http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id99676.html
****
Onko Stubb nyt varmasti tehnyt selväksi, että puhuu muussa kuin ulkoministerin ominaisuudessa?
Ettei ulkomailla vain synny väärää käsitystä, mikä on hallituksen linja?
****
Onko Stubb nyt varmasti tehnyt selväksi, että puhuu muussa kuin ulkoministerin ominaisuudessa?
Ettei ulkomailla vain synny väärää käsitystä, mikä on hallituksen linja?
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://suomenkuvalehti.fi/lehti/2005/sk-432005-aiheet/stubb-vasikoi-tuomiojasta-eu-parlamentissa.aspx
Todella kummallista on tämä hallituksen sekoilu. Pekingissä pitää käydä nuolemassa paikallisia diktaattoreja, joten ulkopolitiikan johdolle ei ole jäänyt aikaa muodostaa yhteistä kantaa Georgian tapahtumiin.
Olipa tuo kanta ja siitä tehtävät johtopäätökset mitä tahansa, niin pahin vaihtoehto on se, että pienestä maasta kuuluu erilaisia näkemyksiä: puolustus- ja ulkoministerit sooloilevat Nato-kiimassaan. Pienellä maalla pitää olla yksi kanta ulospäin sen jälkeen, kun siitä on päätös saatu aikaan. Omien irtopisteiden keruu ja ulkopolitiikka eivät kuulu yhteen.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Ulkopolitiikan johto ei ole kokoontunut Georgian takia/1135238947326?ref=rss
pikäaikainen ulkoministeri. On liian kallellaan USA:aan. Kukkoileva keltanokka ei osaa olla harkitseva ja puolueeton.
Stubbilla on taipumus puhua mitä sylki suuhun tuo ja ajatella vasta sitten, jos sittenkään.
Stubb on mm. sanonut, että Venäjä on ottanut asevoiman ulkopolitiikkansa välineeksi ja sellaisen on Suomen näkökulmasta epäsuotavaa eikä ole hyväksyttävää. Lisäksi Venäjä on ollut Stubbin mukaan asevoiman käytössä murskaava, ammttitaitoinen ja järjestelmällinen (tms.).
Eihän siinä mitään. Tuo edellä mainittu Stubbin lausuma on ihan ok. Kuitenkin hänen johtopäätöksensä on se, että meidän tulisi harkita Natoon liittymistä. Tässä kohdin hän jättää sanomatta, että meidän tulisi harkita liittoa sellaisten valtioiden kanssa, jotka myös jo aiemmin ovat ottaneet murskaavan ja ammattitaitoisen asevoiman käytön ulkopolitiikkansa välieeksi. Eikö meidän tulisi yhtä lailla kavahtaa tällaisia valtioita ja pitää niiden toimia epäsuotavina ja ei-hyväksyttävinä sen sijaan, että harkitsemme kimppakyytiä niiden kanssa.
Joku sanoisi tähän sen vastaväitteen, että Suomella ei ole muita suurvaltoja rajanaapurina kuin Venäjä. Tämä pitää paikkansa, mutta kun katsotaan sen maan toimia, jonka kanssa Stubb haluaa meidän veljeilevän, niin se ei ole käyttänyt murskaavaa asevoimaansa rajanaapureitaan vastaan, vaan hyvin kaukana kotikonnuiltaan.
Emmehän he harkitse sotilaallista liittoutumista Venäjänkään kanssa. Päinvastoin irtauduimme presidentti Koiviston valppauden ansiosta tällaisesta sotilasliitosta heti, kun siihen tuli tilaisuus. Miksi ihmeessä sitoisimme taas itsemme suurvaltojen itsekkäisiin pyrkimyksiin niiden yhdeksi takuumieheksi ja siten taatuksi sijaiskärsijäksi.
