olla olemassa fyysisen kuoleman jälkeen kun tuo sähkövirta sammuu kehon kuollessa? ”
Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys. Joskus tietämättömyyttäni olen kuvitellut, että olisikohan minussa yhtään samaa elektronia kuin mitä joskus ollut vaikkapa jossakin Dinosauruksessa. Jos ihmisen tietoisuus on redusoitavissa vain ”sähkövirtaan”, niin miksi ei näinkin voisi ajatella: kuolemanjälkeinen elämä jatkuu molekyyleissämme. Tämä tietysti on melko naiivia, mutta enhän minä olekaan kaltaisesi aivotutkija tai mikrobiologi tms. Mutta kun tiedostamatonkin voidaan joidenkin tutkijoiden mukaan redusoida fysiologiseksi muistiksi, miksi ei tajuntaakin?
QUOTE: ”Älkääkä nyt vastatko että "no ihmisen sielu siirtyy eteenpäin... tai jotain vastaavaa" ”
Miksi ei noin saa vastata? Minusta tieteellisenä itseään pitävän keskustelu täytyy olla avointa myös mystiikalle.
QUOTE: ”Täytyyhän sielunkin olla jotain konkreettista jos tieteellisesti ajatellaan. Vaikka sielu siirtyisi toiseen ulottuvuuten or what ever... niin sen täytyy kuitenkin olla jotain konkreettista. Kaikki muodostuu alkeishiukkasista, oli yliluonnollista tai ei.”
Käsitykset sielusta ja yliluonnollisesta ovat mielestäni kulttuurisia. Ne vaihtelevat aina paikan ja ajan mukaan. Ymmärtääkseni käsitykset ja verbaaliset kuvaukset alkeishiukkasista ovat myös sidottu aikaan ja kulttuuriseen kontekstiin. On melko vaikeaa kuvata alkeishiukkasia ilman mystifiointia. Ehkäpä hiukkasfyysikot ja kenties kaltaisesti aivotutkijat pystyvät keskinäisessä tieteellisessä diskurssissa käyttämään eksakteja käsitteitä ja kaavoja, jotka ovat minun kaltaiselle maallikolle samanlaista metaforistista kieltä kuin Raamattukin kristitylle.
"kristityt eivät kykyne rationaaliseen ajatteluun. Alkavat vain paasata että sielu menee taivaaseen ja jeesus pelastaa hurraa hallelujaa ylistäkää pyhää moosesta!!!"
Sekoitat vähän käsitteitä!
Kristikunta opettaa noin!
Raamatun opetus, jota kristillinen seurakunta opettaa, on että itse ihminen on sielu, myös että sielu kuolee eikä lähde yhtään minnekään kuoltuaan. Mieti siis hetki kuka ei kykene rationaaliseen ajatteluun!
Rationaaliseen ajatteluun kykenee moni muukin kuin kristitty, jonka rationaalista ajattelua on uskoa raamatun sanaan ilman mitään vertauksia käsitellen tai muuten.
Ei kaiketi ainoa oikea touus ole kristityillä.
Se olisi ikävää sillä maailmassa on paljon muitakin uskonkuntien edustajia.
Rationaalinen ajattelu tarkoittaa käsittääkseni sitä että on perusta ajattelulle.
Kritistyillä se on raamattu, mutta muilla on jokin muu.
Eikö tästä seuraa, että kukin pystymme rationaaliseen ajatteluun, oman ismimme kannalta.
Huomasin juuri , että taas kerran en kykene minkäänlaiseen ajatteluun. Olen kai liian ärsyyntynyt keskustelun aloittajan viesteistä. En tajunnut mitä kirjoitit. Selittäisitkö tarkemmin. Ja selittäisitkö mitä tarkoitat kristillisellä seurakunnalla.
koko keskustelun aloittaja pysty minkäänlaiseen rationaalseen ajatteluun, joten anna olla.
Mitä nimitämme sieluksi on aivoissamme tapahtuvaa kemiallista ja sähköistä toimintaa jonka perustana on elävä ruumiimme. Kun kuolemme aivosähkökäyrä on nolla ja mätäneminen ja solujen tuhotuminen alkaa saman tien. Kun tämä ruumis on mädäntynyt ja kadonnut, missä silloin asuu tietoisuutemme, tajuntamme ts sielumme? Sanot ettei se lähde minnekään, siirtyykö se siihen valkoisten toukkien kaartiin joka meidät syö? Vai arveletko että voisi olla olemassa jotain ei-fyysistä muotoa jossa "sielu" elää ja jatkuu? ja mikä se olisi? Tyhjähän on tyhjää, ei mikään on ei mitään.
No mitä ovat sitten nämä puheet "taivaitten valtakunnasta", "sielujen ylösnousemuksesta" ja yleensä käsite kristittyjen "taivaasta" tai ikuisesta sielusta ja kuolemattomasta sielusta.
