Moikka haluaisin tietää hiukan epilepsiasta. elikkäs aloitan ihan alusta minulla on 2 lasta 9 ja11 vuotiat tytöt olen eronnut tyttöjen istä nyt minulla on uusi mies ja olemme naimisissa ja asumme yhdessä. Miehelläni on entisestä liitostaan myös kaksi lasta 3 vuotias poika ja 13vuotias tyttö He sairastavat kummatkin epilepsiaa. Lapset ovat asuneet äitinsäluona mutta hän muuttaa nyt ulkomaille työnsä vuoksi jA lapset muuttavatmeille eli siksi haluaisin hiukan tietoa eplepsiasta mieheni on kertonut että tytär saa nykyään kohtauksia useammin. Minua hiukan pelottaa sillä en yhtään tiedä millaisia kohtakset voivat olla.tiedän että lapset syövät lääkkeitä mutta kohtaksia tulee silloin tällöin.Siispä Millaisia oireita kohtausen aikana tulee?toivottavasti joku osa vastata näin tietämättömlle kuin minä:)
Epilepsia tietämätön
fiigar
7448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja paljon. Et kerro esim. minkä typpistä epilepsiaa nämä lapset sairastavat, silläkin on merkitystä.
Parasta kun keskustelet puolisosi kanssa asioista ja vaikka yhdessä menette sitten lasten neurologin vastaanotolle kun lapsilla seuraavan kerran sellainen käynti on, saat sieltä(kin) ihan faktatietoa.
Epilepsiaa on monenlaista, et kerro saavatko he PM- vai GM-kohtauksia, vai molempia jne.
Vertaistukipalsta ja vertaistuki sinällään on ihan ok, mutta näin tärkeässä asiassa (kuten miten toimit kohtauksen ollessa päällä ym.) sinun pitää kyllä saada sitä infoa lasten isältä ja äidiltä nyt ihan ensimmäiseksi.
Menehän vaikka Epil- nettisivuille, sieltä voit aloittaa tiedon haun. Ja juttele sen puolisosi kanssa. Täytyyhän sinun osata antaa esim. mahdollisesti Stesolid tai jokin muu lääke jos kohtaus jatkuu pitkään ym.
Ja osaahan tämä 13 v jo kertoa asioistaan, juttele hänen kanssaan.
t.sh, epilepsiaa sairastanut lapsuudesta saakka
Ainakin ajantasaista tietoa löytyy käypähoitosuosituksista eli www.kaypahoito.fi muistaakseni. Haulla ainakin löytyy..
Vaikka tuossa oli yllä jotakin niin ensinnäkin on periaatteessa ihan sama millainen epilepsia lapsella on kunhan tiedät oireet ja ennakoivat sellaiset varsinkin jos niitä on (haju, maku, tunto jne aistimuksia). Samoin riskit kohtauksille on hyvä tietää jotta osaa välttää ( tietyt ruuat, väsymys, vilkkuvalot yms). Jokainen epileptikko on oma juttunsa ja jokaislel aon omat ohjeensa ja esim ohje lääkityksestä joka päivä ja toisaalta mikäli kohtaus tulee. KOhtauslääkityksen muotojakin on monia ja niitä annetaan joillekin heti ja joillekin vasta pitkän ajan kuluttua. Ei voi siis antaa mitään yleispätevää ohjetta asiasta.
Jos kohtauskia on paljon niin se olisi kyllä syytä tarkistaa, että lasten epin hoito on ajantasalla. Kasvavalla lapsella saattaa lääkepitoisuudet laskea nopeastikin ja siksi kohtaukset lisääntyy. Nykyisillä lääkkeillä kohtauksia ei juuri tavallisesti ole ellei kys eole todela vaikeahoitoisesta epilepsiasta jolloin on usein kyse muistakin aivovaurioista.
Epin kanss aon lopulta ihan iisi elää kunhan näet ekan kohtausken ja huomaat että ei se nyt niin ihme juttu ollutkaan. Kohtaushan voi olal ihan pään nyökähdys, lusikan tippuminen tai sitten isompi kramppaava kohtaus ja tajuttomuus ja kaikkea siltä väliltä.
juu kanssa nyt puhuneet olemme miehen kanssa puhuneet lapsien sairaudesta kiitos teille sain paljon sellaista mitä en tiennyt esim etä sairaudessa on eriasteita(:
se sun varmaan ihan ensimmäisenä pitää saada tietää. Sä et mistään löydä sitä tietoa, miten juuri nuo lapset reagoivat kohtauksessa, mikä laukaisee kohtaukset, mikä pitää enempi tasapainossa. Sun ei auta kuin jutella lasten äidin kanssa, hän se varmaan on nähnyt kohtausten koko kirjon.
Varsinaisesti ei kannata pelätä, vaikka kyllähän epilepsia sellainen haaste on, että se kannattaa ottaa vakavasti.
Toinen hyvin tärkeä tieto on se, että epilepsian hoidossa yhteistyö sairaalan kanssa on hyvin oleellista silloinkin kun tilanne on rauhallinen.
Yhden epileptikon äitinä toivon sinulle voimaa ja malttia koitokseen. Ensimmäiset kohtaukset voivat olla rankkaa katseltavaa, mutta silloi ei auta jäädä suu auki tuijottamaan, vaan on osattava toimia auttaakseen. Sitä varten sinun kannattaa ottaa asiasta selvä noin yleisellä tasolla ja myös mitä se lapsien tasolla henkilökohtaisesti merkitsee.
Hei!
Minulla on kokemusta pojan epilepsiasta. Hän oli 3 vuotias sairastuessaan ja 13 vuotias parantuessaan. Hän söi lääkkeitä 10 vuotta ja sitten se lääkitys purettiin ennen murrosiän kuohuja.
Kohtauksia ei tarvitse pelätä. Meille ne tulivat siten, että poika oli kalpea ja hikinen ja hän meni pitkälleen ja pian kohtaus oli ohi. Joskus kohtaus oli lyhyt poissaolokohtaus ja sitten taas mentiin vauhdilla eteenpäin. Nuoruudessa kaikkia valoilmiöitä ja veden loisketta varoimme tietoisesti. Olen nähnyt myös toisella aikuisella ison kohtauksen, jossa lapsi kramppasi. Huolehditaan vain, ettei hän vahingoita itseään ja käännetään rentoon asentoon kyljelleen. Ja annetaan aina kohtauksen tulovaiheessa ensiapu lääkitys. Jos kohtaus ei mene muutamassa minuutissa ohitse, lääkityksen jlk ja kouristelee edelleen, viedään lapsi sairaalaan.
Jos on hyvin toimiva lääkehoito, niin kohtauksia tulee harvemmin. Huolehdi lapsen unesta ja ruokailuista, niin kohtausmahdollisuus vähenee.Keskustele asiasta lapsen kanssa, jotta hän voisi ilmaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pahan olonsa. SINUN EI TARVI PELÄTÄ. Jos paikkakunnalasi on epilepsiayhdistys, ota yhteyttä johonkin sen jäsenistä, niin saat ajankohtaista tietoa asista.
Toivotan hyvää syksyä ja rohkeutta kohdata tämäkin sairaus. Saattaa olla, että kohtauksia ei tulekaan.
epilepsialiitto ja lehti on hyviä.ja kirjastosta hakemalla tietoa.
ja lapsella voi parantua,ei ole perinnöllistä.kerrottiin meille.
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/epilepsia.htm