USKONTO YHTEISKUNNAN HISTORIALLISESSA KEHITYKSESSÄ
Uskonto on syntynyt yhteiskunnallisista syistä. Uskonnosta puhutaan usein vanhana ilmiönä, mutta ihmiskunnan neljä miljoonaa vuotta kestäneestä historiasta uskonto on ollut olemassa vain muutaman tuhannen vuoden ajan. Uskonnon esihistoria lienee kestänyt myös muutaman tuhat vuotta joten myytitön ihmiskunnan varhaishistoria on todennäköisesti kestänyt n. 3 990 000 vuotta.
Tuona myytittömänä ihmiskunnan historian kautena ihminen kehittyi yhä inhimillisemmäksi kädellisyytensä, työkalunsa, työkohteensa, työyhteisönsä ja kielensä sekä toimintansa avulla. Ensimmäinen kehitysaste oli keräilyaste, jossa luonnon "tuotteita" käytetään sellaisena kuin ne todella ovat "koskemattomassa" luonnossa. Lauma kulkee paikasta paikkaan siirtyen aina kun löytyy entistä parempia keräilypaikkoja. Syödään juuria ym. kasveja, liskoja ym. pieneläimiä. Isojen eläinten tai toisten saman lajin olioiden hyökätessä lauma puolustautuu yhdessä. Näin tulee ravinnoksi isompaakin riistaa milloin ei itse jouduta noiden toisten ruoaksi. Heikkoja ja vahvoja ryhmiä tuhoutuu, jotkut jäävät henkiin; yleensä ottaen elinkykyisimmät.
Kädellisyys on eräs ihmisyyden edellytys. Käden toimintakohteita on runsas valikoima. Käsi mahdollistaa universaalisuuden. Työprosessissa tulee esiin kohteiden yleisiä piirteitä. Työprosessi ja vuorovaikutus useisiin erilaisiin kohteisiin, esineisiin, johdattelee ihmistä esineiden ykseyden tajuamiseen.
Työväline on varsinaisesti ihmisen syntymisen syy, mutta syyt, jotka panivat kehittämään työkalua ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Apinan ei ole voitu havaita käyttävän työvälinettä. Se käyttää työvälinettä satunnaisesti. Työvälineen jatkuva käyttö on eräs syy sen kehittämiselle. Toinen syy on ihmisyhteisöjen lisääntymisestä ja luonnonolosuhteista sekä tuotantotavasta johtuva työn tuloksen lisäämisen tarve.
Kieli on kädellisyyden, yhteiskunnallisen tuotantoprosessin ja vuorovaikutusprosessin ohella ihmisen synnyn syy. Työvälineen kehittäminen ja yhteiskunnallinen tuotantoprosessi luovat lisääntyvää informaatiotarvetta. Kun työtä tehdään yhdessä, on sen tekemistapaa ja eri tilanteita selvitettävä toiselta toiselle.
Ihmisen synty = yhteiskunnan muotoutuminen. Sitä emme voi selittää yhdellä tekijällä, jollei tällaisena pidetä yhteiskunnallisen kehityksen kokonaisprosessia. Kaikkein vähiten uskontoa voidaan selittää puhumalla pelkästään uskonnosta. Jos puhumme pelkästään uskonnosta voimme selittää sen yhdellä lauseella: Uskonto on luonnottoman, tieteellisesti perustelemattoman oletetun hengen palvontaa. Mutta jos lähtökohtamme on, että uskonnon syyt ovat yhteiskunnalliset, niin voimme selvittää sen vain jos selvitämme perusteellisesti yhteiskunnan, johon uskonto on juurtunut ja jonka nurinkurisuutta se heijastaa.
Mainitut kädellisyys, työväline, työprosessi, kieli ja yhteiskunnallinen kehitys ihmisen luojina eivät sinänsä luo uskonnon esihistoriaa eivätkä uskontoa. Uskonnon esihistorian animismi, fetisismi, abstraktioiden kehitysaste, magia, mytologia, rituaali edellyttävät jo pitkälle kehittynyttä työnjakoa, joka ylituotteen ja sovittamattoman luokkaristiriidan synnyttyä johti myös uskonnollisen järjestelmän syntymiseen.
1. Uskonnon esihistoriaa
David Hume totesi, että uskonto on alemmista korkeampiin muotoihin etenevän kehityksen tulosta ( David Hume. TheNatural Histury of Religion )
Ihmiskunnan varhaishistoriassa on ollut uskonnoton aikakausi. Yhteiskunnan keräilyasteella työssä vasta hieman kehittynyt ihmistajunta ei vielä luonut luonnottomia kuvitelmia. Pelko, unet ja olioiden personointi sekä niiden hyväksikäyttö olivat vielä potentiaalisina uskonnon tekijöinä ihmisessä. Voidaan perustellusti puhua alkeellisen kehityksen miljoonista vuosista, jotka sisälsivät tajunnan hidasta kehitystä ennen kuin alkoivat vaikuttaa fetisismi, animismi, magia yms. Voimme ymmärtää, että työntekijä on niin tekijäajattelun läpitunkema, että olettaa muillekin olijoille kuin työn kohteille tekijän. Olijoiden personointi saattoi syntyä näin. Sittemmin ajateltiin kaikille olijoille, puille, järville, metsille tekijä, henki, sielu.
Animismi- sanalla ( latinaa, animus = sielu ) kuvataan villi-ihmisen taipumusta sielullistaa ympäristönsä esineitä ( Edward Tylor. Primitive Culture ). Animistiset käsitykset on johdettava primitiivisen ihmisen aineellis-konkreettisesta toiminnasta eikä oletettava ihmisen vääjäämätöntä taipumusta animismiin. Se tulee, kun ihminen ei kykene toimimaan oikein ( Vesa Oittinen. Marxilainen Uskontokritiikki ). Fetisismi ( latinaa, factcius = tehty esine ) -käsite ilmaisee esineiden, fetissien palvojan luuloa kohteensa erityisestä kyvystä ja voimasta. Tässä suhteessa kapitalismissa tuotetut tavarat ja raha omaavat fetissiluonteen. Samoin monet myös kokevat erilaisten virkojen tai arvonimien tuovan heille enemmän kykyjä ja arvovaltaa kuin heillä luonnostaan olisikaan.
Ihmiskielen kehityttyä sanoiksi ja lauseiksi oli luonnollisesti jo olemassa abstraktioita ( yleiskäsite, esim. puu on koivun, kuusen, pihlajan jne, yleiskäsite ). "Ihmistiedon kahtiajako ja idealismin ( uskonnon ) mahdollisuus on annettu jo ensimmäisessä alkeellisessa abstraktiossa ( V.I.Lenin. Filosofian vihkot ).
Kun ihmiset uskoivat esineille hengen ja niille erikoisen kyvyn ja voiman, he myös pyrkivät vaikuttamaan tähän henkeen ja fetissin oletettuun kykyyn ja voimaan. Magiaa kuitenkin pidetään tapojen ja toimintojen kokonaisuutena, jolla ei vaikuteta todellisuuteen sitä vastaavilla keinoilla vaan mielivaltaisesti rakennettuun todellisuuden malliin. Animismi on ajattelun käsite, magia toiminnan.
Hegel piti taikuutta uskonnon ensimmäisenä muotona. Sillä pyritään saamaan valtaa luonnon yli suoraan kun taas epäsuoraa valtaa luonnon yli saadaan työkaluilla. Magia ilmaisee tilannetta, jossa ihminen on irrallaan luonnosta, mutta ei vielä kykene vaikuttamaan siihen haluamallaan tavalla ( Hegel. Uskonnonfilosofian luennot ).
Maagisiksi, mielivaltaisesti valituiksi todellisuuden malleiksi voidaan sanoa löydettyjä paleoliittisen kivikauden kulttuuriajan kahta eläimiä kuvaavaa esinettä. Niitä on todennäköisesti käytetty metsästysrituaalin mallina, koska niistä löydettiin keihään jälkiä. Laszlo Sziklai toteaa huonosti tehtyjen maagisten esineiden eron esimerkiksi mestarillisesti tehtyihin luolamaalauksiin samalta ajalta, joissa eläimiä kuvattiin tarkasti todellisuutta heijastaen. Ilmeisesti näiden lisäksi muutakin ko. aineistoa tutkineena Sziklai ilmaisee, että maagiset päämääränasettelut eivät johda todellisuuden heijastamiseen vaan sen korvaamiseen mallilla. Esteettisen ( taiteellisen ) alkuperä on suoranaisessa ristiriidassa magian kanssa, eikä voi piillä magiassa. Magia kyllä kasvaa esiin työstä mutta päämäärään pyrkimisen kausaalinen ( syy ) ketju katkeaa. Päämäärä on läsnä oleva mutta sitä toteutetaan kuvitelluilla syiden liikkeillä.
Primitiivisten eli alkukommunististen yhteisöjen yhteiskunnallinen tajunta on mytologista. Magia on siitä vain osa. Mytologinen ajattelu on erilaistumatonta tajuntaa. Tiede, taide, moraali ja uskonto eivät ole vielä erkaantuneet vaan ovat myyttisen maailmanselityksen osia. Tämä on yhteydessä työnjaon kehittymättömyyteen. Uskontoa ei vielä ole. Myyttinen maailmanselitys heijastaa yhteisöjen aineellisia olemassaolon edellytyksiä.
Mytologia ilmaisee ihmisten yhteisiä sukuyhteisöllisiä kokemuksia ja suorittaa rinnastuksia ihmis- ja eläinryhmien välillä. Ihmiset ovat sitä enemmän luontoon ja eläimiin samaistuvia mitä kehittymättömämpiä työvälineet ja työnjako on.
Rituaali ja myytti olivat sukuyhteisön ja sen jäsenten sekä luonnon välisten suhteiden esteettis-emotionaalista uusintamista ja vahvistamista. Ihminen pyrki tietyllä tavalla järjestämään maailman tajunnassaan. Initaatio riitti ( alkeiden opettaminen, elinkelpoisuuden koetus ) oli esineellinen ja toiminnallinen vahvistus aikuiseksi tulolle. Materialistien mielestä riitit edeltävät myyttejä . Riiteissä ilmaistaan yhteiskunnallisia suhteita miimisesti ( tanssi, näytelmät ) tai muunlaisen elämyksen asian todelliseksi ilmaukseksi käsittämisen avulla ( ruumiin maalaaminen, vaatetus ).
Totemismissa ilmaistaan heimon ja suvun yhteenkuuluvuus ja uusinnetaan suhteet naapuriyhteisöihin. Yhteisöä koossapitävä tekijä on tietty totemistinen esi-isä, mitä havainnollistetaan vuosijuhlissa.
Neanderthalin ihmisen hautalöydöistä ja rituaaleista ei voida todeta uskontoa vaan sen, että yksilön katsottiin kuoltuaan olevan uudenlaisessa suhteessa yhteisöön, mikä vaati initaatio riittien kanssa yhteensopivaa suhtautumista vainajaan.