Venäjän agressioita ei ole syytä puolustaa, mutta historian valossa niitä voi jotenkin ymmärtää. USA on liittolaisuhteilla ja asejärjestelmien perustamisilla piirittänyt suuren osa Venäjää aivan se rajojen tuntumassa. Euroopan puoleisen piirityksen aukkokohtia ovat enää Suomi ja Ukraina.
Kun NL 1960-luvun alussa alkoi tuoda asejärjestelmiään yhteen USAn läheisyydessä olevaan liittolaismaahansa eli Kuubaan, se herätti USAss suuri vastalauseita ja USA oli valmis kolmanteen maailmansotaan tämän "piirityksen" vuoksi. Ymmärsimme varmaan silloin USAn huolen. Miksi emme nyt voi ymmärtää Venäjän huolta siitä, että sen maata piiritään paljon massiivisemmin kuin USAta aikanaan Kuuban kriisin yhteydessä.
Suomi voisi toimia liittoutumattomana aukkona yhtenä henkireikänä ja esimerkkinä siitä, miten hvyällä naapurusovulla päästään paljon parempiin tuloksiin kuin lietsomalla riitaa. Venäjä voisi - jos sillä olisi täysipäisempiä johtajia kuin näitä KGB:n entisiä judomestareita - käyttää Suomea taas esimerkkinä siitä, miten toisenlaisella toiminnalla, missä toista ei haluta tietoisesti ärsyttää, voidaan päästä paljon parempiin tuloksiin. Venäjällä olisi nyt tilaisuus antaa Suomelle palkintoja kaupan käynnin etuisuuksina malliksi muille naapurimailleen. Näitä etuisuuksiahan Suomi sai vaaliessaan pakosta hyviä naapuruussuhteita. Pakko muuttui kuitenkin vähitellen tilaisuudeksi hyödyntää noita hyviä naapuruussuhteita taloudellisesti.
Huomenta Toweri Mielipidepankki
On mieltä ylentävää lukea heti aamusta tuollainen uljas ultrademokratian puolustuspuheenvuoro.
Taantumuksellinen ja imperialistinen USA kiihdyttää asevarusteluaan, laajentaa sotilastukikohtien verkostoa tavoitteenaan vain markkinoihin perustuvan maailmanjärjestyksen jatkuminen. Se ei käy.
Me ultrademokraatit johtajamme Paavi Lipposen ja Jutta Unelmaisen viitoittamalla tiellä käymme USA:n vastaiseen taistoon, sillä sehän on kaiken pahan alku ja juuri, sieltä tulee kaikki materialistinen hapatus ja ihmisten hyvinvoinnin uhkat. Ja sen Toweri Mielipidepankki selkein sanoin taas osoittaa, eläköön uöltrademokratia!
Kuten Mielipidepankki osoittaa Suuri ja Mahtava naapurimme ei koskaan, eikä etenkään siellä vallalla olleen sosialistisen hallinnon aikana käyttäytynyt agressiivisesti, se oli rauhantahtoinen maa joka toimitti vain rauhanaseita ystäväkansoilleen joissa ultrademokratia ja sosialismi olivat kansan tahdosta valitut hallintomalliksi. Mieltä elähdyttää vieläkin kuinka Moskovan panssarit vapauttivat Tsekkoslovakian taantumuksen tieltä ja palautti ultrademokratian ihanteen maahan 40 vuotta sitten.
Eläköön Ultrademokratia. Kauan jaksakoon MPP sitä puolustaa meidän tovereiden uljaimpana sanan käyttäjänä
..ja siitä pitää antaa tunnustus sinulle mutta lähes kaikki muut asiat mistä kirjoitat on täyttä soopaa.
Saatanan pölvästi
Kirjoitat ihan OK asiaa mutta onnistut pilaamaan sen tuolla USA vihallasi. Keksitytään nyt siihen Naton vastustamiseen asiapohjalta, ei tuollaisilla mielikuvilla: Ne vie uskottavuuden koko jutusta
Pidän kummallisena sitä, että minua pidetään jonain USA-vihaajana. Sehän ei suinkaan pidä paikkaansa. Sen sijaan haluan tuoda esille sitä USAn harjoittamaa politiikkaa, joka ei kestä päivänvaloa, kun puhutaan asevoimien käytöstä ulkopolitiikan välineenä.
