HY: Home ei ole ainoa vaara kosteusvaurioisissa taloissa
Lähettäjä: Terttu Nurro/halvi/Helsingin yliopisto 01.06.2004 13:34
Helsingin yliopisto
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
1.6.2004
Väitöstutkimus antaa lisävalaistusta "hometalosyndroomaan"
FM Auli Paanasen selvitti Helsingin yliopistossa 4.6.2004 tarkastettavassa
väitöstutkimuksessaan sisäilmasta ja elinympäristöstä löytyvien bakteerien
tuottamien toksiinien, valinomysiini ja kereulidi, vaikutusta ihmisen
immuunipuolustukseen. Valinomysiiniä ja kereulidia on löytynyt
kosteusvaurioista kärsivistä rakennuksista, ja kereulidia lisäksi tietyistä
elintarvikkeista, kuten keitetystä riisistä tai keitettyä riisiä
sisältävistä leipomotuotteista. Tutkimus osoitti, että nämä toksiinit
heikentävät ihmisten immuunipuolustuksen tehoa. Ne vaikuttavat erityisesti
tappajasoluihin, NK-soluihin (natural killer cells), jotka ovat
avaintekijänä ihmisen synnynnäisessä immuunipuolustuksessa.
Immuunipuolustuksen ensivaiheessa ne suojaavat elimistöä esimerkiksi
hengitysteitse tai ruuansulatuselimistön kautta saapuvilta
taudinaiheuttajilta.
Kostuneissa rakenteissa yleisesti esiintyvä Streptomyces griseus -bakteeri,
jota aikaisemmin pidettiin harmittomana, on viime aikoina yllättänyt
tutkijat tuottamalla valinomysiini-nimistä myrkyllistä antibioottia.
Suomessa tällaisia bakteerikantoja on eristetty esim. lastentarhoista ja
kouluista, joita on tutkittu lisääntyneiden hengitystieinfektioiden ja
allergiaoireiden vuoksi. Keskustelussa rakennusten kosteusvaurioista täytyy
siis ottaa huomioon homeiden ohella myös bakteerit ja niiden tuottamat
myrkyt.
Monista päivittäin tarvittavista elintarvikkeista, kuten riisistä ja
pavuista, on löydetty Bacillus cereus -bakteereita. Monet B. cereus -kannat
tuottavat erilaisia toksiineita, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä.
Muutama vuosi sitten löydetty kereulidi on osoittautunut yhdeksi
haitallisimmista.
Valinomysiini ja kereulidi ovat kemiallisesti pysyviä, niitä ei voi
hävittää keittämällä tai puhdistamalla. Molemmat myrkyt ovat toistensa
kaltaisia rengasrakenteisia peptidejä. Myrkyt ovat myös kaliumin
kantajajonoforeja. Tämä ominaisuus lisättynä toksiinien PCB- tai
DDT-yhdisteisiin verrattavissa olevaan rasvaliukoisuuteen saa kereulidin ja
valinomysiinin kuljettamaan kalium-joneja esteettä solukalvojen läpi
suoraan mitokondrioihin.
Tutkimuksessa soluja altistettiin eri määrille myrkkyjä ja havaittiin, että
hyvin pienillä määrillä, joille myös ihminen voi altistua, saadaan selvä
vaikutus NK-soluilla; solujen 'itsemurhat' lisääntyvät, sytokiinituotanto
laskee ja solujen tappokyky heikkenee. Toiset immuunipuolustuksen solut,
kuten T-solut ja monosyytit, eivät olleet yhtä herkkiä myrkkyjen
vaikutuksille.
Auli Paanasen väitöskirja Regulation of Human NK Cells by Cytokines and by
Exposure to Bacterial Toxins Valinomycin and Cereulide esitetään
tarkastettavaksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä
tiedekunnassa 4.6.2004 klo 12 (Infokeskus Korona, sali 2).
Lisätietoja: Auli Paananen ([email protected] tai (09) 191 26517)
Terveisin
Anne Rauhamäki
tiedottaja
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
(Infokeskus, Viikinkaari 11, PL 62)
Helsingin yliopisto
puh. 09 - 191 58018
GSM 040 - 820 7867
[email protected]
www.helsinki.fi/mmtdk
vk 23/04 Paananen Auli: Mikrobiologia: Regulation of Human NK Cells by Cytokines and by Exposure to Bacterial Toxins Valinomycin and Cereulide
Lähettäjä: Anne Rauhamäki 06.05.2004 12:13
Auli Paananen
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
Haartman Instituutti, Patologian laitos
4.6.2004
Sytokiinit sekä ympäristön bakteeritoksiinit, valinomysiini ja kereulidi, ihmisen NK- solujen toiminnan säätelijöinä
Puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista täytyy ottaa huomioon homeiden ohella myös bakteerit ja niiden tuottamat myrkyt. Kostuneissa rakenteissa yleisesti esiintyvä Streptomyces griseus, jota aikaisemmin pidettiin harmittomana, on viimeaikoina yllättänyt tutkijat tuottamalla valinomysiini–nimistä myrkyllistä antibioottia. Suomessa tällaisia bakteerikantoja on eristetty esim. lastentarhoista ja kouluista, joita on tutkittu lisääntyneiden hengitystieinfektioiden ja allergiaoireiden vuoksi.
Monista päivittäin tarvittavista elintarvikkeista, kuten riisistä sekä pavuista, on löydetty Bacillus cereus -bakteereita. Monet B. cereus kannat tuottavat erilaisia toksiineita aiheuttaen ruokamyrkytyksiä, joista muutama vuosi sitten löydetty kereulidi on osoittautunut yhdeksi haitallisimmista. Kereulidi ja valinomysiini ovat toistensa kaltaisia rengasrakenteisia peptidejä. Nämä molemmat myrkyt ovat kaliumin kantajajonoforeja. Tämä ominaisuus liittyy toksiinien rasvaliukoisuuteen, joka on verrattavissa PCB- tai DDT-yhdisteisiin, ja saa kereulidin ja valinomysiinin imeytymään esteettä solukalvojen läpi suoraan mitokondrioihin. Samoin molemmat toksiinit ovat kemiallisesti pysyviä, eikä niitä voi hävittää keittämällä tai puhdistamalla.
Ihmisen synnynnäisessä immuunipuolustuksessa tärkeänä avaintekijänä ovat luonnolliset tappajasolut (natural killer cells, NK-solut), jotka immuunipuolustuksen ensivaiheessa suojaavat elimistöä esimerkiksi hengitysteitse tai ruuansulatuselimistön kautta saapuvilta taudinaiheuttajilta. NK-solut nimensä mukaisesti tappavat muita soluja sekä tuottavat solujen välittäjäaineita eli sytokiineja aktivoidakseen muun osan immuunipuolustuksesta.
Väitöskirjassani selvitettiin, miten tietyillä sytokiineillä vaikuttettiin NK-solujen omaan sytokiinituotantoon sekä miten myrkylliset kereulidi ja valinomysiini vaikuttivat NK-soluihin sekä niiden omaan sytokiinituotantoon.
Valinomysiini sekä kereulidi olivat molemmat myrkyllisiä ihmisen normaaleille NK-soluille. NK-soluista mitattiin niiden tappokykyä, kykyä tuottaa sytokiinejä sekä NK-solujen apoptoosia (= itse ohjelmoitu solukuolema). Ennen mittauksia soluja altistettiin eri määrille myrkkyjä, ja havaitsimme, että hyvin pienillä määrillä, joille myös ihminen voi altistua, saadaan selvä vaikutus NK-soluilla; apoptoosi lisääntyy (vaikka korkea kaspaasi-3-aktiivisuus ei muuttunut), sytokiinituotanto laskee, sekä solujen tappokyky heikkenee. Mielenkiintoista kyllä, toiset immuunipuolustuksen solut eivät olleet yhtä herkkiä myrkkyjen vaikutuksille (T-solut ja monosyytit).
Toksiinialtistus myös muutti soluja; solujen sisälle tuli selviä vakuoleja (solun sisäisiä rakkuloita). Valomikroskoopissa havaitut vakuolit osoittautuivat elektronimikroskoopilla tarkasteltaessa turvonneiksi mitokondrioiksi.
Tietyt lisätyt sytokiiniyhdistelmät saivat NK-solut lisäämään omaa sytokiinituotantoa ja ne myös vaikuttivat suojaavan NK-soluja valinomysiinin ja kereulidin aiheuttamilta vaurioilta.
Tutkimus selvitti sisäilmasta sekä elinympäristöstä löytyvien valinomysiinin ja kereulidin vaikutusta ihmisen immuunipuolustukseen. Havaintomme tukivat ajatusta, että bakteerien tuottamat toksiinit heikentävät ihmisten immuunipuolustuksen tehoa, vaikutuksen kohdistuessa erityisesti NK-soluihin, jotka aloittavat vasteen mikrobi- infektioita vastaan tai itsenäisesti tuhoavat elimistössä olevia epänormaaleja soluja.
- - -
Lisätietoja: Auli Paananen, [email protected] tai (09) 191 26517
Lähettäjä: Terttu Nurro/halvi/Helsingin yliopisto 01.06.2004 13:34
Helsingin yliopisto
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
1.6.2004
Väitöstutkimus antaa lisävalaistusta "hometalosyndroomaan"
FM Auli Paanasen selvitti Helsingin yliopistossa 4.6.2004 tarkastettavassa
väitöstutkimuksessaan sisäilmasta ja elinympäristöstä löytyvien bakteerien
tuottamien toksiinien, valinomysiini ja kereulidi, vaikutusta ihmisen
immuunipuolustukseen. Valinomysiiniä ja kereulidia on löytynyt
kosteusvaurioista kärsivistä rakennuksista, ja kereulidia lisäksi tietyistä
elintarvikkeista, kuten keitetystä riisistä tai keitettyä riisiä
sisältävistä leipomotuotteista. Tutkimus osoitti, että nämä toksiinit
heikentävät ihmisten immuunipuolustuksen tehoa. Ne vaikuttavat erityisesti
tappajasoluihin, NK-soluihin (natural killer cells), jotka ovat
avaintekijänä ihmisen synnynnäisessä immuunipuolustuksessa.
Immuunipuolustuksen ensivaiheessa ne suojaavat elimistöä esimerkiksi
hengitysteitse tai ruuansulatuselimistön kautta saapuvilta
taudinaiheuttajilta.
Kostuneissa rakenteissa yleisesti esiintyvä Streptomyces griseus -bakteeri,
jota aikaisemmin pidettiin harmittomana, on viime aikoina yllättänyt
tutkijat tuottamalla valinomysiini-nimistä myrkyllistä antibioottia.
Suomessa tällaisia bakteerikantoja on eristetty esim. lastentarhoista ja
kouluista, joita on tutkittu lisääntyneiden hengitystieinfektioiden ja
allergiaoireiden vuoksi. Keskustelussa rakennusten kosteusvaurioista täytyy
siis ottaa huomioon homeiden ohella myös bakteerit ja niiden tuottamat
myrkyt.
Monista päivittäin tarvittavista elintarvikkeista, kuten riisistä ja
pavuista, on löydetty Bacillus cereus -bakteereita. Monet B. cereus -kannat
tuottavat erilaisia toksiineita, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä.
Muutama vuosi sitten löydetty kereulidi on osoittautunut yhdeksi
haitallisimmista.
Valinomysiini ja kereulidi ovat kemiallisesti pysyviä, niitä ei voi
hävittää keittämällä tai puhdistamalla. Molemmat myrkyt ovat toistensa
kaltaisia rengasrakenteisia peptidejä. Myrkyt ovat myös kaliumin
kantajajonoforeja. Tämä ominaisuus lisättynä toksiinien PCB- tai
DDT-yhdisteisiin verrattavissa olevaan rasvaliukoisuuteen saa kereulidin ja
valinomysiinin kuljettamaan kalium-joneja esteettä solukalvojen läpi
suoraan mitokondrioihin.
Tutkimuksessa soluja altistettiin eri määrille myrkkyjä ja havaittiin, että
hyvin pienillä määrillä, joille myös ihminen voi altistua, saadaan selvä
vaikutus NK-soluilla; solujen 'itsemurhat' lisääntyvät, sytokiinituotanto
laskee ja solujen tappokyky heikkenee. Toiset immuunipuolustuksen solut,
kuten T-solut ja monosyytit, eivät olleet yhtä herkkiä myrkkyjen
vaikutuksille.
Auli Paanasen väitöskirja Regulation of Human NK Cells by Cytokines and by
Exposure to Bacterial Toxins Valinomycin and Cereulide esitetään
tarkastettavaksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä
tiedekunnassa 4.6.2004 klo 12 (Infokeskus Korona, sali 2).
Lisätietoja: Auli Paananen ([email protected] tai (09) 191 26517)
Terveisin
Anne Rauhamäki
tiedottaja
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
(Infokeskus, Viikinkaari 11, PL 62)
Helsingin yliopisto
puh. 09 - 191 58018
GSM 040 - 820 7867
[email protected]
www.helsinki.fi/mmtdk
vk 23/04 Paananen Auli: Mikrobiologia: Regulation of Human NK Cells by Cytokines and by Exposure to Bacterial Toxins Valinomycin and Cereulide
Lähettäjä: Anne Rauhamäki 06.05.2004 12:13
Auli Paananen
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
Haartman Instituutti, Patologian laitos
4.6.2004
Sytokiinit sekä ympäristön bakteeritoksiinit, valinomysiini ja kereulidi, ihmisen NK- solujen toiminnan säätelijöinä
Puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista täytyy ottaa huomioon homeiden ohella myös bakteerit ja niiden tuottamat myrkyt. Kostuneissa rakenteissa yleisesti esiintyvä Streptomyces griseus, jota aikaisemmin pidettiin harmittomana, on viimeaikoina yllättänyt tutkijat tuottamalla valinomysiini–nimistä myrkyllistä antibioottia. Suomessa tällaisia bakteerikantoja on eristetty esim. lastentarhoista ja kouluista, joita on tutkittu lisääntyneiden hengitystieinfektioiden ja allergiaoireiden vuoksi.
Monista päivittäin tarvittavista elintarvikkeista, kuten riisistä sekä pavuista, on löydetty Bacillus cereus -bakteereita. Monet B. cereus kannat tuottavat erilaisia toksiineita aiheuttaen ruokamyrkytyksiä, joista muutama vuosi sitten löydetty kereulidi on osoittautunut yhdeksi haitallisimmista. Kereulidi ja valinomysiini ovat toistensa kaltaisia rengasrakenteisia peptidejä. Nämä molemmat myrkyt ovat kaliumin kantajajonoforeja. Tämä ominaisuus liittyy toksiinien rasvaliukoisuuteen, joka on verrattavissa PCB- tai DDT-yhdisteisiin, ja saa kereulidin ja valinomysiinin imeytymään esteettä solukalvojen läpi suoraan mitokondrioihin. Samoin molemmat toksiinit ovat kemiallisesti pysyviä, eikä niitä voi hävittää keittämällä tai puhdistamalla.
Ihmisen synnynnäisessä immuunipuolustuksessa tärkeänä avaintekijänä ovat luonnolliset tappajasolut (natural killer cells, NK-solut), jotka immuunipuolustuksen ensivaiheessa suojaavat elimistöä esimerkiksi hengitysteitse tai ruuansulatuselimistön kautta saapuvilta taudinaiheuttajilta. NK-solut nimensä mukaisesti tappavat muita soluja sekä tuottavat solujen välittäjäaineita eli sytokiineja aktivoidakseen muun osan immuunipuolustuksesta.
Väitöskirjassani selvitettiin, miten tietyillä sytokiineillä vaikuttettiin NK-solujen omaan sytokiinituotantoon sekä miten myrkylliset kereulidi ja valinomysiini vaikuttivat NK-soluihin sekä niiden omaan sytokiinituotantoon.
Valinomysiini sekä kereulidi olivat molemmat myrkyllisiä ihmisen normaaleille NK-soluille. NK-soluista mitattiin niiden tappokykyä, kykyä tuottaa sytokiinejä sekä NK-solujen apoptoosia (= itse ohjelmoitu solukuolema). Ennen mittauksia soluja altistettiin eri määrille myrkkyjä, ja havaitsimme, että hyvin pienillä määrillä, joille myös ihminen voi altistua, saadaan selvä vaikutus NK-soluilla; apoptoosi lisääntyy (vaikka korkea kaspaasi-3-aktiivisuus ei muuttunut), sytokiinituotanto laskee, sekä solujen tappokyky heikkenee. Mielenkiintoista kyllä, toiset immuunipuolustuksen solut eivät olleet yhtä herkkiä myrkkyjen vaikutuksille (T-solut ja monosyytit).
Toksiinialtistus myös muutti soluja; solujen sisälle tuli selviä vakuoleja (solun sisäisiä rakkuloita). Valomikroskoopissa havaitut vakuolit osoittautuivat elektronimikroskoopilla tarkasteltaessa turvonneiksi mitokondrioiksi.
Tietyt lisätyt sytokiiniyhdistelmät saivat NK-solut lisäämään omaa sytokiinituotantoa ja ne myös vaikuttivat suojaavan NK-soluja valinomysiinin ja kereulidin aiheuttamilta vaurioilta.
