Sain viimein kakistettua kaikki asiat koskien fetissiäni. Aiemmin olin saanut sanottua osan, mutten kaikkea. Nyt sain kerrottua kaiken ja olo on jollakin lailla huojentunut.
Eniten pelkäsin vaimon kielteistä suhtautumista, mutta hän otti asian yllättävän suopeasti. Oikeastaan myönteinen suhtautuminen yllätti, sillä hän on aina ollut ns. kiltti tyttö ja kaikki tavallisuudesta poikkeavan luulisi pelottavan häntä. Minua on siis siunattu maailman ihanimmalla vaimolla. Aikaisemminkin hän on suhtautunut fetissiini kiitettävän suopeasti, mutta nyt voin nauttia täysillä. Ilman salailuja. Mahtava tunne.
Eniten pelkäsin vaimon kielteistä suhtautumista, mutta hän otti asian yllättävän suopeasti. Oikeastaan myönteinen suhtautuminen yllätti, sillä hän on aina ollut ns. kiltti tyttö ja kaikki tavallisuudesta poikkeavan luulisi pelottavan häntä. Minua on siis siunattu maailman ihanimmalla vaimolla. Aikaisemminkin hän on suhtautunut fetissiini kiitettävän suopeasti, mutta nyt voin nauttia täysillä. Ilman salailuja. Mahtava tunne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
uskalsit vaimolle kertoa, mutta et sitten tänne palstalle voinut paljastaa, mikä se fetissisi on.
Ajattelin muuten ihan samaa...
Ei sillä ole väliä mikä kirjoittajan fetissi on...
Onnea tunnustamisesta, mulla on samoja muistoja noin vuoden takaa kun tunnustin tykkääväni vaatteiden kastelusta. Sen jälkeen ollaankin tehty yhdessä kaikkea hauskaa.
Eihän sillä itse fetissillä siihen asiaan ole merkitystä, että fetissistä kertominen kumppanille on niin vaikeaa. Pelätään kumppanin reaktioita. Säikähdys, inho, asian jopa naurunalaseksi tekeminen pelottaa. Pelko kumppanin torjunnasta on se suurin syy salaamiseen. Kuulemani mukaan fetissistä kertominen on johtanut jopa eroihin, kun nainen on leimannut miehen pervoksi ja läpeensä pahaksi joskus hyvinkin harmittoman fetissin takia.
Jokainen, jolla on jokin fetissi, (tai niitähän voi olla myös useita) haluaa, että kumppani edes jossain määrin hyväksyisi fetissin ja fetissiominaisuuden itsessään. Ymmärtää ei tarvitse, mutta jonkinlainen hyväksyminen olisi tervetullutta.
Juuri tämä asian kaksijakoisuus tekee tästä asiasta mielenkintoisen. Fetissistä "kärsivä" joutuu pelaamaan uhkapeliä, jossa toisella puolella on vaara menettää koko suhde ja toisella puolella fetissistä nauttimaan pääseminen salailematta. Joskus uhkapeli kannattaa, jos sattuu hyvä ja ymmärtäväinen kumppani. Aina kertominen ei kannata.
siihen että miksi hän ei voisi kertoa fetissiään tänne?
Ei ole mitään syytä jättää sitä kertomatta.
Mitä jos fetissinä on ollut esimerkiksi korkokengät. Tai vaikka läpsyttely, tai jotain muuta täysin nössöä ja turhanpäiväistä?
Nyt te rohkaisette juuri tällä esimerkillänne siitä ettei mitään tarvitse täällä kertoa, muita salailijoita kertomaan puolisolleen fetissinsä ja toivomaan parasta.
Entäpä jos fetissinä on sukurutsaus? esimerkiksi roolileikit siitä että mies on veli ja vaimo on sisko, tai roolileikkinä isi/tytär asetelma. Siinä sitä on fetissiä jossa on vähän sulateltavaa. Tuollaiset nössöfetissit eivät ole mitään verrattuna tuohon äskeiseen.