Oppikirja esimerkki vähä-älyisten ihmisten reagoimisesta tahoon joka esittää heidän käsityskyvylleen täysin ylivoimaisia ajatuksia.
Kuollut ei ole mitään.
QUOTE: "Oppikirja esimerkki vähä-älyisten ihmisten reagoimisesta tahoon joka esittää heidän käsityskyvylleen täysin ylivoimaisia ajatuksia."
Itsestäsikö puhut? Jos et, viitsitkö kommentoida sitä, mitä minä kirjoitin.
Oppi sielun kuolemattomuudesta on Raamatun mukaan (sen opetuksistahan tässä nyt puhutaan eikä mistään teorioista) lähtöisin Saatanasta. Aivan Raamatun ensimmäisessä kirjassa hän esitti ajatuksen: "Ette suinkaan kuole, vaan..." Sitä opetusta ihmiset kehittelivät edelleen ja se sai vahvan jalansijan Baabelissa. Pakanallinen oppi siis, jonka kristikunnan kirkot ovat omaksuneet. Samoin kuin kolminaisuus ja oppi kidutushelvetistä - siinä vain muutamia. Sille ajatukselle että ihmiset kuoltuaan menisivät taivaaseen ei ole liioin mitään perustetta Raamatussa vaan esimerkiksi Jeesus sanoi hyvästä ystävästään Johannes kastajasta että "hän oli suurin naisesta syntyneistä mutta taivasten valtakunnassa pienin on suurempi kuin hän". Johannes kastajakaan ei siis mennyt taivaaseen kuoltuaan. Ja jos kenellä niin hänellä olisi pitänyt olla siellä paikka varattuna!
..seurakunta ei ole tietääkseni minun selityksistäni eikä käsityksistäni kiinni yhtä vähän kuin kenenkään muunkaan yksityisestä käsityksestä. Kristillinen seurakunta on se joka pysyy kiinni Kristuksen opetuksissa. Kristus taas ei milloinkaan opettanut vastoin sitä mitä oli aikaisemmin kirjoitettu. Toisin sanoen hän opetti esimerkiksi sielusta sen mitä siitä on sanottu aikaisemmin,esimerkiksi: "Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava". Myös sen mikä tuomio annettiin Aadamille ja Eevalle: "Sinä päivänä jona siitä syötte pitää teidän kuolemalla kuoleman".
Kristillinen seurakunta on myös se seurakunta joka noudattaa Kristuksen opetuksia. Sitä ei tee yksikään kristikunnan kirkko!
Tässä olen kanssasi eri mieltä. Raamatun kokonaisuutta kun alkaa katsomaan niin tajuaa että siellä puhutaan monenlaisesta kuolemasta.
Kuolema siis ei ymmärtääkseni ole kaiken loppu vaan siirtymista johonkin. Tarkoitan esimerkiksi ilmestys kirjassa puhutaan toisesta kuolemasta.
Laitan kyllä linkin , mutta en käsittele koska Ilmestyskirja on minulle vaikea selkoinen.
Vaikka toisaalta tämä on sellainen asia mistä ei kannata väitellä, koska se selviää, jos minä olen oikeassa ja jos sinä olet niin koko asialla ei ole merkitystä.(sarkasmia)
Jos minun olisi valta niin minulle sopisi, että olisit oikeassa. Mutta en voi kirjoittaa sitä vastaan miten Raamatusta asian ymmärrän.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ilm. 2&rnd=1065101256596
QUOTE: ”Mitä nimitämme sieluksi on aivoissamme tapahtuvaa kemiallista ja sähköistä toimintaa jonka perustana on elävä ruumiimme. Kun kuolemme aivosähkökäyrä on nolla ja mätäneminen ja solujen tuhotuminen alkaa saman tien. Kun tämä ruumis on mädäntynyt ja kadonnut, missä silloin asuu tietoisuutemme, tajuntamme ts sielumme? Sanot ettei se lähde minnekään, siirtyykö se siihen valkoisten toukkien kaartiin joka meidät syö? Vai arveletko että voisi olla olemassa jotain ei-fyysistä muotoa jossa "sielu" elää ja jatkuu? ja mikä se olisi? Tyhjähän on tyhjää, ei mikään on ei mitään.”
Mitä sitten, jos sieluksi nimittämämme asia on aivoissamme tapahtuvaa kemiallista ja sähköistä toimintaa? Miten se vaikuttaa uskontoon, uskoon ja uskomiseen? Tai miten se vaikuttaa ajatteluun, tajuntaan ja tietoisuuteen? Aivosähkökäyrän toiminta tai toimimattomuus ei mitätöi uskontoa. Sen se tekee vain niille, joiden mielestä uskonnolla on periaatteessa totuusarvo tai sitten ei. Ne, joiden mielestä uskonto joko kaatuu tai seisoo aivosähkökäyrän toimintaan tai olemassaoloon, ovat uskovaisia tuon sanan täydellisimmässä merkityksessä. He tekevät jostakin yhden tieteenalan ajallisesti ja paikallisesti rajoitetusta paradigmasta uskonsa tai epäuskonsa kulmakiven.
