Näkyipä tanskalaisdokkarista pätkiä, jossa joku aivotutkija puhui uskontoloisesta ja havainnoistaan aivojen osalta.
Olisikohan Dawkins käyttänyt samantapaisesta asiasta nimitystä meemi, jolla uudissanana nyt ei ole oikeastaan etukäteistä arvolatausta ollenkaan, kun loinen on melko varautunut sanonta.
Mutta itse kysymys: aktivoituuko ateisteilla ollenkaan kyseinen aivojen osa?
Uskonnollisesti välinpitämätön ateisti voisikin olla, ettei hänellä edes ole moista osaa aivoissa, mutta miten sitten selitetään kiihko, mitä havaittiin ateististen kommunistien puheissa parhaimmillaan? Eikö siinä ollut kyse pseudouskonnosta tai vastaavasta? Luulisi, että jos aivoissa (yleensä) on uskonnolle altis alue, niin se oli noilla kiihkoilijoilla käytössä oman "uskontonsa" edistämiseen?
Kiintoisa aihe, mutta rajoittuisin nyt tähän ateistien aivoalueeseen. Toivottavasti muutkit rajoittuvat.
Olisikohan Dawkins käyttänyt samantapaisesta asiasta nimitystä meemi, jolla uudissanana nyt ei ole oikeastaan etukäteistä arvolatausta ollenkaan, kun loinen on melko varautunut sanonta.
Mutta itse kysymys: aktivoituuko ateisteilla ollenkaan kyseinen aivojen osa?
Uskonnollisesti välinpitämätön ateisti voisikin olla, ettei hänellä edes ole moista osaa aivoissa, mutta miten sitten selitetään kiihko, mitä havaittiin ateististen kommunistien puheissa parhaimmillaan? Eikö siinä ollut kyse pseudouskonnosta tai vastaavasta? Luulisi, että jos aivoissa (yleensä) on uskonnolle altis alue, niin se oli noilla kiihkoilijoilla käytössä oman "uskontonsa" edistämiseen?
Kiintoisa aihe, mutta rajoittuisin nyt tähän ateistien aivoalueeseen. Toivottavasti muutkit rajoittuvat.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Aivoja stimuloimalla (olikohan ulkokuori) sähköllä saadaan uskonnollisia hurmostiloja vastaavia kokemuksia. Kuolemanrajakokemuksien kaltaisia kokemuksia voidaan myös tehdä kokeellisesti samalla tekniikalla. Myös huumeet (esim. LSD) voivat tuoda uskonnolliseksi kokemukseksi luokiteltavia tiloja kuten ruumiista poistuminen ja ekstaasin (ei itse aine) tunne.
Tutkimusten mukaan vähempi älykkyys korreloi nousevan uskonnollisuuden kanssa.
Kyse on pelkästään aivosähkökemiasta ja psykologiasta. Ei mitään yliluonnollista.
Mainitaan vielä että jatkuvalla meditaatiolla ateistikin voi saada samankaltaisia kokemuksia kuin meditoiva Teistikin.
Miksi ei saisi ?
"ateististen kommunistien puheissa parhaimmillaan? Eikö siinä ollut kyse pseudouskonnosta tai vastaavasta?"
Ei pseudo- vaan todellinen uskonto. Kommunisteilla esiintyi äärimmäinen usko kommunismin paremmuuteen ja siihen oli pyrittävä keinoin millä hyvänsä. Tämä tuotti henkilöpalvontaa sekä opin, jota noudattamalla fundamentaalisesti saavutettaisiin tavoite.
"Ateistisessa" Neuvostoliitossa myös tieteilijät, niin ateistit, kuin uskovat teloitettiin/karkoitettiin, jos oppia kyseenalaisti.
Ateistisen maailmankatsomuksen omaksuminen tuskin selittyy aivojen rakenteella. Kyse on selvästikin jostakin ihan muusta - mutta mistä?
Uskovan ihmisen ja ateistin välisistä eroavaisuuksista:
REHELLINEN ja aito uskova ihminen ja ateisti eroavat toisistaan siten että ensin mainittu uskoo HYVÄÄN, kuten rehellisyyteen, sieluun, elämänsä korkeampaan merkitykseen ja tarkoitukseen, jumalalliseen tarkkailuun jne. Ateisti ei usko niihin - tai kieltää jopa niiden olemassaolon mahdollisuudenkin. Uskovia on monenlaisia, mutta tarkoitan tässä rehellistä ja aitoa uskovaa tai henkisyydestä kiinnostunutta ihmistä jonka arvot perustuvat OIKEAMIELISYYTEEN ja rehellisyyteen.
