Kirjoitin viime keväänä vastauksena erääseen Afganistanin edistystä ihannoivaan sokean palvovaan artikkeliin, että tänä ja ensi vuonna sekä Irak, että Afganistan tulevat menemään taaksepäin ja lujaa, mitä tulee turvallisuuteen ja rauhallisuuteen.
Afganistanista alkaa jo moisia kuulua; Presidentti Karzai on (tai ehkä on, tarkkuutta on mahdotonta saada, sillä kukaan ei tiedä onko tiedon vuotaja luotettava vai ei) jo perunut ensivuodelle tarkotietut vaalit ja Taliban operoi alle 20 kilometrin päässä pääkaupungista (viime keväänä luku oli 200 km). Kuljetukset Highway 1:llä ovat suuressa vaarassa ja nykyään USA:n rakentamaa valtatietä täplittävätkin palaneet kuorma-autot jotka ruostuvat tien varrella osuttuaan Talibanin, rosvojen tai ties kenen asettamiin miinoihin. Siinä muuten on ironia huipussaan. Edellinen Highway 1:hän kulki pitkin Vietnamin rannkkoa aina Saigonista Pohjoisen rajalle ja sitäkin pitkin kulkevaa huoltoa piti aikoinaan suojata aseistetuilla kuorma-autoilla ja amerikkalaisten saattueilla. Ei se toiminut silloinkaan.
Mutta se Afganistanista. Suurempi huolenaihe on nimittäin Irak. Se on vaarassa räjähtää ja epäilen, että amerikkalaiset jotka eivät ole kuuluisia kaukokatseisuudestaan ja poliittisesta pelisilmästään, eivät osaa/pysty hallitsemaan seuraavaa räjähdystä. Ennustankin, että ennen vuoden vaihdetta Irak on taas sisällisodassa.
Syyt ovat ilmeiset. Ensinäkin Irak ei onnistunut viemään läpi paikallisvaalilakia, mikä takaa, että lokakuun alkuun tarkoitettuja vaaleja ei pidetä. Tämä on isku eritoten Sunnien suunnitelmille, koska se olisi taannut ainakin jonkinasteisen vapautuksen shiia-hallinnosta paikallistasolla.
Paljon vakavampi isku on sekin selvästi ennustetavissa: Awakening-councils! Nämä paikallisten sunnien, lähinnä ex-sunnikapinallisten, amerikkalaisten tuella muodostamat itsepuolustusjoukot rauhoittivat sunnikapinallisia ensiksi Anbar-provinssissa, jossa sunnit sitten potkaisivat entiset al-Qaeda tyyppiset ulkomaalaisliittolaisensa pois provinssista.
Se että tämä toimi silloin (2004-2005), ei ollut yllätys. Irakilaiset, jotka ovat melko maallisia sunneja ja siten lähinnä nationalisteja fanaattisten fundamenttalistien sijaan, eivät voineet sietää ääri-islamilaisia ulkomaalaistaistelijoita, jotka mm. kielsivät Irakilaisia juomasta Pepsiä (arabimaat juovat aina pepsiä, Coca-Cola kun teki virheen ja sijoitti alueellisen pullottamonsa Tel Aviviin). Näin ainoa syy, miksi Irakin sunnit edes toimivat al-Qaedan tyyppisten ryhmien kanssa oli, että he pelkäsivät vielä enemmän joutuvansa shiia-hallinnon jyräämäksi, jos he eivät taistelleet vastaan ja siten kuka tahansa kelpasi liittolaiseksi.
Kun amerikkalaisten merijalkaväki sitten saapui Anbariin, he nopeasti havaitsivat eron ulkomaalais-perusteisen al-Qaedan ja paikallisten sunni-ryhmittymien välillä ja käyttivät tätä hyväkseen, muodostaen Awakening-liikkeen.