Uskonnolla on muitakin dimensioita kuin kognitiivinen aivosähkökäyröihin viime kädessä redusoitavat mallit. Kognitiotieteilijät ovat uskonnon määrittelyissään ja paradigmoissaan yhtä yksipuolisia metateorioiden etsijöitä kuin mitä olivat evolutionistit reilut sata vuotta sitten. Uskonnolle ei löydy yhtä selitysmallia. Asiaa voidaan todellakin lähestyä kemiallisesti ja sähköisesti. Samalla tavalla voidaan lähestyä vaikkapa eduskuntaa, koululaitosta, urheilua yms. sosiaalisia ilmiöitä ja selittää niitä (aivo) kemiallisesti ja (aivo)sähköisesti, sillä mitä muuta uskonto on kuin sosiaalinen ja kulttuurinen ilmiö.
Voit varmaankin jotain vastauksia arvellakin etukäteen, voi olla hyviä arvauksia. Kuitenkin jokainen uskovainen on vain ihminen, mutta kuitenkin sellainen ihminen, joka on uskossa.
Ja ihmiset ovat kaikki erilaisia, myös uskovaisetkin.
Vastasin tuossa henkilölle joka väitti "sielun " jäävän ruumiiseen kuolemankin jälkeen. Kyllä meidän tajuntamme katoaa fyysisen ruumiin kuoleman ja maatumisen yhteydessä.
En sanonut että uskonto seisoo tai kaatuu aivosähkökäyrän mukana, aina tulee uusia eläviä jotka taas uskovat kun entiset kuolee pois...
Mutta kerro huviksesi mikä tämä uskontojen markkinoima jumalaksi kutsuttu henkiolento on. Hän siis on , mutta miten, kun ei ole mitään fyysistä, materiaalista. Mikä on aineesta riippumaton henki?
"imisestä tuli elävä sielu" -ei :"ihmiseen tuli elävä sielu". Ottakaa nyt ihmiset kirjat käyttöön ja katsokaa mistä sielu-oppi on peräisin (ei ainaskaan Raamtusta sillai ku kirkko opettaa!)
...lienee n.s. uskontokuntaan hurahtaneiden ajatusten tuotteiden tulkinnan tulosta,kö ?!?
Vai miten määrittelisit tuon n.s. sielun ?!?
Olemattomuuden todistuksen kaipuu kielinee todellisuuden ymmärtämättömyyden vähäisyyden olevaisuudesta yksilön aivokapasiteetin puitteissa,kö ?!?
lol
;-)
Hurahtaneet ovat sen "keksineet", mutta ei ihan omasta päästään.
Ekaks sen ajatuksen julkaisi tuo ensimmäinen kapinoitsija, joka lateli valheitaan jo paratiisissa Eevalle, joka raukka rupesi sentähden epäilemään Jumalan sanoja.
1 Moos 3:1. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala
oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
4. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Käärme on ollut aina kuiskuttelemassa omiaan ihmisten korviin, ja nämä ovat luulleet niiden tulevan jostain muualta, kukaties Jumalalta. Tietämättömän on vaikea erottaa mikä on valhetta, koska seassa on aina totuuttakin, noin niinkuin siteeksi ja hämäykseksi.
Matt 22:29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Sielusta olen kirjoittanut tuolla ylempänä olevassa viestissäni ("Jos olet ajattelija", tai jotain sinnepäin) katsopa siitä.
...jumal-olennon `sanomaksi´ kutsuttuja kirjoituskyhäelmiä ei voitane todellakaan luokitella n.s. päteväksi viitelähteeksi,kö ?!?
Ob- vs. subjektiivisuus !?!
Ja 2:sexi miten mahtaa käärmes `puhua´ ???
lol
;-)
Sielu on se mikä on ihmisen sisällä, jotenkin sen vaan tajuaa että se on siellä, kun ihminen ei ole mikään puupökkelö eikä robottikaan.
Tämä on vain yksi salamyhkäinen asia joita eivät ihmiset tiedä tarkkaan, eikä pidäkään.
Ja takaan että niitä asioita löytyy ihmisestä ja elämästä vaikka miten paljon lisääkin, jos oikein haluaa kaivella.
Luotettava lähdekö? Sehän on Raamattu.
... olisi itsekin kuunnellut sen (käärmeen) juttuja kun olet noin epäileväinen.
Se nimittäin tulee juttusille pyytämättä ja tarjoaa "tietojaan" ennenkuin ehtii kysyä.
Tuollaiset asiat eivät kuulu ihmisen ymmärtääkkään. Nehän ymmärtävät liikaa jopa atomipommienkin tekemisestä.
Ole iloinen siitä että et tiedä kaikkia asioita.