hei komut, ei mene jakeluun mulla materialismin ajatus!

Materialismin idea on kumota muiden uskontojen perusta ja näin poistaa kilpailevat uskontokunnat maailmasta.
Islam, kristinusko ja juutalaisuus perustuvat idealismiin ja materialismilla pyritään osoittamaan idealismin olevan huuhaata.

Mutta nythän on niin, että materialismi ei pysty todistamaan idealismin olevan väärässä materialismin ulkopuolisten teorioiden perusteella.

Ja kääntäen idealismi ei pysty todistamaan materialismin olevan väärässä idealismin ulkopuolisten teorioiden perusteella.

Kumpikaan filosofian suunta ei pysty osoittamaan toisen olevan väärässä ja siksi ei ihmisellä ole tietoa oikeassa olevasta. Ihmisen täytyy vain lujasti uskoa asiaansa ja toisten olevan väärässä. Ja sitten kommunistit vielä kehtaavat kiistää, ettei heidän oppinsa olisi uskontoa.

FILOSOFIA, SEN TUTKIMUSKOHDE JA ASEMA MUIDEN TIETEIDEN JOUKOSSA
1. Mitä on filosofia?
Filosofia on maailmankatsomus, oppi maailmankaikkeuden rakenteesta, joka pyrkii perustelemaan väittämänsä loogisesti ja teoreettisesti. Tämän vuoksi esim. uskonnollinen maailmankatsomus ei ole filosofinen, koska se ei perustele näkemyksiään teoreettisesti. Filosofia muodostaa teoreettisen yhteenvedoneli synteesin kaikkein yleisimmistä luontoa, yhteiskuntaa, ihmistä ja tiedostamista koskevista tiedoista ja käsityksistä.
On huomattava, että filosofian tällainen määritelmä ei sulje pois filosofisen ajattelun joukosta epätieteellisiä ja valheellisia, terveen järjen vastaisia maailmankatsomuksia. Teoreettisesti perustellut filosofiset maailmankatsomukset eivät kaikki ole tieteellisiä luonteeltaan. Vain sellainen maailmankatsomus on tieteellinen, joka perustelee johtopäätöksensä aikansa tieteen korkeimmilla tiedoilla, käyttäen tieteellistä ajatusmenetelmää, jättämättä sijaa minkäänlaisille mystisille ja uskonnollisille katsomuksille.
Filosofia, kuten kaikki muukin tieteellinen tieto on ihmiskunnan historian aikana käynyt läpi pitkän kehityksen. Nykyajan tieteellinen filosofinen maailmankatsomus on dialektinen ja historiallinen materialismi. Se pohjautuu nykytieteen saavutuksiin ja kehittyy tieteen ja käytännön kokemusten edistyessä.
 
2. Filosofian synty
Filosofia sai alkunsa muinaisissa orjayhteiskunnissa, Kiinassa, Intiassa, Babyloniassa ja Egyptissä. Nykyaikaisen tieteellisen filosofian kuten muunkin tieteen perusteet laskettiin antiikin aikana. Kehkeytyneen muotonsa filosofia sai muinaisessa Kreikassa. Filosofiaa edelsi alkuyhteiskunnassa vallinnut ns. uskonnollis-mytologinen maailmankatsomus. Se pyrki etsimään selityksiä ihmistä ympäröivän maailman ilmiöille mytologisten eli jumalaistarustoon perustuvien käsitysten avulla. Sivumennen voimme todeta, että tämä uskonnollis-mytologinen näkemys maailmasta oli välttämätön vaiheihmisen tiedon kehityksessä.
Jumalaistarustoon kiinnittyivät tavat, tiedot ja tottumukset säilyivät ja karttuivat historiallisesti noudatettavana kulttina. Näin kertyneet tiedot maailmasta olivat perustana tieteellisen ja teoreettisen ajattelun syntymiselle. Tiedon ja vastaavasti tuotantovoimien kehityksen tuloksena ihminen alkoi saada selville todellisia tietoja erilaisten luonnonilmiöiden oikeasta alkuperästä. Jumalaistaruston sijaan alettiin etsiä järkiperäisiä syitä luonnon ilmiöille. Näin syntyi filosofinen näkemys maailmasta sitä edeltäneen mytologisen näkemyksen vastapainoksi. Se muodostui tieteellisen ja teoreettisen ajattelun ensimmäiseksi muodoksi jo ennen varsinaisten erikoistieteiden kehitystä.
 
