Mikä on ateistin arvomaailma?
Salliiko jumalattomuus ihan mitä lystää?
..eli silloin on arvokas, kun saa vain itse päättää kaikesta ja oikeesti luulee olevansa vapaa, kun ei usko ollenkaan muuhun kuin itseensä?
Salliiko jumalattomuus ihan mitä lystää?
..eli silloin on arvokas, kun saa vain itse päättää kaikesta ja oikeesti luulee olevansa vapaa, kun ei usko ollenkaan muuhun kuin itseensä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Miksi oletat että ihminen voi oppia arvoja vain uskonnon avulla? Tokihan me omaksumme mielipiteitä ja asenteita muualtakin. Itse olen ateisti, mutta en omaatuntoa vailla. On minullakin arvomaailma, mutta ei uskonnon opettama.
Ihmisten ja kansojen hyvinvointi perustuu rakentaviin ja positiivisiin käsityksiin. Näitä pitäisi aina pyrkiä tukeman ja edistämään. Usein vain on niin, että hyvinä arvoina kaupataan ihmisille sellaisia arvoja, joiden perusteet ovat arveluttavia. (Hitler, Stalin, Mao)
Arvomaailmojen kehitystä pitäisi seurata tarpeeksi kauan, että voisi vakuuttua arvojen kestävyydestä.
omana elinaikanani (vaivaiset noin puoli vuosisataa) on Suomessakin tapahtunut todella valtavaa arvomaailman muuttumista. Suurimmaksi osaksi rakentavaan ja positiiviseen suuntaan (erilaisuuden hyväksyminen, naisten tasa-arvo ym). Mikä on sitä tarpeeksi kauan seuraamista, jotta voisi vakuuttua arvomaailman kestävyydestä? Pitääkö kaiken edes kestää: jos olosuhteet muuttuvat on vain oikein muuttaa vanhaan sidottua arvomaailmaakin. Millä uskovaiset tätä kaikkea mittaavat? Orjuuskin olisi vielä voimassa jos raamattua katsoisimme...
Olen vapaa. En uskossani tukahtunut uskovainen. En alistettu mielenterveyshäiriöinen lahkolainen. En entinen juoppo, nykyinen hellari.
Ei. Olen terve ja onnellinen. Uskon iloon ja rakkauteen ja elämään jota elän täysillä joka päivä. Ja kun kuolen, pakanalliseen hautakiveeni voidaan kirjoittaa:
"Näin, koin ja elin. Näin se oli tarkoitettukin. Oli Jumalaa tai ei, täytin tarkoituksen."
minkä vitun tarkoituksen???
sehän on yks hailee vaikka vetäs samantien ventit...
Just sen vitun tarkoituksen. Vittu taisit vittu hoksata vittu tarkoitukseni vittu.
Elämän vittu tarkoituksen. Jos vetäs vittu ventit samantien niin ei ois ees mahista saada selville, oliks sil vittu mitää tarkotusta. Vittu.
vai mitä vittua?
Sinun pitäisi luopua noista antiikkisista käsityksistäsi ja kysymyksenasetteluista joilla ei ole mitään tekemistä minkään reaalimaailman kanssa. Uskovaisissa on aina oleva se vika että he taistelevat tuulimyllyjen kanssa.
sanoo ateisti joka on itse juuttunut tuulimyllyn
lapaan liiman lailla kiinne eikä pyörimiseltä ehdi ajatella kuin vauhdin hurmaa pään ollessa perinpohjaisesti sekaisin !
Kristittyjen arvot eivät ole pelkästään kristittyjen keksimiä; samanlaisia elämänohjeita ja arvoja löytyy muistakin uskonnoista - ja maailmankatsomuksista. Niin, että ei kristitty tässä(kään) suhteessa ole ns. bättre folk. Eli ei kaikkia hyviä elämänohjeita, joita raamattu antaa kannata lähteä omimaan suinpäin kristittyjen itsensä keksimiksi - onkos sitä paitsi kristillistä olla itsekäs ja omistushaluinen?!
Jumalattomuus ei salli tehdä mitä lystää; Suomen laki on paljon kattavampi ja ajantasaisempi opas kuin raamattu. Ja ateistit eivät esimerkiksi ole tavanneet aloittaa uskonsotia, joissa tapetaan pelkän uskomuksen takia muita ihmisiä. Eikö kristittyjen pitäisi kunnioitaa lähimmäistä ja samalla tämän henkilökohtaista elämänkatsomuksellista valintaa? Ja harvoinpa ateisteja näkyy kaduilla jakelemassa omia lentolehtisiään ja "käännyttämässä" uskovaisia!