George Thomson väittää kreikkalaisen taiteen muotojen kasvavan viimekädessä toteamisista myyteistä (George Thomson: Aeschylus and Athens, A Etudy in the Social Origins of Drama ).
Mytologinen ajattelu on nähtävä alunperin myyttien ajatukselliseksi heijastamisiksi, tapojen ideologiaksi.
Esimerkiksi Skandinavian mytologiasta ilmenee talonpojan maatila, Midgardr ja sen ulkopuolella hirviöiden maailma Utgardr maailmankaikkeuden mallina ja kuvastuu vastakkainasettelussa "aitauksen sisällä" ja "aitauksen ulkopuolella". Siinä on yksityinen ja yleinen sekä maailmankaikkeuden peruskäsitykset: ihmisten maailma, maatila, talo ja tutkimaton ( Aron Gurevits. Kategorii strednekovoi kulturu ).
Mytologinen ajattelu haluaa ilmaista, kuinka kaaos muuttuu ihmisen toiminnalla kosmokseksi, järjestyneeksi ihmisten maailmaksi. Kreikan sana kosmos merkitsi aluksi järjestystä. Se heijastaa tuotannon prosesseja. Näin se ei ole uskonnollista. Marx sanoi, että mytologiasta kasvanut kreikkalainen taide vaikuttaa nykyihmisiinkin myönteisen, ihmistä vahvistavan sisältönsä takia.
Aistimellis-konkreettinen esitystapa sisältyy aina tiettynä tasona ja mahdollisuutena taiteellisessa esityksessä. Se ei häviä esityksen myötä kuten uskonto todennäköisesti kommunismiin päästäessä, koska se ei ole pelkkää vieraantumisen tuotetta.
Ensiaistimukset jäävät ihmiseen pysyvästi, vaikka ihminen tajuaisikin ne myöhemmin toisenlaisiksi. Eisenstein pyrki taiteessaan etenemään aatteellisen tason ja aistimusperäisen ajattelun syvimpien kerrosten tasolla. Tämä vastakkaisuus oli hänellä taiteen kriteerio. Mytologiaa ei tule samaistaa uskontoon kuten Dühring tekee. Ateistina ja vapaa-ajattelijana hän vaati kouluopetuksesta pois "mytologisen tai muuten uskonnollisen esitystavan". Näin olisi kouluista pitänyt poistaa antiikin kirjallisuus, Goethe ja Shakespeare. Engels arvosteli tästä Dühringiä Anti-Dühring- kirjassaan.
Mytologisen ajattelun kehitysvaiheita
Ktooninen mytologia ( Ktooninen = maa, maaperä ) ilmenee varhaisen matriarkaatin aikana. Ihmisen abstrahointikyky (yleistämiskyky ) ei pysty kuin pitämään olion ideaa sen"deminina", "isäntänä". Se on aineellisesti olemassa olevan olion (puun, kiven jne.) haltija. Roomalaisilla oli vastaavasti "genius", joka oli jokaisella ihmisellä ja ihmisryhmällä sekä kasveilla, eläimillä, kivillä, vuorilla jne. Primitiivinen demini usko on säilynyt nykyaikaan sisältönsä menettäneenä. Se ilmenee allegorisena ( vertauskuvallisena )tehokeinona taiteessa.
Heronismin ( urhoollisuus, sankaruus ) mytologia oli kehittyneemmän sukuyhteisön ja matriarkaatin patriarkaatiksi muuttumisen ajan ilmiö. Arkaaisten kivi-, kasvi- ja eläin demonien tilalle tulee ihmismuotoiset sankarit, heerokset. Myytit heijastavat matriarkaatin ja patriarkaatin kamppailua. Oividius (43 eaa. roomalainen runoilija ) on välittänyt lapithien (Thessaliassa asunut kansa ) ja kentaurien heimojen taistelun, jossa kentaurit häviävät. Luonnon runollistamminen syntyy tässä vaiheessa. Valta luonnon yli oli kasvanut. "Nymfit" jne. muuttuvat pelottavista lempeiksi naisolennoiksi. Tarusankarit surmaavat ihmisen mielikuvitusta terrorisoineet hirviöt.
Muuta uskonnon esihistoriaa koskevaa
Vanhinten valta muinaisissa ihmisyhteisöissä sai tukea vainajainpalvonnasta, unista, kuvitelmista ja primitiivisen ihmisen taipumuksesta sekoittaa nämä todellisuuteen. Vanhimmat edustivat perinnettä, tunsivat useampia vainajia ja käyttivät esiintymistä näiden edustajina mahtinaan.
Suhde kuolemaan on riippunut tuotantotavasta. Keräilyasteella alituisesti liikkuvan yhteisön jäsenet jäivät heikentyessään jälkeen ja menehtyivät yksinään luonnossa. Maanviljelysasteella ihmisyhteisö oli pitemmän ajan paikallaan. Vainajat jouduttiin joko siirtämään asumattomaan paikkaan tai hautaamaan. Nämä tehtävät olivat pitkään piileviä aiheita myöhemmälle uskonnolliselle järjestelmälle.
Shamaanit, noidat ja papit voivat kuulua myöhemmän sukuyhteisön, orjayhteiskunnan, feodalismin jopa kapitalismin aikakauteen. Ne kaikki ammatteina vaativat ylituotteen syntyä ja melko pitkälle kehittynyttä työnjakoa. Magiikka ja uskonto tulevat niissä eri muodoin tavarana markkinoille. Papit ovat eniten vain saarnaajia ja alttarilla toimitettavien luonnottomien tai symbolisten menojen suorittajia. He käyttävät myös äänen ja sävelten muotoja. Shamaanit ja noidat suorittavat lisäksi parantajan ja muita ihmisten auttamistehtäviä. Nämä kaikki saattavat esimerkiksi häätää pahoja henkiä ihmisestä. Kaikki he nojaavat uhritoimituksiin tai tulkitsevat tapahtumia sellaisiksi. Pyhällä ehtoollisella väitetään olevan yhteys muinaisiin ihmissyönti menoihin. Periaatteessa ei kyseisten ammatinharjoittajien välillä ole eroa.
Yhteenvetoa esihistoriasta
Aluksi henkiä koetaan olevan paljon, jokaisella oliolla omansa. Joistakin olioista, kuten eläimistä, tuli merkittäviäkin. Se mitkä henget tulevat etutilalle riippuu todellisen yhteiskunnan kehityksestä. Kun vihdoin syntyy "maailmaa käsittäviä valtakuntia" korostuu valtakunnan "hengen" merkitys. Tällaisella valtakunnalla ja yksijumaluudella on heijastusyhteys. Tämä "jumaluuden keskitys" ulottuu jo orjayhteiskunnan puolelle.
Uskonnon esihistoria päättyy mytologiseen kauteen. Yhteiskunnallinen työnjako ei ole vielä kehittynyt eivätkä tiede, taide ja uskonto ole vielä eriytyneet mytologiasta. Vasta työnjako ja luokkajako luovat perustan tälle eriytymiselle ja uskonnollisen järjestelmän synnylle. Tärkein tulos tästä prosessista on valtion synty. Valtio voi syntyä vain sovittamattomasta luokkaristiriidasta. Uskonnollinen järjestelmä kietoutuu valtioon. Se voi olla teokraattinen tai työnjaolla säädelty yhteisyys.
2. Orjanomistusyhteiskunnan uskonto
Orjanomistukselle ja orjatyölle perustuvasta yhteiskuntajärjestelmästä syntyvät valtio ja uskonnollinen järjestelmä, koska työnjako ja ylituotteen yksityisomistus ovat johtaneet sovittamattomaan luokkaristiriitaan.
Työnjako merkitsee, että eri tehtäviin muodostuu erikoistunut ihmisryhmä, joka pitää ko. alaa elinkeinonaan ja hyötyy siitä. Orjayhteiskunnassa tapahtuu työnjako ruumiillisen ja henkisen työn välillä. Myös uskonnollisen järjestelmän syntymisen ja pysyvyyden ehtona on sitä elinkeinonaan pitävä ja siitä hyötyvä ihmisryhmä.
Ylituotteen yksityisomistaja, orjanomistajaluokka, omasi vaikutusvaltaa uskonnolliseen järjestelmään. Joissakin yhteiskunnissa uskonnollinen järjestelmä hallitsi valtiota. Sitä nimitetään teokratiaksi. "Maallisen" ja uskonnollisen järjestelmän välillä on ollut myös ristiriitoja. Useimmin on valtion ja uskonnon suhteet säädelty kirjoitetuin ja kirjoittamattomin sopimuksin. Kaikissa näissä tapauksissa on taloudellisesti hallitsevan luokan etu näytellyt viime kädessä määräävää osaa. Pysyäkseen hengissä on uskontoa harjoittavan ihmisryhmän täytynyt olla hallitsevalle luokalle myönteinen. Yleensä uskonnollinen järjestelmä on valtion ja hallitsevanluokan etua palveleva. Uusi nouseva uskonto oli usein hallitsevan luokan vainoama.
Sovittamattomassa luokkaristiriidassa syntyy epäilemättä tietty vieroutuminen ja samaistumisen mahdottomuudesta johtuva mielentila. Orjanomistajan arvoa mitattiin orjien määrällä. Muiden arvostettujen ominaisuuksien yhtyessä orjanomistajan persoonassa, hän tuki olemassaolollaan ajattelutapaa ihmisten yläpuolelle nousevasta luonnottomasta vieraasta mahdista. Oikeudeton orja tottui yläpuolella olevan mahdin taholta odotettavien rangaistusten ja pelottavuuden luomaan ajattelutapaan. Käsitys heijastui kuviteltuun luonnottomaan henkeen, jonka rangaistuksiksi koettiin mm. huonot tulokset elinkeinon harjoittamisessa. Kun ei tuloksia saatu työkaluilla pyrittiin vaikuttamaan kuviteltuihin luonnottomiin henkiin keinoilla, joissa riitti elinkeinoa magian tai uskonnon ammattilaisille.
Uskonnolla oli orjayhteiskunnassa yhteiskunnallinen tilaus myös siinä mielessä, että orjanomistajaluokka tarvitsi henkistä yhteyttä ja siihen liittyvää ihmisten yhteyttä. Luokkajako oli hajottanut alkuperäisen yhteisön yhtenäisyyden. Tarve ja kaipuu tähän yhteisyyteen oli erikoisen voimakasta vielä antiikin orjayhteiskunnassa. Orjayhteiskunnassa tämä yhteys ei toiminut, koska ihmisistä oli tullut eriarvoisia orjien määrästä ja muusta erilaisesta varallisuudesta johtuen.