Tutkimus selvitti sisäilmasta sekä elinympäristöstä löytyvien valinomysiinin ja kereulidin vaikutusta ihmisen immuunipuolustukseen. Havaintomme tukivat ajatusta, että bakteerien tuottamat toksiinit heikentävät ihmisten immuunipuolustuksen tehoa, vaikutuksen kohdistuessa erityisesti NK-soluihin, jotka aloittavat vasteen mikrobi- infektioita vastaan tai itsenäisesti tuhoavat elimistössä olevia epänormaaleja soluja.
- - -
Lisätietoja: Auli Paananen, [email protected] tai (09) 191 26517
Vastaukset 11
Vanhimmat
2 HOMEALTISTUKSEN AIHEUTTAMIA OIREITA JA SAIRAUKSIA
Käytän tässä työssäni ”homesairaus” termiä, vaikka varsinaista ”homesairautta” ei ole sillä nimellä Seurin (2004, henkilökohtainen tiedonanto) mukaan määritelty. Tarkoitan homesairaudella homealtistuksen aiheuttamaa oireyhtymää, jossa esiintyy eroavuuksia yksilöiden välillä. Tarkoitan tällä termillä yleisesti kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella oireilevat haitallisesti kosteusvauriokohteissa. Näistä oireilijoista ja homealtistuksesta sairastuneista käytän termiä ”homesairas”.
Homeiden aiheuttamat hengitystiesairaudet ovat alun perin olleet paljolti maanviljeli-jöiden sairauksia, mutta virheellisestä rakentamisesta johtuen kosteusvauriomikrobeita – homeita, hiivoja ja sädesieniä, jopa ameboita - on alkanut esiintyä haitallisissa määrin myös asuinrakennuksissa. Varsin selvästi 1970-luvulta alkaen on lisääntyvästi lääkärei-den vastaanotoille hakeutunut erikoisesti oireilevia henkilöitä, jotka ovat työskennelleet kosteusvauriomikrobien saastuttamissa taloissa tai joiden asunnoissa on ollut hometta. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 49, 61, 86.) Kansanterveyslaitoksen selvityk-sen mukaan 1970-luvun tasakatoista 73 %:ssa oli esiintynyt läpivuotoja. 1980-luvun rakennuksissa esiintyy usein kosteusvaurioita seinärakenteissa sekä usein myös pesuti-loissa, joiden vesieristys on toteutettu puutteellisesti. (Nordman 1996, 76.) Seurin ym. mukaan 1990-luvun lamaan liittyi myös rakennusalan lama, ja monia yrityksiä lopetet-tiin. Rakennusten valmistumisen jälkeiset korjaukset saattoivat jäädä tekemättä tai vii-västyivät. Lisäksi monissa rakennuksissa on ollut putkivuotoja. Korjausten viivästymi-nen lisää kustannuksia, koska itsestään korjaantuvia kattovuotoja, putkivuotoja tai sala-ojitusta ei ole. (Seuri 1996, 9-11.)
1980-luvulla käynnistyneestä monitieteellisestä ja laajasta uurastuksesta huolimatta ra-kennusten ja ihmisten kärsimiä homehaittoja koskeva tieto on vielä hajanaista (Ruukki 2003, 21 – 25). Reijulan mukaan sairaaloiden homeet ovat henkilökunnan lisäksi vaaral-lisia leikkauspotilaille ja voivat aiheuttaa sieni-infektion, joka voi johtaa potilaan kuo-lemaan varsinkin leukemia- ja luuydinsiirtopotilaille. (Turunen 2002, 4).
Jos rakennuksessa on kosteus- ja homevaurio, siinä työskentelevät tai asuvat altistuvat rakenteista peräisin oleville mikrobeille, niiden itiöille ja kuolleista mikrobeista peräisin oleville partikkeleille (osasille), sekä mikrobien MVOC - (haihtuville aineenvaihdunta-) tuotteille ja mykotoksiineille (homemyrkyille). Kosteusvauriorakennusten mikrobit ovat peräisin maaperästä ja ympäröivästä luonnosta, mutta kasvaessaan kostuneissa rakenteissa niiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla erilaisia kuin muussa ympäristössä. Mikrobilajien yhteisvaikutukset keskenään ja vaurioituneista rakenteista ympäristöön emittoituvien (emissio = aineesta lähtöisin oleva haitallinen päästö) kaasumaisten ja hiukkasmaisten aineiden kanssa voivat olla osasyy siihen, miksi kosteusvauriorakennuksissa työskenteleville saattaa aiheutua odotettua voimakkaampia oireita ja sairauksia. Puhuttaessa kosteusvaurioituneiden rakennusten ”homeista” tarkoitetaan mikrobeja, jotka ovat homesieniä, hiivoja, bakteereja, erityisesti sädesieniä eli aktinomykeettejä (grampositiivisia maaperäbakteereja) sekä sinistäjä- ja lahottajasieniä. Altistuminen voi aiheuttaa terveyshaittoja ja homepölylle altistuminen on ilmeinen terveysuhka. (Reijula 2003, 7-14.)
Tuomaisen ja Seurin mukaan kostuneista rakenteista vapautuu ympäristöön kaasumaisia altisteita, lukuisia erilaisia kemikaaleja, joilla voi myös olla terveysvaikutuksia (esim. formaldehydi, ammoniakki). Muovimatot voivat vaurioitua kulutuksen, lämmön, kos-teuden ja mikrobien aiheuttaman hajoamisen seurauksena. Hajoamista voi tapahtua myös muovimaton lisäksi liimoissa ja tasoitteissa, hajoamistuotteet voidaan tunnistaa sisäilmanäytteiden tai vaurioituneen materiaalin tutkimuksien perusteella. Liiman tai muovin hajoamisen syynä tavallisesti on päällysteiden asentaminen liian kostean beto-nin päälle. Jos muovin hajoaminen käynnistyy, se usein jatkuu, vaikka lattia myöhem-min kuivaisikin. Tästä syystä pelkkä lattialaatan kosteuden mittaaminen ei välttämättä paljasta ongelmaa. Rakennusmateriaalien hajotessa kosteuden ja mikrobien toiminnan vaikutuksesta ilmaan emittoituu sekä kemikaaleja että hiukkasmaisia yhdisteitä. Koste-usvauriorakennuksen sisäilmastossa voi siis olla lukuisia epänormaaleja päästölähteitä, jota omalla tavallaan lisäävät ilman saastekuormaa ja ajanmittaan todennäköisesti aina-kin joillekin altistuneille aiheuttavat oireita ja jopa terveysvaaraa. (www.miame.net tulostettu internet10.7.2004.)
Hirvosen mukaan monet ”hometalo” - mikrobeista vapautuvat ärsykkeet käynnistävät tulehdusreaktioita limakalvoilla ja voivat vaurioittaa, jopa tuhota elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Hänen mielestään erityinen haaste on ongelmatalon tunnistaminen. Pelkkä kosteuden määrä tai tietyn mikrobin löytyminen ei riitä. Monet kohteet voivat olla pitkään kosteusvaurioisia, mutta altistuneille ei välttämättä ole koitunut ongelmia, toisissa kohteissa taas varsin monet altistuneet oireilevat ja sairastuvatkin. Joskus homeiden aiheuttamat sairaudet ”ryvästyvät”, kertyvät, tiettyihin kohteisiin. Sitä, mikä niissä on lisääntyneen oireilun ja sairastavuuden syy, ei ole voitu varmuudella osoittaa. Myöskään emme toistaiseksi voi luotettavasti ennustaa, mikä nimenomainen nyt kostunut kohde tulisi olemaan tällainen suuren sairastavuuden yksikkö. Siksi kaikki kosteusvauriot pitää korjata nopeasti ja hyvin. (Ruukki 2003, 22.)
Pasasen ja Anderssonin mukaan monet mikrobit tyytyvät vähään, kunhan kosteutta vain riittää, ravinteita yleensä on riittävästi. Väliaikainen kuivuminenkaan ei tuhoa kasvustoa kokonaan, ainakin itiöitä jää odottamaan uutta kosteutta. Itiöt ja kuolleitten mikrobien osat voivat myös aiheuttaa oireita ja siksi kuivunut homeinen rakennekin voi aiheuttaa haittoja. Homeiden myrkyt, mykotoksiinit, voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Homeet ja bakteerit voimistavat toistensa vaikutusta. Soluviljelmissä ja eläinkokeissa on testattu tavallisessa sisäilmassa esiintyviä luontaisia lajeja, kuten Penicillium-homeita, jotka runsastuvat, kun kosteus pääsee valloilleen. Myös streptomykeettien ja mykobakteerien itiöillä tehdyissä kokeissa viljellyillä ihmissoluilla ja hiiren keuh-kosoluilla on todettu solukuoleman lisääntyvän. Mikrobien haitat voivat yltää myös pernasoluihin, mikä saattaa heikentää immuunipuolustusta ja altistaa infektioille. Bak-teereista poiketen homeet käynnistävät tulehdusta ja aiheuttavat välitöntä solukuolemaa vain heikosti soluissa ja koe-eläimissä. Tarkasti ei tiedetä, mitkä tekijät kosteusvaurio-mikrobien saastuttamassa ilmassa sairastuttavat. (Ruukki 2003, 22-23.)
Koska terveyshaitan aiheuttajaa ei varmuudella voida osoittaa, ei myöskään ilman mik-robipitoisuudelle ole annettu haitalliseksi tunnettuja pitoisuusarvoja eikä terveysperus-teisia raja-arvoja. Jo sairastunut henkilö ei välttämättä aina pysty työskentelemään sa-neerauksen jälkeenkään kyseessä olevassa tilassa. Mikäli työntekijä oireilee remontin jälkeen, on se merkki myös siitä, ettei remontti ole onnistunut riittävän kattavasti ja ettei korjauksissa ole onnistuttu eliminoimaan kaikkia kosteusvauriomikrobeja riittävästi. (Lapinlampi 2001 ja 2003, sisäilmaseminaari.)
Allergiseen nuhaan, allergiseen alveoliittiin ja astmaan liittyy immunologisia mekanismeja, joiden vuoksi sairaudet saattavat jatkua altistumisen loputtuakin. Jotkut sairastuneista eivät parane kokonaan vaan nuha ja astmaoireisto jäävät pysyviksi ja allerginen alveoliitti voi toistua uudelleen kosteusvauriomikrobeille altistuttaessa. (Nordman 2002. Sisäilmaseminaari luentomoniste.)
2.1 Homealtistuksen aiheuttamia oireita
Kosteusvauriomikrobeille (homeille, hiivoille, bakteereille) altistuminen ei vielä tarkoita sairastumista, mutta jopa puolet näiden saastuttamalle sisäilmalle altistuneista henkilöistä potee muutamassa viikossa altistukseen liittyen ihon, silmien ja hengitysteiden ärsy-tysoireita, joihin voi liittyä myös yleisoireita. (Reijula 2003, 48.) Kosteusvauriomikrobit saattavat aiheuttaa allergista nuhaa, silmien sidekalvotulehdusta (konjuktiviittia), astmaa, ODTS (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä), allergista bronkopulmonaaris-ta aspergilloosia, invasiivista aspergilloosia, aspergilloomaa sekä allergista alveoliittia (Haahtela ym. 2002, 15.) Homealtistus lisää alttiutta herkistyä myös ympäristön tavan-omaisille allergeeneille (liite 1). Kosteusvauriomikrobien aiheuttamat terveyshaitat voi-daan karkeasti jakaa 1) yleisoireisiin, 2) ärsytysoireisiin, 3) yliherkkyyssairauksiin ja 4) toistuviin infektioihin. (Nordman 1996, 76-78.)
Nevalaisen ja Husmanin mukaan kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että hometaloissa oireilevat vain ennestään allergiset ja herkät ihmiset. Nyt tiedämme myös täysin terveiden ihmisten limakalvojen reagoivan, ne saattavat tulehtua ja turvota: silmät ärtyvät, nenä vuotaa, lihaksissa ja nivelissä on särkyä ja voimakas väsymys painaa. Mikrobien erilai-silla mekanismeilla aikaansaamat tulehdusmuutokset saattavat selittää hengitystievaivat, mutta sekalaiset keskushermosto-oireet kuten voimakas väsymys, keskittymisvaikeudet ja muistihäiriöt saattavat myös olla home- ja bakteerimyrkkyjen vaikutusten seurauksia. Nämä mikrobeista erittyvät myrkylliset eli toksiset aineet voivat aiheuttaa vahinkoa puo-lustusjärjestelmän solujen ohella myös muille kudoksille. Ärsytys- ja yleisoireissa ei yleensä ole kyse allergioista vaan jostakin muista toistaiseksi huonosti tunnetusta ilmiös-tä. (Ruukki 2003, 21.)
Yleisoireet ovat tyypiltään epäspesifejä, kuten väsymys, voimattomuus, päänsärky, masennus, hengästyminen, lämpöily, lihas- ja nivelsäryt ja pahoinvointi. Lisäksi voi esiintyä iho-oireita, immuunipuolustuksen häiriöihin viittaavina tavanomaisten infektioiden ylisairastavuutta flunssatyyppisiin infektioihin sekä bakterielleihin silmä-, poskiontelo- ja hengitystietulehduksiin. Toksiinien vaikutus solujen energia-aineenvaihduntaan, immuunipuolustukseen ja viestiliikenteeseen voisi selittää altistuneiden henkilöiden kokemia sairausoireita. Toksiineilla ja muilla ärsykkeillä voi olla vaikutuksia myös autonomisen hermoston toimintaan, joka voisi selittää unen ja sydämen toimintahäiriöitä sekä masennusoireita. (Salkinoja-Salonen 1999, 51-52.)
Yleisiä kosteusvauriomikrobien aiheuttamia ärsytysoireita ovat silmien ärsytysoireet (esim. roskan tunne ja vesivuoto), nenän ärsytysoireet (esim. kirvely, tukkoisuus, kars-toittuminen), verenvuoto nenästä, nielun punoitus ja turvotus, äänen käheys, pitkittynyt yskä ja astman kaltainen tulehdus, hengenahdistus, liman eritys alemmista hengitysteis-tä, ahdistuksen ja painon tunne rintakehällä tai kipu hengitysteissä, hengityksen vinku-minen ja rahina. Hengityselinallergikon ja astmaatikon oireet sekä atooppinen ihottuma usein pahentuvat (Nordman, Pohjola 1998, 9-10; Suomen Lääkärilehti, Majvikin suosi-tus 1998, 2149-2155.) Nordmanin (1996, 78) mukaan eräät kosteusvauriomikrobimyr-kyt, esimerkiksi Stachybotrys atran erittämä mykotoksiini, vaikuttavat myös voimak-kaasti suuontelon ja ruoansulatuskanavan limakalvoon ja ne ärsyttävät ihoakin. Tyypil-listä yleis- ja ärsytysoireille on, että ne lievittyvät tai katoavat oleskeltaessa muualla ja ilmaantuvat taas palattaessa hometiloihin. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
2.2 Yleisimpiä homealtistuksen aiheuttamia sairauksia
Salkinoja - Salosen mukaan monet tutkimusryhmät (Maroni & Lundgren 1998, Anders-son 1996, Reijula 1998, Rylander 1995, Johanning, Hodgson 1995) ovat havainneet, että sisätilojen mikrobikasvustot liittyvät niille altistuvan ihmisen sairastumiseen, mutta ei ole olemassa mitään tiettyä ”hometalotautia” tai ”sisäilmasyndroomaa”, vaan terve-yshaitat ovat eri ihmisillä ja eri taloissa erilaisia (Salkinoja - Salonen 1999, 51).
Nykyisen käsityksen mukaan home voi olla eräiden sairauksien aiheuttaja, näitä ovat allerginen nuha, astma, homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti, ODTS ja eräät yli-herkkyyssairaudet, jotka liittyvät homeiden aiheuttamaan kolonisaatioon (mikrobin asettuminen limakalvolle aiheuttamatta kudosta tuhoavaa tautia) alemmissa ilmateissä – esim. allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi, jonka kaltaista allergista bronko-pulmonaarista mykoosia (liite 1) voivat myös eräät muut homeet aiheuttaa .(Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Joissakin kohteissa kosteusvauriomikrobeille altistuneet saattavat sairastua suurena joukkona, joka kuitenkin on melko harvinaista. Esimerkkinä Luonetjärven varuskunta-sairaala, jossa oli ollut vuosia runsaasti erilaisia kosteusvaurioita ja niihin liittyviä mik-robikasvustoja. (Seuri, Husman, Kinnunen, Reiman, Kreus, Kuronen, Lehtomäki, Paa-nanen 2000, Indoor Air 2000; 10:138-145.)
Jantusen (2001, 117) mukaan homeet ja hiivat voivat aiheuttaa immuunivasteeltaan hei-kentyneelle henkilölle (esim. pahanlaatuisia veritauteja potevat, elinsiirtopotilaat, sytos-taatteja saavat henkilöt) suoran tulehduksen, esim. Aspergillus-homeiden aiheuttama aspergilloosi (Jantunen 2001, Duodecim 2001;117 (17): 1715-9.) Ramsayn ja Ta-piovaaran (2004) mukaan ne voivat aiheuttaa tulehduksia myös välikorviin (Asper-gillus, Penicillium, Candida) ja poskionteloihin (Mucor: mucormycosis liite 1/5). Tu-lehdukset voivat olla septisiä (verenmyrkytystä synnyttävä) ja kuolleisuus niihin on suu-ri. (http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm tulostettu 3.5.2004.)
