avioehdosta apua kaipaava

monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.

Häät on muutaman viikon kuluttua, ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan. Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa. Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton. Tähän minäkin luotan, enemmän kuin miehen hyvään tahtoon. Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen. Ilman avioehtoa häitä ei tule. Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu. Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin.

Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? Asiaa ei helpota se, että miehen harrastukset ovat hieman hengenvaarallisempaa sorttia (laskuvarjohyppy, lentäminen..), ja hänelle onkin ehkä hieman keskivertokaveria todennäköisempää kuolla tapaturmaisesti.

Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa. Mieheni ja hänen isänsä (heidän firma) tätä asiaa ovat eteenpäin ajaneet.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avioliitto on yhteinen yritys ja saman asian eteen kumpikin tekee omalla tavallaan töitä. Näköjään nuo oikeasti varakkaat miehet eivät vain näe asiaa samalla tavalla. Tosiaan useassa lähipiirimme perheessä on tehty juuri siksi tuo ehdoton sopimus. Harmi vain etten ehdi enää heidän kanssaan juttelemaan asiasta tarkemmin.

Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.

Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin? Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

kamalia asioita mietittäväksi...

ap. kirjoitti:

monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.

Häät on muutaman viikon kuluttua, ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan. Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa. Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton. Tähän minäkin luotan, enemmän kuin miehen hyvään tahtoon. Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen. Ilman avioehtoa häitä ei tule. Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu. Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin.

Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? Asiaa ei helpota se, että miehen harrastukset ovat hieman hengenvaarallisempaa sorttia (laskuvarjohyppy, lentäminen..), ja hänelle onkin ehkä hieman keskivertokaveria todennäköisempää kuolla tapaturmaisesti.

Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa. Mieheni ja hänen isänsä (heidän firma) tätä asiaa ovat eteenpäin ajaneet.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avioliitto on yhteinen yritys ja saman asian eteen kumpikin tekee omalla tavallaan töitä. Näköjään nuo oikeasti varakkaat miehet eivät vain näe asiaa samalla tavalla. Tosiaan useassa lähipiirimme perheessä on tehty juuri siksi tuo ehdoton sopimus. Harmi vain etten ehdi enää heidän kanssaan juttelemaan asiasta tarkemmin.

Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.

Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin? Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

kamalia asioita mietittäväksi...

Lue lisää

"ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan"

Nyt on paras aika perua. Arvaa, millaiselta tuntuu alkaa perua 5-20 vuoden päästä, kun sinulle näytetään ovea ja uusi onni muuttaa taloon.

"Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen"

Jos sinä suostut panemaan nimesi paperiin, niin sinulta puuttuu suhteellisuudentaju.

"Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..?"

Jäisit. Kun miehesi kuolee, niin hänen lapsensa perivät hänet. Eli niitä perillisiä voi olla muutkin kuin teidän yhteiset jälkeläiset. Mies voi lisäksi testamentata puolet omaisuudestaan kenelle huvittaa (vaikka isälleen tai salarakkaalleen) ja hänen ei tarvitse kertoa sinulle asiasta mitään.

ap. kirjoitti:

monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.

Häät on muutaman viikon kuluttua, ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan. Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa. Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton. Tähän minäkin luotan, enemmän kuin miehen hyvään tahtoon. Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen. Ilman avioehtoa häitä ei tule. Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu. Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin.

Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? Asiaa ei helpota se, että miehen harrastukset ovat hieman hengenvaarallisempaa sorttia (laskuvarjohyppy, lentäminen..), ja hänelle onkin ehkä hieman keskivertokaveria todennäköisempää kuolla tapaturmaisesti.

Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa. Mieheni ja hänen isänsä (heidän firma) tätä asiaa ovat eteenpäin ajaneet.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avioliitto on yhteinen yritys ja saman asian eteen kumpikin tekee omalla tavallaan töitä. Näköjään nuo oikeasti varakkaat miehet eivät vain näe asiaa samalla tavalla. Tosiaan useassa lähipiirimme perheessä on tehty juuri siksi tuo ehdoton sopimus. Harmi vain etten ehdi enää heidän kanssaan juttelemaan asiasta tarkemmin.

Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.

Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin? Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

kamalia asioita mietittäväksi...

Lue lisää

>>ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon>mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.>Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni>Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton.>Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? >Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.>Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin?>Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

ap. kirjoitti:

monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.

Häät on muutaman viikon kuluttua, ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan. Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa. Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton. Tähän minäkin luotan, enemmän kuin miehen hyvään tahtoon. Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen. Ilman avioehtoa häitä ei tule. Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu. Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin.

Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? Asiaa ei helpota se, että miehen harrastukset ovat hieman hengenvaarallisempaa sorttia (laskuvarjohyppy, lentäminen..), ja hänelle onkin ehkä hieman keskivertokaveria todennäköisempää kuolla tapaturmaisesti.

Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa. Mieheni ja hänen isänsä (heidän firma) tätä asiaa ovat eteenpäin ajaneet.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avioliitto on yhteinen yritys ja saman asian eteen kumpikin tekee omalla tavallaan töitä. Näköjään nuo oikeasti varakkaat miehet eivät vain näe asiaa samalla tavalla. Tosiaan useassa lähipiirimme perheessä on tehty juuri siksi tuo ehdoton sopimus. Harmi vain etten ehdi enää heidän kanssaan juttelemaan asiasta tarkemmin.

Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.

Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin? Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

kamalia asioita mietittäväksi...

Lue lisää

"monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta."
- perinteisesti avioehto on kylläkin ollut voimassa sekä avioeron että toisen puolison kuoleman varalta. Ei kannata luottaa pelkkään uskoon ja mitä ystävienne avioehdot tähän kuuluu.

"Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin."
- Jos et ole töissä, ei sinulla mitään tuloja ole etkä kerrytä eläkettäsi.

"Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa."
- Saat jos saat, mutta joudutko pyytämään? Onko kivaa elää annasmarkan kanssa? Olet sentaan sen verran älykäs, että pohdit sitä aikaa JOS upeat puitteet luhistuu.

"Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton."
- Miehesi voi joutua maksamaan, jos SINÄ onnistut erotilanteessa hankkimaan itsellesi hyvän lakimiehen (millä rahalla?) ja voitat SINUN nostamasi oikeujutus. Jos rahat ovat miehellesi tärkeitä ja mieli katkera, mitään et saa vapaaehtoisesti.

"Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen."
- Idiootti.

"Ilman avioehtoa häitä ei tule."
- Ehkä paras ratkaisu noin rotuhygieenisesti.

"Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu."
- Lapsista saa elatusmaksun ja he perivät isänsä. Sinä et saa ja et peri. Tilanne ihan sama kuin avioliitossa täydellisen avioehdon kanssa, paisi että leskellä on hallintaoikeus, avoleskellä ei.

"Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin."
- Sinulla ei ole mitään muuta tajua.


"Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..?"
-Jos täydellinen avioehto on, et saa mitään perintöä. Et yleensäkään peri miestäsi, koska hänellä on lapsia.


"Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa."
- On sulla. Sulla ei ole varaa olla hankkimatta omaa asianajajaa, joka katsoo sinun etuasi, kun et itse halua tai osaa.

Täysin pöljä olet myös, jos käytät omat tienestisi perheen ruokaan ja yleisiin käyttömenoihin ja mies hankkii omailla tienesteillään itselleen omaisuutta.

Kun olet itsellesi lapsia hankkinut, niin mieti nyt , miten aiot heidät elättää?

ap. kirjoitti:

monet ystävistämme ovat tehneet ehdottoman avioehdon juuri siksi, että miehellä omaisuutta on paljon ja perheyritys, kuten minunkin miehelläni, mutten usko, että heillä avioehto koskee myös kuolemantapausta.

Häät on muutaman viikon kuluttua, ja nyt on kyllä aika huono hetki alkaa perumaan. Avioliiton aikana tuloni ovat turvatut huolimatta siitä, että tuskin muutamaan vuoteen menen töihin. Rahaa saan mieheltäni ja saa asua upeissa puitteissa perheemme kanssa. Miehen asianajaja on infonnut miestäni, että todennäköisesti hän joutuu erotilanteessa jotain maksamaan minulle kuitenkin, koska lopputulos olisi muuten täysin kohtuuton. Tähän minäkin luotan, enemmän kuin miehen hyvään tahtoon. Ja siinä on ainoa syy, miksi suostun allekirjoittamaan sopimuksen. Ilman avioehtoa häitä ei tule. Ja avoliitossa omani ja lasten tulevaisuus on vielä vähemmän turvattu. Miehellä ei vaan ole oikein suhteellisuudentajua tämän asian suhteen, vaikka hänkin naimisiin haluaa ja lisää lapsiakin.

Ongelmana on lähinnä se, etten tiedä miten käytännössä toimii se, että avioehto koskisi myös kuolemantapausta. Jäisinkö minä tosiaankin täysin ilman minkäänlaista perintöä, jos testamenttiakaan ei minun hyväkseni tehdä..? Asiaa ei helpota se, että miehen harrastukset ovat hieman hengenvaarallisempaa sorttia (laskuvarjohyppy, lentäminen..), ja hänelle onkin ehkä hieman keskivertokaveria todennäköisempää kuolla tapaturmaisesti.

Omaan asianajajaan minulla ei ole varaa. Mieheni ja hänen isänsä (heidän firma) tätä asiaa ovat eteenpäin ajaneet.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avioliitto on yhteinen yritys ja saman asian eteen kumpikin tekee omalla tavallaan töitä. Näköjään nuo oikeasti varakkaat miehet eivät vain näe asiaa samalla tavalla. Tosiaan useassa lähipiirimme perheessä on tehty juuri siksi tuo ehdoton sopimus. Harmi vain etten ehdi enää heidän kanssaan juttelemaan asiasta tarkemmin.

Kamalimmalta tuntuu se, että kuoleman sattuessa joku ventovieras päättäisi, kuinka minä fiksuna ja koulutettuna ihmisenä joudun lapseni kasvattamaan ja miten, ja kuinka paljon heidän perintörahojaan saan heidän kasvatukseen ja koulutukseen käyttää.

Ja entä jos minulla ei ole varaa maksaa talossamme asumisesta vaikka asumisoikeus minulla olisikin? Voikohan talo joutua esim pakkohuutokaupattavaksi lasten perintöverojen takia vain siksi, etten minä saanut mitään perintöä, jolla asumisen tai verot maksaisin?

kamalia asioita mietittäväksi...

Lue lisää

myöskin kuolemantapauksessa eli jos teillä on avioehto muttei keskinäistä testamenttiä niin kaikki miehesi omaisuus menee suoraan lapsille.
Jos on avioehdon lisäksi keskinäinen testamentti saat osan miehesi omaisuudesta mutta ilman testamenttiä et saa latin latia:(

Kerran vuodessa joudut tekemään tiliä mihin lasten rahat ovat huvenneet ja kaikkiin isompiin menoihin/ostoksiin joudut pyytämään luvan ensin edunvalvojalta tms.(aiemmin se oli holhouslautakunta).Samoin joudut todistamaan ettei omaisuutta ole hukattu vaan se on tallella.

Kotiäitiajalta tulisi myös olla miehesi maksama eläkevakuutus tai vaihtoehtoisesti sen verran rahaa näppiin, että voit säästää sen eläkkeeksesi.

Voit allekirjoittaa sellaisen avioehdon, jossa sinulle sovitaan jo valmiiksi korvaussumma, että et jää erossa tyhjän päälle. Mutta älä allekirjoita noin ehdotonta avioehtoa ikinä!

En tosin tajua, miksi olet noin itsekään tyypin kanssa edes menossa naimisiin, ei ajattele kyllä yhtään sinun ja lapsesi parasta! On ihan kohtuullista, että isompi varainen hieman suojelee omia varojaan kohtuuttomalta kuppaamiselta, mutta aivan yhtä kohtuullista on se, että hän pitää huolta läheisistään myös eron sattuessa sen verran, etteivät tyhjän päälle joudu.

