Monikohan kärsii turhaan sen takia, että on perinyt muistojen kautta vaikeita asioita, eli ei ole itse niitä aiheuttanut, mutta on joutunut ottamaan vastaan perimän, jossa on vaikeita muistoja.
On olemassa tiedostamaton masennusta, joka saattaa johtua juuri tästäkin asiasta.
Jos ajatellaan asiaa, niin useinhan jopa käytös periytyy, sekä ulkoinen olemus, miksei sitten sisäinenkin olemus olisi periytyvää.
Heitin tämän keskustelun aiheeksi ja olisi kiva, jos jollakin olisi kokemusta periytyvästä muistista.
On olemassa tiedostamaton masennusta, joka saattaa johtua juuri tästäkin asiasta.
Jos ajatellaan asiaa, niin useinhan jopa käytös periytyy, sekä ulkoinen olemus, miksei sitten sisäinenkin olemus olisi periytyvää.
Heitin tämän keskustelun aiheeksi ja olisi kiva, jos jollakin olisi kokemusta periytyvästä muistista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaks kaveria käy aika usein Israelissa, koska heille tulee siellä mahdottoman hyvä olla ja ovat sitä mieltä, että he tulevat kotimaahan, kun menevät Israeliin. Meinaavat, että heillä on joku muisti, joka muistaa, että he periytyvät israelilaisista ja Israeli on kaukaisten esivanhempien kotimaa, vaikka he ovat kyllä itse aivan peri suomalaisia, eivätkä tiedä onko suvussa koskaan ollut muun maalaisia. Olisikohan tuo totta, että he esivanhemmat ovat olleet israelilaisia ja jälkipolvi on kulkeutunut kaus kotimaastaan.
olen kuullut periytyvästä keskitysleirisyndroomasta, eli lapsilla jotka ei oo koskaan ite olleet keskitysleirillä on samoja oireita kuin (iso)vanhemmillaan(kin?) jotka on selvinneet keskitysleiriltä hengissä.
Samanlaisia, mutta lievempiä oireita on varmaan myös muita traumaattisia kokemuksia kokeneiden vanhempien lapsilla?
Pahat teot kostautuu 3-4:lle sukupolvelle. Samoin käsittelemättömät vaikeat ja traumaattiset kokemukset. Ne vaikuttaa myös kodin ilmapiiriin.
pitää sisällään esivanempienkin kokemuksia ja kuten usein sanon, niin uskovaisen perheen lapset ovat aivan eri asemassa, kuin muiden, sillä heidän muistinsa sisältää uskoa, ei pelkoa ja ahdistusta, vaan uskoa ja nykyäänhän se on tieteellisestikkin todettu, sillä tiedemaailma kertoo, että taipumus uskoon periytyy.
Onneksi Jeesus tuli auttamaan syntisiä ja sairaita ja heitä, joiden perimä ei sisällä uskoa, niin suuri on armo.
parantaa ihmistä, jos hän sairastaa muistin takia? Jos ihmisellä on paljon pahoja asioita geeneissä, niin kuka auttaa niistä selviämään?
kanssa lääketiede on kyvytön apua tuomaan, mutta aivan tavallinen selkäsairauskin voi olla niin hankala, että siihenkään ei aina kyetä apua lääkäreiden ja lääketieteen puolesta antamaan, mutta Jeesus voi parantaa kaikki sairaudet ja jos jokin sairaus ei tässä ajassa parannetuksi tule, niin siihen Jumala antaa uskossa olevalle voiman kantaa se sinne asti, kuin se pitää kantaa.
Aivan varma on, että joka uskoo Jeesukseen/Jumalan Sanaan, tulee parannetuksi, mutta aika ei ole meidän hallinnassa, eikä niin ollen ole meidän päätettävissä, mitä Jumala tekee ja milloin, mutta uskovainen saa aina avun tavalla tai toisella.
Jokaisen ihmisen pitää saada tietoon, että Jeesuksella on kaikki valta, aivan kaikki valta ja Hän voi vallalaan tehdä mitä tahansa. Ihmiseltä vaaditaan usko Jumalan Sanaan ja sen myötäminen, että Jumala on kaikki kaikessa ja siksi Hänen Sanansa on totuus. Jumala laskee ihmiseen toivon ja toivo ei häpeään saata.
