Suurperhe ei ole hyväksi lapselle

Minä, jos kuka, voin asiasta sanoa(olen saanut nahoissani tuta), että suurperheissä ei kasva tasapainoisia ihmisiä. Näyttää olevan niin, että suurperhe jostakin syystä aiheuttaa paljon epävakaisuus-, eli rajatilapersoonallisuushäiriöitä.

Enkä tarkoita vain lestadiolaisia suurperheitä.

45

2251

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Räpylä-Jem

      täällä yks rajatilatapaus. Vintissä viheltää, korkeelta ja kovaa;)

      Ei tosin; parasta mitä lapsuudessani oli, oli just sisarukset. Mahtavaa, sanon mie.

      Mihinköhän muutes perustat näkemyksesi? Aatteleppa; eihän esim suvareita vois järjestää jos porukka/nuoriso ois kovin häiriintynyttä.

      • Olen nimittäin itsekin suurperheestä..
        Perustan käsitykseni sisarussarjaani, meitä ei jaksettu ainakaan isän taholta rakastaa. Selvästi näki, että olemme "velvollisuuslapsia".

        Tiedän monta muutakin suurperhettä, tosin pääosin ei-vl piireissä, jossa persoonallisuuden häiriintyminen näkyy kaikissa selvästi. Tulee väkisinkin mieleen eräät "takkusen veljekset".

        Toki kai ymmärsit Jem, etten halunnut loukata sinua, enkä muita suurperheellisiä?

        Kai jossakin on tasapainoisia onnellisia suurperheitä, en tiedä vain missä..


      • Räpylä-Jem
        Devoit kirjoitti:

        Olen nimittäin itsekin suurperheestä..
        Perustan käsitykseni sisarussarjaani, meitä ei jaksettu ainakaan isän taholta rakastaa. Selvästi näki, että olemme "velvollisuuslapsia".

        Tiedän monta muutakin suurperhettä, tosin pääosin ei-vl piireissä, jossa persoonallisuuden häiriintyminen näkyy kaikissa selvästi. Tulee väkisinkin mieleen eräät "takkusen veljekset".

        Toki kai ymmärsit Jem, etten halunnut loukata sinua, enkä muita suurperheellisiä?

        Kai jossakin on tasapainoisia onnellisia suurperheitä, en tiedä vain missä..

        ettet haluu loukata...

        Mut sanoppa onko täydellistä perhemallia olemassakaan? Ainaski jos vertaan tuntemiani vl-perheitä ja lasteni luokkakavereitten perheitä keskenään, miuta ei vakuuta se et jommastakummasta 'leiristä' löytyisi eväät onnelliseen perhe-elämään. Esim avioerot on hirmu yleisiä ei-vl-perheissä. Mun tytär on ihmetelly et mikstakii hänen luokkakaverinsa tappelevat niin hirveesti omien vanhempiensa kaa, kun meillä ei sitä tapahdu. Sit taas muutamissa vl-perheissä, joit tunnen on tosiaan myös niitä, jossa ollaan ihan uupumuksen partaalla, eikä sekään ole hyväksi lapselle.

        Sekavaa, mut jatketaan...


      • Räpylä-Jem kirjoitti:

        ettet haluu loukata...

        Mut sanoppa onko täydellistä perhemallia olemassakaan? Ainaski jos vertaan tuntemiani vl-perheitä ja lasteni luokkakavereitten perheitä keskenään, miuta ei vakuuta se et jommastakummasta 'leiristä' löytyisi eväät onnelliseen perhe-elämään. Esim avioerot on hirmu yleisiä ei-vl-perheissä. Mun tytär on ihmetelly et mikstakii hänen luokkakaverinsa tappelevat niin hirveesti omien vanhempiensa kaa, kun meillä ei sitä tapahdu. Sit taas muutamissa vl-perheissä, joit tunnen on tosiaan myös niitä, jossa ollaan ihan uupumuksen partaalla, eikä sekään ole hyväksi lapselle.

        Sekavaa, mut jatketaan...

        Mutta vain vl-probakandassa. Siis heidän mielestään täydellisen perheen malli on vl-suurperhe.

        Mielellään otetaan näitä ongelma-päihde-avioeroperheitä malliksi "maailmasta". Monesti on parempi lapsen kannalta avioerokin, kuin vihan kyllästämä ahdistava ilmapiiri.

        Kyl mie sinnuu uskon jem, että teidän perheessä on hyvä olla, onhan niitä poikkeuksiakin.


      • Räpylä-Jem
        Devoit kirjoitti:

        Mutta vain vl-probakandassa. Siis heidän mielestään täydellisen perheen malli on vl-suurperhe.

        Mielellään otetaan näitä ongelma-päihde-avioeroperheitä malliksi "maailmasta". Monesti on parempi lapsen kannalta avioerokin, kuin vihan kyllästämä ahdistava ilmapiiri.

        Kyl mie sinnuu uskon jem, että teidän perheessä on hyvä olla, onhan niitä poikkeuksiakin.

        tuntuu ettei sellaista perhettä ookkaan, joka on ns täydellinen. Jos jonku vanhemman mielest siltä tuntuuki et on antanu lapsilleen täydellisen kasvuympäristön, ni lapset saattaap olla siit eri mieltä. Kylläpä se taitaa loppuviimmeks kakkia immeisiä vaivata jonkusorttinen raadollisuus.