Avioehto on asiallinen silloin kun kumpikin aviopuoliso on tyytyväinen. Avioliitossahan luvataan tukea myötä ja vastamäessä, eli silloinkin, kun menee heikosti. Nyt ehdossa ollaan jo heti sopimassa, että vaimolle käy joka tapauksessa heikosti tai vielä heikommin avioliiton päättyessä, eläkkeelle siirtyessä tai puolison menehtyessä.

Tuo avioehtohan tekee avioliitosta avoliittoa edullisemman vain miehelle. Haluaako mies avioliittoa vain, jotta saisi avioehdon? 1.1.2008 lakia parannettiin huomattavasti avopuolison osalta. Tuo avioehto käytännössä heikentää aseman avoliittoa heikommaksi.

Jos puolison lakimies toteaa, että sopimus on kohtuuton, on hänelläkin silmää tilanteelle. Miksi ihmeessä kukaan menisi kohtuutonta sopimusta allekirjoittamaan? Kohtuuttomuuskin on vain tulkinnanvarainen ja jos sitä ylipäätään päästään selvittämään, sitä kohtuutta selvitetään vasta, kun toisella puolella ei varmasti ole sitäkään myötötunnon ripettä mikä tällä hetkellä saattaa löytyä.

Käy näyttämässä vaikka kunnan sosiaaliviranomaiselle tuota sopimusta. Vaikket ehkä perheesi tulojen takia muuten voisi olla asiakas, jo tuo ehdottomuus kertoo heti, että tulot eivät ole sinun käytössä. Jos siellä ei ole antaa apua, kirkolla ainakin on. Osa papeista saattaa olla täysin tumpeloita lakiasioissa, mutta hiippakunnalta löytyy erittäin kovia ammattilaisia joilla todennäköisesti löytyy sydänkin oikealta paikalta. Voit vaikka kokeilla laittaa tuo asiasi sähköpostissa hiippakunnan lakimies asessorille tai notaarille. Hiippakunnan työntekijät tuntevat myös avioliiton perimmäisen tarkoituksen ja varmasti osaavat selittää asian kaikkein neutraaleimmin puolisollesi nimenomaan sitä kautta. Todennäköisesti puolisosi ja hänen perheen on helpompi ymmärtää ehtojen kohtuullistaminen kun se selitetään avioliiton perusteiden kautta eikä sinun etujesi kautta.

Vaikea tilanne kirjoitti:

Avioehto on asiallinen silloin kun kumpikin aviopuoliso on tyytyväinen. Avioliitossahan luvataan tukea myötä ja vastamäessä, eli silloinkin, kun menee heikosti. Nyt ehdossa ollaan jo heti sopimassa, että vaimolle käy joka tapauksessa heikosti tai vielä heikommin avioliiton päättyessä, eläkkeelle siirtyessä tai puolison menehtyessä.

Tuo avioehtohan tekee avioliitosta avoliittoa edullisemman vain miehelle. Haluaako mies avioliittoa vain, jotta saisi avioehdon? 1.1.2008 lakia parannettiin huomattavasti avopuolison osalta. Tuo avioehto käytännössä heikentää aseman avoliittoa heikommaksi.

Jos puolison lakimies toteaa, että sopimus on kohtuuton, on hänelläkin silmää tilanteelle. Miksi ihmeessä kukaan menisi kohtuutonta sopimusta allekirjoittamaan? Kohtuuttomuuskin on vain tulkinnanvarainen ja jos sitä ylipäätään päästään selvittämään, sitä kohtuutta selvitetään vasta, kun toisella puolella ei varmasti ole sitäkään myötötunnon ripettä mikä tällä hetkellä saattaa löytyä.

Käy näyttämässä vaikka kunnan sosiaaliviranomaiselle tuota sopimusta. Vaikket ehkä perheesi tulojen takia muuten voisi olla asiakas, jo tuo ehdottomuus kertoo heti, että tulot eivät ole sinun käytössä. Jos siellä ei ole antaa apua, kirkolla ainakin on. Osa papeista saattaa olla täysin tumpeloita lakiasioissa, mutta hiippakunnalta löytyy erittäin kovia ammattilaisia joilla todennäköisesti löytyy sydänkin oikealta paikalta. Voit vaikka kokeilla laittaa tuo asiasi sähköpostissa hiippakunnan lakimies asessorille tai notaarille. Hiippakunnan työntekijät tuntevat myös avioliiton perimmäisen tarkoituksen ja varmasti osaavat selittää asian kaikkein neutraaleimmin puolisollesi nimenomaan sitä kautta. Todennäköisesti puolisosi ja hänen perheen on helpompi ymmärtää ehtojen kohtuullistaminen kun se selitetään avioliiton perusteiden kautta eikä sinun etujesi kautta.

Lue lisää

>>1.1.2008 lakia parannettiin huomattavasti avopuolison osalta. Tuo avioehto käytännössä heikentää aseman avoliittoa heikommaksi.

nix nax kirjoitti:

>>1.1.2008 lakia parannettiin huomattavasti avopuolison osalta. Tuo avioehto käytännössä heikentää aseman avoliittoa heikommaksi.

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

niin se vaan on kirjoitti:

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

nix nax:
>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

nix nax kirjoitti:

nix nax:
>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

niin se vaan on kirjoitti:

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

>>Voi sitä jaaritella, mutta tosiasiassa sopimus on heikennys>Laki ja sopimukset voivat olla ristiriidassa.

niin se vaan on kirjoitti:

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

Avioehtosopimuksen teksti ei millään tavalla vaikuta vihkimiseen. Sopimus luetaan vasta sitten, kun sitä tarvitaan ositusta varten.

niin se vaan on kirjoitti:

>>Avioehto ei voi heikentää aviopuolison asemaa avopuolisoa heikommaksi.

>> Laki ja sopimukset voivat olla ristiriidassa. Tuossa on juristin muotoilema sopimus, jolloin ristiriidassa olevat kohdat eivät ole niin selviä, että koko sopimuksen kohta mitätöityisi, sopimus vain kohtuullistetaan. Mutta laillisestikin päteviäkin heikennyksiä on. > Tällä hetkellä erittäin todennäköisesti on omaisuutta, josta miehen on mahdoton todeta, ettei vaimolla ole osuutta hankintamenoon. Toki mies voi olla äärimmäisen huolellinen ja kaikki kuitit tallessa, mutta toisaalta hän on voinut joskus rakastaakin puolisoa. Kun tuollainen sopimus allekirjoitetaan, siinä hyvin helposti todetaan kaikki yhteiselon aikana hankinnat miehen omaisuudeksi, ehkä vaimo tietää näin olevan tai ainakin käsittää, mutta miehen on kyettävä todistamaan yhteiselon aikana tehdyt hankinnat omikseen. > Perinnön suhteen sopimuksessa oltaisiin luopumassa kaikesta mitä vuoden alussa tullut lakimuutos suo puolisolle. > Viimeiseksi, jos kukaan todistajaksi kutsuttu tuo vihkivälle viranomaiselle tai papille epäilyksen avioehtosopimuksen ristiriidoista aviomiehen vihkikaavan mukaiselle todistukselle, on mahdollista, että aviomies saa vähän lisää harkinta-aikaa. Lienee silloin miehestä kiinni onko harkinta-aika sopimuksen mitätöimiseen kuluva minuutti - pari vai kertooko mies kirkkoon kutsutulle väelle, että häät siirretään tai perutaan, koska hän oli esittänyt kohtuuttomia ehtoja joiden kohtuullistaminen vaatii juristin kanssa asiointia.

maallikkojuristi kirjoitti:

>> Laki ja sopimukset voivat olla ristiriidassa. Tuossa on juristin muotoilema sopimus, jolloin ristiriidassa olevat kohdat eivät ole niin selviä, että koko sopimuksen kohta mitätöityisi, sopimus vain kohtuullistetaan. Mutta laillisestikin päteviäkin heikennyksiä on. > Tällä hetkellä erittäin todennäköisesti on omaisuutta, josta miehen on mahdoton todeta, ettei vaimolla ole osuutta hankintamenoon. Toki mies voi olla äärimmäisen huolellinen ja kaikki kuitit tallessa, mutta toisaalta hän on voinut joskus rakastaakin puolisoa. Kun tuollainen sopimus allekirjoitetaan, siinä hyvin helposti todetaan kaikki yhteiselon aikana hankinnat miehen omaisuudeksi, ehkä vaimo tietää näin olevan tai ainakin käsittää, mutta miehen on kyettävä todistamaan yhteiselon aikana tehdyt hankinnat omikseen. > Perinnön suhteen sopimuksessa oltaisiin luopumassa kaikesta mitä vuoden alussa tullut lakimuutos suo puolisolle. > Viimeiseksi, jos kukaan todistajaksi kutsuttu tuo vihkivälle viranomaiselle tai papille epäilyksen avioehtosopimuksen ristiriidoista aviomiehen vihkikaavan mukaiselle todistukselle, on mahdollista, että aviomies saa vähän lisää harkinta-aikaa. Lienee silloin miehestä kiinni onko harkinta-aika sopimuksen mitätöimiseen kuluva minuutti - pari vai kertooko mies kirkkoon kutsutulle väelle, että häät siirretään tai perutaan, koska hän oli esittänyt kohtuuttomia ehtoja joiden kohtuullistaminen vaatii juristin kanssa asiointia.

Lue lisää

> Avioehtosopimuksen teksti ei millään tavalla vaikuta vihkimiseen. Sopimus luetaan vasta sitten, kun sitä tarvitaan ositusta varten. <

Tottakai se vaikuttaa. Jos taustalla on sopimus, joka kyseenalaistaa tai suoraan toteaa miehen valehtelevan vihkipuheissaan, pitäisi kenen tahansa papin tai virkamiehen jättää viran puolesta sopimus (avioliitto) vahvistamatta. Ei virkamies voi vahvistaa sopimusta, jonka olennaiset kohdat ovat ristiriidassa toisen sopimuksen kanssa tai jo ennalta kumottu, kun se tuodaan hänen tietoon ennen sopimuksen vahvistamista. Suomalaisesta vihkikaavasta puuttuu virallisena osuutena kysymys "onko kellään tiedossa mitään estettä vihkimiselle", mutta se ei tarkoita, että se joka vahvistaa sopimuksen voisi vahvistaa sitä kun tällaisia asianhaaroja tuodaan ilmi.

>> Laki ja sopimukset voivat olla ristiriidassa. Tuossa on juristin muotoilema sopimus, jolloin ristiriidassa olevat kohdat eivät ole niin selviä, että koko sopimuksen kohta mitätöityisi, sopimus vain kohtuullistetaan. Mutta laillisestikin päteviäkin heikennyksiä on. Avioehtosopimus on periaatteessa varsin yksinkertainen sopimus, ei sitä juristikaan pysty sotkemaan. Jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, se EI ole AVIOEHTOSOPIMUS. <

Ei ristiriidoilla ole mitään merkitystä, jos ne ovat oikeudessa hyväksyttäviä kohtuullistettaviksi. Tuossa sopimuksessa pelataan vaimon BATNA nollille.

Jos lakimies sanoo sitä kohtuuttomaksi, silloin lakimies tietää siinä olevan seikkoja jotka heikentävät puolison asemaa enemmän kuin laki sallisi. Sellainen sopimus, jota kohtuullistetaan ei ole epäpätevä, vaan se on avioehtosopimus jossa kaikki kohdat eivät täytä lain kirjainta erotilanteessa. Tällaisia voivat olla sopimuksen kohdat, jotka lähtevät siitä ajatuksesta, ettei yhteistä historiaa ole, eikä aikaisempia molemminpuolisia velvoitteita, vaikka tositilanne on toinen.