Orjat kaipasivat vapautta päästä oman kotiyhteisönsä vielä silloin tasa-arvoisemmaksi koettuun yhteisyyteen. he kokivat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän jonkinlaiseksi helvetiksi ja kaipasivat parempaa yhteiskuntaa. Tämän puoleista valtakuntaa ei heille kukaan sillä kehityksen asteella pystynyt tarjoamaan. Sittemmin tarjottiin tuonpuoleista saarnaaja- ja marttyyrivoimin. Uusi uskonto oli noustessaan myös, kuten orjat, hallitsevan luokan jossain määrin vainoama, vaikkakin orjayhteiskunnassa oli ajoittain enemmän uskonnon vapautta kuin sittemmin feodaalisessa yhteiskunnassa. Ollen samojen sortotoimien alainen kuin uusi uskonto orjaluokka omaksui uuden uskonnon, vaikka sen oppi ei sisällä mitään yhteiskunnan muuttamiseen tähtäävää sanomaa, perustelua tai pyrkimystä.
Tältä pohjalta on selvitettävissä laajaa kannatusta saaneet yksijumalaiset uskonnot. Orjien asemaan sisältyi vieraantuminen työstä ja vieraaksi mahdiksi yläpuolelle nousseesta orjanomistajaluokasta. Suurten yksijumalaisten uskontojen synty on myös heijastusta maallisen vallan keskittymisestä yksiin rajattoman yksinvallan edustajien käsiin. Usein yksinvaltias kutsui itse itseään jumalaksi tai jumalan edustajaksi. Muinaisen Sumerin sodankäynnistä kertovissa nuolenpääkir­joituksissa puhutaan jumalan sodasta. Tietyt sotaan liittyvät teot kerrotaan jumalan tekoina.
Maailmanuskonnot syntyvät orjayhteiskunnan rappeutumiskaudella. Silloin on korkeimmillaan orjanomistajan inho- ja orjanviha työtä kohtaan. Ulkonaisen maailman ankeudesta ihmiset vetäytyvät sisäisten tuntojen ja pohdintojen, luonnottomuuden, mystiikan, idealismin ja uskonnon piiriin. Käy niin kuin kaikissa luokkayhteiskunnissa, ihmiset vieraantuvat todellisuuden muodoista vieroutumisen muotoihin kuten uskontoon. Orjayhteiskunnan tuhoa edistävät orjakapinat ja ns. barbaariheimojen hyökkäykset. Näillä heimoilla on vielä rikkomaton alkuyhteisön yhteisyys ja siihen perustuva luja moraali.
Orjayhteiskunnan rappeutumisvaiheessa syntyvä maailmanuskonto oli vielä hallitsevien vainoama, joten sen ja kapinoivien orjien välille syntyi jonkinlainen liitto. Kun hallitsijat huomasivat uuden uskonnon laajan kannatuksen he ottivat sen käyttöönsä. Tämä tapahtui helposti siitäkin syystä, ettei uskonto sisällä mitään emansipaatio-oppia, sanomaa ja perustelua mitä olisi tehtävä yhteiskunnan kehittämiseksi. Uskovaisetkin saattoivat olla kapinoivia, mutta eivät uskonnon vaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisen järjestelmän ja sorron takia. On kiinnitettävä myös huomiota siihen, että uskonto muodostui suoksi, johon kapinallisuus hautautui. Tämän tiedostamisella on merkitystä kapitalismin rappeutumiskaudella, jolloin uuden sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän syntymiselle on edellytyksiä.
Uskonnonvastaisuutta ilmentää käytännön vuorovaikutuksessa hioutunut, työtä, toimintaa ja koko todellisuutta ilmaiseva ajattelu. Uskonnotonta asennetta löytyy myös orjayhteiskunnan kukoistuskaudella syntyneestä filosofiasta. Siinä on materialistista maailmanselitystä. Orjayhteiskunnan rappiokaudella ilmestyy idealismi, hengen ja ajattelun kaiken perustaksi asettaminen, joka on läheistä uskonnolle.
Taistelu materialismin ja idealismin sekä dialektiikan ja metafysiikan välillä ilmenee jo orjayhteiskunnan filosofiassa. Ateistisia mielipiteitä esitettiin jo muinaisessa Egyptissä. Klassisessa Harpunsoittajan laulu- teoksessa ilmaistaan, että ei ole mitään perusteita uskoa siihen, että olisi tuonpuoleinen maailma. Toisessa teoksessa sanotaan, että kuoleman jälkeen "ihminen katoaa ja ruumis muuttuu tomuksi". Kun syntyi poliittinen iskulause: "pidä alhaiso kurissa. Hävitä into, joka lähtee siitä", niin orjanomistajain poliittinen järjestelmä esitettiin myös jumalan säätämänä, ikuisena ja muuttumattomana. Babyloniassa säilyneessä Herran ja orjan vuoropuhelussa "elämän tarkoituksesta" arvostellaan uskonnollisia dogmeja ja pidetään mielettömänä uskonnon määräysten noudattamista, jumalille uhraamista ja tuonpuoleisen toivoa.
3. Feodaaliyhteiskunnan uskonto
Feodaaliyhteiskuntaan siirtyminen tapahtuu vaiheessa, jolloin päivätyö ja luontaisvero käy kannattavammaksi kuin henkiorjan käyttö. Sovittamaton luokkaristiriita vallitsee tilanherran ja maaorjan välillä, mikä on feodaalivaltion perusta. Kuten orjanomistajaluokka tilanomistajaluokka esittelee valtaansa jumalan säätämänä ja muuttumattomana. Hallitsija, teokratian tai monarkian edustaja, esittelee itsensä vähintäänkin jumalan edustajana maan päällä. Uskonnollinen järjestelmä on kietoutunut feodalismin hallintoon. Kirkko on itsekin tilanomistaja ja käyttää monia mielikuvituksellisiakin keinoja rahan ja varojen sekä luontaistuotteiden riistämisessä itselleen. Uskonnollinen suvaitsemattomuus, inkvisition kaltaiset projektit ja kerettiläisten vaino, säälimätön kidutus ja tappaminen saavat huomattavat ja jatkuvat mittasuhteet. Uskonto on kirkon muodossa hyvin sopiva feodalismin keskitettyyn hierarkiaan.
Antifeodalismi ilmenee kerettiläisyyden, utopistisosialismin, filosofian, renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajattelun puitteissa.
Feodalismin aikana monet uskonnolliset yhteisöt, joiden uskonoppi poikkesi vallassa olevan kirkon opista saavat ankaran tuomion ja julman kohtelun.
Feodalismissa pohditaan yhteiskuntarakennetta, joka vastaisi ihmisluonnon vaatimuksia. Tämä on oleellista utopistiselle ajattelulle. Ihmisluontoa ja historiaa tarjotaan toistensa syyksi ja seuraukseksi. Se on noidankehä. Ihmisluonto-käsite vastaa maailmanhenki- ja jumala-käsitteitä, mikäli se ymmärretään muuttumattomana.
Uskonnon puolustelua ilmenee skolastiikan ja idealistisen filosofian muodossa. Skolastiikalla tarkoitetaan myös saivartelua, hiuksen halkomista jne. Idealismilla tarkoitetaan ihanteellisuutta, mutta on huomattava, että filosofiassa se tarkoittaa ideain eli ajatusten, hengen , persoonallisen luojan asettamista substanssiksi eli kaiken perustaksi.
Kritiikki uskontoa vastaan ilmenee deismissä, joka kieltää uskonkappaleita väittämällä jumalan luoneen maailman ja jättäneen sen sitten toimimaan omien lakiensa mukaan. Ilmenee myös teismiä, joka tunnustaa persoonallisen jumalan olemassaolon. Ateismi on teismin kieltävä. Lähtökohtana on tällöin kreikankielen sanoissa olevan a:n käyttäminen sanan tarkoituksen kieltäjänä. Ateismi on persoonallisen jumalan olemassaolon kieltämistä mutta ateistien humanismi vaatii ihmisoikeuksien puolustamista henkilön uskontoon tai vakaumukseen katsomatta.
Agnostismi kieltää mahdollisuuden saada tietoa jumalan olemassaolosta. Agnostismi ulottuu myös siihen, että se kieltää ihmisen mahdollisuudet saada tietoa todellisuudesta. Agnostismi syntyy kun ei ymmärretä absoluuttisen eli ehdottoman totuuden ilmenemistä ihmiskunnan historian käytännön kriteerinä.
Feodalismin puitteissa kehittyvä porvarillinen tuotanto vaatii tieteen kehittymistä, jolloin myös filosofia kehittyy. Monet tiedemiehet ja mekanistisen materialismin kannattajat eivät pääse vielä deismiä pitemmälle, esimerkiksi liikettä eivät mekanistisen materialismin kannattajat pysty selittämään ilman jumalaa. He tarvitsevat liikkeen selittämiseen ulkopuolisen sysäyksen. Tällöin he päätyvät ensimmäiseen liikuttajaan kaiken liikkeen alkuun panneena voimana. Tällaista kantaa edusti mm. kuuluisa fyysikko Isac Newton.
Toki feodalisminkin aikana oli filosofeja, jotka tajusivat materian itse liikkuvaksi. Feodalismin viime vaiheissa porvaristo esittää myös ateistisia ajatuksia. Materialismi puolestaan on löytänyt dialektiikan aineksia. Ihmisen selittämisessä se on saavuttanut antropologian asteen, ihmislajin selittämisen. Idealismi on kehittänyt dialektiikkaa joutuessaan selittämään aineellisen maailman tapahtumien kulkua. Se kuitenkin pitää substanssina maailmanhenkeä. Subjektiivinen idealismi ( mm. Berkeley ) ja objektiivinen idealismi (mm.Hegel ) syntyvät.
Renessanssi syntyy jo porvariluokan vakiintumisen kaudella. Kauppa, merenkulku ja käsityö ovat nostaneet taloudellista tasoa ja avartaneet maailmankuvaa. Porvariston mentaliteetti etsii vaihtoehtoa ankealle uskonnolle. Se löytää uudestaan antiikin taiteen ja kulttuurin. Kirkonkin on pakko käyttää elpyvän taiteen tuotteita. Renessanssin humanismi näkyy kuitenkin kirkkotaiteessakin. Myös kirkon ulkopuolella luodaan mestariteoksia. Kirkko ei välty siihen kohdistuvalta satiirilta ja ironialta. Mm. Neuvostoliiton aikaisessa Leningradin Uskonnon ja Ateisminhistorian museosta löysi tästä kirjallisuudesta dokumentteja. Renessanssi on elämää ja ihmisen tunteita arvostavaa.
Valistusaikana arvosteltiin kirkon oppia ankarasti. Valistuskirjailijat ovat arvostettuja. Valistus korostaa järjen ja tiedon merkitystä ihmisten yhteiskunnallisten olojen parantamisessa. Jotkut valistusmiehet luovat kompromisseja porvariston ja aateliston joidenkin kerrostumien kanssa. Takapajuisimmissa maissa on havaittavissa pyrkimys uskonnon ja tieteen yhdistämiseen. Vallitsevana valistusajassa kuitenkin on kirkon opin, suvaitsemattomuuden ja taikauskon vastustaminen. Valistusaika on kapitalismin, tieteen ja filosofian voimakkaan kehityksen luoma, mistä mainittiin edellä filosofiaa selostettaessa.
