Löysin kirpparilta Vesseliraamatun. Kuvaraamattu lapsille. "Pyhä pakkosyöttö Batman!!", huusin mielessäni. En paljoa selaillut sitä, mutta kaikki pahimmat raakuudet näytti olevan karsittu pois. Miksiköhän?
Tietääkö kukaan onko Vesselikoraaneja olemassa? Tai Vesseli-Mein Kampfeja?
Tietääkö kukaan onko Vesselikoraaneja olemassa? Tai Vesseli-Mein Kampfeja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
pahuus johtuu ihmisen pahuudestä. Ei Jumala tee pahaa kenellekään, ellei joku ole sitä ansainnut ja Jumala on kyllä kärsivällinen, jos ihminen vain haluaa elää hyvin ekä pahoin. Se on selvä ero jumalattomien ihmisten ja uskovien välillä, uskova sai anteeksi, jumalaton ei
houreittesi kanssa.
Erik Wahlström kirjoitti kirjan väkivaltaisesta jumalasta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Jumala sai oman elämäkerran/HS20060905SI1KU0175s
Toki hänen kirjaansa ei tarvitse lukea, samat väkivaltapätkät voi lukea Raamtustakin.
lukenut tuon? Tuo pitäisi kyllä saada.
Mahtaako monikin ottaa herneen nenäänsä?
Siitä on jo aikaa kun Monty Pythonin Brianin elämää näytettiin elokuvateattereissa ja ainakin Helsingissä oli mielenosoitus teatterin ulkopuolella. Nyt ei taida kovin kummoista meteliä nousta.
...kun kävin eka kertaa kattomassa. Ainoostaan noin 5 henkee lähti ensimmäisten viiden minsan aikana pois. Raukat olivat varsin luulleet et Jeesuksen elämästä se kertoo...
meillä vesseliraamattuja. käytii skidin kanssa vähä eurooppaa tsiigailemassa ja eksyttiin katsomaan yhtä hienoa kirkkoakin.
skidi neljä vee: miks toi ukkeli roikkuu tuol ylhäällä? siihen muutamaa vuotta vanhempi isi: sitä moni muukin ihmettelee.
meillä ollaan jo ilmeisesti perimmäisten kysymysten äärellä ilman vesseliraamattujakin.
Sitä luetaan iltaisin lapsille, kovasti tykätty teos!
Milloin ajattelitte siirtyä Aikuisten Raamattuun?
K-18?
Aikuisten oikeesti, hei!
aika pian lukemaan opittuani, olisinko ollut jotain 8-vuotias. Kävin naapuritalon kirjastossa päivittäin ja ahmin kyltymättömällä mielenkiinnolla kaikkea löytämääni. Kuvitettu raamatun tarinoita lapsille kiehtoi mieltäni, koska siinä oli hieno monivärikuvitus, joissa kuvattiin kiehtovia seikkaluja (Daniel jellonan luolassa, Punaisen meren hämmentävän jyrkkä vuorovesi, isoon laivaan perustettu eläintarha ja outoja lentäviä siivekkäitä epäolentoja).
Luin kirjaa kiehtovana seikkailusatuna ja kun minulle sitten myöhemmin selvisi, että monet aikuiset pitivät noita satuja ihan tosina, niin olin syvästi järkyttynyt ihmisten typeryydestä.
Luulisi nyt aikuisten tajuavan mikä on satua.
mulle oli joku raahannut jostakin vastaavanlaisen vesseliraamatun, kivat kuvat ja kivat sadut.
En koskaan pitänyt noita satuja muita kummempina tai todempina.
Muutoin on kyllä väärin pieniä lapsia kusettaa noilla kirjoilla, varsinkin kun uskiksen moraalissa ei ole sen vertaa ryhtiä että uskaltaisi jumalansa sensuroimatta esittää.
... luki meille pienenä paljon raamattuu. Simsonin satu ja kun filistealaiset sai turpiinsa aasin leukaluulla oli meikän lempitarina. Aikansa supersankari.
Sittemmin siirryin Batmaniin, Tarzaniin ja Mustanaamiion, Hämikseen ja Terikseen. Ei ollu raamatusta kilpailijaksi :D
Minä luin samantyyppistä kuvaraamattua koulun välitunneilla ja muiden ollessa pakollisissa, jokapäiväisissä hartaushetkissä, (kävin katolista koulua, olosuhteiden pakosta =)), ihan samoin kuin esim. Iliasta ja Odysseiaa, kuten mitä tahansa jännittävää seikkailukertomusta. Tiesin kyllä muiden uskovan raamatun tarinoihin, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti, muttei se poistanut tarinoiden viihdyttävyyttä, ja vasta myöhemmin olen alkanut ihmettelemään vakaata uskoa raamatun todenperäisyyteen.
Luulisi todellakin aikuisten tajuavan mikä on satua, varsinkin kun siihen lapsikin kykenee. =D
Tosin en minä tietyllä tasolla edelleenkään ymmärrä, miten yksikään itseään täysipäisenä pitävä, länsimainen ihminen voi uskoa raamatun jumalaan tai tarinoihin.
Kun opin lukemaan siinä 4 v. paikkeilla, niin aloin innokkaasti imeä infoa isosiskon koulukirjoista ja kotoa löytyvästä Eläinten Maailma -kirjasarjasta.. Olin samoihin aikoihin päiväkerhossa (melkoisen uskonnollisessa semmoisessa) aina arkipäivät, niin ehkä vältyin aivopesun vaikutukselta ja hihhuloitumiselta juurikin noiden oppikirjojen ansiosta : )
Se on vain kirja, niinkuin on tavallinen raamattukin. Sen muuttamisessa lapsiystävällisemmäksi ei ole mitään pahaa ja se on kaiken lisäksi helpommin ymmärretävä kuin tavan raamattu. Sitäkin kirjaa voi lukea ilman mitään sen suurempaa hurskastelua ja itsensä sivistämiseksi. Olen kyseisen kirjan luetuttanut itselleni iltasatuna pienenä, enkä edes tajunnut siitä muuta kuin mitä mummoni oli joskus selittänyt. Tyhmät ja tietämättömät kavahtavat raamattua, niinkuin kaikkia muitakin kirjoja!
Muistan kun ekaluokalla koulussa opettaja selosti Raamatun tapausta Joosef ja Potifarin vaimo.
Viattomilla lapsenaivoilla en ensinkään käsittänyt mistä siinä oli kysymys.
Vesseliraamatussa ei taideta puhua myöskään mitään Sodomasta, Gomorrasta ja Lootista sekä hänen tyttäristään?
Kerrotaanko siinä se olennainen, eli että jos ei ota jeesusta/jumalaa/pyhää henkeä omakseen, niin joutuu kadotukseen?