Lain kirjaimellakaan ei ole merkitystä ennen kuin sopimuksesta lähdetään riitelemään. Itse näen paljon paremmaksi, että neuvotellaan asiat sille mallille, ettei tarvitse lähteä riitelemään. Sitä ei koskaan tiedä jaksaako tai kykeneekö heikompi osapuoli siihen tilanteeseen joutuessaan hakemaan oikeutta. Kaikesta voi päätellä, että sopimuksen heikompi osapuoli ei tule saamaan mitään sopimuksessa häneltä pois suljettua ilman riitelyä vaikka laki takaisikin hänelle muuta.

niin se on, jos se jätetään... kirjoitti:

> Avioehtosopimuksen teksti ei millään tavalla vaikuta vihkimiseen. Sopimus luetaan vasta sitten, kun sitä tarvitaan ositusta varten. <

Tottakai se vaikuttaa. Jos taustalla on sopimus, joka kyseenalaistaa tai suoraan toteaa miehen valehtelevan vihkipuheissaan, pitäisi kenen tahansa papin tai virkamiehen jättää viran puolesta sopimus (avioliitto) vahvistamatta. Ei virkamies voi vahvistaa sopimusta, jonka olennaiset kohdat ovat ristiriidassa toisen sopimuksen kanssa tai jo ennalta kumottu, kun se tuodaan hänen tietoon ennen sopimuksen vahvistamista. Suomalaisesta vihkikaavasta puuttuu virallisena osuutena kysymys "onko kellään tiedossa mitään estettä vihkimiselle", mutta se ei tarkoita, että se joka vahvistaa sopimuksen voisi vahvistaa sitä kun tällaisia asianhaaroja tuodaan ilmi.

>> Laki ja sopimukset voivat olla ristiriidassa. Tuossa on juristin muotoilema sopimus, jolloin ristiriidassa olevat kohdat eivät ole niin selviä, että koko sopimuksen kohta mitätöityisi, sopimus vain kohtuullistetaan. Mutta laillisestikin päteviäkin heikennyksiä on. Avioehtosopimus on periaatteessa varsin yksinkertainen sopimus, ei sitä juristikaan pysty sotkemaan. Jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, se EI ole AVIOEHTOSOPIMUS. <

Ei ristiriidoilla ole mitään merkitystä, jos ne ovat oikeudessa hyväksyttäviä kohtuullistettaviksi. Tuossa sopimuksessa pelataan vaimon BATNA nollille.

Jos lakimies sanoo sitä kohtuuttomaksi, silloin lakimies tietää siinä olevan seikkoja jotka heikentävät puolison asemaa enemmän kuin laki sallisi. Sellainen sopimus, jota kohtuullistetaan ei ole epäpätevä, vaan se on avioehtosopimus jossa kaikki kohdat eivät täytä lain kirjainta erotilanteessa. Tällaisia voivat olla sopimuksen kohdat, jotka lähtevät siitä ajatuksesta, ettei yhteistä historiaa ole, eikä aikaisempia molemminpuolisia velvoitteita, vaikka tositilanne on toinen.

Lain kirjaimellakaan ei ole merkitystä ennen kuin sopimuksesta lähdetään riitelemään. Itse näen paljon paremmaksi, että neuvotellaan asiat sille mallille, ettei tarvitse lähteä riitelemään. Sitä ei koskaan tiedä jaksaako tai kykeneekö heikompi osapuoli siihen tilanteeseen joutuessaan hakemaan oikeutta. Kaikesta voi päätellä, että sopimuksen heikompi osapuoli ei tule saamaan mitään sopimuksessa häneltä pois suljettua ilman riitelyä vaikka laki takaisikin hänelle muuta.

Lue lisää

Tassä tapauksessa tuo heikompi astia on jo täyttynyt ja aikoo täyttyä lisää.
Mikään avioehto ei heikennä puolison asemaa enemmän kuin "laki sallisi". puoliso valitsee sellaisen elämän, että taloudellista turvaa ei ole. Hyvin voi valita toisinkin ja lakata uikuttamasta.

poipodipifpisfkd kirjoitti:

Tassä tapauksessa tuo heikompi astia on jo täyttynyt ja aikoo täyttyä lisää.
Mikään avioehto ei heikennä puolison asemaa enemmän kuin "laki sallisi". puoliso valitsee sellaisen elämän, että taloudellista turvaa ei ole. Hyvin voi valita toisinkin ja lakata uikuttamasta.

Lue lisää

> Tassä tapauksessa tuo heikompi astia on jo
> täyttynyt ja aikoo täyttyä lisää.
> Mikään avioehto ei heikennä puolison asemaa
> enemmän kuin "laki sallisi". puoliso valitsee
> sellaisen elämän, että taloudellista turvaa ei
> ole. Hyvin voi valita toisinkin ja lakata
> uikuttamasta.

Eikös se ole piika tai tehtaan kouluttamaton suojatyöpaikkalainen, jolle maksetaan lain säätelemä minimi? Jos tahtoo rakastaa, miksi tarjota rakkauden sijaan huolella kaluttua luuta?

Tuolla sopimuksella vaimo on vain kulissi, joka voi saada jotain kun miehestä tuntuu siltä. Yleensä jos statusta haetaan, siitä ollaan valmiita maksamaankin. Miksi autoliikkeelle ja paikalliselle remottireiskalle eikä kulisseille?

Rakkaus on molemminpuolista. Se ei etsi omaa etuaan, eikä iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Mitä mies tarkoittaa, jos tahtoo rakastaa, mutta ehdon mukaan ei tahdokaan?

nix nax kirjoitti:

>>1.1.2008 lakia parannettiin huomattavasti avopuolison osalta. Tuo avioehto käytännössä heikentää aseman avoliittoa heikommaksi.

jos avioehto on eikä keskinäistä testamenttiä.
Tietääkseni siinä tapauksessa ettei lapsia ole menee vainajan omaisuus hänen sukulaisilleen eikä leskelle.

perii kirjoitti:

jos avioehto on eikä keskinäistä testamenttiä.
Tietääkseni siinä tapauksessa ettei lapsia ole menee vainajan omaisuus hänen sukulaisilleen eikä leskelle.

Älä neuvo perintöasioissa, jos et osaa. Leski perii, jos ei ole lapsia eikä testamenttia.

Oman taloudellisen asemansa turvaamisella ei ole mitään tekemistä omistautumisen ja rakkauden kanssa.
Rakastunut saa olla, mutta ei saa olla niin pässi, että ehdoin tahdoin hankkii itsensä taloudelliseen umpikujaan ja puille paljaille.
Kenenkään ei ole pakko solmia avioliittoa eikä tehdä lapsia eikä edes olla parisuhteessa, jos tuloksena on epävarmuutta ja suhteen kariutuessa pelkkää köyhyttä ja hammasten kiristystä.

Miksi et olisi itse oman elämäsi sankari ja omistautuisit itsellesi ja lapsellesi ja pitäisit huolen omista asioistasi, olehan sentään aikuinen.
Mistä näitä sikiää...huoh.

Herregud, olet laittamassa nimeä paperiin vain sen takia, että toteutat jotain myyttistä mies-vaimo-lapset-unelmaasi. Sinun unelmalla on nyt KOHTUUTON hinta. Ymmärrä se. ÄLÄ ALLEKIRJOITA. Sittenpähän näet mitä mies tekee. Sano, että avioehdon allekirjoitat seuraavin muutoksin,

1) perit kuolemantapauksen sattuessa (tämä on tärkeää, koska sinä elätät hänen lastaan ja takaat hänen lapselleen riittävän elintason hänen kuolemansa jälkeen)

2)eron sattuessa saat tietyn summan rahaa. Sopikaa esimerkiksi että xxxxx euroa/avioliittovuosi indeksiin sidottuna.
Tämä on korvaus avioliittosi eteen uhraamasta ajasta ja rahasta. (työhistorian menetys äitiyslomien ajalta)

3) kirjallinen sopimus siitä, että mies maksaa sinulle avioliiton aikana tietyn määrän rahaa/kuukausi, jolla SINÄ itse hoidat itsellesi eläkevakuutuksen. (älä kuvittele, että mies hoitaa, vaikka lupaisi)

4) sinä voit kartuttaa omaa omaisuuttasi eli myös mies vastaa perheen juoksevista kuluista (vaatteet, ruoka yms.) ja ihan kunnon satsauksella.

Ja lopuksi; yksinhuoltajana on huomattavasti helpompi olla kuin avioehdon allekirjoittaneena. Katso, se ero on siinä, että yh-äidillä on itsekunnioitus tallessa. Sitä paitsi yh käärii mieheltä kunnon elatusmaksut. Niitä ilman olet avioliitossa tai avoliitossa, joten loppuunsa taloudellisesti toiseksi paras ratkaisu sinulle on (ykkösvaihtoehto on, että naimisiin ilman avioehtoa) yh-äitiys elatusmaksuineen. Mutta herregud nainen, säilytä nyt itsekunnioitus äläkä allekirjoita. Peruuntukoot häät, mutta älä nyt ovimatoksi ryhdy.

hintaa unelmastasi kirjoitti:

Herregud, olet laittamassa nimeä paperiin vain sen takia, että toteutat jotain myyttistä mies-vaimo-lapset-unelmaasi. Sinun unelmalla on nyt KOHTUUTON hinta. Ymmärrä se. ÄLÄ ALLEKIRJOITA. Sittenpähän näet mitä mies tekee. Sano, että avioehdon allekirjoitat seuraavin muutoksin,

1) perit kuolemantapauksen sattuessa (tämä on tärkeää, koska sinä elätät hänen lastaan ja takaat hänen lapselleen riittävän elintason hänen kuolemansa jälkeen)

2)eron sattuessa saat tietyn summan rahaa. Sopikaa esimerkiksi että xxxxx euroa/avioliittovuosi indeksiin sidottuna.
Tämä on korvaus avioliittosi eteen uhraamasta ajasta ja rahasta. (työhistorian menetys äitiyslomien ajalta)

3) kirjallinen sopimus siitä, että mies maksaa sinulle avioliiton aikana tietyn määrän rahaa/kuukausi, jolla SINÄ itse hoidat itsellesi eläkevakuutuksen. (älä kuvittele, että mies hoitaa, vaikka lupaisi)

4) sinä voit kartuttaa omaa omaisuuttasi eli myös mies vastaa perheen juoksevista kuluista (vaatteet, ruoka yms.) ja ihan kunnon satsauksella.

Ja lopuksi; yksinhuoltajana on huomattavasti helpompi olla kuin avioehdon allekirjoittaneena. Katso, se ero on siinä, että yh-äidillä on itsekunnioitus tallessa. Sitä paitsi yh käärii mieheltä kunnon elatusmaksut. Niitä ilman olet avioliitossa tai avoliitossa, joten loppuunsa taloudellisesti toiseksi paras ratkaisu sinulle on (ykkösvaihtoehto on, että naimisiin ilman avioehtoa) yh-äitiys elatusmaksuineen. Mutta herregud nainen, säilytä nyt itsekunnioitus äläkä allekirjoita. Peruuntukoot häät, mutta älä nyt ovimatoksi ryhdy.

Lue lisää

Jos teette rajatun avioehdon, jossa miehen yritystulot vain jätetään ulkopuolelle, niin on tolkuttoman helppoa miehelle laittaa autot, talot ja kaikki yrityksen nimiin. Paperilla mies on helppo saada näyttämään köyhälle ja että koko omaisuus on yrityksen nimissä. Että tämäkin sudenkuoppa sinun pitää välttää.

Oliskohan sinun mahdollista saada yleistä oikeusavustajaa itsellesi, en tiedä. Mutta mitään avustajaa et tarvitse, etkä asianajajaa, kun yksinkertaisesti et allekirjoita mitään.

