yhteiskuntaan paljon. Ev.lut. kirkko on selvästi ottanut mallia viimeisen 20 v. aikana katolisesta kirkosta jumalanpalveluksiinsa ja melkein kaikkiin toimintamuotoihinsa. Tämä on erikoista kummastuttaa, koska lut.kirkko on perustettu protestiliikkeeksi katoliselle kirkolle. Syynä lienee se, että protestantisuuden eväät on syöty loppuun eikä luerilaiuus näytä kiinnostavan ihmisiä. Toisaalta syynä voi olla halu estää ihmisiä siirtymästä katoliseen kirkkoon, koska melkein sama messumuoto on nykyisin otettu käyttöön lut.kirkossa, jotta ihmisten ei tarvitsisi lähteä tutustumaan siihen katolisessa kirkossa. Toisaalta kuitenkin sakramentit eivät muutu lut.kirkossa apostolisiksi pelkästään katolisen kirkon muotoja matkimalla, mutta tätä oleellista asiaa ei kerrota.
Katolinen kirkko vaikuttaa lut.kirkon kautta
suomalaiseen
541801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Totta kai hyviä muotoja kannattaa kopioida, jos niitä on. Miksi ei? Luterilaisella kirkolla on kuitenkin vielä paljon sellaista mikä katoliselta kirkolta puuttuu: rippikoulu ja rippileirit, pyhäkoulut, harrastekerhot, saunaillat, diakoniapiirit, Merimieskirkko-toiminta, kirkkokonsertit, Kauneimmat joululaulut, perhemessut, velkaneuvonta, sosiaalityö, nuortenillat, hautausmaiden ylläpito yms. Sakramentit ovat päteviä, kun ne perustuvat Jumalan sanaan. Siinä ei mitään apostolista perinnettä tarvita. Tämä oleellinen asia kannattaa aina kertoa.
Entisenä luterilaisena kerron mielipiteenäni, että kun 1990-luvun alussa uusi jumalanpalveluskaava otettiin käyttöön, niin ainakin minä koin sen täysin keinotekoiseksi ja teennäiseksi, joidenkin korkeasti oppineiden puuhastelun tulokseksi.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että "katoliset elementit" maaperästään irrotettuina jäävät vain pelkäksi tyhjiksi kuoriksi.
Luterilaisesta messusta puuttuu eukaristinen rukous ja pyhien lahjojen muuttuminen eli se kaikkein olenaisin osa messua.
Kyllähän eukaristinen rukous on, mutta uhraaminen tietysti epäapostolisena puuttuu.
se, jossa uhrataan kiitosuhri maailman elämän edestä, Joka tämän poistaa, ei ole käsittänyt mitään koko messusta. Luterilainen messu on tyhjä kuori, josta puuttuu sisältö. Miksi luterilaiset nykyään suosivat sisällyksettömiä muotomenoja?
Siis sana ja julistus Kristuksen sovintokuolemasta on sinulle tyhjä muotomeno!
Ei se yllätys ole! Senhän jo Jesaja ennusti:
"Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi ja loukkauskiveksi(...)"
Kun sovintoateria on tullut muotomenoksi ja
Kristus sanassa loukkauskiveksi, pitää keksiä
ihmisjärjen korvike: messu-uhri.
Ihminen ei voi uhrata Kristusta, eikä se ole edes tarpeen, koska Kristuksen uhrikuolema on jo täydellinen uhri, riittävä uhri.
Se on riittävä uhri jokaiselle, joka sen uskoo.
Ehtoollisessa lausutaan Jumalan sanaa: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.. uusi liitto minun veressäni... syntien anteeksisaamiseksi.
Nämä sanat ovat evankeliumin summa.
Järkyttävää, että niitä ei uskota, vaan rakennetaan joku uhrilisäys korvaamaan Jumalan selvä ilmoitus.
Eivät apostolit mistään uhrista opettaneet, eikä sellaista tietenkään ollut.
sellaiset jumalanpalvelukset, joissa on toiselta kirkolta lainattu messun ulkonainen puoli, mutta ei pyhän eukaristian sisältöä, ja joilla ei ole oikein vihittyjä pappeja kiitosuhria toimittamassa. Alttarin sakramentissa me osallistumme Kristuksen uhrista. Se ei lisää siihen mitään.