Monista vaikeistakin asioista tulisi kyetä mielestäni keskustelemaan mahdollisimman
avoimesti ja rehellisesti.
Ateismin ja pahuuden suhteesta:
Pahuus ilmenee korostuneena itsekeskeisyytenä, jolloin ihmisessä korostuvat monet kielteiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet. Korostuneen itsekeskeisille ihmisille eivät tosiasiat ja oikeudenmukaisuus ole ensisijaisen tärkeitä - tärkeintä heille on oma etu. "Oma etu" voi tarkoittaa heille esim. oman maailmankatsomuksen tms puolustamista tosiasioista, todellisuudesta - ja totuudestakaan - välittämättä.
Useimmille ateisteille eivät havaintojeni mukaan ole tärkeitä tosiasiat ja objektiivinen totuus. Tärkeintä heille on OMA maailmankatsomus ja omat käsitykset ja kuvitelmat todellisuudesta. Miksi ateistit muutoin kieltäisivätkään esimerkiksi henkiolentojen ja sielun olemassaolon mahdollisuudenkin? Heikomman (negatiivisen) ateismin ollessa kyseessä, ateistit USKOVAT että mm. henkiolentoja ja sielua ei ole olemassa. Miksi ateisti haluaa uskoa siihen, että henkiolentoja ja sielua ei ole olemassa, jos häneltä puuttuu tieto siitä onko niitä olemassa? Ateismissa on kyse voimakkaasta asenteellisuudesta johon on jokin syy. Ja koska ateismi vastustaa kaikkea henkisyyttä niin syy ei ole pelkästään uskontojen vastustaminen. Mikä se syy voisi olla?
Ateistisen maailmankatsomuksen omaksuneella ihmisellä on lähes poikkeuksetta omanarvontunnossaan ja itsetunnossaan vakavaa heikkoutta (ei välttämättä näy mitenkään päältä päin). Epäterveen itsetunnon syyt voivat olla moninaisia mutta sielulliset syyt suurin tekijä. Itsekunnioituksen puutteeseen liittyvät moraaliset heikkoudet, kuten älyllinen epärehellisyys - ja epärehellisyys yleisemminkin. Pahuuden ja pimeyden tiellä olevat ihmiset eivät kykene - tai koe haluakaan - rehelliseen itsetutkiskeluun. Omista teoistaan he eivät kanna vastuuta vaan usein mieluummin ulokoistavat oman pahuutensa ja hakevat syntipukkeja. He eivät usein edes miellä itseään pahoiksi ihmisiksi vaikka toteuttaisivat kuinka pimeitä ja pahoja tekoja tahansa. Pahuuden tunnistaminen ja tunnustaminen omassa itsessään edellyttää ihmiseltä älyllistä rehellisyyttä ja nöyryyttä. Ateisteilta näyttääkin puuttuvan usein nimenomaan nöyryyttä jonka tilalla on ylimielisyyttä ja toisten syyllistämistä ja syyttelyä sitäkin enemmän.
Henkisen todellisuuden olemassaoloon uskominen edustaa hyvyyttä ja VALOA ja muunmuassa siitä syystä useimmat ateistit vastustavatkin sitä. Ateistismaterialistinen maailmankatsomus esineellistää ihmisen ja edustaa pimeyttä. Ihmisen arvostaessa ja kunnioittaessa aidosti itseään hän osaa yleensä arvostaa myös toisia ihmisiä. Kuinka ihminen voisikaan arvostaa itseään jos hän ei halua nähdä itseään edes mahdollisesti sielullisena olentona?
Pahuus on kytköksissä sielun ikään ja henkiseen kypsyyteen. Henkisesti kypsä ihminen kykenee rehelliseen itsetutkiskeluun. Uskonnollisuuden parhaita puolia on se, että monet uskoon tulleet ja runsaastikin "syntiäkin" tehneet ihmiset ovat kyenneet rehelliseen itsetutkiskeluun ja siten muuttuneet positiivisesti. Rehellisten ja aitojen uskovien ihmisten arvomaailma ja omanarvontunto on uskonnollisuuden myötä usein terveemmällä ja vakaammalla pohjalla kuin aiemmin. Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenevä ihminen pystyy tarkastelemaan moninaisia ja usein alitajuisia pelkojaan, tekojaan, motiivejaan ja negatiivisia puoliaan. Samalla tavalla kuin psykoosista on vaikea parantua jos tilaansa ei itse tiedosta, niin pahuudestakin on vaikea "parantua" jos ei omaa pahuuttaan itse tiedosta ja halua siihen muutosta.
