Lestadiolaisuudesta

Sinulla on todella hankala elämäntilanne, todella. Haluaisin itse vanhoillislestadiolaisena tukea, kannustaa hakemaan apua esim. terveyskeskuksen kautta psykologille purkamaan huoliasi- miten yleensä jaksat... Todellinen, aito vanhemman rakkaus lastaan kohtaan ei erittele mitä lapsi on, ei rajaa, ei puhu valheita, ei estä elämästä omaa elämää. Vanhempien rakkaus lasta kohtaan pitäisi kantaa vaikeidenkin asioiden yli - omista sisaruksistani kaikki eivät ole uskomassa, mutta silti heitä rakastetaan ja he muistavat rakkaudella vanhempiaan. Toivon Sinulle sydämestäni kaikkivaltiaan Taivaallisen rakastavan Isän johdatusta Elämääsi. Elämäniloa, onnea, todellisia ystäviä. Kaikkea hyvää.

tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voit, sekä viisautta erottaa ne toisistaan.

Itse tunnen lukuisan joukon lestadiolaisuuden hyljänneitä ja tiedän sen rohkeutta vaativaksi teoksi.

Ensimmäinen asia on sinulla varmistua siitä, ettet todellakaan katso kuuluvasi siihen laumaan, sillä luopumalla lestadiolaisesta seurakunnasta, joudut luopumaan kaikesta mikä siihen liittyy - siis ihan kaikesta.

Yksi tuttavani luopui lestadiolaisuudesta yli 40 vuotiaana ja hän kertoi, että samana päivänä, kun hän jätti eroanomuksensa yhdistykselle, kaikki hänen kontaktinsa koko siihenastiseen viitekehykseensä katkesivat kertakaikkisesti. Tätä ilmiötä kärjistää se seikka, etteivät lestadiolaiset pidä soveliaana olla aktiivisia suhteessaan "maailmassa eläviin" - jolloin kaikki ihmissuhteet kietoutuvat herätysliikkeen ympärille.

Jos halusi luopua on niin suuri, että olet valmis hylkäämään kaiken tuon, niin sitten tarvitaan sitä rohkeutta - ja voimia - rakentaa kaikki uudelleen nollasta. Siinä ympäristössä baarit ei ole hyvä vaihtoehto. Kannattaisi hankkia muita hyviä harrastuksiaa: opiskelu avoimessa yliopistossa, nuorisoseuratoiminta, lavatanssit, SPR, ihmisoikeusjärjestöt,... siis periaatteessa ihan mikä tahansa sellainen hobby, missä on mahdollisuus olla ihmisten kanssa tekemisissa, saada ystäviä ja uutta ilmaa siipien alle.

Itsekin toivon sinulle tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta - valitsitpa itten kumman tahansa.

saa aina. vanhempasi eivät todellakaan ole ystäviäsi tai edes oikeita vanhempia. muuta pois vaan. ja töistä ei kannata huolehtia, meillä on täällä suomessa erittäin hyvä sosiaalihuolto jos nyt sattuu niin käymään ettei töitä olekaan.
kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista piinaa johon hihhulit(=uskovaiset, nimitän tuolla nimellä, koska halveksin hihhuleita juurikin heidän tekojensa takia) valitettavan usein syyllistyvät.

kannattaa miettiä, mitä teet vanhemmilla jotka alistavat ja solvaavat sinua?
vanhempien tehtävä on mielestäni tukea ja auttaa lapsiaan elämässä kaikin mahdollisin konstein. näin itse ajattelen. minä hylkäisin itse tuollaiset vanhemmat.

voisit oikeastaan kokeilla "käänteiskiusaa". kun he sanovat hylkäävänsä, niin sanot vain että et tee tuollaisilla alistavilla pakkomielteisillä vanhemmilla mitään ja että sinua ei tarvitse hylätä vaan sinä hylkäät heidät ihan vapaaehtoisesti.

no tässä minun ajatuksiani... voimia päätöksien kanssa..olivatpa ne mitä hyvänsä..

Hei, kannattaa ehkä miettiä onko noissa VL piireissä oikeasti minkäänlaista rakkautta. Missä oikean Jumalan henki on, siellä on rakkautta. Jos rakkautta ei ole, se tarkoittaa että Jumalaa ei ole - ei vaikka niin väitettäisiin.

Oikea rakkaus ilmenee ainakin luottamuksena, sitoutumisena ja kunnioituksena. Kuvaamassasi yhteisössä ei ole mitään näistä kolmesta. (esim. uhkaus hylätä jos ei sovi muottiin tai asioidesi kyttääminen)

Jos tälläiset ihmiset sinut hylkäävät, kysy itseltäsi mitä oikeasti menetät?