Sinä, oman käsityksesi mukaan fiksu ja koulutettu ihminen, et näytä osaavan löytää jyvää akanoiden joukosta. Jos et ole kommenttiani lukenut, niin lukaisepa se, ennen kuin ranteitasi viiltelet.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000037457205

...tarvitse ollakaan helppoa. Sinähän voit aina hankkia itsellesi tasokkaamman elättäjän, jos et kelpaa nykyiselle palkkiovaimoksi ilman avioehtoa. Olennaista lienee, kuten sanoit, ettei häitä tule ilman avioehtoa. Siispä oikean vertailukohdan saamiseksi verrataan *nykyistä asemaasi* avoliitossa siihen että menette naimisiin ja allekirjoitat ym. avioehdon.

Keskinäinen elatusvelvollisuus suhteen aikana:

avoliitto: puuttuu kokonaan
avioliitto: AL 4 luku

Elatusapu puolisolle suhteen loputtua:

avoliitto: älä edes unta näe!
avioliitto: AL 4 luku

Lesken hallintaoikeus yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon miehen kuollessa:

avoliitto: ei mitään, vaikka heti kadulle.
avioliitto: PK 3:1a

Perhe-eläke miehen kuoltua, muut vastaavat sosiaalietuudet:

Avoliitossa samanlainen kuin avioliitossa, mutta vain koska teillä on jo lapsi. Tai kuka näistä nyt tietää, miten ne menevät, mutta se on varmaa että avoliitossa etuudet eivät ainakaan ole vaimon saamia paremmat.

Oikeus saada tasinkoa osituksessa:
avoliitto: ei mitään
avioliitto: mahdollisuus avioehdon kohtuullistamiseen

Mies voi myydä yhteisen kotinne kysymättä sinulta:
avoliitto: kyllä
avioliitto: ei

Harkinnanvarainen mahdollisuus jäädä asumaan yhteiseen kotiin erossa kunnes ero lopullinen:
avoliitto: ei
avioliitto: AL 24§:n mukainen tuomioistuimen päätös

Selvästikin sinun kannattaa mennä naimisiin ja hyväksyä avioehto. Tilanteesi paranee olennaisesti nykyiseen verrattuna. Avioehto ei nimittäin voi koskaan huonontaa asemaasi avoliittoon verrattuna. Sinä olet jo nyt jalkavaimon roolissa, ei avioehto mitään uutta lisärasitusta sinulle tuo. Muistuta tosin miestäsi siitä että hänellä on naimisissa oltaessa velvollisuus osallistua perheen elatukseen suurimmilla panoksilla kuin sinulla koska hän kykenee siihen paremmin (AL 46§ 1. mom.)

maallikkojuristi kirjoitti:

...tarvitse ollakaan helppoa. Sinähän voit aina hankkia itsellesi tasokkaamman elättäjän, jos et kelpaa nykyiselle palkkiovaimoksi ilman avioehtoa. Olennaista lienee, kuten sanoit, ettei häitä tule ilman avioehtoa. Siispä oikean vertailukohdan saamiseksi verrataan *nykyistä asemaasi* avoliitossa siihen että menette naimisiin ja allekirjoitat ym. avioehdon.

Keskinäinen elatusvelvollisuus suhteen aikana:

avoliitto: puuttuu kokonaan
avioliitto: AL 4 luku

Elatusapu puolisolle suhteen loputtua:

avoliitto: älä edes unta näe!
avioliitto: AL 4 luku

Lesken hallintaoikeus yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon miehen kuollessa:

avoliitto: ei mitään, vaikka heti kadulle.
avioliitto: PK 3:1a

Perhe-eläke miehen kuoltua, muut vastaavat sosiaalietuudet:

Avoliitossa samanlainen kuin avioliitossa, mutta vain koska teillä on jo lapsi. Tai kuka näistä nyt tietää, miten ne menevät, mutta se on varmaa että avoliitossa etuudet eivät ainakaan ole vaimon saamia paremmat.

Oikeus saada tasinkoa osituksessa:
avoliitto: ei mitään
avioliitto: mahdollisuus avioehdon kohtuullistamiseen

Mies voi myydä yhteisen kotinne kysymättä sinulta:
avoliitto: kyllä
avioliitto: ei

Harkinnanvarainen mahdollisuus jäädä asumaan yhteiseen kotiin erossa kunnes ero lopullinen:
avoliitto: ei
avioliitto: AL 24§:n mukainen tuomioistuimen päätös

Selvästikin sinun kannattaa mennä naimisiin ja hyväksyä avioehto. Tilanteesi paranee olennaisesti nykyiseen verrattuna. Avioehto ei nimittäin voi koskaan huonontaa asemaasi avoliittoon verrattuna. Sinä olet jo nyt jalkavaimon roolissa, ei avioehto mitään uutta lisärasitusta sinulle tuo. Muistuta tosin miestäsi siitä että hänellä on naimisissa oltaessa velvollisuus osallistua perheen elatukseen suurimmilla panoksilla kuin sinulla koska hän kykenee siihen paremmin (AL 46§ 1. mom.)

Lue lisää

Tuossa oli jonkun verran pointtia. Mutta jäi huomiotta, että pariskunnan masterplan on, että vaimo on kotona, ei kasvata varallisuuttaan eikä hanki ammattia ja lapsia tulee lisää. Silloin voisi sanoa, että asema ja markkina-arvo heikkenevät nykyisestä. Omaa asemaa voisi parantaa avioehdottomalla avioliitolla, jolloin olisi edes tsänssiä saada tasinkoa kun avioliitto päättyy.

Ei missään tapauksessa kannata sitoutua sopimukseen, jota ei hyväksy. Jos mahdolliset optiot ovat nuo, mitkä tuossa on ilmoitettu, niin neuvottelustrategiana tulisi olla ns. kova kovaa vastaan. eli jos häät perutaan sillä verukkeella, että sopimukseen ei päästä, niin seuraavaksi aletaan neuvottelut lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista.

paha valinta kirjoitti:

Tuossa oli jonkun verran pointtia. Mutta jäi huomiotta, että pariskunnan masterplan on, että vaimo on kotona, ei kasvata varallisuuttaan eikä hanki ammattia ja lapsia tulee lisää. Silloin voisi sanoa, että asema ja markkina-arvo heikkenevät nykyisestä. Omaa asemaa voisi parantaa avioehdottomalla avioliitolla, jolloin olisi edes tsänssiä saada tasinkoa kun avioliitto päättyy.

Ei missään tapauksessa kannata sitoutua sopimukseen, jota ei hyväksy. Jos mahdolliset optiot ovat nuo, mitkä tuossa on ilmoitettu, niin neuvottelustrategiana tulisi olla ns. kova kovaa vastaan. eli jos häät perutaan sillä verukkeella, että sopimukseen ei päästä, niin seuraavaksi aletaan neuvottelut lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista.

Lue lisää

Toki huomasin tuon "masterplanin", mutta se ei sittenkään asiaan vaikuta. Avioehto ei nimittäin ole sellainen sopimus, joka jotenkin automaattisesti määräisi koko loppuelämän suunnan. Puolisot voivat rekisteröidä uuden avioehtosopimuksen maistraatissa vaikka joka viikko, jos niin haluavat. Se että jonkunsisältöinen avioehtosopimus on joskus tehty, ei ole sellainen sitoumus joka estäisi neuvottelemasta uutta milloin tahansa liiton aikana. Ei ole välttämättä järkevää laittaa kovaa kovaa vastaan nyt kun ollaan vielä avoliitossa, vaan täysin saman välirikon saa kyllä aikaan vihkimisen jälkeenkin, silloin jo nykyistä aavistuksen paremmasta neuvotteluasemasta käsin. Avioliitosta pääsee nimittäin eroon tarvittaessa. Ap:han voi aivan hyvin kokeilla liittoa muutaman vuoden ja nostaa sitten kytkintä, mikäli mies ei suostu neuvottelemaan avioehtosopimusta uusiksi tai joku parempi optio tulee mahdolliseksi.

maallikkojuristi kirjoitti:

...tarvitse ollakaan helppoa. Sinähän voit aina hankkia itsellesi tasokkaamman elättäjän, jos et kelpaa nykyiselle palkkiovaimoksi ilman avioehtoa. Olennaista lienee, kuten sanoit, ettei häitä tule ilman avioehtoa. Siispä oikean vertailukohdan saamiseksi verrataan *nykyistä asemaasi* avoliitossa siihen että menette naimisiin ja allekirjoitat ym. avioehdon.

Keskinäinen elatusvelvollisuus suhteen aikana:

avoliitto: puuttuu kokonaan
avioliitto: AL 4 luku

Elatusapu puolisolle suhteen loputtua:

avoliitto: älä edes unta näe!
avioliitto: AL 4 luku

Lesken hallintaoikeus yhteiseen asuntoon ja irtaimistoon miehen kuollessa:

avoliitto: ei mitään, vaikka heti kadulle.
avioliitto: PK 3:1a

Perhe-eläke miehen kuoltua, muut vastaavat sosiaalietuudet:

Avoliitossa samanlainen kuin avioliitossa, mutta vain koska teillä on jo lapsi. Tai kuka näistä nyt tietää, miten ne menevät, mutta se on varmaa että avoliitossa etuudet eivät ainakaan ole vaimon saamia paremmat.

Oikeus saada tasinkoa osituksessa:
avoliitto: ei mitään
avioliitto: mahdollisuus avioehdon kohtuullistamiseen

Mies voi myydä yhteisen kotinne kysymättä sinulta:
avoliitto: kyllä
avioliitto: ei

Harkinnanvarainen mahdollisuus jäädä asumaan yhteiseen kotiin erossa kunnes ero lopullinen:
avoliitto: ei
avioliitto: AL 24§:n mukainen tuomioistuimen päätös

Selvästikin sinun kannattaa mennä naimisiin ja hyväksyä avioehto. Tilanteesi paranee olennaisesti nykyiseen verrattuna. Avioehto ei nimittäin voi koskaan huonontaa asemaasi avoliittoon verrattuna. Sinä olet jo nyt jalkavaimon roolissa, ei avioehto mitään uutta lisärasitusta sinulle tuo. Muistuta tosin miestäsi siitä että hänellä on naimisissa oltaessa velvollisuus osallistua perheen elatukseen suurimmilla panoksilla kuin sinulla koska hän kykenee siihen paremmin (AL 46§ 1. mom.)

Lue lisää

>>Harkinnanvarainen mahdollisuus jäädä asumaan yhteiseen kotiin erossa kunnes ero lopullinen

maallikkojuristi kirjoitti:

Toki huomasin tuon "masterplanin", mutta se ei sittenkään asiaan vaikuta. Avioehto ei nimittäin ole sellainen sopimus, joka jotenkin automaattisesti määräisi koko loppuelämän suunnan. Puolisot voivat rekisteröidä uuden avioehtosopimuksen maistraatissa vaikka joka viikko, jos niin haluavat. Se että jonkunsisältöinen avioehtosopimus on joskus tehty, ei ole sellainen sitoumus joka estäisi neuvottelemasta uutta milloin tahansa liiton aikana. Ei ole välttämättä järkevää laittaa kovaa kovaa vastaan nyt kun ollaan vielä avoliitossa, vaan täysin saman välirikon saa kyllä aikaan vihkimisen jälkeenkin, silloin jo nykyistä aavistuksen paremmasta neuvotteluasemasta käsin. Avioliitosta pääsee nimittäin eroon tarvittaessa. Ap:han voi aivan hyvin kokeilla liittoa muutaman vuoden ja nostaa sitten kytkintä, mikäli mies ei suostu neuvottelemaan avioehtosopimusta uusiksi tai joku parempi optio tulee mahdolliseksi.

