Eduskunnan 18.11.1994 tekemä Suomen EU:hun liittämispäätös merkitsi paitsi korkeimman vallan, valtiovallan, Suomen kansalta riistämistä ja sen luovuttamista Euroopan Unionille ja siis hallitusmuodon toisen toisen pykälän ensimmäisen momentin rikkomista myös monien muiden perustuslain ydinkohtien mitätöimistä. Hallituksen tekemän EU:hun liittymissopimuksen keskeisiin arkkitehteihin kuuluneen keskustalaisen oikeusministerin Anneli Jäätteenmäen edeltäjä Hannele Pokka luetteli eräässä oikeusministerinä käyttämässään puheenvuorossa kansansuvereniteettikysymykseen vielä edes puuttumatta kuusi seikkaa, joiden perusteella EU-jäsenyys on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Lainsäädäntövalta siirtyy lopullisesti Suomen rajojen ulkopuolelle,
EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on väistyttävä EU:n säädösten tieltä,
EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä,
EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta,
EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa ja,
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta.
Valtiollisen itsenäisyyden keskeiset tunnusmerkit eli valtion oikeus käyttää alueellaan itsenäistä ja pysyvää valtiovaltaa sekä päättää itse suhteistaan toisiin valtioihin eivät enää toteudu siinä EU-Suomessa, joksi eduskunta halusi itsenäisen Suomen tasavallan muuttaa marraskuun mustan perjantain päätöksellään.
Tällainen Suomen perustuslakien ydinsisällön, valtiosäännön ja koko valtio-oikeudellisen aseman perusteiden kumoaminen ei voi tapahtua laillisesti liittämällä maa ilman eroamisoikeutta eduskunnan kahden kolmasosan päätöksellä uuden eurooppalaisen suurvallan osaksi. Kansanedustajien 18.11.1994 äänin 152-45 tekemää maan itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettamista merkitsevää EU:hun liittymispäätöstä on pidettävä tekijöilleen ikuisesti raskauttavana petoksena kansaa ja kansakuntaa kohtaan.
Normaali perustuslain mukainen menettely lakien säätämisjärjestyksen ja yleensä perustuslain sisällön muuttamiseksi on muutoksen hyväksyminen kahdessa peräkkäin valitussa eduskunnassa, edellisessä yksinkertaisella ja jälkimmäisessä kahden kolmasosan enemmistöllä. Näin eivät hallitus ja muu puoluevalta halunneet menetellä tietoisina, tietoisina, että kansa valitsi uusissa eduskuntavaaleissa koostumukseltaan uudenlaisen eduskunnan, joka hylkäisi perustuslain ja valtiosäännön muutosesitykset.
Yhdessä eduskunnassa voidaan perustuslain ydinsisältöä muuttaa kahden kolmasosan enemmistöllä, mutta vain siten, että asia julistetaan ensin viiden kuudesosan enemmistöllä kiireelliseksi. EU-jäsenyyttä ajaville puoluejohtajille oli käynyt selväksi, että huomattavasti enemmän kuin kuudesosa kansanedustajista ei ollut millään keinolla saatavissa liittymissopimuksen taakse. Tästä syystä ei tähän perustuslain kiireelliseen muuttamismenettelyynkään voitu turvautua, vaan Suomen itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettaminen sekä perustuslain ydinsisällön kumoaminen verhottiin valtiopäiväjärjestyksen 69. pykälän mukaan kahden kolmasosan enemmistöllä tapahtuvaan valtiosopimuksen hyväksymiseen. Tätä oli esittänyt Esko Ahon hallituksen pelkästään ennalta määrätyn poliittisen tarkoitusperän toteuttamaan asettama, eduskunnan pääsihteerin, Suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Tiitisen johtama komitea.
Tiitisen komiteaan kuului sen allekirjoittaessa 17.3.1994 mietintönsä puheenjohtajan lisäksi 11 jäsentä. He olivat kansanedustaja Arja Alho (sdp), alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg ja toimistopäällikkö Marita Eerikäinen ulkoasiainministeriöstä, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg, professori Mikael Hidén Helsingin yliopistosta, kansanedustaja Gunnar Jansson (rkp), Ahvenanmaan maakunnan edustajana, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen ja ylijohtaja Pekka Nurmi oikeusministeriöstä, kansanedustaja, sittemmin oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.), alivaltiosihteeri Nils Wirtanen valtioneuvoston kansliasta ja kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.).
