7. kysymys Sunille

Rukoiletko Jeesuksen nimessä Jumalaa?
32622
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

Suni palsta, tämä on Raamattu palsta.

Tyhjä aloitus.

Äänestä
  • ei ole enää sellaista kaavamaista, kuten se oli silloin, kun Kristus ei
    vielä Henkensä kanssa ollut sydämessäni. Mutta sen jälkeen, kun
    hän Isän kanssa sinne Pyhän Hengen temppelin asuinsijakseen pystytti,
    ja sieltä joka ainoa hetki elämääni johtavat, on rukouskin normaalia
    vuoropuhelua kahden ystävän kesken, kuten Jeesus sanoo:.

    "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.
    Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken
    sen, minkä olen Isältäni kuullut."

    Pieni esimerkki.

    Kun tuolla piharakennuksen pienessä puuhamaassa saan puusepän Pojan
    johdatuksessa tehdä puutöitä - joka sekin on rentouttavaa sapatin kaltaista
    hoitoa hänen ohjauksessaan - satun laittamaan jonkun työkalun paikkaan,
    jossa en sitä normaalisti säilytä, ja kun sitä sitten tarvitsisin, en sitä löydäkään.
    Niin silloin: "Isä, sinä näet, missä se taltta nyt on, jota minä en mistään
    löydä, osoita se minulle?" Eikä aikaakaan, kun silmäni sen näkevät, ja silloin
    tulee kiitos: "Kiitos Isä."

    Näin hän huolehtii kaikista elämäni tarpeista, niin maallisista kuin hengellisistäkin.
    Siksi ei tarvinnut tähänkään kysymykseesi mitään miettiä. Sen kuin vain aloin
    kirjoittaa.

    Äänestä

  • Keskustele Raamatusta.

    Ja minä haluan nyt keskustella Teuvo Sunin, enkä sinun kanssasi.

    Pyydä sinäkin keskustelukumppaniksesi mieleisesi ihminen.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    ei ole enää sellaista kaavamaista, kuten se oli silloin, kun Kristus ei
    vielä Henkensä kanssa ollut sydämessäni. Mutta sen jälkeen, kun
    hän Isän kanssa sinne Pyhän Hengen temppelin asuinsijakseen pystytti,
    ja sieltä joka ainoa hetki elämääni johtavat, on rukouskin normaalia
    vuoropuhelua kahden ystävän kesken, kuten Jeesus sanoo:.

    "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.
    Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken
    sen, minkä olen Isältäni kuullut."

    Pieni esimerkki.

    Kun tuolla piharakennuksen pienessä puuhamaassa saan puusepän Pojan
    johdatuksessa tehdä puutöitä - joka sekin on rentouttavaa sapatin kaltaista
    hoitoa hänen ohjauksessaan - satun laittamaan jonkun työkalun paikkaan,
    jossa en sitä normaalisti säilytä, ja kun sitä sitten tarvitsisin, en sitä löydäkään.
    Niin silloin: "Isä, sinä näet, missä se taltta nyt on, jota minä en mistään
    löydä, osoita se minulle?" Eikä aikaakaan, kun silmäni sen näkevät, ja silloin
    tulee kiitos: "Kiitos Isä."

    Näin hän huolehtii kaikista elämäni tarpeista, niin maallisista kuin hengellisistäkin.
    Siksi ei tarvinnut tähänkään kysymykseesi mitään miettiä. Sen kuin vain aloin
    kirjoittaa.

    En tiedä kuka Jeesuksen isä on, tai oli, eikä sitä kai tiedä kukaan.
    Mutta sen tiedän, että Jumala ei siitä ketään, joten valhetta taitaa olla koko tarina.

    Väärä messias Jeesus kuitenkin on, vaikka itse väittääkin messias olevansa.

    Äänestä

  • puskaPaavali kirjoitti:

    Keskustele Raamatusta.

    Ja minä haluan nyt keskustella Teuvo Sunin, enkä sinun kanssasi.

    Pyydä sinäkin keskustelukumppaniksesi mieleisesi ihminen.

    Tämä ei ole Sunipalsta, etkä sinä määrää sitä, kuka osallistuu keskusteluun.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    ei ole enää sellaista kaavamaista, kuten se oli silloin, kun Kristus ei
    vielä Henkensä kanssa ollut sydämessäni. Mutta sen jälkeen, kun
    hän Isän kanssa sinne Pyhän Hengen temppelin asuinsijakseen pystytti,
    ja sieltä joka ainoa hetki elämääni johtavat, on rukouskin normaalia
    vuoropuhelua kahden ystävän kesken, kuten Jeesus sanoo:.

    "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.
    Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken
    sen, minkä olen Isältäni kuullut."

    Pieni esimerkki.

    Kun tuolla piharakennuksen pienessä puuhamaassa saan puusepän Pojan
    johdatuksessa tehdä puutöitä - joka sekin on rentouttavaa sapatin kaltaista
    hoitoa hänen ohjauksessaan - satun laittamaan jonkun työkalun paikkaan,
    jossa en sitä normaalisti säilytä, ja kun sitä sitten tarvitsisin, en sitä löydäkään.
    Niin silloin: "Isä, sinä näet, missä se taltta nyt on, jota minä en mistään
    löydä, osoita se minulle?" Eikä aikaakaan, kun silmäni sen näkevät, ja silloin
    tulee kiitos: "Kiitos Isä."

    Näin hän huolehtii kaikista elämäni tarpeista, niin maallisista kuin hengellisistäkin.
    Siksi ei tarvinnut tähänkään kysymykseesi mitään miettiä. Sen kuin vain aloin
    kirjoittaa.

    sinun sydämeesi?
    Olen aina kuvitellut, että Jumalan temppeli on
    taivaassa.
    Ilm 11:19
    "Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni...."

    Äänestä

  • diana* kirjoitti:

    En tiedä kuka Jeesuksen isä on, tai oli, eikä sitä kai tiedä kukaan.
    Mutta sen tiedän, että Jumala ei siitä ketään, joten valhetta taitaa olla koko tarina.

    Väärä messias Jeesus kuitenkin on, vaikka itse väittääkin messias olevansa.

    kyllä tämän maailman jumala, jonka nimeä täällä ei saisi edes mainita,
    ja jonka nimen sinä varmaankin tiedät, on tähän omaan maailmaansa
    tuonut tuhansia erilaisia ihmisistä peräisin olevia uskonoppeja,
    joista sinun sydämeesi on tuotu yksi.

    Kuulututko johonkin suurempaan porttoseurakuntaan, jonka paimenet ovat
    sinut tuollaiseen - Isä, Poika ja Pyhä Henki vastaisuudella -
    eksyttäneet, vai on onko tämä jumala, jonka nimeä ei täällä saisi
    edes mainita, ottanut sinut yksityisopetukseesi, ja saanut omakseen?

    Ei Jumala yksikseen puhunut, kun jo ihmistä luodessaan sanoi:

    "Tehkäämme ihminen..."

    Eikä hän silloinkaan yksikseen puhunut, kun nämä luodut ihmiset
    alkoivat Saatanan vaikutuksesta rakentaa sen ensimmäistä
    ihmisillä rakennuttamaansa lopun ajan eksytyspesäkettä:
    rakennusta, jonka korkea torni, osoittaa kohti taivasta,
    aivan kuin näyttäen ihmisille: "Tuolta minut tänne maan päälle
    teidän jumalaksenne syöstiin. Ja kun Jumala meni tuota rakennusta
    tutkimaan sanoen:

    "Menkäämme, sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät
    he ymmärrä toistensa puhetta."

    Jos hän ei siellä olisi ollut Poikansa kanssa, hän olisi sanonut:

    "Menen nyt sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät
    he ymmärrä toistensa puhetta."

    Äänestä

  • asetti temppelinsä kirjoitti:

    sinun sydämeesi?
    Olen aina kuvitellut, että Jumalan temppeli on
    taivaassa.
    Ilm 11:19
    "Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni...."

    varsin pian sen jälkeen, kun kellon viisarit olivat siirtyneet
    tammikuun viimeisen päivän puolelle, vuonna 1988. Ja siksi Paavalikin
    kirjoitti:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on
    keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla
    ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä?
    Mikä voi liittää uskova sellaiseen, joka ei usko?

    Miten jumalien kuvat soveltuvat jumalan temppeliin? MEHÄN
    OLEMME ELÄVÄN JUMALAN TEMPPELI, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan.
    Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani
    Siksi Herra sanoo

    - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä
    koskeko mihinkään saastaiseen niin otan teidät vastaan ja olen
    olevat teidän Isänne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

    Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
    meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
    ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

    Äänestä

  • ::::::::::::::::::: kirjoitti:

    Tämä ei ole Sunipalsta, etkä sinä määrää sitä, kuka osallistuu keskusteluun.

    puskaPaavalia, kun hän haluaa minun kanssani keskustella
    pitkän listansa monista hänelle vieraista asioista?