Ehtoollisen asetussanat luetaan toki kaikkien kirkkojen ja "kirkkojen" ehtoollisjumalanpalveluksissa, mutta vain ne saavat Kristuksen ruumiin ja veren, joiden kirkoissa on oikein toimitettu alttarin sakramentti.
Lt ehtoollinen on apostolinen.
Hoe rauhassa mitä haluat, mutta sanaakaan sinulla ei tueksesi ole Raamattua.
Kun yhteys sanaan ja Kristukseen katkeaa, ruvetaan puhumaan sitäsuntätä. Vanhaa pohjalaista sanontaa lainatakseni: kun usko loppuu, niin konstit alkaa.
Todella järkyttävää, että evankeliumin iankaikkinen sana ei riitä sisällöksi. Se kuitenkin on ehtoollisen sakramentin sisältö.
Ainoa uhri, joka Jumalalle kelpaa, on murheellinen mieli ja särjetty sydän. Se taitaa olla täysin tuntematon asia.
raamattu ei ylipäätäsäkään puhu sakramenteista (sacramentum = roomalaisen sotilaan lippuvala), sakramentalismi on peräisin itämaisista mysteeriuskonnoista, saati sitten mistään ns."alttarin sakramentista", jos voit tämän "alttarin sakramentin" perustella raamatun sanalla, ole hyvä ja laita raamatunpaikat esille
ei sakramentti sanana tarvitse esiintyä raamatussa. se on kirkollista kieltä eikä Jumala ole sellaisen käyttämistä kieltänyt.
vapaissa suunnissa kiistellään tällaisistakin jonninjoutavuuksista.
ole ihan vähäpätöinen, sakramentalismi nimittäin johtaa siihen, että ihmisen usko kohdistuu sakramentteihin (ulkonaisiin suorituksiin) eikä persoonaan, elävään Jumalan Poikaan, Herraan Jeesukseen itseensä ja silloin mennään vikaan, vaikka se ei välttämättä siltä heti näyttäisikään ulkonaisesti, mutta ihminen kuitenkin kokee silloin sisäisesti että "avain ei vastannut lukkopesää", ja jäädään sisäisesti köyhäksi :)
Tuo on turha yleistys.
Kohdistuu tai ei kohdistu, riippuen kirkkokunnasta.
Persoonaa ei kuitenkaan ole ilman sanaa ja sakramentteja.
ei tietenkään ole Raamatussa, eihän kirkon kehitys pysähtynyt 50-luvulle eikä edes ensimmäisen vuosisadan lopulle.
Koska katoliset kirkot (katolinen kirkko ja ortodoksiset paikalliskirkot) eivät hyväksy Sola scriptura- periaatetta lienee väittelymme aivan turhaa. Meillä kirkon auktoriteetti on suurempi kuin Raamatun, koska kirkko on ollut ennen UT:n kaanonia ja valinnut nuo kirjat siihen kuitenkin tietäen ettei siinä ole koko kristillinen Traditio.
Voimme vain yleisesti todeta, että alkuperäinen klassinen kristinusko ja protestantismi eivät kohtaa juuri missään asioissa, koska perusta on eri.
kristillisen seurakunnan auktoriteetti ei voi koskaan olla suurempi kuin Jumalan sanan auktoriteetti, koska Jumala on seurakunnan rakentaja ja perustaja ja Hänen sanallaan on koko maailma ja maailmankaikkeus luotu
järjestön tai seurakunnan auktoriteetti voi olla Jumalan sanaa suurempi vain jos se on ollut olemassa ennen luomakunnan luomista (kts. 1.Moos.1.luku, kol.1:16-17)
"Persoonaa ei kuitenkaan ole ilman sanaa ja sakramentteja"
kumpi on ollut ensin talo vai talonrakentaja ja kumpi heistä on suurempi ?
Herra Jeesus on kohdattavissa ja koettavissa ilman mitään "sakrametteja", siitä ovat todistuksena useat evankeliumin ja apostolien tekojen kertomukset.
joten sillä on myös inhimillinen puolensa.
