Valistakaa "asiantuntijat" maallikkoa?
Mikä mättää suomalaisessa näyttelijätyössä? Miksi suomalainen näytteleminen jäykistyy ja ohenee kärjistetysti leffa leffalta. Yhä harvemmin näkee luontevaa ja antaumuksellista ilmaisua suomalaisittain.
Vanhat konkarit on toki piristävä luku sinänsä, mutta kyse on lähinnä nk. "uuden sukupolven" näyttelijöistä.
Oikeastaan moni kotimainen elokuva ja sarja onkin saanut pelastuksensa juuri noista veteraanitaitelijoista.
Esim. uudessa Irtiottoja-sarjassa paistoi niin läpinäkyvästi näytteleminen, tai tarkemmin sanottuna ylinäytteleminen.
Vai onko ongelma henkilöohjauksessa?
Realistisena vertailukohteena voisi pitää naapurimaatamme Ruotsia. Pääsääntöisesti niin sarjat kuin leffat ovat korkeatasoisia ja näyttelijäsuoritukset niissä nautittavaa katseltavaa. Jo pelkästään käsikirjoitukset ovat aivan toista luokkaa kuin suomalaiset väkisin väännetyt hölmöilyt. Ohjaustyön osalta taas tuntuu siltä kuin dramaturgian taju kotimaisessa tuotannossa olisi täysin vieras käsite.
Lisäksi ruotsalainen näyttelijä- ja ohjaustaito on myös muualla maailmalla varsin arvostettua. Vientiä on riittänyt ja riittää... Bergmanista Hallströmiin, Garbosta Ullmaniin, von Sydowista Skarsgårdiin jne. jne.
Meiltä suomalaisia... Jarmo Mäkinen (Ruotsissa), Renny Harlin, Ville Haapasalo (Venäjä), Irina Björklund(USA :D )
Mikä mättää suomalaisessa näyttelijätyössä? Miksi suomalainen näytteleminen jäykistyy ja ohenee kärjistetysti leffa leffalta. Yhä harvemmin näkee luontevaa ja antaumuksellista ilmaisua suomalaisittain.
Vanhat konkarit on toki piristävä luku sinänsä, mutta kyse on lähinnä nk. "uuden sukupolven" näyttelijöistä.
Oikeastaan moni kotimainen elokuva ja sarja onkin saanut pelastuksensa juuri noista veteraanitaitelijoista.
Esim. uudessa Irtiottoja-sarjassa paistoi niin läpinäkyvästi näytteleminen, tai tarkemmin sanottuna ylinäytteleminen.
Vai onko ongelma henkilöohjauksessa?
Realistisena vertailukohteena voisi pitää naapurimaatamme Ruotsia. Pääsääntöisesti niin sarjat kuin leffat ovat korkeatasoisia ja näyttelijäsuoritukset niissä nautittavaa katseltavaa. Jo pelkästään käsikirjoitukset ovat aivan toista luokkaa kuin suomalaiset väkisin väännetyt hölmöilyt. Ohjaustyön osalta taas tuntuu siltä kuin dramaturgian taju kotimaisessa tuotannossa olisi täysin vieras käsite.
Lisäksi ruotsalainen näyttelijä- ja ohjaustaito on myös muualla maailmalla varsin arvostettua. Vientiä on riittänyt ja riittää... Bergmanista Hallströmiin, Garbosta Ullmaniin, von Sydowista Skarsgårdiin jne. jne.
Meiltä suomalaisia... Jarmo Mäkinen (Ruotsissa), Renny Harlin, Ville Haapasalo (Venäjä), Irina Björklund(USA :D )
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puskateatterikoulutus ei johda elokuvatyöhön.
Lavanäyttelijät ei hallitse intiimiä kameratyöskentelyä. Joko he heiluvat niin että räkä lentää linssiin tai mumisevat ettei reploista saa selvää edes äänittäjä. Ohjaaja kyllä saa kun on opetellut replat ulkoo...
Paljonko teatterikoulussa opetetaan leffatyötä? Kertokoon ken tietää.
Suomessa on helvetin hyvä tekninen (siis teknologinen) valmius vaikka mihin. Kuvaajat, äänisuunnittelijat ja leikkaajat ovat rutinoituneita ammattilaisia ja tekevätkin keikkaa myös kansainvälisillä areenoilla.
Koulutuksen ansiosta käsikirjoitustaito on hypännyt pitkän loikan eteenpäin. Hurraa Tove Idström!
Ohjaajatkin (jopa he opetuksesta johtuen - vai siitä huolimatta?) tuntevat jo elokuvanteon prosesseja.
Mutta se näyttelijäohjaus! Voi luoja! Ohjaajat ja näyttelijät eivät hallitse työskentelyä kameralle ja mikrofonille.