        Mie en aattele et oisin pystyny tarjoomaan lapsilleni parasta. Voi miten paljon parempaa he olisivat ansainneet. Oma napa tahtoo vain olla monestikki se isoin ja läheisin. Ja hermot, voi voi kun on monesti turhaan hermoillu millonmistäkin. Kummallisinta asias on se et lasten mielst en hermoile ees paljoo. Sitä samaa lasten kaverit ihmettelee. Ja sitku oon puhunu ajasta, joka oli perheellemme vaikea ja oli itte toooosi väsyny, ni lapset ei muista sitä aikaa ollenkaan traumaattisena. He ihmettelee kovasti kun muistelen kauhulla niit aikoja.

        Miun mielest täydellisin perhemalli ei ole vl-perhemalli. Ihan samallai syntisiä ja raadollisia sitä on veeällätki ku kaik muutki. Mutta täydellisen perhemallin antaa Jumalan Sana; rakasta lähimmäistäsi, kuin itseäsi. Oli perhe sit iso tai pien, siin on ohjetta kylliksi.


      • Räpylä-Jem kirjoitti:

        tuntuu ettei sellaista perhettä ookkaan, joka on ns täydellinen. Jos jonku vanhemman mielest siltä tuntuuki et on antanu lapsilleen täydellisen kasvuympäristön, ni lapset saattaap olla siit eri mieltä. Kylläpä se taitaa loppuviimmeks kakkia immeisiä vaivata jonkusorttinen raadollisuus.

        Mie en aattele et oisin pystyny tarjoomaan lapsilleni parasta. Voi miten paljon parempaa he olisivat ansainneet. Oma napa tahtoo vain olla monestikki se isoin ja läheisin. Ja hermot, voi voi kun on monesti turhaan hermoillu millonmistäkin. Kummallisinta asias on se et lasten mielst en hermoile ees paljoo. Sitä samaa lasten kaverit ihmettelee. Ja sitku oon puhunu ajasta, joka oli perheellemme vaikea ja oli itte toooosi väsyny, ni lapset ei muista sitä aikaa ollenkaan traumaattisena. He ihmettelee kovasti kun muistelen kauhulla niit aikoja.

        Miun mielest täydellisin perhemalli ei ole vl-perhemalli. Ihan samallai syntisiä ja raadollisia sitä on veeällätki ku kaik muutki. Mutta täydellisen perhemallin antaa Jumalan Sana; rakasta lähimmäistäsi, kuin itseäsi. Oli perhe sit iso tai pien, siin on ohjetta kylliksi.

        Eli: Rakasta lähimmäistäsi jne..

        Tiedätkö Jem, mikä psygologiselta kannalta katsottuna on parasta mitä lapsillesi voit antaa?


      • Räpylä-Jem
        Devoit kirjoitti:

        Eli: Rakasta lähimmäistäsi jne..

        Tiedätkö Jem, mikä psygologiselta kannalta katsottuna on parasta mitä lapsillesi voit antaa?

        hirmu huono selittämään ihan mittään ainakaan omalta puoleltani, mitä hyvää oisin lapsilleni antanu. Mut sen asian voin sanoa varmasti et kaikki lapseni ovat miulle (kuin myös miehelleni)ihan mielettömän rakkaita. Sekään ei oo omaa ansioitumistani, mutku meijjän muksut on niin ihanii:)

        Kysyin just äsken lapsiltani ison perheen/meidän perheen ruusuja ja risuja:

        -yks oli sitä mieltä et joutuu liian usein tekemään ruokaa
        -kaikki oli sitä mieltä, etten enää pysty vastaamaan heidän toiveisiinsa niin hyvin ku ennen, koska oon alottanu työt.
        -kaikki oli sitä mieltä et on hienoo, ettei meil oo niin tarkkoja sääntöjä kuin esim koulukavereilla; tarkat syömäajat, tarkat kotiintuloajat jne.
        -rento ilmapiiri on heidän mielstään hieno asia.
        -kun kysyin et osnko isossa perheessä kasvaminen paha juttu, yks lapsistani sanoi et "kuka semmosta väittää, VASTUSTAN"!?
        -se on kuulema kans hieno juttu, et meil ei suututa jos joku saa kokeista huonon numeron.
        -se ei oo kivaa et iskä syyttää, vaikkei kukaan ois tehny mitään.
        -seki on kivaa, et mie en pakota leikkaamaan hiuksia, niinku koulukavereitten vanhemmat.

        Hehe, täs tulee mieleen et meidän lasten kavereitten perheissä on tiukemmat säännöt ku meillä, kröhöm! Kukas se sanoikaan et vl-lapset ei saa tehä mitään, perukaa kuulkaas puheenne!