Varmasti löydät tilalle jotain parempaa.

Olen auttanut paria ystävääni vastaavasta umpikujasta ulos. Ensimmäiseksi säästä rahaa ja laita ne sellaiselle tilille, johon muilla ei ole käyttöoikeutta. Säästä takuuvuokra valmiiksi. Sen jälkeen vuokraat asunnon. Älä kerro aikeistasi kenellekään, ettei kukaan ala estellä sinua. Jos et saa säästettyä takuuvuokraa, voit yrittää pyytää sitä sosiaalitoimistosta. Sieltä osataan auttaa, kun kerrot tilanteesi, että joudut muuttamaan pois kotoa. Mutta jos olet töissä, pysyt takuuvuokran säästämään. Pakkaa tavarasi vaivihkaa niin ettei kukaan huomaa. Kun olet saanut vuokratuksi asunnon, vie tavarasi sinne joko yhdellä kertaa tai hiljalleen. Älä anna kotiavaintasi vanhemmillesi tai muillekaan jotka ovat olleet sinulle hankalia. Suomessa on uskonnonvapaus ja lupa olla ja elää rauhassa. JOS SINUSTA LEVITETÄÄN JUORUJA, JOTKA OVAT VALHEELLISIA, NE OVAT KUNNIANLOUKKAUKSIA, JOISTA VOIT VIEDÄ LOUKKAAJAT OIKEUTEEN. Esimerkiksi toisen ihmisen huorittelu on kunnianloukkaus. Jos julkisesti tällaisia ilkeitä juoruja joku panee liikkeelle, ne voidaan aina selvittää tekemällä esim. tutkintapyyntö poliisille. Sinun ei tarvitse alkaa omaishoitajaksi kenellekään. Ei ole pakko hoitaa isovanhempia eikä ketään muitakaan. Elä omaa elämääsi ja pidä huolta itsestäsi. Yritä pitää työpaikkasi. Jos joudut työttömäksi, mene heti kelaan hakemaan asumistukea vuokra-asuntoosi ja laita työttömyyspäivärahahakemus heti vireille. Tee se heti, sillä käsittelyaikana sinulle ei tule rahaa mistään. Älä tuhlaa nyt rahaa, kun olet töissä vaan säästä pahan päivän varalle. Silloin on hyvä olla pankissa hiukan rahaa, jos tietää, että voi jäädä yllättäin työttömäksi. Siinä välissä voi elää säästöillä, kun odottaa, että saa päivärahaa. Muista liittyä johonkin ammattijärjestöön tai työttömyyskassaan, niin saat työttömänä ollessasi parempaa päivärahaa kuin pelkkä kelan työttömyyspäiväraha. Mikäli sinulla tulee rahaton jakso työn ja työttömyyden välillä, apua voi aina pyytää sosiaalitoimistosta. Jos sieltä ei tule apua (pitäisi kyllä saada!), niin mene seurakunnan diakoniatoimistosta kysymään. Et tarvitse näitä tahoja, jos säästät työssä ollessasi ja laitat rahat kasvamaan korkoa tilille. Vähiin rahoihin en suosittele riskisijoittamista osakkeisiin tms.
Kun olet muuttanut vuokra-asuntoosi, voit hankkia huonekalut vaikka pelastusarmeijan kirpputorilta tai muista kirpputoreista tai kierrätyskeskuksesta, jos et heti pysty uusia ostamaan huonekalukaupasta. Moni nuori koti on perustettu alkuun kierrätyshuonekaluilla, mikä on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto. Sinua saattaisi auttaa myös tämän linkin lukeminen.

http://hakomaja.net/sekalaista/askeleet-irti-srksta

Terve. Tiedän hyvin mistä puhut koska itse olen erkaantunut lestadiolaisuudesta vasta myöhemmällä iällä. Tiedän sekä esikoisuutta että vanhoillisuutta sen verran, että kummassakaan liikkeessä ei neuvota vanhempia toimimaan kuvaamallasi tavoin. Omasta piiristämme tiedän konservatiivien ajattelua sen verran että saatan uskoa tuollaista tapahtuvaksi.

Jos et ole enää riippuvainen vanhemmistasi, ala viettää omaa elämääsi ja edellytä vanhemmiltasi asiallista suhtautumista ja kunnioitusta. Sen tulisi nimittäin olla molemminpuolista. Ymmärrän että joskus vanhempien yliote lapseen - vaikka tämä olisi aikuinenkin - voi olla niin voimakas, että edellä mainittujen asioiden toteuttaminen saattaa tosipaikan tullen olla erittäin vaikeaa. Sinu olisi ehkä hyvä erottua vanhemmistasi siksi aikaa että he ymmärtävät toimineensa sopimattomasti.