Ateistin maailmankuva on realistinen ja se kysyy ihmiseltä henkistä vahvuutta kohdata asiat tosiasioina ja tajuta, ettei ole mitään ylempää voimaa, joka voisi auttaa. Se ei silti tarkoita, että ateisti toimisi epäinhimillisesti lähimmäisiään kohtaan; Käytöstapoja ja toisen ihmisen kunnioittamista sekä oikean ja väärän erottamista voidaan opettaa myös ilman jumalaa. Samalla voi oppia myös suvaitsevaisuutta.
ei ateismi rakenna mitään arvorakennelmaa vaan ateisti voi omaksua itselleen ne arvot mitkä tuntuu viehättävän
ateismin peruslähtökohdista pedofilia ja homofilia ovat yhtä arvokkaita kuin nekrofiliakin
Eipä tietenkään... Tässäpä sinulle arvoisesi vastaus (odotapas kun puen happinaamarin; Niin alhaalle täytyy vajota):
Mitäs ne pedofiilit sitten esim. siellä katolisessa kirkossa ja helluntaiseurakunnissa tekevät??????????
Ja eikös pikku-pojista pitävä katolisen kirkon pappi ole homo-pedofiili???
Ja kukakohan se viimeisen "voitelun" kritityille antaa, jollei kristitty? Että siinäpä se sinun nekrofilisikin sitten olisi- var så gott.
Asia on juuri päinvastoin: ateisti miettii mikä on oikein ja ymmärtää olevansa yksin vastuullinen toimija. Ei höpötä ulkoa opittuja vanhoja litanioita joita voi mielin määrin rikkoa ja pyydellä samantien anteeksi (rakas taivaan isä, tuli tehtyä xxx anna anteeksi ja minulle vain sakkorangaistus).
""Mitäs ne pedofiilit sitten esim. siellä katolisessa kirkossa ja helluntaiseurakunnissa tekevät??????????""
syntiä vastoin Jumalaansa
""Ja eikös pikku-pojista pitävä katolisen kirkon pappi ole homo-pedofiili??? ""
kyllä on
""Ja kukakohan se viimeisen "voitelun" kritityille antaa, jollei kristitty? Että siinäpä se sinun nekrofilisikin sitten olisi- var så gott.""
tässä kohtaa tuli huti, viimeistä voitelua ei suoriteta voitelijan viettien innoittamana.
minä koitan toistaa väitteeni, vähän toisessa muodossa:
ateisMi ei kerro muuta, kuin, että ihminen ei usko korkeampaan voimaan. Eli se ei sinänsä takaa mitään korkeampaa tai matalampaa arvojärjestelmää. Eli sen kukin ateisTi rakentaa itse tykönään ja siten lopputulos voi olla kaikkea mahdollista, joka on sinänsä yhtä arvokasta, koska ihminen on kaiken mitta.
""ateisti miettii mikä on oikein ja ymmärtää olevansa yksin vastuullinen toimija. Ei höpötä ulkoa opittuja vanhoja litanioita joita voi mielin määrin rikkoa ja pyydellä samantien anteeksi ""
Ja jos ateisti päätyy siihen, että pikkupoika paistettuna maistuu hyvälle, niin ei sitä tarvitse edes pyytää anteeksi keneltäkään, koska ihminen on kaiken mitta.
eli ei ateismi automaattisesti tarjoa mitään korkeampaa/matalempaa arvojärjestelmää vaan kukin tekee sen itse ja lopputulos voi olla kaikkea mahdollista
Aivan, ihmisarvo on kaiken mitta. Ei se että voi olla vaikka pedofiili ja aina luottaa siihen että sekä kirkko että sen luoma jumala kyllä antavat anteeksi.
niin, kun voi luottaa siihen, että kaiken voi tehdä mikä hyvältä tuntuu, kunhan ei jää kiinni
Olet siis sitä mieltä että uskovat uskovat jumalaan vain koska pitää olla joku rankaisija? Ettemme itse osaa hoitaa asioitamme ilman keksittyjen henkiolentojen antamaa uhkaa?
On niin helppoa ajatella, että teenpä mitä tahansa, kun kadun, saan jumalalta anteeksi - vaikkein kukaan muu anteeksi antaisikaan.
Ateismi luottaa ihmisen TERVEESEEN järkeen ja ajattelukykyyn - ihan kuten se jumalakin varmaan luottaa ihmisen hyvyyteen...