Lue lisää

Kyllähän maallikkojuristikin sen tajuaa, että jos kerran pistetään nimi tosi-syvältä-olevaan-paperiin, niin miksipä se mies avioliiton aikana sitä sopimusta haluaisi vaimolle jotenkin paremmaksi muuttaa? Taitaa kyseessä kuitenkin olla pääoma-puhuu-sovinistinen-seksistinen-hetero-kokolihaa-syövä-sika-mies joten tällainen heppu ei kuule avioehdon allekirjoituksen ja avioliiton solmimimisen jälkeen todellakaan uusi tai kohtuullista avioehtoa vapaaehtoisesti eikä edes pakolla. Jos vaimo vaatii uutta avioehtoa, niin mieshän näyttää kevyesti ovea vaimolleen ja vaimo lähtee tyhjin käsin; ihan niinkuin sopimuksessa luki. Sitäpaitsi alkuperäisen kohdalla on turha puhua avioehdon kohtuullistamispykälän puolesta. Kun pääoma-puhuu-suvulla on juristeja omasta takaa, niin mistäs tuollainen keskivertokotiäiti nyt osaisi oikeasti lähteä juristia itselleen etsimään ja palkkaamaan (kun sitä rahaa ei händyssä vielä ole) ja omia oikeuksiaan puolustamaan.

maallikkojuristille kirjoitti:

Kyllähän maallikkojuristikin sen tajuaa, että jos kerran pistetään nimi tosi-syvältä-olevaan-paperiin, niin miksipä se mies avioliiton aikana sitä sopimusta haluaisi vaimolle jotenkin paremmaksi muuttaa? Taitaa kyseessä kuitenkin olla pääoma-puhuu-sovinistinen-seksistinen-hetero-kokolihaa-syövä-sika-mies joten tällainen heppu ei kuule avioehdon allekirjoituksen ja avioliiton solmimimisen jälkeen todellakaan uusi tai kohtuullista avioehtoa vapaaehtoisesti eikä edes pakolla. Jos vaimo vaatii uutta avioehtoa, niin mieshän näyttää kevyesti ovea vaimolleen ja vaimo lähtee tyhjin käsin; ihan niinkuin sopimuksessa luki. Sitäpaitsi alkuperäisen kohdalla on turha puhua avioehdon kohtuullistamispykälän puolesta. Kun pääoma-puhuu-suvulla on juristeja omasta takaa, niin mistäs tuollainen keskivertokotiäiti nyt osaisi oikeasti lähteä juristia itselleen etsimään ja palkkaamaan (kun sitä rahaa ei händyssä vielä ole) ja omia oikeuksiaan puolustamaan.

Lue lisää

Et ole nyt ymmärtänyt asiaa. Kertoisitko, mihin haitalliseen seuraamukseen ap sitoutuu allekirjoittaessaan avioehdon? Oikea vastaus on, ettei yhtään mihinkään. Hänhän voi erota miehestään vaikka viikon häiden jälkeen, jos niin haluaa. Koska hänellä ei ole tänään avio-oikeutta, ei hän menetä mitään jos hänellä ei ole avio-oikeutta ensi viikollakaan. Ainoa "seuraamus" on, ettei hän saa jotain minkä saamiseen hänellä ei ole mitään oikeutta tälläkään hetkellä. Siitä, että pitkään kotiäitinä toimimisesta voi olla haitallisia taloudellisia seuraamuksia, ei voi mitenkään tehdä johtopäätöstä että avioehtosopimuksen tekeminen tällä viikolla olisi jotenkin pahasta. Johtuneeko siitä, että tämä palsta on Suomi24:n hierarkiassa "Häät"-palstan alla, vai mistä, että tunteisiin vetoavat pseudoargumentit ovat syrjäyttäneet loogisen päättelyn?

maallikkojuristille kirjoitti:

Kyllähän maallikkojuristikin sen tajuaa, että jos kerran pistetään nimi tosi-syvältä-olevaan-paperiin, niin miksipä se mies avioliiton aikana sitä sopimusta haluaisi vaimolle jotenkin paremmaksi muuttaa? Taitaa kyseessä kuitenkin olla pääoma-puhuu-sovinistinen-seksistinen-hetero-kokolihaa-syövä-sika-mies joten tällainen heppu ei kuule avioehdon allekirjoituksen ja avioliiton solmimimisen jälkeen todellakaan uusi tai kohtuullista avioehtoa vapaaehtoisesti eikä edes pakolla. Jos vaimo vaatii uutta avioehtoa, niin mieshän näyttää kevyesti ovea vaimolleen ja vaimo lähtee tyhjin käsin; ihan niinkuin sopimuksessa luki. Sitäpaitsi alkuperäisen kohdalla on turha puhua avioehdon kohtuullistamispykälän puolesta. Kun pääoma-puhuu-suvulla on juristeja omasta takaa, niin mistäs tuollainen keskivertokotiäiti nyt osaisi oikeasti lähteä juristia itselleen etsimään ja palkkaamaan (kun sitä rahaa ei händyssä vielä ole) ja omia oikeuksiaan puolustamaan.

Lue lisää

Myös ilmeisesti suomalaisittain varakas.

Ei tulisi mieleenkään tarjota tulevalle vaimolle tuollaista sopimusta.

Meillä jaetaan kaikki tasan. Sekä kiinteistöt että irtain omaisuus on aina joko lainhuudatettu tai muulla tavoin selvästi merkitty yhteiseksi.
Jopa yritys on osin vaimon nimissä.

OK, ymmärrän avioehdon siinä tapauksessa, että liitto on alunperinkin ajateltu väliaikaiseksi. Meille sellainen vain ei sovi.

> Tässä nyt on vielä vkonloppu aikaa
> harkita tulevaisuutta...

Jos haluat hieman tätä palstaa osaavampaa neuvoa tai jonun jonka kanssa vain keskustella, katso lehdestä kuka on saarnaamassa ja sovi tai käy keskustelemassa hänen kanssaan. Tai soita nimettömänä Kirkon palvelevaan puhelimeen 10071 (tai kännykästä 09 eteen). Molemmilla tahoilla löytyy apua ja asiantuntemusta. Tuo puhelin on käytössä 21 - 03.

Jos olet tyytyväinen, niin allekirjoita. Nyt en saa sitä kuvaa viesteistäsi. Avioliitto on molemminpuolinen ja perustuu molempien tahtoon rakastaa, kyllä sen pystyy oikein ilmaistuna saamaan kenelle tahansa läpi.

joku vaan kirjoitti:

> Tässä nyt on vielä vkonloppu aikaa
> harkita tulevaisuutta...

Jos haluat hieman tätä palstaa osaavampaa neuvoa tai jonun jonka kanssa vain keskustella, katso lehdestä kuka on saarnaamassa ja sovi tai käy keskustelemassa hänen kanssaan. Tai soita nimettömänä Kirkon palvelevaan puhelimeen 10071 (tai kännykästä 09 eteen). Molemmilla tahoilla löytyy apua ja asiantuntemusta. Tuo puhelin on käytössä 21 - 03.

Jos olet tyytyväinen, niin allekirjoita. Nyt en saa sitä kuvaa viesteistäsi. Avioliitto on molemminpuolinen ja perustuu molempien tahtoon rakastaa, kyllä sen pystyy oikein ilmaistuna saamaan kenelle tahansa läpi.

Lue lisää

Meillä on suunnilleen sama tilanne, mutta olen "toisella puolella" eli miehenä.
Yritykseni maksaa suurta eläkettä vaimolle vuosittain (8,5t/v)Se on edullista verosuunnittelunkin kannalta, pelkästään se takaisi tulevaisuutesi ja olisi tällä hetkelläkin järkevää molemmille osapuolille. Se ei "kuluttaisi" käytännössä yhtään miehesi rahaa, josta hän tuntuu oleva niin tarkka, eli järki-ihmisenä varmaan haluaisi sen tehdä.
Lisäksi Avioehdossa on asuntomme ilmoitettu menevän puoliksi avioerotilanteessa.
Kuolemantapauksessa lapsemme saavat kaiken. Tämäkin on hyvää verosuunnittelua, mutta vaimonihan hallitsee kaikkea lapsien huoltajana ja sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä, niin eiköhän oma äiti pääse kesämökille jne. Lisäksi minulla on muutamia vakuutuksia, eli kyllä vaimolle käteistäkin tulee ihan tarpeeksi.
Mielestäni voit hyvin allekirjoittaa sopimuksen, olisi kurjaa riidellä siitä, semmoisesta voi tulla elinikäinen riita miehesi ja hänen isänsä kanssa. He eivät kuitenkaan periksi halua antaa, eli tavallaan häviät onnellisen tulevaisuuden jos et allekirjoita tai jos vaadit paperiin muutoksia.
Olet erittäin hyvässä asemassa koska teillä on jo lapsi. Pelkästään elatusavulla tulisit pärjäämään hyvin, siis pahimmassa tapauksessa, joka tässä tilanteessa olisi, se kadulla kävelisi uusi nainen vastaan-juttu.
Lisäksi avioerossa sinulle ja lapsille pitää taata vastaavanlainen elämäntyyli kuin teillä oli avioliiton aikana, eli kyllä sinulla hyvin menee. Vielä paremmin tietysti kun ette päätyisi avioerotilastoihin, mutta sitä ei saa pelätä koska osasta miehistä voi kuitenkin tulla täysiä sikoja vuosien varrella.

Kerro miten kävi ja onneksi olkoon!

Minusta sinun tilanteesi huononee merkittävästi!

Olet x vuotta kotona. Tältä ajalta menetät palkat, eläkkeet ja työhistorian. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei ole kiinnostunut työpanoksestasi mahdollisen eron tultua. Tuolla avioehdolla tulisi miehesi minimissään korvata tämä maksamalla sinulle kotona olo ajalta eläke. Ajattele lapsiasi. Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa lapsesi toivoo että hänet otettaisiin huostaan, jotta hän pääsisi lukioon. Tälläiset tarinat ovat arkipäivää yksinhuoltaja äitien maailmassa. Elatusmaksut on tarkoitettu lasten elättämiseen, etkä voi käyttää niitä itseesi kuten yksi tuossa ehdottaa. On myös vallan mahdollista, että erossa lapset jäävät isälle ja päädyt itse maksamaan elareita isälle!

Ja älä ole naivi, tottakai miehesi on itsekäs ja ajattelee vain itseään tälläistä avioehtoa tehdessä. Sehän on selvää!

Jos ajattelen oikein inhorealistisesti niin miehesi järjestää itselleen jälkikasvun mahdollisimman edullisella tavalla. Sinä hoidat kodin ja lapset ruokapalkalla ja sitten kun lapset ovat riittävän suuria voi sinut potkaista pihalle menettämättä penniäkään. Ketään muuta hän ei saisi kotia hoitamaan niin edullisesti. Kodinhoitajallekin pitää maksaa vähintään 9€ tunnissa!

been there kirjoitti:

Meillä on suunnilleen sama tilanne, mutta olen "toisella puolella" eli miehenä.
Yritykseni maksaa suurta eläkettä vaimolle vuosittain (8,5t/v)Se on edullista verosuunnittelunkin kannalta, pelkästään se takaisi tulevaisuutesi ja olisi tällä hetkelläkin järkevää molemmille osapuolille. Se ei "kuluttaisi" käytännössä yhtään miehesi rahaa, josta hän tuntuu oleva niin tarkka, eli järki-ihmisenä varmaan haluaisi sen tehdä.
Lisäksi Avioehdossa on asuntomme ilmoitettu menevän puoliksi avioerotilanteessa.
Kuolemantapauksessa lapsemme saavat kaiken. Tämäkin on hyvää verosuunnittelua, mutta vaimonihan hallitsee kaikkea lapsien huoltajana ja sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä, niin eiköhän oma äiti pääse kesämökille jne. Lisäksi minulla on muutamia vakuutuksia, eli kyllä vaimolle käteistäkin tulee ihan tarpeeksi.
Mielestäni voit hyvin allekirjoittaa sopimuksen, olisi kurjaa riidellä siitä, semmoisesta voi tulla elinikäinen riita miehesi ja hänen isänsä kanssa. He eivät kuitenkaan periksi halua antaa, eli tavallaan häviät onnellisen tulevaisuuden jos et allekirjoita tai jos vaadit paperiin muutoksia.
Olet erittäin hyvässä asemassa koska teillä on jo lapsi. Pelkästään elatusavulla tulisit pärjäämään hyvin, siis pahimmassa tapauksessa, joka tässä tilanteessa olisi, se kadulla kävelisi uusi nainen vastaan-juttu.
Lisäksi avioerossa sinulle ja lapsille pitää taata vastaavanlainen elämäntyyli kuin teillä oli avioliiton aikana, eli kyllä sinulla hyvin menee. Vielä paremmin tietysti kun ette päätyisi avioerotilastoihin, mutta sitä ei saa pelätä koska osasta miehistä voi kuitenkin tulla täysiä sikoja vuosien varrella.