Monet ateistit arvostelevat - ja usein syystäkin - uskovien ahdasmielisyyttä. Uskovia on monelaisia ja jotkut heistä ovat hyvinkin ahdasmielisiä ja itsekeskeisiä. Ihmisessä tärkeintä kuitenkin on aitous, rehellisyys ja OIKEAMIELISYYS. Uskossahan kyse onkin USKOSTA, eikä tiedosta. Rehellinen ukovainen ihminen HALUAA USKOA mm. sielunsa, Taivasmaailman, jumalallisen tarkkailun ja olemassaoloon. Rehellinen uskominen on siis aitoa halua uskoa HYVÄÄN ja myös toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen (=kuoleman jälkeine elämä). On kuitenkin olemassa runsaasti myös sellaisia ihmisiä jotka todella TIETÄVÄT sielun, henkiolentojen yms. olemassaolosta. Tietoa on kertynyt heille usein kokemusperäisesti tai jotakin muuta kautta. Tietoa henkisestä todellisuudesta on olemassa ja Enkeleitä ja Taivaallisia hierarkioita on olemassa. Ne eivät ole missään tapauksessa satua ja kuvitelmia. Enkeleistä käytetään usein myös nimitystä Valo-olento tai Täysvalo-olento. He ovat korkeampien maailmojen ja ulottuvuuksien asukkaita ja toimivat Taivaallisen Hallinnon alaisuudessa.
Sulkiessaan Henkisen Todellisuuden (sielun, henkiolennot, jumalolennot jne) olemassaolon mahdollisuudenkin pois - ateistit eivät ole älyllisesti rehellisiä. Miksi he eivät voi yksinkertaisesti tunnustaa, että he eivät tiedä, jos eivät tiedä? Sellainen olisi tosiasioiden rehellistä tunnustamista - ja siten mahdollisesti myös viisauden alkua..
Pahuutta ja pimeyttä edustaa muunmuassa älyllinen epärehellisyys ja epärehellisyys
yleensäkin, ylimielisyys, välinpitämättömyy. Miksi esimerkiksi ateistit ovatkaan niin välinpitämättömiä ja epärehellisiä totuuden suhteen? Jos ihminen ei tiedä jotakin, niin ainakin hän voi tiedostaa - ja rehellisesti tunnustaa - että ei tiedä. Entä miksi monet ateistit kestävät niin heikosti asiallistakaan kritiikkiä? - Jos maailmankatsomus on vakaalla ja rehellisellä pohjalla niin ihminen varmastikin kestänee asiallista kritikkiä myös oman maailmankatsomuksensa suhteen.
Oikeamielisyyden arvojen perustana on ennenkaikkea rehellisyys, vaikka ihminen ei tietäisi esim. henkisestä todellisuudesta juuri mitään. Omasta tietämättömyydestään voi kuitenkin aina olla tietoinen jos nöyryys - ja viisaus - sen tunnustamiseen riittää.
Muunmuassa pahuuden ulkoistamisesta löytyy mielenkiintoisia ajatuksia seuraavasta kirjoituksesta:
http://www.nic.funet.fi/index/religion/christian/texts/html/finnish/ystava/na/vskg.html
Tuossapa pitkä ja harras selvitys, miten vähempi älykkyys korreloi uskonnollisuuteen XD
>>Henkisen todellisuuden olemassaoloon uskominen edustaa hyvyyttä ja VALOA ja muunmuassa siitä syystä useimmat ateistit vastustavatkin sitä.
tuuppaat tuon saman ritirimpsun tänne? Voisit joskus keksiä jotain uutta.
Lyhyestä virsi kaunis on joku joskus sanonut. Mitä lyhyempi, sen parempi.
Sikäli, kun minä olen raamattu-uskoisia kuunnellut ja kommenttejaan lukenut, nin useimmiten uskova katsoo muita ihmisiä liattujen lasien läpi, ja näkee itsensä ja oman piirinsä ulkopuolella lähinnä pahuutta ja huonoutta, kuten sinäkin. Eikös se ole aika omahyväistä ja haluttomuutta/kykenemättömyyttä nähdä hyvää muissa ihmisissä ja mikä pahinta: oikeamielisyyden puutetta. Kehtaat vielä esitellä tuommoisia ajatuksia! Häpeäisit nyt edes vähän tuota pahantahtoista ja tuomitsevaa asennettasi!