3. Filosofian tutkimuskohde
Jo varhaisina aikoina, alkukantaisen uskonnollis- mytologisen maailmankatsomuksen vallitessa asetettiin meitä ympäröivästä maailmasta moninaisia kysymyksiä. Tällaisia olivat esim. kysymykset mikä on kaiken olevaisen tarkoitus tai alkusyy, miten ja miksi maailma on olemassa, mitä on aine jne. Se, että varsin varhaisessa vaiheessa ihmisen tajunnan herätessä asetettiin juuri tällaisia yleisluonteisia alkuperusteisiin liittyviä kysymyksiä, johtuu tiedon ja siihen liittyvän käytännön kokemuksen puutteesta.
Tieto ympäröivästä maailmasta oli heikosti kehittynyt. Tieteellistä tietoa ei ollut ja arkielämään liittyviä käytännön kysymyksiä ei kyetty asettamaan. Ensimmäiset vastausta vailla olevat kysymykset liittyivät siis ihmisen ja maailman syntyä ja olemista kosketteleviin ongelmiin. Filosofian syntyessä pyrki orastava tieteellinen ja teoreettinen ajattelu vastaamaan juuri tällaisiin ihmisten jo ammoisina aikoina asettamiin kysymyksiin. Juuri tämän vuoksi kaikista tiedon aloista filosofia syntyi ensimmäisenä. Muut tieteet syntyivät vasta sen jälkeen ja erkanivat siitä.
Filosofia tutkii ja muodostaa yhteenvedon kaikkein yleisimmistä luontoa, yhteiskuntaa, ihmistä ja tiedostamista koskevista käsityksistä. Filosofia muodostaa tämän yhteenvedon kategorioiden eli yleiskäsitteiden avulla. Kehittyessään filosofia ei tyydy vain yleistämään käsillä olevaa tietoa, vaan pyrkii myös arvioimaan sen merkitystä. Filosofian tavoitteena on määrätynlaisen suunnistautumisen perustelu yhteiskunnallisella, poliittisella, tieteellisellä, siveellisellä, taiteellisella ja muilla inhimillisen elämän aloilla.
On huomattava, että filosofian tutkimuskohteen tällainen määritelmä koskee filosofiaa yleensä. Se on muodostunut sen jälkeen, kun voimme tehdä katsauksen ja yhteenvedon filosofian historiasta. Monet erilliset filosofit ovat nähneet filosofian tutkimuskohteen eri tavoilla. Sen vuoksi on syytä esittää eräitä filosofien tutkimia perusteemoja:
Substanssi: Mikä on olevaisen alkuperuste? Minkälainen todellisuus on luonteeltaan? Mitä on materia? Onko kehitys mahdollista?
Subjekti: Mikä on ihminen? Mitä on tajunta? Mikä on yhteiskunta? Voiko ihminen vaikuttaa historian kulkuun?
Subjektin ja objektin suhde: Onko materia vai tajunta ensisijaista? Onko maailma tiedostettavissa? Mikä on totuus ja sen kriteeri?
Lainomaisuudet, joita filosofia tutkii ovat olemassa meidän tajunnastamme riippumatta. Kaikki filosofit eivät tätä ole tiedostaneet. Tämän vuoksi näkemys filosofian tutkimuskohteesta on monilla filosofeilla vähintäänkin ontuva.
Dialektinen ja historiallinen materialismi pitää tutkimuskohteenaan luonnon, yhteiskunnan ja ajattelun kaikkein yleisimpiä kehityslakeja. Se tekee yleistyksiä eri tieteenalojenkorkeimpien saavutusten perusteella. Dialektinen ja historiallinen materialismi ei väheksy mitään filosofista perusteemaa. Se tarkastelee kaikkia asioita näiden keskinäisessä yhteydessä ja kehityksessä..
Filosofian tutkimuskohteen erittely antaa meidän jo tässä vaiheessa ymmärtää miksi filosofian opiskelu on juuri työväenliikkeen ihmiselle tärkeätä. Filosofian tutkimuksen piiriin kuuluvien kysymysten ratkaisu oikealla tieteellisellä tavalla selvittää meille ihmisen ja yhteiskunnan oikean keskinäissuhteen, voidaanko myös historian kulkuun liittyvistä asioista löytää totuus ja mikä on työväenluokan merkitys ihmiskunnan tulevaisuudelle.
 