Allerginen nuha voi puhjeta kosteusvaurioaltistuksen seurauksena, IgE-välitteinen her-kistyminen kosteusvauriomikrobeille on mahdollinen, mutta tavallisempaa on niiden katalysoima herkistyminen yleisesti allergista nuhaa aiheuttaville pölyille: pölypunkeil-le, siitepölyille ja eläinpölyille. Kosteusvauriokohteissa esiintyy yleisesti pöly- ja varas-topunkkeja, joka mahdollistaa tavallista helpomman herkistymisen niillekin. Kosteus-vauriotilojen sisäilman epäpuhtaudet raivaavat tietä IgE-välitteiselle herkistymiselle aiheuttamalla ilmateiden limakalvolle vaurioita, jolloin immunologisesti aktiivisia aller-geeneja pääsee tunkeutumaan limakalvoon. (Malmberg, Rinne 1999, 214-219.)
Allergisessa nuhassa oireet johtuvat nenän limakalvon tulehduksesta, joka aiheuttaa turvotusta (nenäntukkoisuus), vesinuhaa ja liman erittymistä, aivastelua, nenän kutinaa, usein silmien sidekalvot reagoivat samanaikaisesti (punoitus, kutina, roskan tunne…). Tavallisimpia komplikaatioita ovat poskiontelotulehdukset ja hajuaistin huononeminen sekä joskus nenäpolyypit. (Ruoppi, YKT 9.6.2003.) Allerginen nuha usein edeltää ast-maan sairastumista. (Nordman 2002, 171).
Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus. Astmassa esiintyy tyypillisesti yleistä keuhkoputkien ahtautumista, joka vaihtelee lyhyessä ajassa joko itsestään, ulkoisten tekijöiden tai lääkkeen vaikutuksesta. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.) Homeastma on vaikea astma. Se on todettu kansainvälisessä tutkimuksessa: BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey (http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage.)
Pentzinin mukaan yli 350 000 suomalaista kärsii astman oireista ja heistä yli 250000 saa Kelan erityiskorvattavaa lääkehoitoa (Penzin 2004, 4.) Keuhkoputkien limakalvoilla esiintyy tulehdusmuutoksia (inflammaatio) jo aivan astman alkuvaiheessa. Tyypillistä astmalle on monien tulehdussolujen, kuten syöttösolujen, eosinofiilien, jopa neutrofiili-en lisääntyminen keuhkojen limakalvoilla. (Kinnula ym. 2000, 256.) Kosteusvauriora-kennuksissa astmaan sairastumisen riski on kaksinkertainen. On laskettu, että joka kol-mas astma jäisi puhkeamatta, jos kosteusvauriorakennusongelmaa ei olisi. (Seuri 8.1.2004, luento.)
Paanasen (2004) mukaan astmassa ilmatieahtauma on seurausta tulehduksen aiheutta-masta limakalvon turvotuksesta, sitkeän liman erittymisestä ja ilmateiden ympärillä ole-van sileän lihaksen supistustilasta ja myöhemmässä vaiheessa myös limakalvon ja li-haskerroksen paksuuntumisesta. Astman oireet ovat seurausta limakalvotulehduksesta: yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja rohina, herkkä hengästyminen ja hen-genahdistus. Tyypillinen piirre astmassa on ilmateiden hyperreaktiviteetti, ylireaktiivi-suus, jolla tarkoitetaan astmaattisten ilmateiden lisääntynyttä supistusherkkyyttä tavalli-siin ärsykkeisiin, kuten kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonan-to.)
Astmatulehduksen astetta voidaan arvioida mm. uloshengitysilman typpioksidimäärityksin, veren eosinofiilisen kationisen proteiinin (s-ECP) määrityksin ja ysköksen eosinofiilisolujen määrityksin, joiden avulla saadaan melko karkeaa tietoa itse tulehduksesta. Astmaattista ilmatieahtaumaa ja sen muutoksia voidaan mitata PEF-mittareilla (mittaa maksimaalisesti suoritetun uloshengityksen aikaansaamaa virtausnopeutta), ja spirometrilla (jolla voidaan määrittää keuhkoihin maksimaalisesti saatava ja sieltä ulospuhallettava ilmamäärä litroina, spirometrin piirtämästä käyrästä voidaan myös määrittää se suhteellinen helppous, jolla ilma kulkee keuhkoputkistossa). Muutokset näissä suureissa kuvastavat ilmatieahtaumaa – ja tietyllä tavalla myös astmatulehduksen astetta. Ilmateiden poikkeavaa supistusherkkyyttä voidaan määrittää esim. histamiini- tai metakoliini-inhalaatiokokeilla, ja kylmän ilman hengittämiskokeella. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Ammattiastmalla tarkoitetaan sairautta, joka syntyy altistumisesta ja herkistymisestä työympäristön biologisille tai kemiallisille aiheuttajille. Tämä määritelmä on johdettu Suomen ammattitautilaista ottamalla huomioon, että ammattiastmalla on monta meka-nismia. Kaikki mekanismit eivät perustu allergiaan. (Haahtela ym.1985, 122-125.) Työssä voi altistua herkistävien pölyjen lisäksi myös kaasuille tai huuruille, jolloin am-mattiastmakirjoon kuuluvat myös byssinoosi (puuvillan tai hampun pitkäaikaisesta hen-gittämisestä aiheutuva keuhkosairaus) ja RADS, Reactive Airways Dysfunction Syn-drome (liite 1) (Kinnula ym. 2000,604).
Ammattiastman oireet voivat vaivata vuosia altistumisen loputtuakin, sillä alun perin vain altistuksen yhteydessä ilmaantuva astmatulehdus voi kroonistua vaikeaksi ja kroo-niseksi astmaksi. Taudin varhainen toteaminen onkin tärkeää ennusteen kannalta: mitä pikemmin sairastunut saadaan altistuksesta pois ja astmatulehdus hoidetaan kunnolla, sen parempi on sairauden ennuste; alkuvaiheessa hyvin hoidettu työperäinen astma saattaa jopa parantua. (Nordman, Hytönen, Keskinen 1999, 373.)
Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen granulomatoottinen (lukuisia granuloomia eli tulehdussolukertymiä käsittävä) tulehdusreaktio eloperäisiin pölyihin ja kemikaaleihin. (Kava ym. Duodecim 1994;110 (17):1593.) Alveoliitissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkorakkuloissa (keuhkoalveoleissa) sekä respiratorisissa bronkioleissa, jotka ovat keuhkokudoksen pienempiä ilmakanavia ennen alveoleja. Sairauden voivat aiheuttaa monet homeet (Aspergillus fumigatus, Sporobolomyces, Rhodotorula ja Penicillium) ja homeita muistuttavat bakteerit, aktinomykeetit eli sädesienet. (Nordman 1996, 76, Pohjola 1999, 11.) Seurin (2004) mukaan alveoliitissa muodostuu keuhkokudokseen immunologinen reaktio, joka johtaa keuhkokudoksen solun ulkoisen nestemäärän lisääntymiseen, kaasujen vaihdon heikkenemiseen ja jatkuessaan keuhkokudoksen sidekudoksen lisääntymiseen ja altistuksen jatkuessa jopa kuolemaan. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Tulehdusreaktion seurauksena alveolien seinämät paksuuntuvat (tulehdussolukertymät, granuloomat). Seurauksena on hapen siirtymisen vaikeutuminen alveoleista niitä ympä-röivään kapillaarisuonistoon. Kroonisessa vaiheessa granuloomat (tulehduskertymät) häviävät ja tilalle ilmaantuu sidekudosta, fibroosia, alveolien välitilaan. Seurauksena on keuhkokudoksen jäykistyminen, joka huonontaa keuhkojen ilmapumppaustoimintaa entisestään. Tulehdus ja fibroosi aiheuttavat valtimoveren hapen pitoisuuden vähenemi-sen, erityisesti ponnistellessa, kun ilmapumpun kyky toimittaa lisääntyvän lihastyön vaatimaa lisähappea kudoksiin heikkenee. Näitä ilmiöitä voidaan mitata valtimoveren happipitoisuusmäärityksin ja keuhkojen diffuusiokapasiteettitutkimuksin. Keuhkoku-doksen jäykistyminen keuhkorakkula-tulehduksen ja fibroosin vuoksi pienentää hengi-tystilavuuksia, joka huonontaa keuhkojen ilmapumpputoimintaa. Näitä ilmiöitä voidaan mitata mm. spirometrian avulla. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)
Alveoliitin oireita ovat yskä ja hengenahdistus, jotka vaikeutuvat liikkuessa, ja kuumei-lu. Alkuvaihe muistuttaa flunssaa. Yleisiä ovat myös päänsärky ja nivel- ja lihaskivut. Oireet tyypillisesti vaikeutuvat 4 – 8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksen jälkeen. Val-timoveren happipitoisuus voi laskea niin matalalle, että potilas on syanoottinen (”sini-nen”). Keuhkokuvassa voi olla maitolasimaisia samentumia. (Terho 1997, 388-390.) Tauti useimmiten paranee, mutta erityisesti toistuvasti uusiutuessaan (altistusten jatku-essa tai toistuessa) voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin (sidekudoksen muo-dostumiseen muun kudoksen tilalle ja joukkoon), joka johtaa keuhkojen toiminnan py-syvään huononemiseen. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)
Allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi (ABPA) tarkoittaa Aspergillus-sienen aiheuttamaa harvinaista keuhkotulehdusta, jossa Aspergillus kasvaa keuhkoputkien seinämissä. Aspergillus toimii keuhkoissa sekä tulehdusta aiheuttavana mikrobina että allergeenina (liite 1), ja sitä vastaan kehittyy myös IgE-vasta-aineita, jotka osaltaan ovat aiheuttamassa vaikeaa astmaa muistuttavaa tilaa. Aspergilluksen aiheuttamasta tulehduksesta on seurauksena huomattavaa limanmuodostusta, josta voi aiheuttaa pieniä ilmateitä tukkivia limatulppia seuraamuksellisine atelektaaseineen ja bronkiektasioineen. Huonosti hoidettuna tauti voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin, jopa kuolemaan. (Haahtela ym. 1999, 400-402.)
Vaikka ei olekaan lopullista näyttöä siitä, että kosteusvauriomikrobit aiheuttavat reu-masairauksia monesti homealtistuneilla on todettu nivelreumaa, selkärankareumaa, erilaisia niveltulehduksia, esim. reaktiivista artriittia ( reaktiivinen niveltulehdus), pso-riasis artriitteja (psoriaasiin liittyvä niveltulehdus), spondylartroosia ( nikamarappeutu-ma), vaskuliittia (= verisuonten seinämän tulehdus) ja fibromyalgiaa. Oireita ja löydök-siä on ollut selkärangassa, ranteissa, käsien pikkunivelissä, lonkissa, polvissa ja varpais-sa. Kosteusvauriomikrobien etiologinen osuus näissä tapauksissa on epäselvää. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi homealtistuneilla on esiintynyt kroonista bronkiittia, bron-kietaksioita, sydänsairauksia, verenpainetautia, selkäsairauksia, diabetesta, munuaissai-rauksia, Raynaudin oireyhtymä (liite 1/6), vatsakipua, virtsavaivoja ja ripulia. (Husman ym. 2003, 22, 23, 27, 39.)
ODTS (organic dust toxic syndrome eli orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oi-reyhtymä) tarkoittaa äkillisten, voimakkaiden orgaanisen pölyn altistumisten yhteydes-sä ilmaantuvaa oireyhtymää, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktioita. Tilaan liittyy allergista alveoliittia muistuttavia oireita kuitenkin ilman radiologisia (röntgenkuvassa havaittavia) muutoksia keuhkokuvissa: kuumeilua, vilunväristyksiä, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia, hengenahdistusta ja yskää. Tilan aiheuttajaksi on epäilty bakteeriperäisiä endotoksiineita. Sairauden mekanismia ei kunnolla tunneta. En-nuste vaikuttaa hyvältä. Toistuvat episodit voivat johtaa krooniseen keuhkokatarriin, tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. (Terho 1997, 391.)
ODTS oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mut-ta tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tehty (www.ktl.fi Tietoa terveydestä 22.1.2004). Arvellaan, että keuhkojen toiminta huononee, jos sairautta ei hoideta, voi olla pysyvä keuhkotoiminnan heikkeneminen. (Pohjola 1998, 11; Haahtela ym. 1993, 44.)
ODTS:ään ei liity allergisen alveoliitin tapaan keuhkokudoksen solujen ulkoisen nestemäärän lisääntymistä eikä sidekudoksen kertymistä. Tyypillinen ODTS ilmentymä on ns. puimurikuume, jossa viljelijä saa puimakauden ensimmäisinä päivinä joko puinnin jälkeen illalla tai yöllä kuumeisen reaktion, joka muutaman päivän työskentelyn jälkeen loppuu eli toinen puimaviikko menee jo ongelmitta, mutta seuraavana vuonna sama on edessä. Nykyisin ODTS termin käyttö sairaustiloja kuvaavana diagnoosina on laajentunut koskemaan myös kosteusvauriorakennuksissa ilmaantuvia tiloja, joissa altistuksiin liittyy lämpöilyä, väsymystä, ja erilaisia keuhko-oireita, mutta lievempänä kuin ODTS:ssa. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Homeallergia potilaan tyypillisiä oireita voivat olla silmien kutina, vetistys, kangerrus, luomiturvotus; aivastelu, nenän tukkoisuus, vesinuha; huulien kutina, huulten ja kurkun turvotus; atooppisen ihottuman paheneminen, urtikariakohtaukset; hengenahdistus, herkkä hengästyminen ja alentunut ponnistelun sieto, hengityksen vinkuna, yskä yöllä ja päivällä, lämpöily altistusten yhteydessä, jolloin lamaavaa väsymystä. Oireet lievittyvät altistuksen loputtua, mutta uusiutuvat herkästi luonnonhomeidenkin altistustilanteissa (esim. keväällä lumien sulaessa, sateen jälkeen, marjametsässä, vatukossa, kasvihuo-neissa, maakellareissa…). Näillä potilailla on usein samanaikaisesti homeallergiaa ja varastopölypunkkiallergiaa. Homeallergia-potilaalle voi kehittyä ruokaintoleranssi esi-merkiksi homejuustoihin, viineihin ja sieniin. IgE-vasta-aineita on todettu myös ak-tinomykeeteille (sädesienille). (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
Homealtistuspotilaan toksisen oireyhtymän syynä on voimakas altistuminen home-myrkyille. Husmanin (1988) mukaan oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet, kuten kuumeilu, laihtuminen ja niveloireisto, joihin voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla tavalliset kipu- ja allergialääkkeet aut-tavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
Viime aikoina on esitetty arveluita, että jotkut kosteusvauriomikrobit ja niiden aineen-vaihduntatuotteet voivat aiheuttaa syöpää. (Salkinoja – Salonen 1999, 67; Hintikka, Reijula, Nikulin 1998, 2171). Lisätietoa edellä mainituista ja harvinaisemmista home-sairauksista liitteessä 1.
LÄHTEET
Aho P. 1999. Haasteet ja asiantuntijuus sosiaalialan työssä. WSOY Kirjapainoyksikkö. Porvoo.
Alkula T., Pöntinen S., Ylöstalo P. 1994. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.
Anttonen A., Sipilä J. 2000. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Vastapaino. Jyväskylä. Gummeruksen kirjapaino OY.
Arajärvi P. 2002. Toimeentuloturvan oikeellisuus. Kela 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksia. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Blåfield M. 2002. HOME HOME HOME HOME. Kaleva. Viikko-Kaleva 26.1.2002.
Clark H. 1999. Hoito kaikkiin sairauksiin. Lootus-kirja Oy. Vaasa.
Duodecim 2002. Lääketieteen termit. 4.uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Gummeruksen kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Ekfors S. Kaleva 20.8.2003. Työturvallisuusvalvonta tiukkenee. Yritykselle saattaa tulla 850 000 euron rangaistus turvallisuuden laiminlyönnistä.
Erätuuli M., Leino J., Yli-Luoma P. 1994. Kvantitatiiviset analyysimenetelmät ihmistieteissä. Kirjapaino Oy West Point. Rauma.
Eskola J., Huovinen P., Valtonen V. 1996. Infektiosairaudet. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Haahtela T., Hannuksela M., Backman, A. 1985. Allergia Werner Söderström Osakeyh-tiö. Porvoo – Helsinki – Juva.
Haahtela T. 1996. Sisäilman allergeenien merkitys. Sisäilmasto.Duodecim. 112 vuosi-kerta nro 15. elokuu 1996.
Haahtela T., Reijula K. Majvikin suosituksesta ohjeita. Sisäilmasto-ongelmat altistumi-nen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suomen Lääkärilehti 20.6.1998. Vsk.53. Nr 36 / 1998. s. 4215 - 4230. Osasto: Yleiskatsaus.
Haahtela T., Hannuksela M., Terho E.O. 1999. Allergologia 2. painos. Kustannus Oy. Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Haahtela T., Elg P., Koukila-Kähkölä P., Malmberg M., Mussalo-Rauhamaa H., Sal-kinoja-Salonen M., Reijula K. 2002. Allergiakoulu. Kosteusvauriot terveysriskinä. Al-lergiatutkimussäätiö. Vuosikirja 30. Loimaan kirjapaino. Loimaa.