      • Räpylä-Jem kirjoitti:

        hirmu huono selittämään ihan mittään ainakaan omalta puoleltani, mitä hyvää oisin lapsilleni antanu. Mut sen asian voin sanoa varmasti et kaikki lapseni ovat miulle (kuin myös miehelleni)ihan mielettömän rakkaita. Sekään ei oo omaa ansioitumistani, mutku meijjän muksut on niin ihanii:)

        Kysyin just äsken lapsiltani ison perheen/meidän perheen ruusuja ja risuja:

        -yks oli sitä mieltä et joutuu liian usein tekemään ruokaa
        -kaikki oli sitä mieltä, etten enää pysty vastaamaan heidän toiveisiinsa niin hyvin ku ennen, koska oon alottanu työt.
        -kaikki oli sitä mieltä et on hienoo, ettei meil oo niin tarkkoja sääntöjä kuin esim koulukavereilla; tarkat syömäajat, tarkat kotiintuloajat jne.
        -rento ilmapiiri on heidän mielstään hieno asia.
        -kun kysyin et osnko isossa perheessä kasvaminen paha juttu, yks lapsistani sanoi et "kuka semmosta väittää, VASTUSTAN"!?
        -se on kuulema kans hieno juttu, et meil ei suututa jos joku saa kokeista huonon numeron.
        -se ei oo kivaa et iskä syyttää, vaikkei kukaan ois tehny mitään.
        -seki on kivaa, et mie en pakota leikkaamaan hiuksia, niinku koulukavereitten vanhemmat.

        Hehe, täs tulee mieleen et meidän lasten kavereitten perheissä on tiukemmat säännöt ku meillä, kröhöm! Kukas se sanoikaan et vl-lapset ei saa tehä mitään, perukaa kuulkaas puheenne!

        Ns. vapaa kasvatus on yhtä kuin lapsen jättäminen turvattomaksi oman onnensa nojaan.

        Mitä mieltä olet tästä Jem? Kun viisaat sanovat, että parasta mitä lapsille voi tarjota vanhempien taholta, ovat pettymykset!


      • Räpylä-Jem
        Devoit kirjoitti:

        Ns. vapaa kasvatus on yhtä kuin lapsen jättäminen turvattomaksi oman onnensa nojaan.

        Mitä mieltä olet tästä Jem? Kun viisaat sanovat, että parasta mitä lapsille voi tarjota vanhempien taholta, ovat pettymykset!

        veikkoset meil oo vappaa kasvatus vallalla, ehei. On meil rajat lapsilla ja ihmeen hyvin ne pysyy, mut ne on nähtävästi tulleet issääsä;)Mut hirveen paljo mie kyl luotanki lapsiini, en ns vahdi kauhesti perään jne. Koulussa hyö myöskii noudattaa sääntöjä jne, ei ne oo ihan pellossa saanunna kasvaa, joski ankkalaitumella.

        Tuo pettymys -kasvatusteoria on sitä Keijo Tahkokalliota. Juu, isos perheeshän se toteutuu automaattisesti;)


    • unohtuu

      helposti suurperheessä. Itsekin vl-suurperheen kokeneena tiedän, että se on lapsen kehitykselle vahingollista kun lapsia kohdellaan laumana. Montako kertaa olet suurperheen lapsi käynyt vaikka jommankumman vanhempasi kanssa pillimehulla Veijo Esson baarissa? Tiedättekö edes miltä tuntuu keskustella omien vanhempien kanssa ilman itkevää lapsilaumaa jaloissa? Kielteisiä vastauksia satelee varmasti -surullista.

      "Tytöt tyhjentävät asianpesukoneen, pojat kolaavat pihan, isot pojat tamppaavat matot, kaksoset leikkaavat nurmikon"... Kun edes lapsia käskyttäessä ei puhuta heistä yksilöinä vaan laumana, kertoo se yllättävän paljon perheen arvoista. Ilmaisen lapsityövoiman käyttäminen oman yrityksen tai maatalon töissä kellon ympäri on todellista riistämistä. Palkkaa kysyttäessä sanotaan, että saat täyden ylöspidon -eikö se riitä? Ei lasten tarvitse ansaita oikeuttaan olla lapsena perheessä jumalattomalla työmäärällä kuten asia vl-perheissä turhan monesti velvoitetaan.

      T: Eräs vl-yrittäjäperheen vesa

      • Räpylä-Jem

        ainaski jokainen lapsi on aivan kertakaikkisen mahtava ja ainutlaatuinen yksilö, kaikkine luonteenpiirteineen ja erilaisine lahojineen. Ja miten erilaisia luonteita samassa perheessä voi ollakkaan! On musikaalisia, kuvataiteellisia, käytännön lahjoilla varustettuja, huumorintajuisia, hieman tosikoimpia, tasaisia tempperamentiltaan ja räiskyvätempperamenttisia jne jne. Ja kaikki tasan yhtä ihania. Vaikka...niin vaikka äiti on tämmönen sekopoltsi:(


      • sivusta seuraaja

        olen huomannut saman, miten lapset jäävät ilman aikuisten tukea. Lapsi tarvii pienenäkin tulla huomatuksi ja hyväksytyksi aikuisilta.

        Olen tavannut jo aikuisiksi kasvaneita vl-lapsia, jotka eivät osaa/uskalla keskustella aikuisten kanssa. Heille ei ole lapsena tarpeeksi annettu aikuisen hyväksyntää.

        Mutta, tätä tapahtuu myös pienissä ei_vl-perheissä, joissa lapset esim. pelaavat koko ajan tietokoneella ja eivät tule aikuisten seuraan.

        Sen huomaa kun kyläilee erilaisissa perheissä. On perheitä, että lapset katoaa piiloon kun tulee vieraita ja sitten on perheitä, missä lapset tulevat uteliaana seuraamaan, kuka meille tuli kylään.