4. Filosofian tutkimuskohteen kehitys sekä filosofian suhde erikoistieteisiin
Totesimme miten filosofia oli tieteellisen ja teoreettisen ajattelun ensimmäinen muoto siksi, että ihmiselle ensinnä heränneet kysymykset saattoivat liittyä vain hänen ja ympäröivän maailman olemukseen liittyviin kysymyksiin. Totesimme myös, että filosofia syntyi antiikin ensimmäisissä orjavaltioissa.
Miksi juuri ensimmäisissä orjavaltioissa? Orjavaltio syntyi alkuyhteiskunnasta silloin kun työmenetelmät kehittyivät sille tasolle, että alettiin tuottaa lisätuotetta. Lisätuote on se tuotteen osa joka ei kulu välittömään elämiseen. Tuotantovoimien tällainen taso kävi mahdolliseksi työmenetelmien ja tiedon kehittymisen kautta. Siksi orjayhteiskunnan ja teoreettisen ajattelun syntyminen osuvat samaan ajankohtaan.
Valtiovallaksi järjestäytynyt orjayhteiskunta pystyi lisätuotteen ansiosta vapauttamaan määrättyjä ihmisryhmiä työstä, jotka saattoivat nyt antautua pelkästään tutkimukseen ja filosofointiin. Tämän johdosta tiedon ja tuotantovoimien kehitys historiassa nopeutui monikymmenkertaiseksi. Tuotantovoimien ja tieteellisen tiedon laajeneminen nosti tutkimuksen kohteeksi yksityiskohtaisempia tuotantoelämää ja luontoa koskevia kysymyksiä. Ratkaisua alettiin kaivata muihinkin, kuin yleisiin maailman rakennetta ja olemusta koskeviin kysymyksiin.
Alussa filosofia joutui sisällyttämään itseensä kaiken uuden tiedon ja tutkimuksen. Tiedon ja tutkimuksen piiriin kuuluvien asioiden laajeneminen johti kuitenkin pian siihen, että filosofia kävi liian suppeaksi sisällyttämään itseensä kaikki inhimillisen tiedon alueet. Niinpä eri tiedon alueet alkoivat erota omiksi tieteenaloikseen. Alkoivat syntyä erikoistieteet. Jo vanhalla ajalla filosofiasta erosivat omiksi tieteenaloikseen mm. tähtitiede, lääketiede, matematiikka, historiatiede, maantiede yms. Myöhemmin syntyivät kemia, fysiikka, biologia yms. Näin teoreettisen tiedon kentässä syntyivät luonnon ja yhteiskunnan eri alueita tutkivat erikoistieteet.
Nyt me kysymme, mitä jäi filosofiasta jäljelle? Jäikö filosofian piiriin mitään tutkittavaa? Voimme todeta, että filosofia tutkii tänäänkin samoja asioita kuin antiikin aikoina. Totesimme aikaisemmin, että filosofian tutkimuksen piiriin kuuluvat asiat ovat objektiivisen maailman kysymyksiä, jotka ovat olemassa meidän tajunnastamme riippumatta.
Erikoistieteiden synnyttyä ne eivät ole minnekään kadonneet. Erikoistieteet ottivat paikkansa maailman eri osa-alueiden tutkimisessa. Filosofia vapautui tutkimaan pelkästään oman alueensa kysymyksiä. Erikoistieteiden syntymisen jälkeen filosofian tutkimuspiiri on laajentunut ja tarkentunut.
Erikoistieteiden kehityksen myötä löytyy koko joukko asioita, jotka eivät kuulu yksistään jonkun tieteenalan tutkimuskenttään. Tällaisia ovat esim. Aika, tajunta, materia, kehitys, yhteiskunta. Filosofian tehtäväksi luonnostaan lankeaa eritellä eri tieteenalojen keräämää tietoa (analyysi) ja muodostaa siitä yhteenveto (synteesi).
Tässä suhteessa tilanne on muuttunut antiikin ajoista siten, että tänään filosofian apuna ovat erikoistieteet, kun aikaisemmin filosofia itse joutui keräämään yleistyksen tekemiseksi tarvitsemansa tiedot. Eri tieteenalojen saavutusten perusteella filosofia tänään tutkii yleisimpiä lakeja, jotka eivät luonteensa vuoksi voi kuulua yksinään jonkun erityistieteen tutkimuskenttään. Samalla filosofia voi toimia siltana eri tieteenalojen välillä. Tutkija, joka paneutuu vain oman alueensa tutkimiseen voi mieltää itselleen muiden alojen kehityksen filosofian kautta.
 