Hintikka E., Reijula K., Nikulin M. 1998. Nykytietämys toksiineista. Suomen Lääkäri-lehti 53 (18-19):2171.
Haahtela Tari, Nordman Henrik & Talikka Mirja 1993. Sisäilma ja terveys. Toinen uu-distettu painos. Allergialiitto. Loimaan kirjapaino.
Haahtela T., Mönkäre S., Torvela M., Vilkka V. 1992. Duodecim 1992; 108.vuosikerta, (17):1487 – 1493.
Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko, Sajvaara Paula 2004. Tutki ja kirjoita. Gummerus Kir-japaino Oy. Jyväskylä.
Huotari A. Kaleva 26.2.2004. Mielipide. Vakuutuslääkäri jäävi päättämään ?
Husa J., Pohjolainen T. 2002. Julkisvallan oikeudelliset perusteet – johdatus julkisoi-keuteen. Talentum Media Oy. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Helsinki.
Husman T. 1998. Sisäilmastoseminaari. Sisäilmapoliklinikka Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – yhteistoimintamallin ja potilasaineiston esittely. SIY Raportti 11. Dipoli Espoo 18. – 19.3. 1998. Kustantaja Sisäilmatieto Oy Helsinki. Cosmoprint Oy. Hel-sinki.
Husman T. 2000. Silmu 1/2000. Keuhkovammaliiton julkaisu. Lääkäriliite sisäilman ongelmista ja terveysvaikutuksista.
Husman Tuula 2002. Kunta 2000 Kuopiossa 5. valtakunnallinen työkykysymposium 6.2.2002. Tutkittua tietoa sisäilma-altistuksesta. Kansanterveyslaitos. Kuopio. Luento-moniste.
Husman T. 2002. Kannattaako hometalojen korjaaminen ? RY. Rakennettu
Ympäristö 4 / 2002.
Husman T., Torvinen E., Tuomainen A., Luosujärvi R., Pelkonen P., Pietikäinen M.
2003. Kosteusvauriorakennusten henkilökunnan niveloireet ja – sairaudet –
kosteusvaurion ja autoimmuunitautien yhteys. Työsuojelurahaston loppuraportti.
Kehittämishanke 100354. Kuopio.
Juuti S., Nevalainen A. 2002. Homeet ovat terveysriski. Helsingin Sanomat 17.3.2002. A5. Mielipide.
Kallanranta Tapani, Rissanen Paavo, Vilkkumaa Ilpo 2001. Kuntoutus. Gummerus Kir-japaino Oy. Jyväskylä.
Kangas S. 2003. Jäähyväiset Nivalan seurakuntakodille. Kaleva 11.9.2003.
Kava T., Salmi I. 1994. Homepölykeuhkoa seuraava etenevä fibroosi. Duodecim 1994;110 (17):1593.
Kettunen Reeta, Kähäri-Wiik Kaija, Vuori-Kemilä Anne, Ihalainen Jarmo 2002.
Kuntoutumisen mahdollisuudet. WS Bookwell Oy. Porvoo.
Kinnula V., Tukiainen P., Laitinen L.A. (toim) 1997. Keuhkosairaudet.
Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Kinnunen Aarne 1960. F. Nietzsche. Yhteiskirjapaino Oy. Kirjayhtymä.
Kiuru K. 2003. Muuralan homepappila pitää korjata asunnoksi.
Helsingin Sanomat 12.9.2003.
Kittel Mary. S. 2002. Helpotusta allergiaan. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Klaukka T., Haahtela T. 1996. Allergia ja astma. Lääkeopas. Otava. Helsinki
Koskinen Simo, Aalto Leena, Hakonen Sinikka, Päivärinta Eva. Vanhustyö. Vanhus-työn Keskusliitto ry. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Kukko-Liedes P. 2004. Filatov haluaa siivota työttömyyskortistot. Työmarkkinatuen uudistuksesta luvassa esityksiä vielä tänä vuonna. Kaleva 4.4.2004.Viikko-Kaleva.
Kukkonen S., Karmavalo T. 2004. TYÖTAPATURMAKIRJA. Työtapaturmien ja am-mattitautien korvaus- ja vakuutusasiat. Yhdeksäs uudistettu painos. Vammalan kirja-paino Oy. Vammala.
Kärki E., Pulli R., Kärkelä R., Salomäki R., Virtanen L. 1994. Yleinen suomalainen asiasanasto. Helsingin yliopiston kirjasto. Kustantaja Kirjastopalvelu Oy. Helsinki. Pai-nopaikka Raamattutalo. Pieksämäki.
Melleri V. 2003. Home sairastuttaa perheen. Apu no 33, 15.8.2003.
Mäkinen R.2004. Suomelle tuomio Kelan lääkärinlausuntojen pimittämisestä. STT.
Etelä-Saimaa 28.1.2004.
Nevalainen U. 2004. Haista home vakuutusoikeus. Nevac oy. Otamedia Oy. Espoo.
Niemelä P. Kaleva 17.8.2003. Mielen päällä. Happamia.
Nietzsche F. 2001. Näin puhui Zarathustra. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustan-nusosakeyhtiö Otavan julkaisemana 1961. Saksalainen alkuteos. Also sprach Zarathust-ra. Ein Buch fu´r alle und keinen (1883 – 91). Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Nikoskelainen J. 1992. Immuunipuutteisen potilaan infektiot. Lääkefarmos. Turku.
Nissilä M.. Koulussa kytee homepommi. Opettaja lehti 15/2003.
Nivukoski H. 1995. Kotivammaisten lasten tunnistaminen ja hoitoon ohjaaminen Ou-lussa. Terveydenhoitajakoulutus. Oulun terveydenhuolto-oppilaitos. Päättötyö.
Nordman H. 1996. Suomi vesivahinkojen homeisessa otteessa. Työterveyslääkäri 1/1996.
Nordman H., Mussalo-Rauhamaa H. 1998. Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suomen Lääkärilehti 1998.Vsk.53.Nr. 18-19 • s.2149.
Nordman H. 2002. Sisäilmaseminaari nro 9ao. Sisäilmaston laatu työpaikoilla. Viihty-vyys, terveys ja tuottavuus. Luentomoniste.
Nordman H., Koskinen I. 2000. Homevaurioista kärsivät heikoilla.
Helsingin Sanomat 2001 (päivämäärä ei tiedossa). Mielipide. Työterveyslaitoksen yli-lääkäri Henrik Nordman ja sosiaalityöntekijä Irmeli Koskinen.
Paananen A. 2004. Home ei ole ainoa vaara kosteusvaurioisissa taloissa. Väitöskirja mikrobiologia: Regulation on Human NK Cells by Cytokines and Expossure to Bacte-rial Toxins. Helsingin yliopisto. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Soveltuvan kemian ja mikrobiologien laitos. Haartman Instituutti, Patologian laitos 4.6.2004.
Penzin V. 2004. Syöpärasite ei jakaannu tasa-arvoisesti. Varallisuus voi määrätä syö-vän synnyssä. Kaleva, Kotimaa 1.8.2004.
Penzin V. 2004. Astman hoito harvoin kunnossa. Vain joka kymmenes astmaatikko on oireeton. Kaleva, Kotimaa 16.10.2004.
Piippo J. Kaleva 20.2.2004. Mielipide. Eläkepäätökset. Ihmetekoja pöydän takaa.
Raamattu 1981. Pyhä Raamattu. XI kirkolliskokouksen vuonna 1933 käyttöön ottama suomennos. XII yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1938 käyttöön ottama suomennos. Sisälähetyksen kirjapaino Raamattutalo. Pieksämäki.
Raamattu 1993. JUMALAN KANSAN PYHÄ RAAMATTU SELITYKSIN. Suomentanut Uuras Saarnivaara. UUSI TIE. Saarijärven Offset.
Reijula K. 2003. Kotilääkäri 4/2003. Salakavala Home. Toimittaja Pauliina Susi.
Reijula K., Haahtela T 1998. Sisäilmasto-ongelmat altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suomen Lääkärilehti 1998. Vsk. 53. Nr 36. s. 4215 – 4230. Osasto Yleiskat-saus.
Reinboth S. 2004. Asiantuntijalääkäreiden käyttö toi Suomelle langettavan tuomion EIT:stä. Helsingin Sanomat 28.1.2004.
Ruukki J. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Tuula Husman, Aino Nevalainen, Anna-Liisa Pasanen, Maria Andersson, Maija-Riitta Hirvonen. Tiede 7/2003.
Salkinoja-Salonen, M., Sivonen K. 2000. Haitalliset ja toksiineja tuottavat mikrobit luonnossa ja teollisessa ympäristössä. Gummerus Printing. Jyväskylä.
Salkinoja-Salonen M. 1999. Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Loppuraportti Työsuoje-lurahastolle tutkimushankkeesta 94281 (1994-1997). Helsingin Yliopisto. Soveltavan Kemian ja Mikrobiologian Laitos. Mikrobiologian julkaisuja 45 / 1999. Helsingin Yli-opisto.
Salmi, T., Kemoff T. 1996. HOME- ja kosteusongelmat rakennuksessa. Nettopaino OY. Joutsa.
Salmivaara J. 2003. Oys pitää toimintaansa riittävänä. Sairaanhoitopiirin johto kiistää homeongelman salailun. Kaleva 16.5.2003. Oulu & Ympäristö.
Salmivaara J. 2003. Home pilasi luottamuksenkin. Työntekijöiden ja potilaiden kerto-mukset Oysin homeongelmista järkyttävät. Kaleva 14.5.2003. Oulu & Ympäristö.
Sankala K. 2004. Kontinkankaan punatiilitalot korjataan. Kaleva 19.19.2004.
Oulu & Ympäristö.
Saukkonen E. Työsuojelupiiri vaatii kosteusmittauksia Pappilanniemeen.
Valkeakosken Sanomat 23.9.2003.
Seuri M., Reiman M. 1996. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. Rakennustie-to Oy. Tampere. Kirjapaino Tammer-Paino Oy.
Seuri M., Husman T., Kinnunen H., Kreus R., Kuronen P., Lehtomäki K, Paananen M.2000. An outbreak of respiratory diseases among workers at a water-damaged build-ings – a case report. Indoor Air 2000; 10:138-145.
Soininen M. 1995. Tieteellisen tutkimuksen perusteet. Turun yliopisto. Turku.
Suodenjoki S., 26.8.2003. Työ, terveys ja toimeentulo uhattuina. Keskussairaalan ho-meongelma pakottaa työntekijöitä sairaslomalle. Keskipohjanmaa. Uutiset.
Susi P. (Toimittaja) 2003. Haahtela T., Reijula K., Kajanne A., Eränen L., Leijola M., Paavola J. Salakavala home. Kotilääkäri 4/2003.
Sosiaali- ja terveysministeriö raportteja 8/1991. Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Toimittanut Kumpusalo Esko. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2002:7. Kajanne A., Eränen L., Leijola M., Paavola J.. Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset. Edita Prima Oy. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2003:6. Anttalainen Marja-Liisa, Gröhn Kari, Heino Tiina, Keso Ilari, Kolttola Lars, Myhrman Rolf, Mynttinen Arto, Parjanne Marja-Liisa, Raassina Anne, Salmela Arto, Seppelin Markus, Sirén Pekka, Suksi Ismo, Säntti Riitta. Sosiaaliturvan suunta 2003. Edita Prima Oy.
Suikkanen Asko, Härkäpää Kristiina, Järvikoski Aila, Kallanranta Tapani, Piirainen Keijo, Repo Marjatta, Wikström Juhani 1995. Kuntoutuksen ulottuvuudet. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.
Suomen Kuntaliitto 1994. Lääkinnällinen kuntoutus. Kuntatalon painatuskeskus. Hel-sinki.
SUOMEN PERUSTUSLAKI 2000. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala.
Tehy 12/2002. Kuntasektorin on noustava hyvän työterveyshuollon veturiksi.
Tehy 4/2003. Sairaaloiden kosteusvauriot selvitetään.
Teknillinen korkeakoulu LVI-tekniikan laboratorio. Sisäilmaseminaari 1.6.1989.Raportti 1. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Terho E. 1997. Orgaanisten pölyjen aiheuttamat keuhkorakkuloiden reaktiot. Therapia Fennica, s.388-390; Helsinki. Kandisaattikustannus Oy.
Tuoriniemi H.18.7.2003, Seura no 29. Ihminen on heikoilla kun sairaala sairastuttaa.
Turunen M. 2002. Sairaaloiden home voi aiheuttaa potilaiden kuoleman. Teollisuuden sisäilma ohittaa kirkkaasti sairaaloiden sisäilman. Kari Reijula, Veli-Jukka Anttila. Rakennuslehti 21.11.2002, numero 38.
Työterveyslaitos 1997. Loikkanen P., Palomäki E., Lappalainen S., Kähkönen E., Laak-konen H., Lappi S., Hemminki K., Reijula K. Koulujen sisäilmaongelmat ja niiden sel-vittäminen. Miktor.
Työterveyslaitos 2003. Ammattitaudit 2002. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoi-tetut uudet tapaukset. Edita Prima Oy. Helsinki.
Työterveyslaitos 1999. Reijula K., Kallas T., Kähkönen E., Lahtinen M., Loikkanen P., Palomäki E., Saarinen L. Opas työterveyshuoltoa varten. Kosteus- ja homeongelmat työpaikoilla. Miktor. Helsinki.
Työturvallisuuslaki. Suomen säädöskokoelma. 30.8.2002.
Työterveyshuoltolaki. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään. Yleiset säännökset.
Luentomoniste. Oulun aluetyöterveyslaitos. Työterveyshuollon koulutus 2001. Työsuo-jelupiiri, Albertinkatu 8.
Vakuutusosakeyhtiö Pohjola 1988. Ammattitauti hometalosta. Kosteusvaurio-rakennusten homepöly ammattitaudin aiheuttajana. Esite on voimassa 1.1.1998 lähtien. Helsinki.
Valtari M., Eränen L., Seuri M., Liebkind K. 2003. Teoreettinen katsaus: Työpaikan homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset. YMPÄRISTÖ JA Terveys 7-8/2004. Asumisterveys D2.
Vilkka V., Torvela M., Mönkäre S., Haahtela T. 1992. Homepölykeuhkon myöhäisvai-kutukset – kymmenvuotisseurannan tulokset. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim numero 17. 108. vuosikerta.
Voutilainen R. 2003 Vauriot korjattava ilman homehysteriaa. Helsingin Sanomat 4.3.2003 sivu A5. Mielipide.
Vähätupa R. Vaarallinen home. Työkyky meni – ja paljon muutakin. Kauneus ja terveys 5 / 2000.
VARMA-SAMPO Työeläkeyhtiö, Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö 2002. Toimeentu-loturva 2002. Lakisääteinen sosiaaliturva ja vapaaehtoiset vakuutukset. Kirjapaino Oy West Point. Rauma.
Ympäristö ja terveys 9/1995, 26.vuosikerta. Ilmansuojelu laajenee. Lyhyesti-palsta. Keuhkovammaliitto esittää tukijärjestelmää asuinhuoneistojen kosteus- ja homevaurioi-den korjaamiseksi. Allergia- ja astmaliitto esittää koulujen kosteusvaurioiden kartoit-tamista.
Internet osoitteet
Ahonen A. 6.3.2004. Hengityspuhelin-kysymys. [email protected]
http://www.vn.fi/stm/suomi/hao/tiedotteet/haotiedote2566.htm Työterveyshuoltolaki 2003.
www.miame.net Husman T. 2004. Hometta 2. Julkaisut. Homealtistuksen aiheuttamat oireet ja sairaudet. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.miame.net 2004. Seuri M. Hometta 2. Julkaisut. Muut sisäilman laatua huonon-tavat tekijät. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.miame.net Tuomainen A. Hometta 2. Julkaisut. Muovimattojen hajoaminen si-säilmaongelmien aiheuttajana. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.kela.fi 2004. Kun sairastat.
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/TTL t…kimukset/Ammattitautipotilaan_opas.htm Tulostettu maaliskuussa 2004.
Reijula K.,Loikkanen P.1997. Tulostettu internet 9.5.2003. http://www.occuphealth.fi/ttl/tiedotus/työterv/197/kari.htm
http://www.kipupotilasyhdistys.com/fibro/fibro1.htm Fibromyalgia. Internet tulostettu 4.4.2004
http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm 3.5.2004
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage Homeastma on vaikea astma (todettu kansainvälisessä tutkimuksessa BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey.) Tulostettu internet 24.11.2004.
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/eletters/325/7361/411#25053 (lisätietoja edellisestä)
Julkaisemattomat lähteet
Hänninen Maija 2000. Oulun työvoimatoimisto erityistyövoimaneuvoja. Luento joulu-kuu 2000.
Jokiranta Tuula, Korkiakoski Tarja 1998. Sisäilman laatu ja terveys. Opettajien mieli-piteitä koulun sisäilmasta ja sisäilman vaikutuksista terveyteen. Oulun seudun ammatti-korkeakoulu. Terveysalan koulutusohjelma / hoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Opinnäytetyö.
