Mistä tämä uskovaisten puheisiin usein putkahteleva "pelastuksen" tarve oikeasti on?
Dhimmikin tuolla jokin aika sitten kurmootti meitä atteja siitä, että pidämme Esko Valtaojaa (kuulemma) jonkinlaisena "kosmisena pelastajana". Kun minä katson Valtaojan naamaa, näen kyllä parran ja vilkkuvat silmät, mutta en varsinaisesti pelastajaa. Miltä Valtaojan olisi määrä pelastaa minut (paitsi ehkä joltain osin tietämättömyydeltäni)?
En katso olevani missään erityisessä vaarassa - ja jos sellaiseen joudun esim. liikenteessä (mikä tietenkin on mahdollista), en ollenkaan ajattele, että siinä jonkinlainen Valtaoja auttaisi, sen kummemmin kuin jeesus, kirkko tai mikään muukaan - ainoastaan omalla varovaisuudella voin jonkin verran vaikuttaa asiaan.
Katsovatko uskovaiset, että olemme jonkinlaisessa sisäisessä vaarassa?
On vaikea lähteä keskustelemaan henkilön kanssa, joka näkee minut hukkumassa johonkin myrskyävään mereen, kun taas itse katson istuvani tavallisella tuolilla tavallisena maanantaina.
Miltä ihminen pitää pelastaa?
Tulee mieleen sellainenkin ajatus, että lapsuudessa meihin koulussa tms. yhteyksissä iskostetut synti- ja syyllisyysmekanismit pyritään laukaisemaan, jotta ihminen tuntisi tarvitsevansa jonkinlaista sovitusta vaikka olisi elänyt ihan lainkuuliaisena kansalaisena. Kun nämä viritykset sitten paukahtavat otollisella hetkellä ja ihminen tulee uskoon, hän antaa auliisti ohjailla itseään ja antaa rahansakin saarnaveikoille.
Näinkö se menee?
Dhimmikin tuolla jokin aika sitten kurmootti meitä atteja siitä, että pidämme Esko Valtaojaa (kuulemma) jonkinlaisena "kosmisena pelastajana". Kun minä katson Valtaojan naamaa, näen kyllä parran ja vilkkuvat silmät, mutta en varsinaisesti pelastajaa. Miltä Valtaojan olisi määrä pelastaa minut (paitsi ehkä joltain osin tietämättömyydeltäni)?
En katso olevani missään erityisessä vaarassa - ja jos sellaiseen joudun esim. liikenteessä (mikä tietenkin on mahdollista), en ollenkaan ajattele, että siinä jonkinlainen Valtaoja auttaisi, sen kummemmin kuin jeesus, kirkko tai mikään muukaan - ainoastaan omalla varovaisuudella voin jonkin verran vaikuttaa asiaan.
Katsovatko uskovaiset, että olemme jonkinlaisessa sisäisessä vaarassa?
On vaikea lähteä keskustelemaan henkilön kanssa, joka näkee minut hukkumassa johonkin myrskyävään mereen, kun taas itse katson istuvani tavallisella tuolilla tavallisena maanantaina.
Miltä ihminen pitää pelastaa?
Tulee mieleen sellainenkin ajatus, että lapsuudessa meihin koulussa tms. yhteyksissä iskostetut synti- ja syyllisyysmekanismit pyritään laukaisemaan, jotta ihminen tuntisi tarvitsevansa jonkinlaista sovitusta vaikka olisi elänyt ihan lainkuuliaisena kansalaisena. Kun nämä viritykset sitten paukahtavat otollisella hetkellä ja ihminen tulee uskoon, hän antaa auliisti ohjailla itseään ja antaa rahansakin saarnaveikoille.
Näinkö se menee?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monesti on tuo ihan sama asia ihmetyttänyt, että mikä meitä tässä nyt oikein uhkaa, jamiltä meidän pitäisi pelastua. Niin, paitsi toki GG:n planeetta X/Nibiru, se jonka google sensuroi...
En todellakaan tajua mikä vaara uhkaa, että oikein pelastusta tarvitaan. Saatika sitten kuinka yksi ihminen pelastaisi kuusi miljardia muuta? En tajua.
... että kuolemisen ajatus tuntuu vastenmieliseltä, ja olisi kiva, jos sen jotenkin pystyisi välttämään, ainakin jonkin aikaa. Jos joku voisi siitä pelastaa, olisihan se kiva. Mutta kuolevat nuo kristitytkin, eikä mitään todisteita ole, että heille kävisi mitenkään sen onnekkaammin kuin meikäläisenkään.