""Olet siis sitä mieltä että uskovat uskovat jumalaan vain koska pitää olla joku rankaisija? Ettemme itse osaa hoitaa asioitamme ilman keksittyjen henkiolentojen antamaa uhkaa? ""
EI EN OLE SITÄ MIELTÄ.
Vaan varmuus siitä, että hyvä lopulta voittaa pahan.
ei ateismi luota mihinkään""ihmisen TERVEESEEN järkeen ja ajattelukykyyn "", se vain kieltää a priori Jumalan olemassaolon
yksittäiset ateisiti saattavat kyllä a posteriori luottaa järkeen ja tieteeseen ja itseensä ja kuka mihinkin.
Niin juuri. Jos tässä elämässä paha tai se mitä pidät pahana, voittaa niin tuollapuolen onkin iso rankaisija odottamassa. Tätä uskovat uskovat ja haluavat. Tuonpuoleista rangaistus-ja palkitsemisautomaattia. Uskonkolikko sisään ja rangaistus tulee...
Täähän näissä harhaisissa onkin kaikkein pelottavinta. Heillä täytyy olla kontrollimekanismi etteivät kulje kaduilla tappamassa kanssaihmisiään. Ateistin on luotettava itseensä ja toisiin ihmisiin ja perustettava elämänsä rakkauden KAKSOISkäskyn toteuttamiseen, koska toista mahdollisuutta ei ole.
Minusta hyvän tekeminen altruistisista syistä on paljon parempaa kuin uskonnollisista syistä.
"ateismin peruslähtökohdista pedofilia ja homofilia ovat yhtä arvokkaita kuin nekrofiliakin"
Ei. Selvitä mitä ateismi on, tämän palstan yläosassa on hyvä aloittaa, jos et ymmärrä niin kysy.
Uskovainen ei oikeasti välitä mistään, mutta tekee "oikein" vain herran pelosta.
Huolestuttavaa.
Kun ei uskova laittaa sanoja sanojen perään
ja luulee tietävänsä kaiken kun uskoo siihen ettei usko kuitenkaan..
ja
..Kun uskovainen laittaa sanoja, niin hän laittaa ne sydämen uskosta vapaana siitä ettei tarvi itse kaikkea tietääkään ja se on suurinta vapautta se.
Mitään pelkoa tai vaatimuksia ei siinä ole, mutta suurinta vaatimusta on elää yksin ilman mitään.
Arvomaailma syntyy monista tekijöistä,
mutta suurinta on se onko vapaa vai orja.
...lienee juuri uskiksilla rajattu noihin `hyväksyttyihin´ normeihin,kö ?!?
Uskiksilla kun ei millään tahdo olla vapautta itsenäiseen ajatteluun,kun taasen ovat mieluusti ikiaikais(t)en kokoelmateoks(i)ensa orjana,kö ?!?
lol
;-)
Ateismi on nimenomaan viime kädessä vastuuta ihmisestä itse-itselleen, siis koko ihmiskunnasta. Uskonnossa vastuu on viime kädessä, ei ihmisellä itsellään itsestään, vaan Jumalalla ihmisestä, siksi uskonnon varjolla voidaan toteuttaa kaikenlaista kamalaa jos kerran koetaan että Jumala on siihen valtuuttanut. Ateisti on yksin, ilman Jumalaa, ja voi turvata vain itse-itseensä, vastuu on siis erittäin suuri. Ateistmista löytyykin todella vahva ja vankka pohja moraalille. Se että ateismiin sotketaan usein jonkilainen käsitys eräänlaisesta sosiaalidarwinismista on täysin väärin.
Ateismissa ihmisarvo on nimenomaan itseisarvo, kun taas uskonnossa ihmisarvo on ennen kaikkea välinearvo: ihmisarvon saa Jumalan edessä sitten kun uskoo Jumalaan, muuten ei pelastu.
Sitä paitsi Darwinin itsensä ajatus on muutenkin käsitetty täysin väärin: Darwinhan ei puhu vahvimman selviämisestä (johon usein sitten liitetään heikompien sortaminen) vaan siitä että laji mikä sopeutuu parhaiten vallitseviin olosuhteisiin selviytyy elämässä, tätä tarkoittaa "survival of the fittest".
