Miten sattui että ihastuin poikaan, joka on uskovainen, mutta sattuu olemaan eri herätysliikkestä? Ei siinä ongelmaa olisi, itse vain olen luterilaisesta herätysliikkeestä ja hän on käynyt uudestikastajien seuroissa( baptistista, helluntaiseurakunta). Eli eroa on kasteopissa ja vissiin vähän muussakin?
Mutta eikös miehen tulisi olla vaimon pää, eli vaimon tukeutua mieheen uskonasioissa, mutta miten voin tukeutua mieheen joka uskoo asioita väärin? tai siis ettei niin kauan ollu silleä vielä, mutta jos hän opettelee raamatun tuolla tapaa, niin sittenköhän opettaa mullekkin? Huolestuttaa, hän on ihana ihminen, toivottavasti hän tajuaa ja tekee parannuksen.
Mutta eikös miehen tulisi olla vaimon pää, eli vaimon tukeutua mieheen uskonasioissa, mutta miten voin tukeutua mieheen joka uskoo asioita väärin? tai siis ettei niin kauan ollu silleä vielä, mutta jos hän opettelee raamatun tuolla tapaa, niin sittenköhän opettaa mullekkin? Huolestuttaa, hän on ihana ihminen, toivottavasti hän tajuaa ja tekee parannuksen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näin ihan uskonnottomana perusjunttina tulee väkisinkin mieleen että jos tuollaista joudut hänen suhteensa pohtimaan niin noinkohan tämä henkilö on juuri sinulle tarkoitettu.
Toisaalta ehkä noinkin. Mutta "uskonnottomana perusjunttina" et ehkä ymmärrä, kuin paljon usko ihmiselle voi merkitä? Jumala on tärkeämpi kuin vaikkapa puoliso, ja jos omantunnon kanssa joutuu kipuilemaan, ei avioliitosta varmaankaan tule mitään.
naattinen niin onko yhteistä tulevaisuutta? Jyrkät ihmiset ovat hankalia elämänkumppaneita. JOs on normaali niin antaa vaimon tehdä omat päätöksensä kaste ja seurakunta-asiassa. Jumala voi näissä asioissa johdattaa ihmisiä eri tavoin eikä toista saa painostaa omantuntonsa vastaisiin ratkaisuihin. Vapaissa suunnissakin on ihan oikeita uskovia.
Olisi kyllä monin tavoin helpompaa jos olisi suunnilleen samat näkemykset asioista.
Oletko ihan varma että itse olet kaikessa oikeassa??? Entä jos hänen paikkansa on helluntaiseurakunnassa?
Itse olen luterilainen ja aion pysyäkin luterilaisena, jos eivät käy homoja vihkimään, mutta käyn myös muiden suuntausten tilaisuuksissa.
Monet helluntalaiset ja vapaaseurakuntalaiset hyväksyvät nykyään myös luterilaisen kastenäkemyksen, siis yksityishenkilöt. Poikaystävänsä olisi hyvä itsenäistyä ja kysyä Jumalalta, mikä on Hänen tahtonsa eikä kuunnella liikaa ihmisiä. Ongelma on siinä että kun ihmiset selittävät Raamattua niin ei ehkä erota enää Jumalan ja ihmisen ääntä, kun on vielä kokematon.
Mieshän vaatisi, että lapset jätetään kastamatta yms. Luterilainen voi mennä naimisiin toisuskoisenkin kanssa esim ortodoksisin tai anglikaanin, mutta uudestikastajalahkolaiset ovat eri asia.
Itse kuulun niihin molempiin seurakuntiin, ja tuo jaarittelunne on pönttöpäiden sahajauhamista!
jos rakastaisit, niin huomaisit että rakkaus on sokea, ja olisit pian avioliitossa vaikka järki sanoo muuta.
Siksi yritän järkeillä vielä kun voi, en uskalla rakastua suin päin...
Tulee vaan niin "kielletty rakkaus" -fiilis koko jutusta...
ei noilla nakokannoilla ole sitten suurta valia..
vaan ela ota morm. tai jeh t. se on eri juttu
Onhan se kirkossa nyt ylen isosti kuulutettu, että siellä ennen kaikkea mieheen uskotaan, enemmän kuin mihinkään Jumalaan tai Jeesukseen. Mieheen.
Mieheen, vaikka minkälaiseen seksuaaliseen väärinkäyttäjään pitää uskoa kuin kallioon, vaikka hän olisi uskossaan ja teoissaan kuinka paha tahansa. Sillä mies on oikeassa.
Se mieheen uskominen ei ole asian pointti, vaan raamatussa sanotaan että "Mies on naisen pää" ja haluan kunnioittaa Raamatun sanaa.
että, me kaikki olemme samanlaisia ja saman arvoisia? En tahdo loukata ketään, mutta minua alkaa ottamaan pannuun raamatun ajatus maailma. Mies on naisen pää, höpö höpö. Asun avioliitossa(jo 20v) ja me teemme yhdessä kaikki asiat ja päätökset. Edellinen tyttöystäväni oli helluntai perheestä. Kertaakaan ei niiden vuosien aikana tullut uskontoasiat väliin. Kertaakaan ei hänen vanhemmat puhuneet uskonnosta minulle. Heille tyttären onni oli uskontoja tärkeämpi.
