Äkkiäajatellen luulisi, että tiheä asutus kehittää sosiaaliseksi, mutta ei.
Aina Pajusen protektoraatissa käydessäni hämmästelen ihmismäärää, jolla siellä on naama kuin petolinnun ulostusaukko.
Kertokaa miksi?
Aina Pajusen protektoraatissa käydessäni hämmästelen ihmismäärää, jolla siellä on naama kuin petolinnun ulostusaukko.
Kertokaa miksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Epäsoziaalinen kuvaa melkosen hyvin muitakin suomi heeboi. Liian pitkään pimeessä metsän keskellä. Toisaaltaan, joss kansan on pahaolla, niin miks pitäs vetää teko hymy naamaan, kuten misseillä?
Kyllä se ihmisten pahaolo tietysti näkyy muuallakin.
Koko holhoamisjärjestelmä näyttää tulleen tiensä päähän.
http://www.youtube.com/watch?v=qhxZoV3t61c
suomalaisuudestani koska en hymyile jos ei ole aihetta en naura tyhjälle. Me emme ele käsiämme heiluttavia espanjalaisia tai puhetta työntäviä italijalaisia.
Ameriikkaan meni aikoinaan satojatuhansia suomalaisia. Jos heidän katukuvaansa näyttää niin eipä oo kehumista.
Minä ja me kaikki haluamme olla omia itsiämme. Emme edes keskenään nuoleskelevia eurooppalaisia
Ei tässä mistään teeskentelystä ole kyse.
Kyllä minäkin aikoinaan olin ylpeä suomalaisuudestani.
Kyllä minuakin jotenkin etoo kun menee vaikka johonkin liikkeeseen niin myyjä on heti "iholla".
useinkaan juuriltaan tänne kiskaistuna.
Voi mennä parikin sukupolvea, sitten jo muualle kaipuu häviää, ja tulee stadilainen identiteetti.
Tutustu stadilaisiin, voit vaikka yllättyä ;)
Asun itse talossa, jossa suurin osa (70%) on stadilaisia. Olemme hyvin saaneet mukaan näitä uusia hesalaisia, 2 perhetta jopa ulkolaisia, yhteisen hyvinvoinnin ja viihtymisen juttuihin.
Moikkaamme kaikki toisiamme, jos aikaa vaihdamme mielipiteitäkin usein.
Aina on helppo turvautua naapuriapuun, itsekin sitä sekä saanut, että antanut.
Joten ei kannata yleistys tässäkään.
Kyllä mielipiteeni perustuu täysin kokemaani.
Olen myös ammatissani törmännyt tuhansiin eripuolelta maata kotoisin oleviin.
Kyllä valtaosa helsikiläisistä kuuluu moukkajoukkoon, joka ei osaa tervehtiä suomeksi, ei huomioi jalankulkijaa, ei ota ovissa perässätulevaa huomioon jne.
Kyllä ihmisenä olemiseen tarvitaa muutakin kuin pelkän muotopuolen täyttymistä.
Eräs sukulaiseni kertoi aikoinaan suuren uutisen; hän oli Helsingissä tutustunut samassa talossa asuvaan ihmiseen.
"Kyllä valtaosa helsikiläisistä kuuluu moukkajoukkoon, joka ei osaa tervehtiä suomeksi, ei huomioi jalankulkijaa, ei ota ovissa perässätulevaa huomioon jne."
Ja mulla taas on ihan päinvastaisia kokemuksia. Landella ei sitten millään sanota kiitos jos pitää ovea auki, bilikat ajaa miten sattuu, ihmiset tuijottaa monttu auki jne.
Samaa mieltä, pitää vaan tutustuu ihmisiin.. ! Kyl me ollaa ihan ok porukkaa, suurinosa ei vaan oo ikin asunu missää maalla joten kai käytoski on vähän erilaista maalaisten silmissä, mut suosittelen yrittää vaa hyväksyy stadilaiset, ihan idioottimaist on ku jotkut maalaiset/pikkukaupungist kotosin olevat tuhahtaa pilkallisesti ku sanoo et on helsingistä !? siis mitä sellanen on olevinaan? Ei ne tunne stadii, eikä niil oo oikeut olla tollasii, kyl neki rakastuis stadiin jos ne ees vähän vois vähentää ennakkoluulojaan stadilaisii kohtaan ("ylimielisii") !!
Oon aina asunu stadis enkä varmana muuta ikinä muualle, tää on mun mielest maailman paras paikka asua, sanotte sit mitä vaan, mun stadilaisuus ei ikinä katoo, mä rakastan Helsinkii !!!
että uskaltautui tutustumaan saman talon ihmiseen?
olen maalta kotoisin ja tunnen hyvin pikkupaikkakunnan kyttäämismentaliteetin.
On hyvin vapauttavaa elää Helsingin kantakaupungissa kerrostalossa, jossa naapurit eivät tunne toisiaan, mutta tervehtivät tavatessaan eivätkä kyttää toisten tekemisiä. En tosiaan kaipaa nuoruuteni maalaiskirkonkylään.
Kysykääpä Lenit Airistolta millainen mies suomalainen on. Hän kehuu suomen urhot ylimmälle oksalle just sinne missä fiksut istuu.
jollei viihdy.
...lähipiirin, mutta kukaan ei halua kaikkiin ihmisiin tutustua. Jos asuisit muutamia vuosia suuremmassa kaupungissa, ymmärtäisit, että tietty tympeys on usein vain itsesuojelua. On totta, että maailmasta löytyy ystävällisempiä suurkaupunkeja, kuulemma Lontoo. Mutta esim. Pariisissa tai Prahassa törmää samaan kuin Helsingissä. Tämä on tosin subjektiivista. Kokeilepa ensi kerralla kysyä Helsingissä tietä jonnekin, varmasti sinua neuvotaan.
Tietty reippaus tuo arvostusta! Liika miellyttämisen halu ja jahkailu kannattaa jättää kotikylään. Ulkopuolisen on ehkä vaikea ymmärtää, mutta asiat halutaan hoitaa ripeästi, tuntemattomat kohdata nopeasti ja asiallisesti.
Olin elokuussa viimeksi Helsingissä, sekosin kaduissa, kysyin osoitetta, kaksi joilta kysyin ei tiennyt, mutta ilmaisivat tietämättömyytensä kohteliaasti.
Lopulta löysin kyllä itse perille.
En osaisi omasta pikkuisesta kaupunkistanikaan kaikki polkuja.
Totta on että pienessä kaupungissa on ahdistavaa ja se kummallinen tuijotus on vaan lisääntynyt, kun väkeä muuttaa pois, niin tuijotus kasvaa.
Ihan kuin eivät olisi koskaan ihmistä nähneetkään.
...ihminen kaupungin – ja Piru pikkukaupungin!
Jätin pikkukaupunkivaiheen väliin ja tulin suoraan maalta Helsinkiin 38 vuotta sitten. Totesin tulleeni kotiini, ehkäpä lopuksi ikääni. Olen nyt asunut syntymäkotikunnassani 1/3 elämästäni, Helsingissä 2/3.
Täällä on ollut helppo elää. Helsinkiläiset eivät ole olleet mielestäni lainkaan vaikeita ihmisiä. Jos ihminen saa Suomessa jossakin itselleen tilaa, niin varmaan juuri täällä.
Jokainen kokee tietenkin omalla tavallaan.
Hyvä kirjoitus.
Eipä tuohon voi mitään lisätä.