5. Filosofian tieteellisyyden kysymyksestä
Kapitalismin alkuajoista lähtien on erikoistieteiden eroaminen omiksi tieteenaloikseen nopeutunut. Tämä on johtanut siihen, että jokainen erityistiede tarkastelee omaa kohdettaan irrallaan muista tieteistä. Tämä edistää eri tieteenalojen kehitystä mutta johtaa siihen, että luontoa ei enää tarkastellakaan kokonaisuutena. Kokonaisnäkemyksen puute johtaa tieteen äärirajoilla siihen, että tutkimus suunnataan täysin väärille raiteille. Toisaalta ennen erityistieteiden kehittymistä filosofia saattoi rakentaa kaikenkattavia järjestelmiä, jotka usein olivat ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Erityistieteiden syntyminen ja kehittyminen antaa filosofialle ainekset tieteelliseen yleistykseen.
Totesimme että filosofinen maailmankatsomus perustelee väittämänsä teoreettisesti. Teoreettinen perustelu ei kuitenkaan vielä edellytä, että kaikki filosofia olisi tieteellisesti perusteltua. Löytyy hyvin paljon taantumuksellisia oppeja, jotka perustelevat väitteensä teoreettisesti mutta eivät kuitenkaan vastaa tieteellistä todellisuutta. Tieteellinen filosofia perustuu aina aikansa tieteen korkeimpiin saavutuksiin. Silloin se myös kulkee aikansa kehityksen kärjessä.
Filosofian tieteellisyys on aina katsottava historiallisesti. Jokaisen aikakauden tieteen edistyksellisin osa sisältää aina pysyvää laatua olevia oikeita käsityksiä. Perustaessaan näkemyksensä aikansa tieteen eturivin saavutuksiin sisältää kunkin aikakauden filosofia aina elementtejä, joista rakentuu tulevaisuudessa täydellisempi totuutta vastaava maailmankuva.
Puuttumatta tarkemmin kysymykseen miksi maailmassa esiintyy niin paljon totuudenvastaisia filosofisia näkemyksiä, voimme tarkastella miten kävi positivismin filosofian, joka kehittyi 1800-luvulla. Se katsoi, että erityistieteiden syntyminen vei pohjan filosofian tutkimuskohteelta. He väittävät filosofiantehtäväksi jäävän tieteen kielen ja muodollisen logiikan tutkimisen.
Positivismi rajoittuu erityistieteen tasolle, kieltää filosofialta sen itsenäisyyden ja maailmankatsomuksellisen luonteen. Tällainen filosofia ei voi toimia siltana eri tieteenalojen välillä eikä luoda yhtenäistä maailmankuvaa. Länsimaisissa yliopistoissa opetettava filosofia perustuu tänäänkin positivistisiin oppeihin. Varmasti tämän vuoksi suomalainen fyysikko Raimo Keskinen totesi, että filosofialla ei ole fysiikalle mitään annettavaa. Kyvyttömyys rakentaa siltaa fysiikan ja muiden tieteenalojen välille johtaa Keskisen rakentamaan kuvaa maailmanjärjestyksestä pelkän fysiikan avulla. Hän rakentaa maailmankuvaansa varmasti pitkään.
Dialektinen ja historiallinen materialismi perustaa näkemyksensä ja yleistyksensä nykytieteen eri alueiden korkeimpiin saavutuksiin. Se ei ole erityistieteiden mekaaninen summa, vaan niiden tuloksia käyttäen vastaa filosofian asettamiin kysymyksiin. Dialektinen ja historiallinen materialismi pyrkii rakentamaan maailmankuvan, joka ei ole ristiriidassa tieteellisten tosiasioiden kanssa.
 
6. Filosofian jako: Materialismi ja idealismi
Varsin aikaisessa vaiheessa filosofia jakaantui yleispiirteittäin kahteen leiriin, materialismiin ja idealismiin. Puuttumatta syihin miksi tämä jakaantuminen tapahtui, selvitämme lyhyesti mitä kummallakin käsitteellä ymmärretään.
Materialismi katsoo materian eli aineen olevan ensisijainen henkeen verrattuna. Materia on olemassa ennen henkeä. Nykyajan tieteellinen filosofia, dialektinen ja historiallinen materialismi kehkeyttää asian seuraavasti: Maailmassa on olemassa vain eri tavoin ja eri olomuodoissaan ilmenevää liikkuvaa materiaa, joka liikkuu ja kehittyy dialektiikan lakien mukaan. Tajunta on materian kehityksen korkein tuote. Tämän mukaan rakenteestaan ja ilmenemismuodostaan riippumatta kaikki tajuntamme ulkopuolella oleva todellisuus on materiaa. Elollinen elämä on materian kehityksen tuote ja sen korkeimpana muotona yhteiskunta ja tajunta.
Idealismi katsoo hengen olevan ennen materiaa. Idealismi jakaantuu kahteen leiriin sen perusteella miten he selittävät hengen ensisijaisuuden. "Objektiivinen idealismi katsoo hengen olevan olemassa tajuntamme ulkopuolella materiasta ja luonnosta riippumatta. Ulkopuolinen henki määrää tämän mukaan kaikki materiaaliset prosessit. Subjektiivinen idealismi katsoo, että aineellista maailmaa ei yleensä ole olemassa tajuntamme ulkopuolella vaan maailma koostuu tajuntamme ilmiöistä. Tämän mukaan ulkoinen maailma on meidän aistimustemme summa.
 