Tämä muuten on aina ihmetyttänyt minua: Jostain syystä USMC on eräs parhaista anti-sissisota joukoista, joita amerikkalaisilla on. Mekong-joen suistossa he olivat eräs parhaista Hearts&Minds joukko-osastoista Vietcongia vastaan ja nyt taas he näyttävät olevan ainoita, jotka käyttävät hyväkseen luonnollisia liittolaisia ja poliittisia keinoja. Kuitenkin heillä on eräs agressiivisimmista koulutuksista, mitä kenelläkään Yhdysvaltain asevoimissa. Mikä muu on merkittävää on se, että heti kun joku muu yrittää käyttää Merijalkaväen keinoja, he yleensä menevät täysin metsään. Vietnamissa CIA otti hoitoonsa USMC:n operaation, koska siihen liittyi varsin hienostunut tiedusteluoperaatio ja munasi koko jutun. Irakissa Armeija otti hoitoonsa awakening-projektin ja samantyylisen CLC (Concerned Local Citizens) operaation. Ja munasi sen.
Syy miksi homma toimi Anbarissa oli yksinkertainen: Bagdad ei välittänyt Anbarista. Siellä ei Bagdadin mielestä ollut muuta, kuin hiekkaa, kamelinpaskaa ja sunneja (ei edes öljyä), joten oli Bagdadin Green Zonen mielestä aivan yksi ja sama, päättikö joku paikallinen kylänpäälikkö nostattaa joukkonsa jonkinlaisen puolivirallisen militian rooliin ja hoitaa turvallisuutensa itse. Säästyipähän varsinaisen Irakin Armeijan joukkoja tärkeämpiin tehtäviin, kun ei tarvinnut vartioida hiekkaerämaan keskellä olevaa kyläpahasta.
Mutta silloin Yhdysvaltain armeija teki suuren virheen: Se päätti levittää tämän sunni-militia järjestelmän Irakin muihin osiin. Tällöin nämä aseistetut joukot eivät olleetkaan jossain kaukana aavikolla keskellä ns. sunni-kolmiota, vaan naapurikylässä, naapurikaupunginosassa ja jopa naapuritalossa, aivan shiia-turvallisuusjoukkojen vieressä. Yhteentörmäys on väistämätön.
Amerikkalaiset olivat alusta alkaen halunneet sunni-militiat liitettäväksi Irakin virallisiin turvallisuusorganisaatioihin. Anbarissa tässä ei ollut ongelmaa, sillä oikeastaan virallinen hyväksyntä oli vain leima paperissa, eikä siitä sen enempää. Mutta Diajalassa, Bagdadissä ja Mosulissa hommasta nousi suurempi haloo. Nehän olisivat olleet sunnien oma armeija shiiojen vierellä, eikä Bagdad tälläistä aikonut hyväksyä! Yksikään awakening-komentaja ei ole Anbarin ulkopuolella virallista nimikettä. Joka ainoa on juuttunut hallinnolisiin ongelmiin.
Kuitenkin amerikkalaisten tuella Bagdadin vastustus sivuutettiin ja lisää näitä CLC-ryhmiä nousi joka puolella. Kunnes eilen alkoi tapahtua.
Irakin armeijan edetessä Dijala provinssiin, se pidätti systemaattisesti kaikki Awakening komentajat, jotka se löysi. Ja nyt sota on alkamassa.
Kas kun sunnien syyt sisällissotaan eivät ole muuttuneet. He haluavat yhä selvän osan hallinnosta ja pelkäävät jäävänsä shiiojen jalkoihin (kuten on oikeastaan jo osittain käynyt, suurin osa Irakin pakolaisista ON sunneja). Shiiojen seuraava liike, joka on awakening-ryhmien riisuminen aseista, puolestaan varmasti nähdään yrityksenä jatkaa tämän suuntaista politiikkaa ja siten taisteluilta ei varmasti voida välttyä.
Ja kun on oikeastaan itsestään selvää, että amerikkalaiset lupauksistaan huolimatta voivat ainoastaan tukea Bagdadin hallintoa, niin sunnit tuntevat taas jääneensä yksin ja luultavasti aika piankin liittyvät taas fundamentalisteihin ja ulkomaalaisiin taistelijoihin, eli al-Qaedaan.
Ero aikaisempaan taisteluun 2003-2006 on selvä osoitus amerikkalaisten kömpelyydestä tämänkaltaisissa operaatioissa: Kiitos näiden ohjelmien tulevissa taisteluissa KUMPIKIN osapuoli, sunnien ryhmittymät ja shiiojen turvallisuusjoukot ovat aseistettu, koulutettu ja rahoitettu USA:n toimesta!