Kerro miten kävi ja onneksi olkoon!

Lue lisää

"Pelkästään elatusavulla tulisit pärjäämään hyvin"

Höpsis. Elatusapu määritellään lapsen kulutustarpeen mukaan. Sitä paitsi elatusapu on tasan sama riippumatta siitä, olivatko lapsen vanhemmat ennen avo- vai avioliitossa. Lisäksi ei ole mitenkään sanottu, että käräjäoikeus katsoisi lapsen elatuksen sujuvan paremmin äidin hoteissa.

"Lisäksi avioerossa sinulle ja lapsille pitää taata vastaavanlainen elämäntyyli kuin teillä oli avioliiton aikana, eli kyllä sinulla hyvin menee."

Tällaista sääntöä ei Suomessa ole. Eiköhän jokainen eronnut voi kertoa, että elintaso tuppaa erossa laskemaan.

Missään tapauksessa ei kannata allekirjoittaa sellaista sopimusta, johon ei ole tyytyväinen.

"Kerro miten kävi ja onneksi olkoon!"

Joo. Ja laita sitten kymmenen vuoden päästä infoa kanssa.

Minun mielipiteeni kirjoitti:

Minusta sinun tilanteesi huononee merkittävästi!

Olet x vuotta kotona. Tältä ajalta menetät palkat, eläkkeet ja työhistorian. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei ole kiinnostunut työpanoksestasi mahdollisen eron tultua. Tuolla avioehdolla tulisi miehesi minimissään korvata tämä maksamalla sinulle kotona olo ajalta eläke. Ajattele lapsiasi. Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa lapsesi toivoo että hänet otettaisiin huostaan, jotta hän pääsisi lukioon. Tälläiset tarinat ovat arkipäivää yksinhuoltaja äitien maailmassa. Elatusmaksut on tarkoitettu lasten elättämiseen, etkä voi käyttää niitä itseesi kuten yksi tuossa ehdottaa. On myös vallan mahdollista, että erossa lapset jäävät isälle ja päädyt itse maksamaan elareita isälle!

Ja älä ole naivi, tottakai miehesi on itsekäs ja ajattelee vain itseään tälläistä avioehtoa tehdessä. Sehän on selvää!

Jos ajattelen oikein inhorealistisesti niin miehesi järjestää itselleen jälkikasvun mahdollisimman edullisella tavalla. Sinä hoidat kodin ja lapset ruokapalkalla ja sitten kun lapset ovat riittävän suuria voi sinut potkaista pihalle menettämättä penniäkään. Ketään muuta hän ei saisi kotia hoitamaan niin edullisesti. Kodinhoitajallekin pitää maksaa vähintään 9€ tunnissa!

Lue lisää

Ei elatusta makseta lapsen kulujen mukaan vaan toisen puolen tulojen mukaan.
No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu, mikä on suuri suunnitelma, erota jos joutuu tekemään liian tiukan avioehdon? Ilmeisesti vain nykyaikana tämä on mahdollista.

Jos kaksi köyhää menee naimisiin niin silloin ei tälläisiä tarvitse miettiä, miksi niitä pitäisi miettiä jos toisen vanhemmat ovat tosi varakkaita?

Mutta niinkuin aiemmin sanoin, vuosittain tulisi reilusti varakkaamman laittaa rahaa myös vaimon eläkkeeseen ja kotitalon arvo kuuluisi jakaa puoliksi, molemmathan sen eteen tekee töitä. Mutta paha se on lähteä kirjaamaan jotain vuosittaista summaa avioehtoon, mitä jos firma menee konkkaan tai ei muuten pysty maksamaan?

Itse en siihen suostuisi, mutta vapaaehtoisesti siis maksan ja pidän sitä järkevänäkin, onhan sekin mahdollista, että vietätte yhteisiä eläkepäiviä:-), silloin on hyvä, että molemmilla on oma vapaaehtoinen eläkesäästö ollut pitkään olemassa.
Raha on vaan rahaa, pitää muistaa elää vaikka raha tuppaa kerääntymään epätasaisesti.

Been there kirjoitti:

Ei elatusta makseta lapsen kulujen mukaan vaan toisen puolen tulojen mukaan.
No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu, mikä on suuri suunnitelma, erota jos joutuu tekemään liian tiukan avioehdon? Ilmeisesti vain nykyaikana tämä on mahdollista.

Jos kaksi köyhää menee naimisiin niin silloin ei tälläisiä tarvitse miettiä, miksi niitä pitäisi miettiä jos toisen vanhemmat ovat tosi varakkaita?

Mutta niinkuin aiemmin sanoin, vuosittain tulisi reilusti varakkaamman laittaa rahaa myös vaimon eläkkeeseen ja kotitalon arvo kuuluisi jakaa puoliksi, molemmathan sen eteen tekee töitä. Mutta paha se on lähteä kirjaamaan jotain vuosittaista summaa avioehtoon, mitä jos firma menee konkkaan tai ei muuten pysty maksamaan?

Itse en siihen suostuisi, mutta vapaaehtoisesti siis maksan ja pidän sitä järkevänäkin, onhan sekin mahdollista, että vietätte yhteisiä eläkepäiviä:-), silloin on hyvä, että molemmilla on oma vapaaehtoinen eläkesäästö ollut pitkään olemassa.
Raha on vaan rahaa, pitää muistaa elää vaikka raha tuppaa kerääntymään epätasaisesti.

Lue lisää

> Ei elatusta makseta lapsen kulujen mukaan
> vaan toisen puolen tulojen mukaan.

Nyt menee vähän paksuksi. On hyvin yleistä, että elatusta ei lähtökohtaisesti makseta ollenkaan (en tarkoita viranomaisten ratkaisuja). Kun tuollaista sopimusta esitetään, eikä siinä puhuta elatuksesta, on turha kuvitella sitä tulevan riitelemättä - jos lapset jäävät äidille, kuten kävisi melko varmasti avoliitosta lähtiessä. Siitä huolimatta vaikka äiti saisi lasten huoltajuuden, ei ole mitään takuita, että äiti saa rahoja tasaisesti ja lapsensa erossa menettänyt isä voi hyvin tiukkaan seurata, että rahat menevät juuri ja nimenomaan lasten elämiseen vaikkei se hänelle kuuluisi.

Elatuksesta voi hyvin sopia etukäteen. Miksi siitä lähtisi riitelemään jälkikäteen?

> No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu,
> mikä on suuri suunnitelma, erota jos
> joutuu tekemään liian tiukan avioehdon?

Niin mikä se suuri suunnitelma on? Lasten ISÄhän sitä avioehtoa tuossa tarjoaa, ei äiti. Lähtökohta yhdessäelolle on avioliitto, isä asettaa reunaehtoja. Sopimusten kuuluisi olla kahden kauppa ja äiti voisi laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ilmiselvästi ei ole tekemässä sitä. Tuossa saisi isä tulla vähintään samalla ponnistuksella vastaan.

> Mutta paha se on lähteä kirjaamaan jotain
> vuosittaista summaa avioehtoon, mitä jos
> firma menee konkkaan tai ei muuten pysty
> maksamaan?

Yrittäjälle ei ole vierasta sitoa sopimuksia laskukaavoihin, päinvastoin. Yrityskauppoja tehdään viiden vuoden tuloksen keskiarvolla ja kertomalla viidellä, vanhoja omistajia sitoutetaan sopimalla tuloskehityksen mukaisesta loppujen osakkeiden lunastuksesta, kaikennäköisiä palkkioita sovitaan luopuville osakkaille sitouttamiseksi... Aivan turha puhua, etteikö yrittäjä osaisi keksiä tuohon tilanteeseen soveltuvaa sopimusta. Onkohan se yrittäjä itse muuten leikkaamassa sitä omaa eläkettä ensimmäisenä?

> Raha on vaan rahaa, pitää muistaa elää
> vaikka raha tuppaa kerääntymään
> epätasaisesti.

Näin sanoo rahat itselleen turvannut ja vaimonsa itseensä sitouttanut. Minkä ihmeen takia kun vaimo pitää sitouttaa, mutta yrittäjä aviomies katsoo oikeudekseen olla vapaa irtautumaan? Kyllä avioehto jossa omaisuutta jaetaan on paljon varmempi tapa sitouttaa molemmat. Kun vain toinen osapuoli sitoutetaan, ei avioliiton voi kuvitellakaan olevan miehen ja naisen tasapuolinen parisuhde.

Tuollaisella sopimuksellahan miehelle taataan vapaus kuten ei olisi naimisissa, kun vaimo sidotaan kattilan ja hellan väliin jos miehestä siltä tuntuu.

Been there kirjoitti:

Ei elatusta makseta lapsen kulujen mukaan vaan toisen puolen tulojen mukaan.
No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu, mikä on suuri suunnitelma, erota jos joutuu tekemään liian tiukan avioehdon? Ilmeisesti vain nykyaikana tämä on mahdollista.

Jos kaksi köyhää menee naimisiin niin silloin ei tälläisiä tarvitse miettiä, miksi niitä pitäisi miettiä jos toisen vanhemmat ovat tosi varakkaita?

Mutta niinkuin aiemmin sanoin, vuosittain tulisi reilusti varakkaamman laittaa rahaa myös vaimon eläkkeeseen ja kotitalon arvo kuuluisi jakaa puoliksi, molemmathan sen eteen tekee töitä. Mutta paha se on lähteä kirjaamaan jotain vuosittaista summaa avioehtoon, mitä jos firma menee konkkaan tai ei muuten pysty maksamaan?

Itse en siihen suostuisi, mutta vapaaehtoisesti siis maksan ja pidän sitä järkevänäkin, onhan sekin mahdollista, että vietätte yhteisiä eläkepäiviä:-), silloin on hyvä, että molemmilla on oma vapaaehtoinen eläkesäästö ollut pitkään olemassa.
Raha on vaan rahaa, pitää muistaa elää vaikka raha tuppaa kerääntymään epätasaisesti.

Lue lisää

> No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu,
> mikä on suuri suunnitelma, erota jos
> joutuu tekemään liian tiukan avioehdon?

Tuossahan mies asettaa ehtoja. Jos ajattelee tasapuoliset ehdot (sellaiset, jotka eivät heikennä vaimon asemaa), avioehtoon kirjataan, että lapset automaattisesti siirtyy äidille ja omaisuus arvioidaan tilanteen eteen tullessa sen mukaan, että yhteistä elämää on ennen ehdon tekemistä ollut yhdeksän vuotta. Silloin tilanne säilyy molemmille vastaavana. Vähintään kohtuullista voisi olla kotiin jäävälle vaimolle ennalta sovitut eläkesijoitukset ellei perheessä ole kotihoitajaa jolle tulee TyEL jo valmiiksi palkattuna.

vielä vähän aiheeseen kirjoitti:

> No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu,
> mikä on suuri suunnitelma, erota jos
> joutuu tekemään liian tiukan avioehdon?

Tuossahan mies asettaa ehtoja. Jos ajattelee tasapuoliset ehdot (sellaiset, jotka eivät heikennä vaimon asemaa), avioehtoon kirjataan, että lapset automaattisesti siirtyy äidille ja omaisuus arvioidaan tilanteen eteen tullessa sen mukaan, että yhteistä elämää on ennen ehdon tekemistä ollut yhdeksän vuotta. Silloin tilanne säilyy molemmille vastaavana. Vähintään kohtuullista voisi olla kotiin jäävälle vaimolle ennalta sovitut eläkesijoitukset ellei perheessä ole kotihoitajaa jolle tulee TyEL jo valmiiksi palkattuna.