7. Filosofian peruskysymys ja sen kaksi puolta
Totesimme miten filosofia varsin aikaisessa vaiheessa jakaantui materialismiin ja idealismiin. Tähän liittyy filosofian peruskysymys: Kumpi on ensisijainen materia vaiko henki. Kaikki filosofiset näkemykset vastaavat kysymykseen mikä on tajunnan suhde olemiseen tai mikä on henkisen suhde materiaaliseen. Tällainen kysymyksenasettelu on ymmärrettävää senkin vuoksi, että maailmassa ovat olemassa erillisesti materiaaliset ja toisaalta henkiset ilmiöt. Ihminen erottaa itsensä ympäristöstään ja tekee eron itsensä, tajuntansa ja ympäristön välillä. Filosofian peruskysymyksen ratkaisevat filosofian perussuunnat eri tavoilla. Materialistit tunnustavat, että maailmassa vallitsevat meistä riippumattomat (Objektiiviset) luonnonlait, joiden alaisia ovat kaikki maailman ilmiöt ja prosessit. Materialistit katsovat materian olevan ensisijainen henkeen verrattuna.
Idealismin kannattajat pitävät maailmaa yliluonnollisen maailmanhengen olennoitumana jolloin luonnonlaitkin olisivat maailmanhengen ominaisuus. Toisaalta he saattavat kiistää kokonaan luonnonlakien olemassaolon. Luonnonlait ilmaisisivat korkeintaan ilmiöiden johdonmukaisuutta joka taasen on tämän mukaan meidän tajuntamme ominaisuus vaan ei objektiivisen maailman ominaisuus. Kaikissa tapauksissa idealismi pitää henkeä ensisijaisena.
Mitä sitten seuraa kun peruskysymys ratkaistaan eri tavoilla? Materialistit lähtevät hakemaan ratkaisua eri kysymyksiin todellisten luonnonlakien tutkimisen kautta. Esim. yhteiskunnalliset ongelmat voidaan selvittää tämän mukaan tutkimalla yhteiskunnallisten ilmiöiden lainomaisuuksia ja tekemällä tämän mukaan johtopäätökset. Kun peruskysymys ratkaistaan idealistien tavoin, tulee ongelmien ja ristiriitojen syytä hakea ihmisen tajunnasta, eikä todellisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Tämän näkökannan mukaan emme voisi määritellä yhteiskuntaelämän muuttamisen suuntaa. Yhteiskuntaelämän ainoa muuttamisen lähde olisi vain ihmisen tajunnan muuttaminen.
Viimeistään aikamme tieteen kehitys antaa mahdollisuuden kumota idealistien väitteen maailman yliluonnollisen alkuperusteen olemassaolosta. Dialektiselle ja historialliselle materialismille on ominaista peruskysymyksen tieteellinen erittely. Henkinen on materian kehityksen tuote ja korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus. Henkinen ei ole olemassa aina ja kaikkialla vaan se syntyy materian kehityksen tietyllä asteella ja muuttuu historiallisesti
Filosofian peruskysymyksellä on kaksi puolta. Ensimmäinen on kuten jo todettiin: Onko maailma olemassa tajuntamme ulkopuolella vai ei, kumpi on ensin , materia vai henki. Filosofian peruskysymyksen toinen puoli on: Voidaanko maailma tiedostaa, voiko ihminen löytää maailmasta totuuden.
Tämä filosofian peruskysymyksen toinen puoli ilmenee materialisteille ja idealisteille vähän samaan tapaan kuin ensimmäinenkin. Materialistit pitävät tietojamme objektiivisen maailman heijastuksena. He puolustavat maailman tiedostettavuuden periaatetta. Sen mukaan meidän tietomme ja käsityksemme maailmasta pystyvät heijastamaan oikein objektiivista todellisuutta. Idealistit ovat suhtautuneet tähän asiaan vähän eri tavoin.
Objektiivisen idealismin kannattajat katsovat että ihminen voi tiedostaa maailmaa mutta tämä tiedostaminen on maailmanhengen ilmenemismuotojen tajuamista. Tieteen löytämät lainalaisuudet ilmentävät parhaassa tapauksessa maailmanhengen johdonmukaisuutta. Subjektiiviset idealistit katsovat, että tajuntamme on vain aistimusten summa. Aistimustemme ja havaintojemme puitteita emme voi ylittää. Nykyajan tiede käytäntö ja selvä logiikka osoittavat idealistisen ratkaisun paikkansapitämättömyyden.
 