Vastustajia tälle julistukselle on paljon. On ihmisiä, jotka nauravat ja jopa pilkkaavat niitä, jotka kertovat Jeesuksen Parantajana toimimisesta, mutta, ehkäpä hekin jonakin päivänä, kun sairaus heidät yllättää, muistavat, että on olemassa TOIVO ja alkavat kurkottaa totisella mielellä Jumalaa kohden.
Terveenä on helppo lyödä asiat mieluiselleen tolalle ja mallille, mutta vaikeuksien ja sairauden kohdatessa saakin ihminen nähdä oman pienuutensa ja näin ääni kellossa voikin saada täyden muutoksen. Julistetaan evankeliumia ja kerrotaan ihmeitä tekevästä Jumalasta.
En tiedä periytyykö tuo muisti ihan samalla tavalla kuin geneettiset asiat, mutta tietynlaisessa ympäristössä kasvaminen kyllä vaikuttaa tunne-elämäämme. "Perimme" esim. taipumuksen häpeään, masennukseen jne. ympäristömme näkymättömästä "emotionaalisesta koodista".
Esim. jos aina kun näyttää tunteitaan, törmää paheksuntaan ja vaikenemiseen, lapsi/nuori oppii huomaamattaan että tunteiden näyttäminen on paha asia ja hautaa tunteensa. Näin hänen tunne-elämänsä muotoutuu samansuuntaiseksi kuin kasvuympäristönsä.
lapsille ja kollektiivisessa, eli vaikkapa yhteiskuntaa, tai valtiota koskeva syntitaakka saattaa olla koko kansan hartioilla.
On kansoja, joiden kansalaiset kärsimästä kärsivät, mutta eivät käsitä parannuksen teosta mitään, sillä esi-isät ovat Jumalan hylänneet ja kulkeneet jo kauaksi Jumalasta.
Joka paikkaan, kaikkialle pitää julistaa evankeliumi ja se pitää tehdä totuudessa ja palavuudessa, että yksilöt pääsevät kollektiivisesti synnistä erilleen ja, että lapset vapautuvat vanhempiensa teoista, sillä Jumala sanoo, että poika, joka ei syntiä tee, ei kanna myöskään isänsä syntitaakkaa.
Tuota noin. En ajattele ihan noin, ajatellaan vaikka toisen esimerkin kautta:
Olen uskovainen, tapaamani ihmiset ovat usein kohdanneet toisia uskovaisia, jotka ovat olleet mustavalkoisia tuomitsijoita. Tämän takia he suhtautuvat minuun kuten olisin samanlainen ja voivat olla todella loukkaavia.
Joudun siis kärsimään siitä, mitä toiset ovat tehneet. Onko tämä Jumalan rangaistus vai pitäisikö sitä pitää ihan vain psykologisena mekanismina?
toisten ihmisten teoista. Ei vaikka ihmiset olisivat läheisiäsi, sillä samaan aikaan elävät ihmiset ovat vain matkakumppaneita, eivätkä omista toisiaan, eivätkä vastaa toistensa synneistä.
Aina täällä on heitä, jotka toisivat taakkaa taakan päälle ylimielisyyksillään, lyönneillään ja murheillaan, jos suostuisi ottamaan sitä vastaan, mutta Jeesukseen uskovat eivät ota lähimmäisensä syntejä vastaan, vaan antavat aina anteeksi ja siksi pysyvät erillään lähimmäisen synneistä ja pysyvät vapaudessa.