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    varsin pian sen jälkeen, kun kellon viisarit olivat siirtyneet
    tammikuun viimeisen päivän puolelle, vuonna 1988. Ja siksi Paavalikin
    kirjoitti:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on
    keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla
    ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä?
    Mikä voi liittää uskova sellaiseen, joka ei usko?

    Miten jumalien kuvat soveltuvat jumalan temppeliin? MEHÄN
    OLEMME ELÄVÄN JUMALAN TEMPPELI, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan.
    Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani
    Siksi Herra sanoo

    - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä
    koskeko mihinkään saastaiseen niin otan teidät vastaan ja olen
    olevat teidän Isänne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.

    Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset,
    meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta
    ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

    " Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä ..."

    Miksi roikut jatkuvasti palstalla?

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    puskaPaavalia, kun hän haluaa minun kanssani keskustella
    pitkän listansa monista hänelle vieraista asioista?

    Tämä on Raamattu palsta, ei silloin koko-aikaisesti pyöritä yhden persoonan ympärillä.

    Voi olla, että olet vähän narsisti, ja pidät siitä, mutta se ei ole tämän palstan aihe, Aihe on Raamattu.

    Kukaan ei myöskään voi kieltää ketään osallistumasta keskusteluun, ellei hän riko palstan sääntöjä, tai käyttäydy muuten sopimattomasti.

    Siinä faktat.

    Äänestä

  • totella tuota neuvoa: kirjoitti:

    " Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä ..."

    Miksi roikut jatkuvasti palstalla?

    lähes kolme vuotta sitten, kun Isä, Poika ja Pyhä Henki lähettivät,
    sanoen: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."

    Ja pysyn täällä niin kauan, kunnes he minut täällä pois johdattavat,
    tai väärämieliset saavat ylläpidon asettamaan minulle porttikiellon.

    Tässä sinullekin tiedonanto erostani:



    Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
    saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
    Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
    kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
    Junttilalle:

    VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN

    Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teologisen instituutin
    jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
    jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
    Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
    rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
    Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
    synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
    sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
    on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
    Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
    piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
    vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
    hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
    vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
    Kalevan haastattelussa:

    "Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
    Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
    kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."

    Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
    lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
    taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
    valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
    - saarnata jopa kirkossa.
    Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
    lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
    30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
    Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
    lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
    vitivalkoisiksi:

    "Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
    mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."

    Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
    kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
    kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
    terve!" - huudolla.
    Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
    saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
    mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?

    "Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
    teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
    kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
    Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
    tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
    on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

    Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
    Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
    lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
    menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
    kolminaisuusoppinsa kuuluu:
    "On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
    sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
    nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:

    "Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
    teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
    edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
    menisivät!
    Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
    Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
    kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
    kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"

    Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
    kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
    Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
    yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
    on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
    pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
    Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
    Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
    alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
    piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
    Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
    lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
    seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
    lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
    kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
    koskaan anna periksi!"
    Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
    silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
    he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
    kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
    teokset osa III:

    "Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
    kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
    antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
    että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
    kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
    pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
    harjoittavat valtaansa."

    Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
    vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
    kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
    antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
    piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
    Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
    kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
    Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
    Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
    tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
    siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
    Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
    saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
    multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
    Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
    pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
    hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
    myös sen maksaa.
    Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
    pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
    uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
    vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
    6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
    jatkaa:

    "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
    luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
    että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
    eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."

    Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
    lehdessä: "Kirkon suhde katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:

    Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisistaan erossa eläviä kirkkoja
    ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."

    Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
    27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:

    "Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
    tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
    vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
    tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
    ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
    kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
    protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
    katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
    yliopiston professori John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
    usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
    maailmanuskonnoissa."

    Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
    iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
    olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
    ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
    toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
    nämäkin:

    "Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
    pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
    teitä minun nimeni tähden.
    Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
    toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
    harhaan.
    Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
    loppuun asti, pelastuu.
    Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
    kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."

    "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
    vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
    mitä kulloinkin mieli tekee.
    He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."

    Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
    teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
    ovat teologit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:

    "Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
    tullut kulmakivi.
    Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
    pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

    Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
    ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
    tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
    palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
    III:

    "Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
    ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
    jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
    avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
    syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
    pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
    Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
    käykin aivan oikein.
    Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
    kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
    kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
    meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
    anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
    meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
    Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
    hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
    avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
    lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
    taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
    Sen tähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
    kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
    tämä mielensä mukaan asettaa vaakunaansa tai seinälle. Kristuksen
    kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
    Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
    kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
    uskottomuudessa ilman Jumalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
    epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
    se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
    porttejakin vastaan. Matt.16:18.
    Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
    kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
    turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
    suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
    istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
    niin kuin pyhä Paavali sanoo:

    "Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
    tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
    laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
    Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
    asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
    Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
    Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
    kun hänen hetkensä koittaa."

    Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
    harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
    Mene siis vain Roomaan, mutta minun tuelleni ja rahoillani et enää tuota
    porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
    sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
    kirkon.
    Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
    ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
    jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
    seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
    näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
    Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
    kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
    joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
    viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
    rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
    parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
    tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
    että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
    Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
    ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
    oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
    Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
    sellaiseen, joka ei usko?
    Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
    elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
    oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
    Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
    älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja
    olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."

    Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lehtorit,
    lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
    Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
    tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
    suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
    Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
    valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
    Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
    ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
    maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
    suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
    pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
    piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
    Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
    johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
    nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Tämäkin oli niin
    suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
    sinua käyttää", oli vastaus.
    Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:

    "Herra sanoi minulle: "Pohjoista purkautuu onnettomuus tämän maan
    asukkaiden päälle."

    "Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
    suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
    Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
    Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
    puhui totta."
    Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
    tästä puhuvan."

    Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
    Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
    helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
    mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
    minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
    muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
    RAAMATTU ON TOTTA.
    Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
    kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
    Pohjois-Pohjanmaalla.

    Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
    ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
    julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
    ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
    traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
    sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
    - tässäkin maassa:

    "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
    minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
    omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
    omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."

    Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
    tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
    tässäkään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
    syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
    tekojanne.
    Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
    pakoon pötkitä, ei peitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
    heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
    avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
    Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
    tarkastuksessa huutaa:

    "Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
    karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
    pois minun luotani, vääryydentekijät!"

    Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
    jos olisimme totuuden tienneet!"
    Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
    varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
    Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
    eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
    rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
    Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
    nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
    joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
    Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
    Jeesus sen näin selvästi sanoo:

    "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
    tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
    ruumiin hukuttaa helvettiin."

    Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
    turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
    johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
    kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
    ilmestyi ja muutti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:

    "Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
    eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
    minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
    kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
    olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
    kauhistuttaisi sinua heidän edessään."

    Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
    totuutta niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
    missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:

    "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
    sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
    kimppuunne ja raatele teitä."

    "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
    teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
    jaloistanne.
    Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
    kuin se kaupunki."

    "Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
    ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
    alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
    Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
    hänen pahoja tekojaan."

    Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
    lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
    julkaista.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    puskaPaavalia, kun hän haluaa minun kanssani keskustella
    pitkän listansa monista hänelle vieraista asioista?

    Jos haluatte keskustella, onhan teilla s,postinne.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    lähes kolme vuotta sitten, kun Isä, Poika ja Pyhä Henki lähettivät,
    sanoen: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."

    Ja pysyn täällä niin kauan, kunnes he minut täällä pois johdattavat,
    tai väärämieliset saavat ylläpidon asettamaan minulle porttikiellon.

    Tässä sinullekin tiedonanto erostani:



    Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
    saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
    Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
    kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
    Junttilalle:

    VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN

    Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teologisen instituutin
    jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
    jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
    Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
    rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
    Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
    synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
    sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
    on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
    Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
    piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
    vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
    hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
    vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
    Kalevan haastattelussa:

    "Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
    Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
    kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."

    Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
    lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
    taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
    valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
    - saarnata jopa kirkossa.
    Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
    lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
    30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
    Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
    lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
    vitivalkoisiksi:

    "Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
    mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."

    Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
    kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
    kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
    terve!" - huudolla.
    Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
    saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
    mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?

    "Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
    teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
    kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
    Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
    tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
    on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

    Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
    Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
    lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
    menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
    kolminaisuusoppinsa kuuluu:
    "On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
    sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
    nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:

    "Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
    teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
    edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
    menisivät!
    Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
    Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
    kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
    kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"

    Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
    kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
    Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
    yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
    on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
    pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
    Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
    Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
    alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
    piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
    Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
    lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
    seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
    lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
    kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
    koskaan anna periksi!"
    Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
    silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
    he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
    kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
    teokset osa III:

    "Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
    kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
    antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
    että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
    kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
    pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
    harjoittavat valtaansa."

    Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
    vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
    kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
    antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
    piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
    Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
    kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
    Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
    Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
    tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
    siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
    Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
    saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
    multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
    Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
    pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
    hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
    myös sen maksaa.
    Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
    pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
    uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
    vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
    6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
    jatkaa:

    "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
    luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
    että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
    eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."

    Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
    lehdessä: "Kirkon suhde katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:

    Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisistaan erossa eläviä kirkkoja
    ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."

    Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
    27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:

    "Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
    tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
    vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
    tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
    ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
    kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
    protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
    katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
    yliopiston professori John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
    usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
    maailmanuskonnoissa."

    Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
    iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
    olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
    ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
    toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
    nämäkin:

    "Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
    pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
    teitä minun nimeni tähden.
    Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
    toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
    harhaan.
    Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
    loppuun asti, pelastuu.
    Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
    kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."

    "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
    vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
    mitä kulloinkin mieli tekee.
    He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."

    Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
    teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
    ovat teologit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:

    "Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
    tullut kulmakivi.
    Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
    pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

    Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
    ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
    tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
    palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
    III:

    "Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
    ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
    jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
    avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
    syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
    pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
    Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
    käykin aivan oikein.
    Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
    kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
    kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
    meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
    anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
    meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
    Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
    hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
    avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
    lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
    taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
    Sen tähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
    kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
    tämä mielensä mukaan asettaa vaakunaansa tai seinälle. Kristuksen
    kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
    Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
    kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
    uskottomuudessa ilman Jumalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
    epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
    se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
    porttejakin vastaan. Matt.16:18.
    Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
    kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
    turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
    suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
    istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
    niin kuin pyhä Paavali sanoo:

    "Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
    tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
    laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
    Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
    asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
    Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
    Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
    kun hänen hetkensä koittaa."

    Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
    harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
    Mene siis vain Roomaan, mutta minun tuelleni ja rahoillani et enää tuota
    porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
    sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
    kirkon.
    Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
    ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
    jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
    seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
    näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
    Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
    kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
    joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
    viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
    rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
    parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
    tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
    että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
    Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
    ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
    oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
    Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
    sellaiseen, joka ei usko?
    Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
    elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
    oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
    Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
    älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja
    olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."

    Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lehtorit,
    lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
    Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
    tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
    suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
    Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
    valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
    Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
    ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
    maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
    suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
    pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
    piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
    Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
    johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
    nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Tämäkin oli niin
    suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
    sinua käyttää", oli vastaus.
    Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:

    "Herra sanoi minulle: "Pohjoista purkautuu onnettomuus tämän maan
    asukkaiden päälle."

    "Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
    suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
    Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
    Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
    puhui totta."
    Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
    tästä puhuvan."

    Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
    Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
    helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
    mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
    minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
    muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
    RAAMATTU ON TOTTA.
    Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
    kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
    Pohjois-Pohjanmaalla.

    Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
    ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
    julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
    ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
    traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
    sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
    - tässäkin maassa:

    "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
    minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
    omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
    omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."

    Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
    tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
    tässäkään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
    syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
    tekojanne.
    Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
    pakoon pötkitä, ei peitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
    heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
    avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
    Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
    tarkastuksessa huutaa:

    "Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
    karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
    pois minun luotani, vääryydentekijät!"

    Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
    jos olisimme totuuden tienneet!"
    Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
    varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
    Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
    eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
    rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
    Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
    nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
    joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
    Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
    Jeesus sen näin selvästi sanoo:

    "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
    tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
    ruumiin hukuttaa helvettiin."

    Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
    turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
    johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
    kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
    ilmestyi ja muutti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:

    "Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
    eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
    minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
    kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
    olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
    kauhistuttaisi sinua heidän edessään."

    Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
    totuutta niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
    missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:

    "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
    sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
    kimppuunne ja raatele teitä."

    "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
    teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
    jaloistanne.
    Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
    kuin se kaupunki."

    "Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
    ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
    alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
    Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
    hänen pahoja tekojaan."

    Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
    lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
    julkaista.

    mitään, vaan kehoitta menemään maailman ääriin saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille.
    Mutta laiskurit ja omahyväiset eivät viitsi totella
    lähetyskäskyä, vaan jäävät roikkumaan nettiin.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    lähes kolme vuotta sitten, kun Isä, Poika ja Pyhä Henki lähettivät,
    sanoen: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."

    Ja pysyn täällä niin kauan, kunnes he minut täällä pois johdattavat,
    tai väärämieliset saavat ylläpidon asettamaan minulle porttikiellon.

    Tässä sinullekin tiedonanto erostani:



    Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
    saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
    Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
    kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
    Junttilalle:

    VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN

    Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teologisen instituutin
    jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
    jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
    Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
    rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
    Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
    synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
    sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
    on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
    Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
    piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
    vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
    hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
    vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
    Kalevan haastattelussa:

    "Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
    Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
    kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."

    Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
    lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
    taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
    valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
    - saarnata jopa kirkossa.
    Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
    lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
    30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
    Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
    lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
    vitivalkoisiksi:

    "Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
    mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."

    Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
    kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
    kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
    terve!" - huudolla.
    Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
    saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
    mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?

    "Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
    teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
    kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
    Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
    tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
    on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

    Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
    Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
    lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
    menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
    kolminaisuusoppinsa kuuluu:
    "On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
    sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
    nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:

    "Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
    teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
    edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
    menisivät!
    Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
    Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
    kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
    kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"

    Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
    kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
    Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
    yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
    on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
    pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
    Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
    Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
    alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
    piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
    Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
    lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
    seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
    lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
    kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
    koskaan anna periksi!"
    Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
    silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
    he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
    kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
    teokset osa III:

    "Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
    kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
    antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
    että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
    kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
    pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
    harjoittavat valtaansa."

    Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
    vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
    kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
    antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
    piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
    Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
    kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
    Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
    Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
    tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
    siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
    Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
    saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
    multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
    Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
    pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
    hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
    myös sen maksaa.
    Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
    pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
    uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
    vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
    6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
    jatkaa:

    "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
    luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
    että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
    eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."

    Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
    lehdessä: "Kirkon suhde katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:

    Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisistaan erossa eläviä kirkkoja
    ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."

    Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
    27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:

    "Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
    tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
    vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
    tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
    ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
    kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
    protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
    katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
    yliopiston professori John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
    usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
    maailmanuskonnoissa."

    Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
    iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
    olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
    ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
    toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
    nämäkin:

    "Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
    pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
    teitä minun nimeni tähden.
    Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
    toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
    harhaan.
    Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
    loppuun asti, pelastuu.
    Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
    kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."

    "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
    vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
    mitä kulloinkin mieli tekee.
    He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."

    Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
    teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
    ovat teologit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:

    "Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
    tullut kulmakivi.
    Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
    pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

    Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
    ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
    tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
    palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
    III:

    "Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
    ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
    jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
    avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
    syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
    pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
    Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
    käykin aivan oikein.
    Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
    kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
    kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
    meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
    anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
    meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
    Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
    hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
    avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
    lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
    taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
    Sen tähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
    kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
    tämä mielensä mukaan asettaa vaakunaansa tai seinälle. Kristuksen
    kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
    Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
    kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
    uskottomuudessa ilman Jumalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
    epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
    se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
    porttejakin vastaan. Matt.16:18.
    Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
    kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
    turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
    suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
    istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
    niin kuin pyhä Paavali sanoo:

    "Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
    tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
    laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
    Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
    asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
    Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
    Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
    kun hänen hetkensä koittaa."

    Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
    harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
    Mene siis vain Roomaan, mutta minun tuelleni ja rahoillani et enää tuota
    porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
    sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
    kirkon.
    Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
    ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
    jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
    seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
    näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
    Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
    kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
    joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
    viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
    rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
    parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
    tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
    että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
    Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
    ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
    oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
    Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
    sellaiseen, joka ei usko?
    Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
    elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
    oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
    Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
    älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja
    olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."

    Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lehtorit,
    lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
    Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
    tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
    suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
    Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
    valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
    Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
    ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
    maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
    suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
    pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
    piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
    Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
    johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
    nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Tämäkin oli niin
    suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
    sinua käyttää", oli vastaus.
    Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:

    "Herra sanoi minulle: "Pohjoista purkautuu onnettomuus tämän maan
    asukkaiden päälle."

    "Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
    suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
    Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
    Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
    puhui totta."
    Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
    tästä puhuvan."

    Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
    Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
    helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
    mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
    minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
    muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
    RAAMATTU ON TOTTA.
    Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
    kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
    Pohjois-Pohjanmaalla.

    Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
    ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
    julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
    ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
    traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
    sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
    - tässäkin maassa:

    "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
    minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
    omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
    omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."

    Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
    tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
    tässäkään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
    syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
    tekojanne.
    Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
    pakoon pötkitä, ei peitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
    heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
    avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
    Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
    tarkastuksessa huutaa:

    "Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
    karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
    pois minun luotani, vääryydentekijät!"

    Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
    jos olisimme totuuden tienneet!"
    Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
    varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
    Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
    eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
    rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
    Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
    nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
    joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
    Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
    Jeesus sen näin selvästi sanoo:

    "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
    tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
    ruumiin hukuttaa helvettiin."

    Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
    turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
    johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
    kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
    ilmestyi ja muutti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:

    "Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
    eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
    minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
    kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
    olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
    kauhistuttaisi sinua heidän edessään."

    Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
    totuutta niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
    missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:

    "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
    sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
    kimppuunne ja raatele teitä."

    "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
    teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
    jaloistanne.
    Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
    kuin se kaupunki."

    "Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
    ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
    alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
    Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
    hänen pahoja tekojaan."

    Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
    lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
    julkaista.

    Paavali suhtautui siihen, että käväisi paratiisissa, tähtien takana, kolmannessa taivaassa.

    Hän ei kerskannut lainkaan siitä, vaan sanoi:
    "Tunnen miehen, joka temmattiin..."

    Hän ei kertonut näyistään tai kuulemisestaan, ei ylpeillyt vaan kerskasi vain heikkoudestaan.

    Siis iso on ero sinun ja Paavalin kokemuksiin suhtautumisessa.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    lähes kolme vuotta sitten, kun Isä, Poika ja Pyhä Henki lähettivät,
    sanoen: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."

    Ja pysyn täällä niin kauan, kunnes he minut täällä pois johdattavat,
    tai väärämieliset saavat ylläpidon asettamaan minulle porttikiellon.

    Tässä sinullekin tiedonanto erostani:



    Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
    saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
    Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
    kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
    Junttilalle:

    VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN

    Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teologisen instituutin
    jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
    jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
    Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
    rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
    Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
    synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
    sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
    on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
    Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
    piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
    vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
    hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
    vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
    Kalevan haastattelussa:

    "Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
    Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
    kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."

    Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
    lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
    taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
    valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
    - saarnata jopa kirkossa.
    Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
    lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
    30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
    Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
    lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
    vitivalkoisiksi:

    "Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
    mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."

    Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
    kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
    kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
    terve!" - huudolla.
    Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
    saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
    mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?

    "Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
    teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
    kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
    Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
    tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
    on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

    Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
    Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
    lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
    menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
    kolminaisuusoppinsa kuuluu:
    "On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
    sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
    nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:

    "Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
    teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
    edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
    menisivät!
    Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
    Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
    kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
    kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"

    Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
    kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
    Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
    yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
    on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
    pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
    Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
    Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
    alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
    piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
    Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
    lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
    seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
    lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
    kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
    koskaan anna periksi!"
    Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
    silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
    he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
    kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
    teokset osa III:

    "Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
    kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
    antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
    että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
    kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
    pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
    harjoittavat valtaansa."

    Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
    vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
    kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
    antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
    piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
    Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
    kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
    Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
    Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
    tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
    siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
    Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
    saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
    multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
    Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
    pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
    hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
    myös sen maksaa.
    Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
    pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
    uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
    vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
    6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
    jatkaa:

    "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
    luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
    että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
    eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."

    Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
    lehdessä: "Kirkon suhde katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:

    Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisistaan erossa eläviä kirkkoja
    ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."

    Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
    27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:

    "Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
    tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
    vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
    tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
    ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
    kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
    protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
    katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
    yliopiston professori John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
    usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
    maailmanuskonnoissa."

    Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
    iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
    olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
    ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
    toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
    nämäkin:

    "Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
    pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
    teitä minun nimeni tähden.
    Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
    toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
    harhaan.
    Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
    loppuun asti, pelastuu.
    Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
    kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."

    "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
    vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
    mitä kulloinkin mieli tekee.
    He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."

    Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
    teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
    ovat teologit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:

    "Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
    tullut kulmakivi.
    Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
    pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

    Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
    ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
    tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
    palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
    III:

    "Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
    ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
    jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
    avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
    syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
    pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
    Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
    käykin aivan oikein.
    Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
    kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
    kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
    meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
    anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
    meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
    Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
    hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
    avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
    lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
    taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
    Sen tähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
    kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
    tämä mielensä mukaan asettaa vaakunaansa tai seinälle. Kristuksen
    kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
    Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
    kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
    uskottomuudessa ilman Jumalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
    epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
    se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
    porttejakin vastaan. Matt.16:18.
    Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
    kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
    turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
    suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
    istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
    niin kuin pyhä Paavali sanoo:

    "Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
    tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
    laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
    Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
    asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
    Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
    Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
    kun hänen hetkensä koittaa."

    Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
    harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
    Mene siis vain Roomaan, mutta minun tuelleni ja rahoillani et enää tuota
    porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
    sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
    kirkon.
    Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
    ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
    jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
    seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
    näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
    Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
    kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
    joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
    viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
    rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
    parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
    tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
    että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
    Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
    ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:

    "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
    oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
    Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
    sellaiseen, joka ei usko?
    Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
    elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
    - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
    oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
    Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
    älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja
    olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
    Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."

    Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lehtorit,
    lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
    Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
    tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
    suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
    Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
    valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
    Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
    ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
    maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
    suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
    pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
    piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
    Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
    johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
    nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Tämäkin oli niin
    suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
    sinua käyttää", oli vastaus.
    Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:

    "Herra sanoi minulle: "Pohjoista purkautuu onnettomuus tämän maan
    asukkaiden päälle."

    "Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
    suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
    Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
    Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
    puhui totta."
    Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
    tästä puhuvan."

    Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
    Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
    helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
    mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
    minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
    muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
    RAAMATTU ON TOTTA.
    Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
    kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
    Pohjois-Pohjanmaalla.

    Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
    ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
    julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
    ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
    traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
    sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
    - tässäkin maassa:

    "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
    minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
    omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
    omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."

    Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
    tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
    tässäkään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
    syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
    tekojanne.
    Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
    pakoon pötkitä, ei peitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
    heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
    avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
    Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
    tarkastuksessa huutaa:

    "Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
    karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
    pois minun luotani, vääryydentekijät!"

    Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
    jos olisimme totuuden tienneet!"
    Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
    varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
    Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
    eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
    rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
    Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
    nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
    joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
    Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
    Jeesus sen näin selvästi sanoo:

    "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
    tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
    ruumiin hukuttaa helvettiin."

    Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
    turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
    johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
    kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
    ilmestyi ja muutti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:

    "Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
    eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
    minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
    kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
    olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
    kauhistuttaisi sinua heidän edessään."

    Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
    totuutta niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
    missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:

    "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
    sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
    kimppuunne ja raatele teitä."

    "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
    teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
    jaloistanne.
    Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
    kuin se kaupunki."

    "Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
    ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
    alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
    Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
    hänen pahoja tekojaan."

    Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
    lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
    julkaista.

    joka purkautuu kansamme ylitse pohjoisesta.

    Selitä!!

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    ei ole enää sellaista kaavamaista, kuten se oli silloin, kun Kristus ei
    vielä Henkensä kanssa ollut sydämessäni. Mutta sen jälkeen, kun
    hän Isän kanssa sinne Pyhän Hengen temppelin asuinsijakseen pystytti,
    ja sieltä joka ainoa hetki elämääni johtavat, on rukouskin normaalia
    vuoropuhelua kahden ystävän kesken, kuten Jeesus sanoo:.

    "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.
    Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken
    sen, minkä olen Isältäni kuullut."

    Pieni esimerkki.

    Kun tuolla piharakennuksen pienessä puuhamaassa saan puusepän Pojan
    johdatuksessa tehdä puutöitä - joka sekin on rentouttavaa sapatin kaltaista
    hoitoa hänen ohjauksessaan - satun laittamaan jonkun työkalun paikkaan,
    jossa en sitä normaalisti säilytä, ja kun sitä sitten tarvitsisin, en sitä löydäkään.
    Niin silloin: "Isä, sinä näet, missä se taltta nyt on, jota minä en mistään
    löydä, osoita se minulle?" Eikä aikaakaan, kun silmäni sen näkevät, ja silloin
    tulee kiitos: "Kiitos Isä."