Lue lisää

Tuleva Vaimo on käsittääkseni suht vapaa ja rahaton. Mielestäni joka ikinen muutos on positiivinen, eikä "heikennä asemaa" niinkuin täällä on moneen kertaan sanottu.

Lähes kaikki ehdotukset viittaavat ikävään ehkäpä vuosien mittaiseen jutusteluun avioehdosta. Jos ehdottomasti haluaa saada eron tullen rahaa, niin joku yksinkertainen juttu sitten aviohehtoon, kuten eläke.

Mutta monimutkaiset kaavat vaimolle yrityksen tuloksen suhteen eivät päästä paria ehkä elämään täysillä koskaan, taustalla takoo koko ajan molempia osapuolia mietityttävä avioehto.

Tärkeintä on elää, ei miettiä optimaalista rahanjakoa. Lasten jälkeen vaimo töihin vaan jos tuntuu, että pitäs saada jotain, kyllä se keskustelu siitä syntyy, että mistä saa rahaa jos ei mennäkään töihin vaan ollaan kotona.

Lapset on kohta isoja kyllä töihin pääsee jos siltä tuntuu.
Monet ajattelee, että jos tarpeeksi lähellä on "löysää" rahaa niin siitä on saatava osa. Sen "löysän" rahan tekijä on kuitenkin saattanut keksiä rahalle jonkun muun kohtalon, kas kummaa.

Itse hankin jälkikasvulle hyvät puitteet elämälle, rahana ei ole tarkoitus antaa kelleen mitään.

been there kirjoitti:

Tuleva Vaimo on käsittääkseni suht vapaa ja rahaton. Mielestäni joka ikinen muutos on positiivinen, eikä "heikennä asemaa" niinkuin täällä on moneen kertaan sanottu.

Lähes kaikki ehdotukset viittaavat ikävään ehkäpä vuosien mittaiseen jutusteluun avioehdosta. Jos ehdottomasti haluaa saada eron tullen rahaa, niin joku yksinkertainen juttu sitten aviohehtoon, kuten eläke.

Mutta monimutkaiset kaavat vaimolle yrityksen tuloksen suhteen eivät päästä paria ehkä elämään täysillä koskaan, taustalla takoo koko ajan molempia osapuolia mietityttävä avioehto.

Tärkeintä on elää, ei miettiä optimaalista rahanjakoa. Lasten jälkeen vaimo töihin vaan jos tuntuu, että pitäs saada jotain, kyllä se keskustelu siitä syntyy, että mistä saa rahaa jos ei mennäkään töihin vaan ollaan kotona.

Lapset on kohta isoja kyllä töihin pääsee jos siltä tuntuu.
Monet ajattelee, että jos tarpeeksi lähellä on "löysää" rahaa niin siitä on saatava osa. Sen "löysän" rahan tekijä on kuitenkin saattanut keksiä rahalle jonkun muun kohtalon, kas kummaa.

Itse hankin jälkikasvulle hyvät puitteet elämälle, rahana ei ole tarkoitus antaa kelleen mitään.

Lue lisää

> taustalla takoo koko ajan molempia
> osapuolia mietityttävä avioehto.

Tuohon ongelmaan miehellä löytyy äärettömän helppo ratkaisu jolla samantien pääsee turhasta stressistä eroon. Ei tarvitse kuin laittaa sopimuspaperi WC-rullan päälle ja käyttää se seuraavalla istunnolla.

Luuletko, ettei sitä samaa stressiä synny kuin aviomiehelle, jos ehdoissa on jotain hänen asemaansa vaikuttavaa? Miten edes tuollaisen tarjoaminen ei jälkikäteen vaikuttaisi vaimon suhtautumiseen mieheensä?

> Tuleva Vaimo on käsittääkseni suht vapaa
> ja rahaton. Mielestäni joka ikinen muutos
> on positiivinen, eikä "heikennä asemaa"
> niinkuin täällä on moneen kertaan sanottu.

Varallisuuden sivuuttaen mitä sopimuksesta seuraa vaimolle: Hänet sitoutetaan, jos miehen mieli muuttuu, vaimon on kärsittävä tai uhkana on varattomuus ja lasten menettäminen. Mies käytännössä voi kohdella vaimoa miten sattuu, ottaa herpeksen kaverikseen ja jatkaa avioliittoa kunnes vaimo on aivan kyllästynyt ja valmis ottamaan vastaan seuraukset. Tuo avioehto on juuri kuten joidenkin yritysten avainhenkilöiden sitouttamiset, taloudellista mukavuutta tarjotaan juuri niin kauan kuin yritys on tyytyväinen. Kultainen kädenpuristus tuosta on kuitenkin TÄYSIN unohdettu. Tuollaisen sitouttamisen vaikutusta voi sitä kokematon arvailla, mutta yrittäjä joka on käyttänyt tai henkilö joka on töihinsä sitoutettu tietää. Omalla tahdolla ei ole tuollaisen jälkeen merkitystä ellei ole valmis tosiaan heittämään kaikkea menemään kun alkaa syntyä pieniä ja yhä kasvavia erimielisyyksiä. Avioliitossa erimielisyyksiä voi alkaa syntyä, kun mies löytää toisen, vaikka vaimo ei vielä tietäisikään.

Jos vaimoa ei katso avioliiton arvoiseksi, on parempi olla rehellinen. Mies tosiaan rakentaa suhdetta luottamuksen varaan. Yksipuolinen luottamus ei auta kantamaan suhdetta ellei toinen osapuoli ole rakkaudesta sokeana. Ainoastaan mies voi luottaa "yhteis" elämän etenevän hänen tahtonsa mukaan, normaali avioelämä olisi yhdessä sopimista. Miksi kukaan heittäytyisi täysin toisen armoille, jos toinen ei ole valmis antamaan edes murusta?

> Monet ajattelee, että jos tarpeeksi
> lähellä on "löysää" rahaa niin siitä
> on saatava osa. Sen "löysän" rahan
> tekijä on kuitenkin saattanut keksiä
> rahalle jonkun muun kohtalon, kas kummaa.

No nyt unohdat: "Raha on vaan rahaa". Rahalle voi olla merkityksiä ja tavoitteita. Minkä takia sitoa elämä yksin aviomiehen tavoitteisiin? Miksi päästää aviomiehen raha avioliiton edelle? Vaimollakin saattaa olla tavoitteita ja varmasti on haaveita, eivätkä niiden tarvitse olla rahallisia, mutta tuolla jo asetetaan perheen päätöstekojärjestys pienissä ja isoissa ratkaisuissa. Itsenäisyys ja vapaus ratkaista omista tai perheen asioista on hyvin vähäinen, itseasiassa juuri se mihin aviomies myöntyy. Ainoa syy minkä takia vaimo ei pääsisi toteuttamaan itseään on virhe, että erehtyi muuttamaan varakkaan miehen kanssa yhteen.

yrittäjä itsekin kirjoitti:

> taustalla takoo koko ajan molempia
> osapuolia mietityttävä avioehto.

Tuohon ongelmaan miehellä löytyy äärettömän helppo ratkaisu jolla samantien pääsee turhasta stressistä eroon. Ei tarvitse kuin laittaa sopimuspaperi WC-rullan päälle ja käyttää se seuraavalla istunnolla.

Luuletko, ettei sitä samaa stressiä synny kuin aviomiehelle, jos ehdoissa on jotain hänen asemaansa vaikuttavaa? Miten edes tuollaisen tarjoaminen ei jälkikäteen vaikuttaisi vaimon suhtautumiseen mieheensä?

> Tuleva Vaimo on käsittääkseni suht vapaa
> ja rahaton. Mielestäni joka ikinen muutos
> on positiivinen, eikä "heikennä asemaa"
> niinkuin täällä on moneen kertaan sanottu.

Varallisuuden sivuuttaen mitä sopimuksesta seuraa vaimolle: Hänet sitoutetaan, jos miehen mieli muuttuu, vaimon on kärsittävä tai uhkana on varattomuus ja lasten menettäminen. Mies käytännössä voi kohdella vaimoa miten sattuu, ottaa herpeksen kaverikseen ja jatkaa avioliittoa kunnes vaimo on aivan kyllästynyt ja valmis ottamaan vastaan seuraukset. Tuo avioehto on juuri kuten joidenkin yritysten avainhenkilöiden sitouttamiset, taloudellista mukavuutta tarjotaan juuri niin kauan kuin yritys on tyytyväinen. Kultainen kädenpuristus tuosta on kuitenkin TÄYSIN unohdettu. Tuollaisen sitouttamisen vaikutusta voi sitä kokematon arvailla, mutta yrittäjä joka on käyttänyt tai henkilö joka on töihinsä sitoutettu tietää. Omalla tahdolla ei ole tuollaisen jälkeen merkitystä ellei ole valmis tosiaan heittämään kaikkea menemään kun alkaa syntyä pieniä ja yhä kasvavia erimielisyyksiä. Avioliitossa erimielisyyksiä voi alkaa syntyä, kun mies löytää toisen, vaikka vaimo ei vielä tietäisikään.

Jos vaimoa ei katso avioliiton arvoiseksi, on parempi olla rehellinen. Mies tosiaan rakentaa suhdetta luottamuksen varaan. Yksipuolinen luottamus ei auta kantamaan suhdetta ellei toinen osapuoli ole rakkaudesta sokeana. Ainoastaan mies voi luottaa "yhteis" elämän etenevän hänen tahtonsa mukaan, normaali avioelämä olisi yhdessä sopimista. Miksi kukaan heittäytyisi täysin toisen armoille, jos toinen ei ole valmis antamaan edes murusta?

> Monet ajattelee, että jos tarpeeksi
> lähellä on "löysää" rahaa niin siitä
> on saatava osa. Sen "löysän" rahan
> tekijä on kuitenkin saattanut keksiä
> rahalle jonkun muun kohtalon, kas kummaa.

No nyt unohdat: "Raha on vaan rahaa". Rahalle voi olla merkityksiä ja tavoitteita. Minkä takia sitoa elämä yksin aviomiehen tavoitteisiin? Miksi päästää aviomiehen raha avioliiton edelle? Vaimollakin saattaa olla tavoitteita ja varmasti on haaveita, eivätkä niiden tarvitse olla rahallisia, mutta tuolla jo asetetaan perheen päätöstekojärjestys pienissä ja isoissa ratkaisuissa. Itsenäisyys ja vapaus ratkaista omista tai perheen asioista on hyvin vähäinen, itseasiassa juuri se mihin aviomies myöntyy. Ainoa syy minkä takia vaimo ei pääsisi toteuttamaan itseään on virhe, että erehtyi muuttamaan varakkaan miehen kanssa yhteen.

Lue lisää

Vaikka elämää pitää elää ja välillä jopa täysillä, niin onhan se jonkinlaista peliä. Turha sen on alkaa liian rahapainotteisesti, ainakaan jos ei ole kyse omista rahoistasi.
Tämä ilmeisesti naisyrittäjä, tuntuu aika radikaalilta ja jo eronnelta.

Nainen loppujen lopuksi päättää miten ketäkin perheessä kohdellaan, päätä omat periaatteesi ja elä niiden mukaisesti niitä ei vie sinulta kukaan. Jos teillä on yhteensopivat periaatteet niin avioehtoa ei taritse ikinä edes lukea.