>>Sikäli, kun minä olen raamattu-uskoisia kuunnellut ja kommenttejaan lukenut, nin useimmiten uskova katsoo muita ihmisiä liattujen lasien läpi, ja näkee itsensä ja oman piirinsä ulkopuolella lähinnä pahuutta ja huonoutta, kuten sinäkin>>
- Monet uskovaiset ovat ahdasmielisiä ja itsekeskeisiä. Ihmisessä arvostettavimpia ominaisuuksia on kuitenkin rehellisyyteen perustuva oikeamielisyys. Jos joku ihminen
AIDOSTI uskoo mm sieluun, taivasmaailmaan ja jumalalliseen oikeuteen, niin hän ei voi olla
pohjimmiltaan pahantahtoinen, vaikka monet
hänen uskomuksensa olisivatkin naiiveja ja todellisuutta vastaamattomia.
Pahuuteen todellakin liittyy muunmuassa älyllinen epärehellisyys joka liittyy kiinteästi ateismiin.
On luonnollisesti olemassa myös tietämättömiä ja ymmärtämättömiä ateisteja jotka eivät ehkä ole ateismiaan tarkemmin miettineet ja analysoineet.
Ateismihan ei ole sama asia kuin uskonnottomuus, vaikka uskonnoton ihminen voikin olla ateisti.
>>Eikös se ole aika omahyväistä ja haluttomuutta/kykenemättömyyttä nähdä hyvää muissa ihmisissä ja mikä pahinta: oikeamielisyyden puutetta. Kehtaat vielä esitellä tuommoisia ajatuksia! Häpeäisit nyt edes vähän tuota pahantahtoista ja tuomitsevaa asennettasi>>
- Haluat nähdä kyseisessä kirjoituksessa oikeamielisyyden puutetta ja tuomiohenkisyyttä mutta etkö nyt itse ole tuomitsemassa rehellisen ja asiapitoisen kirjoituksen ja sen kirjoittajan?
Jos luit aeimmin linkittämäni kirjoituksen, niin ymmärrät, että itsetutkiskeluun haluttomat - tai kykenemättömät - projisoivat usein pahuutensa johonkin sopivaan kohteeseen. Se voi perustua johonkin tarpeeseen, pelkoon, toiveeseen yms. Oleellista on se, että omassa itsessä ei haluta nähdä mitään vikaa, eikä oteta rehellisesti vastuuta silloin kun siihen syytä olisi. "Paha" ulkoistetaan usein. Rehellinen ja asiallinen kirjoitus - vaikka ei kaikkia ateisteja miellytäkään - ei kuitenkaan perustu pahantahtoisuuteen ja tuomitsemiseen.
taas täällä sepittelee?
"Pahuuteen todellakin liittyy muunmuassa älyllinen epärehellisyys joka liittyy kiinteästi ateismiin."
- Tuota sinä jaksat jankuttaa vaikka maailman tappiin.
"On luonnollisesti olemassa myös tietämättömiä ja ymmärtämättömiä ateisteja jotka eivät ehkä ole ateismiaan tarkemmin miettineet ja analysoineet."
- Mitä analysoimista tässä on? Kun ei ole jumalharhainen, niin se on siinä.
kuinka jumaluskon puutteeseen pitää liittää niin paljon kaikkea negatiivista. Ei jumaluskon puutteella ole mitään yhteyksiä pahuuteen, ei sen enempää, kuin jumalaan uskomisellakaan. Samalla lailla ihmisiä, hyvine ja huonoine piirteineen, kuin kaikki muutkin ihmiset. Aika epäterve asenne ottaa jokin tietty ryhmä, ja alkaa todistella, että nimenomaan siihen liittyy jotain muista poikkeavaa pahuutta. Onhan jokaisella oikeus päätyä omaan käsitykseen maailmasta ja maailmankaikkeudesta.
>>kuinka jumaluskon puutteeseen pitää liittää niin paljon kaikkea negatiivista. Ei jumaluskon puutteella ole mitään yhteyksiä pahuuteen, ei sen enempää, kuin jumalaan uskomisellakaan>>
Ei ateismi ole pelkästään jumaluskon puutetta. Sillä perusteellahan kaikki vastasyntyneetkin olisivat ateisteja koska eivät ole kuulleetkaan Jumalasta ja eri uskonnoista. He ovat kuitenkin uskonnottomia siinä mielessä, että he eivät ole millään tavalla tietoisia uskomusjärjestelmistä ja niiden jumalakäsityksistä. Uskonnottomuus on usein kokonaan aivan eria asia kuin ateismi.