    Näin hän huolehtii kaikista elämäni tarpeista, niin maallisista kuin hengellisistäkin.
    Siksi ei tarvinnut tähänkään kysymykseesi mitään miettiä. Sen kuin vain aloin
    kirjoittaa.

    mitä kirjoitit;eli Jeesus on
    ystävistä parhain,jolle voi
    puhua kaikki asiat.Kysellä apua myös
    aivan arkisissakin murheissa.
    Rukouselämä Jeesuksessa on varsin
    monivivahteista,se on sydämen puhetta
    Herran kanssa;sanojen sisältö ei sinänsä
    ole merkittävä,eikä toisella voi olla
    samanlaiset sanat,kuin toisella.
    Mitään rukouskaavaa en suosittele malliksi,
    paitsi sen,minkä Jeesus itse antoi:
    Isä meidän rukouksen;joka on hyvä pohja
    kaikelle rukoukselle,rehellisyys,
    Isän kunnioitus,Hänen tahtonsa noudattaminen.
    Tämä kunnioitus myös antaa ihmiselle
    kyvyn kunnioittaa sitä nimeä,jossa
    meillä on pelastus,Jeesus yksin.

    Kuitenkaan,
    et oivaltanut kysymykseni sisältöä,
    sillä Jeesuksen nimessä rukoileminen
    tarkoittaa sitä,että tunnustat,ettet
    voi mennä Isän eteen ilman Jeesuksen
    sovittavaa verta.
    Tämä on vaikeaa selittää,jos ihminen
    ei ymmärrä,että on täysin kykenemätön
    itsessään olemaan mitään.
    Vain Jeesuksen Vapahtajaanaan tunnustava
    tämän voi tehdä;jolloin rukoukset myös
    kuullaan.

    "Totisesti,totisesti minä sanon teille:
    joka uskoo minuun,myös hän on tekevä
    niitä tekoja,joita minä teen,ja suurempiakin,
    kuin ne ovat,hän on tekevä;sillä minä menen
    Isän tykö,ja mitä hyvänsä te anotte
    minun nimessäni,sen minä teen,että Isä
    kirkastettaisiin Pojassa.

    JOS TE ANOTTE JOTAKIN MINUN NIMESSÄNI,
    NIIN MINÄ SEN TEEN.
    Jos te minua rakastatte,niin te pidätte
    minun käskyni.
    Ja minä olen rukoileva Isää,ja Hän
    antaa teille toisen Puolustajan
    olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
    Totuuden Hengen,jota maailma ei voi
    ottaa vastaan,koska se ei tunne Häntä;
    mutta te tunnette Hänet,sillä Hän
    pysyy teidän tykönänne ja on teissä
    oleva."
    (Joh.14:12-17)

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    ei ole enää sellaista kaavamaista, kuten se oli silloin, kun Kristus ei
    vielä Henkensä kanssa ollut sydämessäni. Mutta sen jälkeen, kun
    hän Isän kanssa sinne Pyhän Hengen temppelin asuinsijakseen pystytti,
    ja sieltä joka ainoa hetki elämääni johtavat, on rukouskin normaalia
    vuoropuhelua kahden ystävän kesken, kuten Jeesus sanoo:.

    "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.
    Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken
    sen, minkä olen Isältäni kuullut."

    Pieni esimerkki.

    Kun tuolla piharakennuksen pienessä puuhamaassa saan puusepän Pojan
    johdatuksessa tehdä puutöitä - joka sekin on rentouttavaa sapatin kaltaista
    hoitoa hänen ohjauksessaan - satun laittamaan jonkun työkalun paikkaan,
    jossa en sitä normaalisti säilytä, ja kun sitä sitten tarvitsisin, en sitä löydäkään.
    Niin silloin: "Isä, sinä näet, missä se taltta nyt on, jota minä en mistään
    löydä, osoita se minulle?" Eikä aikaakaan, kun silmäni sen näkevät, ja silloin
    tulee kiitos: "Kiitos Isä."

    Näin hän huolehtii kaikista elämäni tarpeista, niin maallisista kuin hengellisistäkin.
    Siksi ei tarvinnut tähänkään kysymykseesi mitään miettiä. Sen kuin vain aloin
    kirjoittaa.

    ja isossa varpaassasi, Teuvo Suni, kun juttelet Jumalalle, entä sydämesi oven pihtipielissä ja kamanassa.

    Jeesus on hyvä paimen, verensä kautta.

    Kun VT:n aikana uhrattiin, piti kansa vihmoa verellä, jotta Jumalan viha ei heitä tuhoaisi, kuten välillä kävi, että tuli lähti Herran tyköä ja surmasi ihmisiä ja kulutti kerrankin leirin ulommaisen osan. Nyt Uuden liiton aikana, saamme ehtollisessa nauttia Jeesuksen veren ja aina uskon kautta Jeesuksen vereen olla vihmottuna kaikesta synnistä ja niin meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy Isän tykö.

    Miksi Teuvo sinun kirjoituksissasi ei tämä puoli kirkastu, et kai väitä olevasi puhdas päivittäin Jumalan edessä ilman "jalkojen pesua", ilman jokapäiväsitä parannusta Jumalan puoleen uskon kautta. Jos niin kuvittelet, varo sellaisia harhakuvitelmia. parhainkin kilvoituksemme on Jumalan edessä kuin tahrainen vaate. Jumala on äärettömän pyhä ja vain Jeesuksen veren kautta hän voi olla Isä syntiselle armahdetulle.

    Minullakin on paja ja usein on tavaroita hukassa ja monesti en löydä niitä ja siitä tulee ahdistus ja alan rukoilla, mutta mitään ri tapahdu vaan joskus sattuu jopa vahinkoja, tulee haavoja, naarmuja, mustelmia jne. Kun sitten polvistun rukoukseen ja pyydän, että Herra Henkensä kautta osoittaisi, mikä teko tai laiminlyönti on siunauksen este, omatunto soikin jostakin asiasta. Aivan pienestä synnillisestä ajatuksesta, katseesta jne, mutta kun sen on rehellisesti Jumalalle sanonut ja pyytänyt anteeksi, mutta samalla myös uskonut, että Jeesus otti pois koko maailman synnit ja siinä samassa minunkin syntini, niin silloin saa kokea, että sydän puhdistuu uskon kautta Jeesuksen veressä ja miten onkaan! Siinähän se äsken hukassa ollut esine on aivan käden ulottuvilla.

    Meissä on eroa Teuvo!

    Äänestä

  • kokeilemaan kirjoitti:

    mitään, vaan kehoitta menemään maailman ääriin saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille.
    Mutta laiskurit ja omahyväiset eivät viitsi totella
    lähetyskäskyä, vaan jäävät roikkumaan nettiin.

    kaikkein tehokkaimmin leviää maailman ääriin?

    Olisiko mahdollisesti tämä internet?

    Äänestä

  • miten nöyrästi kirjoitti:

    Paavali suhtautui siihen, että käväisi paratiisissa, tähtien takana, kolmannessa taivaassa.

    Hän ei kerskannut lainkaan siitä, vaan sanoi:
    "Tunnen miehen, joka temmattiin..."

    Hän ei kertonut näyistään tai kuulemisestaan, ei ylpeillyt vaan kerskasi vain heikkoudestaan.

    Siis iso on ero sinun ja Paavalin kokemuksiin suhtautumisessa.

    omina persoonina, eikä gloona heistä pyhiä Paavaleita.

    Äänestä

  • onnettomuudella kirjoitti:

    joka purkautuu kansamme ylitse pohjoisesta.

    Selitä!!

    mitä Saatana Lars Leevi Laestadiuksen kautta sai aikaan.

    Kun siinä hengessä erään lukemani tutkimuksen mukaan on pystytetty
    21 eri henkistä porttolahkoa. Kaikilla sama isä, Lars Leeevi,
    sama isoisä, Martti Luther ja sama äiti luterilainen porttokirkko.

    Mutta lapset niin erimielisiä, että se sivullistakin hirvittää.

    Eikä kirkko uskalla tehdä mitään sen suurimmalle lahkolle.
    Vaikka kirkkoherrakin tunsi olonsa kiusalliseksi, kun Suni on oikeassa.

    Ja piispa katsoi viisaammaksi kirkkolakia rikkoen lähteä pakoon
    määräämästään piispantarkastuksesta, kun ei valheen henki sydämessään
    uskaltanut seurakunnan edessä tulla vastaamaan Totuuden Hengen
    saaneen ihmisen kysymyksiin, jotka olisivat liittynyt juuri
    tuohon suurimpaan lahkoon.

    Tuon lahkon papilta sain kolme kertaa matkalipun helvettiin,
    kun en tunnustanut hänelle syntejäni, koska en häntä vastaan
    ollut mitään syntiä tehnyt.

    Äänestä

  • Kolttonen.P kirjoitti:

    Jos haluatte keskustella, onhan teilla s,postinne.

    Mutta tuskin sitä puskaPaavalilla on, koskapa ei ole yhteyttä ottanut.

