Jumala näkee meidän läpi

Tämä on todella kaunis Psalmi, yksi minun lempipsalmeistani! Se kuvastaa ihmisen sydämen kaipuuta taivaskotiin Luojan luo, Jeesuksen syliin. Riemuhuudon saamme kohottaa Jeesukselle myös aina, kun menemme Häntä täällä alhoissa temppeliin ylistämään. Vedettömässä laaksossakin, eli silloin, kun meistä itsestä tuntuu, että Jumala on kaukana, ja huudamme Häntä avuksi, Hän voi avata meille taivaan akkunat ja antaa virvoittavan Henkensä kasteen laskeutua yllemme.

"Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.
Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!"

(Ps.84:2-8)

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua (Saarn.3:11, vanha käännös).

Ihmisellä itsellään sitä iankaikkisuutta ei ole, hän on kuolevainen, mutta iankaikkisuuden kaipuu, se ihmisellä kyllä on. Eikä sitä mikään muu maailmassa voi sammuttaa kuin Jumala.

Jeesus on iankaikkinen ja uskomalla Häneen vasta me saamme iankaikkisuuden.

"Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."
(Saarn.3:11, uusi käännös).

Noin juuri se asia on minunkin kohdalla.

Puhuimme riparilla ja isoskoulutuksessa siitä että Jumala näkee ja kuulee meitä koko ajan. Sitten yksi ihminen kysyi että miksi me sitten rukoillaan ja kerrotaan Herralle asioita jos hän kerran tietää ne jo? Vastasin että jos hän vaikka olisi vaikka saanut hylätyn kokeesta ja ei olisi kertonut sitä äidilleen vaan salannut asian. Ja sitten äiti olisi soittanut kouluun ja opettaja olisi kertonut että hän ei päässyt kokeesta läpi. Äiti varmasti suuttuisi koska tämä lapsi ei ole itse sitä hänelle kertonut. Eli samalla tavalla Jumala haluaa että me kerromme hänelle mitä on tapahtunut ja miltä meistä tuntuu. Tähän meidän pappi sanoi että kun me rukoilemme, me kiitämme mutta mistä Jumala haluaa kuulla sen meiltä. Me pyydämme anteeksi, mistä? Senkin Jumala haluaa kuulla meiltä itseltää vaikka tiedämme että Jumala tietää sen. Jos vaikka paras kaveri olisi ihastunut samaan poikaan kuin sinä niin varmasti kaveri haluaa kuulla sen teiltä itseltänne eikä joltain muualta.
Se on Jumalan kanssa vuorovaikutusta,että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu ja mitä on tapahtunu.
Jos joku on todellakin eri mieltä niin haluaisin myös kuulla hänen mielipiteensä. :)