8. Miksi filosofia jakaantui materialismiin ja idealismiin ja miten peruskysymys ilmaantui filosofiaan
Marxilaiset eivät ole jakaneet filosofeja materialisteihin ja idealisteihin. Tämä jako tapahtui jo muinaisuudessa (antiikin Kreikassa) ja on pysynyt voimassa tähän päivään saakka.
Filosofian jakaantumista koskevaan kysymykseen on parasta vastata sitten kun ensin vastaamme kysymykseen kumpi oli ensin materialismi vaiko idealismi. Tavallaan filosofia alkujaan oli luonteeltaan materialismia. Filosofia syntyi kehkeytyneeksi opilliseksi järjestelmäksi muinaisessa Kreikassa. Tätä ennen filosofia oli syntynyt Intiassa, Egyptissä, Babyloniassa ja Kiinassa.
Kreikassa filosofia erottautui täydellisesti uskonnosta, mytologiasta ja eeppisen kertomarunouden maailmannäkemyksestä. Kreikkalainen filosofia oli luonnonfilosofiaa puhtaimmassa muodossaan. Sen ensimmäiset edustajat Thales, Anaksimenes, Anaksimandros, Parmenides, Herakleitos yms. koettivat saada selville luonnonilmiöiden alkuperän. He tutkivat luontoa itseään tämän kysymyksen selvittämiseksi. Tämä tekee heistä pohjimmiltaan materialisteja, vaikka filosofian peruskysymystä ei vielä oltu asetettukaan.
Mikä sitten oli syy filosofian jakaantumiseen? Syy juontaa juurensa yhteiskunnan sisäisistä lainomaisuuksista. On ole­massa seuraava laki: Mikä tahansa ajattelutapa saadakseen vakiintuneen aseman tarvitsee ns. sosiaalisen kannattajan. Tarvitaan siis yhteiskunnallinen ryhmä, jolle on hyötyä ko. ajattelutavasta.
Totesimme miten filosofinen maailmankatsomus syntyi samaan aikaan kun orjayhteiskunta muotoutui alkuyhteiskunnasta. Orjayhteiskunta myös kehittyi ja sen tuotantovoimat kasvoivat. Se merkitsi samalla yhteiskunnan tärkeimmän tuotantovoiman , orjien määrän ja riiston lisääntymistä. Kehityksen seurauksena ruumiillinen työ erosi henkisestä työstä. Syntyi ihmisryhmä, joka jätti ruumiillisen työn. Tällaisia olivat esim. osa orjanomistajista, virkamiehet, hallitsija ja hänen hovinsa, ammattisotilaat, papit yms.
Tämä johti siihen, että orjanomistajaluokan oli annettava teoreettinen perustelu orjien lisääntyvälle riistolle ja omalle irtautumiselleen ruumiillisesta työstä. Tällaiseksi perusteluksi sopi idealistinen filosofia, joka väitti hengen olevan ennen materiaa. Katsottiin yläluokan edustavan henkistä puolta täällä maan päällä. Tämä ajattelutapa asetti ruumiillisen työn yläluokan silmissä halveksittavaan asemaan.
Tästä johtuen ilmaantui myös filosofian peruskysymys. Ensimmäinen filosofi, joka esittää selvästi idealistisen näkemyksen mukaisen maailmankuvan ja jolla filosofian peruskysymys ilmenee oli Platon, joka eli 427-347 eaa. Tämän jälkeen filosofiassa on esiintynyt selvästi kaksi eri suuntausta idealismi ja materialismi, jotka ratkaisevat peruskysymyksen eri tavoilla.
Voimme olettaa idealistisia näkemyksiä esiintyneen aikaisemminkin. Opilliseksi järjestelmäksi ne kehittyivät vasta sen jälkeen kun luokkajako orjayhteiskunnassa saavutti vaiheen, jossa yhteiskunnan yläluokan asema selvästi erottautui orjien ja alaluokan asemasta. Idealismi oli saanut orjanomistajista, papeista yms, tyhjäntoimittajista sosiaalisen kannattajan.
 
