Minulla oli pieni yritys. Pidin sitä yksin. Pikkuhiljaa sen kehno rahallinen tulos ja sitovuus ilman lomia tai vapaapäiviä alkoi stressaamaan. Stressi muuttui uupumukseksi ja uupumus toi ahdistuksen ja paniikkikohtauksia. Oli pakko lopettaa koko yritys. Siitä on seurannut masennusta ja tyhjyydentunnetta koko elämään. Mieli on yhä matalalla, kuukausia jälkeenpäin. Järjellä tajuan, ettei yritykselläni olisi ollut mahdollisuuksia parempaan, mutta tunnepuoli kaipaa vieläkin kaikkea sitä mukavaa, mikä liittyi kaupan pitämiseen, se oli niin iso osa elämääni.
Ovatko muut kokeneet vastaavaa, eli uupumista ja miltä lopettaminen tuntui ja miten siihen sopeuduitte?
Itse ehkä voisin vielä tulevaisuudessa alkaa yrittäjäksi (nyt ainakin tiedän mitä en tekisi) toisaalta pelottaa enää alkaa niin rasittavaan hommaan..
Ovatko muut kokeneet vastaavaa, eli uupumista ja miltä lopettaminen tuntui ja miten siihen sopeuduitte?
Itse ehkä voisin vielä tulevaisuudessa alkaa yrittäjäksi (nyt ainakin tiedän mitä en tekisi) toisaalta pelottaa enää alkaa niin rasittavaan hommaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulee tuleja tai ei. Oma terveys on tärkeintä.
viimeksi lomalla 2001. Ja kuntoutuksessa muutamia vuosia sitten (voi laskea lomaksi..).Suosittelen todellakin pitämään lomia. Nyt otan pidennettyjä viikonloppuja, joulun aikaan aion pitää muutanman päivän ja ensi kesänä pidä viikonpari lomaa vaikka tulisi konkurssi.
Itsekin masennuksen kokeneena yrittäjän ihmettelen että mikähän lienee yrittäjien mielenterveysongelmien laajuus ??
Kuinka monen "huonosti palvelevan", "saamattoman" tai "laiskan" yrittäjän takana on masennus/lamaannus/uupumus..?
Vieraan töissä työtäsi ja aikaansaanoksiasi mitataan ja tarkkaillaan. Uupunut yrittäjä on usein ilman hoitoonohjausta totaaliseen loppuunpalamiseen tai konkurssiin saakka..
Niimpä, jompaa kumpaa tässä odotan,totaalista loppuunpalamista tai konkurssia.
Syy ei edes ole siinä että ei kannattaisi rahallisesti,mutta kun ei vaan jaksaisi...yhtään mitään.