Kapitalismin kehitys luo uuden ajattelutavan. Luontaistalous järkkyy. Maaseudun tuotteita ryhdytään myymään teollistuviin kaupunkeihin. Feodalistiset suhteet, kuten sidonnaisuus isäntään , estävät työvoiman vapaan liikkumisen. Maaseutu joutuu käymistilaan. Tilanomistajat kiristävät talonpoikien riistoa ja sortoa. Syntyy talonpoikien joukkoliikkeitä ja talonpoikaissotia. Usein kapinalliset liikkeet ovat omaksuneet vallitsevasta uskonnosta poikkeavan uskonnon. Liikehdintää johtavat henkilöt julistivat usein myös radikaalia yhteiskunnallista ohjelmaa. Joukkoliikehdintä ja yhteiskunnallisen ajattelutavan muutos vaikuttivat uskonpuhdistuksen prosessin syntymiseen.
Kapitalistinen tuotantotapa alkaa sivuuttaa feodalistisen tuotantotavan. Feodalistiset - ja siihen kietoutuneet uskonnolliset suhteet järkkyvät. Kapitalistisessa tuotannossa ja sen mukana kasvaa palkkatyöläisten luokka. Tuotanto erottaa sitä perinteisestä olemisesta ja uskontosuhteesta. Tällä on materialistiseen ja ateistiseen ajatteluun vapauttavia piirteitä. Mutta toisaalta työn uuvuttavuus, hyötymisen niukkuus, ositetun työn tekeminen, työn kokonaisuuden katoaminen ja kapitalistin herruus kehittävät uutta vieraantumista ja sen muotoa, uutta uskontoalttiutta. Yhteistyö ja yhteinen toiminta elinehtojen parantamiseksi on ei-uskonnollista olemukseltaan. Se on myös humanistista, kun se on ihmisen puolesta. Luokkataistelu kapitalistia vastaan on humanistista. Kuitenkin feodaaliset rajoitukset vaikeuttivat myös työkansaa. Porvarillinen ajattelu edustaa tässä vaiheessa vielä ateismiaja humanismia.
4. Kapitalistisen järjestelmän uskonto
Porvaristo oli taistelussa feodalismia vastaan tieteellinen, uskontokriittinen, jopa ateistinen, mutta päästyään valtaan se valjasti uskonnon oman valtansa tueksi. Porvarillisessa filosofiassa pääsi vallitsevaksi uskonnollinen ja idealistinen filosofia. Eräänä syynä tähän oli työväenluokan kasvu, työväenliikkeen kehitys, ateismin ja materialismin kehitys. Myös eräät tiedemiehet toivat esiin kehitysajatusta, josta erityisesti ihmistä koskeva oli väittelyitä herättävä. Tällöin uskontoa puolustavat tiedemiehet alkoivat voimakkaan vastareaktion. Tämä voimistui, kun aineen tutkimus päätyi alkeishiukkasten, aiemmin fysiikalle tuntemattoman, käyttäytymisen toteamiseen. Uskonnon puolustajat ovat aina tukeutuneet siihen mitä tiede ei vielä ole selvittänyt. Nyt puhuttiin ja puhutaan edelleen "aineen katoamisesta".
Lenin määritteli materian meistä riippumattomaksi. Omien lakiensa mukaan liikkuvaksi todellisuudeksi. Tiedemiehet esittivät tätä tukevia ajatuksia ja teorioita. Havaitsemassamme materiassa on lepomassa, säteilyssä on impulssimassa. Säteily on myös materiaa. Esimerkiksi valo on jopa punnittu. Alkeishiukkasillakin on omat lainalaisuutensa, vaikka niiden käyttäytyminen onkin erilaista kuin aiemmin tunnetun materian, oli materialismin vastaus materian katoamisväittämille.
Kapitalistien ja työläisten välillä on ehdoton luokkaristiriita, mihin kapitalistinen valtio perustuu. Valtio on tuotantovälineet omistavan so. hallitsevan luokan väline riistettyjen kurissapitämiseksi. Vain ottamalla valta työväenluokan käsiin, porvariston valta so. porvarillinen valtio kukistaen, voidaan toteuttaa demokratia. Muuten demokratia on suuressa määrin silmänlumetta. Pitäen demokratiaa perinteisesti oikeana, kommunistit osallistuvat porvarilliseen demokratiaan määränpäänään porvarillisen vallan kukistaminen. Humanisteina kommunistit hävittävät porvariston vallan, uskonnon, ei uskovaisia. Jälkimmäinen on pitkäaikainen prosessi.
Kapitalistiset tavaratuotantosuhteet ovat vaikuttavia. Myös uskonnollisia "palveluja" myydään kapitalismin markkinoilla. Uskonto on kapitalismissakin valtava business.
Kapitalistinen tavaratuotanto on myös erittäin vieraannuttavaa. Siinä on kaksi piirrettä: 1) äärimmäinen työnjako irrottaa työntekijän työn kokonaisuudesta, 2) kaikesta tarvittavasta tulee enemmän tai vähemmän tavaraa markkinoilla. Hyötyajattelu ja sen luoma arvohierarkia vaikeuttaa ihmisten välisiä suhteita ja tunteita.
Luokkayhteiskunnille ominaiset työnjako, valtio vieraana mahtina ja uskonnollinen organisaatio ovat tekijöitä, jotka perinteen lisäksi ylläpitävät uskontoa.
Uskonnonvastainen taistelu on välttämättömyys tieteellisen maailmankatsomuksen edistämiseksi. Tähän kuuluu uskovaisten ihmisyyden ja kapitalisminvastaisuuden arvostaminen. Olkoon ystävyys, toveruus ja rakkaus aitoa ja rehellistä kaikkien ihmisten kesken, mutta kun luokkayhteiskunta ja uskonto estävät niitä, älkäämme epäröikö toimia kommunisteina ja uskonnottomina. Kaikessa toiminnassa ja sen eri vaiheissa, taistelussa sosialismin puolesta on etusijalle asetettava humanismi.
KIRJALLISUUTTA:
Friedrich Hegel: Kristinuskon Alkuperä
Vesa Oittinen: Marxilainen Uskontokritiikki
Ilmari Huuskonen: Kerettiläisyyden Historia
Vjatsheslav Volgin: Esseitä Sosialististen Aatteiden Historiasta
Lenin: Filosofian vihkot
Tämä kirjoitus on myös osalainaus KTP:n erinomaisesta filosofian oppikirjasta.
Halukkaille voin tämän lähes satasivuisen kirjoituksen lähettää yksityisenä sähköpostina, kunhan pyydätte sitä minulta. Teos on loistavaa luettava, joten suosittelen sen laajaa levittämistä kaikkien ajattelusta ja totuudesta kiinnostuneiden käsiin. KTP:n osaaminen on ollut aina verratonta, joten kiitos heille!
[email protected]
Tutustukaa Ihmiset kommunismiin (yhteisöllisyyteen) tämän yksilökeskeisyyden sijaan! Huomaatte pian, että ette ole yksin, ette ole syyllisiä, eikä teidän ongelmanne ole teistä kiinni.
Uskonto on syntynyt yhteiskunnallisista syistä. Uskonnosta puhutaan usein vanhana ilmiönä, mutta ihmiskunnan neljä miljoonaa vuotta kestäneestä historiasta uskonto on ollut olemassa vain muutaman tuhannen vuoden ajan. Uskonnon esihistoria lienee kestänyt myös muutaman tuhat vuotta joten myytitön ihmiskunnan varhaishistoria on todennäköisesti kestänyt n. 3 990 000 vuotta.
Tuona myytittömänä ihmiskunnan historian kautena ihminen kehittyi yhä inhimillisemmäksi kädellisyytensä, työkalunsa, työkohteensa, työyhteisönsä ja kielensä sekä toimintansa avulla. Ensimmäinen kehitysaste oli keräilyaste, jossa luonnon "tuotteita" käytetään sellaisena kuin ne todella ovat "koskemattomassa" luonnossa. Lauma kulkee paikasta paikkaan siirtyen aina kun löytyy entistä parempia keräilypaikkoja. Syödään juuria ym. kasveja, liskoja ym. pieneläimiä. Isojen eläinten tai toisten saman lajin olioiden hyökätessä lauma puolustautuu yhdessä. Näin tulee ravinnoksi isompaakin riistaa milloin ei itse jouduta noiden toisten ruoaksi. Heikkoja ja vahvoja ryhmiä tuhoutuu, jotkut jäävät henkiin; yleensä ottaen elinkykyisimmät.
Kädellisyys on eräs ihmisyyden edellytys. Käden toimintakohteita on runsas valikoima. Käsi mahdollistaa universaalisuuden. Työprosessissa tulee esiin kohteiden yleisiä piirteitä. Työprosessi ja vuorovaikutus useisiin erilaisiin kohteisiin, esineisiin, johdattelee ihmistä esineiden ykseyden tajuamiseen.
Työväline on varsinaisesti ihmisen syntymisen syy, mutta syyt, jotka panivat kehittämään työkalua ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä. Apinan ei ole voitu havaita käyttävän työvälinettä. Se käyttää työvälinettä satunnaisesti. Työvälineen jatkuva käyttö on eräs syy sen kehittämiselle. Toinen syy on ihmisyhteisöjen lisääntymisestä ja luonnonolosuhteista sekä tuotantotavasta johtuva työn tuloksen lisäämisen tarve.
Kieli on kädellisyyden, yhteiskunnallisen tuotantoprosessin ja vuorovaikutusprosessin ohella ihmisen synnyn syy. Työvälineen kehittäminen ja yhteiskunnallinen tuotantoprosessi luovat lisääntyvää informaatiotarvetta. Kun työtä tehdään yhdessä, on sen tekemistapaa ja eri tilanteita selvitettävä toiselta toiselle.
Ihmisen synty = yhteiskunnan muotoutuminen. Sitä emme voi selittää yhdellä tekijällä, jollei tällaisena pidetä yhteiskunnallisen kehityksen kokonaisprosessia. Kaikkein vähiten uskontoa voidaan selittää puhumalla pelkästään uskonnosta. Jos puhumme pelkästään uskonnosta voimme selittää sen yhdellä lauseella: Uskonto on luonnottoman, tieteellisesti perustelemattoman oletetun hengen palvontaa. Mutta jos lähtökohtamme on, että uskonnon syyt ovat yhteiskunnalliset, niin voimme selvittää sen vain jos selvitämme perusteellisesti yhteiskunnan, johon uskonto on juurtunut ja jonka nurinkurisuutta se heijastaa.