Eikö sinusta ole sitten eriskummallista, että Venäjän harjoittama asevoimien käyttö ulkopolitiikan välineenä on eräiden mielestä huolestuttavaa ja paheksuttavaa, mutta USAn vastaava toiminta ei sitä olekaan. Pyrin siis vain aukaisemaan silmiä sen suhteen, että havaittaiseen se, ettei joku toinen suurvalta ole pekkaa pahempi tai parempi, kun katsellaan sen toimia.
Se että USA on Natossa keskeinen osapuoli, on realismia eikä mitään mielikuvaa. Mielikuvaa on se, jos muuta uskotellaan. Sen vuoksi emme voi Nato-keskustelussa milloinkaan jättää sivuun sitä, minkälaisen valtion kanssa haluamme oikein liittoutua. Samalla tavoin olisi aikoinaan ollut aivan yhtä älytöntä puhua Varsovan liitosta niin, että NL:n keskeinen rooli ja mahtiasema ei siinä olisi tullut huomioiduksi. Olisimm muka keskustelleet jostain eurooppalaisemmasta Varsovan liitosta. Täyttä huuhaata kuten puhuminen Natosta ilman USAta.
Puolustan kyllä mielelläni ultrademokraattisia maita. Sinulle joudun kuitenkin tuottamaan pettymyksen, kun kerron, että tällaisiksi luettavia maita ovat historian saatossa olleet korkeintaan hyvin pienet maat, joille ei ole tunnusomaista asevoimillaan mahtailu. Näitä "suuria ja mahtavia" pitää etsiä sellaisten joukosta kuin Ruotsi, Sveitsi ja Suomi. Suurvaltoja ei tällaisina ole voitu pitää. Sinulle lienee siten kova pettymys, kun en pidä NL:a enkä Venäjää ultrademokraattisina tai edes normaalidemokraattisina valtioina.
Toivottavasti kahvipulla ei mene sinulla tämän takia henkitorveen. Mutta ollaan vaan ultrademokratoiden puolesta ja kavahdetaan näitä survaltoja ihan riippumatta siitä, mistä ilmansuunnasta ne puhkuvat ja puhaltavat pienempiään kumoon.
olen yleensä muissa asioissa ollut ihan oikeassa, mutta tässä asiassa kirjoitan täyttä soopaa. Tiedä sitten kumpaa uskoa.
Olet oppisi aikanaan takonut niin syvään ettei se ilmeisesti enää muuksi muutu.
Suomella ei ole mitään syytä liittyä Natoon. Se on selvä. Yhtä selvää on että Nato ei ole yhtä kuin USA. Halonen tuomitsi aikanaan USA:n sotaretket näyttävästi, nyt täytyy yhtä näyttävästi tuomita Venäjän toimet sen kohdistettua aseellista voimaa suvereenia naapuriaan kohtaan. Halosen ja Suomen politiikan uskottavuus vaatii sitä. Mutta Nato jäsenyyttä uskottavuus ei vaadi
Stubb on tunnettu Naton puolustaja ja käyttää nyt Georgian kriisiä liittoutumisen puolustamiseen. Siinä hän tekee virhepäätelmän. Suomen asema on toinen kuin Georgian, meillä on kehittynyt yhteiskunta ja vahva sisäinen vakaus, sitä puolustamaan ei tarvita muita. Goergiassa on separatistisia voimia jotka hajoittavat maata sisältä sekä suuri määrä venäläisiä joita Moskova suosii heikentääkseen Goergian johtoa. Juuri tuon sisäisen hajaannuksen vuoksihan maa ei vielä kelvannut Nato jäseneksi, ja Venäjä näytti oman voimansa ikävällä tavalla.
