Tasan neljäkymmentä vuotta sitten Varsovan liiton asevoimat lopettivat ns. Prahan kevään. Tsekkoslovakian johto ei ollut realistista, lähtivät pelaamaan uhkapeliä ja hävisivät, kansa kärsi. Eivätkö nämä seikkailijat muistaneet miten kävi Unkarissa vuonna 1956, sitä ihmettelen! Silloin kuoli tuhansia, vuonna 1968 selvittiin sadalla.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, tämä pitäisi olla kaikkien pienten maiden motto. Ei pidä suurvaltoja lähteä uhmaamaan, köpelösti siinä käy vaikka muut maat ovat mitä tahansa luvanneet. Miten kävi Georgian...
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, tämä pitäisi olla kaikkien pienten maiden motto. Ei pidä suurvaltoja lähteä uhmaamaan, köpelösti siinä käy vaikka muut maat ovat mitä tahansa luvanneet. Miten kävi Georgian...
Vastaukset 6
Vanhimmat
vai kansandemokratiaa mitä sinne tsekkeihin veljellisesti panssarivaunuilla vietiin.
No on sinulla traumat. Syyllistät tsekit ja unkarilaiset siitä, että he eivät halunneet elää piikkilangoin, konekiväärein ja tankein vartioidussa kansandemokratiassa. Ilmeisesti syyllistät Varsovan gheton juutalaisetkin, kun kävivät elvistelemään natseille. Turpaan tuli. Eivätkös opi.
Sinun kaltaistasi ei voi kuin halveksia, tai sääliä.
Jos ei niitä olisi, jotka kaiken uhallakin kyseenalaistavat ja jotka ilmaisevat itseään rohkeasti ja toimivat, niin vielä härjillä kynnettäisiin ja pettuleipää syötäisiin.
Luojan kiitos on "idiootteja" ja "epärealisteja", jotka näkevät enemmän kuin "normalisoitu alistuja", jotka toimivat rakentavan ja uudistavan muutoksen airueina. Maksavat monasti henkilökohtaisesti kalliin hinnan ja elävät ehkä hitusen vähemmän aikaa kuin "alistujat", mutta elävät osana historiaa ja kansakunnan muistia.
Useimmiten "realisti" on vaipunut hätätilanteessa voimattomuuteensa ja muutoksen tekeminen jää "epärealisteille". Suomalaisessa turvallisuuspolitiikassakin "ollaan realisteja" ja katsotaan, mitä muut meille tekee.
Liian useasti termi "realisti" tarkoittaa normailisoitua alistujaa, joka tosiasiallisesti ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun jotakin täytyy tehdä.
"(--)
Parempi orjan elämää/
on kuolo hirsipuussa"
(K. Kramsu: Jaakko Ilkka)
Haista sinä vasuri paska. Kanatat siis neuvostofasismia pieniä kansoja kohtaan. Tsekkoslovakia kuului tsekeille ja slovakeille, EI venäläisille...
Ei Tsekkossolvakian johto tietenkään tähdännyt siihen lopputulokseen, joka Prahan keväästä aiheutui. Heillä oli mielessä Unkarin kansannousu vuodelta 1956 ja he selvästikin pyrkivät välttämään sen virheet.
Tsekkosslovakia eteni hyvin varovaisin askelin korostaen koko ajan, ettei sosialismia aseteta kyseenalaiseksi. Tällä hyvin maltillisella politiikalla tähdättiin siihen, että Neuvostoliitto sallisi maan edes hieman vapautuvan. Unkarin virheiden välttäminen oli selvästi Tsekkosslovakian johdon tärkeimpänä päämääränä.
Tuossa vaiheessa itäisessä Keski-Euroopassa näytti mahdolliselta sosialistisessa leirissä pieni vapautuminen. Stalinin kuolemasta oli kulunut 15 vuotta. Neuvostoliitto, vaikka oli yhä hyvin totalitaarinen valtio oli kuitenkin muttunut paljon Stalinin ajoista.
Jälkeenpäin meidän on helppo todeta, että aika ei ollut edes tuollaiselle vapautumiselle silloin vielä kypsä. Parikymmentä vuotta myöhemmin Gorbatshovin uudistuspolitiikassa oli paljon samaa kuin Prahan keväässä. Kremlin kovan linjan johtajat tajusivat näköjään 1960-luvulla, ettei sosialismissa voi olla mitään vapautta. Jos avaa portit sananvapaudelle niin koko järjestelmä romahtaa. Näinhän kävi sitten runsas parikymmentä vuotta myöhemmin koko Neuvostoliiton leirille.
Kaksitoista vuotta Prahan jälkeen (sama aika kuin oli Unkarin ja Prahan kevään välillä) Puolassa yritettiin taas varovaista ammattiyhdistysuudistusta. Silloin miehitys jo estettiin omalla, puolalaisten itse järjestämällä, sotatilalla. Maalle ja kansalle ei aiheutunut kovin paljoa vahinkoa. Jokaisessa yrityksessä pyrittiin selvästi ottamaan ooppia edellisten kertojen virheistä.