Mainitut kädellisyys, työväline, työprosessi, kieli ja yhteiskunnallinen kehitys ihmisen luojina eivät sinänsä luo uskonnon esihistoriaa eivätkä uskontoa. Uskonnon esihistorian animismi, fetisismi, abstraktioiden kehitysaste, magia, mytologia, rituaali edellyttävät jo pitkälle kehittynyttä työnjakoa, joka ylituotteen ja sovittamattoman luokkaristiriidan synnyttyä johti myös uskonnollisen järjestelmän syntymiseen.
1. Uskonnon esihistoriaa
David Hume totesi, että uskonto on alemmista korkeampiin muotoihin etenevän kehityksen tulosta ( David Hume. TheNatural Histury of Religion )
Ihmiskunnan varhaishistoriassa on ollut uskonnoton aikakausi. Yhteiskunnan keräilyasteella työssä vasta hieman kehittynyt ihmistajunta ei vielä luonut luonnottomia kuvitelmia. Pelko, unet ja olioiden personointi sekä niiden hyväksikäyttö olivat vielä potentiaalisina uskonnon tekijöinä ihmisessä. Voidaan perustellusti puhua alkeellisen kehityksen miljoonista vuosista, jotka sisälsivät tajunnan hidasta kehitystä ennen kuin alkoivat vaikuttaa fetisismi, animismi, magia yms. Voimme ymmärtää, että työntekijä on niin tekijäajattelun läpitunkema, että olettaa muillekin olijoille kuin työn kohteille tekijän. Olijoiden personointi saattoi syntyä näin. Sittemmin ajateltiin kaikille olijoille, puille, järville, metsille tekijä, henki, sielu.
Animismi- sanalla ( latinaa, animus = sielu ) kuvataan villi-ihmisen taipumusta sielullistaa ympäristönsä esineitä ( Edward Tylor. Primitive Culture ). Animistiset käsitykset on johdettava primitiivisen ihmisen aineellis-konkreettisesta toiminnasta eikä oletettava ihmisen vääjäämätöntä taipumusta animismiin. Se tulee, kun ihminen ei kykene toimimaan oikein ( Vesa Oittinen. Marxilainen Uskontokritiikki ). Fetisismi ( latinaa, factcius = tehty esine ) -käsite ilmaisee esineiden, fetissien palvojan luuloa kohteensa erityisestä kyvystä ja voimasta. Tässä suhteessa kapitalismissa tuotetut tavarat ja raha omaavat fetissiluonteen. Samoin monet myös kokevat erilaisten virkojen tai arvonimien tuovan heille enemmän kykyjä ja arvovaltaa kuin heillä luonnostaan olisikaan.
Ihmiskielen kehityttyä sanoiksi ja lauseiksi oli luonnollisesti jo olemassa abstraktioita ( yleiskäsite, esim. puu on koivun, kuusen, pihlajan jne, yleiskäsite ). "Ihmistiedon kahtiajako ja idealismin ( uskonnon ) mahdollisuus on annettu jo ensimmäisessä alkeellisessa abstraktiossa ( V.I.Lenin. Filosofian vihkot ).
Kun ihmiset uskoivat esineille hengen ja niille erikoisen kyvyn ja voiman, he myös pyrkivät vaikuttamaan tähän henkeen ja fetissin oletettuun kykyyn ja voimaan. Magiaa kuitenkin pidetään tapojen ja toimintojen kokonaisuutena, jolla ei vaikuteta todellisuuteen sitä vastaavilla keinoilla vaan mielivaltaisesti rakennettuun todellisuuden malliin. Animismi on ajattelun käsite, magia toiminnan.
Hegel piti taikuutta uskonnon ensimmäisenä muotona. Sillä pyritään saamaan valtaa luonnon yli suoraan kun taas epäsuoraa valtaa luonnon yli saadaan työkaluilla. Magia ilmaisee tilannetta, jossa ihminen on irrallaan luonnosta, mutta ei vielä kykene vaikuttamaan siihen haluamallaan tavalla ( Hegel. Uskonnonfilosofian luennot ).
Maagisiksi, mielivaltaisesti valituiksi todellisuuden malleiksi voidaan sanoa löydettyjä paleoliittisen kivikauden kulttuuriajan kahta eläimiä kuvaavaa esinettä. Niitä on todennäköisesti käytetty metsästysrituaalin mallina, koska niistä löydettiin keihään jälkiä. Laszlo Sziklai toteaa huonosti tehtyjen maagisten esineiden eron esimerkiksi mestarillisesti tehtyihin luolamaalauksiin samalta ajalta, joissa eläimiä kuvattiin tarkasti todellisuutta heijastaen. Ilmeisesti näiden lisäksi muutakin ko. aineistoa tutkineena Sziklai ilmaisee, että maagiset päämääränasettelut eivät johda todellisuuden heijastamiseen vaan sen korvaamiseen mallilla. Esteettisen ( taiteellisen ) alkuperä on suoranaisessa ristiriidassa magian kanssa, eikä voi piillä magiassa. Magia kyllä kasvaa esiin työstä mutta päämäärään pyrkimisen kausaalinen ( syy ) ketju katkeaa. Päämäärä on läsnä oleva mutta sitä toteutetaan kuvitelluilla syiden liikkeillä.
Primitiivisten eli alkukommunististen yhteisöjen yhteiskunnallinen tajunta on mytologista. Magia on siitä vain osa. Mytologinen ajattelu on erilaistumatonta tajuntaa. Tiede, taide, moraali ja uskonto eivät ole vielä erkaantuneet vaan ovat myyttisen maailmanselityksen osia. Tämä on yhteydessä työnjaon kehittymättömyyteen. Uskontoa ei vielä ole. Myyttinen maailmanselitys heijastaa yhteisöjen aineellisia olemassaolon edellytyksiä.
Mytologia ilmaisee ihmisten yhteisiä sukuyhteisöllisiä kokemuksia ja suorittaa rinnastuksia ihmis- ja eläinryhmien välillä. Ihmiset ovat sitä enemmän luontoon ja eläimiin samaistuvia mitä kehittymättömämpiä työvälineet ja työnjako on.
Rituaali ja myytti olivat sukuyhteisön ja sen jäsenten sekä luonnon välisten suhteiden esteettis-emotionaalista uusintamista ja vahvistamista. Ihminen pyrki tietyllä tavalla järjestämään maailman tajunnassaan. Initaatio riitti ( alkeiden opettaminen, elinkelpoisuuden koetus ) oli esineellinen ja toiminnallinen vahvistus aikuiseksi tulolle. Materialistien mielestä riitit edeltävät myyttejä . Riiteissä ilmaistaan yhteiskunnallisia suhteita miimisesti ( tanssi, näytelmät ) tai muunlaisen elämyksen asian todelliseksi ilmaukseksi käsittämisen avulla ( ruumiin maalaaminen, vaatetus ).
Totemismissa ilmaistaan heimon ja suvun yhteenkuuluvuus ja uusinnetaan suhteet naapuriyhteisöihin. Yhteisöä koossapitävä tekijä on tietty totemistinen esi-isä, mitä havainnollistetaan vuosijuhlissa.
Neanderthalin ihmisen hautalöydöistä ja rituaaleista ei voida todeta uskontoa vaan sen, että yksilön katsottiin kuoltuaan olevan uudenlaisessa suhteessa yhteisöön, mikä vaati initaatio riittien kanssa yhteensopivaa suhtautumista vainajaan.
George Thomson väittää kreikkalaisen taiteen muotojen kasvavan viimekädessä toteamisista myyteistä (George Thomson: Aeschylus and Athens, A Etudy in the Social Origins of Drama ).
Mytologinen ajattelu on nähtävä alunperin myyttien ajatukselliseksi heijastamisiksi, tapojen ideologiaksi.
Esimerkiksi Skandinavian mytologiasta ilmenee talonpojan maatila, Midgardr ja sen ulkopuolella hirviöiden maailma Utgardr maailmankaikkeuden mallina ja kuvastuu vastakkainasettelussa "aitauksen sisällä" ja "aitauksen ulkopuolella". Siinä on yksityinen ja yleinen sekä maailmankaikkeuden peruskäsitykset: ihmisten maailma, maatila, talo ja tutkimaton ( Aron Gurevits. Kategorii strednekovoi kulturu ).
Mytologinen ajattelu haluaa ilmaista, kuinka kaaos muuttuu ihmisen toiminnalla kosmokseksi, järjestyneeksi ihmisten maailmaksi. Kreikan sana kosmos merkitsi aluksi järjestystä. Se heijastaa tuotannon prosesseja. Näin se ei ole uskonnollista. Marx sanoi, että mytologiasta kasvanut kreikkalainen taide vaikuttaa nykyihmisiinkin myönteisen, ihmistä vahvistavan sisältönsä takia.
Aistimellis-konkreettinen esitystapa sisältyy aina tiettynä tasona ja mahdollisuutena taiteellisessa esityksessä. Se ei häviä esityksen myötä kuten uskonto todennäköisesti kommunismiin päästäessä, koska se ei ole pelkkää vieraantumisen tuotetta.
Ensiaistimukset jäävät ihmiseen pysyvästi, vaikka ihminen tajuaisikin ne myöhemmin toisenlaisiksi. Eisenstein pyrki taiteessaan etenemään aatteellisen tason ja aistimusperäisen ajattelun syvimpien kerrosten tasolla. Tämä vastakkaisuus oli hänellä taiteen kriteerio. Mytologiaa ei tule samaistaa uskontoon kuten Dühring tekee. Ateistina ja vapaa-ajattelijana hän vaati kouluopetuksesta pois "mytologisen tai muuten uskonnollisen esitystavan". Näin olisi kouluista pitänyt poistaa antiikin kirjallisuus, Goethe ja Shakespeare. Engels arvosteli tästä Dühringiä Anti-Dühring- kirjassaan.
Mytologisen ajattelun kehitysvaiheita
Ktooninen mytologia ( Ktooninen = maa, maaperä ) ilmenee varhaisen matriarkaatin aikana. Ihmisen abstrahointikyky (yleistämiskyky ) ei pysty kuin pitämään olion ideaa sen"deminina", "isäntänä". Se on aineellisesti olemassa olevan olion (puun, kiven jne.) haltija. Roomalaisilla oli vastaavasti "genius", joka oli jokaisella ihmisellä ja ihmisryhmällä sekä kasveilla, eläimillä, kivillä, vuorilla jne. Primitiivinen demini usko on säilynyt nykyaikaan sisältönsä menettäneenä. Se ilmenee allegorisena ( vertauskuvallisena )tehokeinona taiteessa.
