Tunteeko kukaan sellaista tapausta, jossa ihminen olisi tullut jumaluskoon ennen kuin on uskonut jumalaan?
Kysymys saattaa äkkiseltään tuntua omituiselta, mutta mietitäänpäs hetki. Jos jumala on todella olemassa jossakin ihmisien ulkopuolella, niin eikö silloin pitäisi olla mahdollista, että ns. uskoon tulo tapahtuisi ihan spontaanisti?
Jos näin ei ole tapahtunut, niin eikä se vain vahvista sitä ajatusta, että uskonnollinen usko on vain opittu ajattelutapa. Ihminen toimii siis itse jumalansa luojana.
Kysymys saattaa äkkiseltään tuntua omituiselta, mutta mietitäänpäs hetki. Jos jumala on todella olemassa jossakin ihmisien ulkopuolella, niin eikö silloin pitäisi olla mahdollista, että ns. uskoon tulo tapahtuisi ihan spontaanisti?
Jos näin ei ole tapahtunut, niin eikä se vain vahvista sitä ajatusta, että uskonnollinen usko on vain opittu ajattelutapa. Ihminen toimii siis itse jumalansa luojana.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja vähintäänkin kirkko verolle ja kovasti. Kultaa piisaa sitten joka purkin päällysteeksi ja vanhojen äijien vaatteisiin. Talot nurin ja tontit uudelleen myyntiin. Menköön nekin ukot sieltä vaikka oikeisiin töihin. Joo... Nurin vaan! Kyllä ärsyttää kattella tollasta menoa... HYI TEITÄ!
Kenelle vastasit? Itse olen ateisti enkä kuulu mihinkään kirkkoon. Minua vain kiinnostaa se mikä saa ihmiset uskonnolliseen uskoon.
lähinnä kaksi tapausta: kirjailija C.S. Lewis kääntyi harkinnan jälkeen ateistista kristityksi, ja Howard Storm kääntyi samoin ateistista kuolemanrajakokemuksensa yhteydessä. C.S. Lewis on kertonut kääntymyksestään ainakin kirjassa 'Ilon yllättämä' ja ehkä myös kirjassa 'Entisen ateistin kristillisiä esseitä'.
Lewisin tapauksessa on mielenkiintoista, että hän tutki eri uskontoja ja päätyi siihen, että hindulaisuus ja kristinusko ovat hänelle ainoat mahdolliset. En tiedä varmasti, miksi hän lopulta päätyi kristinuskoon.
Howard Stormin tapaus löytyy sivustolta http://www.near-death.com. uolemanrajakokemuksissa jotakin uskontoa tunnustavat ihmiset eivät yleensä vaihda uskontoaan, mutta joitakin esimerkkejä kääntymisestä ateistista Jumalaan uskovaksi on olemassa.
Molemmat olivat siis hyvinkin tietoisia kristinuskosta. Usko ei siis heihinkään tullut ulkoa päin.
Kumpikin oli kasvanut kristillisessä kulttuurissa, mikä tietysti vaikutti heidän käsitykseensä Jumalasta. En tosin tiedä ainoatakaan täysin uskonnotonta kulttuuria, joten jonkinlainen kuva Jumalasta taitaa kaikilla ihmisillä olla - jopa ateistilla on käsitys siitä, mitä uskovat ajattelevat Jumalasta.
"Tunteeko kukaan sellaista tapausta, jossa ihminen olisi tullut jumaluskoon ennen kuin on uskonut jumalaan?"
Kun uskikselta oikein tivaa, että miten sitä tullaan uskoon, saa sen tapaisia vastauksia että tahtomalla ei voi tullakaan, koska usko on Jumalan lahja ja että sitä lahjaa pitää kuitenkin hartaasti rukoilemalla pyytää. Ja jos oikein vilpittömästi rukoilee, saa uskon palkaksi. Siinä vaiheessa uskis on jo aika pahasti solmussa, onhan hän todistanut nimen omaan sen että uskoon voi tulla vain jos valmiiksi uskoo. Siihen vain ei oikein tahdo löytyä vastausta, että mistä se aivan ensimmäinen usko tulee. Jotakin lievempää se on kuin varsinainen usko mutta kuitenkin sellaista, että vilpitön rukoilu on mahdollista.
Uskiksen omin termein tuota ei itse asiassa voi selittääkään mutta luonnollinen selitys löytyy siitä, että usko on tosiaan vain opittu ajattelutapa.
"Jos näin ei ole tapahtunut, niin eikä se vain vahvista sitä ajatusta, että uskonnollinen usko on vain opittu ajattelutapa. Ihminen toimii siis itse jumalansa luojana."
Oikea havainto siis.
Vaikka sanasi olisivat mitkä, Jumala kuitenkin kuulee nekin sanat joita sinä et lausu. Joten jos yritit olla vain kiltti, mutta jotenkin tunnet vihaa tai muuta kertomatta siitä Jumalalle, hän näkee sen ja jättää sanasi pienemmälle huomiolle. Mutta: Kuka tietää?