Ateistilla jumaluskon puute tarkoittaa käytännössä Jumalolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin kieltämistä - tai USKOA siihen, että jumalolentoja ei ole olemassa.
Ateismista tarkemmin täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
miten jotkut määrittelevät ateismin. Minä olen ateisti koska en usko jumaliin.
"Ei ateismi ole pelkästään jumaluskon puutetta. Sillä perusteellahan kaikki vastasyntyneetkin olisivat ateisteja koska eivät ole kuulleetkaan Jumalasta ja eri uskonnoista. He ovat kuitenkin uskonnottomia siinä mielessä, että he eivät ole millään tavalla tietoisia uskomusjärjestelmistä ja niiden jumalakäsityksistä. Uskonnottomuus on usein kokonaan aivan eria asia kuin ateismi. "
Siis se että jonkun pata sutii tyhjää jä kaveri uskoo jumaliin, aiheuttaa eri tilanteen toisessa henkilössä joka ei usko, riippuen siitä onko toinen henkilö kuullut että ihmisillä voi mennä kuuppa tuolla tavoin sekaisin?
Miten nää spedet onnistuvat aina ulkoistamaan oman kusipäisyytensä peilin viaksi?
Minulle ateismi sana tarkoittaa jumaluskon puutetta, a-teismiä, ja buddhalaisuutta pidän ateistisena uskontona ja itsetuntemuksen taitona ja ihmisenä kehittymisen järjestelmänä.
Ateisteja on ollut historian saatossa moneen junaan ja niin on ollut kristittyjäkin. Nyt on 2000-luku ja tämän päivän ateistien käsitykset ovat moninaiset. Pitäiskö sun jo päästää pikkuhiljaa irti ja suhtautua avoimin mielin ihan oikeisiin ihmisiin. Wikipediasta löytyy kyllä tietoa, mutta usein aika pinnallista, eikä se ole vapaata tekstin laatijan omasta näkemyksestä.
>>Minulle ateismi sana tarkoittaa jumaluskon puutetta, a-teismiä, ja buddhalaisuutta pidän ateistisena uskontona ja itsetuntemuksen taitona ja ihmisenä kehittymisen järjestelmänä>>
Jumaluskon puuttuminen voidaan ymmärtää myös niin, että henkilö joka ei koskaan kuullutkaan uskonnoista ja niiden jumalkäsityksistä, olisi ateisti. Sellainen henkilö ei kuitenkaan ole ateisti, vaan ihminen joka ei ole sitoutunut minkään uskomusjärjestelmän oppeihin.
Buddhalaisuutta on monenlaista, mutta jumaolennot ja henkiolennot kuulunevat muodossa tai toisessa kaikkiin uskonnollisiin ja henkisiin liikkeisiin. Oletettavasti myös Buddhalaisuuteen. En usko, että Buddhalaisuudella on ateismin kanssa mitään tekemistä.
Panteistinen jumalkäsityskään ei sulje pois korkeampia todellisuuksia, korkeampia maailmoja ja korkemapia olentoja.
"Jumaluskon puuttuminen voidaan ymmärtää myös niin, että henkilö joka ei koskaan kuullutkaan uskonnoista ja niiden jumalkäsityksistä, olisi ateisti. Sellainen henkilö ei kuitenkaan ole ateisti, vaan ihminen joka ei ole sitoutunut minkään uskomusjärjestelmän oppeihin. "
Niin.
Uskonto on kuin syöpä. Terve ihminen on henkilö joka ei mm. sairasta syöpää.
Tuollainen ihminen on silti terve vaikka ei olisi koskaan syövästä kuullutkaan.
Toivottavasti tämä analogia auttaa sinua hahmottamaan päästöäsi.
Kristinuskon jumalan! Mitä sitten kysymysmerkki.
Jotkut uskovaiset pitävät ilmaisua nyt kovastikin esillä. Älyllistä epärehellisyyttä kuulemma on, jos kiistää henkiolentojen yms. mahdollisuudenkin. Näin he ovat tämän luokitelleet ja tällä perusteella he ateisteja älyllisesti epärehellisiksi nimittävät ja korottavat itsensä samalla älyllisesti rehellisiksi.