Jumala kirjoitetaan muuten suurella alkukirjaimella. Vain ateistit kirjoittavat sen pienellä. Jos haluat käydä täydestä näillä palstoilla, niin opettele oikeinkirjoitus.
Onkohan miun näössä jo jotain vikaa?
Se traditio, joka on Raamattua vastaan, on pelastuksen kannalta arvotonta ja vahingollista.
Tämä ei koske ulkonaisia tapoja, jotka eivät vaikuta pelastukseen. Siitä katolisen kirkon sisällä oli monta liturgista traditiota jo vanhan kirkon aikana.
Ilman sanaa ja sakramentteja ei ole Kristustakaan. Päinvastaiset väitteet ovat vastustajasta, joka tosin saa monet hurmahenkiset puolelleen.
Sinullakaan ei olisi mitään tietoa Kristuksesta, ellei sana olisi tarjonnut Häntä sinulle uskottavaksi.
Teidän traditionne edustaa kaikkea sitä harhaa, mikä kirkkoon kerääntyi apostolien jälkeen.
Kun lukee ns. apostolisten isien kirjeitä, huomaa kuinka uskon painotus on toinen.
Aika mauton väite, että kirkko olisi luonut Jumalan sanan. Kyllä se on päinvastoin.
Kaikin mokomin, pitäkää omastanne kiinni, kunhan ette kuskaa meitä enää polttoriviolle tai mestattavaksi.
Apostoliset isät ovat apostolien luotettavia seuraajia, avaavat ja selittävät edelleen varhaisen Kirkon uskoa. Protestantista se saattaa tuntua vieraalta, koska heille on opetettu erilainen lukutapa. Se millä kriteereillä ratkaistaan kumpi "uskon painotus" on oikeampi on kiintoisa kysymys. Omasta puolestani luotan enemmän apostolien oppilaisiin kuin yli tuhat vuotta heidän jälkeensä tulleisiin uskonuudistajiin.
Kiitos Kyriakelle hänen kirjoituksistaan. Olet muistaakseni ortodoksi? Siinä tapauksessa tämä yhteisen uskomme puolustaminen on todellista ekumeenista työtä.
keskustelussa on väittänyt kirkon luoneen Jumalan sanan? Vastaan: sinä ennakkokäsityksinesi. Kun nimittäin tarkastellaan Raamatun syntyä niin sekä VT:n että UT:n osalta on selvää, että ensin oli Jumalaan uskovia ihmisiä ja vasta sitten syntyivät Raamattuna tuntemamme pyhät kirjoitukset. Uuden testamentinkin vanhimmat kirjat kirjoitettiin vasta muutama vuosikymmen Jeesuksen elämän ja ylösnousemuksen jälkeen. Aluksi nuori kirkko siis tuli toimeen pelkän suullisen julistuksen varassa.
Se, että kirkko on määritellyt Raamatun kaanonin (eli sen mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun ja mitkä eivät) ei ole Jumalan sanan luomista. Sen jälkeen kun pyhät kirjoitukset olivat syntyneet tilanne tietenkin on niin, että kirjoitukset ovat vaikuttaneet kirkkoon ja yksityisiin ihmisiin.
Jumalalle kelpaa myös ja nimenomaan Kristuksen ristinuhri. Juuri tähän ainoaan ja ainutlaatuiseen uhriin osallistumme pyhässä ehtoollisessa jos ja kun meillä on murheellinen mieli (omien syntiemme takia) ja särjetty sydän.
Katolinen ehtoollinen on vain pyhiä varten, koska sitä ei anneta eronneille ja uudellen avioituneille ihmisille eli todellisille syntisille. Edes murheellinen mieli ja särjetty sydän ei riitä, vaan kirkko hylkää eronneet ja uudelleen avioituneet, vaikka he olisivat malli-ihmisiä muutoin.
Apostoli Paavali sanoo: "Jos joku toisin saarnaa kuin me olemme saarnanneet, olkoon kirottu! jne". Siinä ei sijaa painotuksille näy.
Apostolisten isien aikaan alkaa näkyä korostusta ihmisen oman vaikutuksen ja tekemisen suuntaan pelastuksen suhteen. Se merkitsee Kristuksen merkityksen vähentymistä. Teillä se onkin mennyt synergian puolelle.