Käännän siis kysymyksesi toisin päin: salliiko usko mitä lystää? Vastaan itse: sallii silloin kun uskova todella uskoo Jumalan antaneen käskyn toimia, olkoonkin että käsky tuntuu oman arkimoraalin vastaiselta. Jos koet että Jumala käskee sinun tappaa naapurisi joka on raaka pedofiiliraiskaaja ja joutaa siten jo Jumalan eteen tuomiolle, niin voitko kyseenalaistaa Jumalasi antaman käskyn?
Ateistia ei Jumala voi tällaiseen käskeä.
Rakas ateisti.
Luin juuri kirjoituksesi,ja ajattelin tässä lyhyesti kirjoittaa jotakin.Ensinnäkin,jos Jumalaa ei ole,uskoni ei tee häntä olevaksi minun ulkopuolellani,siis olevaksi itsessään tai olevaksi toiselle,korkeintaan se tekee hänet olevaksi minulle.Tällainen Jumala on luotu,ihmisen tekemä,hänen mielessään oleva kuva,jonka hän projisoi itsensä ulkopuolelle,paeten elämän kipeää todellisuutta,eikö niin? Luotua Jumalaa voidaan käyttää välineenä minkä tahansa järjettömyyden oikeuttamiseen,kuten kirjoitit.Toisaalta:JOS JUMALA ON,Hän on juuri sellainen kuin on,epäuskoni ei tee Häntä olemattomaksi eivätkä ajatukseni Hänestä muuta Häntä mihinkään suuntaan.Epäusko tai kieltäminen voi tehdä Jumalan olemattomaksi minulle,ainakin oman uskomisjärjestelmäni puitteissa,mutta silti olen
sidoksissa Häneen ja arvoni on sidoksissa Häneen,koska lähtökohta on jossain ulkopuolellani,jonne kieltämiseni ei ulotu,Jumalassa itsessään.Tässä olen.
Jos ihmisen 'yläpuolella' ei ole ketään,jolta ihminen saisi arvonsa,hänen arvonsa on sidoksissa vain häneen itseensä ja siihen miten hän arvonsa määrittelee.
Jos siis ei ole Jumalaa,voiko ihminen olla sen arvokkaampi kuin jänis,puu tai kivi,mikä tahansa eloton luontokappale? Mitä silloin edes tarkoitetaan "arvolla"?
Määritteleekö kaiken pragmatismi,käytännöllisyys? Mikä palvelee yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja yhteiskuntaa,lievittää kipua ja rakentaa yhteistä hyvää,on jumalallista totuutta,jonka toteuttamisesta olemme vastuussa itsellemme?Mutta tämä kaikki on suhteellista ja muuttuvaa.
Katsopa itäistä naapuria ja mihin sosialistinen aate ylevine ihanteineen ihmisen johti,kun Jumala kiellettiin ja ihminen valjastettiin palvelemaan 'yhteistä hyvää'?
IHMISEN ARVO SUHTEESSA JUMALAAN EI OLE VÄLINEARVOA.Kristillisen opin mukaan ihmisellä on arvo itsessään,mutta: tämä arvo,joka ihmisellä itsessään on,on sidoksissa Jumalaan,koska ei ole ihmistä irrallaan Jumalasta.
Ateismi on siis uskonnollinen aaterakennelma siinä kuin mikä tahansa uskonto.Sen pääopinkappale,jota sitten perustellaan,on käänteinen uskontunnustus "uskon ettei Jumalaa ole"."Jumalaa ei ole" on ajatus,jota ei olisi ilman ihmistä ja hänen uskoaan."Jumalaa ei ole" edellyttää uskojan,kuten mikä tahansa ajatus,johon uskotaan.
Jos uskosi on oikea,silloin Jumalaa ei todella ole,ja minun uskoni Jumalaan ei muuta asiaa miksikään.
Toisaalta voidaan ajatella että minulle Jumala on,mutta sinulle ei,jolloin usko tekee sen mitä on.Ja mitä on ihmisen ja hänen uskonsa ulkopuolella,siitä emme voi mitään tietää,sillä heti kun "tiedämme"=uskomme,se lakkaa olemasta sitä mitä se itsessään eli ulkopuolellamme on ja tulee olevaksi-meille.?
Itse olen kulkenut tieni ateistista agnostikoksi,agnostikosta panteistiksi ja panteistista kristityksi.En koskaan ryhtynyt uskomaan,eikä usko edelleenkään ole minulle ensisijassa uskomista vaan suhdetta.Tunnen Jumalan persoonana joka vaikutti ja vaikutaa elämässäni.