Komitean jäseniä jää ikuisesti rasittamaan osallisuus asiallisesti kestämättömän, puoluevallan toiveiden mukaisen esityksen tekemiseen maan täyden itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettamiseksi. Suurin osa komitean jäsenistä oli suoraan asiaan vihkiytyneitä puolueiden edustajia, osa henkilöitä, jotka tosin epäröivät, voidaanko näin menetellä, mutta jotka eivät esittäneet eriävää kantaansa, ”kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt”, niin kuin muuan komitean jäsenistä oli perustellut menettelyään eläkkeelle siirtyneelle lainsäädäntöneuvostuttavalleen.
Komitean kokoonpanon osalta huomio kiinnittyy siihen, että jäseniksi ei ollut kelpuutettu maan johtavia valtiosääntöasiantuntijoita, kansleri Kauko Sipposta ja professori Antero Jyränkiä, jotka sittemmin voimakkaasti arvostelivat komitean keskeisiä kannanottoja. Heidän sivuun jättämisensä oli puoluevallan tarkoitusperien mukaista samoin kuin sekin, että puoluevallan otteessa oleva sanoma- ja aikakauslehdistö on lähes tyystin pidättynyt ja vaiennut EU-jäsenyyteen liittyvistä perustuslaillisuusongelmista. Sen sijaan kansalaisille toistettiin tiedotusvälineissä jatkuvasti täytenä totena komitean edustamaa perustuslakien noudattamisen kannalta kestämätöntä kantaa, jonka mukaan EU:hun liittyminen voidaan toteuttaa eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä.
Hallituksen ja muun puoluevallan toiveet nöyrästi täyttänyt Tiitisen komitea päätyi esittämään paitsi EU:hun liittymisen toteuttamista eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksymällä valtiosopimuksella myös hallitusmuodon jättämistä voimaan entisen sisältöisenä huolimatta EU-jäsenyyden valtiosääntöön aiheuttamista perusteellisista muutoksista. Näin sen vuoksi, että hallitusmuodon muuttaminen perustuslain edellyttämällä tavalla ei ollut mahdollista, koska eduskunnassa oli enemmän kuin kuudesosa maan itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin puolustajia, jotka olisivat estäneet asian kiireelliseksi julistamisen ja samalla käsittelemisen ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Lainsäädäntövalta siirtyy lopullisesti Suomen rajojen ulkopuolelle,
EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on väistyttävä EU:n säädösten tieltä,
EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä,
EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta,
EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa ja,
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta.
Valtiollisen itsenäisyyden keskeiset tunnusmerkit eli valtion oikeus käyttää alueellaan itsenäistä ja pysyvää valtiovaltaa sekä päättää itse suhteistaan toisiin valtioihin eivät enää toteudu siinä EU-Suomessa, joksi eduskunta halusi itsenäisen Suomen tasavallan muuttaa marraskuun mustan perjantain päätöksellään.
Tällainen Suomen perustuslakien ydinsisällön, valtiosäännön ja koko valtio-oikeudellisen aseman perusteiden kumoaminen ei voi tapahtua laillisesti liittämällä maa ilman eroamisoikeutta eduskunnan kahden kolmasosan päätöksellä uuden eurooppalaisen suurvallan osaksi. Kansanedustajien 18.11.1994 äänin 152-45 tekemää maan itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettamista merkitsevää EU:hun liittymispäätöstä on pidettävä tekijöilleen ikuisesti raskauttavana petoksena kansaa ja kansakuntaa kohtaan.
Normaali perustuslain mukainen menettely lakien säätämisjärjestyksen ja yleensä perustuslain sisällön muuttamiseksi on muutoksen hyväksyminen kahdessa peräkkäin valitussa eduskunnassa, edellisessä yksinkertaisella ja jälkimmäisessä kahden kolmasosan enemmistöllä. Näin eivät hallitus ja muu puoluevalta halunneet menetellä tietoisina, tietoisina, että kansa valitsi uusissa eduskuntavaaleissa koostumukseltaan uudenlaisen eduskunnan, joka hylkäisi perustuslain ja valtiosäännön muutosesitykset.