9. Idealismin tieto-opilliset ja sosiaaliset juuret
Idealismin tieto-opillisilla ja sosiaalisilla juurilla me ymmärrämme niitä syitä, jotka tekevät idealistisen ajattelutavan mahdolliseksi. Meitä kiinnostaa tämä koska tulee tuntea ne syyt miksi järjenvastainen ajattelu saattaa kuitenkin istua ihmisten mielipiteisiin vielä tänäänkin. Idealistiselle ajattelulle antaa maaperää se, että henkiset ilmiöt eroavat selvästi materiaalisista l. aineellisista ilmiöistä. Siinä vaiheessa, kun tajunnan kehitystä materiasta ei ole vielä selvitetty, henkinen on helppo ymmärtää ensisijaiseksi. Myöskin tiedon omaksumisessa on monia vaiheita, jotka johtavat määrättyjen asioiden yliarvioimiseen. Edelleen moni asia näyttäytyy meille erilaisena kuin se todellisuudessa on. Nämä kaikki ovat syitä miksi filosofiassa saattaa kehittyä idealismin kaltaisia oppirakennelmia. Sanomme niitä filosofian tieto-opillisiksi juuriksi.
Kuitenkin se, että jonkun subjektiivisissa ajatuksissa esiintyy idealistisia ajatuksia, ei synnytä vielä maailmaan idealistista oppijärjestelmää. Tarvitaan yhteiskunnalliset edellytykset. Ne syntyvät silloin, kun muodostuu se sosiaalinen ryhmä, jonka etujen mukaista on omaksua jokin esitetty ideologia. Tällä tarkoitamme idealismin sosiaalisia juuria. Sekä sosiaalisten, että tieto-opillisten edellytysten (juurien) tulee olla olemassa ennen kuin ko. ideologiasta voi tulla vallitseva näkemys.
 
10. Dialektiikka ja metafysiikka
Eri filosofisilla näkemyksillä on sen lisäksi, miten ne suhtautuvat filosofian peruskysymykseen (materialismi ja idealismi), vielä toinenkin niitä selvästi jakava ominaisuus. Riippuen siitä, miten filosofinen näkökanta suhtautuu kehitykseen, ilmiöiden , asioiden sekä olioiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, maailmankatsomukset jakaantuvat dialektisiin ja metafyysisiin oppeihin.
Dialektiikka katsoo, että maailma kehittyy jatkuvasti. Kaikkialla vallitsee yleinen kehitys, joka toteutuu dialektiikan lakien mukaan. Dialektiikka tarkastelee asioita, olioita, käsitteitä ja niiden heijastumia keskinäisessä yhteydessä, liikkeessä ja vuorovaikutuksessa. Maailmassa kaikki asiat ja oliot ovat joko suoraan tai välillisesti vuorovaikutuksessa ja yhteydessä keskenään. Tästä johtuu, että mitään asiaa ei saa tarkastella irti ympäristöstään. Kaikkien lakien vaikutusta luonnossa tulee tarkastella kun ne toimivat samanaikaisesti. Dialektiikan lakien ymmärtäminen antaa mahdollisuuden tarkastella oikein luonnon ja yhteiskunnan ilmiöitä niiden keskinäisessä yhteydessä.
Eräänä dialektisen ajattelun perustajana voidaan pitää efesolaista Herakleitosta (n 530-470eaa). Hänen mukaansa kaikki liikkuu ja muuttuu toiseksi. "Ihminen ei voi astua kahta kertaa samaan virtaan". Herakleitos painotti ilmiöiden keskinäistä yhteyttä sekä vastakohtien ja vastakkaisten voimien käsittämistä muuttuvuuden syyksi.
Metafysiikka katsoo, että maailmassa ei tapahdu kehitystä. Se näkee esineet, asiat ja oliot toisistaan riippumattomina, vailla keskinäistä yhteyttä ja vuorovaikutusta.
Tyypillisenä metafyysisen ajattelun edustajana voimme antiikin filosofiassa pitää Parmenidesta. Hän vaikutti Eleassa 500-400 lukujen vaihteessa eaa. Ajatuksissaan hän päätyy johtopäätökseen , että liike, syntyminen ja häviäminen ovat mahdottomia. Liikettä ja muuttumista koskevat käsitykset ovat "kuolevaisten mielipiteitä", arkipäiväiskäsityksiä maailmasta, joista on erotettava filosofia, oppina aistihavainnon ulottumattomissa olevasta totuudesta.
Historian kuluessa dialektiikka ja metafysiikka ovat käyneet taistelua. Metafyysikot ovat erottaneet toisistaan materian ja voiman. Tämä yksi metafysiikan kulmakivi näkyy 1700- luvun mekaanisessa materialismissa. Mekaanisen materialismin metafyysiset piirteet voitti vasta klassillinen saksalainen idealismi 1700-1800 luvuilla, jonka merkittäviä filosofeja olivat mm. Kant ja Hegel. Tämä osoittaa kuitenkin sen, että dialektiikka ei ole aina liittynyt materialismiin. Mikäli dialektiikka puuttuu materialismista on se vakava puute. Toisaalta dialektiikka yhtyneenä idealismiin ei tee idealismista tieteellistä filosofiaa. Tästä huolimatta idealismi on saattanut näytellä filosofian ja tieteen kehityksessä tärkeää osaa. Tätä kaikkea tutkimme seuraavissa luvuissa.
 