Mun mielestä omnakohtainen kertomus siitä, että jälleen yksi fettari sai seurakseen ymmärtäväisen kumppanin, olijo ehkä viestin arvoinen. Se, mikä se fetismi oli, ei ole relevanttia. Jos asianomainen sen haluaa kertoa, ok, mutta mihin se vaikuttaa?
Niinpä. Mitä sen on väliä haluaako joku nähdä puolisollaan korkkarit, korsetin, saappaat, uniformun vai jotakin muuta ja päästä nauttimaan niistä. Pääasia, että hän onnistui kertomaan asiasta onnistuneesti. Taitaa vain muutamia liiallinen uteliaisuus ja tirkistelynhalu vaivata.
se tässä vaivaa. Vähän jää auki, onko todellisuudessa mitään fetissiä olemassakaan.
päättelit minun olevan luonteeltani tirkistelijä.
Yksi viesti ei varmasti anna sinulle sellaista näkemystä että pystyt siitä alkaa tekemään johtopäätöksiä toisen ihmisen luonteesta.
Se ei ehkä hänelle, tai sinulle, ole relevanttia että mikä se fetissi oli, mutta varmasti monelle muulle se on relevanttia nimenomaan siksi että voisimme arvioida kuinka "hirveä" hänen fetissinsä on ollut.
Toiseksi, se sytyttäisi keskustelun siitä että millätavoin hän on oikein sellaisen asian tarjoillut puolisolleen, ettei puoliso ole siitä vetänyt hernettä nenään ja heittänyt häntä pervona pihalle.
Siinä sinulle heti kaksi syytä sille miksi se olisi relevanttia kertoa. Muutoin tämä ei ole mitään keskustelua, vaan pelkästään typerä ilmoitus! Ja saanen muistuttaa että me olemme nimenomaan keskustelupalstalla keskustelemassa.
Siinä kolmas syy.
Ja pidä ne diagnoosisi toisten ihmisten luonteesta ihan omana tietonasi kun et kerran ihmistä tunne.
Entä jos fetissinä ei ole ollutkaan nuo naurettavan kesyt univormu, saappaat, korkkarit, korsetti -fetissit, vaan jotain paljon pervompaa, esimerkiksi pissaleikit, kakkaleikit tai vaikka sukuleikit?
Siitä vaan kertomaan avoimesti kaikki, eihän niihin tarvitse suhtautua kuin kevyesti ja kaikki hyväksyy. Pissailuhan ja paskominen on ihan sama asia kuin korkkarit vaimon jalassa.
Jos meitä vaivaa uteliaisuus niin teitä vaivaa omaan napaan tuijottelu. Luulette että kaikilla ihmisillä on samat kesyt fetissit kuin teillä.
"Se ei ehkä hänelle, tai sinulle, ole relevanttia että mikä se fetissi oli, mutta varmasti monelle muulle se on relevanttia nimenomaan siksi että voisimme arvioida kuinka "hirveä" hänen fetissinsä on ollut."
En ota kantaa siihen halusiko aloittaja alunperin paljastaa fetissiään vai ei. Sinun mielestäsi tänne pitäisi aina kertoa oma fetissi, jos sitä kysytään. Perusteluna on, että muut voivat arvioida kuinka hirveä se on. Eipä houkuttelisi ainakaan minua antamaan itsestäni yksityisiä tietoja muiden riepoteltavaksi. Toiseksi, keskustelun aloitus liittyi vaimolle kertomiseen eikä siihen kuinka hirveä fetissi on.
"Toiseksi, se sytyttäisi keskustelun siitä että millätavoin hän on oikein sellaisen asian tarjoillut puolisolleen, ettei puoliso ole siitä vetänyt hernettä nenään ja heittänyt häntä pervona pihalle."
Hyvä pointti ja tästä onkin hyvä keskustella. Fetissin tietäminen ei vain liity tähän juuri mitenkään. Asiasta (eli siitä, että vaimolle kerrottiin fetissistä) voi ihan hyvin keskustella tietämättä itse fetissiä.
"Siinä sinulle heti kaksi syytä sille miksi se olisi relevanttia kertoa. Muutoin tämä ei ole mitään keskustelua, vaan pelkästään typerä ilmoitus! Ja saanen muistuttaa että me olemme nimenomaan keskustelupalstalla keskustelemassa."
