Miten suhtaudutte avoliittoon???
Eikö kukaan adventisti osaa vastata??
Juho-
14317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Adventistit eivät suhtaudu avoliittoon kovinkaan suopeasti, ainakin kirkon ylimmän johdon kanta on tämä.
Henkilökohtaisella tasolla kanta varmasti vaihtelee maan ja taivaan väliltä. Se, millainen oman tausta on, varmasti vaikuttaa siihen, kuinka paljon ymmärtää ihmisten erilaisia kohtaloita ja valintoja. On helppo tuomita, jos ei pysty samaistumaan toisen nahkoihin.
Mielestäni adventistinuoret ovat menneet usein liian nuorena naimisiin. Tästä on seurannut usein avioeroja. Parempi katsoa hiukan pidempään kuin katua. En tarkoita tällä, että kannatan kovin nuoren juuri seurustelemaan alkaneiden avoliittoja. Mutta jos on sillä tasolla, että on valmis sitoutumaan toiseen (on vaikka kihloissa), en näe siinä mitään väärää. On hyvä nähdä, kuinka käytännön elämä yhdessä sujuu.
Luulen, että mielipiteeni tyrmätään tällä palstalla. Tämä on kuitenkin yhden adventistitaustaisen mielipide.
ei tunne eikä tunnusta avoliittoa, seksiä avioliiton ulkopuolella eikä mitään "kokeillaan yhdessäoloa" ennen avioliittoa.
Kummallista, että seksi on uskoville aina vaan yhtä epäluonnollinen juttu.
Eiköhän se ollut Jumala, ei siinä pappeja tarvittu.
Nykyinen pappien suorittama rituaali, entten tentten teelika mentten on otettu käytäntöön kirkkojen toimesta.
Raamatussa sanotaan minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen älköön eroittako.
Suurin osa nykyisista papeista ei pysy raamatun sanan linjoilla, ei heistä ole vihkijöiksikään.
mutta avoliitto ei ole avioliitto, vaan huoruutta.
avoliittoa. oliko tarpeeksi selkeästi?
Eihän kukaan tarvitse adventtikirkon hyväksyntää millekään asialle, heh:)
ikäänkuin avoliitossa?
Eihän siellä paratiisissa ollut yhtään adventistipastoria, jolla olisi ollut valtuudet vihkiä.
äpäriä, vai miten se meni, kun ei ollut pastoreista tietoakaan.
Olivatko Aatami ja Eeva avoliitossa, herättää hirvas
kysymyksensä kautta punnitsemaan asioita.
Vihkipapereita ei ainakaan ole löydetty heidän
jäljiltään. Mutta Raamattu sanookin, että minkä
JUMALA on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Liian vähän huomioidaan sitäkin, että mies
liittyköön vaimoonsa ja niin ne tulevat yhdeksi.
Ja erotkoon samantien isästään ja äidistään.
Äidistä eroaminen tuppaa suomalaiselta mieheltä
unohtumaan ja sehän on sitten kaksinnaimista.
Kun Jeesus sanoo, että Mooses myönsi eron vain
siksi, että ihmissydämet ovat niin kovia,
niin nähdäkseni yhtälailla avioliitossa kuin
avoliitossa - pitäisi pyrkiä pysymään
uskollisesti.
Sillä "hylkäämistä minä vihaan", sanoo Jumala,
jolle ei tulisi mieleenkään hylätä puolisoaan,
Jerusalemia.
SUOMESSA ei taannoin laki hyväksynyt avoliittoa.
Silloin oli tietysti lainvastaista olla avoliitossa. Tänään en uskaltaisi avoliitosta ketään
tuomita, sillä yhdynnän kautta yhtyneet ovat yksi liha.
Mutta ymmärrän niitäkin, joille asiat
paperilla on tärkeämpää kuin tosi elämä.
Mitä tulee Jumalan lakiin, niin sen noudattamiseen
ei nykyajassa ole mahdollisuuksia sivistysmaissa.
Sillä Mooseksen laissa Jumala sanoo, että jos
(kun)mies taajaman ulkopuolella raiskaa neitsyen,
täytyy hänen mennä naimisiin tämän kanssa ja
pitää huoli, ettei tämä joudu häpeämään.