      • Eija_Moilanen
        Räpylä-Jem kirjoitti:

        ainaski jokainen lapsi on aivan kertakaikkisen mahtava ja ainutlaatuinen yksilö, kaikkine luonteenpiirteineen ja erilaisine lahojineen. Ja miten erilaisia luonteita samassa perheessä voi ollakkaan! On musikaalisia, kuvataiteellisia, käytännön lahjoilla varustettuja, huumorintajuisia, hieman tosikoimpia, tasaisia tempperamentiltaan ja räiskyvätempperamenttisia jne jne. Ja kaikki tasan yhtä ihania. Vaikka...niin vaikka äiti on tämmönen sekopoltsi:(

        jokainen lapsi on saanut siltä "sekopoltsiltä" jonkun piirteen. :)

        Kiinnitin huomita edellisen viestin sanamuotoon työtä ympäri vuorokauden. Mitä tuumit siitä? Mietin, että suurperhettä vaikeampi ongelma on liian suuret vaatimukset.


      • Räpylä-Jem
        Eija_Moilanen kirjoitti:

        jokainen lapsi on saanut siltä "sekopoltsiltä" jonkun piirteen. :)

        Kiinnitin huomita edellisen viestin sanamuotoon työtä ympäri vuorokauden. Mitä tuumit siitä? Mietin, että suurperhettä vaikeampi ongelma on liian suuret vaatimukset.

        saa mielestäni mennä siihen et lapset tekevät työtä liian kanssa. Miul on se vika, etten osaa teettää lapsilla edes senvertaa kotitöitä, jotta he oppisivat niit tekemään. Kun oon ollu itte kotona eikä muuta työtä oo ollu, must on ollu luonnollista et mie oon hommat tehny. Nyt kun oon töissä, oon joutunu vaatimaan myös lasten osallistumista kotitöihin ihan eri tavalla. Paitsi oon kyl sitä mieltä et heil on aika tavalla työtä koulunki puitteissa.

        Noh, meidän huushollissa ei vallitse juuri koskaan täydellinen järjestys, joten en senkää takii vaadi lapsilta paljoo, rento tunnelma you know;)


      • Eija_Moilanen
        Räpylä-Jem kirjoitti:

        saa mielestäni mennä siihen et lapset tekevät työtä liian kanssa. Miul on se vika, etten osaa teettää lapsilla edes senvertaa kotitöitä, jotta he oppisivat niit tekemään. Kun oon ollu itte kotona eikä muuta työtä oo ollu, must on ollu luonnollista et mie oon hommat tehny. Nyt kun oon töissä, oon joutunu vaatimaan myös lasten osallistumista kotitöihin ihan eri tavalla. Paitsi oon kyl sitä mieltä et heil on aika tavalla työtä koulunki puitteissa.

        Noh, meidän huushollissa ei vallitse juuri koskaan täydellinen järjestys, joten en senkää takii vaadi lapsilta paljoo, rento tunnelma you know;)

        Jos on suuri perhe, niin ei voi lähteä siitä, että paikat aina ovat tiptop.

        En uskalla edes mennä katsomaan yläkertaan millaisessa kunnossa jälkikavuni "huoneisto" on. :)))

        Kiva kun kirjoittelet täällä taas.


      • Kehitäpä siinä sitten identiteettiäsi yksilönä, kun laumassa olet.

        Orjan osa on minullekin tuttu. Alaikäisenä piti painaa kuusipäiväistä viikkoa, about 14-15 tuntisia päiviä ja tosi raskasta työtä. Ja siitä ilosta sain ruuan lisäksi, vain haukut palkaksi ja ikuiset vihat. (orjuuttajani tunnustivat vl-uskoa)

        On olemassa käsite: Ohikatsotut lapset, joka tarkoittaa sitä, ettei lapsena koskaan ole tullut kohdelluksi yksilönä. Erittäin hyvää kasvualustaa persoonallisuushäiriöille.


      • kasvavat siihen,

        että he ovat vain osa laumaa, he jatkavat sitä samaa aikuisina, koska eivät oman kokemuksensa pohjalta edes tiedä muusta.
        Vl:t ovat helposti hallittava lauma, jonka jäsenille olisi katastrofi joutua ulos siitä laumasta. Laumaan kuuluminen on heille ainoa tapa elää. Niinpä he yrittävät pysyä kuuliaisina melkein hinnalla millä hyvänsä.


      • ovat laumaeläimiä.
        kasvavat siihen, kirjoitti:

        että he ovat vain osa laumaa, he jatkavat sitä samaa aikuisina, koska eivät oman kokemuksensa pohjalta edes tiedä muusta.
        Vl:t ovat helposti hallittava lauma, jonka jäsenille olisi katastrofi joutua ulos siitä laumasta. Laumaan kuuluminen on heille ainoa tapa elää. Niinpä he yrittävät pysyä kuuliaisina melkein hinnalla millä hyvänsä.

        Mutta niin ovat sudetkin.


      • vauraita".
        Eija_Moilanen kirjoitti:

        jokainen lapsi on saanut siltä "sekopoltsiltä" jonkun piirteen. :)

        Kiinnitin huomita edellisen viestin sanamuotoon työtä ympäri vuorokauden. Mitä tuumit siitä? Mietin, että suurperhettä vaikeampi ongelma on liian suuret vaatimukset.

        Tätähän aikanaan hoettiin kyllästymiseen saakka. Tottakai rahaa pitää jäädä viivan allekin kun on 5-10 ilmaista työntekijää täyspäiväisesti käytössä. Ainakin näiden orjalasten tuoton verran pitääkin joka vuosi tienata enemmän kuin lapsettoman naapurin joka joutuu käyttämään maksullista työvoimaa kuten "tavalliset" yritykset.