Kumpikaan syistäsi ei ollut mielestäni relevantti. Olisi mukava nähdä täällä joskus asiallista keskustelua, mutta 99% viesteistä on runkkareiden provoja, joilla yritetään saada mehevämpää materiaalia runkkaamiseen. Runkkaamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta keskustelun kannalta se ei ole kovin rakentavaa ja parempaa materiaalia löytyy muualtakin. Keskusteluja voi käydä yleiselläkin tasolla eikä yksityisiä asioita tarvitse antaa tänne retosteltavaksi, vaikka tuntemattomana pysyisikin. Jokainen kertokoon itsestään juuri niin paljon kuin haluaa.
Hyvä kirjoitus. Voitkos sen paremmin sanoa. Ei lisättävää.
vastaustasi.
Valitettavasti minä en sitä kehu.
Runkkareiden viestit eivät kuulu tähän keskusteluun lainkaan, joten en ymmärrä miksi otit sen esille.
Jos tarkastelet tätä keskustelua, niin aloittaja ei itse tullut lainkaan tänne kieltämään sitä ettei hän aio kertoa fetissiään.
Ainoastaan kaltaisesi puolustajat tulivat tänne väittelemään ettei muka ole mitään tarvetta kertoa mistä fetissistä oli kyse.
Ajattele nyt. Kuinka paljon tähän ketjuun on tullut keskustelua aloituksen aiheesta?
Ei oikeastaan lainkaan, vaan keskustelua on käyty siitä miksei hän paljastanut omaa fetissiään myös tänne. Ei se ole mitään yksityisasioiden riepottelua koska ihmistä ei voi täältä tunnistaa joksikin tietyksi ihmiseksi pelkän fetissin perusteella.
Joten siltä osin sinun argumenttisi ovat täysin perusteettomia.
Kyllä, minun mielestäni tänne pitäisi kertoa fetissinsä jos sitä kysytään, tai ainakin perustella hyvin se miksi ei voi sitä kertoa.
Jos hän tulee tänne vain pelkästään ilmoittamaan että uskalsi kertoa, niin hyvä tietenkin hänelle, mutta kenellekään muulle sellainen viesti ei ole millään tavalla hyvä. Se ei rohkaise ketään, koska tietoa hänen fetissistään ei ole kenelläkään, eikä myöskään mitään sellaista vinkkiä tai tietoa siitä, miten hän oli asiansa vaimolleen esittänyt.
Että se siitä keskustelusta. Sitä ei synny jos asia pelkästään ilmoitetaan tänne!
Että siinä sinulle sitä perustelua.
Et jälleen pystynyt perustelemaan, mitä sillä on väliä, mikä fetissi on kyseessä. Ehkä on hieman helpompaa kertoa vaimolle jostakin korsetti- alusvaatefetissistä, kuin vaikkapa SM- alistamisfetissistä, mutta vaikeaa se on joka tapauksessa ja siitähän tässä haluttiin keskustella.
Se ei ole mies eikä mikään joka ei uskalla halutessaan vaimollensa sanoa että viitsisitkö vetää päällesi satiinit ja pitsit.
On lievästi sanottuna hieman erilaista mennä heittämään vaimolle, että "viitsisitkö kusta mun päälle", tai, "saisinko paskantaa suuhusi", tai tunnustaa että, "olen ristiinpukeutuja, saanko kokeilla korsettejasi".
SM ja alistamisfetissit ovat myös sieltä korsetti ja höpöhöpöfetisseistä, eli mitään "kauhean hirveää" ne eivät todellakaan ole vaikka haluaisitkin uskotella niin.
Niinhän siitä vaikeudesta, pelosta ja sen voittamisesta tässä haluttaisiin keskustella, jos aloittaja vain viitsisi kertoa että onko hän nössöillyt ja paljastanut jotain nössöfetissiä vaimolleen, vai onko hän rohkaissut ihan oikeasti mielensä, pistänyt kaiken peliin ja heittänyt vaimolle esimerkiksi ihan ohimennen "leikitäänkö roolileikkiä, ole sinä pikkusisko, minä olen isoveli".