Luota ihmeessä, mihin haluat! Olen yllättynyt siitä, että uskon sisältö on niin monille täyttä hepreaa.
Siis kirkko kuitenkin loi Jumalansanan!
........
Ensin EI ollut jumalaan uskovia ihmisä, vaan
ENSIN OLI SANA,
Se sana saarnattiin, ja siitä syntyi joukko
uskovia ihmisiä.
SE SANA LOI KIRKON
Kirkossa saarnattiin sanaa,
mutta siellä saarnattiin myös valhetta,
kuten Paavali sanoo Timoteukselle ja galatalaisille.
JOTTA erotettaisiin SANA valheesta,
koottiin se kirjoitettu SANA, jota oli
ensiksi saarnattu ja joka oli luonut
kirkon.
Se työ alkoi ensin Antiokiassa ja Aleksandriassa.
Siitä SANAsta, joka oli luonut kirkon,
siitä tehtiin normien normi.
Rinnalla oli myös muuta normistoa, joka jo silloin oli ristiriitaista SANAan nähden.
Kirkossa on ollut röyhkeitä
valheveljiä, kuten Paavali jo sanoo,
ja he ovat luoneet SANAn rinnalle omien ihmiskäsitysten tradition
ja huutaneet sen kirkon hallitsijaksi.
Näin kulmakivestä on tullut loukkauskivi ja pahennuksen kallio, sillä SANAn ydin ja keskus on Kristus.
Ei ehtoollista ole tarkoitettu miksikään uhriksi. Jumalahan itse uhrannut itsensä, kun Hän otti orjan hahmon ja tuli keskellemme, kärsi ja kuoli. Näin Hän itse sovitti maailman itsensä kanssa. Ei se ole ihmiselle officio vaan beneficio.
Se on tarkoitettu sovintoateriaksi julistamaan, että Jeesus Kristus kuoli, jotta meillä olisi elämä.
Jumala auttakoon sinuakin uskomaan Hänen sanaansa enemmän kuin mitään muuta.
mieltä kanssasi: ensin oli Sana ja sitä saarnattiin ja tämä Sana synnytti ihmisissä uskon ja kirkon. Juuri tätä yritin kertoa mutta taisin olla epätarkka tai muuten taitamaton.
Sitten kuitenkin sanon, että on myös Sanaa tukevaa ja Sanan pohjalta syntynyttä traditiota (joka ei ole ristiriidassa Sanan kanssa), joka auttaa meitä kun haluamme elää Sanan mukaisesti. Oikea traditio on siten Pyhän Hengen toimintaa kirkossa ja kirkon elämää Pyhän Hengen johdatuksessa. Kirkko neuvoo ja opettaa minua, en minä kirkkoa.
Kirkko ei siis luonut Jumalan Sanaa vaan otti sen vastaan ja siten syntyivät pyhät kirjoitukset. Lisäksi kannattaa muistaa, että apostolit puhuivat eli saarnasivat paljon enemmän kuin kirjoittivat. Paavalikin kirjoittaa jossakin kirjeessään: muista asioista säädän sitten kun tulen luoksenne ja kehottaa pysymään niissä opetuksissa, joita on esittänyt sekä suullisesti että kirjeissään.
Et ilmeisesti huomaa tuota perustelujesi pientä ristiriitaisuutta.
Se johtuu pyrkimyksestä todistaa kahta asiaa yhtaikaa. Ensin myönnät, sitten taas kiellät.
...
>Kirkko ei siis luonut Jumalan Sanaa vaan otti sen vastaan ja siten syntyivät pyhät kirjoitukset.>
Tämähän on aivan outo väite. Ensin oli sana, ja vasta sitten oli kirkko. Kun kirkko on luotu sanasta, ei se ole voinut ottaa vastaan sanaa ja synnyttää kirjoituksia.
Kun sitten syntyi epävarmuutta, mikä kohinan ja interferenssin ja opetuksen sekavuuden keskellä oli oikeaa opetusta, päätettiin tukeutua apostolien vanhoihin kirjoituksiin, niihin joilla seurakuntia alussa oli synnytetty ja ruokittu.