Mietitäänpä sitten maamme kristittyjä. Moni on kristityksi kasvatettu, harva perehtynyt muihin uskontoihin juurikaan. Voimme siis karkeasti yleistää, että uskovat ensimmäiseen kuulemaansa jumalaan ensimmäisellä opetetulla tavalla. Muut jumalat, sen kummemmin heitä rukoilematta, tutustumatta, etsimättä kärsivällisesti vuosia kuten kristinuskon jumalaa kuuluisi etsiä jne - tuosta vain leimaavat olemattomiksi ja / tai epäjumaliksi, joihin eivät usko eivätkä palvo.
Onko se älyllisesti rehellistä? Että uskoo osaan jumaluuksista ja asiaa tutkimatta kieltää päättäväisesti loput - koska ensiuskonto niin käskee? Mielestäni se on älyllisen epärehellisyyden huipentuma! Päättää uskoa johonkin todistamattomaan yliluonnolliseen ja samaan syssyyn olla uskomatta muihin. JOS uskoo vahvasti sydämessään joidenkin jumaluuksien olevan todellisia, on älyllisesti rehellistä vain ja ainoastaan perehtyä muihinkin jumaluuksiin ja uskoa niihinkin.
Tarkoituksena taisikin olla vain keksiä ilmaus, kuten 'älyllinen epärehellisyys', jonka ei ole tarkoituskaan olla looginen, järjellinen argumentti vaan jokin pinnalta käsin hyvältä kuulostava ateistien polkemiseen tarkoitettu rimpsu.
Vähän samaan tapaan kuin tuo klassikko mikä tässäkin on tullut esiin. Pahuus ja ateismi liitetään yhteen ja hyvyys ja Oikea Uskonnollisuus =DD Näin voidaan kätevästi sanoa, että minä uskovainen olen hyvä ihminen, sinä ateisti olet paha ihminen, sanomatta sitä suoraan - kristinuskohan kieltää itsensä ylentämisen. Sitä ehkä huijataan itseään ajattelemalla että jos sanon vain oikeita uskovaisia hyviksi ja liitän ateismiin pahuuden, en suoranaisesti kyseiseen ateistiin, en tavallaan olekaan sanonut itseäni hyväksi ja toista ihmistä pahaksi =DDD
tuohon ateisteja demonisoivaan kirjoitukseen =DD Vasta viimeinen virkkeesi osoitti, että tarkoititkin sen kritisoivia kirjoituksia =DD
Ehkä kannattaisi pikkuisen sitä itsetutkiskelua miettiä silläkin puolella projisoinnin sijaan, mitä luulet? ;) Vastuun kantaminen ei ole kamalaa vaan se on ihan hyvää toimintaa.
>>Jotkut uskovaiset pitävät ilmaisua nyt kovastikin esillä. Älyllistä epärehellisyyttä kuulemma on, jos kiistää henkiolentojen yms. mahdollisuudenkin. Näin he ovat tämän luokitelleet ja tällä perusteella he ateisteja älyllisesti epärehellisiksi nimittävät ja korottavat itsensä samalla älyllisesti rehellisiksi>>
Kommentti:
On älyllisesti epärehellistä kieltää henkiolentojen olemassaolon mahdollisuus. Tämän tosiasian toteaminen ei ole itsensä korottamista, eikä edes ateistien alentamista.
>>Mietitäänpä sitten maamme kristittyjä. Moni on kristityksi kasvatettu, harva perehtynyt muihin uskontoihin juurikaan. Voimme siis karkeasti yleistää, että uskovat ensimmäiseen kuulemaansa jumalaan ensimmäisellä opetetulla tavalla. Muut jumalat, sen kummemmin heitä rukoilematta, tutustumatta, etsimättä kärsivällisesti vuosia kuten kristinuskon jumalaa kuuluisi etsiä jne - tuosta vain leimaavat olemattomiksi ja / tai epäjumaliksi, joihin eivät usko eivätkä palvo>>
Kommentti:
Kristinuskovia on monenlaisia. Avarakatseisimmat heistä ymmärtävät, että jumalakuva on jumalakuva ja todellisuus ja objektiivinen TOTUUS Jumalasta ja Taivaallisesta Hallinnosta on se mikä on.
Maaplaneetta on osa suurta järjestelmää, joka on osa vieläkin suurempaa järjestelmää, mikä on osa vieläkin suurempaa järjestelmää jne. Hieman samaan tapaan jumalalliset henkiset hierarkiatkin ovat järjestäytyneet. Hierarkiat koostuvat riittävän korkean henkisen kypsyyden saavuttaneista olennoista (= sieluista).
Asuttuja planeettoja on universumissa lukemattomia ja elämä on monilla niistä inhimillisen mielikuvituksen ulottumattomissa. Tuntemamme ulottuvuus ei ole ainoa olemassaoleva taso. Suurimmat ja kehittyneimmät (henki-)olennot elävät korkeissa ulottuvuuksissa ja he vastaavat Taivaallisesta Hallinnosta.
Ihmisolennoille (= sieluille) elämä alemmissa todellisuuksissa on eräänlaista koulunkäyntiä. Joillakin saattaa olla myös jokin erityinen tehtävä joka on vaatinut henkimaailmasta laskeutumisen (inkarnaation).
Elämme tällä planeetalla ja koko aurinkokunnassa juuri nyt suuren muutoksen aikaa joka pakottaa kaikki ihmiset laajentamaan rajoittuneita ja vakiintuneitakin käsityksiään mm. Jumalasta.
>>Onko se älyllisesti rehellistä? Että uskoo osaan jumaluuksista ja asiaa tutkimatta kieltää päättäväisesti loput - koska ensiuskonto niin käskee? Mielestäni se on älyllisen epärehellisyyden huipentuma! Päättää uskoa johonkin todistamattomaan yliluonnolliseen ja samaan syssyyn olla uskomatta muihin. JOS uskoo vahvasti sydämessään joidenkin jumaluuksien olevan todellisia, on älyllisesti rehellistä vain ja ainoastaan perehtyä muihinkin jumaluuksiin ja uskoa niihinkin>>
Kommentti:
Lue edellinen vastaus.
>>Vähän samaan tapaan kuin tuo klassikko mikä tässäkin on tullut esiin. Pahuus ja ateismi liitetään yhteen ja hyvyys ja Oikea Uskonnollisuus =DD Näin voidaan kätevästi sanoa, että minä uskovainen olen hyvä ihminen, sinä ateisti olet paha ihminen, sanomatta sitä suoraan - kristinuskohan kieltää itsensä ylentämisen. Sitä ehkä huijataan itseään ajattelemalla että jos sanon vain oikeita uskovaisia hyviksi ja liitän ateismiin pahuuden, en suoranaisesti kyseiseen ateistiin, en tavallaan olekaan sanonut itseäni hyväksi ja toista ihmistä pahaksi =DDD>>
Kommentti:
Pahuus ja ateismi kyllä liittyvät toisiinsa ja perustelin tätä asiaa aiemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ateistit olisivat jotenkin erityisen pahoja. Monet avoimesti ateistiset ihmiset ovat ainakin rehellisempiä kuin teeskentelijät jotka esittävät jotain muuta kuin mitä todellisuudessa ovat.
Älyllinen epärehellisyys liittyy korostuneeseen itsekeskeisyyteen. Kaiken inhimillisen pahuuden takana on korostunut egoismi.
Historiallisen Jeesuksen olemassaolo lienee melko selvää, vaikka varmoja todisteita ei ilmeisesti olekaan. Jotkut ovat esittäneet ajatuksia, että hän olisi ollut humanoidi toiselta planeetalta. Totuus lienee kuitenkin se, että Jeesus oli Henkisen Hierarkian lähettiläs jolla oli tietynlainen tärkeä osa suuressa jumalallisessa suunnitelmassa.
uskoa kerrottu totuutena. Älyllisesti rehellistä? Ei toki.
Ei tämä poikkea muusta uskonnollisesta älyllisestä epärehellisyydestä. Sinulla on sinun oma totuutesi ja oma tapasi uskoa jumaluuksiisi ja se on sitten se oikea; tuomitseminen sinulta löytyy kuten monilta uskovaisilta muutenkin.
Pahuuden ja ateismin liittäminen yhteen on ongelmallista jo pelkästään siksi, että pahuus liittyy uskonnollisuuteen pitkälti, vaikka uskonnolliset muuta väittävät. On hyvin epärehellistä ryhtyä nitomaan ateismia ja pahuutta yhteen - se vaatii sitä, ettei asiaan ole perehtynyt lainkaan tutkimusten valossa, havaintojen valossa tms. Jos olisi, tietäisi paremmin. Todennäköisimmin kyse on tahallisuudesta, koska oikea tieto on helposti saatavilla. Jos leimaamisen aloittaa etsimättä tietoa, on jo astunut tahallisesti epärehellisyyden puolelle.
Jumalaan uskomaton on edelleenkin ateisti, oli syy jumalaan uskomattomuuteen sitten mikä hyvänsä. Turha kehitellä mitään todellisuuden kanssa ristiriitaisia ajatusrakennelmia.
Alkuperäiseen buddhalaisuuteen ei kuulu minkäänlaista jumalauskoa, siis teismiä. Symbolisella tasolla asioita voidaan kuvailla jumaluuksilla, millä ei ole mitään tekemistä jumalaan uskomisen kanssa.
Antiteisti taitaa olla sitä sinun etsimääsi riistaa. Meissä ateisteissa on myös antiteistejä, ilmeisesti ei tarpeeksi, koska sitä peräänkuulutat.
leimaamalla ja yleistämällä sekä jättämällä perusterut hatariksi teet taas tuttikset.
Ymmärrän kyllä että kukin kykyjensä mukaan.
Varsinaisesta asiasta keskustelu lienee vaikeaa. DNH taustoitti tätä aivotutkimusasiaa (en ole asiantuntija, oliko nuo saman dokumentissa esiintyneen tutkijan vai jonkun toisen tuloksia).
Jos normaaleissa ihmisaivoissa tai hyvin useilla ihmisillä on aivoissaan alue, joka on herkkä uskonnolliselle meemille (tai ehkä aatteelliselle meemille ylipäätään?), niin mitä vaihtoehtoja ateisteille jää?
Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että ateisti pyrkii pitämään tämän aivoalueensa käyttämättömänä, tyhjänä, (null-meemillä?). Sitten tuolle aivoalueelle voi olla parempaa täytettä kuin null-tila ("hyvä henki") ja huonompaa täytettä ("paha henki"). Nyt sitten herää kysymys, miksei ateisti hakisi tyhjää parempaa vaihtoehtoa? Ehkäpä null-meemi ei olekaan niin tyhjä kuin ateisti kuvittelee, vaan se puolustaa reviiriään ja pyrkii levittäytymään?
Null-meemin pitää siis pyrkiä uskottelemaan ateistille olevansa tyhjä ja samalla saada ateisti uskomaan, ettei parempaa vaihtoehtoa ole, vaan kaikki näkyvät aivoalueenn täytteet ovat loisina huonompia vaihtoehtoja kuin tyhjä.
Havaintojen mukaan ainakaan päällepäin näkyvät ateisti"uskonnon" (esim. kommunismin) levitysyritykset eivät ole tuottaneet tuolle ihmiskunnan osalle mitään suurempaa siunausta. Siis tästä voisi ajatella, ettei ateisteilla ole tarjota sellaista parempaa täytettä, ainoastaa huonompia tai sitten todellista aivoalueen tyhjäystä tai kuviteltua tyhjennystä.
Nyt pitää vielä toivoa, ettei kovin monet tutkijat löydä muita vastaavia alueita aivoista, jotka ovat ateisteille vaarallsia täytettyinä. Tämähän johtaisi lopulta tyhjäpäisiin ateisteihin? Tyhjäpäisillä ateisteilla ei sitten olisi juurikaan mahdollisuutta keksiä kehityskertomusta, miten eräät aivojen alueet ovat olleet aiemmin kelpoisuutta lisääviä, vaan eivät enää. Ehkä uskontoherkät aivoalue todettaisiin hikan tapaan kalalta periytyneiksi?
syntyy juttuja jotka selkeästi toimivat tekijänsä tavoitteita vastaan.
En silti epäile hetkeäkään etteikö älyllisesti vastaavilla eväillä varustettu kaveri voisi tuosta egoboostata.
"Havaintojen mukaan ainakaan päällepäin näkyvät ateisti"uskonnon" (esim. kommunismin) levitysyritykset eivät ole tuottaneet tuolle ihmiskunnan osalle mitään suurempaa siunausta."
Demokratia on kyllä mielestäni aika paljon parempi kuin mikään tähän mennessä esiintynyt teokratia.
uskonnon hyvyyteen ja ateismin pahuuteen. Huomasitko? Eli käytännössä kerroit olevasi hyvä ihminen ja ateistien olevan pahoja ihmisiä. Ei, et kaikkia koska yrität kiertää asian.
Eikö ajatus ollut keskustella tuosta aivojen tilanteesta, ei arvottaa uskontoa ja uskovaisia hyväksi ja ateismia ja ateisteja pahoiksi? Arvotatko kaikki muutkin kuin oman uskosi samalla tavoin hyviksi, jos nyt kerran siitä haluat keskustella?
Mitä uskontoa edustat itse? Luulin joskus, että kristinuskoa, mutta tämäkin kirjoituksesi on niin kristinuskon hengen vastainen, että täytyy olla jokin muu tuo sinun uskontosi. Mikä?