    Äänestä

  • on tätä kirjoitti:

    mitä kirjoitit;eli Jeesus on
    ystävistä parhain,jolle voi
    puhua kaikki asiat.Kysellä apua myös
    aivan arkisissakin murheissa.
    Rukouselämä Jeesuksessa on varsin
    monivivahteista,se on sydämen puhetta
    Herran kanssa;sanojen sisältö ei sinänsä
    ole merkittävä,eikä toisella voi olla
    samanlaiset sanat,kuin toisella.
    Mitään rukouskaavaa en suosittele malliksi,
    paitsi sen,minkä Jeesus itse antoi:
    Isä meidän rukouksen;joka on hyvä pohja
    kaikelle rukoukselle,rehellisyys,
    Isän kunnioitus,Hänen tahtonsa noudattaminen.
    Tämä kunnioitus myös antaa ihmiselle
    kyvyn kunnioittaa sitä nimeä,jossa
    meillä on pelastus,Jeesus yksin.

    Kuitenkaan,
    et oivaltanut kysymykseni sisältöä,
    sillä Jeesuksen nimessä rukoileminen
    tarkoittaa sitä,että tunnustat,ettet
    voi mennä Isän eteen ilman Jeesuksen
    sovittavaa verta.
    Tämä on vaikeaa selittää,jos ihminen
    ei ymmärrä,että on täysin kykenemätön
    itsessään olemaan mitään.
    Vain Jeesuksen Vapahtajaanaan tunnustava
    tämän voi tehdä;jolloin rukoukset myös
    kuullaan.

    "Totisesti,totisesti minä sanon teille:
    joka uskoo minuun,myös hän on tekevä
    niitä tekoja,joita minä teen,ja suurempiakin,
    kuin ne ovat,hän on tekevä;sillä minä menen
    Isän tykö,ja mitä hyvänsä te anotte
    minun nimessäni,sen minä teen,että Isä
    kirkastettaisiin Pojassa.

    JOS TE ANOTTE JOTAKIN MINUN NIMESSÄNI,
    NIIN MINÄ SEN TEEN.
    Jos te minua rakastatte,niin te pidätte
    minun käskyni.
    Ja minä olen rukoileva Isää,ja Hän
    antaa teille toisen Puolustajan
    olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
    Totuuden Hengen,jota maailma ei voi
    ottaa vastaan,koska se ei tunne Häntä;
    mutta te tunnette Hänet,sillä Hän
    pysyy teidän tykönänne ja on teissä
    oleva."
    (Joh.14:12-17)

    jolla se sinutkin pitää otteessaan.

    Miksi minun pitää mennä Isän eteen ilman mukana kuljetettavaa
    veripussia, kun he kumpikin asuvat sydämessäni:

    "Jos joku rakastaa minua. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme
    hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    kaikkein tehokkaimmin leviää maailman ääriin?

    Olisiko mahdollisesti tämä internet?

    kohdalla toteutunut!
    Päin vastoin. Täällä paljastuu harhaoppisi tehokkaasti.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    omina persoonina, eikä gloona heistä pyhiä Paavaleita.

    sellaiset, jotka koroittavat omaa itseään ja kokemuksiaan, kuten Suni.

    Äänestä

  • MakeDonialainen kirjoitti:

    ja isossa varpaassasi, Teuvo Suni, kun juttelet Jumalalle, entä sydämesi oven pihtipielissä ja kamanassa.

    Jeesus on hyvä paimen, verensä kautta.

    Kun VT:n aikana uhrattiin, piti kansa vihmoa verellä, jotta Jumalan viha ei heitä tuhoaisi, kuten välillä kävi, että tuli lähti Herran tyköä ja surmasi ihmisiä ja kulutti kerrankin leirin ulommaisen osan. Nyt Uuden liiton aikana, saamme ehtollisessa nauttia Jeesuksen veren ja aina uskon kautta Jeesuksen vereen olla vihmottuna kaikesta synnistä ja niin meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy Isän tykö.

    Miksi Teuvo sinun kirjoituksissasi ei tämä puoli kirkastu, et kai väitä olevasi puhdas päivittäin Jumalan edessä ilman "jalkojen pesua", ilman jokapäiväsitä parannusta Jumalan puoleen uskon kautta. Jos niin kuvittelet, varo sellaisia harhakuvitelmia. parhainkin kilvoituksemme on Jumalan edessä kuin tahrainen vaate. Jumala on äärettömän pyhä ja vain Jeesuksen veren kautta hän voi olla Isä syntiselle armahdetulle.

    Minullakin on paja ja usein on tavaroita hukassa ja monesti en löydä niitä ja siitä tulee ahdistus ja alan rukoilla, mutta mitään ri tapahdu vaan joskus sattuu jopa vahinkoja, tulee haavoja, naarmuja, mustelmia jne. Kun sitten polvistun rukoukseen ja pyydän, että Herra Henkensä kautta osoittaisi, mikä teko tai laiminlyönti on siunauksen este, omatunto soikin jostakin asiasta. Aivan pienestä synnillisestä ajatuksesta, katseesta jne, mutta kun sen on rehellisesti Jumalalle sanonut ja pyytänyt anteeksi, mutta samalla myös uskonut, että Jeesus otti pois koko maailman synnit ja siinä samassa minunkin syntini, niin silloin saa kokea, että sydän puhdistuu uskon kautta Jeesuksen veressä ja miten onkaan! Siinähän se äsken hukassa ollut esine on aivan käden ulottuvilla.

    Meissä on eroa Teuvo!

    minkä Saatanan antaa omilleen, joille hän on Jeesuksen ulkoistanut.

    Minun ei tarvitse tuollaisia rituaaleja tehdä, koska niin Isä kuin
    Poikakin ovat yhdessä pystyttäneet oman Pyhän Hengen temppelinsä sydämeeni:

    "Minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen
    ja jäämme asumaan hänen luokseen."

    Sinun rukouselämäsi ongelmat johtuvat ainoastaan synneistäsi,
    joita Kristus ei ole saanut ahtaassa portissa puhdistaa, ja siksi:

    "Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä,
    mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää
    hänen tahtonsa mukaisesti."

    Tämäkin piti minun elää todeksi rajun kokemuksen myötä, kun keväällä
    1983 vain puolitoista kuukautta eläkkeelle pääsyn jälkeen
    harhailin yhden yön itsetuhon partailla, hukuttaakseni
    itseni tulvivaan suo-ojaan. Aamuyön tunteina kuitenkin polvistuin
    erään kankaan reunassa olevan kiven ääreen huutaen Jumalaa avuksi:

    "Jos olet olemassa, niin tule ja pelasta minut tästä tuskasta!"

    Mitään vastausta en saanut, ja kun siitä polviltani ylös nousin,
    huomasin aivan vasemman jalan vieressä kiepillä olevan kyyn,
    joka siinä lipoi sihisten kaksihaaraista kieltään.

    Silloin tajusin, ettei Jumala olekaan, ja niin otettiin aivoistani
    pois kaikki uskoon liittyvät asiat, joita ei siellä paljon ollutkaan,
    koska olin 40 vuotta elänyt hänen vihansa alla.

    Siihen loppuivat myös äidin opettamat rukoukset.
    Alkoi täydellinen erämaakausi, joka päättyi kahden vuoden
    ja kolmen kuukauden kuluttua siihen riemulliseen hetkeen, kun Jumala
    näki hyväksi lopettaa vihanpitonsa ja antaa Poikansa ilmestyä
    elämääni ensimmäisen kerran.

    Jälkeen päivän vasta tajusin, että tuo erämaakausi olikin sydämen
    perusteellista puhdistusta, tuota Kristuksen kohtaamista varten.

    Miksi minun siis pitäisi, joka päivä pestä jalkoja vaikka
    he jo asuvat sydämessäni."

    Äänestä

  • ottaa käyttöönsä kirjoitti:

    sellaiset, jotka koroittavat omaa itseään ja kokemuksiaan, kuten Suni.

    jos sitä ei olisi minullekin yöhäältä annettu:

    "Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan.
    En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin,
    mitään, mikä olisi lähtöisin meistä itsestämme. Meidän
    kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät
    kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain
    vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi."

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    jolla se sinutkin pitää otteessaan.

    Miksi minun pitää mennä Isän eteen ilman mukana kuljetettavaa
    veripussia, kun he kumpikin asuvat sydämessäni:

    "Jos joku rakastaa minua. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme
    hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."

    sillä Hebr 10:19
    "Koska meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaik-
    kein pyhimpään.."

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    Mutta tuskin sitä puskaPaavalilla on, koskapa ei ole yhteyttä ottanut.