>kannattaa muistaa, että apostolit puhuivat eli saarnasivat paljon enemmän kuin kirjoittivat>
Noniin, tämähän on varsin tyhjä väite, jonka avulla voidaan todistaa mitä vaan itseään Jumalan sanaa vastaan, kuten joka päivä tehdäänkin.
Kuka tahansa voi hypätä kaapista ja sanoa, "minulla on tallessa Jumalan apostolien ennen kirjaamatta jäänyt neuvo,kuulkaa minua". Muhammed ja Joseph Smith ovat tavallaan jo tehneet saman.
>>Oikea traditio on siten Pyhän Hengen toimintaa kirkossa ja kirkon elämää Pyhän Hengen johdatuksessa. Kirkko neuvoo ja opettaa minua, en minä kirkkoa.>>
Pyhä Henki on sidottu Jumalan sanaan. Minusta eräs 1500-luvulla elänyt teologi sanoi osuvasti: Kaikki mikä Pyhästä Hengestä saarnataan ilman sanaa ja sakramentteja, on perkeleestä.
>>Kirkko neuvoo ja opettaa minua, en minä kirkkoa>>
Tässä nostetaan kirkko eli seurakunta Kristuksen yläpuolelle.
Näinhän se ei tietenkään saa olla. Pyhä Henki on se, joka Jumalan sanan kautta opettaa.
Paavali sanoo tunnetut sanansa: "nainen olkoon miehelleen alamainen, mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta". Pää siis on Kristus.
Ilman sanaa kirkko eli seurakunta ei ole yhtään mitään, eikä sen opetuksilla ole mitään arvoa, vaikka takana olisi 1900 vuoden traditio.
Kun Paavali kirjeissään neuvoo seurakuntia, hän neuvoo yksityisiä kristittyjä valvomaan tapoja ja ennen muuta opetusta.
miksi perkele vihaa sanaa sakramentti?
Mutta ortodoksinen ja katolinen usko eivät poikkea monessakaan kohdassa toisistaan. Nehän molemmat perustuvat apostoliseen traditioon -eikä uusajatteluun niin kuin protestantismi.
tieto siitä, mikä oli apostolista traditiota, muuten UT:ssa olisikin aika ihmeellisiä kirjoja mukana. Kun UT:n kaanonista päätettiin 300-luvun kirkolliskokouksissa, niin silloin oli liikkeellä paljon erilaisia evankeliumeja ja "apostolien" kirjeitä ja ilmestyskirjoja.
Raamatun ulkopuolinen apostolinen traditio ei puhu koskaan Pyhiä Kirjoituksia vastaan, vaan selittää ja täydentää niitä. Myös löuterilainen kirkko hyväksyy tradition osittain. Esim lapsikastetta ei voi perustella Raamatulla, koska Raamattu ei puhu asiasta mitään. Kaikki suuret lapsikastetta käyttävät kirkot nojaavat tässä asiassa apostoliseen traditioon.
po luterilainen.
Sen takia tietysti, että Pyhien Sakramenttien kautta saamme Jumalan armon: uudesti syntymisen pesun, syntien anteeksi saamisen, Pyhän Hengen lahjain sineetin ja Kuolemattomuuden Aterian.
Perkele on valehtelija ja valheen isä -ja hän on alusta asti kadehtinut ihmisiä.
ja Sana oli Jumala. Kun puhutaan Jumalan Sanasta, tarkoitetaan Kristusta. Kristus on siis Jumalan tosi Sana. Jos taas tarkoitetaan Pyhän Raamatun kirjoja, niin sillin Jumalan sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Jumalan ilmoitus, hänen Sanansa meille on ilmaistu Raamatussa.
Tieto siitä, mikä on apostolista traditiota on apostolisessa traditiossa itsessään, se oli niillä, jotka luottivat siihen, eli evankelistoihin ja apostolien kirjeisiin.
Se ei ollut mikään irrallinen ilmiö, vaan vastaus oli ikäänkuin jumalansanassa itsessään.
Kaanonista alettiin päättää jo 200-luvulla, muistaisin.
On selvää, että kaikki kirkon opettajat eivät tätä apostolista traditiota olleet noudattaneet, eivätkä ne noudattaneet sitä senkään jälkeen kuin kaanon oli luotu. Tämä koskee myös niitä, jotka eivät tulleet hereetikkoina suljetuksi ulkopuolelle.
