Olen täällä taas. Poikkesin taas kertomaan kuulumisiani. Olen elämässäni ja uskossani hyvin onnistunut mies. Ihmiset pitävät minusta, erityisesti naispuoliset mutta ei kerrota tätä vaimolleni.
Tänään meillä kotona on ollut pyykkipäivä. Olen hankkinut vaimolle oikein suuren pyykkipadan jossa voi keittää lakanoita. Meillä on myös paljon erilaisia saaveja ja vateja koska kaikki pyykki pestään meillä käsin, siis vaimo pesee pyykit ja lapset auttavat. Tämä on mielestäni hyvä järjestely, vaimolla ja lapsilla ei käy aika pitkäksi ja siinä pyykkiä pestessä voivat rukoilla lähimmäistensä puolesta, toivon tietysti että he rukoilevat erityisesti minun puolestani. Vaimo on vihjaillut automaattipyykkikoneen ostosta mutta mielestäni tämä ei ole hyvä ajatus – vaimo ja lapset saattavat tulla laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi liiallisen vapaa-ajan takia ja säännöllinen käsin tapahtuva pyykinpesu ehkäisee tällaiset vahingolliset seuraamukset. Viime kesänä meillä loppui kaivosta vesi ja vaimo ja lapset kantoivat vettä 2 km:n päästä sangoilla. Mietin että pääsevätkö he tänä kesänä liian helpolla ja voiko tästä aiheutua kevytmielisyyttä? Asiaa täytyy ankarasti pohtia…
Sillä aikaa kun vaimo ja lapset ahkeroivat pyykkivuoren kimpussa, suunnittelen vaimolle työjärjestystä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Vaimo myös ompelee meillä kaikki vaatteet käsin, juuri mitään valmisvaatteita ei osteta, paitsi joskus hemmottelen itseäni ja ostan pukuja ja solmioita mutta ei sitä tapahdu joka kuukausi. Ompelukonetta ei osteta sillä mielestäni sitä ei tarvita, pysyypähän vaimon ompelutaito hyvänä kun sitä jatkuvasti harjoittaa.
Joskus sen jälkeen kun käymme kyläilemässä toisten seurakuntalaisten kodeissa, vaimo huomauttelee että olipa hieno astianpesukone tai pyykinpesukone tai pölynimuri tai moppi, mutta pian nämä turhat hienoudet unohtuvat arjen askareiden keskellä. Puhumattakin selvää on että naisväki meillä hoitaa tiskaamiset ja siivoamiset ja pyykinpesut, ruoanlaitosta puhumattakaan. Siivoamiset tehdään perinteisesti luudalla ja kalsarinlahkeella niin ettei turhaan rahaa kulu turhiin hienouksiin joita käytellessä vain jäisi liikaa vapaa-aikaa. Paavali sen jo totesi että naisen kuuluu vaieta seurakunnassa, mitä tähän on lisäämistä?
Näin viikonlopun tullen mietin taas miten saan aikani riittämään kaikkeen tarpeelliseen. Huomenna aion taas käydä kuntosalilla, kasvo- , käsi- ja jalkahoidossa. Mieleni tekee uutta autoa ja tarkoitus on pyörähtää parissa autoliikkeessä, haluan tietenkin uuden auton, mitä ne ihmiset ajattelisivat jos Minä ajelisin käytetyllä autolla?! Välttämättä en autoa tarvitse mutta näyttäisi aika tötterölle jos kävelisin jalkaisin seurakuntaan eikä polkupyöräkään sovi vartalolleni. Vaimolle hankin Huuto-netistä käytetyn polkupyörän kun vaimo valitti että ruokaostosten kanssa kävelemiseen menee pitkä aika kun lähikauppa on 5 km:n päässä. Mielestäni miehen arvolle ei sovi kuskata autossaan ruokaostoksia ym. taloustarvikkeita ja siksi kaikki ostokset ovat vaimon kontolla. Mutta eipähän vaimo tule kevytmieliseksi kun liikaa vapaa-aikaa ei jää. Lasken tarkasti kaikki rahat jotka annan vaimon käyttöön ja tarkistan vielä kuiteista ettei mitään ylimääräistä ole ostettu. Tämä on mielestäni perheenpään tehtävä; valvoa että kuri ja järjestys säilyy joka hetki.
Luulen että näistä kirjoittamistani aiheista pidän myös puheenvuoron seurakuntamme kokouksessa. Kun itse jotakin hyväksi havaitsee niin onhan hyvä kertoa asiasta myös toisille että hyvät ideat voi laittaa kiertoon. Toivottavasti näistä kertomistani asioista on iloa ja hyötyä myös toisille uskoville jotka kamppailevat kevytmielisyyden ja vapaa-ajan ongelmien parissa.
Mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, näkemisiin!
Tänään meillä kotona on ollut pyykkipäivä. Olen hankkinut vaimolle oikein suuren pyykkipadan jossa voi keittää lakanoita. Meillä on myös paljon erilaisia saaveja ja vateja koska kaikki pyykki pestään meillä käsin, siis vaimo pesee pyykit ja lapset auttavat. Tämä on mielestäni hyvä järjestely, vaimolla ja lapsilla ei käy aika pitkäksi ja siinä pyykkiä pestessä voivat rukoilla lähimmäistensä puolesta, toivon tietysti että he rukoilevat erityisesti minun puolestani. Vaimo on vihjaillut automaattipyykkikoneen ostosta mutta mielestäni tämä ei ole hyvä ajatus – vaimo ja lapset saattavat tulla laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi liiallisen vapaa-ajan takia ja säännöllinen käsin tapahtuva pyykinpesu ehkäisee tällaiset vahingolliset seuraamukset. Viime kesänä meillä loppui kaivosta vesi ja vaimo ja lapset kantoivat vettä 2 km:n päästä sangoilla. Mietin että pääsevätkö he tänä kesänä liian helpolla ja voiko tästä aiheutua kevytmielisyyttä? Asiaa täytyy ankarasti pohtia…
Sillä aikaa kun vaimo ja lapset ahkeroivat pyykkivuoren kimpussa, suunnittelen vaimolle työjärjestystä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Vaimo myös ompelee meillä kaikki vaatteet käsin, juuri mitään valmisvaatteita ei osteta, paitsi joskus hemmottelen itseäni ja ostan pukuja ja solmioita mutta ei sitä tapahdu joka kuukausi. Ompelukonetta ei osteta sillä mielestäni sitä ei tarvita, pysyypähän vaimon ompelutaito hyvänä kun sitä jatkuvasti harjoittaa.
Joskus sen jälkeen kun käymme kyläilemässä toisten seurakuntalaisten kodeissa, vaimo huomauttelee että olipa hieno astianpesukone tai pyykinpesukone tai pölynimuri tai moppi, mutta pian nämä turhat hienoudet unohtuvat arjen askareiden keskellä. Puhumattakin selvää on että naisväki meillä hoitaa tiskaamiset ja siivoamiset ja pyykinpesut, ruoanlaitosta puhumattakaan. Siivoamiset tehdään perinteisesti luudalla ja kalsarinlahkeella niin ettei turhaan rahaa kulu turhiin hienouksiin joita käytellessä vain jäisi liikaa vapaa-aikaa. Paavali sen jo totesi että naisen kuuluu vaieta seurakunnassa, mitä tähän on lisäämistä?
Näin viikonlopun tullen mietin taas miten saan aikani riittämään kaikkeen tarpeelliseen. Huomenna aion taas käydä kuntosalilla, kasvo- , käsi- ja jalkahoidossa. Mieleni tekee uutta autoa ja tarkoitus on pyörähtää parissa autoliikkeessä, haluan tietenkin uuden auton, mitä ne ihmiset ajattelisivat jos Minä ajelisin käytetyllä autolla?! Välttämättä en autoa tarvitse mutta näyttäisi aika tötterölle jos kävelisin jalkaisin seurakuntaan eikä polkupyöräkään sovi vartalolleni. Vaimolle hankin Huuto-netistä käytetyn polkupyörän kun vaimo valitti että ruokaostosten kanssa kävelemiseen menee pitkä aika kun lähikauppa on 5 km:n päässä. Mielestäni miehen arvolle ei sovi kuskata autossaan ruokaostoksia ym. taloustarvikkeita ja siksi kaikki ostokset ovat vaimon kontolla. Mutta eipähän vaimo tule kevytmieliseksi kun liikaa vapaa-aikaa ei jää. Lasken tarkasti kaikki rahat jotka annan vaimon käyttöön ja tarkistan vielä kuiteista ettei mitään ylimääräistä ole ostettu. Tämä on mielestäni perheenpään tehtävä; valvoa että kuri ja järjestys säilyy joka hetki.
Luulen että näistä kirjoittamistani aiheista pidän myös puheenvuoron seurakuntamme kokouksessa. Kun itse jotakin hyväksi havaitsee niin onhan hyvä kertoa asiasta myös toisille että hyvät ideat voi laittaa kiertoon. Toivottavasti näistä kertomistani asioista on iloa ja hyötyä myös toisille uskoville jotka kamppailevat kevytmielisyyden ja vapaa-ajan ongelmien parissa.
Mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, näkemisiin!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.