    Sie et haluu kirjotella mun kaa,

    jos miulle joku hoksaa treivata miu vastaa.

    Ko sie saot et siul o isä ja poik, nii miss on Jumal, sie oot TeSU puskas, ja et tiiä et sua narutta jok.

    t
    Jeesus Kristus.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    minkä Saatanan antaa omilleen, joille hän on Jeesuksen ulkoistanut.

    Minun ei tarvitse tuollaisia rituaaleja tehdä, koska niin Isä kuin
    Poikakin ovat yhdessä pystyttäneet oman Pyhän Hengen temppelinsä sydämeeni:

    "Minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen
    ja jäämme asumaan hänen luokseen."

    Sinun rukouselämäsi ongelmat johtuvat ainoastaan synneistäsi,
    joita Kristus ei ole saanut ahtaassa portissa puhdistaa, ja siksi:

    "Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä,
    mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää
    hänen tahtonsa mukaisesti."

    Tämäkin piti minun elää todeksi rajun kokemuksen myötä, kun keväällä
    1983 vain puolitoista kuukautta eläkkeelle pääsyn jälkeen
    harhailin yhden yön itsetuhon partailla, hukuttaakseni
    itseni tulvivaan suo-ojaan. Aamuyön tunteina kuitenkin polvistuin
    erään kankaan reunassa olevan kiven ääreen huutaen Jumalaa avuksi:

    "Jos olet olemassa, niin tule ja pelasta minut tästä tuskasta!"

    Mitään vastausta en saanut, ja kun siitä polviltani ylös nousin,
    huomasin aivan vasemman jalan vieressä kiepillä olevan kyyn,
    joka siinä lipoi sihisten kaksihaaraista kieltään.

    Silloin tajusin, ettei Jumala olekaan, ja niin otettiin aivoistani
    pois kaikki uskoon liittyvät asiat, joita ei siellä paljon ollutkaan,
    koska olin 40 vuotta elänyt hänen vihansa alla.

    Siihen loppuivat myös äidin opettamat rukoukset.
    Alkoi täydellinen erämaakausi, joka päättyi kahden vuoden
    ja kolmen kuukauden kuluttua siihen riemulliseen hetkeen, kun Jumala
    näki hyväksi lopettaa vihanpitonsa ja antaa Poikansa ilmestyä
    elämääni ensimmäisen kerran.

    Jälkeen päivän vasta tajusin, että tuo erämaakausi olikin sydämen
    perusteellista puhdistusta, tuota Kristuksen kohtaamista varten.

    Miksi minun siis pitäisi, joka päivä pestä jalkoja vaikka
    he jo asuvat sydämessäni."

    ja orjuuttajan kahleista sinut voi päästää vain Pyhä Henki. Koska kirjoitat näin:

    "Silloin tajusin, ettei Jumala olekaan, ja niin otettiin aivoistani
    pois kaikki uskoon liittyvät asiat, joita ei siellä paljon ollutkaan,
    koska olin 40 vuotta elänyt hänen vihansa alla."

    Ja vertaat sitä Raamatun Sanaan, jonka mukaan sen, joka Jumalan tykö tulee, pitää uskoa, että Jumala on ja Jumala palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

    Miksi käärme sanoi Eevalle: Ette te suinkaan kuole, vaan te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan - ja - miksi Eeva otti puusta, josta Jumala oli kieltänyt? Käärme petti Eevan ja hän uskoi saatanaa ja sitä myötä Aadamkin petettiin.

    Miksi käärme sihisi sinullekin: Jumalaa ei ole ja uskoit häntä? Samasta syystä, koska käärme petti sinut ja kietoi sinut sitten moniin epäraamatullisiin oppeihinsa, joiden satoa olet sitten itse saanutkin niittää. Kirjoituksistasi ei julistu laki, joka herättää synnin tunnon eikä evankeliumi, joka vapauttaa ja antaa ilon, vaan syvä katkeruus ja kaunaisuus. Sinun oppisi on toinen evankeliumi, ei Raamatun. Se on tekojen kautta pelastumisoppi, jollaiset Raamatun mukaan johtavat kiroukseen ja sehän näkyy kirjoituksissasi varsin hyvin.

    Jos, kuten muutamissa kirjoituksissasi, korotat Sanna-myrskyä ja tempauskokemustasi "pilviin" sekin on vihamiehen hengen työtä. Oletko pannut merkille Paavalia, miten nöyrä ja vaitonainen hän oli paratiisikokemuksestaan. Joku kirjoitti hiljan palstalle, että Paavali vei asian mahdollisimman kauas itsestään ja sanoi vain "tuntevansa yhden miehen" vaikka hän oli tämä paratiisiin temmattu mies itse. Näyistään hän ei kerskannut eikä kirjoittanut vaan heikkoudestaan, että Jumalan armo olisi hänelle kyllin ja että Paavali olisi Hengessä väkevä.

    Kysyt yhtä oudosti edelleen:

    "Miksi minun siis pitäisi, joka päivä pestä jalkoja vaikka
    he jo asuvat sydämessäni."

    Jos sinulla on Isä ja Poika sydämessäsi, kuten monilla monilla muillakin niin alkukristillisen ajan seurakuntalaisilla kuin myöhempienkin aikojen pyhillä, se ei merkitse suinkaan sitä, että "tästä alkaa synnitön taival, jolloin en enää koskaan lankea yhteenkään syntiin". jos niin olisi, silloin Jeesus ei olisi koskaan kehottanut tunnustamaan syntejä "toisillenne" tai antanut taivaan valtakunnan avaimia uskovaisille.

    Kun kysyt miksi sinun pitäisi pestä jalkasi, vastaan: jo jokaisen tuomiohenkisen kirjeesi tähden, joilla halveksit toisten ihmisten oppeja, nimittelet kanssapalvelijoita ala-arvoisesti, esiinnyt vihamielisesti jne. heliset kuin kilisevä uhmakas kulkunen tai kumiseva, ärtyisä vaski ja ilman lähimmäisen rakkautta, joka on käskyjen täyttymys. Jos todella et huomaa näitä synneiksi, silloin on vain kaksi mahdollisuutta:

    1. Jos sinulla todella on aito usko Jumalaan ja Isä ja Poika sydämessäsi, Henki ei tarkoituksella ole vielä paljastanut näitä asioita synneiksi, koska olet irti pyhien yhteydestä. Olet jäänyt keskenkasvuiseksi, kuten kortinttolaiset aikoinaan.

    2. Olet jo niin paatunut, ettei Pyhä Henki enää sinua kutsu armoonsa.


    En voi muuta kuin vakavana toivoa, että ymmärtäisit tehdä parannuksen. Täyskäännöksen, koska olet ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein rikkonut joka päivä kaikki Jumalan käskyt. Ekhä Jeesuksen verihaavat ovat vielä avoinna vastaanottamaan sinut hoiviinsa. Kuitenkin tie on todella kaita, koska joutuisit kaikkien niiden ihmisten , koko Suomi 24-palstalaisjoukon ja monen muun edessä nöyrästi sanomaan: Antakaa anteeksi, olen tehnyt väärin solvatessani teitä.

    Niin Jumala sinua armahtakoon, muuta en osaa sanoa Teuvo Suni. Hiljattain yksi sukulaismies haudattiin ja toinen sai samanlaisen kohtauksen. Mistä Teuvo Suni tiedät lyökö sinun sydämesi enää huomenna.
    Tänään on vielä otollinen aika. Aika etsiä Jumalan pesu, jalkojen pesu, puhdistautua kaikesta synnistä, vuosilta 1985 - 2008.

    Muista, ettei se ole tappio sinulle vaan saatanalle, että teet parannuksen ja saat paljon anteeksi ja niin rakastat paljon.

    Antakoon Herra Jeesus Kristus vielä sellaisen isällisen kurituksen, että huomaat, että nyt minun kauttani Jumala puhui ja vielä on armon portti auki, ei tekojen ja vihamielisyyden portti vaan Jumalan isäällisen rakkauden portti. Niin totta kuin Jumala on pyhä Jumala, Isä Poika ja Pyhä Henki, puhukoon Jumala ulko-ovesi kynnyksellä niin että huomaat ja sanot: Herra Jeesus anna anteeksi, olen ollut paljossa väärässä, johdata mitä nyt pitää tehdä. Nimessäsi. Amen.

    Äänestä

  • tms37 kirjoitti:

    mitä Saatana Lars Leevi Laestadiuksen kautta sai aikaan.