        "Lapsi tuo leivän taloon" tarkoittaa juuri lapsiorjatyötä.


      • mielenterveysongelmia
        sivusta seuraaja kirjoitti:

        olen huomannut saman, miten lapset jäävät ilman aikuisten tukea. Lapsi tarvii pienenäkin tulla huomatuksi ja hyväksytyksi aikuisilta.

        Olen tavannut jo aikuisiksi kasvaneita vl-lapsia, jotka eivät osaa/uskalla keskustella aikuisten kanssa. Heille ei ole lapsena tarpeeksi annettu aikuisen hyväksyntää.

        Mutta, tätä tapahtuu myös pienissä ei_vl-perheissä, joissa lapset esim. pelaavat koko ajan tietokoneella ja eivät tule aikuisten seuraan.

        Sen huomaa kun kyläilee erilaisissa perheissä. On perheitä, että lapset katoaa piiloon kun tulee vieraita ja sitten on perheitä, missä lapset tulevat uteliaana seuraamaan, kuka meille tuli kylään.

        aikuisiällä -miksei jo lapsenakin. VL-kasvatuksessa on koko ajan läsnä Jumalan ankaruus, armottomuus, pitkävihaisuus ja kostonhimoisuus. Kun herkkä lapsi kasvatetaan tuollaisessa ilmapiirissä, vahinkoa tulee takuuvarmasti.

        Itse muistan lapsena kuinka joka ilta sängyssä itkin hiljaa sitä, että maailmanloppu tulee ehkä ensi yönä koska seuroissa puhujat aina sanoivat niin. Mitä vl-yhteisö hyötyy lasten lastaamisella?


      • jatkettiin orjatyötä
        Devoit kirjoitti:

        Kehitäpä siinä sitten identiteettiäsi yksilönä, kun laumassa olet.

        Orjan osa on minullekin tuttu. Alaikäisenä piti painaa kuusipäiväistä viikkoa, about 14-15 tuntisia päiviä ja tosi raskasta työtä. Ja siitä ilosta sain ruuan lisäksi, vain haukut palkaksi ja ikuiset vihat. (orjuuttajani tunnustivat vl-uskoa)

        On olemassa käsite: Ohikatsotut lapset, joka tarkoittaa sitä, ettei lapsena koskaan ole tullut kohdelluksi yksilönä. Erittäin hyvää kasvualustaa persoonallisuushäiriöille.

        mummolan vl-maatilalla. Siellä meidän pakotettiin korjaamaan AIV:tä aamukuudesta seuraavalle aamuyölle. Yhtenä kesänä 14-vuotiaana karkasin mummolan orjuudesta linja-autolla enkä suostunut menemään enää ikinä takaisin. Nyt aikuisena olen käynyt muutaman kerran mustassa puvussa hautajaissolmio kaulassa...


      • jatkettiin orjatyötä kirjoitti:

        mummolan vl-maatilalla. Siellä meidän pakotettiin korjaamaan AIV:tä aamukuudesta seuraavalle aamuyölle. Yhtenä kesänä 14-vuotiaana karkasin mummolan orjuudesta linja-autolla enkä suostunut menemään enää ikinä takaisin. Nyt aikuisena olen käynyt muutaman kerran mustassa puvussa hautajaissolmio kaulassa...

        Eniten ihmettelen näiden vl-orjuuttajieni myötätunnon puutetta. Minut yritettiin suorastaan tappaa työllä. Olisi luullut saavansa edes ihmisarvoista kohtelua vastapalkaksi. Ja katin kontit, minua kohdeltiin kuin pahantekijää. Minunkin vierailu ko. paikkaan tulee olemaan mustapuku päällä, jos enää silloinkaan käyn.


      • mielenterveysongelmia kirjoitti:

        aikuisiällä -miksei jo lapsenakin. VL-kasvatuksessa on koko ajan läsnä Jumalan ankaruus, armottomuus, pitkävihaisuus ja kostonhimoisuus. Kun herkkä lapsi kasvatetaan tuollaisessa ilmapiirissä, vahinkoa tulee takuuvarmasti.

        Itse muistan lapsena kuinka joka ilta sängyssä itkin hiljaa sitä, että maailmanloppu tulee ehkä ensi yönä koska seuroissa puhujat aina sanoivat niin. Mitä vl-yhteisö hyötyy lasten lastaamisella?

        Minunkin lapsuuttani varjosti alati läsnäoleva maailmanlopun pelko.


    • .....

      ......

    • Räpylä-Jem

      ajatella et molemmissa on plussia ja miinuksia, isossa ja pienessä perheessä?

      Pieni perhe

      Vanhempien aika riittää periaatteessa oikein hyvin lapsille ja he saavat yksilökasvatusta. Riippuu tietty siitki, vietetäänkö sitä aikaa yhdessä vrt työ ja harrastukset.
      Perhe-elämä on periaatteessa hallitumpaa. Sekin taas tapauskohtasta onko se näin käytännössä.
      Harrastusmahdollisuudet laajemmat (ehkä).