Tuollaisessa voi olla vaimolla hieman enemmän sulateltavaa kuin jossain nössössä SM jutuissa.
Jos tosiaan luulet että SM ja alistamisfetissi on jotenkin pervoa, niin sinä et tiedä ihmisten fetisseistä yhtään mitään. Jos näin tosiaan on, niin sitten en yhtään ihmettele että et halua itse tietää että mikä aloittajan fetissi on ollut kyseessä.
Mihin oma fetissisi kuuluu mielestäsi nössö/pervo kategorioissa ja mikä se on?
Onneksi olkoon! Et varmaan vielä tiedäkään, miten onnellisessa asemassa olet.
Kerroin tyttökaverille noin kaksvuotta sitten omasta fetissistäni pissaleikkejä kohtaan. Niin on sit kaks vuotta pisuteltu yhdes ja tehty kaikkee tuhmaa ;)
vaimolleni.Mutta kun vihdoin kerroin niin kaikki elämässäni muuttui.Fetissäni nainen on domina joka määrää kaikesta.Vaimoni riemastui kun uskalsin tunnustaa asian.Hän oli aavistanut jotain tälläistä ja sanoi tämän sopivan mielihyvin hänelle.Ensiksi hän laati listan kaikista velvollisuuksistani ja se oli pitkä, myös oikeuksistani joita ei ollut.Nyt sitten
eletään listan mukaan ja jokaisesta rikkeestä
seuraa rangaistus.Siis joudun palvelemaan vaimoani aamusta iltaan ja illasta aamuun.Tämä ei ole enää aina hauskaa mutta vaimoni mielestä se on ja siihen on tyydyttävä.Hän on kehittänyt
alistamisesta elämäntyylin itselleen ja nauttii
siitä.Minun haaveeni on muttunut todelliseksi
josta kyllä nautin ajoittain ja muutakaan en voi
enkä varmaan haluakkaan.
kertoa avokille kumisaapasfetissistäni...
Etkö ole vielä edes vihjannut? Hyvä alku on sanoa vaikkapa, että näytät tosi seksikkäältä noissa kumppareissasi.
Minulla on fetissi käyttää terveyssidettä ja laueta siihen. Kerroin asiasta puolisolle ja asia oli melkoinen yllätys ja jopa sokki hänelle ensin. mutta sitten ajan kanssa asia lieveni ja asiaa on jopa kokeiltu yhdessä.
Tästä fetissistä ei tullut meille mitään arkipäivää eikä se vielä ole muutenkaan ihan helppo puheenaihe. Silti siitä on pystytty puhumaan ja olen saanut toteuttaa haluani ja olen nauttinut kovasti. Tässä mielessä voin siis sanoa että kyllä fetisseistä kannattaa puhua, mutta se kannattaa tehdä varovasti, varsinkin jos se on yhtään vaikeampi ceissi.
Varovaisuus kannattaa. Kannattaa edetä varovasti askel kerrallaan, seurata reaktioita eikä möläyttää heti täyttä laidallista.
Jos oletetaan, että sinulla on vaikkapa vahva kumisaapasfetissi eli haluat haistella, nuolla, suukotella saappaita ja olla niiden allakin. Ei varmaan kannata ensimmäisellä tapaamiskerralla sanoa että saisinko nuolla saappaitasi tai ota saapas jalasta niin haluan haistella sitä. Ei.
Aluksi kannattaa vain mainita, kuinka seksikkäältä ja kiihottavalta hän näyttääkään saappaissaan. Vähitellen voi vongata tyttöä vaikkapa pitämään saappaitaan pyynnöstäkin. Kun tämä onnistuu kakistelematta ja mielellään, voi lisätä variaatioita saappaista nauttimiseen. Joskus tulee takapakkiakin, mutta sekin on hyväksyttävä. Useimmat naiset kuitenkin suostuvat kokeilemaan melkein mitä tahansa asiaa vähintään kerran miestä miellyttääkseen. Jos kokemus on vähänkään positiivinen, uusintakerratkin ovat mahdollisia.
Maltti on valttia tässäkin asiassa. Onnea kaikille kertomista pelkääville.