Tuo näyttää olevan asia, mitä ihmiset eivät tahdo millään käsittää, sillä monet ottavat niin mahdottomasti itseensä toisten käytöksestä, eli pitävät lihastaan niin hyvän huolen, että vetävät ns. herneen nenäänsä. Jeesus varoittaa meitä elämästä niin ja Paavali sanoo, että älkää pitäkö lihastanne niin hyvää huolta, että sen himot heräävät. Liha himoitsee henkeä vastaan ja jos me ruokimme lihaamme ollen pikkumaisia ja pikkutarkkoja itsemme suhteen, niin silloin emme elä hengessä, vaan elämme lihassa. Anteeksi anto on välttämätöntä vapauden lapsille ja kun sen uskoo tulee se elämäksi, eli sen tekee aina vain, vaikka miten vastavoima pyrkisi saamaan meidät ansaansa, niin siihen paulaan me emme astu, emmekä ala pahalle pahalla vastaamaan, emmekä kanna pahoja ajatuksia ketään vastaan, vaan elämme alkeisvoimista irti, Jumalan Hengessä.
Roomalaiskirje 13
10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
12 Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
13 Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,
14 vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.
Mark. 4:19
mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
HERRASTA on juuri sitä, että ihmisestä tulee uusi luomus ja vanha jää poissa, eli uudestisyntynyt elää Jumalan ohjeissa ja näin vapaudessa, eli ei kanna omia, eikä toisten syntejä, vaan iloitsee Jumalan suuresta armosta ja siitä seuranneesta rakkaudesta ja auttaa mielellään läheisiään vapauden Hengen tuntemiseen, sillä siellä missä on JUMALA on VAPAUS.
Uudestisyntynyt ei muistele menneitä, eikä huolehdi huomisesta, vaan elää tässä hetkessä ja rakastaa. Rakkaus on voittanut, eli laki on täytetty tässä:
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin, kuin itseäsi.
Joka rakastaa lähimmäistä, tuntee Jumalan, mutta joka vihaa lähimmäistä ei tiedä Jumalasta mitään.
Gal. 5:14
Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Olet tavallaan oikeassa, yhdeltä näkökannalta katsottuna.
Totta on kuitenkin myös se, että meillä on uskovinakin inhimillinen puolemme, joka kärsii toisten pahuudesta tai vastaavasti saa siunausta toisten hyvyydestä. Ihmisiksi meidät on luotu, ei mustavalkoisiksi henkiolennoiksi jotka tekevät aina joko oikein tai väärin.
Tämä ei tarkoita pahuuteen alistumista, vaan inhimillisyytemme hyväksymistä.
Ilman Jumalan lupaamaa ja antamaa VOIMAA, jossa me saamme kyvyn tulla Jumalan lapsiksi ihminen jää lihalliseksi.
Usko tarkoittaa voimaa uskoa, ja voimaa elää sitä elämää, jonka Jumala meille alunalkaen tarkoitti, eli hyvää elämää ja voimaa elää Jumalan Tahdossa kaiken keskellä ja voimaa rakastaa Jumalaa yli kaiken ja joka rakastaa Jumalaa yli kaiken kykenee panemaan lihallisuuden syrjään ja oppii riisutumaan siitä Sanan edestä ja siksi hän ei enää ole lihastaan huolta pitävä, vaan uskoo Jumalan lupaukset ja saa kokea lupausten olevan totta, eli ei enää elää itse, vaan Kirustus elää hänessä.
Voima on välttämätön täällä ja jokaiselle uskovaiselle Jumala on luvannut ja antanut oman voimansa, eli uskovainen on tullut Jumalaan.
sen synnit.
Matt. 22:29
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Mark. 5:30
Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?"
Mark. 12:24
Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
Luuk. 8:46
Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta".
Luuk. 10:19
Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
Luuk. 21:36
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Ap. t. 6:8
Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.
Ap. t. 9:22
Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.
Room. 7:18
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
Gal. 2:8
sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa-
Ef. 1:21
korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1. Tim. 1:12
Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
2. Tim. 1:8
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
Hepr. 11:11
Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
2. Piet. 1:16
Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
joka pystyi kärsimään herjausta ja lyöntejä katkeroitumatta ja masentumatta ja väärällä tavalla alistumatta. Hän pystyi näkemään olosuhteitten yli, iankaikkisuusnäkökulmasta. Samankaltaiseksi hän haluaa muuttaa meidät.
asenteet ja käytösmallit periytyvät.