      -Jotkut vanhemmat vahtii liikaakin lapsiaan, kun siihen on aikaa, kuin myös vaativat heiltä aika paljon (esim koulumenestys). Ainakin omat lapseni ovat näin kertoneet.
      -Lapset joutuvat yleensä tulemaan 'tyhjään kotiin'. Jos laps' on ainut, hänellä on aika yksinäistä siihen asti kun vanhemmat tulee kotiin. Tän asian on sanonut miulle eräs lapseni kaverin äiti, hän oli asiasta tosi huolissaan. Hän sanoi et moni vanhempi tulee kotiin n seitsemän aikaan illalla.

      Iso perhe

      Lapsilla on aina 'kavereita' eli harvoin tarvii olla yksin. Tietty sisarukset ei ihan välttis korvaa omia kaverisuhteita. Mut tää oli tyttäreni toteamus kun äsken heolt kyselin.
      Lapset oppivat ottamaan huomioon toisiaan eli heist ei tule helposti kovin itsekkäitä.
      Usein äiti on aina kotona esim silloin kun lapset tulevat koulusta kotiin.
      Perhe sinällään jo muodostaa jonkisorttisen yhteisön, varsinki jos laskee siihen myös muut sukulaiset. Perhetapahtumat on mahtavia jne.

      -Jaksava vanhempi ei ole aina itsestäänselvyys. Iso perhe jo pelkästään vie vanhempien aikaa paljon, jos perhettä kohtaa viel jotain vastoinkäymisiä, vanhempien jaksamiset on silloin aika miinuksella.
      -Yksilökasvatus ja lapsen kohtaaminen yksilönä, on kans joskus hukassa isossa perheessä.
      -Meteli. Mua itteeni ainaski se joskus rasittaa. Kuka soittaa, kuka laulaa, ketä pitää mennä pyyhkimään, ovikello soi jnejne.

      No nää nyt oli vain yhenlaisia heittoja. Asiasta vois puhua pilvin pimein, jatketaan.

      • taas mä oon täällä

        Odotin viidettä lastani ja menin ultrakuvaukseen ja sanoin kuvaajalle että taas mä oon täällä että on jo viides,
        niin KAUHISTUS tuo hoitaja purskahtaa itkemään, ja mitä minä taas sanoin kun noi alkoi tursaamaan.
        no kun se pystyi puhumaan, niin se sanoi; että hällä tuli muistot lapsuudesta esille ja hän on ainut lapsi, ja hän toivoi sisaruksia eikä niitä tullut suurista toiveista huolimatta.


      • Mutta kokemuksesta voin sanoa, että ei suurperheessä kasvaminen estä itsekkääksi tulemista, siellä tullaan jopa super-itsekkääksi.

        Hyvin yleistä on, kun vanhemmat sisarukset orjuuttavat nuorempansa, joka jatkuu aikuisuudessakin.


      • taas mä oon täällä kirjoitti:

        Odotin viidettä lastani ja menin ultrakuvaukseen ja sanoin kuvaajalle että taas mä oon täällä että on jo viides,
        niin KAUHISTUS tuo hoitaja purskahtaa itkemään, ja mitä minä taas sanoin kun noi alkoi tursaamaan.
        no kun se pystyi puhumaan, niin se sanoi; että hällä tuli muistot lapsuudesta esille ja hän on ainut lapsi, ja hän toivoi sisaruksia eikä niitä tullut suurista toiveista huolimatta.

        Aliarvioit ihmisten älyä.


      • villasukkia,
        Devoit kirjoitti:

        Aliarvioit ihmisten älyä.

        >>>Aliarvioit ihmisten älyä.


      • suuri suku
        villasukkia, kirjoitti:

        >>>Aliarvioit ihmisten älyä.

        ja lasten lapsia 200, jaksaisitko vielä kutoa sukkia, jokaiselle nimikirjaimella?


      • villasukkia, kirjoitti:

        >>>Aliarvioit ihmisten älyä.

        Mutta tuo itkuunpurskahtaminen, ei ole oikein uskottavan tuntuista.


      • kanssani,
        Devoit kirjoitti:

        Mutta tuo itkuunpurskahtaminen, ei ole oikein uskottavan tuntuista.

        Minun kanssani,
        jos tuntisit minut paremmin,
        sitten ymmärtäisit.


      • ihmisiä,
        Devoit kirjoitti:

        Mutta tuo itkuunpurskahtaminen, ei ole oikein uskottavan tuntuista.

        Etkö ole kohdannut yhtään yksinäistä lasta.
        Eli joka on ainut lapsi perheessä?

        Oletko haastatellut ihmisiä jotka eivät saa lasta kovista yrityksistä huolimatta,
        Eräskin sanoi; Vaikka talakuukset pitäs meijän rouva ei lasta saa.
        Minusta raakaa huumoria, mutta kun tunnen miehen ei muuta voinut oottaakkaan hänen suustaan.

        Eräskin äiti kun puhuimme lastenlapsista,
        itkien tuli luokseni ja supisi väräjävällä äänellä, te ette saa puhua lastenlapsista, sillä heille se on kova paikka kun meillä ei ole yhtään, ja tokko tuleekaan.


      • ihmisiä, kirjoitti:

        Etkö ole kohdannut yhtään yksinäistä lasta.
        Eli joka on ainut lapsi perheessä?

        Oletko haastatellut ihmisiä jotka eivät saa lasta kovista yrityksistä huolimatta,
        Eräskin sanoi; Vaikka talakuukset pitäs meijän rouva ei lasta saa.
        Minusta raakaa huumoria, mutta kun tunnen miehen ei muuta voinut oottaakkaan hänen suustaan.

