Älkää olko hysteerisiä akkoja. Venäjä ei ole Suomen uhka, päinvastoin.
Puolueettomuus on Suomen valtti, nyt ja aina.
Kaikkea turhaa sitoutumista tulee välttää. Turhaa allekirjoittelua sinne sun tänne "varmuuden vuoksi".
Sitoumuksia käytetään meitä vastaan. Olemme niin velvollisuudentuntoisia, että muut käyttävät meitä vain hyväkseen, jos lupaudumme johonkin.
Suomen miehiä ei tule laskea sotaa käyviin maihin Naton käskystä. Ajatelkaa georgialaisia, jotka ovat motissa Irakissa.
Nato on piru, jolle pikkusormen antaminen vie koko käden.
Puolueettomuus on Suomen valtti, nyt ja aina.
Kaikkea turhaa sitoutumista tulee välttää. Turhaa allekirjoittelua sinne sun tänne "varmuuden vuoksi".
Sitoumuksia käytetään meitä vastaan. Olemme niin velvollisuudentuntoisia, että muut käyttävät meitä vain hyväkseen, jos lupaudumme johonkin.
Suomen miehiä ei tule laskea sotaa käyviin maihin Naton käskystä. Ajatelkaa georgialaisia, jotka ovat motissa Irakissa.
Nato on piru, jolle pikkusormen antaminen vie koko käden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että USA käyttää Venäjää välikappaleena omien päämääriensä saavuttamiseen.
USA haluaa omat saappaansa jokaiseen valtioon, joka on tarpeeksi tyhmä heidät sinne laskemaan.
Äänestänkin keskustan sijaan kristillisiä - varmemmaksi vakuudeksi.
EI Natolle.
vain Itsenäisyyspuolue on ilmoittanut horjuttamattomaksi kannakseen NATO:n torjumisen ja estämisen. Mutta että joitakin vaikuttajia saataisiin ratkaiseville paikoille, on niitä saatava hallitukseen. Kannattaa vaan suosia keskustaa. Puolueen kannattajissa on EU-kriittisiäkin enemmän NATO-kielteisiä äänestäjiä. Näiden pettämistä ei kepu enää kestäisi, joten se on varsin luotettava kanava NATO:lle annettaviin ei-ääniin! Kyllä meille on tärkeämpää säilyttää kannatus jollakin tasolla mieluummin kuin mennä Venäjääkin pahempaa, brutaalia hyökkäys- ja hävityssotaa Jugoslaviassa harjoittaneen aggressiivisen sotilasliiton jäseneksi. Kaiken kruunuksi, kuten joku hyvin totesi, se ei poista vastakkainasetteluja itärajoilla, vaan aiheuttaa niitä.
Tyhmyys on ylitsevuotavaa.
UUSI SUOMI
Kuuntele juttu
Generalissimus Putin Georgiassa
Erkki Toivanen
Julkaistu: 16.8.2008
Vuonna 1968 Brezhnevin hallitus oli puolustamassa jo tuhoon tuomittua talousjärjestelmää, jonka öljyn hinnan nousu 1973 vielä pelasti muutamaksi vuodeksi. Tänä vuonna Vladimir Putin on puolustamassa öljyn ja kaasun varaan rakentuvaa vaikutusvaltaa ja ‘suurvalta-asemaa’. Silläkin on savijalat.
Tshekkoslovakian miehitys oli yksi kommunismin kuolinkouristuksista – niin kuin dissidentit, Neuvostoliiton todelliset asiantuntijat, tiesivät kertoa. Ne olivat alkaneet 1956 Unkarissa. Georgian ja Kaukasuksen palauttaminen Moskovan komentoon voidaan sekin nähdä oireena heikkoudesta, Venäjäntaudista.
Venäjä on sairas. Syntyvyys laskee, keskimääräinen elinikä lyhenee vuosi vuodelta. Tätä menoa Venäjän väkiluvun arvioidaan vähenevän nykyisestä 140 miljoonasta 120 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Terveydenhoito ja koululaitos ovat rappiolla tai taantumassa. Jokainen maaseudulla matkaillut tietää, että infrastruktuuri on luhistumistilassa tai sata vuotta ajasta jäljessä. Oikeuslaitoksen ja virkamieskunnan korruptio on edelleen myllynkivenä elinkeinoelämän kaulassa. Kleptokraatit eli oligarkit siirtävät miljardeja ruplia vuosittain länteen – Lontoon, New Yorkin, Geneven ja Pariisin kiinteistövälittäjien iloksi. Tämän me kaikki tiedämme – myös venäläiset itse.
Luonnonvaroista valtion kassaan virtaavat rikkaudet ovat osoittautuneet kiroukseksi venäläisille niin kuin ne ovat olleet kirous arabeille ja monille muille kehitysmaille. Vasta kun hallitukset ovat vastuussa päätöksistään veronmaksajille, ne toimivat yhteisen edun mukaisesti. Öljyraha on tehnyt muuallakin vallanpitäjistä ‘ryöväriparoneja’, kansakunnan vihollisia.