USA vihasi saa asiaperusteet näyttämään joltain 70-luvun ajattelulla ja Nato intoilijat saavat tuollaisesta vain hyvän syyn irvailuilleen jämähtäneisyydestä, jota se onkin. Koetetaan perustella kantamme ajan hengessä, unohtaen menneet kylmänsodan rintamalinjat niin saamme uskottavamman sanoman aikaiseksi. Pidetään Nato Natona ja vastustetaan sitä, ei USA:ta
Natoa voi pitää tosiaankin natona pienellä n:llä, jos siinä jätetään USA huomioimatta. Minulla itselläni ei ole suurta hinkua edes vastustaan sellaista natoa, missä USA ei olisi mukana. Se olisi silloin EU:n puolustusjärjestelmä. Luultavasti puoltaisin asiaperustein liittymistä tuollaiseen puolustusliittoon, mihin hyväksyttäisiin vain EU:n jäsenmaat.
Kerropa nyt siis ne syyt, miksi pitäisi vastustaa jotain sellaista natoa, joka muistuttaisi EU-maiden puolustusliittoa eli lähinnä Eu-maiden keskinäisiä turvatakuita.
Kirjoitat erittäin kiinnostavasti argumentoiden, mutta haittana on se, että asenteesi USAan on niin ennalta lukkoon lyöty, ettet pysty puhumaan Natosta avoimesti.
Nythän on kyse ainoastaan siitä onko Venäjän politiikka MUUTTUNUT sellaiseksi nationalistis-militaristiseksi voimankäytöksi, joka TULEVAISUUDESSA muodostaa uhkan Suomelle.
Jos näin on, niin onhan meidän silloin syytä vakavasti harkita sekin vaihtoehto, että liitymme muiden EU-valtioiden enemmistön kanssa samaan puolustusliittoon huolimatta siitä, että siinä on jäsenenä myös USA.
Sinä, ikävä kyllä, kirjoitat hyvät juttusi sillä asenteella ikään kuin Suomi olisi liittymässä yhdeksi USA:n osavaltioksi eikä pelkästään Naton eurooppalaiseksi jäseneksi.
Suomen ei tule liittyä mihinkään sotilaalliseen liittoumaan, ei Natoon USA:n kera eikä ilman, sen enenpää kuin liittoon Venäjänkään kanssa, senhän YYA aika meille karvaasti osoitti. Olimme Neuvostoliiton tahdoton marionetti, emme halua olla Euroopan isojen maiden tahdoton takuumies jollaiseksi joutuisimme EU-Naton jäsenenä. USA ei ole Nato, Nato on sotilasliitto johon me emme kuulu missään oloissa.
Meidän yhteiskuntamme on kehittynyt ja vailla sellaisia jännitteitä jotka toisivat tänen sotilaallisia uhkia. Kuten naapurimme Ruotsikin.
Meidän tulee kuitenkin taloudellisista ja yleispoliittisista syistä pitää suhteemme kunnossa niin USA:han kuin Venäjäänkin. Jos ne käyttäytyvät honosti, kuten Venäj nyt Georgiassa, siihen on toki puututtava, kuten puutuimme USA:n toimiin Irakissa, mutta muutoin pienen maan on turha toimia maailman tuomarina. Voimme osoittaa miten pohjoismainen demokratia tuo vakautta ja viedä sitä sanomaa maailmalle.
Sinun USA vihasi on niin päällekäyvää että se muuttaa sanomasi melkeinpä päinvastaiseksi kuin tahdot
Kiistän edelleen, että kyse olisi mistään mielikuva-asenteesta. Jos USA muuttaa olennaisesti politiikkaansa ja jättää asevoimien käytön ulkopolitiikan välineenä, voin hyvin hyväksyä sen liittolaiseksi Suomenkin kanssa.
