Isä anna anteeksi

Mira, et sinä ole taakka kenellekään! Sinut on rakkaudella alkuun saatettu ja sinä olet arvokas lahja vanhemmillesi. Ne ristiriidat perheessä, jotka saavat sinut uskomaan, että olisit taakka, eivät johdu sinusta! Vanhempien väliset kuviot voivat olla rikki, isäsi käytös voi johtua monista syistä; huolista, pettymyksistä, paineista... ja heijastua lähipiiriin sellaisena kuin sen koet.
Kun ihmisen perusasiat ovat hyvin, hän jaksaa rakastaa ja jakaa rakkauttaan eri lailla kuin tilanteessa jossa voi itse huonosti. Kun sisältä on rikki, sillä vahingoittaa muitakin, myös tahtomattaan.
Sinä kärsit varmasti, mutta usko siihen, että sinä olet ainutlaatuinen sellaisena kuin olet. Syylisyyttä on turha kantaa olemassaolostaan. Sinulla on tulevaisuus edessäsi. Niin raadolliselta kuin saattaa kuulostaakin, sinä jalostut silti niissä kuvioissa mitä olet läpikäynyt, saat kasvulle aineksia omaa parempaa elämääsi varten.
Kun ongelmat kotona käyvät sietämättömiksi, voi ja kannattaa niistä jutella (jos olet koululainen) koulukuraattorin, luokanvalvojan tai vaikka terveydenhoitajan kanssa.
Luin hiljattain Ben Fuhrmannin kirjan: Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Siinä oli lapsena loukatuiden selviytymiskertomuksia. Mirja Kuivaniemelläkin on erilaisista perheensisäisitä kiemuroista teoksia.
Vaikkeivat kertomukset menisikään kohilleen itselläsi, kannattaa ehkä lukea jotain, jotta oppii ainakin ymmärtämään - vaikkei hyväksymään -ihmisen käyttäytymistä, löytämään jotain välineitä omien tunteidensa käsittelyyn.

On hyvä, jos pystyt juttelemaan pahasta olostasi vaikka kaverille. Tai näille palstoille.

Halaus sinulle ja vahvuutta arkeesi.
Siunauksin
ms