Hyvin koulutetun ja vaurastuvan keskiluokan varaan rakentuva edistys voisi kerran parantaa Venäjän ja tehdä siitä demokratian ja vihdoin ‘normaalin’ naapurin. Siitä ei ole toivoa vuosikymmeniin. Päinvastoin: Vladimir Putin käyttää energiamiljardeja uusiin ohjuksiin ja pommikoneiden lennättelyyn länteen. Hän kuvitellee voivansa palauttaa sotilaallisilla eleillä Venäjälle aseman suurvaltana. Kun Putin totesi, että ‘Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen onnettomuus’, hän teki naapureille tiettäväksi, että hänen johtamansa Venäjä ei hyväksy ‘katastrofin’ seurauksia, vaan aikoo palauttaa status quo anten tavalla tai toisella – tai kolmannella.
Brezhnev saattoi vielä uskoa kommunismin varaan rakentuvan järjestelmän tulevaisuuteen. Hän erehtyi. Putin otaksuu energiavarojen riittävän kiristyskeinona uuden mahdin perustaksi. Silti hän ei ole ajanmukaistanut maan öljyteollisuutta, joka tarvitsee uusintasijoituksia ja uutta teknologiaa lännestä. Päinvastoin: Hän on aloittanut ajojahdin teollisuuden uudistajia ja kansainvälistäjiä vastaan.
Asiantuntijat pelkäävätkin Venäjän energiateollisuudessa alkaneen alamäen kiihtyvän, kun tuotantoluvut supistuvat, tuottavuus ja kannattavuus laskevat sijoitusten ehtyessä. Ilmastonmuutoksen seurauksena öljyn ja kaasun asema lännen teollisuusmaiden energiahuollossa joka tapauksessa supistuu. Kiristettäviksi ne eivät – ehkä Saksaa ja Suomea lukuunottamatta – hevin antaudu.
Ehkä Putin oivaltaa, että hänen ‘suurvallallaan’ on armonaikaa vain muutama vuosi. Kiinassa ja Intiassa käyneenä hän on omin silmin nähnyt Aasian jättiläisten dynaamisen nousun ja voinut verrata sitä Venäjällä vallitsevaan apatiaan. Kansalliskiihkon lietsominen, sotilaalliset seikkailut heikkojen naapureitten kimppuun, elehdintä ydinaseilla ja uusilla ohjuksilla - ja metsäretkillä yläruumis paljaana – ovat kai huumetta, joka saa sairaan unohtamaan hetkeksi tuskansa.
Putinin Venäjä on kuin haavoitettu karhu. Sen käsitteleminen edellyttää lujuutta siellä missä sitä tarvitaan. Selvin sanoin ilmaistu erottamisuhka Euroopan neuvoston ja G8:n jäsenyydestä, Ukrainan ja Georgian ottaminen NATO:n jäseniksi – ne ehkä panisivat Moskovan ajattelemaan. Se edellyttää toisaalta ymmärrystä - henkilösuhteita, opiskelijavaihtoa, tiivistyvää yhteistyötä kulttuurin ja talouden alalla. Ymmärrys voi silti perustua vain historian tuntemukseen ja kykyyn tehdä sen varassa oikeaan osunut diagnoosi Venäjäntaudista. Koska sen oireet ovat ristiriitaisia, pintatieto voi viedä pahan kerran harhaan.
Ranskan akatemian jäseneksi Venäjän-tuntijana valittu historioitsija Hélène Carrère d’Encausse ennusti jo 1970-luvulla Neuvostoimperiumin hajoavan. Georgialaisena hän on auttanut meitä eurooppalaisia ymmärtämään Venäjää sen menneisyyden valossa. Hän ei erehtynyt kuvittelemaan, että Venäjästä tulisi demokratia 50 vuodessa tai edes vuosisadassa. Se on venäläisten tragedia. Sääli venäläisiä.
Tähän blogiin liittyvät asiasanat
* Etelä-Ossetian konflikti
* Georgia
* Sota
* Venäjä
* Venäjän ja Georgian sota
* Vladimir Putin
Kirjoittaja
Erkki Toivanen
NATO-Suomen kun naapuri pommittaisi maan tasalle, niin hetken ajan sieltä lähetettäisiin paheksuntaa, jos sitäkään. Itse se on jokaisen maan sotansa sodittava. Hullu-Hitlerin Natsi-Saksa kuulemma auttoi Suomea. Auttoivathan sodan voittaneet liittoutuneet kaikkine jenkkeineen myöskin Puolaa, mutta mitä hyötyä siitä oli polakeille kun eivät ne todellakaan rupea Venäjää vastaan, syystä pilkku että se ei kannata! NATO-yhteensopivuus on jo nyt tuhonnut Suomen armeijan parhaimman mahdollisen Suomen olosuhteisiin harkitun varustuksen ja strategian. Kuinka kävisi täysjäsenenä? Täällä olisi vain vähäinen määrä NATO:lle korvamerkittyjä joukkoja ja sellaisia aseita jotka sopivat paremmin vaikkapa Lähi-Itään ja Koillis-Aasiaan kuin Suomen räntäsateisiin.
A) Suomi ei ole puolueeton vaan sotilaallisesti liittoutumaton
B) Suomi on ollut sotilasliitossa ennenkin tosin silloisen Neuvostoliiton kanssa Saksaa ja sen liittolaisia vastaan (myös Natoa), tämä todella oli sotilasliitto joka olisi antanut Neovostoliitolle luvan sotia Suomen maaperällä (ja käytännössä) vaikka valloittaa koko Suomen. Tämä YYA-sopimus purkautui vasta 1991