11. Dialektinen ja historiallinen materialismi
Tieteen ja yhteiskunnan kehityksen tuloksena Marx ja Engels ensimmäisen kerran historiassa yhdistivät toisiinsa dialektiikan ja materialismin. Syntyi dialektinen ja historiallinen materialismi. Se ei syntynyt sattuman tuloksena. Sitä edelsi klassisen kansantaloustieteen, klassisen saksalaisen filosofian kehittyminen sekä uuden ajan tieteellisten keksintöjen löytyminen. Nämä yhdessä muodostavat dialektisen ja historiallisen materialismin tieto-opilliset juuret. Sen sosiaalinen perusta muodostui silloin kun muodostui työväenluokka. Tieteellisen, dialektisen ja historiallisen materialismin mukaisen maailmankatsomuksen syntyminen kävi yhteen työväenluokan etujen kanssa. Sen todistaminen ja osoittaminen on seuraavan luvun tärkein tehtävä.
 
12. Filosofian luokkaluonne
Me väitämme dialektisen ja historiallisen materialismin käyvän yhteen tieteellisen totuuden kanssa. Siitä huolimatta länsimaisissa yliopistoissa tätä filosofiaa ei opeteta. Tutustuessamme nykyisiin porvarillisen filosofian pääsuuntauksiin, uuspositivismiin, eksistentialismiin yms. voimme todeta näihin maailmankatsomuksiin liittyvän idealismin, metafysiikan ja tieteenvastaisuuden. Miksi näin? Totesimme jomiten tämä tai tuo filosofia voi muodostua vallitsevaksi näkemykseksi vasta, kun sen omaksuminen käy yhteen jonkun sosiaalisen ryhmän etujen kanssa. Juuri tämän vuoksi idealismi syntyi taantumusluokan ideologiaksi ja on sitä tänäkin päivänä. Porvaristo tarvitsee todellisuuden väärää ja nurinkurista tiedostamista. Edistyksellisten luokkien etujen mukaista on aina ollut pyrkiä todelliseen tietoon luonnostaja yhteiskunnasta.
Porvariston taistellessa feodalismia vastaan uuden ajan alussa esittivät sen edustajat voimakkaasti materialistisia ajatuksia. Näin esim: Ranskassa ja Englannissa. Materialismi kehitettiin niin pitkälle kuin se tuon ajan tietämyksen nojalla oli mahdollista. Porvariston vakiinnutettua valtansa, alkoi tyyli muuttua. "Sopivasti sattuneen " uskonpuhdistuksen uudistettua uskontoa paremmin kapitalistiseen yhteiskuntaan sopivaksi, alkoi porvaristo tukea idealistisia ja uskonnollisia virtauksia.
Dialektinen ja historiallinen materialismi osoittaa maailman ja yhteiskunnan muuttuvan luonteen ja siinä samalla mm. tuotantovälineiden yksityisomistuksen historiallisen rajallisuuden. Tämä ei ole porvariston etujen mukaista, koska se laskee valtansa ikuiseksi. Dialektinen ja historiallinen materialismi on juuri työväenluokan ideologia. Dialektisella ja historiallisella materialismilla on laaja yhteiskunnallinen funktio. Se osoittaa yhteiskunnan muuttuvuuden. Kapitalismin jälkeen seuraava sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä voi perustua vain tuotannon ja yhteiskuntaelämän tieteelliseen suunnitteluun. Tämän työn apuväline ja yleisohje voi olla vain tieteellinen maailmankatsomus. Kautta historian esiintyneillä maailmankatsomuksilla on esiintynyt aina yhteys jonkun yhteiskuntaluokan etuihin. Siinä on filosofian luokkaluonne.
 
KIRJALLISUUTTA:
Marxilais-Leniniläisen filosofian perusteet siv. 7 - 33