        Eräskin äiti kun puhuimme lastenlapsista,
        itkien tuli luokseni ja supisi väräjävällä äänellä, te ette saa puhua lastenlapsista, sillä heille se on kova paikka kun meillä ei ole yhtään, ja tokko tuleekaan.

        Olla yksinäinen lapsi ja lapsettomuus ovat täysin eri asia, sorry vaan..

        Tunnen montakin yksinäisenä kasvanutta ja tunnen jopa lapsettomuudesta kärsiviä ja tämä jälkimmäinen asia on todellinen ongelma. Lapsettomuus on nykyaikana kehittyneistä hoidoista huolimatta todella yleinen ongelma.

        Jos ei asu täysin eristyksissä, kaveripiiri korvaa puuttuvat sisarukset, mutta ymmärrän toki, että kaksi lasta nyt vähintään pitäisi olla. Eikä minulla suurperhettäkään vastaan mitään ole jos lapset ovat rakkaudella vastaanotettuja, eikä velvollisuudesta tehtyjä, kuten isälläni oli. Joskus tuntui, että hän suorastaan vihasi meitä. Kummallisinta oli, kun isäni osoitti sisarensa lapsia kohtaan kiintymystä, mutta ei omia tekemiään kohtaan.


      • kanssani, kirjoitti:

        Minun kanssani,
        jos tuntisit minut paremmin,
        sitten ymmärtäisit.

        Siis sinun kanssasi purskahtaisin minäkin itkuun?
        Ymmärsinkö oikein? :)


      • isät
        Devoit kirjoitti:

        Olla yksinäinen lapsi ja lapsettomuus ovat täysin eri asia, sorry vaan..

        Tunnen montakin yksinäisenä kasvanutta ja tunnen jopa lapsettomuudesta kärsiviä ja tämä jälkimmäinen asia on todellinen ongelma. Lapsettomuus on nykyaikana kehittyneistä hoidoista huolimatta todella yleinen ongelma.

        Jos ei asu täysin eristyksissä, kaveripiiri korvaa puuttuvat sisarukset, mutta ymmärrän toki, että kaksi lasta nyt vähintään pitäisi olla. Eikä minulla suurperhettäkään vastaan mitään ole jos lapset ovat rakkaudella vastaanotettuja, eikä velvollisuudesta tehtyjä, kuten isälläni oli. Joskus tuntui, että hän suorastaan vihasi meitä. Kummallisinta oli, kun isäni osoitti sisarensa lapsia kohtaan kiintymystä, mutta ei omia tekemiään kohtaan.

        Tuon ajan isät eivät näyttäneet tunteitaan lapsilleen, koska niitä tuli heti tai 9kk, jälkeen kun vähän nautiskeli naisen kanssa.

        Tänäpäivänä kylvetään pussiin takaisin nautinnon hedelmät. ja ei yhtään kummempia olla,
        vasta tuomittiin nainen 3 lapsen taposta.

        Sinä sait sentään elää.

        Minä olen ollut samallaisessa perheessä, eli isäni ja äitini näytti tunteet vain ruoskan kautta,
        vaikka olin 14 niin selkäni ja kinttuni olivat sinisen kirjavat ruoskan jäljiltä vain sen takia kun äitini joutui meneen aamulla navettaan kun vähän ½tunti myöhästyin.

        mutta se opetti että vastaan sanoistani, se kasvatti selkärankaa.


      • Kyllä.
        Devoit kirjoitti:

        Siis sinun kanssasi purskahtaisin minäkin itkuun?
        Ymmärsinkö oikein? :)

        Kyllä.


      • isät kirjoitti:

        Tuon ajan isät eivät näyttäneet tunteitaan lapsilleen, koska niitä tuli heti tai 9kk, jälkeen kun vähän nautiskeli naisen kanssa.

        Tänäpäivänä kylvetään pussiin takaisin nautinnon hedelmät. ja ei yhtään kummempia olla,
        vasta tuomittiin nainen 3 lapsen taposta.

        Sinä sait sentään elää.

        Minä olen ollut samallaisessa perheessä, eli isäni ja äitini näytti tunteet vain ruoskan kautta,
        vaikka olin 14 niin selkäni ja kinttuni olivat sinisen kirjavat ruoskan jäljiltä vain sen takia kun äitini joutui meneen aamulla navettaan kun vähän ½tunti myöhästyin.

        mutta se opetti että vastaan sanoistani, se kasvatti selkärankaa.

        Sain sentään pääni pitää, se on jo jottai :)


    • itelle ei...

      Osalle suurperhe on hyväksi. Varsinkin vahvemmille yksilöille, jotka myös saa helposti enemmän huomiota. Itse en ollut vahva, elin muiden varjossa. En osannut pitää oikeuksistani kii ja kärsin myös kotikiusaamisesta. Vaikka kotonaolo ei pelottanut, olin hirmu ujo ja varauksellinen myös kotona. Olin ujo ja pelkuri myös koulussa ja koulumaailma tuntui monesti liian pelottavalta. En pitänyt itseäni samanveroisina, kuin muita sisaruksiani.
      Pidin itseäni automaattisesti normi-ihmistä huonompana.