Yhdessä eduskunnassa voidaan perustuslain ydinsisältöä muuttaa kahden kolmasosan enemmistöllä, mutta vain siten, että asia julistetaan ensin viiden kuudesosan enemmistöllä kiireelliseksi. EU-jäsenyyttä ajaville puoluejohtajille oli käynyt selväksi, että huomattavasti enemmän kuin kuudesosa kansanedustajista ei ollut millään keinolla saatavissa liittymissopimuksen taakse. Tästä syystä ei tähän perustuslain kiireelliseen muuttamismenettelyynkään voitu turvautua, vaan Suomen itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettaminen sekä perustuslain ydinsisällön kumoaminen verhottiin valtiopäiväjärjestyksen 69. pykälän mukaan kahden kolmasosan enemmistöllä tapahtuvaan valtiosopimuksen hyväksymiseen. Tätä oli esittänyt Esko Ahon hallituksen pelkästään ennalta määrätyn poliittisen tarkoitusperän toteuttamaan asettama, eduskunnan pääsihteerin, Suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Tiitisen johtama komitea.
Tiitisen komiteaan kuului sen allekirjoittaessa 17.3.1994 mietintönsä puheenjohtajan lisäksi 11 jäsentä. He olivat kansanedustaja Arja Alho (sdp), alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg ja toimistopäällikkö Marita Eerikäinen ulkoasiainministeriöstä, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg, professori Mikael Hidén Helsingin yliopistosta, kansanedustaja Gunnar Jansson (rkp), Ahvenanmaan maakunnan edustajana, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen ja ylijohtaja Pekka Nurmi oikeusministeriöstä, kansanedustaja, sittemmin oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.), alivaltiosihteeri Nils Wirtanen valtioneuvoston kansliasta ja kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.).
Komitean jäseniä jää ikuisesti rasittamaan osallisuus asiallisesti kestämättömän, puoluevallan toiveiden mukaisen esityksen tekemiseen maan täyden itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin lopettamiseksi. Suurin osa komitean jäsenistä oli suoraan asiaan vihkiytyneitä puolueiden edustajia, osa henkilöitä, jotka tosin epäröivät, voidaanko näin menetellä, mutta jotka eivät esittäneet eriävää kantaansa, ”kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt”, niin kuin muuan komitean jäsenistä oli perustellut menettelyään eläkkeelle siirtyneelle lainsäädäntöneuvostuttavalleen.
Komitean kokoonpanon osalta huomio kiinnittyy siihen, että jäseniksi ei ollut kelpuutettu maan johtavia valtiosääntöasiantuntijoita, kansleri Kauko Sipposta ja professori Antero Jyränkiä, jotka sittemmin voimakkaasti arvostelivat komitean keskeisiä kannanottoja. Heidän sivuun jättämisensä oli puoluevallan tarkoitusperien mukaista samoin kuin sekin, että puoluevallan otteessa oleva sanoma- ja aikakauslehdistö on lähes tyystin pidättynyt ja vaiennut EU-jäsenyyteen liittyvistä perustuslaillisuusongelmista. Sen sijaan kansalaisille toistettiin tiedotusvälineissä jatkuvasti täytenä totena komitean edustamaa perustuslakien noudattamisen kannalta kestämätöntä kantaa, jonka mukaan EU:hun liittyminen voidaan toteuttaa eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä.
Hallituksen ja muun puoluevallan toiveet nöyrästi täyttänyt Tiitisen komitea päätyi esittämään paitsi EU:hun liittymisen toteuttamista eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksymällä valtiosopimuksella myös hallitusmuodon jättämistä voimaan entisen sisältöisenä huolimatta EU-jäsenyyden valtiosääntöön aiheuttamista perusteellisista muutoksista. Näin sen vuoksi, että hallitusmuodon muuttaminen perustuslain edellyttämällä tavalla ei ollut mahdollista, koska eduskunnassa oli enemmän kuin kuudesosa maan itsenäisyyden ja kansansuvereniteetin puolustajia, jotka olisivat estäneet asian kiireelliseksi julistamisen ja samalla käsittelemisen ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.