Karvonen A. 2003. Kosteus- ja homevaurioituneiden koulurakennusten kustannukset, vaikuttavuus ja kustannusten vaikuttavuus
Pro gradu-tutkielma Kuopion yliopisto. Terveystaloustiede. Terveyshallinnon ja –talouden laitos.
Kotanen Y. 15.2.2004. Pappilanniemen työntekijä. Henkilökohtainen tiedonanto.
Lapinlampi T. 13.11.2003. Sisäilmaongelmat työpaikoilla –seminaari Merikosken kun-toutus- ja tutkimuskeskus. Lasaretti. Oulu.
Manner H. 2002, OYS:n sosiaalityöntekijä luento homealtistuksesta sairastuneille.
Paananen M. henkilökohtainen tiedonanto 2.6.2004 ja 23.7.2004. Opinnäytetyön lääke-tieteellisen osuuden tarkistaminen.
Reijula K. 2004. Suomen sairaalarakennusten kosteusvaurioiden ja niistä johtuvien työperäisten sairauksien yhteys. Tutkimus valmistuu vuoden 2004 lopussa. Henkilökoh-tainen tiedonanto.
Rytkönen S. 2004. Henkilökohtainen tiedonanto 4.2. ja 6.2.2004 julkaisulupa.
Salmela R. 1/ 2004, henkilökohtainen tiedonanto. Kotipaikka Oulu.
Seuri M. 2004. Kuopion aluetyöterveyslaitoksen ylilääkäri. Luento: Miten rakennusten kosteusvauriot ja sisäilma vaikuttavat terveyteen. 8.1.2004. Oulun Merikoski. Hotelli Lasaretti. Luentosarja Rakennusvalvonta Oulu. Pientalon tekninen laatu. Kosteudenkes-tävyys. Nyt uutta pientalorakentajille. Oulu
Seuri M. 2004. Henkilökohtainen tiedonanto Homesairauden määritelmä 9.1.2004. Terhon kriteerit 2.2.2004.
Ukkola Jorma 22.10.2002, luento. OYS:n sisäilmaongelmat ja niiden tutkiminen.
Oulun työsuojelupiiri.
ALLERGIAN JA HOMESAIRAUDEN KÄSITTEITÄ SEKÄ HOMESAIRAILLA ESIINTYVIEN DIAGNOOSIEN SELITYKSIÄ
Noin vuonna 400 eKr. Hippokrates havaitsi, että joillekin henkilöille juuston syönti aiheutti negatiivisia vaikutuksia. Tämä on varhaisimpia viittauksia ruoka-allergiaan. Toisella vuosisadalla eKr. Galenos kuvaili, miten jotkut ihmiset aivastelivat tietyistä kasveista. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Luccretius ilmaisi allergiaa ja sairauksia koskevan avainperiaatteen: ”Jokin mikä on toiselle ravintoa (tai jopa lääkettä), voi olla jollekulle toiselle myrkkyä”. (Wilhelmsson 1991, 62.)
Pirquet loi allergian käsitteen vuonna 1906. Allergia on johdettu kahdesta kreikankielisestä sanasta: ”allos”, joka tarkoittaa muuntunutta tai erilaista ja ”ergos”, joka tarkoittaa työtä tai toimintaa. Toisin sanoen tapa, jolla vieras aine toimii elimistössä eli reaktio, jonka se aiheuttaa, on jotenkin muuttunut. Farr ja Spector esittivät 1975 allergian määritelmän: ”Allergia tarkoittaa immunologisten reaktioiden välittämää haitallista fysiologista tapahtumaa. Määritelmä edellyttää, että (a) reaktion aiheuttama antigeeni tunnetaan ja (b) osoitetaan antigeenin ja haitallisen kudosreaktion välinen syy-yhteys sekä (c) tunnistetaan haittareaktioon johtanut immunologinen mekanismi.
Vuonna 1964 Gell ja Coombs jakoivat allergiset tilat neljään tyyppiin:
Tyyppi 1: nopea, välitön allergia (atopia);
Tyyppi 2: sytotoksiset reaktiot (reaktio, jossa vasta-aineet reagoivat soluihin,
esimerkiksi punasoluihin, kiinnittyneen antigeenin kanssa);
Tyyppi 3: immunokompleksi-välitteiset reaktiot (reaktion aiheuttavat antigeenin
ja vasta-aineen muodostamat kompleksit);
Tyyppi 4: viivästyneet soluvälitteiset reaktiot.
(Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 9.)
Allergeeni tarkoittaa sellaista vierasta ainetta, joka aikaansaa allergisen reaktion. (Haahtela ym.1985,10) Välittömässä allergiassa allergeeniksi nimitetään antigeenia, joka pystyy sitomaan immunoglobuliini (Ig) E:tä ja laukaisemaan välittömän allergisen reaktion. (Haahtela ym. 1999, 37.)
Allergia tarkoittaa tietyn aineen tai sen rakenneosan, antigeenin, laukaisemaa kehon immuunipuolustusjärjestelmän välittämää haitallista fysiologista tapahtumaa. Allergisen reaktion syntymiseksi on ensin herkistyttävä kyseiselle antigeenille eli allergeenille. Välitöntä reaktiota (tyyppi 1) kutsutaan myös anafylaktiseksi tai IgE-välitteiseksi. Kun kyseistä allergeenia joutuu uudelleen limakalvolle, kohdesolu vapauttaa ympäristöön välittäjäaineita. Välittäjäaineet saavat aikaan allergisen tulehduksen, joista aiheutuu allergian oireet. (Pohjola 1998, 11.)
Allerginen konjuktiviitti on silmän sidekalvon (konjunktiivan) tulehduksellinen sairaus, jossa tulehduksen aiheuttaa jokin ympäristön allergeeni. Konjuktiviitti voi olla kausittaista tai ympärivuotista. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)
Anafylaksialla tarkoitetaan elimistön äkillistä IgE-välitteistä reaktiota, johon liittyy voimakkaita yleisoireita. Anafylaksiaa aiheuttavat sellaiset antigeenit, jotka joutuvat elimistöön pistoksina (mehiläisen ja ampiaisen pistot sekä lääkeruiskeet) tai suun kautta (ruoka-aineet ja lääkkeet). Reaktio voi olla hengenvaarallinen. Limakalvoille juuttuva siitepöly ei saa aikaan niin rajuja reaktioita. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)
Antigeeni on mikä tahansa aine, joka aikaansaa immunoreaktion, olipa reaktio haitallinen niin kuin on allergiassa tai hyödyllinen niin kuin on immuniteetissa. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985, 10.)
Atopia tarkoittaa ihmisessä olevaa periytyvää ominaisuutta muodostaa helposti tietyntyyppisiä vasta-aineita eli immunoglobuliini-E (IgE) tavallisille ympäristöallergeeneille kuten siitepölyille. Atopia on allergiaa suppeampi käsite. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)
Bronkiektasiat eli keuhkoputkien laajentuma tarkoittaa rustoa sisältävien keuhkoputkien epäsäännöllistä laajenemista, joka pohjautuu krooniseen paikalliseen tulehdusprosessiin. Laajentumiin liittyy märkäisen liman kerääntymistä keuhkoputkiin ja usein toistuvia bakteeritulehduksia. Hallitseva oire on pitkäaikainen tai toistuva yskä sekä ysköksien erittyminen. Jatkuva märkäisen liman erittyminen on hyvin invalidisoiva haitta. Vaikeilla tulehduksilla voi olla vakavia seurauksia, ellei niitä hoideta tehokkaasti. Bronkiektasiat voivat olla perinnöllinen sairaus, mutta tavallisesti niiden syynä on tulehdukset (keuhkokuume, hinkuyskä, tuberkuloosi), limakalvon värekarvasolujen toiminnan häiriö, immuunivasteen puutokset ja hengitysteihin joutuneet syövyttävät tai muuten vahingolliset aineet.
http://www.hengitysliitto.fi/terveysinfo/hengityssairaudet/harvinaiset/bronkiektasia.html
Byssinoosi tarkoittaa raakapuuvilla- pellava-, tai hamppuöljyn epäpuhtauksien aiheuttamaa oireyhtymää, joka syntyy ainoastaan altistumisesta raakamateriaalin pölylle paalien avauksen, puhdistuksen, karstauksen ja siivoamisen yhteydessä. Taudin syynä oletetaan olevan farmakologinen reaktio jollekin raakapuuvillan aineosalle, mahdollisesti endotoksiineille. (Nordman, Keskinen 1999, 612.)
COPD (chronic obstructive pulmonary disease) tarkoittaa keuhkoahtaumatautia. Se on sairaus, jolle ovat tyypillisiä hitaasti etenevä keuhkojen hengitysteiden ahtauma ja keuhkojen hidastunut uloshengitysvirtaus. Hidastunut hengitysvirtaus aiheutuu hengitysteiden ahtaumasta, keuhkojen laajentumasta (emfyseema) ja siihen liittyvästä keuhkojen kimmoisuuden heikentymisestä. Yleisin syy on tupakointi, mutta myös passiivinen tupakointi ja sisäilman pölyisyys saattavat vaikuttaa taudin kehitykseen. Kroonisessa pitkälle edenneessä keuhkoahtaumataudissa voidaan joutua käyttäämään hoitona mm. sähkökäyttöistä happirikastinta tai kotona käytettäviä varastosäiliöstä täytettäviä nestehappisäiliöitä. Tärkeitä ovat myös sairauden lääkkeellinen hoito ja kuntoutus. Kotihappihoito mahdollistaa COPD potilaille selviytymisen sairaalan ulkopuolella. Nestehappihoito tarjoaa edellytykset myös ulkona liikkumiseen. (Kallanranta ym. 2001, 309, 316 – 317.)
Eosinofiilinen pneumonia eli eosinofiilinen keuhkokuume tarkoittaa yleensä tuntemattomasta syystä kehittynyttä keuhkokuumetta (keuhkoröntgenkuvassa muutoksia) jossa keuhkoissa ja veressä esiintyy runsaasti eosinofilisia soluja. Tunnettuja syitä samankaltaiselle sairaudelle ovat mm. Allerginen aspergilloosi, suoliloisten aiheuttama keuhkokuume ja lääkkeiden aiheuttama eosinofilinen keuhkokuume. Eosinofiliset solut ovat veren valkosoluja, joita on esiintyy määrältään lisääntyneenä mm. allergisten reaktioiden yhteydessä. Hoitona eosinofiliseen pneumoniaan käytetään yleensä kortisonikuureja, hoitoa joudutaan jatkamaan niin pitkään kuin muutoksia keuhkoissa esiintyy. (Antti Ahonen 6.3.2004. Hengityspuhelin-kysymys [email protected] .)
Farmarinkeuhkosairaus tarkoittaa maanviljelijöiden homepölykeuhkoa, joka on homeisen kasvimateriaalin – yleensä heinien tai kuivikkeiden – käsittelystä aiheutuva allerginen alveoliitti. Se paranee useimmiten mutta voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin ja keuhkojen toiminnan pysyvään huonontumiseen. (Duodecim: Vilkka ym.1992, 1487 – 1493.)
Fibromyalgia tarkoittaa kroonista, lihasten laala-alaista kiputilaa, johon ei selvästi liity tulehduksellisia piirteitä. Fibromyalgiassa kipuaisti toimii ylivilkkaasti. Fibromyalgian syntytapa on epäselvä. (http://www.kipupotilasyhdistys.com/fibro/fibro1.htm tulostettu internetistä 4.4.2004.)
Herkistymisellä tarkoitetaan elimistön immuunivastetta allergeenille. Immuunivaste voi ilmetä vasta-aineiden muodostumisena tai solujen reaktiotavan muuttumisena. Herkistymiseen ei liity vielä oireita. Vasta kun herkistynyt henkilö joutuu uuteen, riittävän voimakkaaseen allergeenialtistukseen tai tilanteeseen liittyy muu laukaiseva tekijä, puhkeaa oireinen allergia. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)
Homeallergiat voivat olla hyvin hankalia ja vaikeahoitoisia. Oireet hankaloituvat erilaisista syistä, esimerkiksi homevauriorakennuksissa, sateen vaikutuksesta, erityisesti syksyisin ja keväisin, kosteassa metsässä liikuttaessa, navetassa, ruohon leikkuun tai mullan käsittelyn yhteydessä, lämmittämättömällä kesämökillä, sahalla tai muulla työpaikalla, jossa on runsaasti hometta. Yhdenkin homeallergiatapauksen toteaminen kosteusvauriorakennuksessa on merkittävä asia, sillä homeallergiat ovat elinikäisiä ja jättävät pysyvän terveyshaitan. (Pohjola 1998, 11.)
Homealtistuspotilaan toksiseen oireyhtymään kuuluu Husmanin mukaan voimakas väsymys, päänsärky, kuumeilu, lämmönnousu, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet; lihasnykinä ja –heikkous, vapina; selittämättömät (polttavat) kivut hengitysteissä ja jäsenissä; kuiva yskä, hapennälkä rasituksessa, suorituskyvyn lasku; nivelkivut ja –turvotukset (paikkaa vaihtavia), lihaskivut; verenvuoto nenästä, ikenistä, veriyskä; ihon lehahtelu, kutina, polttelu, toksinen ekseema paljailla ihoalueilla ja vaatteiden kontaktipinnoilla; tihentynyt virtsaamisen tarve, verivirtsaisuus; vatsakivut, ripuli, laihtuminen; muutokset verenkuvassa ja maksan toimintakokeissa. Näillä potilailla tavalliset kipulääkkeet ja allergialääkkeet auttavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. Oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet kuten kuumeilu, laihtuminen, niveloireisto, johon voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla on säännönmukaisesti vaihteleva määrä IgG-vasta-aineita kosteusvauriomikrobeille, jotka ovat usein toksiineja tuottavia. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
Ihon ja limakalvojen ärsytysoireilla tarkoitetaan seuraavia oireita: ihon kutinaa, ihottumaa, punotusta ja / tai ylähengitystieoireita, nuhaisuutta, nenän tukkoisuutta ja nenän kutinaa, kirkasta vuotoa nenästä (”vesinuha”), aivastelua, kurkun karheutta ja / tai kipeyttä ja äänen käheytymistä. Alempaa hengitysteistä tulevia oireita ovat yskä, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Silmissä voi esiintyä kutinaa, punoitusta, kyynelvuotoa ja karheuden tunnetta. Ärsytysoireet ovat tavallisia kosteusvauriokohteissa tavattavia oireita, eivätkä ne jätä pysyvää haittaa. Kun altiste poistetaan, rakennus korjataan tai rakennuksesta muutetaan pois, pitäisi oireiden hävitä muutamien päivien kuluttua altistumisen loppumisesta (Pohjola 1998, 10.) Homesienten aiheuttamia ammatti-ihotauteja oli vuonna 2002 Työterveyslaitoksen tilastojen mukaan 5. Punkkien aiheuttamia ammatti-ihotauteja oli samana vuonna 90. (Työterveyslaitos 2003, 70.)
Immunoglobuliinit. Vuodesta 1921 lähtien veressä kiertäviä vasta-aineita on tutkittu intensiivisesti. Allergiseen reaktioon osallistuvia vasta-aineita kutsutaan reagiineiksi, joilla tarkoitetaan ihoa herkistäviä eli myönteisiin ihotestaustuloksiin johtavia vasta-aineita. Sodan jälkeen veren vasta-aineet ovat olleet suuren mielenkiinnon kohteena. Vuonna 1966 japanilainen tutkijapariskunta K. ja T. Ishizaka osoittivat reagiinin olevan immunoglobuliini E:tä (Järvinen 1998). Ihmisen vasta-aineet jakautuvat viiteen pääryhmään: IgE, IgA, IgM, IgD, ja IgG. IgE on limakalvojen puolustusjärjestelmän vasta-aine, se osallistuu välittömien, tyypin 1 allergiareaktioiden ilmaantumiseen. (Haahtela ym. 1999, 20-21, 67.)
Infektio on tautia aiheuttavan mikrobin (virus, bakteeri yms.) aiheuttama tartuntatauti. (Klaukka ym. 1996, 9).
Inflammaatio on solutason tulehdus. Astman mekanismeissa on korostettu inflammaatiota. (Husman 2000, 9.) Inflammaatio on kudosten tulehdusreaktio, joka voi syntyä infektoivien, ärsyttävien ja allergisoivien tekijöiden aiheuttamana. Allergiassa tulehduksen aiheuttaa allergeen. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.)
Konjuktiviitti tarkoittaa silmän sidekalvon tulehdusta, joka voi johtua allergisesta reaktiosta tai viruksen tai bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta. (Duodecim 2000, 314, 603.)
Majvikin suositus tarkoittaa työterveyshuollolle tehtyä suositusta, jonka mukaan työpaikan homealtistuksesta oireilijat ja sairastuneet on tutkittava. Vaikka kyse on rakennusten epäkohdista ja korjaustoimenpiteet ovat teknisiä, kosteusvaurioiden selvittämisessä turvaudutaan usein lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tilanteen selkiinnyttämiseksi 30 terveydenhuollon ja terveydensuojelun edustajaa kutsuttiin 1. – 2.9.1997 Majvikin kurssikeskukseen pohtimaan kosteusvauriomikrobeista oireita saaneiden henkilöiden hoitoon ohjausta ja tutkimusta sekä hoitomahdollisuuksia. (Suomen Lääkärilehti vsk. 53. Nr. 18 – 19 / 1988. s. 2147 - 2149. Osasto Yleiskatsaus;
Seurin mukaan vuonna 1998 tehty Majvikin suositus on tarkoitus uusia lähivuosina.