Minulle sanoi kerran eräs 8-vuotias poika, jonka äiti oli sairastunut rintasyöpään: "Miksei ihminen saa elää niin kauan kuin haluaa? Minä haluaisin elää noin 800 vuotta. Sitten olis varmaan jo tarpeeksi nähty ja vois kuolla."
tuntuu kovasti suututtavan älykkäät ihmiset, niin ateistit, tutkijat, kuin kirjailijatkin ja sitten hänen on ihan pakko keksiä joku tuollainen tajuttoman typerä heitto jostain Valtaojan roolista kosmisena pelastajana. Niinkö dhimmi tosiaan kirjoitti? Hmm, sopii taudinkuvaan.
Tuli sellainen ajatus mieleen, että nuo uskikset kun niin innokkaasti täällä ovat ateisteja haukkumassa, niin miksi he haluaisivat jossain paratiisissa enää meitä tavata.
Jos vaikka ihme ja kumma tapahtuisikin ja alkaisin johonkin juutalaistaruston jumalaan uskoa, niin kyllä minä muuten ihan samanlainen ihminen olisin. Ja kuolemani jälkeen kai sitten jonkunsorttinen sielu. En varmaan olisi yhtään sen mukavampi keskustelukumppani kuin nytkään.
En tiedä onko uskisten julistuksilla sen kummempaa tarkoitusta, kuin itsensä ylentäminen. Ja kovin valheelliselta tuntuvat joidenkin väitteet siitä, että he vaan haluavat meidän parastamme.
En usko dhimminkään toivovan sitä, että joutuisi ikuisuuden kanssani kinaamaan. Meinaan, että onhan sitä muutakin erimielisyyttä kuin vaan ateismi vs. uskonto. On vaikka kuinka paljon asioita joista ihmiset ovat eri mieltä.
.. Dhimmi sanoi: "Valtaojasta Suomen fundamentalisen ... ateistisen "kirkon" johtaja?"
Siellä loppulauseessa esiintyi sitten tämä ilmaus "kosminen pelastaja".
Onhan tuo tietyllä lailla hupaisaa, mutta aina ottaa päähän, että tietämättömyys voi olla noin vuoren korkuista.
Jos uskovaisella on kerta kaikkiaan pakko olla auktoriteetti ajatuksiaan vartioimassa, täytyykö sellainen yrittää virittää myös ateistin takaraivoon?
Minusta ateismissa on nimenomaan parasta se oma ajatuksen vapaus sekä lupa niin kyseenalaistaa kuin myös ottaa oppia kaikilta, joilla on jotain järkevää annettavaa. Valmiiksi nielaistavaksi tarkoitettu, jonkun toisen suunnittelema oppi saisi meikäläisen yökkäämään hetimiten.
Mutta vapaaehtoistahan tämä raapustelu tänne on.
Olin tänään tuolla hesarin palstalla lueskelemassa ja kirjoittamassa muutamia kommentteja uskonnonopetuksesta päiväkodeissa. Koko se älyttömän pitkä ketju pohjasi hesarin uutiseen kuinka päiväkodeissa tyrkytetään uskontoa.
Kyllä lensi kipinät sielläkin.
Laitoin sinne viimeksi kommentin, että kun uskovaiset vaativat oikeuttaan opettaa lapsilleen kristillisiä arvoja, niin miksi eivät sitä sitten tee itse, vaan ruikuttavat yhteiskuntaa maksajaksi!
Ei tule muuta mieleen, kuin uskonnolta.
Hihun suusta pelastusoperaatiot kuulostavat vain sanahelinältä. Niinhän se on, että asiat joissa ei ole todenperää, kuulostavat jonkin ajan kuluttua kiliseviltä kelloilta ja vaskipuhaltimilta.
Kun sisältöä eikä sanomaa löydy, joka tavoittaisi ihmisen. Keskiajan pimennoissa joihinkin tehosi helvetillä peloittelut, mutta nykyaikana sellainen vain kyllästyttää.
"tarve" uskoa jumaliin. Hihu ei voi käsittää että on olemassa ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista tarvetta uskoa.
Kai tuossa noin muodostuneessa pelastusteemassa, ikuisessa elämässä tai jumalakuvassa on ideana että sen sijaan että pohdittaisiin perusasioita, jätetään se väliin tekemällä perusoletus että moiset harhatovat totta ja esiintyvät kaikilla.
Tavallaan ulkoistetaan kuupan viiraaminen noilta osin.
Pelastusta tyrkyttävät uskovaiset ovat lammasmaisempia kuin lampaat itse, koska he näkevät toiset ihmiset itsensäkaltaisina lampaina, ja "paimentamattomat" lampaat - eksyneinä.