Kuvauksesi perusteella olosi on melkoista orjuutta, melkeinpä pahempaa kuin Jehovan todistajilla. Ole tvielä nuori ja uusiutumiskykyinen. Sano heihei koko roskalle.

HELPPOA SE EROAMINEN EI SIITÄ OLE, MUTTA TEE NIINKUIN SYDÄMES SANOO...Sinä elät itselles, etkä vanhemmilles... Alla kertomus mikä on omaani...
"Tämä kertomus on totta ja omia kokemuksia...ei välttämättä kaikissa perheissä...Jätin ns sanotun lapsuuden uskon lestatiolaisuudesta parikymmentä vuotta sitten...pohdin sitä varmaan kymmenisen vuotta omassa mielessäni, että kuinka kaikki asiat voi olla niin ristiriidassa, näin asioita omin silmin jotka minun mielestä ei kuulunut uskovaisille ihmisille eli "moni kakku päältä kaunis".

Ja pitkän harkinnan tuloksena jätin sen uskon...Ja ne ajat sen jälkeen ei ollut helppoja, omat vanhempani ja sisareni ei käyneet puhuttelemassa, vaan he lähetti luokseni "5 viisasta veljeä" eli viisi saarnamiestä tuli lauantai iltana vierailulle luokseni , en edes tuntenut heistä kaikkia....ajattelin silloin että paljonpa perheeni minusta välittää, itse ei vaivautuneet, vaan koin omassa mielessäni että he lähetti minulle saarnamiehet siksi, että jospa kolahtais lapsen sydämmeen ja hän palaisi...mutta toisin kävi...tällä hetkellä en tunne enään edes vihaa.

Mutta koin monen monta kertaa sen että v.l:n kuuluvat ei edes tervehtineet, vaikka olin heidän kans tosi hyvät kaverit ollut siinä "uskossa", työpaikalla lestadiolainen työkaverini sanoi kun menin kihloihin ns epäuskoisen miehen kanssa, että minä en pysty sinua edes onnittelemaan,kun otit tuon jumalattoman miehen... vastasin että nythän sitä onnea vasta tarvitaankin...

Elä nyt todella hyvää aikaa perheeni kans, ilman lestatiolaisuutta,Mutta olen onnellinen ja uskon silti Jumalaan.

6 siskosta ja yhdestä veljestä jopa yksi veli pitää yhteyttä. . Sisarten ajatuksia minä en voi muuttaa ja heillä on oma vapaus siinä käyvätkö vieraisilla meillä vai ei... Sisarten lapset koulussa joskus sanovat lapsilleni, että me ei voida olla sinun kans kun sinä et ole uskovainen. Siihenkään minä en voi mitään, olen vain yrittänyt lapsilleni kertoa ja selittää että yrittäkää te kuitenkin olla kaikkien kavereita, sillä toisin ajattelijoitakin on ja minun mielestä kaikki lapset on uskovaisia.... Sillä minun mielestä ekaluokkalaisten ei tarvi vielä tehä jakoja tuollaisten asioiden perusteella....

Mutta toivon kaikille luopujilla paljon voimia ja onnea että jaksatte kaiken sen jälkipyykin. Näen silmissäni sen "saarnamiesten" joukon, joka teitä puhuttelemassa käy, mutta tehkää niinkuin teidän sydämenne sanoo, silloin teillä on hyvä olla...

Joskus tunsin todella vaikka mitä heitä kohtaan, (en kehtaa edes kaikkea kertoa), Toivon vaan että hekin ymmärtäisivät minua ihmisenä, erillaisten arvojärjestysten kanssa... Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja hyviä ihmisiäkin, mutta arvostetaan ihmistä ihmisenä, myös niitä jotka ei uskoon kuulu...
terv. en todella ole katkera, mutta kuitenkin....:)

Äidilläni oli lestadiolainen kasvatus. Vaikka hän itse ei ole tunnustautunut lestadiolaiseksi, kuulostaa ihan samanlaiselta turvan vätkytykseltä. En ole koskaan tehnyt niinkuin äitini on sanonut, mutta elämäni hän silti on pilannut, sekä mielenterveyteni. Ainaista vähättelyä, sättimistä, haukkumista, mustamaalaamista, arvostelua. Hänessä ei ole mitään vikaa omasta mielestään. Toisissa vain. Kaikki muut ovat psykopaatteja, huoria, kieroja ja laiskoja. Haukuin hänet eilen pataluhaksi puhelimessa, ja sanoin kerrankin, mitä olen jo 40 vuotta aikonut sanoa. Helpotti kummasti. Ehkä pääsen rehellisyydellä tästä kivusta poissa. Olen vielä "sairas", mutta paranen pian. En aio jatkaa samaa rataa hänen "sairauttaan".