(Seuri 8.1.2004, luento.)
Mykoosi (mycosis) tarkoittaa mikrosienien aiheuttamaa tulehdusta. Sitä on käytetty myös sienten aiheuttamien tautien yleisnimenä. Mukaan luetaan sienten aiheuttamat infektiotaudit ja toisinaan myös niiden aiheuttamat allergiset taudit, mutta ei sieniruokien syömisestä aiheutuneita myrkytyksiä eli mysetismejä. (Duodecim 2002, 442.)
Mykotoksikoosi tarkoittaa vaikeaita mykotoksiinien aiheuttamia oireita. Toksista oireyhtymää voivat aiheuttaa useat homesuvut. Mykotoksikoosin oireita ovat kuumeilu, hengenahdistus ja polttavat kivut ylähengitysteissä, suussa ja keuhkoissa, lihas- ja nivelkivut, ihon punoitus tai ihottuma, päänsärky, voimakas väsymys, laihtuminen, pahoinvointi, ripuli ja muut suolisto-oireet, verenvuoto- ja mustelmataipumus. Yksittäisissä tapauksissa on todettu neurologisia oireita kuten vapinaa ja lihasnykinöitä, tajunnanhäiriöitä ja muutoksia verenkuvassa (leukopeniaa ja trombosytopeniaa) ja nousua maksa-arvoissa sekä verivirtsaisuutta. (Husman 2000, 12.)
Nebulisaattori (kapillaari- tai ultraäänisumutin) tarkoittaa sähköllä tai ladattavalla akulla toimivaa hengitysteiden lääkitykseen käytettävää laitetta, joka muuttaa nesteen pieniksi pisaroiksi (Duodecim 2000, 450.) Nebulisaattoria tarvitaan, kun tavalliset astmasuihkeet eivät riitä. Nebulisaattorin avulla lääke pääsee syvemmälle keuhkoihin. Täten tehostetaan astman lääkehoitoa ja usein vältytään toistuvilta päivystyspoliklinikkakäynneiltä. (Kaleva 11.5.2003, 5; Salmela 1/ 2004 henkilökohtainen tiedonanto.)
PEF seurannalla tarkoitetaan pef-mittarin avulla seurattavaa uloshengityksen huippuvirtausarvojen tilastointia asianmukaiselle kaavakkeelle. Lukemien perusteella voidaan arvioida astmaattisen ilmatieahtauman muutoksia. Ahtautumisen aikana huippuvirtausarvot pienenevät ja keuhkoputkien väljyyden lisääntyessä arvot vastaavasti suurenevat. Pef-seurantaa käytetään astman tasapainon seuraamiseksi. (Työterveyslaitos 1999, 24-25.)
Polymyalgia rheumatica tarkoittaa reumaattista lihastautia. (Simo Jyväsjärvi, internet hakupalvelut Google 7.3.2004).
Purpura tarkoittaa pieniä verenpurkaumia ja mustelmia, jotka syntyvät veren tihkuessa verisuonta ympäröivään kudokseen. Verenvuoto voi tapahtua ilman todettavaa vammaa tai mekaanisen vamman seurauksena. Taustalla voi olla verisuonen tai sitä ympäröivän kudoksen heikkous, verisuonten tulehdukselliset sairaudet (joiden seurauksena verisuonet rikkoutuvat helposti), verenhyytymisen häiriö verihiutaleiden toiminnan häiriöstä johtuen, tai erilaisten verenhyytymiseen osallistuvien tekijöiden toiminnassa esiintyvä vajavuus. Iho-oireiden lisäksi saattaa esiintyä nivelkipuja sekä verenvuotoja muissa elimissä ja limakalvoilla. Verenhyytymishäiriöiden taustalla voi olla lukuisia yleissairauksia, infektioita ja maksa- ja pernasairauksia. Myös lääkkeet saattavat aiheuttaa hyytymishäiriöitä. (http://www.tohtori.fi/ihotautilaakari/65.html.)
RADS (Reactive Airways Dysfunction Syndrome) tarkoittaa ärsytyksestä johtuvaa astmaa ja se hyväksytään ammattitaudiksi. (Työterveyslaitos 2003, 19.) RADS on vaikea-asteinen keuhkoreaktio, joka on seurausta tapaturmaisesta altistumisesta ärsyttävien ja tukahduttavien kaasujen (kloorihappo, muurahaishappo, ammoniakki, rikkivety ym.) liian suurille pitoisuuksille. Lievempi altistuminen voi johtaa astmaattisiin oireisiin ja yleensä ohimenevään hyperreaktiviteettiin. Kyse ei ole yliherkkyysilmiöstä: herkistymisaikaa ei tarvita ja tautitila on seurannut ensimmäistä tapaturmaista altistumista. Seurannassa oireet ja hyperreaktiviteetti ovat saattaneet kestää vuosikausia ja jopa jäädä pysyviksi. (Nordman, Keskinen 1999, 612.)
Raynaud`n oireyhtymä (syndroma Raynaud) tarkoittaa Raynaud`n ilmiötä eli kylmyyden ja sympatikusärsytyksen laukaisemia kohtauksia, joissa pienten valtimoiden kouristuminen aiheuttaa sormien ja varpaiden muuttumiseen kylmiksi, tunnottomiksi ja valkeiksi, myöhemmin sinertäviksi ja kohtauksen lauettua punoittaviksi. (Duodecim 2002, 566.)
Reuma on noussut esiin uutena sairausryhmänä epäiltäessä kosteusvauriomikrobien, reuman ja muiden autoimmuunisairauksien yhteyttä. (Myllykangas Luosujärvi ym. 1999; Terho ym. 1983; Schonheyder ym. 1993). Husmanin mukaan on todettu useita ”nivelsairauksien ryväksiä kosteusvauriokiinteistöissä”. (Husman 2000, 12). Kuopion aluetyöterveyslaitoksen johtajan Markku Seurin mukaan on varsin todennäköistä, että kosteusvauriomikrobeilla ja reuman puhkeamisella on jokin syy-yhteys. (Helsingin Sanomat 2.2.2000, internet verkkolehti.)
Stachybotrys-toksiinien on todettu aiheuttavan muutoksia nenän ja suun limakalvoille. Ihoärsytystä on kuvattu ihoalueilla, jotka ovat olleet kosketuksessa kontaminoituneeseen rehuun. On myös kuvattu pikkulasten vakava sairastuminen kodeissa, joissa esiintyi Strachybotrys atra hometta. Lapsilla esiintyi mm. verenvuotoa keuhkoissa. (Hintikka Eeva-Liisa, Reijula Kari, Nikulin Marjo 1998, Suomen Lääkärilehti 53(18-19):2171.)
Sjögrenin syndrooma tarkoittaa tulehduksellista reumasairautta, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin homesairaudessa. Perinnöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, kuten virus ja / tai muu immuunijärjestelmään vaikuttava voimakas stressi. (http:www.kolumbus.fi/sjogreninsyndrooma/ss/ss.htm.)
Syöpä. Salkinoja-Salosen mukaan (1999) kosteusvauriomikrobien on perustellusti arveltu aiheuttavan syöpää. Aspergillus versicolor kasvaa tapettiliisterissä, erilaisissa liimoissa, oljessa ja mädässä puussa. Se tuottaa ummehtuneita hajuja (geosmiinia) ja aineita, jotka ärsyttävät silmiä ja hengitystysteiden limakalvoja, sekä myrkkyjä, toksiineita, joista sterigmatokystiini tunnetaan syöpää aiheuttavana aineena. (Salkinoja-Salonen 1999, 67.)
Hintikan ym. (1998, 2171) mukaan kosteusvaurioiden tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa syöpää. Kosteus- ja homevauriorakennusten sisäilmassa saattaa esiintyä homesienten tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä, mykotoksiineja. Mykotoksiineja sisältävien homeitiöiden on todettu, esimerkiksi viljojen ja maapähkinöiden käsittelyn yhteydessä, lisäävän maksa, keuhko,- ja virtsateiden syövän riskiä. Rakennusmateriaaleilla kasvavien homeiden tuottamista yhdisteistä on vasta vähän tietoa, mutta on todettu, että eri lajien yhteisvaikutuksen johdosta niiden myrkyllisyys lisääntyy ja homekasvusto sinänsä voi olla merkkinä mykotoksiinien esiintymisestä. Hengitysaltistus mykotoksiineille tapahtuu hengittämällä ilmassa esiintyviä toksiineita sisältäviä itiöitä. Kosteus- ja homevauriorakennusten tyypillisiä toksiinien tuottamiseen kykeneviä homelajeja ovat Aspergillus fumigatus, Aspergillus versicolor, Aspergillus ochraceus, Strachybotrys atra ja eräät Fusarium ja Penicillium lajit. Eräs parhaiten tunnetuista mykotoksiineista on aflatoksiini, jota tuottavat eräät Aspergillus flavus ja Aspergillus parasiticus- kannat, toksiinia esiintyy erityisesti Aspergilluksen kontaminoimissa maapähkinöissä. Aflatoksiinien on todettu aiheuttavan ihmisille maksasyöpää. Aspergillus fumigatus tuottaa tremorgeenisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat selkärankaisilla vapinaa. Myös eräät Penicillium lajit voivat tuottaa tremorgeeneja. Fusarium-toksiinit ärsyttävät ihoa ja limakalvoja. Ruuansulatuskanavan kautta tapahtuvan altistuksen on todettu aiheuttavan muutoksia valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden määrissä sekä pidentävän veren hyytymisaikaa. Ne vaikuttavat immuunisuojaukseen vähentämällä vasta-aineiden muodostumista antigeeneille, jolloin vastustuskyky infektioille huononee. (Hintikka ym.1998, 2171. Suomen Lääkärilehti.)
Tromboottinen trombosytopeeninen purppura (TTP) on hengenvaarallinen oireyhtymä, jolle on luonteenomaista mikroverenkierron tromboositaipumus eripuolilla elimistöä. TTP:n tunnusomainen piirre on tukosten ja niiden aiheuttamien vuotojen kehittyminen kapillaari- ja arteoliverisuoniston alueella eri puolille elimistöä. Useimmiten verisuonitukokset esiintyvät aivoissa, munuaisissa, haimassa, pernassa, sydämessä tai lisämunuaisissa, mutta niitä voi olla myös muissa elimissä. (Oulun yliopisto internet 6.3.2004. http:/cc.oulu.fi/~sisawww/esit/~temp00.htm .)
Toistuvilla infektioilla tarkoitetaan tavallisia hengitystieinfektioita, flunssaa, nuhakuumetta, keuhkoputkentulehdusta ja poskiontelotulehdusta. Hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset tarttuvat tervettä limakalvoa herkemmin ärsytyksen tai alkavan allergisen tulehduksen vaurioittamaan limakalvoon. Hengitystieinfektioiden on arveltu johtuvan myös siitä, että kosteusvauriomikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet lamaavat keuhkojen värekarvojen toimintaa, jolloin ne eivät tehokkaasti pysty poistamaan epäpuhtauksia keuhkoista ja keuhkoputkista. (Seuri 8.1.2004.) Eräiden homeiden aineenvaihduntatuotteiden on todettu heikentävän limakalvojen immunologista puolustuskykyä. Homealtistus voi lisätä tulehdussairauksiin sairastumista olematta kuitenkaan tulehdusten pääasiallinen aiheuttaja. (Pohjola 1998, 10.) Reijulan (2003, 48) mukaan homesairaus on krooninen tila, jonka oireet aaltoilevat suhteessa altistustilanteisiin. Pienetkin määrät hometta aktivoi sairauden. (Reijula 2003, 48.)
Varastopölypunkkeja on useita lajeja Ne ovat tärkeitä allergeeneja, aiheuttaen allergiaa, allergista nuhaa ja astmaa. Ammattitautina korvattuja varastopunkkiastmoja oli 19, vuonna 2002 ammattinuhia oli 18. (Työterveyslaitos 2003, 19). Varastopölypunkit viihtyvät yli 80% kosteudessa ja käyttävät ravintonaan hometta ja viljaa. (Haahtela, Hannuksela & Backman 1985,122).
Vaskuliitti / Wegenerin granulomatoosi oireyhtymä tarkoittaa verisuonen seinämän tulehdusta, etenkin valtimotulehdusta (mahdollisesti valtimoiden kyhmytulehduksen eli polyarteritis nodosan alamuotoa), jolle on ominaisia mm. granuloomat, ylähengitysteiden haavaumat ja munuaiskerästulehdus. (Duodecim 2002, 190.)
VASTAUS / Mönkäre
Kirjallinen kysymys
KK 256/2004 vp - Tarja Cronberg /vihr
KIRJALLINEN KYSYMYS 256/2004 vp
Työpaikan homeista sairastuneiden toimeentulon järjestäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen ammattitautilainsäädännön tarkoituksena on korvata työntekijälle työstä aiheutuneen sairauden seuraukset. Ammattitautiasetuksessa määritellään biologiset altisteet, kuten bakteerit ja homeiden vapauttamat itiöt sekä muut biologiset aktiiviset aineet, ja niiden tyypillisesti aiheuttamina sairauksina homepölykeuhkosairaus, homeiden aiheuttama astma, nuha, ODTS (organic dust syndrome; ei allerginen alveoliitti) ja ilmankostuttajakuume. Ammattitautilain mukaan korvataan sairaus, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työssä esiintyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista altisteista.
Ammattitautilaki mahdollistaa myös muiden sairauksien korvaamisen homeen aiheuttamina ammattitauteina, jos sairauden voidaan osoittaa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen työssä tapahtuneesta homealtistuksesta.
Työturvallisuuslain mukaan työpaikan tulee olla terveellinen ja turvallinen. Kuitenkin maassamme altistuu yhä lisääntyvä määrä ihmisiä rakennusten homeongelmien takia. Tällöin yksilölle tehdään homesairauksien diagnosointi, joka kuitenkin on vaikeaa mm. testiuutteiden vähäisen määrän, työpaikalla tehtävien testien puutteellisen ohjeistuksen ja ammattitautikriteeristön jatkuvan tiukentumisen vuoksi. Usein homeelle altistuneet henkilöt eivät käytännössä saa ammattitautidiagnoosia siitä huolimatta, että oireiden yhteys työpaikalla vallitsevaan homeongelmaan on todennettu.
Kosteus- ja homevauriorakennusten aiheuttamat ammattitaudit voivat johtaa myös pysyvään työkyvyttömyyteen, ellei sairastunut työntekijä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa pääse altisteettomiin työtiloihin. Tällöin sairaus ehtii kroonistua, eikä työntekijä voi jatkaa työtään ko. työtiloissa, vaikka ne olisi korjattu. Usein korjaustoimetkin tehdään puutteellisesti pintatyönä. Huolimatta siitä, että etätyö useissa tapauksissa olisi mahdollista, ei työnantajalla monestikaan ole valmiuksia etätyön teettämiseen. Uusien toimitilojen löytäminen vaikeasti homeista sairastuneille henkilöille on vaikeaa ja jopa mahdotonta.
Jos potilaalla ei ole ammattitautidiagnoosia, hän jää sairastuneena korvausjärjestelmien ulkopuolelle, vaikka hänellä on virka- tai työsuhde. Hän on käytännössä työkyvytön ja ilman toimeentuloturvaa. Sairastunut henkilö ei saa korvausta työnantajan vakuutusyhtiöltä, koska ammattitautidiagnoosia ei ole. Työnantaja voi maksaa vapaaehtoista korvausta, mutta siihen ei ole minkäänlaisia lakisääteisiä velvoitteita. Myöskään Kela ei maksa sairauspäivärahaa sillä perusteella, että sairaus aiheutuu rakennuksesta eikä työnantaja ole osoittanut altisteetonta työtilaa.
Työikäinen henkilö jää hyvinvointivaltiossa toimeentuloloukkuun, tilanteeseen, jossa kukaan ei maksa hänelle korvausta. Viranhaltijanakin hän saattaa joutua työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon, vaikka kyse ei suinkaan ole työttömyydestä. Tällaisessa järjestelyssä ammattiliitto voi maksaa työttömyyskorvausta.
Jos sairastunut saa ammattitautidiagnoosin, hänen toimeentulonsa kuuluu työnantajan tapaturmavakuutusyhtiölle. Yleensä vakuutuslaitos korvaa ammattitaudin lääkekulut sekä sairaanhoito- ja kuntoutuskuluja.
Pysyvän tapaturmavakuutuslain mukaisen ammattitautieläkkeen saaminen homeista sairastuneiden kohdalla on vaikeaa ja harvinaista. Ammattitautidiagnoosia Työterveyslaitoksella saa harvoin ensimmäisellä tutkimusjaksolla, mikä tarkoittaa sairastuneen oireilun jatkumista homeisissa työtiloissa useita vuosia, ja sen seurauksena esimerkiksi astma kroonistuu pahoin. Tilanne johtaa työntekijän vaikeaan oireiluun jo pienestäkin homealtistumisesta ja kyvyttömyyteen jatkaa työtään. Vakuutusyhtiö voi maksaa sairauspäivärahaa tai tapaturmaeläkettä ehkä vuoden, mutta yleensä katsoo sen jälkeen työntekijän työkykyiseksi. Työntekijä jää ilman toimeentuloa ja joutuu esimerkiksi työttömäksi työnhakijaksi, työmarkkinatuelle tai toimeentulotuelle. Sairastunut joutuu samanaikaisesti hakeutumaan jatkotutkimuksiin ja hankkimaan lääkäreiden lausuntoja osoittaakseen kykenemättömyytensä työhön. Samalla hänen on laadittava lukuisia valituksia vakuutusjärjestelmän eri valitusasteisiin. Vakuutusyhtiöiden tulkinnat tapaturmavakuutus- tai ammattitautilaista sekä menettelytavat ja korvauskäytännöt estävät ammattitautieläkkeen saamisen.