Koen hyvin syvästi olevani elämästäni ja elintavoistani vastuussa Jumalan ja sitä kautta myös ihmisen edessä.Armo,johon luotan ja turvaan,ei tee tyhjäksi vastuutani.Pikemminkin päinvastoin.Jumalan rakkauden suuruus saa minut vakavaksi Hänen pyhyytensä edessä.
Kuinka minä,joka 15-vuotiaana vakaumuksellisesti kieltäydyin rippikoulusta koska uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään,viisi vuotta myöhemmin,monien hörhöilyjen jälkeen,tulin uskoon?
Ensimmäinen askel oli nöyrtyä tuntemattoman edessä.En enää suostunut olemaan ehdottoman varma ja kritiiköttömästi,suorastaan sinisilmäisesti uskomaan,että minä ihminen,olisin itseni ja todellisuuteni pätevä mittari.Tein päätöksen: jos on olemassa ns. korkeampi totuus,joka ei ole riippuvainen minun mielipiteistäni,tahdon löytää sen,maksoi mitä maksoi.
Hengellinen todellisuus murtautui elämääni kokemuksina,joissa minua rakastava Jumala kutsui ja puhutteli,veti erossa olevaa elämääni sovituksen ihmeeseen ja yhteyteen.
Ongelmani vain oli se,etten osannut sanoa Häntä Jumalaksi.Tunsin rakkauden läheisyyden,mutta en voinut sitä täysin saavuttaa,koska minun ja Elämän välillä oli kuilu,jonka ylittämiseen minulla ei ollut siltaa.
Jumala ja Jeesus olivat minulle vain sanoja,uskontoon kuuluvia,joilla ajattelin ihmisen manipuloivan ja pettävän itseään ja toisia.
Eräänä hetkenä sitten olin tilanteessa,jossa rukoilin:"Jeesus,JOS sinä olet oikeasti olemassa,jos sinä todella olet kuollut syntieni tähden ristillä,anna pahat tekoni anteeksi ja tule elämääni."
Tämän rukouksen seurauksena elämäni muuttui.Rakkaus tuli sydämeeni elävänä suhteena Jumalaan,sillä KUILUN YLI ON SILTA.
Miksi on niin vaikea ajatella,että olisi olemassa Jumala,joka rakastaa ja kaipaa ihmistä yhteyteensä? Jumala,joka on sovittanut ihmisen itsensä kanssa Jeesuksessa?
Ehkä "Jeesus" herättää sinussa mielikuvia ja uskonnollisia ennakkoluuloja,joihin takerrut etkä tahdo ottaa selvää asian todellisuudesta.
Maailma on kuitenkin olemassa.Älä pakene uskonnollisuuteen - ateismiin tms. - vaan ota itse selvää.Todellisuus on!
Voimme ajatella Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta mitä tahansa,mutta kaikkine ajatuksinemme olemme vastuussa elämän todellisuuden edessä...
Rikkoessaan elämän sisäisiä lakeja vastaan ihminen samalla rikkoo Jumalaa vastaan ja rikkoessaan Jumalaa vastaan hän rikkoo elämää ja itseään vastaan.
Kun pääset tuntemaan Jumalan ja Hänen rakkautensa,elämä ei ole ainoastaan vastuullista ja vakavaa,se on myös iloista.
Minun onneni ei ole tämä tai tuo asia,vaan Jumala,jonka kautta asiatkin sitten saavat arvonsa ja elämästä tulee mielekäs,rikas seikkailu.
Ystävällisesti tervehtien
Mika Murto (Murtsi-67)
Hei Mika. Vastaan vain hyvin lyhyesti ja vain yhteen pieneen kohtaan hyvin mielenkiintoisesta kirjoituksestasi. Ateismi ei ole uskoa. Ateistina en väitä että ei ole Jumalaa, itse asiassa ateistina en sano jostakin yliluonnollisesta Jumalasta yhtään mitään. Sen sijaan ihmisen luomasta ajatusrakennelmasta nimeltä Jumala kyllä keskustelen.
"Voimme ajatella Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta mitä tahansa,mutta kaikkine ajatuksinemme olemme vastuussa elämän todellisuuden edessä..."
Tästä olen kanssasi samaa mieltä, joskin näkemykseni on erilainen kuin sinulla. Tämä on minusta myös ateistisen ajattelun ydintä: vastuu on juuri tässä ja nyt, ei tulevaisuudessa ja esimerkiksi jossakin tuonpuoleisessa.