Raamatun ulkopuolista apostolista traditiota tuskin voi edes olla, jos se liittyy pelastukseen.
Lapsikaste on apostolinen tapa, mutta se perustelu ei toteudu apostolisena tapana, vaan Raamatun avulla.
Uudestikastajat ovat perusteluissaan raamatullisesti hakoteillä, käsitys perisynnistä, vanhurskautumisesta jne.
Raamattu ei vahvista käsitystä synnittömyyden olemuksesta ja sen jatkumisesta tiettyyn ikään.
Kirkollahan on traditioita, joita ekumeenisissa konsiileissa päätettiin, eivätkä ne silti kestä edes historian puitteissa.
Sotamiehen ammatista luopuminen, pappien selibaatti, piispojen naimattomuus.
Kun sen vielä voisit ymmärtää, että pelkkänä tekona ne eivät tuo armoa, vaan vaaditaan usko, ollaan on the sunny side of the street.
Perkele on alusta asti kadehtinut ihmisiä? Muslimeilla on tietääkseni siihen selitys, lieneekö sama kuin katolilaisilla.
Sen kyllä ymmärrän, että jos Perkeleestä on hauska saada ihmisiä seurakseen Helvettiin, niin on Jumalan hyvyyttä, jos hän tosiaan lähettää aika paljonkin ihmisiä Helvettiin Perkeleen iloksi.
Ihmisellä on vapaa tahto. Ei Jumala pakota ketään minnekään. Ne, jotka joutuvat helvettiin, menevät sinne ihan itse ja mielellään, sillä helvettti on tämän elämän jatkumo. Taivaassa taas kaikki asiat ovat toisin eikä taivaassa ole tarjolla mitään sellaista, mitä maallistuneen ihmisen pyyteellinen sydän halajaa.
Ilmeisesti katoliset opettavat, että ihmisellä on vapaa tahto. Luterilaiset ovat eri mieltä.
Miksi ihminen ei sitten tee hyvää, jos hänellä on tahto siihen?
Kyllähän useimmat ihmiset tekevät hyvääkin. Ei pidä liioitella näissä asioissa. Jos ihminen rukoilee Jumalaa, niin Jumala antaa armonsa avuksi.
Millä logiikalla uskovaiset oikein päättelevät, että jollei joku usko kirkon tarinoihin mm. taivaasta ja helvetistä, niin hän valitsee ihan itse menon helvettiin?
Toimiiko sama logiikka muuallakin, esimerkiksi, jos joku ei usko Tolkienin kuvaamaa Mordoria olevan olemassa, niin se osoittaa, että hän toivoo pääsevänsä sinne asumaan?
Vastakysmys: Oletko siis kykenevä rakastamaan He rraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi?
Vastakysymys: Mitä jos hyvän tekeminen onkin pahan tekemistä? Myönnän, että kysymys on outo.
Tarkoitan, voiko ihmisen päätös tehdä hyvää olla niin 100% epäitsekäs, ettei se ole saastunut omasta itsekkyydestä? Haluan vain kiinnittää huomiota siihen, mitä ihmisen syntisyys todella on. Voiko ihminen rakastaa edes haluamatta vastarakkautta tms. tai irtopisteitä Jumalan tilikirjaan?
höpöhöpö tuollaisille jutuille. Ajattele asioita käytännön kannalta ja pyri tekemään hyvää. Synti ei ole oleellinen asia. Se on vain hyvän puuttumista.
Käytännön kannalta??
Pyri sinä tekemään hyvää, sehän on suorastaan Jumalan käsky, jota ei tule rikkoa!
Hyvän puuttuminen on synnin seuraus, koska synti on ero Jumalan yhteydestä.
ihmisellä ei ole voimaa tehdä hyvää vaikka tahtoa olisikin?
apostoli Paavali kirjoittaa ehtoollisesta ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille (luvut ovat muistaakseni 10 ja 11).
meikäläisen kirjoitelmat pahan kerran väärin. Niin vitsikkäät ovat perustelusi. Mulla ei nyt kuitenkaan riitä aika eikä energia tämän enempään. Vihjeeksi jatkoa varten rohkenen kuitenkin neuvoa, että luet toisten teksteistä vain sen mitä niihin on kirjoitettu.
ettei taivaassakaan uskiksilta saisi selvitystä, miten he tekevät muutamat uskisloogiset päätelmänsä. Vaikka taivaassa kaiken pitäisi olla toisin.