Homeista vakavasti sairastuneet ovat suomalaisessa yhteiskunnassa yhä suurempi väliinputoajien ryhmä, jonka suhteen lainsäädäntö aivan ilmeisesti on kunnossa, mutta jonka suhteen byrokraattiset käytännöt johtavat ihmiset kohtuuttomiin taisteluihin oikeuksistaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa vastuuttoman rakentamisen ja homekorjausten epäonnistumisten seurauksena työntekijä joutuu "taakankantajaksi" menettäen terveytensä ja toimeentulonsa. Pahimmassa tapauksessa sairastunut joutuu hyväksymään itselleen psykiatrisen diagnoosin saadakseen työkyvyttömyyseläkkeen eläkevakuutusyhtiöltä.
Työpaikan kosteusvauriomikrobien aiheuttamaan ammattitautiin sairastuneiden kohdalla tulisi työnantajan tapaturmavakuutusyhtiön olla selkeästi korvausvelvollinen ja työkyvyttömyystilanteessa vastuussa toimeentuloturvasta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että työpaikan homeista sairastuneiden korvauskäytännöt ovat selviä ja niin kattavia, ettei synny tällaista väliiputoajaryhmää ja etteivät yksilöt joudu kohtuuttomasti - vieläpä sairaina ollessaan - käymään oikeustaistelua tilanteissa, joissa heillä käytännössä ei ole toimeentuloa ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että työnantajan, Kelan ja vakuutusyhtiöiden välillä löytyy toimiva ja yksilön tilanteen huomioon ottava ratkaisu homeista sairastuneiden toimeentulo-ongelmiin?
Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2004
Tarja Cronberg /vihr
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tarja Cronbergin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 256/2004 vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että työpaikan homeista sairastuneiden korvauskäytännöt ovat selviä ja niin kattavia, ettei synny tällaista väliinputoajaryhmää ja etteivät yksilöt joudu kohtuuttomasti - vieläpä sairaina ollessaan - käymään oikeustaistelua tilanteissa, joissa heillä käytännössä ei ole toimeentuloa ja
mitä hallitus aikoo tehdä, että työnantajan, Kelan ja vakuutusyhtiöiden välillä löytyy toimiva ja yksilön tilanteen huomioon ottava ratkaisu homeista sairastuneiden toimeentulo-ongelmiin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Maamme rakennuskannan kosteus- ja homevaurio-ongelmien laajuus on hallituksen tiedossa. Jopa puolessa työpaikkojen rakennuksista voidaan todetaan kosteusvaurioita. Merkittävässä osassa mukana on myös rakenteiden homevaurioita. Rakennuksissa toimivat työntekijät voivat siten altistua rakenteista peräisin oleville mikrobeille tai niiden aineenvaihduntatuotteille. Myös asuntojen kosteushomeongelma on laaja, minkä vuoksi myös tätä kautta tapahtuva altistus on yleistä. Oireita ja sairauksia voivat aiheuttaa homesienten ja bakteerien itiöt, rihmaston osat tai mikrobien aineenvaihduntatuotteet. Osalla altistuneista kehittyy silmien ja hengitysteiden oireita, jotka ovat pääasiassa ärsytyspohjaisia. Varsinainen homeiden aiheuttama allergia on tutkimusten mukaan harvinaisempi kuin aikaisemmin arveltiin.
Vuosittain todetaan noin 150-200 kosteus- ja homevaurioihin liittyvää ammattitautia. Näistä on noin 100 ammattinuhia, 50-80 ammattiastmoja ja 15-20 homepölykeuhkoja. Eniten näitä ammattitauteja oli vuonna 1998, jonka jälkeen tapausten määrä on vuosittain vähentynyt.
Ammattitautilainsäädännön tarkoituksena on korvata työntekijälle työstä aiheutuneen sairauden seuraukset. Pelkkä oireilu ei riitä korvausperusteeksi, jollei henkilöllä voida todeta mitään sairautta. Ammattitautikorvaus edellyttää, että työn aiheuttaman altistuksen ja sairauden välinen syy-yhteys voidaan osoittaa sekä yleisellä että yksilöllisellä tasolla. Koska yleisen tason syy-yhteyttä kosteushomeiden ja homepölykeuhkosairauden (alveoliitin), astman, nuhan ja ilmankostuttajakuumeen välillä pidetään lääketieteessä selvänä, ammattitautikorvauksen myöntäminen edellyttää ammattitautiasetuksen (1347/1988 ) mukaan ainoastaan riittävän työolosuhteissa tapahtuneen homealtistuksen osoittamista. Lisäksi on poissuljettava työn ulkopuolinen aiheuttaja. Ammattitautilain (1343/1988 ) mukaan homealtistuksen seurauksena voidaan korvata myös muu kuin edellä mainittu sairaus, mikäli yleisellä ja yksilöllisellä tasolla voidaan osoittaa syy-yhteys työssä tapahtuneen altistuksen ja sairauden välillä.
Ammattitautikorvausta ratkaistaessa vakuutuslaitoksen on selvitettävä, onko työntekijä määrällisesti ja laadullisesti altistunut riittävästi epäillylle haitalliselle tekijälle, onko taudinkuva tyypillinen epäillyn tekijän aiheuttajaksi ja onko muut tekijät ja sairaudet suljettu pois. Vakuutuslaitos hankkii aina ennen korvausratkaisun tekemistä työnantajalta ja työntekijältä näiden näkemyksen altistuksen määrästä ja laadusta sekä oireista ja niiden ilmaantumisesta. Näin ollen vaikka hoitava lääkäri olisi kirjannut oireet ja altistustiedot puutteellisesti, ne selvitetään korvauskäsittelyn yhteydessä. Vakuutuslaitoksen on myös arvioitava, ovatko sairauden työperäisyyden selvittämiseksi tehdyt tutkimukset riittävät ja tarvittaessa huolehdittava lisätutkimusten suorittamisesta.
Tapaturmavakuutusjärjestelmä korvaa perustellun ammattitautiepäilyn johdosta tehdyt lääkärintutkimukset ja työolosuhdetietojen hankkimisen riippumatta siitä, todetaanko tutkimusten perusteella ammattitauti. Ammattitaudin epäily on perusteltu, jos työterveyshuoltoon perehtynyt lääkäri epäilee tällaista sairautta ottaen huomioon työntekijän työolosuhdetiedot ja lähettää työntekijän jatkotutkimuksiin. Menettely mahdollistaa tutkimusten jatkamisen niin kauan kuin se on perusteltua.
Ammattitautidiagnoosin asettaminen edellyttää aina yksilökohtaisia altistustutkimuksia, perusteellista oire- ja tautiseurantaa sekä erotusdiagnostisia tutkimuksia. Osa kosteus- ja homevauriorakennuksissa työskenteleville syntyvistä oireista on ärsytyspohjaisia oireita, jotka häviävät, kun altistuminen loppuu. Silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita ei korvata ammattitautina, jollei henkilöllä voida lääketieteellisin perustein todeta niihin liittyvää sairautta. Homealtistuksen aiheuttamaa astmaa epäiltäessä tehdään yleensä altistuskoe, jossa käytetään homevauriorakennusten tyypillisimmin sisältämiä homesieniä. Eri testiuutteiden määrä on toistaiseksi rajallinen. Ammattiastman diagnosointi ei kuitenkaan välttämättä edellytä keuhkoputkien altistustestiä, vaan työpaikan altistumistilanteissa ilmenevä hengenahdistus ja ammattitautidiagnoosi voidaan varmentaa luotettavasti myös lääkärin valvonnassa työpaikalla tapahtuvalla puhallustestillä. Työterveyslaitos ja korvauksista päättävä tapaturmavakuutusjärjestelmä pitävät tällaista löydöstä riittävänä. Ammattinuhan osalta altistukseen käytettäviä testiuutteita on käytössä astmatutkimuksia enemmän. Homepölykeuhkodiagnoosi ei sitä vastoin edellytä altistuskokeen tekemistä lainkaan.
Koska ammattitautina korvataan vain työssä tapahtuneen altistumisen aiheuttamat sairaudet, syy-yhteyden selvittäminen edellyttää, että työpaikan altistustekijät selvitetään perusteellisesti sekä tarvittavat altistuskokeet ja muut tutkimukset suoritetaan asiantuntevasti. Vakuutuslääkärin tehtävänä on arvioida, että näistä on asianmukaisesti huolehdittu ennen korvausratkaisun tekemistä. Vakuutuslääkärin on myös tunnettava homesairauksien korvausperiaatteet ja selvitettävä, täyttyvätkö nämä edellytykset suoritettujen tutkimusten perusteella. Maassamme ei ole homesairauksien erikoislääkäreitä. Korkeinta lääketieteellistä asiantuntemusta esillä olevissa asioissa edustavat keuhko- ja allergiasairauksien erikoislääkärit, Työterveyslaitos ja alan erikoisklinikat, jotka tutkivat käytännössä lähes kaikki kosteusvaurioihin liittyvät perustellut ammattitautiepäilytapaukset ennen korvauspäätöksen tekemistä.
Homesairauksien diagnosointia vaikeuttaa osaltaan se, että tapausten yhteydessä usein esiintyviä oireita voi esiintyä myös muissa sairauksissa. Tavanomaisia infektiotauteja, poskiontelotulehduksia ja silmätulehduksia ei korvata ammattitautina.
Vuosien tutkimustyön ja työterveyshuollon koulutuksen ansiosta kosteushomeille altistuneiden työntekijöiden tutkiminen on nykyisin tehokkaampaa ja täsmällisempää kuin vielä viime vuosikymmenen lopussa. Homealtistukseen liittyvien ammattitautien diagnosointimenetelmiä kehitetään koko ajan lisää muun muassa Työterveyslaitoksen toimesta. Lääketieteellinen tieto sairastumisen aiheuttavan homealtistuksen tasosta ja siihen vaikuttavista yksilökohtaisista tekijöistä on merkittävästi parantunut, mutta on edelleen osin puutteellista.
Kosteus- ja homevauriorakennusten aiheuttamat ammattitaudit johtavat harvoin pysyvään työkyvyttömyyteen. Useimmiten oireet lakkaavat altistuksen päätyttyä, ja työntekijä voi jatkaa työtään sellaisissa työtiloissa tai työympäristössä, joissa homealtistusta ei esiinny. Tällöin ei ole enää kysymys vakuutusjärjestelmille kuuluvasta vastuusta, vaan siitä, miten homealtistumisen suhteen voidaan parantaa työympäristön terveellisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 1996 teettänyt selvityksen sisäilmaston terveyshaitoista (STM:n työryhmämuisto 1997:25). Siinä suositeltiin muun muassa rakennuksen kosteusvauriohomeiden systemaattista ja perusteellista tutkimista, vaurion laajuuden tarkkaa määrittämistä ja kosteusvaurioon liittyvän mikrobiologisen tilanteen tutkimista asiantuntijalaboratoriossa. Samoin suositeltiin tiloissa toimivien työntekijöiden tutkimista työterveyshuollossa sekä ammattitautia epäiltäessä erikoisasiantuntijan, kuten Työterveyslaitoksen, tutkimusta. Työterveyshuollolle suunnatun koulutuksen ansiosta näin toimitaan myös käytännössä.
Käytännössä ongelmia aiheutuu siitä, ettei homeen aiheuttamaan ammattitautiin sairastunut pysty hoidon ja työpaikalla tehtyjen korjaustoimenpiteidenkään jälkeen palaamaan työpaikalleen oireiden uusiutumisen vuoksi. Uuden työturvallisuuslain (738/2002 ) mukaan työnantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä huolehdittava työntekijän terveydestä työssä. Työpaikan rakenteiden pitää olla turvalliset ja terveelliset. Altistuminen esimerkiksi terveyttä haittaaville biologisille tekijöille, kuten homeitiöille, on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu haittaa työntekijöiden terveydelle. Määräysten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Märäysten rikkomisesta on säädetty rangaistus.
Mikäli työpaikan korjaustoimenpiteet laiminlyödään, vastuuta ei voida asettaa tapaturmavakuutusjärjestelmälle, jos työntekijä ammattitaudistaan huolimatta pystyisi entiseen työhönsä altisteettomissa työtiloissa. Jos ammattitaudin oireet sen sijaan estävät työn jatkamisen myös altisteettomissa olosuhteissa, voidaan pysyvä ansionmenetyskorvaus maksaa edellyttäen, ettei työntekijää voida kuntouttaa muuhun työhön. Myöskään työ-, kansaneläke- ja sairasvakuutusjärjestelmien etuuksia ei voida jatkaa, jos työhön paluu estyy vain yksittäiseen työpaikkaan liittyvien olosuhteiden vuoksi.
Käytännössä tilanne on erityisen hankala silloin, kun työympäristö korjaustoimenpiteiden jälkeen täyttää työpaikan ilmalle asetetut vaatimukset eikä selvää työympäristöön liittyvää yksittäistä tekijää työntekijän oireilun jatkumiselle voida käytettävissä olevin menetelmin osoittaa. Nykyisin rakennus- ja korjausmenetelmin ei ole mahdollista päästä täysin altisteettomaan ympäristöön, vaan erilaisia mikrobeja, kuten homeita, esiintyy ihmisen normaalissa asuin- ja elinympäristössä.
Myös työ-, kansaneläke ja sairausvakuutusjärjestelmässä etuuksien maksaminen perustuu sairauden, vamman tai vian korvaamiseen. Se edellyttää, että henkilöllä voidaan todeta lääketieteellisin tutkimuksin sairaudeksi määriteltävä tila. Pelkät oireet eivät oikeuta etuuden maksamiseen. Toisin kuin ammattitautikorvausjärjestelmässä, työeläke- ja kansaneläkejärjestelmässä etuuden saaminen ei kuitenkaan edellytä syy-seuraussuhteen osoittamista työn ja sairauden välillä.
Vakuutuslaitosten antamien päätösten lainmukaisuuden tutkiminen kuuluu muutoksenhakuelimille, jotka viime kädessä päätöksellään ratkaisevat korvausasiat. Muutoksenhakuelinten velvollisuutena on valitusta käsitellessään arvioida myös sitä, onko asiassa hankittu selvitys riittävä korvauskysymyksen ratkaisemiseksi. Jos näin ei ole, vakuutuslaitos velvoitetaan hankkimaan tarvittava selvitys ennen asian ratkaisemista.
Koska kosteushomesairauksiin ja niiden diagnosointiin liittyy edelleen ongelmia, sosiaali- ja terveysministeriön tarkoituksena on hallitusohjelmaan liittyen asettaa vielä kuluvan vuoden aikana työryhmä selvittämään homealtistuksen syy-yhteyttä ammattitauteihin uusimman lääketieteellisen tiedon pohjalta. Selvityksen saatuaan ministeriö harkitsee mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden.
Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 2004
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
(www.eduskunta.fi ja [email protected])
KK 719/2004 vp - Petri Salo /kok ym. KIRJALLINEN KYSYMYS 719/2004 vpKeuhkojen homealtistuskokeiden vaarallisuus Eduskunnan puhemiehelle Ministeri Mönkäre vastasi 16.4.2004 kansanedustaja Tarja Cronbergin kirjalliseen kysymykseen (KK 256/2004 vp ), joka koski työpaikan homeista sairastuneiden toimeentulon järjestämistä. Vastauksessa ministeri kirjoittaa muun muassa, että "homepölykeuhkodiagnoosi ei sitä vastoin edellytä altistuskokeen tekemistä lainkaan." Se onkin oikein, sillä keuhkojen homealtistuskokeet ovat vaarallisia ja terveydelle haitallisia. Tästä huolimatta on nyt kuitenkin ilmennyt, että Työterveyslaitoksella on useita ihmisiä altistettu homeuutteille tapauksissa, joissa homepölykeuhkodiagnoosi on ollut ilmeinen. Näin ollen onkin todennäköistä, että näiden henkilöiden terveys on heikentynyt tällaisista turhista altistuksista. Rakennusten kosteusvauriohomeille altistuu tänä päivänä Suomessa päivittäin yli satatuhatta suomalaista, joten mahdollisten turhien altistustenkaan määrä ei ole pieni. Suomi on tiettävästi myös ainoa maa maailmassa, joka altistaa miltei järjestään kaikki kosteusvauriomikrobeista sairastuneet työntekijät vedoten mm. vakuutusjuridiikkaan. Tähän mukaan luetaan myös homepölykeuhkoon ja muuhun keuhkorakkuloiden tai keuhkoputkien tulehdustilaan sairastuneet, joiden terveyttä nämä altistukset saattavat jopa huonontaa. Näyttääkin nyt siltä, että altistuksia tehdään tahallaan väärin perustein. Onko syynä se, että työpaikan homeista sairastuneiden lakisääteisiin toimeentulokorvauksiin eivät määrärahat riitä? Eikö maassamme osata diagnosoida esim. keuhkorakkuloiden tulehdusta, alveoliittia tai orgaanisen pölyn aiheuttamaa oireyhtymää muutoin kuin altistamalla potilas jopa vaaralliseen tapaan oireita aiheuttavilla uutteilla? Tällainen menettely on rikollista sekä ihmisoikeuksia loukkaavaa toimintaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että ihmisten terveyttä vaarantavat, väärin perustein tehdyt keuhkojen homealtistuskokeet Työterveyslaitoksella lopetetaan välittömästi? Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2004 Petri Salo /kok Pekka Kuosmanen /kok Timo Soini /ps
[email protected]
Hallituksen esitys HE 16/200 VP
Sairausvakuutuslaiksi annetun hallituksen esityksen (HE 59/200 VP) täydentämisestä.