Afganistanista alkaa jo moisia kuulua; Presidentti Karzai on (tai ehkä on, tarkkuutta on mahdotonta saada, sillä kukaan ei tiedä onko tiedon vuotaja luotettava vai ei) jo perunut ensivuodelle tarkotietut vaalit ja Taliban operoi alle 20 kilometrin päässä pääkaupungista (viime keväänä luku oli 200 km). Kuljetukset Highway 1:llä ovat suuressa vaarassa ja nykyään USA:n rakentamaa valtatietä täplittävätkin palaneet kuorma-autot jotka ruostuvat tien varrella osuttuaan Talibanin, rosvojen tai ties kenen asettamiin miinoihin. Siinä muuten on ironia huipussaan. Edellinen Highway 1:hän kulki pitkin Vietnamin rannkkoa aina Saigonista Pohjoisen rajalle ja sitäkin pitkin kulkevaa huoltoa piti aikoinaan suojata aseistetuilla kuorma-autoilla ja amerikkalaisten saattueilla. Ei se toiminut silloinkaan.
Mutta se Afganistanista. Suurempi huolenaihe on nimittäin Irak. Se on vaarassa räjähtää ja epäilen, että amerikkalaiset jotka eivät ole kuuluisia kaukokatseisuudestaan ja poliittisesta pelisilmästään, eivät osaa/pysty hallitsemaan seuraavaa räjähdystä. Ennustankin, että ennen vuoden vaihdetta Irak on taas sisällisodassa.
Syyt ovat ilmeiset. Ensinäkin Irak ei onnistunut viemään läpi paikallisvaalilakia, mikä takaa, että lokakuun alkuun tarkoitettuja vaaleja ei pidetä. Tämä on isku eritoten Sunnien suunnitelmille, koska se olisi taannut ainakin jonkinasteisen vapautuksen shiia-hallinnosta paikallistasolla.
Paljon vakavampi isku on sekin selvästi ennustetavissa: Awakening-councils! Nämä paikallisten sunnien, lähinnä ex-sunnikapinallisten, amerikkalaisten tuella muodostamat itsepuolustusjoukot rauhoittivat sunnikapinallisia ensiksi Anbar-provinssissa, jossa sunnit sitten potkaisivat entiset al-Qaeda tyyppiset ulkomaalaisliittolaisensa pois provinssista.
Se että tämä toimi silloin (2004-2005), ei ollut yllätys. Irakilaiset, jotka ovat melko maallisia sunneja ja siten lähinnä nationalisteja fanaattisten fundamenttalistien sijaan, eivät voineet sietää ääri-islamilaisia ulkomaalaistaistelijoita, jotka mm. kielsivät Irakilaisia juomasta Pepsiä (arabimaat juovat aina pepsiä, Coca-Cola kun teki virheen ja sijoitti alueellisen pullottamonsa Tel Aviviin). Näin ainoa syy, miksi Irakin sunnit edes toimivat al-Qaedan tyyppisten ryhmien kanssa oli, että he pelkäsivät vielä enemmän joutuvansa shiia-hallinnon jyräämäksi, jos he eivät taistelleet vastaan ja siten kuka tahansa kelpasi liittolaiseksi.
Kun amerikkalaisten merijalkaväki sitten saapui Anbariin, he nopeasti havaitsivat eron ulkomaalais-perusteisen al-Qaedan ja paikallisten sunni-ryhmittymien välillä ja käyttivät tätä hyväkseen, muodostaen Awakening-liikkeen.