Georgian tapaus ei ole osoitus mistään sen kummoisemmasta nationalistis-militaristisesta politiikasta kuin muidenkaan suurvaltojen asevoimapolitiikka. Ei suurvalta Venäjän nationalismi ja militarismi muodosta Suomelle sen suurempaa uhkaa kuin suurvalta USAn vastaava nationalismi ja militarismi. Miksi ihmeessä jakaa nämä suurvallat vuohiin ja lampaisiin, kun ne eivät sitä ole. Tilanne on jossain määrin identtinen siihen, kun Saksa oli suurvalta. Silloinkin olimme kovin Saksa-myönteisiä emmekä halunneet puhua siitä nationalsitisena ja militaristisena valtiona. Sitten kuitenkin kävi niin, että nämä suurvallat vetivät Suomenkin sotaan. Ei se ollut vain Venäjä, vaan se oli Venäjä ja Saksa. Yhdessä ne sopivat siitä, että pienemmät maat jaetaan niiden etupiiriin. Se oli saaliin jakoa ennakolta.
Meidän kannalta olisi parasta, kun emme joutuisi enää minkään saaliin asemaan jo etukäteen. Sen vuoksi olisi järkevä pysyä poissa näiden suurvaltojen jaloista.
En ole kirjoittanut niin, että Suomi olisi liittymässä USAn osalvaltioksi. Kirjoitin sen sijaan, että minusta Varsovan liitosta puhuminen ikään kuin NL ei olisi ollut siinä päällemäsmärinä, olisi ollut erittäin valheellista ja suoranaista itsepetosta. Samalla tavoin Natosta puhuminen ilman, että huomioidaan USAn keskeinen rooli ja tavoitteet siinä, on itsepetoksellista valheellisuutta.
Olemme käyneet tämän kinan jo moneen kertaan aiemmin, joten ei taida kannattaa jatkaa vuohi- ja lammaslinjalta. Sehän juuri kertoo vain sinun asenteellisuudestasi.
Jäämme siis erimielisiksi siitä onko Venäjän politiikka koventunut ja militarisoitunut ja pitäisikö siihen varautua reagoimaan määrittelemällä Suomen politiikkaa uudelleen.
Loppuvuoden mittaan taidamme nähdä, miten puolueet asiaan suhtautuvat, kun Venäjän tilanteen ja asenteiden muuttumista seurataan nyt aika herkillä antureilla Suomessakin.
USAn roolista Natossa jätän sinut omien uskomustesi varaan.
Olen aina luullut että asennevamma on oppittu käyttäytymismuoto ja siitä voisi parantua. Sinä osoitat kuitenkin luuloni tosiaan luuloksi. Asennevammaan näemmä synnytään eikä siitä voi parantua.
Paruntumaton USA asennevammasi estää sinua analyyttiseen ajateluun ja hyvääkin tarkoittavat juttusi muuttuvat asenteellisiksi ja kovin yksipuolisiksi.
Valitettavaa sillä se tappaa asiallisen keskustelun, siihen olet asennevammoinesi kykenemätön
Toweri Mielipidepankki on taas oikeassa
Pienet maat ovat niitä todellisia Ultrademokratioita. Pohjois-Korea kelpaa meille esimerkiksi maasta missä suurvaltoja on todenteolla kavahdettu, ja sielläkään ei asevoimilla mahtailla. Muutama rauhanomainen ydinohjus toki on tekeillä osoittamaan kuinka edistyksellinen ultrademkratia on myös tekniikan alalla, mutta ne ovat tosiaan rauhanaseita, kuten kaikki ultrademokratioista tuleet ja tulevat aseet. Pohjois-Koreasta ja muista ultrademokraattisista maista puuttuvat työttömyys, sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, rikollisuuden eri muodot, huumekauppa, prostituutio ja muut yhteiskunnan sairaaat ilmiöt jotka taas kuuluvat sisällyksettömään porvarilliseen kulttuuriin jota USA edustaa.