Miehen puolelta pelätään ehkä onnenonkijaa, ei avioehtoa ole turhaan keksitty. Mieti onko sinulla jotain hävittävää.
Joo älä heitä kaikkea menemään, aseta myös oman suvun ja omaisuutesi puoleltasi ehto.
Jonkun muun tekemän rahan voi mielestäni sopia juuri sen ihmisen tavoitteisiin joka on sen rahan ansainnut. Tulevaisuus on asia erikseen, se on yhteistä, mahdollisesti ja toivottavasti rahankin puolesta, aikaa on molemmilla saman verran.
Itseään pitää saada molempien toteuttaa, jos yksilön vapaus puuttuu syntyy onnettomia tilanteita jotka pahenevat ajan myötä.
Eli missään tapauksessa avioliitto ei saa vähentää omanarvontuntoa vaan lisätä sitä.
Ole voimakas ja ala toteuttamaan itseäsi muutenkin kuin lasten synnyttäjänä.
Mikään ei ole hienompaa kuin onnellisen lapsen tekeminen.
Se ei kestä kahta minuuttia vaan 20 vuotta - kiitos omille vanhemmilleni!

vielä vähän aiheeseen kirjoitti:

> No joka tapauksessa lapsi on jo hankittu,
> mikä on suuri suunnitelma, erota jos
> joutuu tekemään liian tiukan avioehdon?

Tuossahan mies asettaa ehtoja. Jos ajattelee tasapuoliset ehdot (sellaiset, jotka eivät heikennä vaimon asemaa), avioehtoon kirjataan, että lapset automaattisesti siirtyy äidille ja omaisuus arvioidaan tilanteen eteen tullessa sen mukaan, että yhteistä elämää on ennen ehdon tekemistä ollut yhdeksän vuotta. Silloin tilanne säilyy molemmille vastaavana. Vähintään kohtuullista voisi olla kotiin jäävälle vaimolle ennalta sovitut eläkesijoitukset ellei perheessä ole kotihoitajaa jolle tulee TyEL jo valmiiksi palkattuna.

Lue lisää

Avioehtosopimksella ei voi pätevästi sopia lastenhuoltajuus- ja tapaamisoikeusasioita. Ne ratkaistaan erikseen sitten kun ero tulee.

Kumpi olisi parempi lähihuoltaja? Isä, jolla on varaa ja jolle kotitalo jää. Vai äiti, joka antaa itsestään tossukan vaikutelman ja jota voi riepottaa kuin lapasta.

been there kirjoitti:

Vaikka elämää pitää elää ja välillä jopa täysillä, niin onhan se jonkinlaista peliä. Turha sen on alkaa liian rahapainotteisesti, ainakaan jos ei ole kyse omista rahoistasi.
Tämä ilmeisesti naisyrittäjä, tuntuu aika radikaalilta ja jo eronnelta.

Nainen loppujen lopuksi päättää miten ketäkin perheessä kohdellaan, päätä omat periaatteesi ja elä niiden mukaisesti niitä ei vie sinulta kukaan. Jos teillä on yhteensopivat periaatteet niin avioehtoa ei taritse ikinä edes lukea.

Miehen puolelta pelätään ehkä onnenonkijaa, ei avioehtoa ole turhaan keksitty. Mieti onko sinulla jotain hävittävää.
Joo älä heitä kaikkea menemään, aseta myös oman suvun ja omaisuutesi puoleltasi ehto.
Jonkun muun tekemän rahan voi mielestäni sopia juuri sen ihmisen tavoitteisiin joka on sen rahan ansainnut. Tulevaisuus on asia erikseen, se on yhteistä, mahdollisesti ja toivottavasti rahankin puolesta, aikaa on molemmilla saman verran.
Itseään pitää saada molempien toteuttaa, jos yksilön vapaus puuttuu syntyy onnettomia tilanteita jotka pahenevat ajan myötä.
Eli missään tapauksessa avioliitto ei saa vähentää omanarvontuntoa vaan lisätä sitä.
Ole voimakas ja ala toteuttamaan itseäsi muutenkin kuin lasten synnyttäjänä.
Mikään ei ole hienompaa kuin onnellisen lapsen tekeminen.
Se ei kestä kahta minuuttia vaan 20 vuotta - kiitos omille vanhemmilleni!

Lue lisää

Arvaukset itsestäni menivät melko kauas. Avioeroa ei ole, vaan onnellinen avioliitto ja neljäs lapsi tulossa. Vaimoni tapasin melko pian lukion jälkeen. Sukupuolikin meni mönkään. Ikää ei vielä ole paljon ja kokoajan yhdessä kasvamme yritykseen vaikkei vaimo käytännön tekemisissä ole mukana, vaan silloin kun on töissä, on muualla korkeakoulututkintoa vastaavissa työtehtävissä. Avioehtoa mietin jossain vaiheessa, mutta käytännön toteutukseen ei lähdetty sen enempää kuin että mainitsin vaimolleni.

> Vaikka elämää pitää elää ja välillä jopa
> täysillä, niin onhan se jonkinlaista peliä.

Aivan turha lähteä pelinappuloita hamstraamaan 9 vuoden yhdessäelon jälkeen. On mahdoton kuvitella, että yrittäminen ja mahdollisuudet siihen olisi luotu jo ennen tuota. Vaikka olisi sukuyritys. Yrittäjän puoliso joutuu aina uhrautumaan, jos menestystä meinaa saada aikaan. Nyt puoliso kertoo ehdossa suoraan miten hän arvostaa tämän kuluneen 9 vuotta.

> Turha sen on alkaa liian rahapainotteisesti,
> ainakaan jos ei ole kyse omista rahoistasi.

Tuossa ei ole alkamisesta kyse, vaan jos viesteistä ymmärtää, aika pitkästä yhteiselosta. On vaikea kuvitella, että mies olisi saavuttanut asemansa yrityksessä tekemättä mitään vaikka olisikin perheyritys. Kuitenkin jos mies ei ole ansainnut asemaansa, vaan tulee perimisen kautta, minkä takia edes hakeutuu sellaisen kanssa avioon jonka kanssa ei halua jakaa pientäkään osaa elämästään. Jos elämää on jaettu ja kasvettu asemaan, on parisuhdekin silloin kasvanut siihen. Harva parikymppinen on suuri johtaja jo valmistumisensa jälkeen, kyllä yrittäjäperheet joita tunnen odottavat lapsiltaan ja käytännössä heidän perheiltään äärimmäistä sitoutumista yritykseen.

Kun avioehto halutaan noin yksipuoliseksi, mutta eläkkeiden osalta pelätään konkurssia. Mikä estää sen, että mies konkurssitilanteessa rupeaakin loisimaan vaimon elättäessä? Loisimista se olisi, kun vaimo irroitetaan noin tiukasti yhteisestä omaisuudesta.

ehdolla kirjoitti:

Avioehtosopimksella ei voi pätevästi sopia lastenhuoltajuus- ja tapaamisoikeusasioita. Ne ratkaistaan erikseen sitten kun ero tulee.

Kumpi olisi parempi lähihuoltaja? Isä, jolla on varaa ja jolle kotitalo jää. Vai äiti, joka antaa itsestään tossukan vaikutelman ja jota voi riepottaa kuin lapasta.

Lue lisää

> Avioehtosopimksella ei voi pätevästi sopia
> lastenhuoltajuus- ja tapaamisoikeusasioita.
> Ne ratkaistaan erikseen sitten kun ero tulee.

Ja juuri näin kuuluukin olla. Minkä takia mies joka ei ole aikaisemmin katsonut aiheelliseksi viedä vaimoa vihille voisi yhtäkkiä pitää oletuksena, että saa automaattisesti tasapuolisen oikeuden lapsiin samalla kun itse pitää yksipuolisen oikeuden päätöksentekoon?

Täällä on useammin todettu, ettei avioliitto voi lain mukaan heikentää vaimon asemaa avoliittoon nähden. Lapsetko ovat aivan merkityksetön parisuhteen sivutuote? Kukaan ei halua asettaa heitä tuohon asemaan, mutta tosiasia on, että lain edessä lapset ovat ainoa mitä isän taholta vaimolle on tullut yhteiselon aikana. Isä olettaa, että hänelle tulee vihkimisessä yksiselitteinen oikeus lapsiinsa, mutta ei näe, että vaimo olisi 9 vuoden ollut mistään osallisena. Parempi toivoa, että tällainen isä on pitänyt isyysvapaat täysimääräisinä.

yrittäjä itsekin kirjoitti:

> Avioehtosopimksella ei voi pätevästi sopia
> lastenhuoltajuus- ja tapaamisoikeusasioita.
> Ne ratkaistaan erikseen sitten kun ero tulee.

Ja juuri näin kuuluukin olla. Minkä takia mies joka ei ole aikaisemmin katsonut aiheelliseksi viedä vaimoa vihille voisi yhtäkkiä pitää oletuksena, että saa automaattisesti tasapuolisen oikeuden lapsiin samalla kun itse pitää yksipuolisen oikeuden päätöksentekoon?

Täällä on useammin todettu, ettei avioliitto voi lain mukaan heikentää vaimon asemaa avoliittoon nähden. Lapsetko ovat aivan merkityksetön parisuhteen sivutuote? Kukaan ei halua asettaa heitä tuohon asemaan, mutta tosiasia on, että lain edessä lapset ovat ainoa mitä isän taholta vaimolle on tullut yhteiselon aikana. Isä olettaa, että hänelle tulee vihkimisessä yksiselitteinen oikeus lapsiinsa, mutta ei näe, että vaimo olisi 9 vuoden ollut mistään osallisena. Parempi toivoa, että tällainen isä on pitänyt isyysvapaat täysimääräisinä.

Lue lisää

"Minkä takia mies joka ei ole aikaisemmin katsonut aiheelliseksi viedä vaimoa vihille voisi yhtäkkiä pitää oletuksena, että saa automaattisesti tasapuolisen oikeuden lapsiin.."

Tervetuloa todellisuuteen. Isä voi pitää itseään lapsen edun kannalta parempana huoltajana. myös käräjäoikeus saattaa päätyä samaan tilanteeseen. Isä saattaa myös kyetä manipuloimaan lastensa äidin myös tällaiseen sopimusratkaisuun, kun taidot riittävät myös melko mielenkiintoisen avioehtospoimuksen junttaamiseen.

"Täällä on useammin todettu, ettei avioliitto voi lain mukaan heikentää vaimon asemaa avoliittoon nähden."

Jep. Mutta mikäli vaimo aikoo pysyä liitossa, niin hänen asemansa heikkenee siitä mitä se nyt olisi. Nuoruus haihtuu, eläke ei kerry, ammattitaitoa ei tule eikä korvaukseksi saa edes omaisuutta.

käräjillä ratkeaa kirjoitti:

"Minkä takia mies joka ei ole aikaisemmin katsonut aiheelliseksi viedä vaimoa vihille voisi yhtäkkiä pitää oletuksena, että saa automaattisesti tasapuolisen oikeuden lapsiin.."

Tervetuloa todellisuuteen. Isä voi pitää itseään lapsen edun kannalta parempana huoltajana. myös käräjäoikeus saattaa päätyä samaan tilanteeseen. Isä saattaa myös kyetä manipuloimaan lastensa äidin myös tällaiseen sopimusratkaisuun, kun taidot riittävät myös melko mielenkiintoisen avioehtospoimuksen junttaamiseen.

"Täällä on useammin todettu, ettei avioliitto voi lain mukaan heikentää vaimon asemaa avoliittoon nähden."

Jep. Mutta mikäli vaimo aikoo pysyä liitossa, niin hänen asemansa heikkenee siitä mitä se nyt olisi. Nuoruus haihtuu, eläke ei kerry, ammattitaitoa ei tule eikä korvaukseksi saa edes omaisuutta.

Lue lisää

"Samalla tavalla sinä voit ruveta laskuttamaan häneltä kaikesta siitä kotitaloustyöstä/lastenhoidosta mitä sinä teet häntä enemmän."

Mikset laskuta ukkoasi lapsista, seksistä, kodinhoidosta ja muusta orjatyöstäsi. Mitä ihmettä olet ajatellut kun olet jo saanut lapsen tällaisen "miehen" kanssa?