Heronismin ( urhoollisuus, sankaruus ) mytologia oli kehittyneemmän sukuyhteisön ja matriarkaatin patriarkaatiksi muuttumisen ajan ilmiö. Arkaaisten kivi-, kasvi- ja eläin demonien tilalle tulee ihmismuotoiset sankarit, heerokset. Myytit heijastavat matriarkaatin ja patriarkaatin kamppailua. Oividius (43 eaa. roomalainen runoilija ) on välittänyt lapithien (Thessaliassa asunut kansa ) ja kentaurien heimojen taistelun, jossa kentaurit häviävät. Luonnon runollistamminen syntyy tässä vaiheessa. Valta luonnon yli oli kasvanut. "Nymfit" jne. muuttuvat pelottavista lempeiksi naisolennoiksi. Tarusankarit surmaavat ihmisen mielikuvitusta terrorisoineet hirviöt.
Muuta uskonnon esihistoriaa koskevaa
Vanhinten valta muinaisissa ihmisyhteisöissä sai tukea vainajainpalvonnasta, unista, kuvitelmista ja primitiivisen ihmisen taipumuksesta sekoittaa nämä todellisuuteen. Vanhimmat edustivat perinnettä, tunsivat useampia vainajia ja käyttivät esiintymistä näiden edustajina mahtinaan.
Suhde kuolemaan on riippunut tuotantotavasta. Keräilyasteella alituisesti liikkuvan yhteisön jäsenet jäivät heikentyessään jälkeen ja menehtyivät yksinään luonnossa. Maanviljelysasteella ihmisyhteisö oli pitemmän ajan paikallaan. Vainajat jouduttiin joko siirtämään asumattomaan paikkaan tai hautaamaan. Nämä tehtävät olivat pitkään piileviä aiheita myöhemmälle uskonnolliselle järjestelmälle.
Shamaanit, noidat ja papit voivat kuulua myöhemmän sukuyhteisön, orjayhteiskunnan, feodalismin jopa kapitalismin aikakauteen. Ne kaikki ammatteina vaativat ylituotteen syntyä ja melko pitkälle kehittynyttä työnjakoa. Magiikka ja uskonto tulevat niissä eri muodoin tavarana markkinoille. Papit ovat eniten vain saarnaajia ja alttarilla toimitettavien luonnottomien tai symbolisten menojen suorittajia. He käyttävät myös äänen ja sävelten muotoja. Shamaanit ja noidat suorittavat lisäksi parantajan ja muita ihmisten auttamistehtäviä. Nämä kaikki saattavat esimerkiksi häätää pahoja henkiä ihmisestä. Kaikki he nojaavat uhritoimituksiin tai tulkitsevat tapahtumia sellaisiksi. Pyhällä ehtoollisella väitetään olevan yhteys muinaisiin ihmissyönti menoihin. Periaatteessa ei kyseisten ammatinharjoittajien välillä ole eroa.
Yhteenvetoa esihistoriasta
Aluksi henkiä koetaan olevan paljon, jokaisella oliolla omansa. Joistakin olioista, kuten eläimistä, tuli merkittäviäkin. Se mitkä henget tulevat etutilalle riippuu todellisen yhteiskunnan kehityksestä. Kun vihdoin syntyy "maailmaa käsittäviä valtakuntia" korostuu valtakunnan "hengen" merkitys. Tällaisella valtakunnalla ja yksijumaluudella on heijastusyhteys. Tämä "jumaluuden keskitys" ulottuu jo orjayhteiskunnan puolelle.
Uskonnon esihistoria päättyy mytologiseen kauteen. Yhteiskunnallinen työnjako ei ole vielä kehittynyt eivätkä tiede, taide ja uskonto ole vielä eriytyneet mytologiasta. Vasta työnjako ja luokkajako luovat perustan tälle eriytymiselle ja uskonnollisen järjestelmän synnylle. Tärkein tulos tästä prosessista on valtion synty. Valtio voi syntyä vain sovittamattomasta luokkaristiriidasta. Uskonnollinen järjestelmä kietoutuu valtioon. Se voi olla teokraattinen tai työnjaolla säädelty yhteisyys.
2. Orjanomistusyhteiskunnan uskonto
Orjanomistukselle ja orjatyölle perustuvasta yhteiskuntajärjestelmästä syntyvät valtio ja uskonnollinen järjestelmä, koska työnjako ja ylituotteen yksityisomistus ovat johtaneet sovittamattomaan luokkaristiriitaan.
Työnjako merkitsee, että eri tehtäviin muodostuu erikoistunut ihmisryhmä, joka pitää ko. alaa elinkeinonaan ja hyötyy siitä. Orjayhteiskunnassa tapahtuu työnjako ruumiillisen ja henkisen työn välillä. Myös uskonnollisen järjestelmän syntymisen ja pysyvyyden ehtona on sitä elinkeinonaan pitävä ja siitä hyötyvä ihmisryhmä.
Ylituotteen yksityisomistaja, orjanomistajaluokka, omasi vaikutusvaltaa uskonnolliseen järjestelmään. Joissakin yhteiskunnissa uskonnollinen järjestelmä hallitsi valtiota. Sitä nimitetään teokratiaksi. "Maallisen" ja uskonnollisen järjestelmän välillä on ollut myös ristiriitoja. Useimmin on valtion ja uskonnon suhteet säädelty kirjoitetuin ja kirjoittamattomin sopimuksin. Kaikissa näissä tapauksissa on taloudellisesti hallitsevan luokan etu näytellyt viime kädessä määräävää osaa. Pysyäkseen hengissä on uskontoa harjoittavan ihmisryhmän täytynyt olla hallitsevalle luokalle myönteinen. Yleensä uskonnollinen järjestelmä on valtion ja hallitsevanluokan etua palveleva. Uusi nouseva uskonto oli usein hallitsevan luokan vainoama.
Sovittamattomassa luokkaristiriidassa syntyy epäilemättä tietty vieroutuminen ja samaistumisen mahdottomuudesta johtuva mielentila. Orjanomistajan arvoa mitattiin orjien määrällä. Muiden arvostettujen ominaisuuksien yhtyessä orjanomistajan persoonassa, hän tuki olemassaolollaan ajattelutapaa ihmisten yläpuolelle nousevasta luonnottomasta vieraasta mahdista. Oikeudeton orja tottui yläpuolella olevan mahdin taholta odotettavien rangaistusten ja pelottavuuden luomaan ajattelutapaan. Käsitys heijastui kuviteltuun luonnottomaan henkeen, jonka rangaistuksiksi koettiin mm. huonot tulokset elinkeinon harjoittamisessa. Kun ei tuloksia saatu työkaluilla pyrittiin vaikuttamaan kuviteltuihin luonnottomiin henkiin keinoilla, joissa riitti elinkeinoa magian tai uskonnon ammattilaisille.
Uskonnolla oli orjayhteiskunnassa yhteiskunnallinen tilaus myös siinä mielessä, että orjanomistajaluokka tarvitsi henkistä yhteyttä ja siihen liittyvää ihmisten yhteyttä. Luokkajako oli hajottanut alkuperäisen yhteisön yhtenäisyyden. Tarve ja kaipuu tähän yhteisyyteen oli erikoisen voimakasta vielä antiikin orjayhteiskunnassa. Orjayhteiskunnassa tämä yhteys ei toiminut, koska ihmisistä oli tullut eriarvoisia orjien määrästä ja muusta erilaisesta varallisuudesta johtuen.
Orjat kaipasivat vapautta päästä oman kotiyhteisönsä vielä silloin tasa-arvoisemmaksi koettuun yhteisyyteen. he kokivat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän jonkinlaiseksi helvetiksi ja kaipasivat parempaa yhteiskuntaa. Tämän puoleista valtakuntaa ei heille kukaan sillä kehityksen asteella pystynyt tarjoamaan. Sittemmin tarjottiin tuonpuoleista saarnaaja- ja marttyyrivoimin. Uusi uskonto oli noustessaan myös, kuten orjat, hallitsevan luokan jossain määrin vainoama, vaikkakin orjayhteiskunnassa oli ajoittain enemmän uskonnon vapautta kuin sittemmin feodaalisessa yhteiskunnassa. Ollen samojen sortotoimien alainen kuin uusi uskonto orjaluokka omaksui uuden uskonnon, vaikka sen oppi ei sisällä mitään yhteiskunnan muuttamiseen tähtäävää sanomaa, perustelua tai pyrkimystä.
Tältä pohjalta on selvitettävissä laajaa kannatusta saaneet yksijumalaiset uskonnot. Orjien asemaan sisältyi vieraantuminen työstä ja vieraaksi mahdiksi yläpuolelle nousseesta orjanomistajaluokasta. Suurten yksijumalaisten uskontojen synty on myös heijastusta maallisen vallan keskittymisestä yksiin rajattoman yksinvallan edustajien käsiin. Usein yksinvaltias kutsui itse itseään jumalaksi tai jumalan edustajaksi. Muinaisen Sumerin sodankäynnistä kertovissa nuolenpääkir­joituksissa puhutaan jumalan sodasta. Tietyt sotaan liittyvät teot kerrotaan jumalan tekoina.
Maailmanuskonnot syntyvät orjayhteiskunnan rappeutumiskaudella. Silloin on korkeimmillaan orjanomistajan inho- ja orjanviha työtä kohtaan. Ulkonaisen maailman ankeudesta ihmiset vetäytyvät sisäisten tuntojen ja pohdintojen, luonnottomuuden, mystiikan, idealismin ja uskonnon piiriin. Käy niin kuin kaikissa luokkayhteiskunnissa, ihmiset vieraantuvat todellisuuden muodoista vieroutumisen muotoihin kuten uskontoon. Orjayhteiskunnan tuhoa edistävät orjakapinat ja ns. barbaariheimojen hyökkäykset. Näillä heimoilla on vielä rikkomaton alkuyhteisön yhteisyys ja siihen perustuva luja moraali.
Orjayhteiskunnan rappeutumisvaiheessa syntyvä maailmanuskonto oli vielä hallitsevien vainoama, joten sen ja kapinoivien orjien välille syntyi jonkinlainen liitto. Kun hallitsijat huomasivat uuden uskonnon laajan kannatuksen he ottivat sen käyttöönsä. Tämä tapahtui helposti siitäkin syystä, ettei uskonto sisällä mitään emansipaatio-oppia, sanomaa ja perustelua mitä olisi tehtävä yhteiskunnan kehittämiseksi. Uskovaisetkin saattoivat olla kapinoivia, mutta eivät uskonnon vaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisen järjestelmän ja sorron takia. On kiinnitettävä myös huomiota siihen, että uskonto muodostui suoksi, johon kapinallisuus hautautui. Tämän tiedostamisella on merkitystä kapitalismin rappeutumiskaudella, jolloin uuden sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän syntymiselle on edellytyksiä.
Uskonnonvastaisuutta ilmentää käytännön vuorovaikutuksessa hioutunut, työtä, toimintaa ja koko todellisuutta ilmaiseva ajattelu. Uskonnotonta asennetta löytyy myös orjayhteiskunnan kukoistuskaudella syntyneestä filosofiasta. Siinä on materialistista maailmanselitystä. Orjayhteiskunnan rappiokaudella ilmestyy idealismi, hengen ja ajattelun kaiken perustaksi asettaminen, joka on läheistä uskonnolle.