Jumala näet katsoo miehen ja naisen yhdistäneensä, kun
nämä yhdynnän kautta toisiinsa tulevat.
Meillä raiskaaja ja raiskattu neitsyt eristetään
toisistaan rankasti, enkä sanoisi, että se olisi
väärin, se käytäntö. Nykyajassa, sivistysmaassa.
OMA KOKEMUKSENI TOISEN AVIOLIITON SUHTEEN
Se uskonseurakunta, johon kuuluin, järjesti
hyvän avioliittokurssin seurakuntalaisille.
Jouduimme silti heti alkajaisiksi pyytämään
Jumalalta anteeksi, että olimme menneet
naimisiin.
Sattui näet niin, että kaikki parit
olivat toistamiseen naimisissa, paitsi vetäjäpari.
Kurssiaineiston omistajatahon oppi kun oli se,
että vain kerran elämässään saa mennä naimisiin,
niin näin sitten jouduimme kaikki tekemään.
Mikäs siinä, ei koskaan liikaa anteeksi pyydetä.
Sitten vaan jatkettiin hyvää kurssia.
Avoliittoasiaa tämä sivuaa siinä mielessä, että
jos vain kerran voi avioitua, niin senjälkeiset
ovat vain avoliittoja. Vaikka olisivat avioliittoja. Semmoista pilkunviilaaminen on.
Mutta tärkeintä on, ettei moni tulisi hyljätyksi.
Olen kiinnostunut adventisti nuorista ja kiinnostunut uskostannekin ehkä. Opiskelen ja yksi opiskelu kaverini osottautui teidän uskoiseksi. Kiinnostuin jutella hänen kanssaan ja kun tuli puheeksi että hän asuu avoliitossa ja juhlii baarissa niin mielenkiintoni sammui. Onko tämä kuinka normaalia? luulin että adventistit ovat raikkaassa uskossa ja puhuvat ja uskovat raittiisti. Luulin että raittius ja puhtaus ovat tärkeitä ja ne puhuttelivat minua. Mutta tämä tuttavuus puhuu että on adventisti ja pastorin lapsi ja elämä on ihan jumalatonta. olen hämmänynyt.
baarissa, mutta ilmeisesti kyseinen henkilö ei ole tullut vielä uskoon tai sitten on lähtenyt kokeilemaan siipiään.
Valitettavasti ei voi vanhemmat antaa lapselle uskoa. Kasvattaa he voivat, mutta aikuistuttuaan nuoret tekevät omat valintansa.
Jokaisella on tie käytävä ja jos se viimein johtaa kääntymykseen, pelastukseen hyvä niin. Lapsen opetukset ja neuvot eivät mene milloinkaan hukkaan ja ne voivat koitua nuoren parhaaksi jossain vaiheessa.
Onko sinulla hyvä neuvo siihen, että millä saa nuoret pysymään pois maailman riennoista?
Baarissa juhliminen ei ole synti.Asia muuttuu, jos TEET siellä syntiä.Uskovaiselta ei ole kielletty baarissa käynti.Jeesus itsekin istui juomareiden ja pilkkaajien seassa.Uskovainen voi omalla käytöksellään olla myös esimerkkinä siellä baarissa.Avoliitosta olen sitä mieltä,että jos on Jumalan edessä luvannut olla uskollinen toisilleen ja pysyy myös lupauksessaan niin silloin se on ok.Itselläni on kokemus siitä.Olimme noin puoli vuotta yhdessä ennen vihkmistä.Mielestäni sillä,että se tuntematon pappi luki sen saman "värssyn"minkä se sinäkin päivänä oli jo monelle lukenut ei muuttanut yhtään sitä meidän tilannetta.En ollut tuntenut sitä,enkä ole senkään jälkeen tutustunut,en tiedä edes että oliko hän elävässä uskossa,vai vain niin sanottu "leipä pappi."Eli meille itsellemme se vihkiminen ei ainakaan merkinnyt mitään,se oli vain "suhteemme laillistaminen ihmisten edessä",koska mielestäni JUMALA OLI JO MEIDÄT YHDISTÄNYT.