Kolminkertainen ALAS USA huuto! Eläköön Ultrademokratia
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on vielä valmisteilla, eli kesken. UTVA ei ole kokoontunut Georgian kriisin puhkeamisen jälkeen. Suomella ja hallituksella ei siis ole juuri nyt määriteltyä, ajankohtaista linjaa suhteessa Natoon eikä Georgian kriisiinkään.
Tästä seuraa, että jokainen puhuu omissa nimissään eikä hallituksessa yhteisesti päätetyn linjan nimissä.
Stubb on erittäin oikeassa, kun hän sanoo näin: "Yhteistyötä sotilasliiton kanssa on syytä tiivistää muun muassa NRF:n merkeissä. Jäsenyyttä on syytä harkita. Päätöksen aika ei kuitenkaan ole vielä käsillä." On siis syytä harkita, mutta päätöksen aika ei ole vielä nyt käsillä.
Myös Vanhanen puhuu hyvin viisaasti liittyen juuri siihen harkintaan, jonka Stubb toi esiin: "Jokainen, joka tätä kriisiä on katsonut, voi päätyä siihen, että toisten mielestä tämä saattaisi lisätä argumentteja liittymisen puolesta, mutta toisten mielestä vähintään yhtä paljon toiseen suuntaan." Harkita pitää puolesta ja vastaan, on Vanhasen selkeä kanta, ennen kuin mitään päätetään.
Nyt on siis katsottava rauhassa ja tarpeeksi pitkän aikaa, miten kovaa politiikkaa Venäjä on ryhtynyt noudattamaan ja miten kireiksi se kiristää välinsä mm. EU:n ja ETYJ:n kanssa. Suomella on edelleen kaksi käyttökelpoista vaihtoehtoa:
1) Pysytellä suurvaltojen (Venäjä, USA) ristiriitojen ulkopuolella ja toimia sovittelijana niin kuin Stubb juuri nyt tekee.
2) Ilmoittaa selkeästi, että Suomi hakee Naton täysjäsenyyttä siitä syystä, että Venäjän otteet rajanaapoureihinsa ovat koventuneet ja muodostavat Suomen turvallisuudelle uuden riskin, jolta suojautuakseen Suomi liittyy Natoon.
Kumpi näistä vaihtoehdoista on paras, on tässä tilanteessa kysymysmerkki. Nyt pitää katsoa, miten Venäjän polityiikka etenee. Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Sen verran voimakasta kiihkonationalismia on venäläisten uhossa sisällä, että se alkaa pelottaa, jos se jatkuu.
Vanhasen varovaisuus tässä tilanteessa on aivan paikallaan. Stubb ei ole eri linjoilla, kun hän ehdottaa, että turvallisuuspoliittisia arviointeja pitää tehdä joustavammin ja useammin, ja ottaa vakavasti harkintaan myös Nato-jäsenyyden mahdollisuus.
Puoluettomuus paras linja.
Eihän se taida pitää paikkaansa, että Venäjän otteet rajanaapureihinsa olisivat koventuneet. Ei Venäjä ole ollut suurissa riidoissa kuin Georgian kanssa. Georgia ei ole rajanaapurit, vaan rajanaapuri. Millä lailla Venäjän otteet olisivat koventuneet esim. Suomea kohtaan?
Suomen turvallisuuspolitiikan parhaaksi välineeksi on monasti havaittu hyvä neuvottelutaito. Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein elementti on siten ollut järkevä ja suhteellisuuden tajua omaava valtion päämies tai muu ulkopolitiikan ratsumies. Kokoomuslainen J.K. Paasikivi oli tästä malliesimerkki ei Urho Kekkonen jää hänestä juurikaan jälkeen. Nämä puhuivat asevoimista niin vähän kuin mahdollista ja keskittyivät muihin asioihin taikka siihen, että asevoimia mieluummin Pohjolassa vähennettäisiin kuin lisättäisiin. Tämä viisaus olisi edelleen hyvä pitää arvossaan. Siellä missä ei ole aseita ja sotilaita, ei ole yleensä sotiakaan.
