4. kysymys Sunille

Kuten varmaankin useimmat palstalaiset tietävät, olen syntynyt tähän
maailmaan aviottomana lapsena, koska minut siittänyt mies, ei minua
pojakseen tunnustanut, ja siksi ei kirkonkirjoista löydy isänäni nimeä.

Kuitenkin - vaikka tästäkin syystä koin 48-vuotiaaksi sakkaa eläväni
Jumalan vihan alla, mutta silti olin sidoksissa tähän isiltä perittyyn
tyhjänpäiväiseen elämään. Viettäen lepopäivänä sunnuntaiksi määrättyä
päivää. Kuitenkaan se ei vuorotyön johdosta suinkaan aina ollut juuri
se viikonpäivä, vaan monta kertaa jokin muu.

Sen viettäminen jatkui vielä jonkin aikaa senkin jälkeen, kun olin
Kristuksen Hengen sydämeeni saanut, kunnes Pyhä Hengen
koulutusjakso eteni vaiheeseen, jossa hän paljasti tämän profeettojen
ennustuksen salaisuuden:

Jumalalla ei Golgatan tapahtuman jälkeen ole ollut maailmassa
yhtä ainoaa pappia, ei miestä eikä naista. Mihin hän heitä tarvitsisi,
kun hänellä ei ole käytössä enää ainuttakaan pappien palveluspaikkaa.
Sillä kaikki ihmiskäsin tehdyt temppelit ovat Kristuksen Henkeä vailla:

"Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille."

Ja näin toteutui profeettojen ennustus pappien, temppelien ja esivallan
luovuttamisesta Saatanan haltuun:

"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siinonissa. Kauhistuttavassa
vihassaan hän hylkäsi kuninkaan (siis esivallan) ja papit."

"Tytär Siionin minä tuhoan, suloisen ja hemmotellun kaupungin. Sen
luokse tulevat vieraat paimenet laumoineen, pystyttävät telttansa
sen ympärille, jokainen ahmii oman osansa laitumesta."

Kun tämän olin ymmärtänyt, antoi Pyhä Henki ymmärryksen hyljätä
viimeinen orjuuden side luterilaiseen kirkkoon, ja sen rituaaleihin,
kun hän sen näin selvästi on ilmoittanut:

"Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja. Orja
ei pysy talossa ikuisesti, mutta Poika pysyy. Jos Poika vapauttaa
teidät, te olette todella vapaita."

Ja kun Saatanan henki oli minusta lopullisesti poistunut, ja Isän ja
pojan Pyhä Henki sydämeni valtiaaksi tullut, siihen päättyi myös
sapatin eli lepopäivän vietto.

Varsinkin, kun he kumpikin sydämestäni käsin näkevät milloin on
se hetki, jolloin saan levätä, niin he sen hetken määräävät.t