No, ainakin taivaassa kuuluu olevan luukku,josta voi kurkistella helvetin puolelle. Toivottavasti kaikkien mielestä tyylikäs, ettei pelastuneille tule siitä erimielisyyksiä.
Luterilainen kirkkoa ei ole koskaan perustettu.
Luterilainen kirkko ei ole koskaan ollut protestiliike katoliselle kirkolle.
Luterilainen kirkko on muodostunut niistä seurakunnista, jotka halusivat
- sakramentin kahdessa muodossa
- seurata apostolista oppia original
- hylätä paavilaisuuden, mutta hyväksyä silti
Rooman piispan, jos niin tarvitaan.
Luterilaisuus on kriisissä.
Niin on katolinenkin kirkko, mutta omalla tavallaan.
Nimikristillisyyttä voi olla kahdella tavalla:
piilevänä riittien kätköissä, avoimena liberalisoitumisena.
Jumalan edessä näillä kahdella ei ole eroa. On aivan sama, meneekö jumalattomuuteen tai farisealaisuuteen. Uskoa Kristukseen ei ole kummassakaan.
Se kertoo jo paljon.
Kirkon johtajana nainen, joka ei edes kuulu kirkkoon, vaan vesittää kaikki sen periaatteet.
Luterilaisesta kirkosta erotaan pääosin sen takia, ettei haluta maksaa kirkollisveroa. Ei asenteet mihinkään ole muuttuneet vuosien saatossa. Ei viime aikoina muutenkaan kirkon tilaisuuksissa käy kuin murto-osa kansaa. Tietyllä tavalla ajattelevat käyttävät sen sijaan kaikki sen palvelut mahdollisimman pitkälle hyväkseen.
Se kertoo ihan tarpeeksi.
"lut.kirkko on valtion kirkko Se kertoo jo paljon."
Suomen ev.-lut. kirkko ei ole ollut valtionkirkko vuoden 1869 kirkkolain ja vuoden 1919 hallitusmuodon säätämisen jälkeen. Suomen valtio on uskonnollisesti sitoutumaton, ja kirkko on lainsäädännöllisesti ja hallinnollisesti itsenäinen suhteessa valtioon.
"Kirkon johtajana on nainen, joka ei edes kuulu kirkkoon, vaan vesittää kaikki sen periaatteet."
Presidentti Tarja Halonen ei kuulu kirkkoon, mutta ei ole kuitenkaan ateisti. Hän on mm. toiminut aktiivisesti kristillisessä setlementtityössä. Kirkosta Halonen erosi 1970-luvulla vastalauseena sille, ettei kirkko tuolloin sallinut naispappeutta ja että se syyllistyi seksuaalivähemmistöjen syrjintään. Myöhemmin Halonen on harkinnut kirkkoon liittymistä, mutta ei ole halunnut presidenttikaudellaan toteuttaa sitä, jotta yksityisen päätöksen pohjalta ei tehtäisi poliittisia johtopäätöksiä.
"Luterilaisesta kirkosta erotaan pääosin sen takia, ettei haluta maksaa kirkollisveroa."
Annapa linkki sivuille, joilla sanotaan noin.
"Ei viime aikoina muutenkaan kirkon tilaisuuksissa käy kuin murto-osa kansaa."
Jos tarkoitat lähinnä jumalanpalveluksia, niin unohdat sen, että niitä voi seurata myös television tai radion välityksellä. Televisiossa esitetään jumalanpalvelus joka toinen sunnuntai. Olen seurannut televisiosta myös katolista jumalanpalvelusta. Toivottavasti Suomen uuden katolisen piispan virkaanasettajaiset esitetään televisiossa.
Kuuntelin sunnuntaina tapani mukaan radiojumalanpalveluksen, sitten menin vielä toiseen jumalanpalvelukseen. Meitä oli salissa noin 100.