    Kun siinä hengessä erään lukemani tutkimuksen mukaan on pystytetty
    21 eri henkistä porttolahkoa. Kaikilla sama isä, Lars Leeevi,
    sama isoisä, Martti Luther ja sama äiti luterilainen porttokirkko.

    Mutta lapset niin erimielisiä, että se sivullistakin hirvittää.

    Eikä kirkko uskalla tehdä mitään sen suurimmalle lahkolle.
    Vaikka kirkkoherrakin tunsi olonsa kiusalliseksi, kun Suni on oikeassa.

    Ja piispa katsoi viisaammaksi kirkkolakia rikkoen lähteä pakoon
    määräämästään piispantarkastuksesta, kun ei valheen henki sydämessään
    uskaltanut seurakunnan edessä tulla vastaamaan Totuuden Hengen
    saaneen ihmisen kysymyksiin, jotka olisivat liittynyt juuri
    tuohon suurimpaan lahkoon.

    Tuon lahkon papilta sain kolme kertaa matkalipun helvettiin,
    kun en tunnustanut hänelle syntejäni, koska en häntä vastaan
    ollut mitään syntiä tehnyt.

    ovat alkaneet Hengessä, mutta päättyneet enemmän tai vähemmän lahkohengessä, ei se ole ollut onnettomuus.

    Olet ominut lihallisesti itsellesi VT:n profeetallisia sanoja.

    Pohjoisesta on jo purkautunut Israelin ja Juudan päälle onnettomuus, mutta ei Suomen. Vieläkin on Pohjoisesta tuleva suuri armeija lopun ajan juutalais- ja israelilaisvaltion ylle, kuin pilvi, mutta lopulta Jumala armahtaa esikoiskansaansa ja mitä tuohon mieheen, joka tallasi valtiaita kuin mutaa, joka tuli idästä, hän oli Koores, Kristuksen esikuva ja sekään profetia ei mitenkään liity Pohjolaan saatika sinuun Teuvo, Suni.

    Jo ajatuskin lestadiolaisuuden vaikutusten olemisesta pohjoisesta tullut onnettomuus, on keinotekoisesti ja lihallisen mielenlaadun ja ymmärtämyksen kautta sommiteltu ajatus, ei Hengessä ja Totuudessa. Ja lisäksi vielä varsin itsekeskeisesti sinun omista kokemuksistasi pulppuava asia ja väite.

    Äänestä

  • MakeDonialainen kirjoitti:

    ja orjuuttajan kahleista sinut voi päästää vain Pyhä Henki. Koska kirjoitat näin:

    "Silloin tajusin, ettei Jumala olekaan, ja niin otettiin aivoistani
    pois kaikki uskoon liittyvät asiat, joita ei siellä paljon ollutkaan,
    koska olin 40 vuotta elänyt hänen vihansa alla."

    Ja vertaat sitä Raamatun Sanaan, jonka mukaan sen, joka Jumalan tykö tulee, pitää uskoa, että Jumala on ja Jumala palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

    Miksi käärme sanoi Eevalle: Ette te suinkaan kuole, vaan te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan - ja - miksi Eeva otti puusta, josta Jumala oli kieltänyt? Käärme petti Eevan ja hän uskoi saatanaa ja sitä myötä Aadamkin petettiin.

    Miksi käärme sihisi sinullekin: Jumalaa ei ole ja uskoit häntä? Samasta syystä, koska käärme petti sinut ja kietoi sinut sitten moniin epäraamatullisiin oppeihinsa, joiden satoa olet sitten itse saanutkin niittää. Kirjoituksistasi ei julistu laki, joka herättää synnin tunnon eikä evankeliumi, joka vapauttaa ja antaa ilon, vaan syvä katkeruus ja kaunaisuus. Sinun oppisi on toinen evankeliumi, ei Raamatun. Se on tekojen kautta pelastumisoppi, jollaiset Raamatun mukaan johtavat kiroukseen ja sehän näkyy kirjoituksissasi varsin hyvin.

    Jos, kuten muutamissa kirjoituksissasi, korotat Sanna-myrskyä ja tempauskokemustasi "pilviin" sekin on vihamiehen hengen työtä. Oletko pannut merkille Paavalia, miten nöyrä ja vaitonainen hän oli paratiisikokemuksestaan. Joku kirjoitti hiljan palstalle, että Paavali vei asian mahdollisimman kauas itsestään ja sanoi vain "tuntevansa yhden miehen" vaikka hän oli tämä paratiisiin temmattu mies itse. Näyistään hän ei kerskannut eikä kirjoittanut vaan heikkoudestaan, että Jumalan armo olisi hänelle kyllin ja että Paavali olisi Hengessä väkevä.

    Kysyt yhtä oudosti edelleen:

    "Miksi minun siis pitäisi, joka päivä pestä jalkoja vaikka
    he jo asuvat sydämessäni."

    Jos sinulla on Isä ja Poika sydämessäsi, kuten monilla monilla muillakin niin alkukristillisen ajan seurakuntalaisilla kuin myöhempienkin aikojen pyhillä, se ei merkitse suinkaan sitä, että "tästä alkaa synnitön taival, jolloin en enää koskaan lankea yhteenkään syntiin". jos niin olisi, silloin Jeesus ei olisi koskaan kehottanut tunnustamaan syntejä "toisillenne" tai antanut taivaan valtakunnan avaimia uskovaisille.

    Kun kysyt miksi sinun pitäisi pestä jalkasi, vastaan: jo jokaisen tuomiohenkisen kirjeesi tähden, joilla halveksit toisten ihmisten oppeja, nimittelet kanssapalvelijoita ala-arvoisesti, esiinnyt vihamielisesti jne. heliset kuin kilisevä uhmakas kulkunen tai kumiseva, ärtyisä vaski ja ilman lähimmäisen rakkautta, joka on käskyjen täyttymys. Jos todella et huomaa näitä synneiksi, silloin on vain kaksi mahdollisuutta:

    1. Jos sinulla todella on aito usko Jumalaan ja Isä ja Poika sydämessäsi, Henki ei tarkoituksella ole vielä paljastanut näitä asioita synneiksi, koska olet irti pyhien yhteydestä. Olet jäänyt keskenkasvuiseksi, kuten kortinttolaiset aikoinaan.

    2. Olet jo niin paatunut, ettei Pyhä Henki enää sinua kutsu armoonsa.


    En voi muuta kuin vakavana toivoa, että ymmärtäisit tehdä parannuksen. Täyskäännöksen, koska olet ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein rikkonut joka päivä kaikki Jumalan käskyt. Ekhä Jeesuksen verihaavat ovat vielä avoinna vastaanottamaan sinut hoiviinsa. Kuitenkin tie on todella kaita, koska joutuisit kaikkien niiden ihmisten , koko Suomi 24-palstalaisjoukon ja monen muun edessä nöyrästi sanomaan: Antakaa anteeksi, olen tehnyt väärin solvatessani teitä.

    Niin Jumala sinua armahtakoon, muuta en osaa sanoa Teuvo Suni. Hiljattain yksi sukulaismies haudattiin ja toinen sai samanlaisen kohtauksen. Mistä Teuvo Suni tiedät lyökö sinun sydämesi enää huomenna.
    Tänään on vielä otollinen aika. Aika etsiä Jumalan pesu, jalkojen pesu, puhdistautua kaikesta synnistä, vuosilta 1985 - 2008.

    Muista, ettei se ole tappio sinulle vaan saatanalle, että teet parannuksen ja saat paljon anteeksi ja niin rakastat paljon.

    Antakoon Herra Jeesus Kristus vielä sellaisen isällisen kurituksen, että huomaat, että nyt minun kauttani Jumala puhui ja vielä on armon portti auki, ei tekojen ja vihamielisyyden portti vaan Jumalan isäällisen rakkauden portti. Niin totta kuin Jumala on pyhä Jumala, Isä Poika ja Pyhä Henki, puhukoon Jumala ulko-ovesi kynnyksellä niin että huomaat ja sanot: Herra Jeesus anna anteeksi, olen ollut paljossa väärässä, johdata mitä nyt pitää tehdä. Nimessäsi. Amen.

    "Älä koskaan pyydä Saatanalta mitään anteeksi."

    Jos olen sinullekin valehdellut, silloin olisin syyllistynyt
    Pyhän Hengen pilkkaan, ja tuskin enää sen jälkeen täällä totuudesta
    halaistua sanakaan sanoisin.

    Sydämessäsi asuvalta Saatanan hengeltä, jonka käsikirjan mukaan
    sinä tämänkin kirjoituksesi laadit, et tule anteeksipyyntöä kuulemaan.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


puskaPaavali kirjoitti:

Rukoiletko Jeesuksen nimessä Jumalaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu