Onko muilla kokemuksia miesten "peloista/jännityksestä" seksiin suhtautumisessa loppuraskaudesta?
Itse kovin turhautunut mieheeni ja nykyiseen seksielämäämme. Kun 6kk raskaudesta oli takana ja maha alkoi kasvaa, mieheni on yrittänyt vältellä seksiä parhaansa mukaan. Oma-aloitteisuus kuoli välittömästi. Kerrat vähenivät, mutta lopullinen stoppi tuli rv 34. Hän koki tuolloin että paikat oli liian tiukat ja asentoakaan ei meinannut heti löytyä. Sen jälkeen 2 kertaa on ollut jotain pientä räpeltelyä, lähinnä vaan saadakseen minut tyydyttämään hänet loppuun. Nyt kun synnytys alkaa lähestyä, hän ei koske enää edes rintoihin, muusta puhumattakaan. Koen itseni ällöttäväksi, rumaksi ja oksettavaksi, hänen käytöksensä on niin torjuvaa.
Itseä turhauttaa eniten varmasti se, että raskaus lisäsi omia himoja niin että "aina panettaisi". Kilojakin tullut tähän mennessä 6, joten ei pitäisi olla suurta muutosta ulkonäössäkään.
Silti mies kohtelee kuin olisin tippunut ulkoavaruudesta.
Onko muilla jotain kokemuksia tästä? Meillä ei varmaankaan seksi kuulu edes synnytyksen käynnistämisyrityksiin...
Itse kovin turhautunut mieheeni ja nykyiseen seksielämäämme. Kun 6kk raskaudesta oli takana ja maha alkoi kasvaa, mieheni on yrittänyt vältellä seksiä parhaansa mukaan. Oma-aloitteisuus kuoli välittömästi. Kerrat vähenivät, mutta lopullinen stoppi tuli rv 34. Hän koki tuolloin että paikat oli liian tiukat ja asentoakaan ei meinannut heti löytyä. Sen jälkeen 2 kertaa on ollut jotain pientä räpeltelyä, lähinnä vaan saadakseen minut tyydyttämään hänet loppuun. Nyt kun synnytys alkaa lähestyä, hän ei koske enää edes rintoihin, muusta puhumattakaan. Koen itseni ällöttäväksi, rumaksi ja oksettavaksi, hänen käytöksensä on niin torjuvaa.
Itseä turhauttaa eniten varmasti se, että raskaus lisäsi omia himoja niin että "aina panettaisi". Kilojakin tullut tähän mennessä 6, joten ei pitäisi olla suurta muutosta ulkonäössäkään.
Silti mies kohtelee kuin olisin tippunut ulkoavaruudesta.
Onko muilla jotain kokemuksia tästä? Meillä ei varmaankaan seksi kuulu edes synnytyksen käynnistämisyrityksiin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
ymmärrän pahan mielesi asiasta. Itse olen ihan samassa pisteessä raskauden suhteen ja olo on välillä todella kurja. Tunnen oloni ihan virtahevoksi, en pysty liikkumaan kun hitaasti ja maha on valtava ja rinnat. Jos minulla olisi vielä kaikenpäälle tunne, ettei mieheni halua minua, voisin olla todella pahana siitä. Ottaisin asian varmaan ihan samalla tavalla kuin sinä.
Mutta, en kuitenkaan usko, että syy miehesi haluttomuuteen johtuu siitä, että hän pitää sinua vastenmielisenä. En tietenkään voi tietää, mutta olen vain jutellut asiasta niin monen miehen kanssa, myös omani, jolla on ollut pelkoka seksin suhteen ja sen takia rajoittanut haluja, ja on kyllä aika yleistä pelätä vauvan vahingoittumista tai jotain muuta aiheetonta.
Itse olen yrittänyt rohkaista miestäni erilaisin tavoin, ja puhunut haluistani. Hän on myös rentoutunut asian suhteen aika paljon myöhemmin.
Tuntuu, että ymmärrämme miehiämme liian vähän raskauteen liittyvissä asioissa, tai heidän tunteitaan ei oteta huomioon tarpeeksi esim. neuvoloissa jne. Olen yrittänyt sisäistää tämän seksin pelon ja vältelyn nimenomaan mieheni pelkona, ja siten se on myös helpompaa mulle. Olemme harrastaneet seksiä ilman penetraatiota paljon, ja mieheni on nauttinut siitä, ja minä myös. Suosittelen
varmaan että satuttaa lasta, näin ainakin meillä. Totta kai tietää se sisimmässään että ei näin ole, mutta ei sille mitään voi. Ja ite yrittäny lähinnä jutella asiasta, mutta kyllä se mustakin vaikeeta olisi, seksi siis, jos ajattelen itteni mieheks ja että toisen sisällä kasvaa pieni elämä. Kannattaa jutella asiasta ja jos ei kahden keskinen juttelu auta niin neuvollassa voi aika vapaasti puhua tästä myös. Luulen että suurimmalla osalla sama ongelma. Tsemppiä sekstailuun! :)
mies ei halua enää. Johtuu juuri siitä, että pelkää satuttavansa vauvaa.
Ei se mies mitää vauvaa pelkää satuttavansa vaan isomahainen nainen on epäseksikäs ja seksiä saa kyllä meiltä synnyttämättömiltä tiukkapimpoilta ihan tarpeeksi.
Minulla on ollut jo useampia suhteita raskaana olevien naisten miehiin, eikä niitä kuulkaa tosiaankaan kiinnosta teitä panna. Tulevat sen sijaan ruusujen kanssa meidän luo, joilla pimpat ei ole revennyt synnytyksessä, rinnat ja kroppa on kiinteät.
sunlaisia lutkia olemassa X-----------D
enpä kehtaisi asialla kehua :) taitaa olla aika huono itsetunto siellä päin, itse tiedän että mies ei petä koska vihaa yli kaiken sunlaisia ihmisiä, mutta saatiinpa kunnon naurut porukalla kun luin säälittävän viestisi ja lähetin linkin jopa monelle kaverille. Kiitos piristyksestä, neiti "aina kireenä".
voitte mielestäni ihan rauhassa pitää toisenne, sinä ja ne miehet, joista puhut.
en kyllä edes usko, että tarinasi on tosi, miksi ihmeessä tulisit edes lukemaan näitä keskusteluja, jos et ole synnyttämässä itse, tai jostain syystä siitä kiinnostunut.
olen tainnut törmätä ihan erilaisiin miehiin. tapaamani yksilöt ovat olleet uskomattoman ylpeitä raskaana olevasta naisestaan. mikäpä ihanampaa nähdä, kuin ylpeys ja rakkaus ja onni odottavan isän kasvoilla. en ole koskaan kokenut mitään niin kaunista ja aitoa, kuin aika rakaani kanssa kun odotimme vauvaamme.
yleistämisesi myös kertoo älykkyydestäsi. maailmassa on erilaisia ihmisiä. ...jos et nyt sitä vielä tiennyt..
jos mies ei kestä naisensa muutosta rskauden aikana, ei se suhde ole luotu kestämään muutenkaan.
ja myös tiedoksi, moni nainen sanoo, että on alkanut nauttia seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. vagina on herkistynyt. ja yleensä se palautuu kyllä ihan normaaliin mittoihin.
ja vaikka ei palautuisikaan, ja vaikka seksi ei enää ikinään tuntuisi samalta, niin onneksi on ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka tietää, että penetraatio on vain yksi tapa harrastaa seksiä.
olen todella surullinen puolestasi, jos et ole oppinut muuta tapaa harrastaa seksiä..
...meidän parisuhteessa seksi ei myöskään rajoitu siihen, mitä vain toinen osapuoli pitää nautittavana. meille on tärkeää, että molemmat nauttii tasapuolisesti.
ihan ällöttää, että sellaisia miehiä löytyy, jotka ajattelevat vain omaa nautintoa: seksi on penetraatiokeskeistä, seksi loppuu siemensyöksyyn.
naiselle kuitenkin suurimman nautinnon antaja ei ole edes vaginassa..
*huokaus* Valitettavasti edellinen kirjoittaja oli aivan oikeassa. Tokihan se varmasti parantaa mielialaa ajatella, että mies se vaan pelkää satuttavansa vauvaa..(mutta voiko siihen kukaan tosissaan uskoa?!?) Kuka voi rehellisesti sanoa, että raskaana oleva nainen on jotenkin haluttava?? Aika moneen, kotona odottavaa sotanorsua paossa olevaan mieheen, minäkin olen törmännyt. Omalla avomiehelläni on yksi lapsi edellisestä liitosta. Olemme yhteistuumin päättäneet pysyä onnellisesti lapsettomina. Hän on nähnyt, mitä naiselle siinä puuhassa tapahtuu ja minua ei itseäni voisi vähempää myöskään innostaa. Valmistun kohta yliopistosta. Käytämme rahamme matkusteluun, panostamme kotiimme ja ulkonäköön. Vietämme mukavaa, lapsivapaata ja huoletonta elämää. Ja mikä saavutus se äitiys nyt sitten on? Sen kun avaa jalkansa kerran ja 9 kuukauden kuluttua aukaisee ne uudestaan. Eiköhän siihen pysty halutessaan aika moni... Mieheni myöskin kammoaa isoja mahoja, imetyksen latistamia rintoja ja värkkejä, joissa sisällä tuntuu ihan patongilta alikulkutunnelissa...ja tämä tuntemus on aika yleistä, uskokaa tai älkää. Lopettakaa jo se itsenne huijaaminen ja katsokaapa vaikka sinne eteisen peiliin. Ei se toimi, ei...
yksi katkera maho.
Mulla on loppumetreillä kolmas raskaus ja ihan sama juttu, mies pelkää satuttavansa vauvaa. Kyllähän se satuttaa itseä (etenkin kun seksi maistuu muutenkin kohtuu hyvin itselle), mutta olen koittanut päästä tuosta yli ja ajatella että kyllä se sitten taas siitä. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja lohduttavana asiana että ex pelkäsi kanssa kamalasti ekassa raskaudessa mutta tokassa raskaudessa ei ollut minkäänlaisia estoja enää tuon kanssa (kai se auttoi että näki että seksistä huolimatta lapsesta tuli ihan normaali :)
Näille flamettajille (joita näillä S24 palstoilla tuntuu aina riittävän huomiota kerjäämässä) - kyllä se alapää yleensä palautuu ihan kivasti ja exän jälkeen on ollut aikamoisia seksikokemuksia miesten kanssa -- sekä omasta että näiden miesten mielestä
Varsinkin tuo akateemisen naisen ruikutus. Olen itse juristi , siis koulutettu:) Mutta kyllä kaksi lastamme ovat elämässäni parasta. Lapsissa on tulevaisuus. Muutama lapseton opikelija toveri onkin kysynyt , tuntuiku yhtä hyvältä kun valmistuminen...Naurattaa , ei ole tullut mielenkään vertailla. Tuo seksipuoli on myös korvien välissä. Kyllä sen läheisimmän ihmisen kanssa kannattaa asiasta jutella. Meillä esikoisen kanssa oli just noita pelkoja. Mitä "trimmiin kuntoon " tulee. Kivempaa meidän vällyjen alla on kun silloin kuin treenasin salilla 7 kertaa salilla viikossa:) Suorittaminen on jäänyt pois. Elämässä voi tulla vastaan ihan mitä vain. Jos rakastat toista ihmistä hyväksyt ja annat aikaa...
Sama juttu. Akateeminen tausta täälläkin ja näiden kahden ekan jälkeen kovaa kuntosalitreeniä joten eiköhän se timmi kunto löydy raskauksien jälkeenkin :D Nyt odotan innolla että pääsis taas liikkumaan kun synnyttää ensin (en uskaltanut kamalasti liikuntaa harrastaa kramppien/supistusten takia) ja sitten vähän toipuilee.
Ja .. täytyy tosiaan sanoa että kyllähän toi juttu harmittaa mutta tosiaan toisella kertaa oli viimeks helpompaa. Taas juttelua aiheesta miehen kanssa illalla ja hän sanoi että vaikka järjellä tajuaa ettei siinä voi olla vaaraa niin jotenkin se vaan tuntuu pahalta kun tietää että siinä on vauva ihan vieressä.
Olin tänään synnärillä kääntymässä ja luin Anna-lehdessä AnnaLeena Härkösen jostain uudesta kirjasta (olikohan nimi "ei kiitos") jossa oli seksistä usein kieltäytyvä mies ja turhautunut vaimo päähenkilöinä. Siinä sanottiin että on nykyään yleisempi ilmiö kuin ennen (johtuisikohan naisten aktivoitumisesta?). No kuitenkin pointtina se että mulla ainakin usein lohduttaa lukea kirjoja joissa päähenkilöt kokee samanlaisia juttuja kuin itse .. että ehkä hyvää loppuraskauden lukemista?