Tämä muuten on aina ihmetyttänyt minua: Jostain syystä USMC on eräs parhaista anti-sissisota joukoista, joita amerikkalaisilla on. Mekong-joen suistossa he olivat eräs parhaista Hearts&Minds joukko-osastoista Vietcongia vastaan ja nyt taas he näyttävät olevan ainoita, jotka käyttävät hyväkseen luonnollisia liittolaisia ja poliittisia keinoja. Kuitenkin heillä on eräs agressiivisimmista koulutuksista, mitä kenelläkään Yhdysvaltain asevoimissa. Mikä muu on merkittävää on se, että heti kun joku muu yrittää käyttää Merijalkaväen keinoja, he yleensä menevät täysin metsään. Vietnamissa CIA otti hoitoonsa USMC:n operaation, koska siihen liittyi varsin hienostunut tiedusteluoperaatio ja munasi koko jutun. Irakissa Armeija otti hoitoonsa awakening-projektin ja samantyylisen CLC (Concerned Local Citizens) operaation. Ja munasi sen.
Syy miksi homma toimi Anbarissa oli yksinkertainen: Bagdad ei välittänyt Anbarista. Siellä ei Bagdadin mielestä ollut muuta, kuin hiekkaa, kamelinpaskaa ja sunneja (ei edes öljyä), joten oli Bagdadin Green Zonen mielestä aivan yksi ja sama, päättikö joku paikallinen kylänpäälikkö nostattaa joukkonsa jonkinlaisen puolivirallisen militian rooliin ja hoitaa turvallisuutensa itse. Säästyipähän varsinaisen Irakin Armeijan joukkoja tärkeämpiin tehtäviin, kun ei tarvinnut vartioida hiekkaerämaan keskellä olevaa kyläpahasta.
Mutta silloin Yhdysvaltain armeija teki suuren virheen: Se päätti levittää tämän sunni-militia järjestelmän Irakin muihin osiin. Tällöin nämä aseistetut joukot eivät olleetkaan jossain kaukana aavikolla keskellä ns. sunni-kolmiota, vaan naapurikylässä, naapurikaupunginosassa ja jopa naapuritalossa, aivan shiia-turvallisuusjoukkojen vieressä. Yhteentörmäys on väistämätön.
Amerikkalaiset olivat alusta alkaen halunneet sunni-militiat liitettäväksi Irakin virallisiin turvallisuusorganisaatioihin. Anbarissa tässä ei ollut ongelmaa, sillä oikeastaan virallinen hyväksyntä oli vain leima paperissa, eikä siitä sen enempää. Mutta Diajalassa, Bagdadissä ja Mosulissa hommasta nousi suurempi haloo. Nehän olisivat olleet sunnien oma armeija shiiojen vierellä, eikä Bagdad tälläistä aikonut hyväksyä! Yksikään awakening-komentaja ei ole Anbarin ulkopuolella virallista nimikettä. Joka ainoa on juuttunut hallinnolisiin ongelmiin.
Kuitenkin amerikkalaisten tuella Bagdadin vastustus sivuutettiin ja lisää näitä CLC-ryhmiä nousi joka puolella. Kunnes eilen alkoi tapahtua.
Irakin armeijan edetessä Dijala provinssiin, se pidätti systemaattisesti kaikki Awakening komentajat, jotka se löysi. Ja nyt sota on alkamassa.
Kas kun sunnien syyt sisällissotaan eivät ole muuttuneet. He haluavat yhä selvän osan hallinnosta ja pelkäävät jäävänsä shiiojen jalkoihin (kuten on oikeastaan jo osittain käynyt, suurin osa Irakin pakolaisista ON sunneja). Shiiojen seuraava liike, joka on awakening-ryhmien riisuminen aseista, puolestaan varmasti nähdään yrityksenä jatkaa tämän suuntaista politiikkaa ja siten taisteluilta ei varmasti voida välttyä.
Ja kun on oikeastaan itsestään selvää, että amerikkalaiset lupauksistaan huolimatta voivat ainoastaan tukea Bagdadin hallintoa, niin sunnit tuntevat taas jääneensä yksin ja luultavasti aika piankin liittyvät taas fundamentalisteihin ja ulkomaalaisiin taistelijoihin, eli al-Qaedaan.
Ero aikaisempaan taisteluun 2003-2006 on selvä osoitus amerikkalaisten kömpelyydestä tämänkaltaisissa operaatioissa: Kiitos näiden ohjelmien tulevissa taisteluissa KUMPIKIN osapuoli, sunnien ryhmittymät ja shiiojen turvallisuusjoukot ovat aseistettu, koulutettu ja rahoitettu USA:n toimesta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.