Taistelu materialismin ja idealismin sekä dialektiikan ja metafysiikan välillä ilmenee jo orjayhteiskunnan filosofiassa. Ateistisia mielipiteitä esitettiin jo muinaisessa Egyptissä. Klassisessa Harpunsoittajan laulu- teoksessa ilmaistaan, että ei ole mitään perusteita uskoa siihen, että olisi tuonpuoleinen maailma. Toisessa teoksessa sanotaan, että kuoleman jälkeen "ihminen katoaa ja ruumis muuttuu tomuksi". Kun syntyi poliittinen iskulause: "pidä alhaiso kurissa. Hävitä into, joka lähtee siitä", niin orjanomistajain poliittinen järjestelmä esitettiin myös jumalan säätämänä, ikuisena ja muuttumattomana. Babyloniassa säilyneessä Herran ja orjan vuoropuhelussa "elämän tarkoituksesta" arvostellaan uskonnollisia dogmeja ja pidetään mielettömänä uskonnon määräysten noudattamista, jumalille uhraamista ja tuonpuoleisen toivoa.
3. Feodaaliyhteiskunnan uskonto
Feodaaliyhteiskuntaan siirtyminen tapahtuu vaiheessa, jolloin päivätyö ja luontaisvero käy kannattavammaksi kuin henkiorjan käyttö. Sovittamaton luokkaristiriita vallitsee tilanherran ja maaorjan välillä, mikä on feodaalivaltion perusta. Kuten orjanomistajaluokka tilanomistajaluokka esittelee valtaansa jumalan säätämänä ja muuttumattomana. Hallitsija, teokratian tai monarkian edustaja, esittelee itsensä vähintäänkin jumalan edustajana maan päällä. Uskonnollinen järjestelmä on kietoutunut feodalismin hallintoon. Kirkko on itsekin tilanomistaja ja käyttää monia mielikuvituksellisiakin keinoja rahan ja varojen sekä luontaistuotteiden riistämisessä itselleen. Uskonnollinen suvaitsemattomuus, inkvisition kaltaiset projektit ja kerettiläisten vaino, säälimätön kidutus ja tappaminen saavat huomattavat ja jatkuvat mittasuhteet. Uskonto on kirkon muodossa hyvin sopiva feodalismin keskitettyyn hierarkiaan.
Antifeodalismi ilmenee kerettiläisyyden, utopistisosialismin, filosofian, renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajattelun puitteissa.
Feodalismin aikana monet uskonnolliset yhteisöt, joiden uskonoppi poikkesi vallassa olevan kirkon opista saavat ankaran tuomion ja julman kohtelun.
Feodalismissa pohditaan yhteiskuntarakennetta, joka vastaisi ihmisluonnon vaatimuksia. Tämä on oleellista utopistiselle ajattelulle. Ihmisluontoa ja historiaa tarjotaan toistensa syyksi ja seuraukseksi. Se on noidankehä. Ihmisluonto-käsite vastaa maailmanhenki- ja jumala-käsitteitä, mikäli se ymmärretään muuttumattomana.
Uskonnon puolustelua ilmenee skolastiikan ja idealistisen filosofian muodossa. Skolastiikalla tarkoitetaan myös saivartelua, hiuksen halkomista jne. Idealismilla tarkoitetaan ihanteellisuutta, mutta on huomattava, että filosofiassa se tarkoittaa ideain eli ajatusten, hengen , persoonallisen luojan asettamista substanssiksi eli kaiken perustaksi.
Kritiikki uskontoa vastaan ilmenee deismissä, joka kieltää uskonkappaleita väittämällä jumalan luoneen maailman ja jättäneen sen sitten toimimaan omien lakiensa mukaan. Ilmenee myös teismiä, joka tunnustaa persoonallisen jumalan olemassaolon. Ateismi on teismin kieltävä. Lähtökohtana on tällöin kreikankielen sanoissa olevan a:n käyttäminen sanan tarkoituksen kieltäjänä. Ateismi on persoonallisen jumalan olemassaolon kieltämistä mutta ateistien humanismi vaatii ihmisoikeuksien puolustamista henkilön uskontoon tai vakaumukseen katsomatta.
Agnostismi kieltää mahdollisuuden saada tietoa jumalan olemassaolosta. Agnostismi ulottuu myös siihen, että se kieltää ihmisen mahdollisuudet saada tietoa todellisuudesta. Agnostismi syntyy kun ei ymmärretä absoluuttisen eli ehdottoman totuuden ilmenemistä ihmiskunnan historian käytännön kriteerinä.
Feodalismin puitteissa kehittyvä porvarillinen tuotanto vaatii tieteen kehittymistä, jolloin myös filosofia kehittyy. Monet tiedemiehet ja mekanistisen materialismin kannattajat eivät pääse vielä deismiä pitemmälle, esimerkiksi liikettä eivät mekanistisen materialismin kannattajat pysty selittämään ilman jumalaa. He tarvitsevat liikkeen selittämiseen ulkopuolisen sysäyksen. Tällöin he päätyvät ensimmäiseen liikuttajaan kaiken liikkeen alkuun panneena voimana. Tällaista kantaa edusti mm. kuuluisa fyysikko Isac Newton.
Toki feodalisminkin aikana oli filosofeja, jotka tajusivat materian itse liikkuvaksi. Feodalismin viime vaiheissa porvaristo esittää myös ateistisia ajatuksia. Materialismi puolestaan on löytänyt dialektiikan aineksia. Ihmisen selittämisessä se on saavuttanut antropologian asteen, ihmislajin selittämisen. Idealismi on kehittänyt dialektiikkaa joutuessaan selittämään aineellisen maailman tapahtumien kulkua. Se kuitenkin pitää substanssina maailmanhenkeä. Subjektiivinen idealismi ( mm. Berkeley ) ja objektiivinen idealismi (mm.Hegel ) syntyvät.
Renessanssi syntyy jo porvariluokan vakiintumisen kaudella. Kauppa, merenkulku ja käsityö ovat nostaneet taloudellista tasoa ja avartaneet maailmankuvaa. Porvariston mentaliteetti etsii vaihtoehtoa ankealle uskonnolle. Se löytää uudestaan antiikin taiteen ja kulttuurin. Kirkonkin on pakko käyttää elpyvän taiteen tuotteita. Renessanssin humanismi näkyy kuitenkin kirkkotaiteessakin. Myös kirkon ulkopuolella luodaan mestariteoksia. Kirkko ei välty siihen kohdistuvalta satiirilta ja ironialta. Mm. Neuvostoliiton aikaisessa Leningradin Uskonnon ja Ateisminhistorian museosta löysi tästä kirjallisuudesta dokumentteja. Renessanssi on elämää ja ihmisen tunteita arvostavaa.
Valistusaikana arvosteltiin kirkon oppia ankarasti. Valistuskirjailijat ovat arvostettuja. Valistus korostaa järjen ja tiedon merkitystä ihmisten yhteiskunnallisten olojen parantamisessa. Jotkut valistusmiehet luovat kompromisseja porvariston ja aateliston joidenkin kerrostumien kanssa. Takapajuisimmissa maissa on havaittavissa pyrkimys uskonnon ja tieteen yhdistämiseen. Vallitsevana valistusajassa kuitenkin on kirkon opin, suvaitsemattomuuden ja taikauskon vastustaminen. Valistusaika on kapitalismin, tieteen ja filosofian voimakkaan kehityksen luoma, mistä mainittiin edellä filosofiaa selostettaessa.
Kapitalismin kehitys luo uuden ajattelutavan. Luontaistalous järkkyy. Maaseudun tuotteita ryhdytään myymään teollistuviin kaupunkeihin. Feodalistiset suhteet, kuten sidonnaisuus isäntään , estävät työvoiman vapaan liikkumisen. Maaseutu joutuu käymistilaan. Tilanomistajat kiristävät talonpoikien riistoa ja sortoa. Syntyy talonpoikien joukkoliikkeitä ja talonpoikaissotia. Usein kapinalliset liikkeet ovat omaksuneet vallitsevasta uskonnosta poikkeavan uskonnon. Liikehdintää johtavat henkilöt julistivat usein myös radikaalia yhteiskunnallista ohjelmaa. Joukkoliikehdintä ja yhteiskunnallisen ajattelutavan muutos vaikuttivat uskonpuhdistuksen prosessin syntymiseen.
Kapitalistinen tuotantotapa alkaa sivuuttaa feodalistisen tuotantotavan. Feodalistiset - ja siihen kietoutuneet uskonnolliset suhteet järkkyvät. Kapitalistisessa tuotannossa ja sen mukana kasvaa palkkatyöläisten luokka. Tuotanto erottaa sitä perinteisestä olemisesta ja uskontosuhteesta. Tällä on materialistiseen ja ateistiseen ajatteluun vapauttavia piirteitä. Mutta toisaalta työn uuvuttavuus, hyötymisen niukkuus, ositetun työn tekeminen, työn kokonaisuuden katoaminen ja kapitalistin herruus kehittävät uutta vieraantumista ja sen muotoa, uutta uskontoalttiutta. Yhteistyö ja yhteinen toiminta elinehtojen parantamiseksi on ei-uskonnollista olemukseltaan. Se on myös humanistista, kun se on ihmisen puolesta. Luokkataistelu kapitalistia vastaan on humanistista. Kuitenkin feodaaliset rajoitukset vaikeuttivat myös työkansaa. Porvarillinen ajattelu edustaa tässä vaiheessa vielä ateismiaja humanismia.
4. Kapitalistisen järjestelmän uskonto
Porvaristo oli taistelussa feodalismia vastaan tieteellinen, uskontokriittinen, jopa ateistinen, mutta päästyään valtaan se valjasti uskonnon oman valtansa tueksi. Porvarillisessa filosofiassa pääsi vallitsevaksi uskonnollinen ja idealistinen filosofia. Eräänä syynä tähän oli työväenluokan kasvu, työväenliikkeen kehitys, ateismin ja materialismin kehitys. Myös eräät tiedemiehet toivat esiin kehitysajatusta, josta erityisesti ihmistä koskeva oli väittelyitä herättävä. Tällöin uskontoa puolustavat tiedemiehet alkoivat voimakkaan vastareaktion. Tämä voimistui, kun aineen tutkimus päätyi alkeishiukkasten, aiemmin fysiikalle tuntemattoman, käyttäytymisen toteamiseen. Uskonnon puolustajat ovat aina tukeutuneet siihen mitä tiede ei vielä ole selvittänyt. Nyt puhuttiin ja puhutaan edelleen "aineen katoamisesta".
Lenin määritteli materian meistä riippumattomaksi. Omien lakiensa mukaan liikkuvaksi todellisuudeksi. Tiedemiehet esittivät tätä tukevia ajatuksia ja teorioita. Havaitsemassamme materiassa on lepomassa, säteilyssä on impulssimassa. Säteily on myös materiaa. Esimerkiksi valo on jopa punnittu. Alkeishiukkasillakin on omat lainalaisuutensa, vaikka niiden käyttäytyminen onkin erilaista kuin aiemmin tunnetun materian, oli materialismin vastaus materian katoamisväittämille.