      Kotona mulle kasautui enemmän tehtäviä, kuin muille. En myöskään saanut niin paljoa harrastevälineitä, kuten useimmat sisaruksistani. Minua myös rankaistiin helpommin. Koin lapsena, etten ollu kovin haluttu lapsi.

      Murrosikäisenä haudoin itsemurhaa. Kaikki viha ja tuska oli kääntynyt itseenipäin. Ulkopuoliset eivät nähneet, kuinka huonosti voin. Aloin viiltelee itseäni, mutta lähinnä paikoista, jotka eivät näy ulospäin. Saunassa en voinut enää käydä veljieni kans viiltojeni takia. Kun kerran sitten vanhemmat nosti hirmuhaloon siitä, että en kykene menee veljieni kans samalla kertaa saunaan, rupesin jättää saunomisia väliin.
      Himosaunojana tämä ei tuntunut tietenkään kivalta.

      Kerran veljet näkivät viiltoni ja rupesivat ihmettelee niitä. Hävetti ihan mielettömästi ja todellista syytä en viitsinyt kertoa. Sanoin mukamas loukanneeni vain sen remppahommissa, joita en edes ollut tehnyt.

      Nykyisin mullei oo yhtään vl-kavereita, mutta epäuskoisia kavereita senkin edestä. En jaksa enää uskoa, mutten tosin ole uskaltanut siitä kertoa muille vl:ille, koska rohkeus vain siihen ei riitä.

      • kokemuksiisi!!!

        Ihan kauheeta tekstiä!
        Mutta uskon sinua, sillä olen kokenut itse saman.

        Olen menossa ammattilaisen apuun noiden asioiden vuoksi ja suosittelen sinuakin ellet ole jo käynyt/käy.

        Minulla ei kuitenkaan onnekseni mennyt niin pitkälle, että olisin villellyt itseäni tms. mutta itsemurhaa mietin ja usein ja edelleen silloin kun on rankempia aikoja, en kuitenkaan toivottavasti tee sitä koskaan. Kostoa on myös tullut mietittyä ja suunniteltua, mutten saa itse alistua heidän tasolleen.
        Tiedän että vl-perheissä tapahtuu tällaista paljon, ne vain pysyvät seinien sisällä. On äärettömän raastavaa katsoa sisarusten lapsia ja tietää mitä heidän elämä voi tulla olemaan.

        Mielessäni on jäytänyt kauan kirjan kirjoittaminen noista kokemuksista anonyymina tai nimellä, jos sellainen sopiva tilaisuus tulee ja alkaa tuntumaan niin pakottavalta tehdä se, niin tulen sen luultavasti tekemään. Tuttujakin löytyy joilla olisi ammattiosaamista tuohon.

        Mutta nyt aloitan terapian ja alan kirjoittamaan ylös koneelle kaiken jokaisen istunnon jälkeen. Sillä saa aineistoa valtavasti kerättyä sekä se auttaa paljon tuon asian selvittämiseen.

        Sekin olisi hienoa jos saisi muilta kokemuksia ylös ja käyttää sitäkin materiaalina.

        Toivona olisi, että ihmiset heräisivät siihen mitä lapselle tiukassa uskonnollisessa perheessä eläminen voi olla.


      • rakas Jumalalle.

        Olet yksilö ja rakas Jumalalle.


    • Jos suurperhe

      ei ole hyväksi lapselle, voiko lapset olla hyväksi suurperheelle? Kuis aattelet?

    • -puskasta-

      Ensinnäkin hämmästelin kovaa hyökkäystäsi, Devoit. Voisitko kertoa tutkimustietoa väitteellesi, jos sitä on?

      Itse olen ison perheen loppupäästä. Äitini ei hyväksynyt lapsirajoitusta, vaikka ei ollut vielä tuohon aikaan vl- uskovainen. Isällä sitävastoin oli selkeä kanta pienemmän perheen puolesta. Siksi vanhemmillani oli risiriita ja Äidilläni pelko uuden raskauden kertomisesta.

      Jopa yksi vanhimmista veljistäni nimitteli meitä nuorepia nimella ´liikalaiset´.

      No, aika kului ja meistä kasvoi hyvin monenlaisten polkujen tallaajia. Olen monesti ajatellut omaa elämääni. Minulle on annettu elämän lahja. Turhaa elämää ei ole.

      Jospa Devoit voisit purkaa menneitä kipuja omaistesi kanssa, jos hei vielä ovat elossa.

      Hyvää ja siunauksellista elämää jokaiselle!

      • Olen nähnyt myös väitettäni tukevia tutkimuksia, mutta pääpaino onkin nyt sillä, mitä olen itse havainnut.

        Minä hämmästelen puolestani sitä, kun kannanottoani pidät kovana hyökkäyksenä.

        Itsekin suurperheen lapsena koen olevani asiantuntija.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      49
      2288
    2. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      26
      2033
    3. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      27
      1485
    4. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      16
      1424
    5. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      121
      1361
    6. Mitä hämminkiä Halkokarilla?

      Poliiseja ja ambulansseja pyörii, laukauksia kuultu.
      Kokkola
      18
      1055
    7. Tiedätkö nainen sen tunteen

      Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.
      Ikävä
      71
      954
    8. Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta

      Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut
      Ikävä
      107
      904
    9. Mikset päästä irti ja hae apua

      Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad
      Ikävä
      78
      886
    10. Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

      Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva
      Hindulaisuus
      333
      863
    Aihe