Itsekeskeisyys, ahneus ja irstaus on saavuttanut Suomessa jo amerikkalaiset mittasuhteet. Nykyajan vainajat eivät mahdu enää arkkuihin, eikä ylileveitä lihavien ruumiiden arkkuja saada mahtumaan kylmäsäilytystiloihin.
Eikö luterilaisten tarvitse ollenkaan kilvoitella maallisen vaelluksensa aikana, vai onko taivaasta tömähtävä "luterilainen armo" niin kaiken kattava, ettei kenenkään luterilaisen tarvitse välittää kenestäkään tai mistään. Onko tämä "armo" automaattista, kuin saavutettu etu?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaiset eivät enää mahdu tavallisiin ruumisarkkuihin/1135238730292
Eikö luterilaisten tarvitse ollenkaan kilvoitella maallisen vaelluksensa aikana, vai onko taivaasta tömähtävä "luterilainen armo" niin kaiken kattava, ettei kenenkään luterilaisen tarvitse välittää kenestäkään tai mistään. Onko tämä "armo" automaattista, kuin saavutettu etu?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaiset eivät enää mahdu tavallisiin ruumisarkkuihin/1135238730292
Vastaukset 7
Vanhimmat
Raamatun mukaan ylipainoiset ihmiset joutuvat kadotukseen. Paavali kirjoitti, että ahneet, syömärit, juomarit, mässäykset jne. ovat syntejä, joiden tähden joutuu helvettiin. Tuollaisista synneistä pitää luopua, jos seuraa Kristusta.
On jotenkin järkyttävää, kun kirkko siunaa näitä synnintekijöitä, vaikka kaikki näkevät heidän ruumiistaan heidän syntisen elämänsä jäljet = ylipaino. Pahinta on, jos ylipainoisille jaetaan ehtoollista, eikä ensin puhutella heitä ja vaadita luopumaan synneistään. Yhtä pahaa on vihkiä avioliittoon ylipainoisia, sillä silloin pastorit samalla siunaavat heidän synnin tekemisensäkin.
Ylipainoisten tulisi ensin luopua synnintekemisestään (mässäykset, syömingit, ylensyönti jne.) ja vasta sitten heille tulisi antaa siunaus.
ne, joiden ylipaino johtuu sairaudesta, ovat tietenkni asia erikseen, sillä he eivät voi mitään ylipainolleen, joka ei aiheudu synnintekemisestä (mässäilyistä, ylensyömisestä, syömingeistä jne.).
asiaa, elikkä luterilainen kirkko vihkii lihavia ihmisiä avioliittoon. Samalla aivan kuin siunataan heidän syntinsä, että jatkakaa toki aivan samalla tavalla, syökää ja ahnehtikaa. Ja näisen lihavien ihmisten lapsistakin tulee lihavia, elikkä synti ikään kuin siirtyy isältä ja äidiltä pojalle ja tyttärelle. Tämä on kai sitä perisyntiä parhaimmillaan.
se että jakelisimme ruokavaroistamme nälkää näkeville!!
ja pyytäisimme ettei meitä siunattaisi eikä vihittäisi ennen kuin olemme lopuneet aktiivisesta synnintekemisestä kuten sitä pyydämme homojenkin kohdalla.
Ylipainoisia (=aktiivisia synnintekijöitä) ei tosiaan tulisi siunata eikä vihkiä yhtään mihinkään ja papstorit, jotka on ylipainoisia muista kuin sairaudellisista syistä, tulisi erottaa papin tehtävistään niin kauaksi aikaa, että ovat ensin luopuneet ko. syntisessä elämässä synneistä nautiskelemisestaan. Synnistä luopuminen tässä tapauksessa havaitaan helposti siinä, että ylipainoisen paino on pudonnut normaalipainoisten kohdalle.
Oletteko te aivan tosissanne?
Toivon, että ette ole. Ettei niin kauaksi olla uskossa menty, että tällaista puhetta tulisi kenenkään suusta ulos.
Voi teitä tuomareita, sydämessännne varmaan tiedätte, mikä on tuomarin osa! Voi kun Jumala antaisi teille laupeuden ja silmät, jotka näkisivät, ettette olisi oikeasti noin sokeita.
Miksi kirkko siunaa lihavia? Siksi, että kirkko ei ole niinkuin te, te vasta olettekin ylensyöneet. Ylensyoneet melkoisesti lakia ja omahyväisyyttä, erottelette kuka saa oikeuden tulla vihityksi ja kuka ei.
Jumala siunatkoon tietä tuossa pimeydessä, antakoon sydämeenne oikeaa armohenkeä.
Toki me emme tuomitse lihavaa ihmistä, monet heistä ovat aika mukavia vaikka ovatkin ahmatteja. Me tuomitsemme vain hänen lihavuutensa, joka on synnin seurausta. Lihavan ihmisen tulee luopua lihavuudestaan, se on niin yksinkertaista, eikä hänen pidä enää sen jälkeen syntiä tekemän.
Lihavat ihmiset kertovat, että heidän mielestään tuntuu niin pahalta, jos heidän lihavuuteensa kiinnitetään huomiota ja sanotaan, että se johtuu ahneudesta ja ylensyömisestä, samaan aikaan kun maailmassa nähdään nälkää. Eivätkö he nyt voisi olla lihavia, sillä ylensyöminen on niin mukavaa ja nautinnollista. Ja sitä paitsi nälkään kuolevat asuvat niin kaukana emmekä voi tuntea heitä.
Samat lihavat ihmiset ovat kuitenkin tuomitsemassa homoja ja pyrkimässä kaikin tavoin edistämään heidän halveksintaansa kirkossa, vaikka kaikki homotkin ovat Jumalan omaksi kuvakseen luomia. Sitä paitsi kukaan homo ei ole voinut itse valita homouttaan, kuten heterotkaan eivät ole voineet valita heterouttaan.
Mutta jokainen lihava on valinnut itse ahneutensa, irstautensa ja lihavuutensa. Kukaan ei liho liikaa, ellei hän syö enemmän kuin kuluttaa. Lihavaksi tullaan liikaa syömällä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska Lutherkin oli niin lihava. Vai mistä tämä kaksinaismoralismi johtuu?