Kapitalistien ja työläisten välillä on ehdoton luokkaristiriita, mihin kapitalistinen valtio perustuu. Valtio on tuotantovälineet omistavan so. hallitsevan luokan väline riistettyjen kurissapitämiseksi. Vain ottamalla valta työväenluokan käsiin, porvariston valta so. porvarillinen valtio kukistaen, voidaan toteuttaa demokratia. Muuten demokratia on suuressa määrin silmänlumetta. Pitäen demokratiaa perinteisesti oikeana, kommunistit osallistuvat porvarilliseen demokratiaan määränpäänään porvarillisen vallan kukistaminen. Humanisteina kommunistit hävittävät porvariston vallan, uskonnon, ei uskovaisia. Jälkimmäinen on pitkäaikainen prosessi.
Kapitalistiset tavaratuotantosuhteet ovat vaikuttavia. Myös uskonnollisia "palveluja" myydään kapitalismin markkinoilla. Uskonto on kapitalismissakin valtava business.
Kapitalistinen tavaratuotanto on myös erittäin vieraannuttavaa. Siinä on kaksi piirrettä: 1) äärimmäinen työnjako irrottaa työntekijän työn kokonaisuudesta, 2) kaikesta tarvittavasta tulee enemmän tai vähemmän tavaraa markkinoilla. Hyötyajattelu ja sen luoma arvohierarkia vaikeuttaa ihmisten välisiä suhteita ja tunteita.
Luokkayhteiskunnille ominaiset työnjako, valtio vieraana mahtina ja uskonnollinen organisaatio ovat tekijöitä, jotka perinteen lisäksi ylläpitävät uskontoa.
Uskonnonvastainen taistelu on välttämättömyys tieteellisen maailmankatsomuksen edistämiseksi. Tähän kuuluu uskovaisten ihmisyyden ja kapitalisminvastaisuuden arvostaminen. Olkoon ystävyys, toveruus ja rakkaus aitoa ja rehellistä kaikkien ihmisten kesken, mutta kun luokkayhteiskunta ja uskonto estävät niitä, älkäämme epäröikö toimia kommunisteina ja uskonnottomina. Kaikessa toiminnassa ja sen eri vaiheissa, taistelussa sosialismin puolesta on etusijalle asetettava humanismi.
KIRJALLISUUTTA:
Friedrich Hegel: Kristinuskon Alkuperä
Vesa Oittinen: Marxilainen Uskontokritiikki
Ilmari Huuskonen: Kerettiläisyyden Historia
Vjatsheslav Volgin: Esseitä Sosialististen Aatteiden Historiasta
Lenin: Filosofian vihkot
Tämä kirjoitus on myös osalainaus KTP:n erinomaisesta filosofian oppikirjasta.
Halukkaille voin tämän lähes satasivuisen kirjoituksen lähettää yksityisenä sähköpostina, kunhan pyydätte sitä minulta. Teos on loistavaa luettava, joten suosittelen sen laajaa levittämistä kaikkien ajattelusta ja totuudesta kiinnostuneiden käsiin. KTP:n osaaminen on ollut aina verratonta, joten kiitos heille!
[email protected]
Tutustukaa Ihmiset kommunismiin (yhteisöllisyyteen) tämän yksilökeskeisyyden sijaan! Huomaatte pian, että ette ole yksin, ette ole syyllisiä, eikä teidän ongelmanne ole teistä kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
stalinin kupanruntelema hanuri.
Toisaalta ymmärrän kiukutteluna ilmenevän "aivomyrskysi", koska ei se ole poroporvarinkaan ihan aikuisten oikeesti kiva totuutta kuulla, että jumalaa eikä joulupukkia ei ole olemassa! Kumpi muuten on sinulle läheisempi? Oli kuin oli, mutta se vanha vitsi pitää kristinuskon suhteen paikkansa, että joulu on peruutettu, koska Joosef tunnusti!
Jäi kaipaamaan yhteenvetoa loppupäätelmän kanssa.
Kantaa en viitsi ottaa koska uskonto ei minua
mitenkään riivaa.
Kun en kuulu edes kirkkoon.
Uskonto ei motivoi minua yhtään.
Paitsi Vuorisaarnan ohjeet.
Tee se toisille minkä soisit toisten tekevän
sinulle.
Huomaatko höpö Rainesto, edellinen on jyrkässä
ristiriidassa uskontosi kanssa.
muistathan Mihail Bulgakovin otsikon nimeä kantavan romaanin missä kaksi kommunistisen yhteiskunnan kasvattia - toinen toistaan yksinkertaisempi ja puolueen aivopesemä moskovalaisen kirjailijaliiton puheenjohtaja berliotz sekä kommunistista propagandaa ja puolueen sanomaa runoiksi muuttava puoluetyöläinen ponyrjov, jotka yhdessä helteisenä kesäpäivänä menevät virvoitusjuomakioskille sammuttamaan janoaan; no olut on tietysti loppu eikä oikein ole tietoa koska sitä saadaankaan, limonadia ei ole koskaan näkynytkään muuta kuin kyltin "virvoitusjuomasanassa". no myyjättäreltä sitten kysytään, että mitä sinulla sitten on ja löytyihän sieltä sentään lämmintä aprikoosimehua, joka nyt lähinnä oli pelkkää vaahtoa lasissa ja sai juojansa nikottelemaan.
he sitten siinä istuessaan ja keskustellessaan uskonnosta - runoilija oli nimittäin kirjoittanut lehteen runon jeesuksesta ja tämä runo oli kirjailijaliiton puheenjohtajan mielestä kehno, koska siinä uskonnosta sai käsityksen, että se olisi jotenkin hyvää ja sehän ei kommunistiseen ideologiaan sovi koska oikeasti vain kommunismi saa hyvää aikaiseksi - saivat pöytäseuraa ulkomaalaisen tuntuisesta miehestä, joka paljastuikin saatanaksi ja vaikka kuinka nämät kommunistiset puolueen ideologiaa toistelevat "älyköt" yrittivät selittää, että uskonto on vain kuvitelmaa ja heillä oli esittää ties minkätyylisten kommunististen tiedemiesten loistavia - ja puolueen ideologiaan sopivia - tutkielmia aiheesta niin aina piru sai hekotellen viimeisen sanan - hän kun tiesi paremmin - ja nämät bolsevikkiparat alkoivat jo epäillä sabotaashia ynnä muuta kommunistista paranoiaa ja suunnittelivat jo siviilipidätystä ja hänen luovuttamistaan vankilaviranomaisille kunnes vanha kehno sitten - ajatustenlukija kun on - kaivoi heille taskustaan passin näytettäväksi ynnä kutsukirjeen moskovaan. kommunistiparat olivat aivan hukassa...
ei se ihme ole, että Bulgakov sitten tapatettiin kommunistien vainoissa kun näin kehtasi kyseenalaistaa kommunistien tieteellisyydet mutta kun sinunkin tekstejäsi lukee niin sinusta tulee mieleen nämä kaksi kommunistisen puolueen aivopesemää piruparkaa, joiden koko olemassaolo on vain sitä yhtä tarkoitusta varten, että tehdään mitä puolue sanelee. luetaan - kuin piru raamattua joitain kommunistien omia "tieteenkappaleita - ja ollaan niin "tieteellistä" vaikka oikeasti ollaan yhtä hukassa maailmassa kuin satiainen apinan perskarvoissa. ja toiset punikit toistelee kuin papukaijat näitä "tieteellisyyksiä" kuten saamme tuossa huomata "setätoistaamitämolotovväittää"-kirjoituksista...
ette te kommunistit tiedä paljoa yhteiskunnastakaan ja uskonto on teille varmasti ylivoimainen vastustaja. siis oikea uskonto, marxuskohan alkaa olla pelkkä vitsi itsestään...
Kovin ovat keskustelulle alttiita nämä meidän porvariseurakuntalaisemme. Lyhyestä virsi kaunis.
Mielenkiintoisinta - ja tälle ajalle ominaista - on se,että meidän porvarimmepa tässä keskustelussa heittävät historian romukoppaan Hegelin Leninin myötä.
Viime talvena meidänkin televisiossamme esitettiin sarja Enkeleitä Amerikassa.Tämän viikon televisio-ohjelmia selatessani löydän sieltä seuraavanlaisia ohjelmia; Sleeper Cell,Criss Angel -tajunnanräjäyttäjä,Buffy,vampyyritappaja,Kristal-
linkirkas kuolema,Babylon 5,Mutant X,Avaruuspingviinit,Aikahyppy,Bones,Code Lyoko,Seitsemännen portaan enkeli,Smallville,koston enkeli,Tuntematon uhka,Zathura-avaruusseikkailu. Sitten on tietysti vielä koko scifi-kanava. Loppuneista sarjoista tulee mieleen Vaimoni on noita,Siskoni on noita,Enkelin kosketus ja Salaiset kansiot.
Kyllä näkevät vaivaa Kaliforniassa kun suoltavat tieteissarjoja alan friikeille,ja meille kommunisteille yliluonnollisuuteen perustuvaa hömppää. Miten heidän kannattaakaan tehdä tuota,kun Suomessakin palstamme porvareiden mukaan potentiaalista katsojakuntaa on ainoastaan 0,5 %.
Vai kenellehän ne noita juttuja väsäävät?
Istuin takavuosina yhdessä kulmakuppilassa Kainuun entisen piirisihteerin ja kansanedustajan kanssa.
Pöytään tunki pari kokoomuslaista insinööriopiskelijaa,he tiesivät kaikesta kaiken.
Ihmisen yhteisöllisyyteen he olivat perehtyneet erityisesti. Vahvin voittaa,se oli heidän sanomansa.
Paavo kuunteli aikansa,toistan Paavon sanat alkuperäisinä. "Puhe ja kieli ovat syntynyt
työstä ja tekemisestä,vasta myöhemmin ne saivat abstraktin merkityksen. On tässä saatana luettu muutakin kuin Nyyrikkiä ja Insinööriuutisia".
Pöydän porvaripojat joivat kaljansa ja lähtivät.He kenties ymmärsivät asian ytimen meidän palstamme porvareita paremmin?
Pappamanninenkin näyttää ihan haistattelevan. Pappamanninen ei taida huomata,että joka viikko tällä palstalla joku porvari puhuu mersustaan tai derkkumobiili Trabantista. Kummassakaan tapauksessa kyse ei ole välineestä siirtyä paikasta A paikkaan B,vaan abstraktiosta. Meidän porvarimme näyttäisivätkin kieltävän Hegelin ja Leninin mutta elävän täysin heidän olettamuksiensa mukaisesti. Vai piruuttaankohan ne noin tekevät?