tylsä perjantai

Joka päivä toistuu sama ruutiini jos sitä siksi voi kutsua eli kahvit kiehumaan, kone käyntiin ja kalsarit päällä laahustaen huoneen läpi keittiöön.
Kahvikuppi kädessä unenpöppöröinen turhautunut ilme kasvoilla koneelle lukemaan uutiset.
Syttyisi edes sota jossain mitä voisi seurata uutisista.
Koko päivä sisällä koneen ääressä.
Ei huvita lähteä ulos, mitä siellä sitten muka kun ei yksin huvita tehdä mitään.

Joskus satun heräämään klo.8 aamulta joskus viiden aikaa päivällä. Usein herätessä pyörii sama ajatus mielessä (se karvainen totuus) että ei ole mitään syytä edes nousta sängystä, ei töitä, ei koulua, ei ystäviä harrastuksista puhumattakaan.

Taas olis syksy.
Se on sitä aikaa kun tekee mieli kävellä viiniä juoden syvälle metsään ja kuvitella olevansa jossain suuressa seikkailussa vaikka Taru sormusten herrasta.
Se tuntuu niin hyvälle paeta jotain ehkä tylsyyttä ,-olematonta elämää.