Sanassa sanotaan jotenkin "unohda tytär isäsi koti", sillä tarkoitetaan itsenäistymistä vanhempien käyttäytymismalleista ja omien toimintatapojen löytymistä Pyhän Hengen johdatuksessa.
Muutos tapahtuu pikku hiljaa.
liittyykö tähän myt toiset on ihan luonnostaan ilosia. Saman perheen lapsetkin on erilaisia. Myös sijainti sisarusparvessa vaikuttaa. Toisena syntynyt lapsi kasvaa ihan eri olosuhteissa kuin esikoinen. Toisena syntyneellä on paremmat valmiudet selvitä kilpailutilanteissa kun taistellaan paikasta auringossa.
Varmaan siitäkin syistä VT:n aikoihin esikoinen sai suuremman palan perinnöstä kun mm. joutui aina luopumaan asioista toisten hyväksi...
Varmaan ihmisen hormonitoiminnallakin on oma osuutensa. Toiset on verkkaisempia ja toiset räväkämpiä. Ajatuksilla on vaikutuksia hormonituotantoon mut ei me kaikesta sentään olla vastuussa...
Tää voi olla väärää teoriaa mut oon myös aatellu että synnillä saattaa olla vaikutusta perimään ja geeneihin.
Tunnen muutaman ihmisen jotka on aina ilosia. Niil ois tosi paljon syitä masentua. Mut ne osaa iloita niistä asioista jotka on hyvin. yx niistä ei oo ees uskossa.
Toiset saa "ilmaiseksi" jotain jonka eteen toiset joutuu näkemään vaivaa... tai SAA turvata Jumalaan. Kai siinä joku kätketty siunaus on, me ollaa sellasii ett tarvitaa jotain vastoinkäymisii et turvattais Jumalaan.
Korostetaa hyvää kasvatusta ja uskoa, mut esim. tän em. uskostaosattoman isä on juoppo ja omalaatuinen, vanhemmat eronneet eikä hän ole vieläkään löytänyt sitä oikeaa puolisoa itelleen, mut silti on aina ilonen ja yhteiskuntakelpoinen.
sekottuu, eli isän puoleinen perimä ja äidin puoleinen perimä ja nyt kun eletään luopumisen aikaa, niin sekoittaa perimä, jossa peritään uskoa ja sekoittuu perimä, jossa Jumalaa ei tunneta, eli ihminen on melkoinen pankki ja usein selventämätön muille ja itsellekkin, mutta ei Jeesukselle, sillä Jeesus näkee kaiken ja tietää sen mistä mikäkin meissä johtuu ja kykenee auttamaan meidät vapaiksi geeniperimänkin tuottamasta huonosta niin, kuin kaikesta muustakin huonosta.
Koska elämme vielä maailman keskuudessa, maailmassa on monenlainen murhe, mutta Jeesuksessa meillä on rauha, eikä maailma voi rauhaamme poissa viedä. Eli uskomalla Jeesukseen/Sanaan, maailman murheet käyvät pieniksi ja poistuvat lopulta kokonaan meidän osaltamme, vaikka maailma tietenkin jatkaa melskaamistaan.
Perisynti on olemassa, mutta on upea asia, että kenenkään ei tarvitse jäädä jatkaamaan esivanhempien, tai omien vanhempien syntejä, vaan saa sanoutua niistä irti. Jumala korjaa synnin jäljet ja usein se tapahtuu nopetasti, mutta useammin hitaasti, mutta kuitenkin uskovainen paranee synnin kiroista tullen vapaaksi.
Paranemiseen tie on uskoa Jumalan Sana niin, kuin se on Raamattuun kirjoitettu, eli lukea varsinkin Jeesuksen omasta suusta tulleet opetukset ja pyytää Pyhää Henkeä Sanan todistajaksi. Apostolien kirjoituksetkin ovat pyhiä ja kasvun myötä tulevat todella rakkaaksi, mutta ensin tulee tuntea evankeliumit.
Joka uskoo Sanaan, antaa sinettinsä Jumalalle, Hänen totisuudestaan ja Jumala antaa oman sinettinsä Sanaan uskovalle.