Stubb on harvoin juuri missään asiassa oikeassa, joten nyt antamasi tunnustus hänelle ei ole mistään kotoisin, koska se perusteita vailla. Miksi ihmeessä Suomen pitäisi tiivistää yhteistyötä sotilasliiton kanssa? Mitä me sillä saavutamme. Sen sijaan olisi järkevää sanoa, että Suomen pitää tiivistää yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka haluavat edistää taloudellista integraatiota ja tukea Venäjän demokratisoitumista kuten on tehnyt Saksa. Sen vuoksi on tärkeä olla mukana ja vaikuttajana Itämeren kaasuputkihankkeessa kuten Paavo Lipponen nyt. Sellaista toimintaa pitää tiivistää, koska siinä on jotain järkeä. Kaikenlainen sapelien kalistelu sen sijaan ennen pitkää tarkoittaa myös taloudellisten haittojen syntymistä kaikille osapuolille.
Venäjä on rähissyt Tsetseniassa, Virossa ja painostanut Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Puolaa monin tavoin. Suomea on uhkailtu vähän väliä ilmoittamalla, ettei Venäjä suvaitse Natoa rajanaapurinaan. Nyt on Georgiaan hyökätty, koska Georgia pyrkii Nato-jäseneksi ja siellä kulkee öljyputki. Puola on tehnyt USAn kanssa ohjussopimuksen suojautuakseen Venäjän painostukselta. Britit ovat hyvin huonoissa väleissä Venäjän kanssa, koska Venäjän turvallisuuspalvelu tekee murhia Britannian maaperällä mistään piittaamatta.
Venäjän viimeaikaiset puheet osoittavat myös aika suurta piittaamattomuutta mistään kansaninvälisistä oikeuksista, kun se perustelee tunkeutumistaan suvereenien valtioiden maaperälle sillä, että se suojaa itsenäisessä ja riippumattomassa maassa asuvia Venäjän kansalaisia.
Suomea kohtaan Venäjän uusi kova linja näkyy siinä, että meille viitataan kintaalla kaikissa asioissa, joista ihailemiesi Paasikiven ja Kekkosen aikana neuvoteltiin ja sovittiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Suhteellisuuden tajua tarvittaisi siinä, miten pitkään katsotaan sormi suussa kuinka Venäjä sanelee yksipuolisia tullimaksujaan ja estää mm. Etyjin vaalitarkkailijoiden toiminnan maassaan.
Mitä asevoimiin tulee, niin Venäjä kouluttaa Muurmansikissa 60 000 sotilaan valiojoukkoja, nopean toiminnan erikoisjoukkoja ja kasvattaa varuskuntiaan Karjalassa. Luuletko, että puhe aseettomasta Pohjolasta tepsisi, kun puhe puutulleistakaan ei tepsi?
Stubbin arvostelusi on aika tunnepitoista, kun tuomitset hänet siitä, että hän ehdottaa Natoon liittymistä harkittavaksi ja turvallisuuspoliittisten arviointien tiuhentamista.
Mitä yhteistyöhön muiden maidren kanssa tulee, niin Suomihan on EU:ssa juuri siinä sovinnollisessa rintamassa Saksan, Ranskan ja Italian kanssa johtamassa (Stubbin johdolla) sitä politiikkaa, jossa Venäjän kanssa neuvotellaan ja haetaan sopuratkaisua. Kovaa linjaa Venäjää vastaan vetävät ainoastaan britit ja EU:n uudet Itä-Euroopan jäsenet, jotka ennen NL:on hajoamista kuuluivat Venäjän etupiiriin.
Ihmettelen suuresti, että puhut sapelien kalistelusta, kun kyse on Suomen oman turvallisuuden arvioinnista sitä ainoaa sotilaallista uhkaa vastaan, joka meillä voi millään todennäköisyydellä olla.