En kuitenkaan halua yrittää horjuttaa Sinun uskoasi tai muuta vastaavaa, koska en halua aiheuttaa sinulle - lähimmäiselleni - minkäänlaista mielipahaa. Siksi toivotankin sinulle erittäin hyvää jatkoa elämässäsi ja uskossasi.
Kiitos rakentavasta keskustelusta.Kirjoitukseni lähti liikkelle sympatiasta,jonka "ateismi=vastuuta" herätti.En minäkään ajattele että ihmisten pitäis olla kanssani samaa mieltä voidakseni heitä arvostaa.
Tosiasiahan on,että on tyhmiä suvaitsemattomia agressiivisia naiiveja kristittyjä ja järkeviä suvaitsevia empaattisia pohdiskelevia ateisteja.
Lopulta olemme vaan ihmisiä.Nimikkeillä voidaan kyllä ilmaista maailmankatsomusta ja tapaa ajatella,mutta pitäis nähdä nimikkeiden läpi ihminen ja kuulla ne sydämen lyönnit,ei pelkkiä sanoja.
Omalla kohdallani suhde Jumalaan on vapauttanut minut näkemään ihmisen arvokkaana.Siis oikeasti näkemään.Ei niin että uskonnollisen pakon alla mun olis pakko uskoa ihmisen arvoon silloinkin kun ottaa pannuun,ja täytyis (hampaat irvessä)rakastaa ollakseni hyvä kristitty.
Kyllä mun uskoa saa horjuttaa ja se on vaan hyvä! Nuorena uskovana,kun olin vailla hienosti muotoiltuja oppilauseita ja raamatunselityksiä,olin mielelläni tilanteissa joissa jouduin niinsanotusti lujille.Siksi en edelleenkään tahdo olla valmiiksi opittujen lauseiden varassa,en silloinkaan kun olen niiden kanssa yhtä mieltä.
En rakentaa jotakin suojamuuria,jossa olisi sopivat argumentit joka tilanteeseen ja josta käsin voisin lyödä Raamatulla päähän epäuskoisia.
Jos uskoni on itseni luomaa ja Jumala vain uskoni tulos,se joutaakin mennä.!
Kun uskoa elämän suloisessa vaelluksessa riisutaan omista varmuuksista ja uskomuksistani,jään Hänen varaansa,joka on uskoni perusta,sen lähtökohta,keskipiste ja päämäärä.
Jumala varjelkoon minua käännyttämästä ketään.Kristillinen usko on henk.koht. suhde Jumalaan ja se on Hänen työnsä.Koen kyllä että mun pitää Hänestä puhua,niinkuin Rakkaasta puhutaan,sydämen kyllyydestä...Raamattu kehoittaa olemaan Hänen todistajansa maailmassa...mutta mitä hyötyä on tuhansista sanoista,jos elämä sinänsä ei todista sen Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä,josta puhutaan?
En osoita ihmisille uskoani ja vaadi uskomaan niinkuin minä,mieluummin jätän jokaisen ihmisen omaan vastuuseen ja valintaan kuinka näihin suhtautuu.Ja jokainen on ARVOKAS,uskoo tai ei.
Olen oikeasti kiitollinen sinusta.Oli mukava keskustella,kiitos Taivaan Iskälle sinusta,rakas "ateisti"!
............
"Salliiko jumalattomuus ihan mitä lystää?"
Ei salli, koska toiset ihmiset tulevat tekemään sulle jotakin jos toimit haitallisesti.
Yhteiskunta toimiakseeni tarvitsee sääntöjä ja ihmiset luovat ne jos niitä ei ole.
Mitä tarkoitat "luulee olevansa vapaa"?
postimerkkien keräilemättä jättäjän arvomaailma? Salliiko se ihan mitä lystää?
Maailmassa on n. 10 000 erilaista uskontoa. Jos ihminen on yhden uskontokunnan kannattaja, niin millä tavalla oletat hänen arvomaailmansa olevan erilainen kuin muiden. Jos ihminen ei ole uskonnollinen, niin mitä arvoja häneltä tällöin puuttuu mielestäsi - voisitko luetella niitä perusteluineen?
"Salliiko jumalattomuus ihan mitä lystää?"
Ei salli eikä kiellä. Kyllä Siperia opettaa, jos ihminen ei muuten opi.
Kun on pelkkä saatuman tulos, arvomaailmakin on sitten tulkinnallinen ja omavaltainen asia. Itsekukin saa päättää mitä arvostaa tai olla arvostamatta mitään. Lopputulos pysyy kuitenkin samana.
Miksi olet niin katkera ja vihainen?
utelias?