Tosin ei saisi yleistää: onhan meillä esimerkiksi Perttu Leppä. Mutta hänpä onkin niin fiksu ohjaaja että tukeutuu pääasiassa amatööreihin - nämä kun kuuntelevat miten heitä ohjataan eivätkä tuo sitä omaa egoaan siihen koko ajan tyrkylle. Ammattinäyttelijöiltä (nuorilta ja osaamattomilta) jää pääosin tajuamatta se seikka että elokuva on iso prosessi ja he ovat siinä pelkästään yksi osa materiaalia.
Sitten on vielä tämä vitun luulotauti että ollaan mukamas kansainvälistä tasoa, kun päästään kerran esittämään imbesilliä johonkin ruotsalaiseen raiskausdraamaan...
Kysykää vaan meiltä amatööreiltä miten leffoja tehdään niin täältä pesee... ;-)
Siinä sulle Late... Eikun Törhö.
Veteraanitaitelijoiden hyvyys pohjautuu mielestäni lähinnä "tuttuun ja turvalliseen" ilmaisuun. Alalla kauan olleet näyttelijät ovat poikkeuksetta manerisoineet ilmaisuaan, toisin sanoen he ovat oivaltaneet omat vahvuutensa ja toistavat niitä roolista toiseen.
Nuoret näyttelijät eivät luonnollisesti ole vielä "löytäneet" omat vahvuutensa, ja joutuvat hakemaan ilmaisukeinoja/-tapoja roolista toiseen.
Olen kanssasi aivan eri mieltä siitä että Irtiottoja sarjan näyttelijät olisivat hoitaneet työnsä huonosti - päin vastoin. Varsinkin Malmivaara veti oman roolinsa erittäin uskottavasti ja antautuvasti IMHO.
Me suomalaiset olemme ylipäätään aika pökkelöitä kommunikoidessamme ja meidän kieli on kaikkea muuta kun replikointiin soveltuvaa (sanat ja lauserakenteet huomattavasti pidempiä kuin anglosaksisissa kielissä keskimäärin).
Väitän myös että ulkomaiset elokuvat tuntuvat näyttlijätyöltään sujuvammilta eritoten sen takia, että emme kykene olemaan yhtä kriittisiä ilmaisun suhteen, koska emme tunne kulloistakin kieltä ja kulttuuria yhtä hyvin kuin omaamme.
Suomessa sen sijaan on paljonkin parantamisen varaa paitsi tarinoissa (kokonaiskässäri), niin varsinkin dialogin kirjoittamisessa. Juuri dialogi on usein erittäin teennäistä ja kirjoitetun oloista, mikä tietenkin tekee siitä mahdottoman näytellä sujuvasti.
Mites on muuten, leikkaaja kun leikkaapi kuvaajan matskuja niin mikä osuus tällä on tönkössä näyttelijäilmaisussa?
Siis näissä saippuasarjoissa nimenomaan paistaa se,että kuvaajat ( ja ehkä leikkaajat myös) ovat pitkän leffan tekijöitä. Leikkaajahan on tietysti matskunsa armoilla, joten olisi mielenkiintoista kuulla kommenttisi kuvauksesta leikkaajan materiaalina.
Tarkoitan että tv-sarjaa on kuvattu kuin elokuvaa sen sijaan että olisi otettu varman päälle sujuvaa kuvakerrontaa kuten jenkkisarjoissa. Ei kai se ole tarkoitus, että katsoja jää pällistelemään kun kraana vispaa ylös-alas joka eksteriöörissä?
Kyllä suomalainen elokuvailmaisu ja koko elokuvan taso ovat nousseet hurjasti. Miettikkää vaikkapa vanhoja Suomi-filmejä.
Nyt meillä on jo todellisia osaajia. Aki Kaurismäki ykkösen ja vielä toistaiseksi yksinäisenä sutena. Mutta ajatelkaapa vaikkapa Kerrtulan ohjaamia Tv-draamoja, jotka pohjautuvat Veijo Meren teksteihin: Manillaköysi, Sujut, Irralliset...
Ne ovat aivan huippua.
Kyllä meillä jo hitosti osataan. Totta kai Ruotsi on meitä paljon edellä, mutta välimatka kuroutuu huimaa vauhtia umpeen.
Ei ne vanhatkaan aina osaa.Pahat pojat -leffassa Loiri, vanha kyky, vetää Uunon tyyliin niin että pahaa tekee.
Käsikirjoitukset ovat huimasti todellakin parantuneet: ne eivät hirveitä kuten 60-luvulla.
Äänityksen taso ei ole edelleenkään kovin hyvä.
Kerrotkos hieman tarkemmin, mikä äänityksessä mättää? Kiinnostaa...
Kyllä omasta mielestäni ainakin Louhimiehen ohjaamassa "Kuutamo"-elokuvassa oli uskomattoman hyviä näyttelijäsuorituksia. Etenkin Haapkylä oli suorastaan loistava.
Its een pidä Kaurismäen uusien elokuvien näyttelijäsuorituksista. Ne tuntuvat vain niin poissaolevilta.