Jos te tykkäätte toisistanne, niin yhteen vain. Pitääkö raamatun mukaan riutua onnettomana, jos rakas on eri uskoon kasvatettu? Onko se niin että jumalan sana/oppi on muka omaa onnea tärkeämpi?
Jos mies on naisen pää, ja kun aivot ovat päässä, ei naisella ole aivoja. Mitäpä sitten ihmettelet. Tuolla tavalla nainen ei oikein voi olla olemassakaan, koska hänen päänsä on "ulkoistettu".
Tai: väitä mitä väität, mutta juuri mieheen uskominen on kaikkien uskontojen tarkoitus ja sanoma.
Raamattu on kirjoitettu n. 2000 vuotta sitten hyvin, hyvin kaukana täältä. Kulttuurierojahan tietenkin on. Esim. raamatussa lukee että naisen PITKÄT hiukset on miehelle kunniaksi. Ehkä se on etelän maissa isompi juttu mutta ei suomalaisten kulttuuriin tärkeää. En missään nimessä vähättele raamattua, mutta nuo kulttuurierot on parasta soveltaa oman kykynsä mukaan.
Eikös teillä kuitenkin ole yhteinen Jumala? eikös sen asian pitäisi olla tärkeintä, ja lopuissa tavoissa pitäisi voida toinen toisillensa joustaa. Tutustu ensin häneen, että tiedät että onko hän sitten varmasti se oikea juuri sinulle. Avioliiton ajattelu tulee sitten kun se on molemmille ajankohtaista. Ensin kannattaa keskustella ja miettiä tällaisia asioita yhdessä. Eikö se olisi viisainta?
Kyllä tuo asia saa huolestumaan, ja jarrut pohjaa. Pitää tutustua hyvin jotta tietää... muuten vaikuttaa niin ihanalta...sympaattinen. Mutta en haluaisi tulla harhaan johdetuksi. :( Miten voisi luottaa että mikä uskonnon asia on oikein ja mikä ei? Pitäisi kokoajan olla kriittinen? mutta miten sitten tukeutua uskon asioissa, miten?
Kyllä varmaan tullee puheeksi jos suhdetta kehittyy... toivoisin niin että hän omaksuisi luterilaisen uskon ja jättäisi tuollaiset fiilistelyuskonnot.
Kirjoitit-
>>>Miten sattui että ihastuin poikaan, joka on uskovainen, mutta sattuu olemaan eri herätysliikkestä? Ei siinä ongelmaa olisi, itse vain olen luterilaisesta herätysliikkeestä ja hän on käynyt uudestikastajien seuroissa( baptistista, helluntaiseurakunta). Eli eroa on kasteopissa ja vissiin vähän muussakin?
Mutta eikös miehen tulisi olla vaimon pää, eli vaimon tukeutua mieheen uskonasioissa, mutta miten voin tukeutua mieheen joka uskoo asioita väärin?
Se kuule voi olla siunauskin. Jos vain annatte toisillenne tilaa olla oma itsensä ja kunnioitatte toisianne.
Minulla on vähän sellainen tunne, että kaikilla kristityillä on vähän oma näkemyksensä asioissa. Pysykäämme siinä mikä sisimmissään tuntuu oikealle, ja arvostakaamme toisten mielipiteitä. Vain Luoja tietää, mikä on oikein, emme me ihmiset.
No, Raamattua lukemallahan ne uskonopin erot selviävät. Luet vain ihan niin kuin siellä kirjoitetaan, et sen enempää sihtaa oman oppisi
läpi. Kyllä Pyhä Henki valaisee!
Voi tulla yllätyksiä!
Olimme mekin miheni kanssa vuosikausia eri
kirkkokunnissa, uskossa kyllä molemmat, mutta
vähän eri tahtia kasvoimme.
Nyt olemme olleet pitkään samassa seurakunnassa.
Helpottaa, kun pääsee yhteiselle ehtoollisellekin, ei tarvitse miettiä, sopiiko
se aina ehtoollista jakavalle kirkkokunnalle.
Ei silti, käyn minä välillä esim. naistenpäivillä
ehtoollisella siellä toisessa kirkkokunnassakin.
Ja ovat ennakkoluulot paljon näinä vuosina lientyneetkin eri kirkkokunnissakin.
Ne erot ja epäluulot kun ovat täällä maan tasalla, sumupilven alla, mutta pilvien yläpuolella on Jumalan kirkkaus
eikäs siellä vaihteen varjoa enää ole.
Ja noin maailmanlaajusesti, niitä sinusta
epäilyttäviä kastajia on reilusti enemmän kuin
esim. luterilaisia.
Riemuitse enemmän yhteisestä uskosta, kiitä siitä joka päivä! Monet vaimot ovat rukoilleet
vuosikymmeniä ilman että mies olisi vielä tullut uskoon!
Siunausta teille!