Laki tulee voimaan 1.1.2005
”Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työturvalakiin tehdyllä muutoksella, joka mahdollistaa työttömyysetuuden maksamisen vakuutetulle, jolla työsuhde on voimassa, mutta työnantajalla ei ole tarjota vakuutetun terveydentilalle soveltuvaa työtä, on pyritty estämään vakuutetun jääminen ilman ensisijaista sosiaaliturvaa. Vaikka vakuutettu olisi saanut enimmäisajan sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen ehkäisee väliinputoamistilanteen, koska vakuutetulla on oikeus työttömyysturvaetuuteen, jos eläkehakemus on vireillä tai hylätty. Nyt annetulla hallituksen esityksellä parannetaan vakuutetun mahdollisuuksia pysyä sairausvakuutusjärjestelmän piirissä, koska työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona henkilö on ollut oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen edellä tarkoitetun työttömyysturvalain säännösten nojalla. Valiokunta pitää olennaisen tärkeänä sitä, että väliinputoamistilanteet estetään perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla käytännön soveltamistilanteissa. Järjestelmän toimivuuden kannalta on jatkossa syytä selvittää mahdollisuudet turvata pitkäaikaisen sairauden aikainen toimeentulo muun kuin työttömyysturvajärjestelmän kautta” (www.eduskunta.fi tulostettu 24.11.2004.)
5 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA
Valitsemastani teemasta ei aikaisemmin ole tehty tutkimuksia, mutta läheltä aihetta, eri näkökulmista, on tehty kaksi tutkimusta. Ensimmäinen tutkimus on Jokirannan ja Korkiakosken 1998 tekemä opinnäytetyötyö, jossa he tutkivat opettajien mielipiteitä koulun sisäilmasta ja sen vaikutuksista terveyteen. Opinnäytetyö on osa valtakunnallista Koulujen sisäilma- ja energiatalous- tutkimusprojektia, jonka on toteuttanut Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön LVI-laboratorio. Tutkimusprojektin tavoitteena oli luoda konkreettiset mallit ja toimenpideohjeet koulujen sisäilmaongelmien ilmateknisille ratkaisuille huomioiden energiataloudelliset, kustannukselliset sekä terveydelliset seikat. Huonon sisäilman ja puutteellisen ilmanvaihdon on todettu aiheuttavan terveyshaittoja. Kouluja on jopa suljettu homehtumisen aiheuttaman huonon sisäilman vuoksi.
Jokirannan ja Korkiakosken tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tutkimusprojektiin kuuluvien koulujen opettajien työympäristön sisäilmaan liittyviä oireita ja heidän mielipiteitään työympäristönsä sisäilmasta ja ilmanvaihdosta, antaa luotettavaa tietoa koulujen sisäilmaongelmista opettajien kokemana sekä työympäristön sisäilman vaikutuksesta opettajien terveyteen. Tutkimuksessa käsitellään koulurakennusten homeongelmia, sisäilman laatutekijöitä, sisäilman fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden terveysvaikutuksia, huonon sisäilman aiheuttamia oireita ja sairauksia, sekä sisäilmaa korjaavia toimenpiteitä. Aineiston keruussa käytettiin kyselylomaketta, joka oli laadittu Työterveyslaitoksen sisäilmakyselylomakkeesta sekä Kurnitskin ym. (1996a) rehtorikyselyn lomakkeesta. Alkuperäisen sisäilmastokyselyformaatin on tuottanut tohtori Kjell Andersson 1980-luvulla Ruotsissa Örebrossa. Örebro-kyselylomaketta käytetään kaikissa Työterveyslaitoksen tekemissä kyselytutkimuksissa. Jokiranta & Korkiakosken kyselylomakkeessa kysyttiin oireiden/sairauksien ja sisäilmaongelmien ilmenemistä viimeisen 12 kuukauden aikana kun taas alkuperäisessä Örebro-kyselyssä kysytään mitä oireita/sairauksia työntekijällä on ollut viimeisen kolmen kuukauden kuluessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien oireita ja mielipiteitä ennen ja jälkeen rakennusten korjauksia. Haastattelujen tulokset käsiteltiin atk-pohjaisesti. Kyselylomakkeissa ilmenevät puutteet ja niiden vaikutukset tulosten luotettavuuteen Jokiranta ja Korkiakoski toivat julki työssään.
Tutkimuksen tulokset jäivät varsin niukoiksi. Ennen sisäilmaston korjaustoimenpiteitä opettajilla oli sisäilmaan liitettäviä oireita, erityisesti väsymystä ja käsien ihon oireita, mutta oireiden liitettävyyttä työympäristön sisäilmaan ei kuitenkaan voitu luotettavasti selvittää. Huonon sisäilman syynä opettajat pitivät ilmanvaihtojärjestelmää, ja korjaavaksi toimenpiteeksi he esittivät ilmanvaihdon parantamista. Korjaustoimien jälkeen kaikissa kouluissa oli koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Ennen korjaavia toimenpiteitä ja niiden jälkeen tehtyjen kyselyjen tuloksia ei verrattu keskenään, koska korjausten jälkeen tehdyissä kyselyissä vastaajat olivat osin eri kouluista kuin ennen korjauksia tehdyssä kyselyssä. (Jokiranta &Korkiakoski 1998.)
Toinen tutkimus on Anne Karvosen tekemä pro gradu -tutkielma Kuopion yliopiston Terveystaloustieteen, Terveyshallinnon ja –talouden laitokselta huhtikuussa 2003. Aiheena on ”Kosteus- ja homevaurioituneiden koulurakennusten kustannukset, vaikuttavuus ja kustannusten vaikuttavuus”. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kosteus- ja homevaurioiden esiintyminen koulurakennuksissa vaikuttaa lasten sairastuvuuteen, onko kosteus- ja homevauriokorjauksilla vaikutusta hengitystieinfektioiden, astman ja allergisten sairauksien sairastavuuteen, kuinka paljon vaurioista syntyy kustannuksia ja onko koulujen korjaaminen kustannusvaikuttavaa. Tutkimus tehtiin haastattelemalla 403 peruskouluikäistä lasta seitsemästä Pohjois-Savon koulusta.
Tutkimuslomakkeella selvitettiin lasten hengitystieoireita, allergisia sairauksia, astmaa, hengitystieinfektioita sekä lääkärissä käyntien määriä ja antibioottikuureja. Tutkimustuloksen validiteettia (luotettavuutta) arvioitiin tarkistamalla ositetulla otannalla poimittujen koululaisten sairauskertomukset. Toisiinsa verrattiin korjattujen ja korjaamattomien koulujen oppilaiden sairastamista. Astman ja allergisten sairauksien esiintyvyydet eivät muuttuneet merkittävästi seurannan aikana, eikä altistuneilla ollut suurentunutta riskiä sairastua astmaan. Korjaamattomissa kouluissa olleilla oppilailla sairastumisriski hengitystieinfektioihin oli suurentunut vain flunssaan sairastumisen osalta verrattuna korjattujen koulujen oppilaisiin. Vertailukoululaisilla oli suurentunut riski sairastua muihin hengitystieinfektioihin, lukuun ottamatta välikorvantulehdusta, verrattuna joko korjattujen tai korjaamattomien koulujen oppilaisiin.
Lapset ja nuoret voivat altistua kosteusvauriorakennusten mikrobeille kouluissa sekä päiväkodeissa. Vietämme sisätiloissa jopa 80-90 prosenttia vuorokaudesta, joten sisäilman laadulla mikrobeineen ja allergeeneineen on merkittävä vaikutus terveyteemme. Lapsuusiässä merkittävä osa sisällä olosta tapahtuu kouluissa ja koulun merkitys sisäilman mikrobeille altistumisessa onkin suuri.
Päiväkodeista ja kouluista noin puolet on kärsinyt kosteusvaurioista. Kuntaliiton tekemässä tutkimuksessa on arvioitu, että noin 3000:ssa julkisessa rakennuksessa on kosteusvaurioita ja näistä rakennuksista vajaa tuhat on kouluja. 1000 rehtorilta kysyttiin koulujen kosteus- ja homevauriotilanteesta, vastausten perusteella noin 60 prosentissa kouluista esiintyi lieviä, ja 20 prosentissa vakavia kosteusvaurioita. Koulurakennuksien sisäilmaongelmista merkittävimpiä ovat riittämätön ilmanvaihto, homeen haju tai jopa näkyvä homekasvusto ja luokkahuoneiden vetoisuus. Tutkimuksessa todettiin, että sisäilman laadulla on vaikutusta oppilaiden terveyteen. Vanhojen koulujen korjauksissa ja uusien koulujen rakentamisessa tulisikin ottaa huomioon sisäilman laadun parantaminen. (Karvonen 2003.)
Tuula Husmanin (2002) mukaan Suomessa on viimeisen 12 vuoden aikana julkaistu useita väitöskirjoja kosteusvauriorakennuksiin liittyvien sisäilma-altisteiden terveyshaitoista ja mikrobeista. Pelkästään kosteusvauriomikrobien solutason vaikutusmekanismeista on tekeillä viisi väitöskirjaan tähtäävää tutkimusta. Kosteusvauriomikrobien terveyshaitoista on raportoitu samansuuntaisia tutkimustuloksia Ruotsista, Tanskasta, Alankomaista, USA:sta ja Kanadasta. (Husman / luentomoniste 6.2.2002, Kuopio.)
FM Auli Paanasen väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 4.6.2004. Hän oli tutkinut sisäilmasta ja elinympäristöstä löytyvien bakteerien tuottamien toksiinien, valinomysiinin ja kereulidin vaikutusta ihmisen immuunipuolustukseen. Valinomysiiniä ja kereulidia on löytynyt kosteusvaurioisista rakennuksista. Kereulidia on myös löytynyt keitetystä riisistä tai keitettyä riisiä sisältävistä leipomotuotteista. Nämä toksiinit heikentävät ihmisen immuunipuolustuksen tehoa. Ne vaikuttavat erityisesti tappajasoluihin, NK-soluihin (natural killer cells), jotka ovat avaintekijänä ihmisen synnynnäisessä immuunipuolustuksessa. Immuunipuolustuksen ensivaiheessa ne suojaavat elimistöä esimerkiksi hengitysteitse tai ruuansulatuselimistön kautta saapuvilta taudinaiheuttajilta. Kostuneissa rakenteissa yleisesti esiintyvä Streptomyces griseus-bakteeri, jota aikaisemmin pidettiin harmittomana, on viime aikoina yllättänyt tutkijat tuottamalla valinomysiini-nimistä myrkyllistä antibioottia. Suomessa tällaisia bakteerikantoja on eristetty esimerkiksi lastentarhoista ja kouluista, joita on tutkittu henkilökunnan lisääntyneiden hengitystie-infektioiden ja allergiaoireiden vuoksi. Monista elintarvikkeista, mm. riisistä ja pavuista, on löydetty Bacillus cereus-bakteereita, joista monet kannat tuottavat erilaisia toksiineita, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä. Kereulidi on osoittautunut yhdeksi haitallisimmista. Valinomysiini ja kereulidi ovat kemiallisesti pysyviä, eikä niitä voida hävittää keittämällä tai puhdistamalla. Tutkimuksessa soluja altistettiin eri suuruisille määrille myrkkyjä ja todettiin, että hyvin pienilläkin määrillä, joille ihminen voi altistua, saadaan selvä vaikutus NK-soluihin: solujen ’itsemurhat’ lisääntyvät, sytotoksiinituotanto laskee ja solujen tappokyky heikkenee. Toiset immuunipuolustuksen solut, kuten T-solut ja monosyytit, eivät olleet yhtä herkkiä myrkkyjen vaikutuksille. (Paananen 2004, vk 23/04, Helsingin yliopisto. Maatalous –metsätieteellinen tiedekunta.)
Salkinoja - Salonen ja Sivonen ovat viimeaikaisissa tutkimuksissaan löytäneet ja kuvannet 15 aiemmin tuntematonta uutta bakteerilajia ja 5 aiemmin tuntematonta bakteerisukua. On löydetty eliöitä, jotka viihtyvät ääriolosuhteissa, esimerkiksi kylmässä viihtyviä aktinobakteereita Salpausselän pohjavesissä, ja ulkoilmassa suurina pilvinä esiintyneitä termofiileja, kuumaa ympäristöä suosivia Bacillus-lajin kantoja. Uudella menetelmällä havaiin Bacillus cereus bakteerin tuottavan vaarallista oksetusmyrkkyä. Tätä menetelmää voidaan käyttää elintarviketurvallisuuden parantamiseen teollisuudessa. Tarkoituksena on tulevaisuudessa kehitellä mikroassay tekniikasta työkalua syanobakteerien lajien ja myrkkyjen varhaistunnistamiseen suoraan ympäristöstä. Tulevaisuuden tavoitteena on myös kehittää menetelmiä peptidi-myrkkyjen tunnistamiseen ja niiden pitoisuuksien mittaukseen, jotta ihmisten ja kotieläinten altistumista näille myrkyille voitaisiin valvoa ja vähentää vedestä, elintarvikkeista ja sisäilmasta. (Salkinoja-Salonen & Sivonen 2000, viitekehys.)
Kosteusvauriomikrobeista ja niiden terveyshaitoista löytyy runsaasti materiaalia, mutta homesairaiden sosiaaliturvasta ja kuntoutuksesta ei ole aikaisemmin tehty tutkimuksia. Lukuisien koulujen, päiväkotien ja sairaaloiden tiedetään lehtikirjoitustenkin mukaan olevan homeisia, ja on hyvä, että uusia tutkimuksia suoritetaan jatkuvasti. Uusi tutkimustieto huonon sisäilman terveyshaitoista auttaa meitä ymmärtämään vaikeidenkin oireiden ja sairauksien syntymekanismia.
tuhdista tietopaketista, jossa on myös selkeät lähdeviitteet.
Hyvä paketti. Tässä on sulattelemista vähäksi aikaa. Ehkä professori Nevalaiselle kannattaisi lähettää tästä kopio. Myös sosiaali- ja terveysministeriön työryhmälle joka pohtii niitä ohjearvoja. Ettei heidän tarvi itse etsiä hajanaista tietoa.
Opinnäytetyötänikin voi vielä tilata. Multiprint painaa sen ja otan vain painatuskulut ja postimaksun (noin 25 euroa - en tiedä mitä se on tarkkaan tänä vuonna - ehkä sama)
Lähetin työni sähköpostilla Henrik Nordmanille, Kari Reijulalle, Tuula Putukselle, Tarja Cronbergille (ja monelle muulle) ja printattuna Tasavallan Presidentti Tarja Haloselle ja tohtori Arajärvelle (työssäni Arajärven väitöskirjastakin ote). Kiitoksia on 'sadellut', mutta muutapa sosiaaliturvassa ei ole tapahtunutkaan.
'Kukaan ei (muka) tiedä mitään, miksi sairastumme' VIELÄKÄÄN (valhe). Se on tiedetty jo vuosia.
Oma asiani menee uudelleen Vakuutusoikeuteen.
Edellisellä kerralla Vakuutusoikeus 'hautoi' papereitani 2 ja 1/2 vuotta ja sitten tuli lausunto: "Emme käsittele asiaanne, koska yksi paperi on mennyt vakuutusyhtiö IF:lle myöhässä".
Tuo "yksi paperi" oli lähetetty if:n MUKAAN "TOUKOKUUSSA 2006", vaikka olin oikeasti lähettänyt ja kirjoittanut SYYSKUUSSA 2006. JA SILTI "MYÖHÄSSÄ", vaikka lähetin uuden lääkärintodistuksen, etten ole vieläkään työkykyinen. Kaikki valitukset olen tehnyt AINA ajoissa.
Ammattitautidiagnoosin sain huhtikuussa 2003.
Suomen systeemeissä on 'jotain mätää' ja PAHASTI !
Työkyvytön olen pysyvästi ammattitaudin vuoksi.
odottelua ja odottelua, typeriä päätöksiä ja väittämiä jotta asiasi käsittely siirtyy ja siirtyy.
Toivon Sinulle voimia ja jaksamista tähän päivään ja Valoa tulevaisuuteen.
ja asiallisesta tietopaketista joka perustuu faktaan eikä mihinkään vääristeltyyn tietoon kuten täällä yksi nimimerkki nisuiisu on aina toiminut.
kiitos Sinulle!
dddddddddddddddddddddddddddddddd