Pitäisikö meidän olla nöyrästi reagoimatta mihinkään, vaikka naapuri kalistelee sapeleitaan vuosi vuodelta yhä voimakkaammin?
Tuo vaihtoehto numero 2 (Nato-hakemus heti sisään) voisi olla hyvä siinä tapauksessa, että Venäjä todella uhkaisi meitä sotilaallisella hyökkäyksellä. En oikein jaksa vielä tähän uskoa.
Venäjä ilmeisesti pyristelee irti siitä nöyryytyksen tilasta, mihin NL:n romahtaminen johti. Suomen Nato-intoilu taas saattaisi provosoida Venäjää lisää ja tätä kai ei halua kukaan. Suurvaltanaapurilla on paljon muitakin keinoja tehdä pienen naapurin asema hankalaksi kuin sotilaallinen uhka. Kaupan ja energiatoimitusten vaikeuttaminen tulee hakematta mieleen.
Spekuloidaanpa keskustan mahdollisilla linjanvedoilla, minua ainakin se kiinnostaa.
Vanhanen näyttäisi edustavan vakiintunutta ja varovaista keskustalaisuutta, jossa katsotaan tilanteen kehitystä rauhassa eikä tehdä mitään ennen kuin ollaan asioista täysin varmoja.
Venäjän suhteen tämä linja lienee hyvin turvallinen, koska Suomen pysyminen Naton ulkopuolella ja sovittelijan roolissa, on Venäjällä helposti ennakoitavissa, eikä Suomea silloin koeta uhkaksi.
Toisaalta nykytiedoilla voi aika suurella varmuudella sanoa senkin, ettei Venäjä uhkaa Suomea sotilaallisesti millään tavoin; Vanhasen varovainen linja on näin ajatellenkin aika perusteltu.
Jos katsotaan kiistaa Venäjän ja EU:n välillä, niin tilanne muuttuu. Minusta voi sanoa niinkin, että Venäjä pyrkii kiristämään EU:ta monin tavoin saavuttaakseen itselleen etuja; mm. sen, ettei Nato laajene itäänpäin, vaan EU:n turvallisuus otetaan uudelleen pohdittavaksi niin, että venäjä on siinä mukana, mutta USA ulkona.
Tässä kisassa voisi kuvitella, että Suomen on viisasta olla ottamatta kovin jyrkkiä kantoja etukäteen, vaan antaa suurempien muodostaa linjojaan ensin.
Natoon liittymisen puolesta on oikeastaan olemassa vain yksi argumentti. Sekin toimii vain, jos Venäjä jatkaa muusta maailmasta piittaamatonta sotilaallista pullisteluaan sellaisella tavalla ja uhmakkuudella, josta voi perustellusti sanoa sen muodostavan uhkan kaikille Venäjän naapureille.
Tuossa hypoteettisessa tilanteessa voisi harkita, että Suomen hallitus ilmaisisi turvallisuushuolensa Venäjälle selvästi sanomalla, ettei Suomi enää näe muuta keinoa kuin Nato-jäsenyyden omien rajojensa turvaamiseksi.
En pidä jälkimmäistä vaihtoehtoa todennäköisenä, mutta pidän erittäin hyvänä sitä, että mm. Stubb hyvin selvästi itää Suomen Nato-korttia Venäjän edessä. Luulisin nimittäin, että Venäjän etu ei ole provosoida Suomea Naton jäseneksi.
Mukava lukea asiatekstiä vaihteeksi. Nyt tosiaan on sellainen tilanne, ettei voi muuta kuin katsoa, mihin kaikkeen Venäjä ryhtyy ja toimia sitten sen mukaan. Vanhasella ja Stubbilla on homma hyvin hanskassa eikä SDP:kään tee ulkopolitiikalla politiikkaa, onneksi.