Tapauskovainen on sellainen, jolla ei ole uskoa, mutta joka menee kirkkoon. Sitä uskoa on tärkeätä rukoilla, jos ei sitä vielä ole!
//Tunteeko kukaan sellaista tapausta, jossa ihminen olisi tullut jumaluskoon ennen kuin on uskonut jumalaan?//
- Eli tarkoitatko samoin kuten naiset joskus bruukaa sanoa; "Tuo mies ei vielä sitä tiedä, mutta hän rakastuu minuun ja menemme naimisiin".
Sillä edellytyksellä, että nainen ei tee mitään aloitetta ja on vain yksi ihminen muiden joukossa. Tämäkään ei ihan ole sama asia. Mies tietää kuitenkin, että naisia on olemassa.
Jos vaikkapa kristinuskon jumala olisi jokin todellinen entiteetti niin pitäisihän sen pystyä luomaan kristillisen uskon ihmiseen ilman, että ihminen itse sitä hakee. Eikös se hakeminen ole sama asia kuin uskonnollisen ajattelutavan opettelua eli oman jumalansa luomista. Vai miten se ns. "uskoon tulo" poikkeaa mistä tahansa muusta ahaa-elämyksestä?
//Vai miten se ns. "uskoon tulo" poikkeaa mistä tahansa muusta ahaa-elämyksestä?//
- "Ahaa-elämys" mm. tiedon saavuttaessa ihmisen ymmärrykseen asti, voidaan kai sanoa olevan saman kaltainen fiilis, sillä erolla, että tuossa uskoon tulossa kyse on[kai?} tunne'puolen heräämisestä, siis syvästä rakkauden ja yhteyden tunteesta?
//Jos vaikkapa kristinuskon jumala olisi jokin todellinen entiteetti niin pitäisihän sen pystyä luomaan kristillisen uskon ihmiseen ilman, että ihminen itse sitä hakee.//
- Oikeastaan kristillisen käsityksen jumala pitää lankoja käsissään, olemme marjonetteja suuressa näytelmässä, eli ohjailua on jokaisen kohdalla. Vapaa tahto lienee kaiken rikkomisessa, eli kaiken jo kirjoitetun,säädetyn,valmistetun kyseenalaistamisessa, jolloin voi jotain totuudellisempaa löytyä kaiken valmiin takaa?
Selitä tämä.
Miksi sitten Raamatussa lukee: Ole ovela kuin käärme, mutta viaton kuin kyyhkynen.
Ei siinä käsketty sätkytelemään naruissa, vaan käyttämään aivojansa!
Predestinaatio-opin perustat löytyvät Roomalaiskirjeen 8, 9 ja 10 luvusta.
Predestinaatio tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee langenneesta ihmiskunnasta yksilöitä pelastukseen ja, että
1) valinnan perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa (Efes. 1:5-6)
2) valinnan peruste on Jumalassa, eikä ihmisessä missään muodossa (Room. 9:11)
3) valittujen lukumäärä on määrätty (Joh. 6:37)
4) valinta on peruuttamaton (Joh. 10:28)
Tästä seuraa, että
1' Jumala on itseään täynnä oleva egomaani
2' predestinaatio on täysin mielivaltainen tapahtuma ja rinnastettavissa arpajaisiin
3' myös kadotettujen lukumäärä on määrätty
4' Jumala on julma sadisti
Koska Jumala suorittaa tämän valinnan oman päätöksensä mukaan ja ihmisen teot tai tekemättä jättämiset, uskomiset tai uskomattomuudet eivät siihen vaikuta, seuraus on, että Jumala on täysin mielivaltainen, psykopaattinen ja sadistinen olento, joka luo älykkäitä ja tietoisia olentoja aivan omien mielihalujensa kohteiksi, omiksi leikkikaluikseen, joita hän saa kiduttaa ja rääkätä oman mielensä mukaan.
Toisin sanoen, ihmisen kohtalo on täysin Jumalan käsissä eli armoilla, ja koska armo on valittu etukäteen, ei Jumalan armo koske niitä, joita ei armoon ole valittu. He voivat rukoilla ja itkeä ja anoa armoa miten haluavat, ja heidän rukouksensa ja palava uskonsa kaikuu kuuroille korville. Jumala ei heitä armahda, vaan tuhoaa heidät.
Tämä on Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukainen yksiselitteinen opetus. Uskovan elämä ei ole koskaan hänen omassa kädessään, ei ennen uskoa, eikä sen jälkeen. Samoin kadotukseen tuomitun ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa ovat täsmälleen nolla.
kaipaa,tai tarvitsee sellaista mitä ei tiedä, eikä usko olevan?
Pointtina olikin se, että uskomaan pitää oppia toisten ihmisten välityksellä. Kysymys kuuluukin: Mihin sitä jumalaa tarvitaan?
Kaikkeen, ja pelastukseen.
Jumala on tuntenut uskoon tulevan ihmisen jo silloi, kun se ihminen oli idullaan!