Suunnittele tulevaisuutesi tai kuulut jonkun muun suunnitelmaan hänen parhaakseen.
Maailmassa on vain lampaita ja paimenia. Lampaalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä ruohoa tai ryhtyä kovalla työllä paimeneksi. Lampaiden on helppo elää massassa, koska ne luottavat paimenten pitävän niistä huolta. Ne eivät ymmärrä, että paimenet pitävät niistä huolta vain siksi, että he voisivat keriä ne tarpeeksi usein. Paimenet ottavat kaikki riskit ja saavat siksi kaiken sen mitä haluavat. Lampaat elävät paimenten suunnitelmien mukaisesti, eivät suunnittele elämäänsä itse. Ne luulevat kaiken paskan mitä tapahtuu johtuvan olosuhteista. Paimenet eivät usko olosuhteisiin, vaan luovat elämänsä itse. Jokainen lammas voi kasvaa paimeneksi nousemalla ruohonjuuritasolta kahdelle jalalle ja päättämällä itse omista olosuhteistaan ja elämästään. Ainoa asia mikä estää lampaita tekemästä sitä, on epäonnistumisen pelko.
Maailmassa on vain lampaita ja paimenia. Lampaalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä ruohoa tai ryhtyä kovalla työllä paimeneksi. Lampaiden on helppo elää massassa, koska ne luottavat paimenten pitävän niistä huolta. Ne eivät ymmärrä, että paimenet pitävät niistä huolta vain siksi, että he voisivat keriä ne tarpeeksi usein. Paimenet ottavat kaikki riskit ja saavat siksi kaiken sen mitä haluavat. Lampaat elävät paimenten suunnitelmien mukaisesti, eivät suunnittele elämäänsä itse. Ne luulevat kaiken paskan mitä tapahtuu johtuvan olosuhteista. Paimenet eivät usko olosuhteisiin, vaan luovat elämänsä itse. Jokainen lammas voi kasvaa paimeneksi nousemalla ruohonjuuritasolta kahdelle jalalle ja päättämällä itse omista olosuhteistaan ja elämästään. Ainoa asia mikä estää lampaita tekemästä sitä, on epäonnistumisen pelko.
Vastaukset 7
Vanhimmat
filosofeerauksesi kanssa, niin et sitten kyllä juuri ollenkaan ymmärrä tätä köyhyyttä talouteen ja talouspolitiikkaan liittyvänä asiana(ja ennen kaikkea asiana nykytalouden rakenteissa) mitä se minusta ainakin käytännön tasolla lähinnä on.
Itse asiassa tuo filosofeerauksesi tuo minulle mieleen jonkun uskontollisesti orientoituneen hihhulisaarnaajan puheet.
verkostomarkkinointi-ihmisten mantrat.
Se on aivan itsestään kiinni, menestyykö elämässä vai ei.
On otettava itseään niskasta kiinni ja asetettava pitkän tähtäimen tavoitteet menestymiselle.
Tuo menestyminen mielummin sanoisin elämän hallinnasta,onhan niitä ihmisiä tullut vastaan jotka ovat joutuneet työttömäksi hyvästäkin työpaikasta ja vähän aikaa ollut tiukkaa mutta ihme ja kumma onko se sitten tahto vai mikä kun ovat sieltä nousseet,ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Mitä tuokin merkitsee?
Sitäkö että sinusta joillakin sotilasstrategioilla aina selviää vaikeista tilanteista.
Jos niin, niin tarkoitatko noita strategioita itsessään vai jotain sellaista joka muuten vaan liittyy tuollaisten strategioiden diggaamiseen.
Tuo vaan nyt on niin usein kuultu yleinen yleisneuvo tai yleishuomio että nähtävästi kaikki sen kyllä tietävät. Todennäköisesti myös kaikki ilman sen kummempia filosofeerauksiakin pyrkivät tekemään voitavansa päästäkseen vaikeasta tilanteestaan, mutta usein oikeasti huonoon tilanteeseen ajautunut on jo juurikin voitavansa tehnyt eikä hänellä enää kertakaikkiaan ole mitään näköaloja. Erityisesti ikä jo sinänsä ilman erityisempiä sairauksiakin alkaa sulkea jo hämmästyttävänkin varhaisessa vaiheessa mahdollisuuksia työelämässä ja aina vaan enemmän ikä sulkee mahdollisuuksia mitä enemmän sitä karttuu.
Tietenkin ns. uraihmisillä työnsaanti sen kuin vain paranee pitkälle keski-ikään asti jos arvokasta työkokemusta karttuu. Mutta toimiakseen näin tuon urakehityksen on oltava todellista tietojen ja taitojen karttumista eikä vain muodollista uraa. Tosin muodollista uraakin kyllä tarvitaan yhtä lailla, sillä ei sitä minään ulkopuolisena millekkään alalle töihin voi alkuunkaan päästä pelkästään sillä jos vaikka jotenkin tiedot ja taidot ulkopuolisena olisikin pystynyt hankkimaan.
Epäluuloisuus auttoi.
Tullessani kokoaikaiseen työelämään 60-luvun lopulla emme varauksetta uskoneet eläkejärjstelmämme tulevaisuuteen vaan ajattelimme hieman "varman päälle".
Työpaikkojen hyvyydestä en tiedä.
Useita niitä kuitenkin oli, "vakituisia".
Ensimmäinen työantajani konkurssi tapahtui 80-luvun lopulla.
Seuravankin pian sen jälkeen.
Paikkakuntaa katsomatta lähdin pätkätöihin kunnes tavoitin vakituisen, vieraalta paikkunnalta.
Potkut tuli 90-luvun puolivälissä.
Tässä vaiheessa se ei kuitenkaan heilauttanut tippaakaan vaikka ikää oli 50 eikä putkesta tietoakaan.
Muutaman ympäri Keski- ja Etelä-Suomea haalitun pätkätyö/työttömyys vuoden jälkeen vetäydyimme syrjään jättäen askareet muiden hoidettaviksi.
Alkuperäinen epäluuloisuus palkitsi nyt meidät taloudellisella riippumattomuudella.
Menestymisestä en tiedä.
Työläisperheen keskitason tuntuman tuloilla on elämä täytynyt, konkursseista ja työttömyyskausista huolimatta suunnitella.
55/50:sta lähtien olemme omistautuneet vapaa-ajan viettoon.
Turvana kolme asuntoa ja tuloihimme nähden kohtuullinen osakesalkku.
Takana neljä väkivaltaista työsuhteen päättymistä, neljä paikkakunnan vaihtoa perheen kanssa ja kymmenen eri mittaista työpätkää työttömyyskausien välissä ympäri Suomea.
Joskus vitutti raskaastikin mutta viime vuosiin olemme olleet pirun tyytyväisiä.
On tarttenut elää tilanteen vaatimusten mukaisesti
No mikä se pässi sitten on no se on se joka hässii lemmasta.
Kuulkahas nyt filosooofit haistekaa te vittu.